LISÃÃ VAKAUTTA AFRIKKAAN

More documents

Recommendations

Info

Luku 4 EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009 SIIRRETYT MAAOIKEUDET, PAIKALLISTEN ETUJEN TURVAAMINEN Afrikassa on vallitsevana käytäntönä maan vuokraaminen ostamisen sijaan. Vuokrasopimusten kestot vaihtelevat lyhyistä määräajoista 99 vuoteen. Isäntämaiden hallitukset ovat yleensä tärkeässä asemassa vuokrasopimusten myöntämisessä usein siksi, että ne omistavat muodollisesti kaiken maan tai suuren osan siitä. Näin ollen ratkaisevaa on, missä määrin hallitukset ottavat maa- ja vesialueiden ja muiden luonnonvarojen vuokraamisessa huomioon paikalliset edut. Isäntämaiden hallitukset voivat kuitenkin sitoutua sopimuksilla tarjoamaan maata neuvottelematta paikallisten maankäyttäjien kanssa. Avoimuuden ja valvonnan puute sopimusneuvotteluissa kannustaa myös korruptioon ja saa eliitin haalimaan kaikki hyödyt itselleen. Mosambikissa ja eräissä muissa maissa kansallinen lainsäädäntö ei vaadi sijoittajia neuvottelemaan paikallisväestön kanssa ennen maan jakamista. Ghanassa sopimukset paikallisten johtajien kanssa ovat yleisiä. Myös näissä tapauksissa puutteet lakisääteisten vaatimusten noudattamisessa ja paikallisjohtajien vastuunkantamisessa ovat jatkuvana ongelmana. Yksi keskeinen tekijä on myös paikallisten maaoikeuksien suojelu. Kansallinen lainsäädäntö vaihtelee, mutta tietyt toistuvat piirteet heikentävät paikallisväestön asemaa. Niitä ovat valtion omistaman maan epävarmat käyttöoikeudet, vaikeat rekisteröintimenettelyt, korvaukset vain esimerkiksi satojen eikä maan menetyksistä sekä vanhentuneet korvaussummat. Niiden vuoksi paikallisväestö saattaa jäädä häviölle ja sijoittajat, jotka pyrkivät noudattamaan hyviä käytäntöjä, kärsivät hallituksen selvien menettelytapojen ja sääntöjen puuttumisesta. MAAKAUPPOJEN TALOUDELLINEN TASAPAINO Maasta perittäviä maksuja tai muita rahansiirtoja ei yleensä ole tai ne ovat pieniä, mikä johtuu siitä, että halutaan houkutella sijoituksia, vaihtoehtoiskustannukset on todettu pieniksi ja vakiintuneita maakaupan markkinoita ei ole. Tämä ei yksinään tarkoita, että kauppa olisi epätasapainoinen: isäntämaa voi hyötyä sijoittajan sitoutumisesta investointeihin ja kastelujärjestelmän kaltaisen infrastruktuurin kehittämisen. Koska investointeihin sitoutuminen on maakauppojen taloudellisessa tasapainossa vallitsevaa, niiden täytäntöönpanokelpoisuus on erityisen tärkeää. Valtion maaosuuuksien jaoissa edellytetään yleensä, että sijoittajat noudattavat investointisuunnitelmia hankkeen muutamana ensi vuonna, minkä jälkeen jako vahvistetaan. Afrikan hallitukset ovat kuitenkin harvoin käyttäneet tätä painostuskeinoa saattaakseen sijoittajat vastuuseen, eivätkä sopimusten sanamuodot ole riittävän yksityiskohtaisia ollakseen täytäntöönpanokelpoisia. Kertaluonteiset arvioinnit toteutuksen varhaisessa vaiheessa eivät myöskään mahdollista sijoituksen tuloksen jatkuvaa valvontaa ja vahvistamista hankkeen koko eliniän ajan. Vaikka maakauppojen rakenne onkin äärimmäisen monimuotoinen, jo pieni otos sopimuksista viittaa siihen, että paljon enemmän voidaan tehdä taloudelliseen tasapainoon vaikuttavien tekijöiden tiukentamiseksi etenkin silloin, kun näitä sopimuksia verrataan muiden sektorien, kuten öljy- ja kaasusektorien, sopimuskäytäntöön. Tapaukset ovat keskenään huomattavan erilaisia ja sopimuksissa ei yleensä ole selviä mekanismeja, joilla seurattaisiin sijoittajien sitoutumista ja valvottaisiin niiden noudattamista, taattaisiin paikallisväestön edut, edistettäisiin pientilallista osallistumista tuotantotoimintaan (vaikkapa sopimusviljelyllä, yhteisyrityksillä paikallisten maanomistajien kanssa tai muunlaisella yhteistuotannolla), maksimoitaisiin valtion tulot ja tasapainotettaisiin elintarviketurva sekä koti- että isäntämaassa. Maatalouden nykyaikaistaminen voisi auttaa Afrikan maita siirtymään arvoketjussa ylöspäin. Maantalouden kehittäminen voi monipuolistaa elantomahdollisuuksia, luoda työpaikkoja ja lisätä maatalouden tuottavuutta (parempien siemenlajikkeiden, taitotiedon ja tekniikan avulla). Maahan sijoittaneet ja maatalousyritykset voisivat kannustaa investoimaan tai investoida suoraan infrastruktuureihin, tekniikkaan ja interventioihin markkinoille pääsyn edistämiseksi, ja maaveroista ja luvista voitaisiin saada verotuloja. Riskit ovat kuitenkin huolestuttavia. Muutokset maan ja vesivarojen käytössä, luonnonvarojen hallinnassa ja tuotantotekniikoissa voivat vaikuttaa kestävään ympäristönkehitykseen, elintarviketurvaan, valtasuhteisiin ja yhteiskunnan vakauteen etenkin silloin, kun tapahtumia hallitaan epäsuhtaisin neuvotteluin. Yhteiskunnan laajat osat ovat vaarassa menettää maan hallinnan, mikä vaikuttaisi haitallisesti elintarviketurvaan, yhteiskunnan vakauteen sekä työmarkkinoihin ja tulonsaantimahdollisuuksiin. Jos ulkomaiset sijoittajat hallitsevat maaomaisuutta, se voi luoda vinoutuneita kannusteita kestämättömien tuotantotekniikoiden käyttöön, kun taas maakaupat ja -neuvottelut saattaisivat luoda tilaisuuksia korruptioon ja yksityiseen hyödyntavoitteluun kansallisten pitkän aikavälin etujen kustannuksella. Joissain Saharan eteläpuolisissa maissa maakaupat todennäköisesti aiheuttavat osapuolten välille kitkaa (tietoruutu 4.3). 25 Hankintoja tehdään yleensä tuottoisammilta alueilta, joissa on kastelujärjestelmät, vedensaantimahdollisuus ja infrastruktuuri, ja jotka ovat 25 Cotula et al. 2009 ja GRAIN 2008. 62
EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009 Taloudelliset tekijät voivat lisätä epävakautta lähellä markkinoita. Sijoitusten kohteena olevat tuottoisat maa- ja vesialueet eivät ole ns. hyödyntämättömiä luonnonvaroja. Vaikka ne luokiteltaisiin joutomaiksi ja -vesiksi, niiden aiemmat käyttäjät ovat todennäköisesti jo lähteneet vaatimaan niihin oikeuksia. Tätä on tapahtunut ainakin Etiopiassa, Tansaniassa ja Mosambikissa. 26 Se on yhdenmukaista sen kanssa, että Afrikassa luonnonvarojen hyödyntämistä todennäköisesti aliarvioidaan, koska suurimmalla osalla paikallisista käyttäjistä ei ole muodollisia omistusoikeuksia varsinkaan maaseudulla. Tuotantotekniikat, jotka eivät edellytä jatkuvaa maankäyttöä, ovat yleisiä (laiduntaminen, pitkiä kesantoja sisältävät viljelykierrot). Siksi monien toimeentulo on riippuvainen yleisestä ja vapaasta luonnonvarojen käyttöoikeudesta. Kansainväliset kehitysyhteistyöjärjestöt ja tutkimusyhteisö pyrkivät antamaan suosituksia ja auttamaan eri sidosryhmiä (sijoittajia, hallituksia, paikallisväestöjä ja kansalaisyhteiskuntaa) realisoimaan mahdolliset hyödyt, joita uusi kiinnostus maatalouteen sijoittamiseen tuo tullessaan. Nämä toimet ovat kuitenkin todennäköisesti kalliita ja niiden tulokset epävarmoja. Kotimaisten ja ulkomaisten sijoitusten köyhyyttä vähentävien vaikutusten varmistaminen Afrikan viljelymailla on ylipäätään hyvin haastavaa etenkin epävakaissa maissa (taulukko 4.1). Näillä mailla on heikot neuvotteluvalmiudet ja vähän valmiuksia sovitella luonnonvaroista johtuvia konflikteja. Taulukko 4.1: Viljelymaihin tehtyjen uusien sijoitusten köyhyyttä vähentävien vaikutusten varmistaminen Ehdot, jotka laajojen maasijoitusten on täytettävä köyhyyden vähentämiseksi kestävällä tavalla Luonnonvarojen olemassa olevien oikeuksien selvä määrittely ja vahvistaminen. Sopimusten laatiminen niin, että ne ovat sijoittajien, hallitusten ja paikallisväestöjen tavoitteiden, näkökulmien ja kannusteiden suhteen tasapuolisia. Sijoittajien ja isäntähallitusten toimien luotettavuus ja täytäntöönpanokelpoisuus. Kielteisten vaikutusten kohteena olevien ihmisten tunnistaminen ja heidän oikeuksiensa korvaaminen. Toimet, joilla ehdot on mahdollista täyttää Luonnonvarojen omistusoikeuksien rekisteröinti, yhteisön luonnonvarojen ja luonnonvarojen epävirallisen käytön kartoittaminen, paikallisväestöjen osallistuminen päätöksentekoprosessiin. Avoimen ja osallistavan päätöksentekoprosessin toteuttaminen. Tekninen apu valmiuksien kehittämiseksi sopimusten laadintaan, valvontaan ja hallintaan. Ympäristöä, yhteiskuntaa ja taloutta koskevien ehtojen perusarviointi. Sopimuksen seuranta valtiorakenteiden tai kansainvälisten sidosryhmien toimesta. Toimet tiedotuksen avoimuuden ja tiedon levittämisen varmistamiseksi. Havainnot Useimmilla afrikkalaisilla ei ole käyttämiensä luonnonvarojen virallista käyttö- tai omistusoikeutta. Maanomistuksen rekisteröinti on aikaa ja resursseja vaativa prosessi. Kansainvälinen kokemus osoittaa, että huonosti suunnitellut maan omistusja hallintaoikeuksien uudistus- ja rekisteröintihankkeet voivat jättää ulkopuolelleen haavoittuvimpia ryhmiä ja luoda epävakautta lisääviä voimia. Paikallisten sidosryhmien avoin ja tietoon perustuva osallistuminen on erityisen vaikeaa maissa, joissa koulutustaso on alhainen ja kansalaisten ja valtiorakenteiden väliset yhteiskuntasopimukset heikkoja. Samat kuin edellisessä kohdassa. Yksi tämän ehdon täyttymisen suurimmista esteistä on epäsuhta sijoittajien ja hallitusten sekä paikallisyhteisöjen ja maanviljelijöiden neuvotteluvallan ja neuvotteluvalmiuksien välillä. Paikallisväestöillä ei yleensä ole rahoitusvaroja ja henkilöstöä näiden ehtojen täyttämiseen. Vastaanottavilla valtioilla ei todennäköisesti ole tarvittavia valmiuksia ja varoja tehokkaiden rakenteiden ylläpitämiseen ja uskottavien uhkauksien esittämiseen ehtojen täyttämättä jättämisen rangaistuksista. Epäsuhtaisen tiedotuksen ongelmat voivat estää ehtojen täyttämisen määrittelyn, arvioinnin ja seurannan. 26 Sulle 2009, Nhantumbo ja Salomao 2009. 63 EU:N KEHITYSYHTEISTYÖRAPORTTI
Page 1:
LISÄÄ VAKAUTTA AFRIKKAAN UUSI TOI
Page 4 and 5:
Euroopan kehitysyhteistyöraportti
Page 6 and 7:
Esipuhe EU:n kehitysyhteistyörapor
Page 8 and 9:
Sisältö EU:n kehitysyhteistyörap
Page 10 and 11:
Taulukot ja kuviot EU:n kehitysyhte
Page 12 and 13:
Lyhenteet EU:n kehitysyhteistyörap
Page 14 and 15:
Yleiskatsaus EU:n kehitysyhteistyö
Page 16 and 17:
Page 18 and 19:
Page 20:
Page 23 and 24: EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
Page 73: EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
Page 82 and 83: OSA KAKSI EPÄVAKAUDESTA RESILIENSS
Page 84 and 85: Luku 5 EU:n kehitysyhteistyöraport
Page 116: Luku 7 EU:n kehitysyhteistyöraport
Page 125 and 126:
EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
Page 127 and 128:
Page 129 and 130:
Page 131 and 132:
Page 133 and 134:
Page 135 and 136:
Page 137 and 138:
Page 139 and 140:
Page 141 and 142:
Page 143 and 144:
Page 145 and 146:
Page 147 and 148:
Page 149 and 150:
Page 151 and 152:
Page 153 and 154:
Page 155 and 156:
Page 157 and 158:
show all

LISÃÃ VAKAUTTA AFRIKKAAN

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?

LISÃÃ VAKAUTTA AFRIKKAAN