LISÃÃ VAKAUTTA AFRIKKAAN

More documents

Recommendations

Info

Luku 4 EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009 luonnonvarat (Angolalla, Kongon tasavallalla, Nigerialla, Päiväntasaajan Guinealla, São Tomé ja Principellä, Sierra Leonella, Sudanilla ja Tšadilla ). 11 Jotta ymmärrettäisiin täysin miten suorat ulkomaiset sijoitukset vaikuttavat valtion epävakauteen, on ensin tarkasteltava luonnonvarojen varantoja. Vaikka suorilla ulkomaisilla sijoituksilla siis voi olla myönteinen vaikutus kasvuun ja köyhyyden vähentämiseen, niiden kielteiset ulkoiset vaikutukset säilyvät edelleen, jos valtiorakenteet ovat heikkolaatuiset, koska se lisää konfliktien ja huonon hallinnon todennäköisyyttä. Syntyvä noidankehä voimistaa suorien ulkomaisten sijoitusten vaikutusta epävakauteen. Jotta noidankehä saataisiin katkaistua, hallitusten (jos ne ovat legitiimejä) on sitouduttava oikeudenmukaiseen tuottojen jakoon sitomalla kätensä. Epävakaiden maiden hallitusten heikko uskottavuus tekee kuitenkin noidankehän katkaisemisen epätodennäköiseksi, elleivät ulkopuoliset toimijat (esimerkiksi kansainväliset järjestöt) vaadi ja takaa sitoumuksia. 4. LUONNONVAROJEN RUNSAUS VOI HUONONTAA HALLINTOA Runsaat luonnonvarat tarjoavat hyvät mahdollisuudet talouskehitykselle ja valtion vakaudelle. Luonnonvaroiltaan rikkaalla valtiolla on varaa rakentaa itselleen toimintavalmiuksia, ja erityisesti rahoittaa julkisia menojaan niin, että valtio voi kehittää taloutta ja vähentää köyhyyttä. Vääristyneet mekanismit voivat kuitenkin vaarantaa prosessin, ja riippuvuus luonnonvaroista voi synnyttää talouden epävakautta, mikä puolestaan voi laajeta poliittiseksi epävakaudeksi. Runsaat luonnonvarat voivat todellakin heikentää valtion hallinnon laatua, ja lisätä sitä kautta valtiollisen epävakauden riskiä. Jotta runsaat luonnonvarat saataisiin valjastettua talouden hyväksi toimintakyvyksi ja paremmaksi elintasoksi, on hyvä hallintotapa ehkä vieläkin tärkeämpi vaatimus kuin vähäisten luonnonvarojen kansantalouksissa. Tämä runsaiden resurssivarantojen ja heikon hallinnon välinen vuorovaikutus voi ajaa valtion epävakauden vinoutuneeseen suuntaan. Luonnonvarat voivat näin ollen muodostua joko siunaukseksi tai kiroukseksi runsaiden resurssien maille. 12 Empiiriset tutkimukset vahvistavat, että paikallisesti tuotettavat luonnonvarat ja luonnonvaroista saatavat tuotot lisäävät korruptiota ja jarruttavat talouden ja valtiorakenteiden kehitystä. Koska useilla epävakailla mailla on runsaat luonnonvarat ja heikkotasoinen hallinto, meidän on pyrittävä selvittämään, miten runsaat luonnonvarat voivat lisätä valtion epävakautta (tai mitä voidaan tehdä runsaiden luonnonvarojen tarjoamien tilaisuuksien hyödyntämiseksi ja talouden muuntamiseksi vientivetoiseksi). Hallituksen vastuulla on luonnonvaraesiintymien hyödyntäminen alkaen niiden etsimisestä ja tuotannosta aina niistä saatavien tuottojen hallintaan. Runsaat luonnonvarat lisäävät tilaisuuksia viedä luonnonvarat istuvalta hallitukselta (luku 2). Ylivoiton tavoittelua voi esiintyä eri muodoissa korruptiosta varkauksiin ja konflikteihin. Luonnonvaroista saatavat tuotot voivat johtaa hallituksen kaatumiseen alueellisen tai kansallisen kapinan seurauksena. Koska raaka-aineiden hintojen muutokset vaikuttavat sisällissotien syttymiseen ja kestoon, viime aikojen keskustelussa on keskitytty kanaviin, joiden kautta alkutuotteet voivat vaikuttaa konfliktiriskiin. 13 • Alkutuotteiden viennillä voidaan rahoittaa kapinan leviämistä ja jatkumista. • Kapinallisten vaikuttimena voi olla halu kaapata tuotot, mikä on helpompaa laeista piittaamattomassa ympäristössä, esimerkiksi konfliktin aikana. • Luonnonvarat lisäävät separatististen sotien todennäköisyyttä. Runsaat luonnonvarat voivat muuttaa myös istuvan hallituksen etunäkökohtia ja toimintaa. Hallinto voi heiketä monella tavalla: • Luonnonvaroista saatavat ylivoitot voivat heikentää demokraattisen järjestelmän äänestäjävastuuta, jos hallitus käyttää osan rahoista vallan säilyttämiseen holhoamalla. Äänien ostaminen on vaalien ja vastuullisuuden täydellisen erottamisen suorempi muoto. Luonnonvaroilla tehtävät ylivoitot voivat näin vähentää vaalien merkitystä ja tehdä vallassa pysymisen hallituksille entistä houkuttelevammaksi. • Itsevaltiudessa luonnonvaroilla tehdyt voitot voivat heikentää kansalaisvalvonnan tehokkuutta ja vähentää siten hallituksen painetta täyttää kansalaistensa tarpeet. • Luonnonvaroista saatavat voitot saattavat tehdä itsevaltiudesta demokratiaa todennäköisemmän vaihtoehdon. • Ne voivat myös viivyttää perusteellisten muutosten tekemistä toimimattomiin politiikkamalleihin. 11 Suorien ulkomaisten sijoitusten osuus bruttokansantuotteesta näissä maissa vaihtelee Angolan viidestä prosentista Päiväntasaajan Guinean 27 prosenttiin. 12 Collierin (2009) sekä Collierin ja Venablesin (2009) tausta-asiakirjoissa on analysoitu aihetta laajasti. 13 Reynal-Querolin tausta-asiakirja (2009). 58
EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009 Taloudelliset tekijät voivat lisätä epävakautta Se, että runsaat luonnonvarat yleensä johtavat ylivoittoihin erityisesti epävakaissa valtioissa, joissa ei ole täysin toimivaa oikeusjärjestystä, voi luoda ympäristön, jossa taloudellisen edistys on vaikeaa. Tällainen ympäristö on alttiimpi yhteiskunnallisille ja poliittisille levottomuuksille. Uudemmassa tutkimuskirjallisuudessa on runsaasti todisteita siitä, että riippuvuus luonnonvaroista aiheuttaa taloudellista epävakautta ja kyvyttömyyttä kehittää työllistämisstrategioita, jotka eivät liity ainoastaan luonnonvaroihin. 14 Jos valtio ei kykene luomaan toimivaa oikeudellista kehystä luonnonvarojen etsintä- ja tuotantolisenssejä varten, on seurauksena todennäköisesti etsintä- ja tuotanto-oikeuksien jaon epäoikeudenmukaisuutta, ylivoittojen tavoittelua ja tehottomuutta. Oikeuksien jaon epäoikeudenmukaisuus johtuu siitä, että luonnonvarat ovat jakautuneen alueellisesti epätasaisesti, ylivoitontavoittelu siitä, että omistusoikeudet määrittyvät alueen fyysisen hallinnan perusteella, ja tehottomuus siitä, että hallinnan säilyttäminen on epävarmaa. Jos hallintavallan katsotaan olevan todennäköisesti väliaikaista, yksityisenä kannustimena on kuluttaa varat nopeasti, vaikka se koituukin kalliimmaksi yhteiskunnalle. Toinen seuraus on omistusoikeuksien puutteen – mikä on epävakaissa maissa hyvin yleistä – ja tiedon puutteen yhteisvaikutus. Keksintöjen tavoin kannustimet etsintöihin ovat hyvin vähäisiä, ellei löytöjä voi suojata. 15 On tehokkaampaa odottaa, että muut löytävät luonnonvarat ja ottaa ne hallintaansa vasta sitten, vaikka siihen liittyisi väkivaltaa. Tämän vuoksi monet luonnonvaraesiintymät jäävät löytymättä. Tietoruutu 4.1: Toimintaohjeet ja luonnonvaroja koskeva peruskirja Natural Resource Charter Toimintaohjeiden tai sopimusvelvoitteiden muodossa annetut kansainväliset sitoumukset ovat tärkeitä. Esimerkkejä niistä ovat kaivosteollisuuden avoimuutta koskeva EITI-aloite (Extractive Industries Transparency Initiative), Kimberleyn prosessi (jossa vaaditaan todistus siitä, että kaupankäynnin kohteena olevat timantit eivät ole peräisin konfliktialueilta) ja niitä tuoreempi luonnonvaroja koskeva peruskirja, Natural Resource Charter. Viimemainittu peruskirja muodostuu hallituksia ja yhteisöjä koskevista periaatteista, jotka ohjaavat luonnonvarojen tehokasta käyttöä. Sen tarkoituksena on auttaa runsaasti uusiutumattomia luonnonvaroja omistavien maiden hallituksia ja yhteisöjä hallitsemaan näitä varantoja tavalla, joka luo talouskasvua, edistää väestön hyvinvointia ja on ympäristön kannalta kestävää. Sillä pyritään myös varmistamaan, ettei menetetä uusien löydösten ja vilkkaan raaka-ainekaupan tarjoamia mahdollisuuksia. Luonnonvaroja koskeva peruskirja on ainutlaatuinen siksi, että se on laadittu akateemisen tutkimuksen ohjaamassa yhteistyöprosessissa. Peruskirja koostuu kahdestatoista säännöstä, joihin on kiteytetty ne valinnat ja strategiaehdotukset, joita hallitukset voivat noudattaa edistääkseen luonnonvarojen hyödyntämiseen perustuvaa kestävää talouskasvua: 16 • Luonnonvarojen hyödyntämistä tulee suunnitella niin, että taataan mahdollisimman suuri hyöty isäntämaan kansalaisille. • Kaivannaisvarat ovat julkista omaisuutta, ja niiden hyödyntämispäätösten tulee olla avoimia ja asiantuntevan julkisen valvonnan alaisia. • Kilpailu on ratkaisevan tärkeää varantojen arvon turvaamiseksi ja koskemattomuuden varmistamiseksi. • Verotuksen sääntöjen tulee säilyä vakaina muuttuvissa olosuhteissa ja niillä on varmistettava, että maa saa luonnonvaroistaan täyden arvon. • Kansallisten luonnonvarayhtiöiden tulisi olla kilpailukykyisiä eikä niiden pitäisi olla vastuussa lainsäädäntötoimista ja muusta toiminnasta. • Luonnonvarahankkeilla voi olla vakavia ympäristöön ja yhteiskuntaan kohdistuvia vaikutuksia, joista on kannettava vastuu ja joita on lievennettävä projektisyklin kaikissa vaiheissa. • Luonnonvaroista saatavat tulot tulee käyttää ensisijaisesti kestävän, ketään syrjimättömän kasvun edistämiseen mahdollistamalla suuret kotimaiset investoinnit ja säilyttämällä ne. • Luonnonvaroista saatavat valtiontulot tulee käyttää tehokkaasti kotimaisen kulutuksen asteittaiseen luomiseen ja vaihtelevien tulovirtojen tasoittamiseen. • Hallitusten tulee käyttää luonnonvarojen rikkauksiaan julkisten menojen tehokkuuden ja tuloksellisuuden lisäämiseen. 14 Suurin osa kirjallisuutta käsittelee riippuvuutta luonnonvaroista eikä pelkästään niiden saatavuutta. Tämä tarkoittaa, että on olemasa maita, joilla on monipuolisempi talous ja jotka eivät ole yhtä vahvasti riippuvaisia luonnonvaroista. 15 Ongelma on sama kuin Dixitin (1989) analysoima suoria ulkomaisia sijoituksia koskeva ongelma. Tuore esimerkki tästä on Ghanassa tehdyt onnistuneet öljynetsinnät, jotka on tehty omistusoikeuksien selkiyttämisen jälkeen. 16 Lähde: http://www.naturalresourcecharter.org/index.php/en/the-precepts, tiedonhaku 5.10.2009. 59 EU:N KEHITYSYHTEISTYÖRAPORTTI
Page 1:
LISÄÄ VAKAUTTA AFRIKKAAN UUSI TOI
Page 4 and 5:
Euroopan kehitysyhteistyöraportti
Page 6 and 7:
Esipuhe EU:n kehitysyhteistyörapor
Page 8 and 9:
Sisältö EU:n kehitysyhteistyörap
Page 10 and 11:
Taulukot ja kuviot EU:n kehitysyhte
Page 12 and 13:
Lyhenteet EU:n kehitysyhteistyörap
Page 14 and 15:
Yleiskatsaus EU:n kehitysyhteistyö
Page 16 and 17:
Page 18 and 19:
Page 20: Yleiskatsaus EU:n kehitysyhteistyö
Page 23 and 24: EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
Page 69: EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
Page 82 and 83: OSA KAKSI EPÄVAKAUDESTA RESILIENSS
Page 84 and 85: Luku 5 EU:n kehitysyhteistyöraport
Page 116: Luku 7 EU:n kehitysyhteistyöraport
Page 121 and 122:
EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
Page 123 and 124:
Page 125 and 126:
Page 127 and 128:
Page 129 and 130:
Page 131 and 132:
Page 133 and 134:
Page 135 and 136:
Page 137 and 138:
Page 139 and 140:
Page 141 and 142:
Page 143 and 144:
Page 145 and 146:
Page 147 and 148:
Page 149 and 150:
Page 151 and 152:
Page 153 and 154:
Page 155 and 156:
Page 157 and 158:
show all

LISÃÃ VAKAUTTA AFRIKKAAN

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?

LISÃÃ VAKAUTTA AFRIKKAAN