LISÄÄ VAKAUTTA AFRIKKAAN

Luku 2
EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
Maat ovat taloudellisesti haavoittuvia silloin, kun ne ovat erityisen herkkiä ulkoisille häiriöille. Sen vuoksi seuraavassa arvioidaan
häiriöalttiutta ja reagointikykyä. Haluamme tutkia, ovatko epävakaat maat – odotusten mukaisesti – muita Saharan eteläpuolisia
maita alttiimpia häiriöille. Tarkastelemme Naudén (2009) tapaan viennin monipuolistamista, ulkoista velkaantuneisuutta, talouden
avoimuutta, rajat ylittäviä vastuita, sääntömääräisen oman pääoman suhdetta riskipainotettuihin omaisuuseriin ja yksityiselle
sektorille myönnettyjen luottojen kasvuvauhtia. 40 Kustakin epävakaasta maasta, josta tiedot ovat käytettävissä (Mauritania, Somalia,
Sudan ja Zimbabwe pois luettuina), on tutkittu seuraavat tekijät:
• Avoimuus, jota arvioidaan viennin osuutena BKT:stä.
• Viennin keskittyminen, jota arvioidaan Herfindal-Hirschman-indeksillä: mitä monipuolisempi vientikori on, sitä vähemmän
haavoittuva maa on.
• Ulkoinen velkaantuneisuus, jota arvioidaan ulkoisen velan osuutena BKT:stä.
• Sääntömääräisen oman pääoman suhde riskipainotettuihin omaisuuseriin.
• Rajat ylittävät vastuut.
• Yksityiselle sektorille myönnettyjen luottojen kasvu.
Laskemme maiden luokituksen yksinkertaisena keskiarvona vääristymien välttämiseksi. Luokittelemme kaikki Saharan eteläpuoliset
maat – epävakaat ja vakaat – käyttämällä kriteeriä, jossa alhainen luokitus tarkoittaa vähäistä haavoittuvuutta ja korkea luokitus
suurta haavoittuvuutta. Sen jälkeen jaamme maat kolmeen suunnilleen yhtä suureen ryhmään alhaisesta luokituksesta korkeaan
(taulukko 2.9) Epävakaassa tilanteessa olevat maat jakautuvat tässä raportissa käyttämämme määritelmän mukaan tasaisesti
kolmeen ryhmään. 41
3. YHTEENVETO
Inhimilliseen ja taloudelliseen kehitykseen liittyvissä valtion tärkeissä tehtävissä ilmenee tässä luvussa
tutkittujen epävakaiden maiden osalta joitakin yhteisiä piirteitä. Valtiollinen epävakaus ilmenee ja oireilee
monilla eri tavoilla: valmiudet kotimaisten resurssien hyödyntämiseen, talouden monipuolistamiseen
ja jalostusketjuissa eteenpäin siirtymiseen ovat heikot; riippuvuus ulkoisesta rahoituksesta on suuri;
inhimillistä pääomaa on vähän; infrastruktuurit ovat jatkuvasti kehittymättömät ja sisäisesti toisistaan
irralliset. Näiden yhteisten piirteiden taustalla on kuitenkin myös historiasta johtuva suuri erilaisuus,
erilaiset ja erisuuruiset luonnonvarat, maantieteellinen sijainti, etninen ja uskonnollinen yhteenkuuluvuus.
Lisäksi epävakaiden maiden ryhmässä on erilaisia tuloksia sekä eriasteista haavoittuvuutta.
Epävakaiden maiden ominaispiirteiden yhtenevyydet ja eroavuudet muodostavat erilaisia yhdistelmiä ja muuttuvat ajan kuluessa.
Epävakaiden maiden luokittelu ja jaottelu on näin muodoin vaikeaa, sillä se perustuu paljolti subjektiivisiin arvioihin.
40
Guillaumont ja Guillaumont Jeanneney (2009) mainitsevat rakenteellisen haavoittuvuuden ja käyttävät taloudellisen haavoittuvuuden indeksiä, jossa yhdistyvät
häiriöalttius – väestön koko, etäisyys mailmanmarkkinoista, tavaraviennin keskittyminen ja lisäarvon suhteellinen osuus maa-, metsä- ja kalataloudessa – ja
itse häiriön “koko”. AfDB (2009) käyttää rakenteellisia makrotaloudellisia tekijöitä, kuten varantojen vähenemistä, ulkomaisen omistuksen suurta keskittymistä
pankkijärjestelmässä, inflaatio-odotuksia ja BKT:n kasvun supistumisjaksoja, vaihtosuhdetta ja vaihtotasetta. Euroopan komission kehitysyhteistyön pääosasto
käyttää kolmen muuttujan ryhmää: riippuvuutta vientituloista, riippuvuutta ulkoisista rahoitusvirroista ja reagointikykyä.
41
Myös Afrikan kehityspankin ja Euroopan komission kehitysyhteistyön pääosaston luokitus antaa samanlaiset tulokset. Epävakaat maat jaetaan eri ryhmiin,
vaikka ne muuttujat, joita tarkastellaan maiden luokittelemisessa haavoittuvuuden mukaan, ovat hieman erilaisia.
46