LISÃÃ VAKAUTTA AFRIKKAAN

More documents

Recommendations

Info

Luku 2 EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009 Maat ovat taloudellisesti haavoittuvia silloin, kun ne ovat erityisen herkkiä ulkoisille häiriöille. Sen vuoksi seuraavassa arvioidaan häiriöalttiutta ja reagointikykyä. Haluamme tutkia, ovatko epävakaat maat – odotusten mukaisesti – muita Saharan eteläpuolisia maita alttiimpia häiriöille. Tarkastelemme Naudén (2009) tapaan viennin monipuolistamista, ulkoista velkaantuneisuutta, talouden avoimuutta, rajat ylittäviä vastuita, sääntömääräisen oman pääoman suhdetta riskipainotettuihin omaisuuseriin ja yksityiselle sektorille myönnettyjen luottojen kasvuvauhtia. 40 Kustakin epävakaasta maasta, josta tiedot ovat käytettävissä (Mauritania, Somalia, Sudan ja Zimbabwe pois luettuina), on tutkittu seuraavat tekijät: • Avoimuus, jota arvioidaan viennin osuutena BKT:stä. • Viennin keskittyminen, jota arvioidaan Herfindal-Hirschman-indeksillä: mitä monipuolisempi vientikori on, sitä vähemmän haavoittuva maa on. • Ulkoinen velkaantuneisuus, jota arvioidaan ulkoisen velan osuutena BKT:stä. • Sääntömääräisen oman pääoman suhde riskipainotettuihin omaisuuseriin. • Rajat ylittävät vastuut. • Yksityiselle sektorille myönnettyjen luottojen kasvu. Laskemme maiden luokituksen yksinkertaisena keskiarvona vääristymien välttämiseksi. Luokittelemme kaikki Saharan eteläpuoliset maat – epävakaat ja vakaat – käyttämällä kriteeriä, jossa alhainen luokitus tarkoittaa vähäistä haavoittuvuutta ja korkea luokitus suurta haavoittuvuutta. Sen jälkeen jaamme maat kolmeen suunnilleen yhtä suureen ryhmään alhaisesta luokituksesta korkeaan (taulukko 2.9) Epävakaassa tilanteessa olevat maat jakautuvat tässä raportissa käyttämämme määritelmän mukaan tasaisesti kolmeen ryhmään. 41 3. YHTEENVETO Inhimilliseen ja taloudelliseen kehitykseen liittyvissä valtion tärkeissä tehtävissä ilmenee tässä luvussa tutkittujen epävakaiden maiden osalta joitakin yhteisiä piirteitä. Valtiollinen epävakaus ilmenee ja oireilee monilla eri tavoilla: valmiudet kotimaisten resurssien hyödyntämiseen, talouden monipuolistamiseen ja jalostusketjuissa eteenpäin siirtymiseen ovat heikot; riippuvuus ulkoisesta rahoituksesta on suuri; inhimillistä pääomaa on vähän; infrastruktuurit ovat jatkuvasti kehittymättömät ja sisäisesti toisistaan irralliset. Näiden yhteisten piirteiden taustalla on kuitenkin myös historiasta johtuva suuri erilaisuus, erilaiset ja erisuuruiset luonnonvarat, maantieteellinen sijainti, etninen ja uskonnollinen yhteenkuuluvuus. Lisäksi epävakaiden maiden ryhmässä on erilaisia tuloksia sekä eriasteista haavoittuvuutta. Epävakaiden maiden ominaispiirteiden yhtenevyydet ja eroavuudet muodostavat erilaisia yhdistelmiä ja muuttuvat ajan kuluessa. Epävakaiden maiden luokittelu ja jaottelu on näin muodoin vaikeaa, sillä se perustuu paljolti subjektiivisiin arvioihin. 40 Guillaumont ja Guillaumont Jeanneney (2009) mainitsevat rakenteellisen haavoittuvuuden ja käyttävät taloudellisen haavoittuvuuden indeksiä, jossa yhdistyvät häiriöalttius – väestön koko, etäisyys mailmanmarkkinoista, tavaraviennin keskittyminen ja lisäarvon suhteellinen osuus maa-, metsä- ja kalataloudessa – ja itse häiriön “koko”. AfDB (2009) käyttää rakenteellisia makrotaloudellisia tekijöitä, kuten varantojen vähenemistä, ulkomaisen omistuksen suurta keskittymistä pankkijärjestelmässä, inflaatio-odotuksia ja BKT:n kasvun supistumisjaksoja, vaihtosuhdetta ja vaihtotasetta. Euroopan komission kehitysyhteistyön pääosasto käyttää kolmen muuttujan ryhmää: riippuvuutta vientituloista, riippuvuutta ulkoisista rahoitusvirroista ja reagointikykyä. 41 Myös Afrikan kehityspankin ja Euroopan komission kehitysyhteistyön pääosaston luokitus antaa samanlaiset tulokset. Epävakaat maat jaetaan eri ryhmiin, vaikka ne muuttujat, joita tarkastellaan maiden luokittelemisessa haavoittuvuuden mukaan, ovat hieman erilaisia. 46
EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009 LUKU 3 - VALTIOLLISEN EPÄVAKAUDEN HISTORIALLISET SYYT Tässä luvussa tarkastellaan kysymystä, onko Saharan eteläpuolisen Afrikan valtioiden epävakaudella yhteisiä historiallisia syitä. Epävakauden teoreettisista määritelmistä ja mittaamisesta ollaan edelleenkin erimielisiä, mutta on kiistatta selvää 1 , että Saharan eteläpuolisen Afrikan maat muodostavat yhä epävakaiden maiden enemmistön. Alueen valtiorakenteiden vaihteleva kehitys antaa aiheen uskoa, ettei valtiollisen epävakauden yhteinen historiallinen tausta ole maiden dynamiikasta irrallinen ilmiö, vaan tiiviisti siihen kietoutunut. Luvussa ei kuvata yksityiskohtaisesti tekijöitä, joiden vuoksi yksittäiset Saharan eteläpuolisen Afrikan maat ovat epävakaita, eikä tarjota nopeaa oikotietä paikallisen tilanteen perusteelliseen analyysiin. Tarkoituksena on esittää näkemyksiä ulkopuolisista kehitystoimista, jotka voivat olla tehokkaita epävakaissa tilanteissa. Suuri ryntäys, eli Euroopan maiden kilpajuoksu Afrikkaan 1800-luvun lopulla nousee luontaisesti esiin yhtenä historiallisena lähtökohtana monia Saharan eteläpuolisen Afrikan maita vaivaavalle epävakaudelle. Suurimmalla osalla alueesta on tämä yhteinen menneisyys, ja siirtomaa-ajalla on todettu olleen pitkäaikaisia vaikutuksia valtiorakenteiden kehitykseen. 2 Vaikka valtiorakenteet voivat olla epävakaita myös Etiopian ja Liberian kaltaisissa maissa, joihin kilpajuoksu Afrikkaan ei kohdistunut, eurooppalainen kolonialismi on silti saattanut estää vahvempien valtiorakenteiden muodostumisen alueelle. Siirtomaa-aika oli taitekohta alueen historiassa, vaikka se kestikin vain lyhyen ajan. Tässä luvussa tarkastellaan myös Herbstin (2000) mallin pohjalta sitä mahdollisuutta, että epävakaus liittyykin syvemmälle juurtuneisiin alueellisiin ominaispiirteisiin, joiden vuoksi legitiimejä ja toimivia valtioita edistävää valtiorakenteiden kehityksen polkua on täällä ollut ja on edelleen vaikea seurata. Tämä ei vie pohjaa pois näkemykseltä, että siirtomaakokemus on voinut vaikuttaa valtioinstituutioiden siirtomaavallan jälkeiseen kehittymiseen. Se kuitenkin asettaa asian laajempaan perspektiiviin. 3 Kilpajuoksu Afrikkaan ei tapahtunut institutionaalisessa tyhjiössä. Siirtomaiden muodostumiseen vaikuttivat valloitettujen maiden aiemmat institutionaaliset ominaispiirteet, joihin siirtomaa-aika sitten vaikutti huomattavasti, sillä ne eivät olleet staattisia tai ajasta riippumattomia. 1. ERITYISSYYT JA YLEISET TAUSTATEKIJÄT Saharan eteläpuolisen Afrikan mailla on joitakin yhteisiä piirteitä, mutta Briscoen mukaan epävakailla valtioilla ei ole paljon muuta yhteistä kuin oireet: köyhyys, turvattomuus, konfliktialttius ja korruptio. 4 Vaikka epävakauden alueellista ulottuvuutta ei pidä unohtaa, ovat määrääviä valtiollisessa epävakaudessa kuitenkin maakohtaiset tekijät. Tästä syystä epävakaat maat ovat luvussa 2 kuvatulla tavalla keskenään erilaisia. Laaja-alaisiin johtopäätöksiin pyrkivillä analyyseillä tuskin saavutetaan perusteellista ymmärrystä siitä, mikä tosiasiassa on johtanut jonkin maan kielteiseen kierteeseen ja sen instituutioiden toimintakyvyn ja legitimiteetin murenemiseen. Epävakaiden valtioiden maantieteellinen keskittyminen viittaa silti joihinkin yhteisiin alueellisiin tekijöihin, jotka todennäköisesti yhdessä maakohtaisten tekijöiden kanssa vaikuttavat valtiorakenteiden epävakauden asteeseen. Jos voisimme määrittää epävakauden ilmenemiseen ja jatkumiseen vaikuttavat yhteiset tekijät luotettavasti, loisimme perustan laajemmalle analyyttiselle kehykselle, jonka avulla voisimme puolestaan tarkastella järjestelmällisesti maakohtaisia tekijöitä ja ymmärtää niiden ratkaisevan osuuden. Suurimmassa osassa valtioiden epävakautta koskevaa keskustelua – sekä akateemisessa maailmassa että kehitysyhteisössä – jätetään huomiotta epävakauden historialliset syyt. Epävakauden historiallisen ulottuvuuden tuominen etualalle voi kuitenkin lisätä valtiorakenteiden kehittymistä tukevien eurooppalaisten kehitystoimien tarkkuutta ja uskottavuutta. Eurooppa voi tuskin odottaa, että sen toimia pidettäisiin neutraaleina tai puhtaasti teknisinä, koska Saharan eteläpuolisessa Afrikassa vallitsee yleisesti näkemys, että Eurooppaa voidaan syyttää valtiorakenteiden epävakaudesta. Joidenkin tutkijoiden mielestä nämä kehitystoimet 1 Bertoli ja Ticci 2009. 2 Esimerkiksi Acemoglu et al. 2001, Lange 2004, Angeles ja Neanidis 2009. 3 Kuten Robinson (2002) toteaa, erilaisten historiallisten tekijöiden suhteellisten vaikutusten arvioiminen on yhä avoin empiirinen kysymys. 4 Briscoe 2008, s. 7. 47 EU:N KEHITYSYHTEISTYÖRAPORTTI
Page 1:
LISÄÄ VAKAUTTA AFRIKKAAN UUSI TOI
Page 4 and 5:
Euroopan kehitysyhteistyöraportti
Page 6 and 7:
Esipuhe EU:n kehitysyhteistyörapor
Page 8 and 9: Sisältö EU:n kehitysyhteistyörap
Page 10 and 11: Taulukot ja kuviot EU:n kehitysyhte
Page 12 and 13: Lyhenteet EU:n kehitysyhteistyörap
Page 14 and 15: Yleiskatsaus EU:n kehitysyhteistyö
Page 20: Yleiskatsaus EU:n kehitysyhteistyö
Page 23 and 24: EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
Page 57: EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
Page 82 and 83: OSA KAKSI EPÄVAKAUDESTA RESILIENSS
Page 84 and 85: Luku 5 EU:n kehitysyhteistyöraport
Page 108 and 109:
Luku 7 EU:n kehitysyhteistyöraport
Page 110 and 111:
Page 112 and 113:
Page 114 and 115:
Page 116:
Page 119 and 120:
EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
Page 121 and 122:
Page 123 and 124:
Page 125 and 126:
Page 127 and 128:
Page 129 and 130:
Page 131 and 132:
Page 133 and 134:
Page 135 and 136:
Page 137 and 138:
Page 139 and 140:
Page 141 and 142:
Page 143 and 144:
Page 145 and 146:
Page 147 and 148:
Page 149 and 150:
Page 151 and 152:
Page 153 and 154:
Page 155 and 156:
Page 157 and 158:
show all

LISÃÃ VAKAUTTA AFRIKKAAN

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?

LISÃÃ VAKAUTTA AFRIKKAAN