LISÄÄ VAKAUTTA AFRIKKAAN

Luku 2
EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
LUKU 2 -
EPÄVAKAIDEN VALTIOIDEN OMINAISPIIRTEET
Yleisesti ollaan yhtä mieltä siitä, että valtion epävakaus liittyy valtiollisten instituutioiden heikkoon
peruspalvelujen tarjontaan, joka johtuu siitä, että valtiolla ei ole valmiuksia suorittaa perustehtäviään tai
ettei se aseta tehtäviään asianmukaiseen tärkeysjärjestykseen.
Valtiollisilta instituutioiltaan heikoilla Saharan eteläpuolisen Afrikan mailla on kuitenkin hyvin erilaiset sosiaaliset, rakenteelliset
ja taloudelliset ominaispiirteet. Erilaisuus ei ole kovinkaan yllättävää, sillä jokainen maa on kulkenut omaa sosioekonomista ja
historiallista polkuaan. Vaikka taustalla onkin ehkä joitakin yhteisiä perussyitä, kuten siirtomaavaltioiden muodostumisprosessi
(luku 3), ovat valtion epävakautta luovat tekijät kuitenkin maakohtaisia.
Epävakaista maista ei ole olemassa yhtä yhteisesti sovittua luetteloa. Kuten luvussa 1 mainittiin, käytetään tässä raportissa OECD:n
(2009) vahvistamaa luetteloa epävakaassa tilanteessa olevista maista ja rajoitutaan tutkimaan Saharan eteläpuolisen Afrikan
epävakaita maita. Luettelo on koostettu seuraavista luokituksista ja luetteloista: CPIA-luokituksen kaksi alinta kvintiiliä vuodelta
2007, Brookingsin kehitysmaiden valtiollista epävakautta käsittelevä indeksi vuodelta 2008 sekä Carletonin yliopiston CIFP-indeksi
vuodelta 2007. Tämä edustaa muutosta verrattuna vuosien 2005, 2006 ja 2007 raportteihin. Kahdella muulla indeksillä, jotka
ilmentävät kehitysapukomitean määritelmää epävakaudesta ja konfliktista (huomioon on otettu sekä valtion toimintakyky että
legitimiteetti, ja määritelmään on liitetty turvallisuusulottuvuus), pyritään saamaan luettelo vankemmalle pohjalle. 1
Luettelo sisältää viisi muuta Saharan eteläpuolisen Afrikan maata, joita ei aiemmin pidetty epävakaina, nimittäin Päiväntasaajan
Guinean, Etiopian, Kenian, Ruandan ja Ugandan. Esimerkiksi Kenia otettiin ryhmään vuoden 2007 presidentinvaalien jälkeisen
poliittisen kuohunnan vuoksi. Muut luettelon maat on jo pitkään luokiteltu Maailmanpankin määritelmän mukaan epävakaiksi
(määritelmä laadittiin alun perin 1970-luvulla), mutta eräiden maiden, kuten Norsunluurannikon ja Zimbabwen, on vähitellen
katsottu siirtyneen menestyksestä epävakauteen.
1. EPÄVAKAIDEN VALTIOIDEN YHTEISIÄ PIIRTEITÄ
1.1 KYKENEMÄTTÖMYYS HYÖDYNTÄÄ MAAN OMIA RESURSSEJA JA RIIPPUVUUS ULKOPUOLISISTA
Epävakaat maat eivät kykene ottamaan tehokkaaseen käyttöön omia resurssejaan, eivätkä keräämään merkittäviä tuloja verotuksen
avulla. Saharan eteläpuolisen Afrikan epävakaiden maiden valtiontulot ilman avustuksia ovat vain harvoin yli 20 prosenttia maan
bruttokansantuotteesta (taulukko 2.1). Kaikkiaan 29 epävakaasta maasta vain neljällä valtiontulojen osuus BKT:stä on tuntuva,
nimittäin Angolalla, Kongon tasavallalla, São Tomé ja Príncipellä ja Päiväntasaajan Guinealla. Tämä ei kuitenkaan johdu niiden
verojärjestelmien toimivuudesta, vaan pikemminkin niiden runsaista luonnonvaroista, kuten taulukosta 2.7 käy ilmi.
1
OECD 2009, s. 21. Ks. myös luku 1, alaviite 2.
30