LISÄÄ VAKAUTTA AFRIKKAAN

EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
Taloudelliset tekijät voivat lisätä epävakautta
vakuutusmekanismina ja pienentää sotien vaihtoehtoiskustannuksia. Kaupan avoimuus vaikuttaa jopa vastakkaisesti sisällissotien
todennäköisyyteen: se saattaa estää niistä pahimmat (jotka vahingoittaisivat kaupankäyntiä eniten) mutta lisätä pienempien
konfliktien vaaraa.
Bussman et al. (2005) keskittyvät Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan ja tarkastelevat kaupan avoimuuden ja vapauttamisen
vaikutuksia sisällissotien syttymiseen 37 maassa vuosina 1980–2000. He tukevat näkemystä, jonka mukaan talouden avoimuus
vaikuttaa myönteisesti rauhaan ja vakauteen silloin, kun talouden rakennejärjestely on saatu valmiiksi. Lyhyellä aikavälillä kaupan
vapauttaminen saattaa kuitenkin lisätä sisällissodan ja konfliktien vaaraa uudistustoimenpiteiden täytäntöönpanon aikana.
Edellä mainitussa keskustelussa viitataan poliittisiin kompromisseihin kaupan uudistamisen lyhytaikaisten riskien ja avoimuuden
pitkäaikaisten hyötyjen välillä, sekä vakavien konfliktien ehkäisyn ja pysyvien pienemmän mittakaavan jännitteiden välillä. Yksi
mahdollinen ratkaisu tällaisiin kompromissiratkaisuihin voisi olla se, että tarjottaisiin korvauksia välittömiä menetyksiä kokeville,
jotta poliittisen epävakauden lyhytaikaiset riskit jäisivät pienemmiksi, ja annettaisiin taloudelle riittävästi aikaa saavuttaa pitkällä
aikavälillä tilanne, jossa uudistuksesta hyötyy riittävän moni.
3. SUORIEN ULKOMAISTEN SIJOITUSTEN JA EPÄVAKAUDEN VÄLISET YHTEYDET
Kirjallisuudessa todetaan maiden huonojen hallintojärjestelmien ja korruption kielteinen vaikutus
sisään tuleviin suoriin ulkomaisiin sijoituksiin, mutta uusimmissa kirjoituksissa esitellään joitain
empiirisiä merkkejä suorien ulkomaisten sijoitusten vastakkaisista vaikutuksista vastaanottajamaiden
hallintorakenteisiin ja valtiollisen epävakauden ääri-ilmentymiin, konflikteihin ja sisällissotiin. Uusimmassa
tutkimuksessa ei ole saatu vakuuttavia empiirisiä todisteita ulkomaisten suorien sijoitusten ja konfliktien
välisestä suhteesta. Polachek et al. (2005) 6 toteavat, että suorat ulkomaiset sijoitukset vähentävät
kansainvälisten konfliktien todennäköisyyttä, ja että kauppa ja suorat ulkomaiset sijoitukset täydentävät
toisiaan konfliktien vähentäjinä. Gissinger ja Gleditsch (1999) 7 sen sijaan toteavat, että köyhimmissä maissa
suorat ulkomaiset sijoitukset vaikuttavat myönteisesti taloudelliseen hyvinvointiin mutta kielteisesti sen
jakautumiseen ja poliittisiin levottomuuksiin. Barbierin ja Reuvenyn (2005) 8 mielestä sen sijaan vähiten
kehittyneisiin maihin tehdyt suorat ulkomaiset sijoitukset lyhentävät sisällissotien kestoa mutteivät
pienennä niiden syttymisen todennäköisyyttä.
Empiirinen kirjallisuus ei anna varmaa tukea hypoteesille suorien ulkomaisten sijoitusten ja valtion epävakauden muiden
ulottuvuuksien, kuten korruption, välisestä suorasta yhteydestä. Larrainin ja Tavaresin (2007) tuoreessa, useita maita käsittävässä
analyysissä todetaan, että suorat ulkomaiset sijoitukset vähentävät korruptiota kohdemaissaan huomattavasti. Heidän tuloksensa
näyttää kestävän myös sen, että mukaan otetaan useita avoimuuden tekijöitä kaupan intensiteetin ja keskimääräisen tariffin lisäksi,
kuten riippuvuus luonnonvaroista, etninen hajautuminen ja talouden koko sekä hallintomenojen suuruus. 9 Suorien ulkomaisten
sijoitusten ja korruption suhde voi kuitenkin olla riippuvainen kohdemaan kehityksestä ja demokratian tasosta. Esimerkiksi Zhu
(2007) 10 antaa empiiristä tukea näkemykselle, jonka mukaan suorat ulkomaiset sijoitukset todennäköisesti vähentävät korruptiota
kehittyneemmissä demokratioissa ja lisäävät sitä vähemmän kehittyneissä, ei-demokraattisissa maissa.
Vaikka tulokset eivät olekaan ehdottomia, ne korostavat haasteita, joita suoriin ulkomaisiin sijoituksiin liittyy. Ensinnäkin voi olla
välttämätöntä lisätä valtion vakautta ja luoda vahvoja demokraattisia rakenteita, jotta suorista ulkomaisista sijoituksista saataisiin
taloudellista hyötyä. Toiseksi, avoimuus suorille ulkomaisille sijoituksille voi epävakaissa tilanteissa vähentää maan sisäisten
konfliktien riskiä, mutta tarvitaan myös jonkinlaista sääntelyä, jolla varmistetaan sijoitusten laatu, eikä tavoitella vain niiden suurta
määrää. Jotta suorat ulkomaiset sijoitukset edistäisivät paikallistaloutta, on tietenkin tärkeää, että oikeudelliset ja kirjanpidon
puitteet suosivat avoimuutta ja vastuullisuutta investoijien kotimaissa.
Parempi käsitys ulkomaisten sijoitusten ja valtion epävakauden välisestä yhteydestä saadaan tarkastelemalla lähemmin suorien
ulkomaisten sijoitusten tärkeimpiä vastaanottajia Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Saharan eteläpuolisen Afrikan 29 epävakaasta
maasta vain 13:ssa suorien ulkomaisten sijoitusten osuus bruttokansantuotteesta on suurempi kuin näiden valtioiden keskiarvo
(joka on itsessään alhainen, 3,2 %, verrattuna Kaakkois-Aasian vastaavaan lukuun, joka on 4,8 %). Useimmilla niistä on runsaat
6
Polachek et al. 2005.
7
Gissinger ja Gleditsch 1999.
8
Barbieri ja Reuveny 2005.
9
Larrain ja Tavares 2007.
10
Zhu 2007.
57
EU:N
KEHITYSYHTEISTYÖRAPORTTI