LISÄÄ VAKAUTTA AFRIKKAAN

EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
Valtiollinen epävakaus saharan eteläpuolisessa afrikassa: kustannukset ja haasteet
suinkaan kärsi terrorismista tai ainakaan ylikansallisia tavoitteita ja ulottuvuuksia omaavasta terrorismista. Terroristiryhmiä on
syntynyt ja niitä on toiminut myös maissa, joissa on vahvat ja vakaat valtiorakenteet ja moninaiset hallitusjärjestelmät. Lisäksi
epävakaat maat saattavat olla menettämässä merkitystään kansainvälisille terroristeille, jotka ovat laajentuneet suuremmiksi
maailmanlaajuisiksi verkostoiksi ja joilla on itsenäisiä soluja kymmenissä – sekä köyhissä että vauraissa – maissa. 74
Merirosvouden viriäminen uudelleen Adeninlahdella esitetään malliesimerkkinä epävakauden aiheuttamista kansainvälisistä
uhista. 75 Merirosvoudesta 23. lokakuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa painotetaan uhan kiireellisyyttä, ja
sen tärkeys korostui EU:n sotilaallisissa vastatoimissa, jotka toteutettiin Atalanta-operaation muodossa Afrikan sarvessa. Epävakauden
ja merirosvouden välillä vallitsee spontaani yhteys, mutta vielä on kuitenkin tutkimatta, mitkä epävakauden edellytykset ja
piirteet edistävät merirosvoutta ja aseellista ryöstelyä. 76 Adeninlahdella esiintyvä merirosvous paljastaa myös ne rajoitukset, joiden
vuoksi näitä uhkia ei voida luonnehtia pelkästään epävakaudesta johtuviksi. Siad Barren valtakauden päätyttyä vuonna 1991
ratkaisevan tärkeitä merirosvouden elpymisessä olivat ulkoiset tekijät 77 , kun ulkomaisten kalastustroolareiden todettiin tunkeutuneen
aggressiivisesti Somalian kalaisille ja valvomattomille aluevesille rannikon kalastajakylien kustannuksella 78 . Ulkomaalaisten
troolareiden tekemä vääryys somalialaisille kalastajille – ja väitteet myrkyllisten jätteiden laskemisesta Somalian aluevesille 79 – eivät
kuitenkaan riitä selittämään merirosvouden äkillistä lisääntymistä 80 . Se kuitenkin viittaa siihen, että osa epävakauden mittavista
kustannuksista voi aiheutua ulkopuolisten toimijoiden hyödyntäessä voitonmahdollisuuksia.
Syy-yhteyksissä ilmenevistä eroista huolimatta kehitysapukomiteaan kuuluvien avunantajamaiden avun jakautuminen viittaa siihen,
että avun kohdentamisperusteena turvallisuus on korkealla sijalla. Vuonna 2007 eniten apua saaneet neljä epävakaata maata olivat
joko merkittäviä turvallisuusuhkia – Afganistan ja Irak – tai merkittävä toimijoita erittäin epävakailla alueilla – Pakistan ja Etiopia.
Kyseiset neljä maata saivat puolet epävakaille maille suunnatusta avusta. 81
3.6 EPÄVAKAAT MAAT OVAT OTOLLISTA MAAPERÄÄ JÄRJESTÄYTYNEELLE RIKOLLISUUDELLE JA
LAITTOMALLE KAUPANKÄYNNILLE
Kuten edellä mainittiin, järjestäytynyt rikollisuus kukoistaa epävakaissa maissa, ja sitä alkaa ilmetä yleensä silloin, kun valtiolliset
instituutiot ovat heikot. Jotkin toimet, kuten öljyn varastaminen tai huumausaineiden salakuljetus, tuottavat paljon lisäarvoa. Yleisiä
ovat myös savukkeiden salakuljetus, väärentäminen (varsinkin malarialääkkeiden), taloudelliset petokset, huipputeknologiarikokset,
asekauppa, seksuaalinen hyväksikäyttö ja rahanpesu. Tällaisten toimien suuri rahallinen arvo vähentää uhan merkitystä. Suurin
osa kokaiinin arvosta realisoituu sen viljely- ja kauppamaan (tai alueen) ulkopuolella. Eurooppaan kaupataan Länsi-Afrikasta
laittomasti vuosittain noin 250 tonnia kokaiinia, jonka arvo olisi noin 11 miljardia dollaria, jos se päätyisi tukkumarkkinoille. 82 Sen
sijaan suuri osa öljyvarkauksista ja savukeväärennöksistä saatavasta rahasta jää asianomaiseen maahan (tai asianomaiselle alueelle).
Kokaiinikaupasta aiheutuu siis maailmanlaajuisia kustannuksia, mutta öljyn ja savukkeiden vaikutus keskittyy todennäköisesti
paikallisemmin. Öljyvarkauksiin liittyvät ympäristövahingot synnyttävät terveydellisiä riskejä ja heikentävät elämänlaatua Nigerjoen
suistoaluetta ympäröivissä maissa. Lääkeväärennösten laiton kauppa on laajamittaista ja siihen osallistuu erityisesti maita,
joissa monet ihmiset kärsivät malariasta ja aidsista, ja tällaisten maiden naapureita. Se, että tällaiset rikokset jäävät rankaisematta,
on oire valtiollisten instituutioiden heikkoudesta ja mahdollistaa ihmisten terveydellä keinottelun.
Vaara viimeisimmän aseteknologian, kuten ydinaseiden, kemiallisten ja biologisten aseiden tai kantorakettien leviämisestä on pieni. 83
Pienaseiden ja muiden taktisten aseiden leviäminen voi kuitenkin häiritä alueellista turvallisuutta. Yhteydet ovat selkeät: pienaseita
hankkivat eniten ryhmät, jotka yrittävät asettua valtiota vastaan. Vuosina 1998–2004 alueella (Länsi-Afrikassa) takavarikoitiin
tai otettiin talteen yli 200 000 pienasetta, joista ainakin 70 000 tuhottiin myöhemmin. Luvut ovat suuria, mutta kuitenkin pieniä
suhteessa arvioihin Länsi-Afrikassa olevien pienaseiden kokonaismäärästä (noin 7–10 miljoonaa). 84
74
Esim. Korteweg 2008; Takeyh ja Gvosdev 2002.
75
Somalian siirtymäkauden liittohallituksen kyvyttömyys valvoa sen talousvyöhykkeelle kuuluvia vesialueita sai Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston
antamaan päätöslauselman 1816, jossa ulkomaiset merivoimat valtuutettiin taistelemaan merirosvoja vastaan Somalian vesialueella (Guilfoyle 2008).
76
Nincic 2008.
77
Menkhaus 2009, s. 22.
78
FAO:n (2009) mukaan 700 ulkomaalaisten omistamaa alusta harjoittaa luvatonta kalastusta Somalian vesillä.
79
Hansen 2008.
80
Menkhaus (2009) esittää, että Somalien merirosvous on malliesimerkki siitä, miten aseellisen ryhmittymän vaikuttimet vaihtuvat vääryydestä ahneuteen.
81
OECD 2009.
82
UNODC 2009.
83
Stewart 2007.
84
UNODC 2009, s. 54.
29
EU:N
KEHITYSYHTEISTYÖRAPORTTI