27.12.2014 Views

LISÄÄ VAKAUTTA AFRIKKAAN

LISÄÄ VAKAUTTA AFRIKKAAN

LISÄÄ VAKAUTTA AFRIKKAAN

SHOW MORE
SHOW LESS

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.

EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009<br />

Taloudelliset tekijät voivat lisätä epävakautta<br />

Se, että runsaat luonnonvarat yleensä johtavat ylivoittoihin erityisesti epävakaissa valtioissa, joissa ei ole täysin toimivaa<br />

oikeusjärjestystä, voi luoda ympäristön, jossa taloudellisen edistys on vaikeaa. Tällainen ympäristö on alttiimpi yhteiskunnallisille<br />

ja poliittisille levottomuuksille. Uudemmassa tutkimuskirjallisuudessa on runsaasti todisteita siitä, että riippuvuus luonnonvaroista<br />

aiheuttaa taloudellista epävakautta ja kyvyttömyyttä kehittää työllistämisstrategioita, jotka eivät liity ainoastaan luonnonvaroihin. 14<br />

Jos valtio ei kykene luomaan toimivaa oikeudellista kehystä luonnonvarojen etsintä- ja tuotantolisenssejä varten, on seurauksena<br />

todennäköisesti etsintä- ja tuotanto-oikeuksien jaon epäoikeudenmukaisuutta, ylivoittojen tavoittelua ja tehottomuutta. Oikeuksien<br />

jaon epäoikeudenmukaisuus johtuu siitä, että luonnonvarat ovat jakautuneen alueellisesti epätasaisesti, ylivoitontavoittelu siitä,<br />

että omistusoikeudet määrittyvät alueen fyysisen hallinnan perusteella, ja tehottomuus siitä, että hallinnan säilyttäminen on<br />

epävarmaa. Jos hallintavallan katsotaan olevan todennäköisesti väliaikaista, yksityisenä kannustimena on kuluttaa varat nopeasti,<br />

vaikka se koituukin kalliimmaksi yhteiskunnalle.<br />

Toinen seuraus on omistusoikeuksien puutteen – mikä on epävakaissa maissa hyvin yleistä – ja tiedon puutteen yhteisvaikutus.<br />

Keksintöjen tavoin kannustimet etsintöihin ovat hyvin vähäisiä, ellei löytöjä voi suojata. 15 On tehokkaampaa odottaa,<br />

että muut löytävät luonnonvarat ja ottaa ne hallintaansa vasta sitten, vaikka siihen liittyisi väkivaltaa. Tämän vuoksi monet<br />

luonnonvaraesiintymät jäävät löytymättä.<br />

Tietoruutu 4.1: Toimintaohjeet ja luonnonvaroja koskeva peruskirja Natural Resource Charter<br />

Toimintaohjeiden tai sopimusvelvoitteiden muodossa annetut kansainväliset sitoumukset ovat tärkeitä. Esimerkkejä niistä<br />

ovat kaivosteollisuuden avoimuutta koskeva EITI-aloite (Extractive Industries Transparency Initiative), Kimberleyn prosessi<br />

(jossa vaaditaan todistus siitä, että kaupankäynnin kohteena olevat timantit eivät ole peräisin konfliktialueilta) ja niitä<br />

tuoreempi luonnonvaroja koskeva peruskirja, Natural Resource Charter. Viimemainittu peruskirja muodostuu hallituksia ja<br />

yhteisöjä koskevista periaatteista, jotka ohjaavat luonnonvarojen tehokasta käyttöä. Sen tarkoituksena on auttaa runsaasti<br />

uusiutumattomia luonnonvaroja omistavien maiden hallituksia ja yhteisöjä hallitsemaan näitä varantoja tavalla, joka luo<br />

talouskasvua, edistää väestön hyvinvointia ja on ympäristön kannalta kestävää. Sillä pyritään myös varmistamaan, ettei<br />

menetetä uusien löydösten ja vilkkaan raaka-ainekaupan tarjoamia mahdollisuuksia.<br />

Luonnonvaroja koskeva peruskirja on ainutlaatuinen siksi, että se on laadittu akateemisen tutkimuksen ohjaamassa<br />

yhteistyöprosessissa.<br />

Peruskirja koostuu kahdestatoista säännöstä, joihin on kiteytetty ne valinnat ja strategiaehdotukset, joita<br />

hallitukset voivat noudattaa edistääkseen luonnonvarojen hyödyntämiseen perustuvaa kestävää talouskasvua: 16<br />

• Luonnonvarojen hyödyntämistä tulee suunnitella niin, että taataan mahdollisimman suuri hyöty isäntämaan kansalaisille.<br />

• Kaivannaisvarat ovat julkista omaisuutta, ja niiden hyödyntämispäätösten tulee olla avoimia ja asiantuntevan julkisen<br />

valvonnan alaisia.<br />

• Kilpailu on ratkaisevan tärkeää varantojen arvon turvaamiseksi ja koskemattomuuden varmistamiseksi.<br />

• Verotuksen sääntöjen tulee säilyä vakaina muuttuvissa olosuhteissa ja niillä on varmistettava, että maa saa<br />

luonnonvaroistaan täyden arvon.<br />

• Kansallisten luonnonvarayhtiöiden tulisi olla kilpailukykyisiä eikä niiden pitäisi olla vastuussa lainsäädäntötoimista ja<br />

muusta toiminnasta.<br />

• Luonnonvarahankkeilla voi olla vakavia ympäristöön ja yhteiskuntaan kohdistuvia vaikutuksia, joista on kannettava<br />

vastuu ja joita on lievennettävä projektisyklin kaikissa vaiheissa.<br />

• Luonnonvaroista saatavat tulot tulee käyttää ensisijaisesti kestävän, ketään syrjimättömän kasvun edistämiseen<br />

mahdollistamalla suuret kotimaiset investoinnit ja säilyttämällä ne.<br />

• Luonnonvaroista saatavat valtiontulot tulee käyttää tehokkaasti kotimaisen kulutuksen asteittaiseen luomiseen ja<br />

vaihtelevien tulovirtojen tasoittamiseen.<br />

• Hallitusten tulee käyttää luonnonvarojen rikkauksiaan julkisten menojen tehokkuuden ja tuloksellisuuden lisäämiseen.<br />

14<br />

Suurin osa kirjallisuutta käsittelee riippuvuutta luonnonvaroista eikä pelkästään niiden saatavuutta. Tämä tarkoittaa, että on olemasa maita, joilla on<br />

monipuolisempi talous ja jotka eivät ole yhtä vahvasti riippuvaisia luonnonvaroista.<br />

15<br />

Ongelma on sama kuin Dixitin (1989) analysoima suoria ulkomaisia sijoituksia koskeva ongelma. Tuore esimerkki tästä on Ghanassa tehdyt onnistuneet<br />

öljynetsinnät, jotka on tehty omistusoikeuksien selkiyttämisen jälkeen.<br />

16<br />

Lähde: http://www.naturalresourcecharter.org/index.php/en/the-precepts, tiedonhaku 5.10.2009.<br />

59<br />

EU:N<br />

KEHITYSYHTEISTYÖRAPORTTI

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!