LISÃÃ VAKAUTTA AFRIKKAAN

More documents

Recommendations

Info

Luku 3 EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009 Mahdollisuus muuttaa pois vähensi huomattavasti hallitsijoiden tilaisuuksia hankkia varoja hallitsemaltaan yhteisöltä, koska ”hajanaiset ja liikkuvaiset kansat todennäköisesti eivät tuota resursseja, joihin pysyvät hallintorakenteet voisivat turvautua, eivätkä niiden ylläpitämiseen tarvittavia sosiaalisia rakenteita ja arvoja” 57 . Tämän myötäsyntyisen ongelman vuoksi myös siirtomaavaltaa edeltävät instituutiot olivat ulospäin suuntautuneita ja keräsivät resursseja ulkopuolelta harjoittamalla kauppaa pitkien välimatkojen päähän. Siirtomaavalta-aikaa edeltänyt suuntautuminen ulospäin sai leimallisimman muotonsa orjakaupassa. Myytävät orjat hankittiin omasta yhteisöstä, jossa oikeudenkäyttäjät saattoivat jakaa ihmisille tekaistuihin syytöksiin perustuvia mielivaltaisia tuomioita 58 , tai naapuriyhteisöihin tehdyillä ryöstöretkillä, mikä heikensi keskinäistä luottamusta ja sosiaalista pääomaa. Tällä siirtomaavalta-aikaa edeltäneen ulospäin suuntautumisen traagisella muodolla oli pitkäaikaisia vaikutuksia Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden instituutioihin, mikä voidaan jälleen kerran yhdistää niiden valtiorakenteiden nykyiseen epävakauteen. Nunnin (2008) mukaan orjakauppa haittasi Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden talouden kehittymistä, ja tämä haitallinen vaikutus ulottuu myös valtiorakenteisiin. Orjakauppa lisäsi epäluottamusta valtiorakenteita kohtaan ja vahvisti hyvin paikallisia etnisiä identiteettejä hankaloittaen siten valtion ja yhteiskunnan välisen suhteen kitkatonta toimintaa silloin, kun viimeksi mainittu oli alunperin heikko. 59 Nunnin ja Wantchekonin (2009) hiljattaisessa julkaisussa esitetään myös, että orjakaupalla oli pitkäaikainen haitallinen vaikutus sosiaaliseen pääomaan, koska ”ihmiset luottivat sukulaisiin, naapureihin ja paikallishallintoon vähemmän, jos heidän esivanhempansa olivat joutuneet pelkäämään orjakauppaa” 60 , mikä voi voimistaa valtiollisen epävakauden haittoja. Nunn ja Puga (2009) osoittavat, että orjakauppa muutti maaperän karuuden naamioiduksi siunaukseksi Saharan eteläpuolisen Afrikan maille: karuus haittasi taloudellista kehitystä, mutta sen epäsuora ja tärkeämpi vaikutus oli karuuden väestölle suoma suoja ryöstöretkillä kulkevia orjakauppiaita vastaan. 7. JOHTOPÄÄTÖKSET Saharan eteläpuolisen Afrikan epävakaiden valtioiden maantieteellinen keskittyminen viittaa siihen, että valtioiden epävakaudella on yhteisiä perimmäisiä syitä, jotka yhdistyvät maakohtaisiin syihin ja tekijöihin. Tässä luvussa tarkastellut näkemykset tukevat sitä, että valtiorakenteiden epävakauden taustalla on historiallisia tekijöitä. Kun suuressa ryntäyksessä Afrikkaan perustettiin siirtomaita luotiin silloin joitain valtiorakenteiden ominaispiirteitä, jotka ovat yhä nähtävissä nykyisissä valtiorakenteissa. Poliittisen itsenäisyyden saavuttaminen tai sen jälkeen kuluneet vuosikymmenet eivät ole juuri muuttaneet Saharan eteläpuolisten valtioiden erittäin polkuriippuvaista kehitystä. Vaikka siirtomaavallan vaikutus oli todennäköisesti ratkaiseva, se ei tee tyhjäksi sitä tosiseikkaa, että tietyt historialliset tekijät vaikuttavat Saharan eteläpuolisen Afrikan valtiorakenteiden epävakauteen, sillä myös siirtomaavaltaa edeltävällä aikakaudella oli osuutensa alueen tulevien valtiorakenteiden kehityksessä. Sekä siirtomaavaltaa edeltävällä ajalla että siirtomaa-ajalla oli kauaskantoisia vaikutuksia instituutioiden muodollisten rakenteiden lisäksi myös muihin sosiaalisiin tekijöihin, jotka määrittävät valtiojärjestyksen epävakautta tai vakautta. Varsinkin etnisyyden määritelmää muokkasivat selvästi sekä siirtomaa-aikaa edeltävä orjakauppa että siirtomaahallintojen kiristyvä ja lisääntyvä sosiaalinen merkitys. Vaikka historia on merkityksellinen tekijä epävakauden kannalta, ei tämän luvun analyysissä anneta sijaa deterministiselle oikotielle Saharan eteläpuolisen Afrikan historiasta tai nykyisestä vaihtelevasta valtioiden epävakaudesta. Eri maiden valtiorakenteiden kehityksen moninaisuus viittaa siihen, että toimivia valtioita voi syntyä myös tilanteessa, jossa historialliset tai maantieteelliset tekijät heikentävät sen onnistumisen mahdollisuuksia. Saharan eteläpuolisen Afrikan valtioiden lujittumiselle ei kuitenkaan pitäisi asettaa liian optimistisia odotuksia. 57 Clapham 1996, s. 28. 58 Nunn 2008. 59 Collier 2009b. Kaplan 2009. 60 Nunn ja Wantchekon 2009, s. 43. 54
EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009 LUKU 4 - TALOUDELLISET TEKIJÄT VOIVAT LISÄTÄ EPÄ<strong>VAKAUTTA</strong> Valtion epävakauden kehittyminen ei ole yksinkertainen syy-seuraus-ketju tai yhden ainoan tekijän aiheuttama. Siihen vaikuttavat useat eri riskit ja paineet keskinäisellä vuorovaikutuksellaan, ja kertyneet hyvät mekanismit ja tilaisuudet vaikuttavat valtiokoneiston toimintaan ja legitimiteettiin. Nykyiset valtiolliset instituutiot ovat lähtöisin valtion muodostamisen historiallisilta juurilta ja niiden keskinäisestä vuorovaikutuksesta maantieteellisten ominaisuuksien, etnisten ja uskonnollisten väestöryhmittymien ja muiden tekijöiden kanssa. Niiden kehittyminen ajan myötä on puolestaan sidoksissa ulkoisiin ja sisäisiin taloudellisiin tekijöihin, jotka institutionaaliseen rakenteeseen liitettyinä voivat lisätä valtion epävakautta. Valtiolliset rakenteet voivat tällöin ajautua kielteiseen kierteeseen, joka vaarantaa niiden toimintakyvyn. Tai se voi lujittaa valtiota lisäämällä poliittista vakautta, legitimiteettiä ja vastuuntuntoa. Uudistukset, kehityspolitiikka, ulkoiset talouden häiriöt ja voimat voivat lisätä epävakautta mutta myös tarjota mahdollisuuden siitä irrottautumiseen, riippuen kansallisten hallitusten ja kansainvälisten organisaatioiden historiallisesta perinnöstä ja sitoumuksista. 1 1. TALOUDELLISET TEKIJÄT JA VALTIOLLINEN EPÄVAKAUS VAIKUTTAVAT TOISIINSA Talouskehityksen suunta, vauhti ja taso voivat olla tekijöitä, jotka vaikuttavat maan valtiorakenteiden epävakauteen, mutta ne voivat myös olla tuloksia epävakaudesta. 2 Taloussuhteissa eriytyvät yhteistyön ja kilpailun edut ja kannusteet, ja ne jakavat yhteiskunnan eri sosiaaliryhmiin. Talouden kehittymismalli vaikuttaa myös resurssien keräämiseen valtiorakenteiden muodostamista ja sisäistä sosiaalista jakoa varten. Monet valtiot pyrkivät siirtomaavallan purkautumisen jälkeen vapautumaan entisistä valloittajistaan, jotka ostivat niiden tuotteita (ja takasivat siten vientimarkkinat), ja toteuttivat sisäänpäin kääntynyttä tuontia korvaavaa politiikkaa, mikä usein kasvatti valtion roolin lähes optimaalisella tavalla. Tässä luvussa analysoidaan epävakaille valtioille ominaisia taloudellisia prosesseja, jotka kytkeytyvät valtiollisen epävakauden oireisiin heikosta hallinnosta ja korruptiosta ahnaaseen toimintaan ja konflikteihin. Luvussa tarkastellaan myös sitä, miten nämä tekijät voivat keskinäisellä vuorovaikutuksellaan tehdä valtioista entistä epävakaampia, tai päinvastoin luoda nopeamman kasvun ja vahvempien instituutioiden itseään ruokkivaa kehitystä. Tarkoituksena on korostaa ajoitusta ja ajallista johdonmukaisuutta epävakauden eri näkökohtia käsiteltäessä. Tällaisia talouden prosesseja ovat seuraavat: • Kaupan avoimuus vaikuttaa epävakauteen epäsuorasti kaupan tuottojen muodossa, jotka voivat auttaa maita kääntämään epävakauden resilienssiksi. Muita kaupan avoimuuden ja epävakauden vuorovaikutuksen ilmentymiä ovat kiistanalaisten luonnonvarojen arvo, riitauttamisen vaihtoehtoiskustannukset sekä mahdollisuudet yksityisten toimijoiden ja virkamiesten välisiin salaliittoihin. • Suorat ulkomaiset sijoitukset voivat pakottaa kilpailuun paikallistaloudessa tehostamalla omien resurssien kohdentamista sekä vähentämällä ylivoittoja ja paikallishallinnolle aiheutuvia kielteisiä sivuvaikutuksia. Tässä tapauksessa suorat ulkomaiset sijoitukset vaikuttavat myönteisesti kasvuun, mutta vaikutuksen laajuus riippuu toimialasta ja kotimaisen työvoiman käytöstä. Ilman tarkoituksenmukaisia kannusteita ja sääntelyä ulkomaiset sijoittajat voivat toisaalta edistää huonoa hallintotapaa ja korruptiota tai osallistua suoraan tai epäsuorasti ns. sotatalouteen ja sotapäälliköiden sekä sisäisten levottomuuksien rahoittamiseen. • Runsaat luonnonvarat voivat auttaa valtiorakenteita suoriutumaan toiminnoistaan, kun luonnonvarojen hyödyntämisestä saadut verot kasvattavat valtiontuloja epävakaissa valtioissa (luku 2). Epävakailla valtioilla on kuitenkin vaarana ajautua syöksykierteeseen, jos valtion hupenevat valmiudet eivät riitä resurssien hoitoon, mikä on resurssien kirous. Runsailla luonnonvaroilla on myönteinen vaikutus kasvuun maissa, joissa on hyvät valtiorakenteet, ja kielteinen maissa, joissa on heikot valtiorakenteet. 3 Koska epävakaissa valtioissa on tyypillisesti heikot institutionaaliset rakenteet, luonnonvarat ovat todennäköisemmin kirous niille kuin muille Afrikan 1 Fosu 2009. 2 Robinson (2009) esittää, että Botswana on mielenkiintoinen esimerkki talouskehityksen ja valtion epävakauden välisestä vuorovaikutuksesta. Kun Botswana oli itsenäistynyt vuonna 1966, olivat maan olosuhteet alussa samankaltaiset kuin muissa Saharan eteläpuolisissa maissa, joiden valtionmuodostus ja talouden kehityskaari eivät olleet erityisen menestyksekkäitä eivätkä rauhanomaisia. Botswanalla oli näiden maiden kanssa yhteistä syvä köyhyys, laaja lukutaidottomuus, heikko infrastruktuuri, siirtomaamenneisyys ja etnisten ryhmien moninaisuus. Maassa oli runsaasti karjaa, kuten Sudanissa ja Somaliassa, ja timantteja, kuten Angolassa ja Sierra Leonessa. Robinsonin mukaan nykyaikaisen valtion muodostaminen ”Tswana-valtioilta perityllä pitkällä valtion ja instituutioiden muodostamisen prosessilla” antaa vihjeen siitä, miten Botswanan menestys on selitettävissä ja osoittaa samalla miten keskeinen merkitys valtiollisilla instituutioilla oli taloudellisessa kehityksessä sekä talouspolitiikkojen ja -mallien toimivuuden kannalta. 3 Mehlum et al. 2006. 55 EU:N KEHITYSYHTEISTYÖRAPORTTI
Page 1:
LISÄÄ VAKAUTTA AFRIKKAAN UUSI TOI
Page 4 and 5:
Euroopan kehitysyhteistyöraportti
Page 6 and 7:
Esipuhe EU:n kehitysyhteistyörapor
Page 8 and 9:
Sisältö EU:n kehitysyhteistyörap
Page 10 and 11:
Taulukot ja kuviot EU:n kehitysyhte
Page 12 and 13:
Lyhenteet EU:n kehitysyhteistyörap
Page 14 and 15:
Yleiskatsaus EU:n kehitysyhteistyö
Page 16 and 17: Yleiskatsaus EU:n kehitysyhteistyö
Page 18 and 19: Yleiskatsaus EU:n kehitysyhteistyö
Page 20: Yleiskatsaus EU:n kehitysyhteistyö
Page 23 and 24: EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
Page 65: EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
Page 82 and 83: OSA KAKSI EPÄVAKAUDESTA RESILIENSS
Page 84 and 85: Luku 5 EU:n kehitysyhteistyöraport
Page 116:
Luku 7 EU:n kehitysyhteistyöraport
Page 119 and 120:
EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
Page 121 and 122:
Page 123 and 124:
Page 125 and 126:
Page 127 and 128:
Page 129 and 130:
Page 131 and 132:
Page 133 and 134:
Page 135 and 136:
Page 137 and 138:
Page 139 and 140:
Page 141 and 142:
Page 143 and 144:
Page 145 and 146:
Page 147 and 148:
Page 149 and 150:
Page 151 and 152:
Page 153 and 154:
Page 155 and 156:
Page 157 and 158:
show all

LISÃÃ VAKAUTTA AFRIKKAAN

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?

LISÃÃ VAKAUTTA AFRIKKAAN