LISÄÄ VAKAUTTA AFRIKKAAN

EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
Taloudelliset tekijät voivat lisätä epävakautta
Se, että runsaat luonnonvarat yleensä johtavat ylivoittoihin erityisesti epävakaissa valtioissa, joissa ei ole täysin toimivaa
oikeusjärjestystä, voi luoda ympäristön, jossa taloudellisen edistys on vaikeaa. Tällainen ympäristö on alttiimpi yhteiskunnallisille
ja poliittisille levottomuuksille. Uudemmassa tutkimuskirjallisuudessa on runsaasti todisteita siitä, että riippuvuus luonnonvaroista
aiheuttaa taloudellista epävakautta ja kyvyttömyyttä kehittää työllistämisstrategioita, jotka eivät liity ainoastaan luonnonvaroihin. 14
Jos valtio ei kykene luomaan toimivaa oikeudellista kehystä luonnonvarojen etsintä- ja tuotantolisenssejä varten, on seurauksena
todennäköisesti etsintä- ja tuotanto-oikeuksien jaon epäoikeudenmukaisuutta, ylivoittojen tavoittelua ja tehottomuutta. Oikeuksien
jaon epäoikeudenmukaisuus johtuu siitä, että luonnonvarat ovat jakautuneen alueellisesti epätasaisesti, ylivoitontavoittelu siitä,
että omistusoikeudet määrittyvät alueen fyysisen hallinnan perusteella, ja tehottomuus siitä, että hallinnan säilyttäminen on
epävarmaa. Jos hallintavallan katsotaan olevan todennäköisesti väliaikaista, yksityisenä kannustimena on kuluttaa varat nopeasti,
vaikka se koituukin kalliimmaksi yhteiskunnalle.
Toinen seuraus on omistusoikeuksien puutteen – mikä on epävakaissa maissa hyvin yleistä – ja tiedon puutteen yhteisvaikutus.
Keksintöjen tavoin kannustimet etsintöihin ovat hyvin vähäisiä, ellei löytöjä voi suojata. 15 On tehokkaampaa odottaa,
että muut löytävät luonnonvarat ja ottaa ne hallintaansa vasta sitten, vaikka siihen liittyisi väkivaltaa. Tämän vuoksi monet
luonnonvaraesiintymät jäävät löytymättä.
Tietoruutu 4.1: Toimintaohjeet ja luonnonvaroja koskeva peruskirja Natural Resource Charter
Toimintaohjeiden tai sopimusvelvoitteiden muodossa annetut kansainväliset sitoumukset ovat tärkeitä. Esimerkkejä niistä
ovat kaivosteollisuuden avoimuutta koskeva EITI-aloite (Extractive Industries Transparency Initiative), Kimberleyn prosessi
(jossa vaaditaan todistus siitä, että kaupankäynnin kohteena olevat timantit eivät ole peräisin konfliktialueilta) ja niitä
tuoreempi luonnonvaroja koskeva peruskirja, Natural Resource Charter. Viimemainittu peruskirja muodostuu hallituksia ja
yhteisöjä koskevista periaatteista, jotka ohjaavat luonnonvarojen tehokasta käyttöä. Sen tarkoituksena on auttaa runsaasti
uusiutumattomia luonnonvaroja omistavien maiden hallituksia ja yhteisöjä hallitsemaan näitä varantoja tavalla, joka luo
talouskasvua, edistää väestön hyvinvointia ja on ympäristön kannalta kestävää. Sillä pyritään myös varmistamaan, ettei
menetetä uusien löydösten ja vilkkaan raaka-ainekaupan tarjoamia mahdollisuuksia.
Luonnonvaroja koskeva peruskirja on ainutlaatuinen siksi, että se on laadittu akateemisen tutkimuksen ohjaamassa
yhteistyöprosessissa.
Peruskirja koostuu kahdestatoista säännöstä, joihin on kiteytetty ne valinnat ja strategiaehdotukset, joita
hallitukset voivat noudattaa edistääkseen luonnonvarojen hyödyntämiseen perustuvaa kestävää talouskasvua: 16
• Luonnonvarojen hyödyntämistä tulee suunnitella niin, että taataan mahdollisimman suuri hyöty isäntämaan kansalaisille.
• Kaivannaisvarat ovat julkista omaisuutta, ja niiden hyödyntämispäätösten tulee olla avoimia ja asiantuntevan julkisen
valvonnan alaisia.
• Kilpailu on ratkaisevan tärkeää varantojen arvon turvaamiseksi ja koskemattomuuden varmistamiseksi.
• Verotuksen sääntöjen tulee säilyä vakaina muuttuvissa olosuhteissa ja niillä on varmistettava, että maa saa
luonnonvaroistaan täyden arvon.
• Kansallisten luonnonvarayhtiöiden tulisi olla kilpailukykyisiä eikä niiden pitäisi olla vastuussa lainsäädäntötoimista ja
muusta toiminnasta.
• Luonnonvarahankkeilla voi olla vakavia ympäristöön ja yhteiskuntaan kohdistuvia vaikutuksia, joista on kannettava
vastuu ja joita on lievennettävä projektisyklin kaikissa vaiheissa.
• Luonnonvaroista saatavat tulot tulee käyttää ensisijaisesti kestävän, ketään syrjimättömän kasvun edistämiseen
mahdollistamalla suuret kotimaiset investoinnit ja säilyttämällä ne.
• Luonnonvaroista saatavat valtiontulot tulee käyttää tehokkaasti kotimaisen kulutuksen asteittaiseen luomiseen ja
vaihtelevien tulovirtojen tasoittamiseen.
• Hallitusten tulee käyttää luonnonvarojen rikkauksiaan julkisten menojen tehokkuuden ja tuloksellisuuden lisäämiseen.
14
Suurin osa kirjallisuutta käsittelee riippuvuutta luonnonvaroista eikä pelkästään niiden saatavuutta. Tämä tarkoittaa, että on olemasa maita, joilla on
monipuolisempi talous ja jotka eivät ole yhtä vahvasti riippuvaisia luonnonvaroista.
15
Ongelma on sama kuin Dixitin (1989) analysoima suoria ulkomaisia sijoituksia koskeva ongelma. Tuore esimerkki tästä on Ghanassa tehdyt onnistuneet
öljynetsinnät, jotka on tehty omistusoikeuksien selkiyttämisen jälkeen.
16
Lähde: http://www.naturalresourcecharter.org/index.php/en/the-precepts, tiedonhaku 5.10.2009.
59
EU:N
KEHITYSYHTEISTYÖRAPORTTI