LISÃÃ VAKAUTTA AFRIKKAAN
LISÃÃ VAKAUTTA AFRIKKAAN
LISÃÃ VAKAUTTA AFRIKKAAN
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009<br />
Epävakaiden valtioiden ominaispiirteet<br />
State of World Food Security -katsauksessa olevan vaarassa heikentyä korkeiden elintarvikehintojen vuoksi, ovat Saharan<br />
eteläpuolisen Afrikan epävakaita maita (19 maata 26:sta Saharan eteläpuolisen Afrikan maasta). 19 Niistä 30 maasta, jotka tarvitsivat<br />
heinäkuussa 2009 FAO:n ulkoista apua elintarvikekriisiin, 18 oli Saharan eteläpuolisen Afrikan epävakaita maita. 20<br />
Tuolloin meijerituotteiden, viljojen, öljyjen ja joidenkin muiden elintarvikkeiden hinnat nousivat huimasti 21 , ja vielä laskun<br />
alettuakin ne jäivät huomattavasti aiempaa korkeammalle tasolle. Tämä kehitys suurensi tuontilaskuja ja laajensi huomattavasti<br />
vaihtotaseen alijäämää. Se vaikutti jopa sellaisiin muuttujiin kuin valuuttakurssiin, kansallisen keskuspankin varantoasemaan<br />
ja ulkomaisen velanoton määrään. 22 Alkutuotteiden hintapiikki, joka yhdessä tuotteiden yksikköhinnan alenemisen kanssa<br />
paransi elintarvikekaupan ehtoja useimpia hyödykkeitä koskeneen pitkän laskukauden jälkeen, tapahtui kuitenkin aikana, jolloin<br />
valuuttakurssit heilahtelivat voimakkaasti, mikä lisäsi epävarmuutta sekä rajoitti tuottajien mahdollisuuksia saada rahoitusta<br />
luottomarkkinoilta ja investoida teknologiaan.<br />
Elintarvikkeiden hintakehitys vaikuttaa köyhiin kotitalouksiin eri tavoin kaupungeissa ja maaseudulla riippuen siitä, millaiset<br />
mahdollisuudet tuottajilla on päästä markkinoille ja millaista teknologiaa ja pääomaa niille on tarjolla. Maaseutualueiden<br />
maattomat sekä naisjohtoiset kotitaloudet kärsivät elintarvikehintojen noususta eniten. Esimerkiksi Malawissa, Sambiassa ja<br />
Ugandassa 50 prosentin nousu maissin hinnassa lisää elintarvikkeiden puutteesta kärsivien kotitalouksien määrää keskimäärin<br />
noin 5 prosentilla. 23 Jos elintarvikkeiden hinnat nousevat 50 prosenttia, köyhyysrajan alapuolella elävän väestön osuus kasvaa<br />
3,5 prosentilla. 24<br />
Epävakaat maat kärsivät lisäksi epäedullisista ennakko-olosuhteista. Niiden kykyä selviytyä elintarvikkeiden hinnannousuista<br />
vaikeuttavat esimerkiksi suuri köyhyys ja kotitalouksien heikot valmiudet tasata kulutustaan, koska niiden menoista suuri osa<br />
kohdistuu elintarvikkeisiin. Muita tekijöitä ovat jo entisestäänkin äärimmäisen puutteellinen elintarviketurva, suuri riippuvuus<br />
elintarviketuonnista ja eräät makrotaloudelliset tekijät, jotka rajoittavat hintojen vakauttamistoimien käyttöönottoa (elintarvikkeiden<br />
vähäiset puskurivarastot, alhaiset valuuttavarannot ja valuuttakursseihin kohdistuvat haitalliset vaikutukset).<br />
1.3 KESKITTYNYT VIENTI<br />
Saharan eteläpuolisen Afrikan epävakaiden maiden vienti on erittäin keskittynyttä, ja se on indeksinä arvioituna puolet<br />
yksipuolisempaa kuin vakaiden maiden vienti (taulukko 2.3).<br />
Saharan eteläpuolisen Afrikan epävakaat maat käyvät vientikauppaa enimmäkseen alkutuotteilla: vuonna 2006 alkutuotteiden<br />
(polttoaineet ja ei-polttoaineet) osuus kaikesta viennistä oli yli 80 prosenttia, ja tästä 26,2 prosenttia oli polttoaineita. Angolassa,<br />
Tšadissa, Kongon tasavallassa ja Päiväntasaajan Guineassa polttoaineiden osuus vientituloista ylitti 90 prosenttia. Peruselintarvikkeet,<br />
jotka sisältyvät alkutuotekoriin, tuovat melkoisen osuuden viennin kokonaistuloista, keskimäärin 27 prosenttia. Gambiassa, Guinea-<br />
Bissaussa ja São Tomé ja Príncipessä niiden osuus voi nousta jopa yli 80 prosenttiin. Kongon demokraattisessa tasavallassa, Guineassa<br />
ja Sierra Leonessa mineraalituotteet ovat pääasiallisia ulkomaille vietäviä alkutuotteita. Eritrea, Liberia ja Togo muodostavat<br />
poikkeuksen, sillä yli puolet niiden vientituloista saatiin teollisuustuotteista vuonna 2006.<br />
Myös viennin kohdemarkkinat ovat hyvin keskittyneet: 15 Saharan eteläpuolisen Afrikan maata ansaitsee yli puolet vientituloistaan<br />
yhteen ainoaan maantieteelliseen alueeseen suuntautuvasta viennistä. Tarkemmin sanottuna yhdeksän maata saa yli 50 prosenttia<br />
tuloistaan Eurooppaan suuntautuvasta viennistä. Kolmelle maalle – Djiboutille, Togolle ja Zimbabwelle – tärkeintä on Afrikan<br />
sisäinen kauppa, jonka osuus on yli 50 prosenttia niiden kokonaisviennistä (taulukko 2.4).<br />
19<br />
FAO 2008a.<br />
20<br />
FAO 2009.<br />
21<br />
Maailmanmarkkinahinnat eivät aina välity täysin tai tasasuhtaisesti kotimaisille markkinoille vientirajoitusten, verojen, korkeiden kuljetuskustannusten ja<br />
kaupan korkeiden katteiden vuoksi. Arvioitaessa kotimaisten hintojen vaikutusta on tärkeää ottaa huomioon myös välittymisen ajankohta. Joissain tapauksissa<br />
kotimaiset hinnat poikkeavat maailmanmarkkinahinnoista vain lyhyen aikaa, mutta useimmissa tapauksissa hyötymahdollisuudet kestävät pitkänkin aikaa,<br />
jolloin seuraukset ovat paljon vahingollisempia.<br />
22<br />
FAO 2008b.<br />
23<br />
Sarris ja Rapsomanikis 2009.<br />
24<br />
Wodon ja Zaman, 2008.<br />
37<br />
EU:N<br />
KEHITYSYHTEISTYÖRAPORTTI
Change language