LISÃÃ VAKAUTTA AFRIKKAAN

More documents

Recommendations

Info

Luku 1 EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009 BKT:hen – saavien maiden kärjessä. Jos epävakaille maille olisi annettu kasvutehokas määrä kehitysapua vuonna 2004 todellisuudessa annettujen määrien sijaan, kaikkien tarkasteltujen epävakaiden maiden talouskasvu olisi ollut keskimäärin 1,92 prosenttiyksikköä suurempi. Kaikki epävakaat valtiot eivät tutkimuksen mukaan kuitenkaan saaneet liian vähän kehitysapua. Kymmenen epävakaata maata sai vuonna 2004 enemmän kuin kasvutehokkaan määrän kehitysapua. Kaikista tarkastelluista epävakaista maista kehitysapu ylitti kasvutehokkaan tason eniten Burundissa ja Salomonsaarilla. Tietoruudun taulukko 1.1: Epävakaille valtioille vuonna 2004 myönnetty kehitysapu Erittäin epävakaat valtiot Muut epävakaat valtiot Kaikki epävakaat valtiot Julkinen kehitysapu (miljoonaa USD) 6 629 2 719 9 348 Kasvutehokas julkinen kehitysapu (miljoonaa USD) 14 512 10 506 25 018 Kasvu todellisella julkisella kehitysavulla (keskimäärin, prosenttia) -0,46 3,43 1,25 Kasvutehokkaan avun kasvua lisäävä vaikutus (keskimäärin, prosenttia) 1,43 2,47 1,92 Maat, jotka saavat kasvutehokkaan tason ylittävän määrän kehitysapua 8 2 10 Maat, jotka saavat kasvutehokkaan tason alittavan määrän kehitysapua 9 13 22 Huom: Erittäin epävakaat valtiot kuuluvat CPIA-luokituksen alimpaan kvintiiliin, muut epävakaat valtiot sen toiseksi alimpaan kvintiiliin. McGillivray ja Feeny (2008) ja Feeny ja McGillivray (2009) korostavat, että avun kasvutehokkaat tasot tarjoavat vain karkean ohjeen siitä, kuinka paljon kehitysapua avunantajien olisi myönnettävä epävakaille valtioille. He tähdentävät lisäksi, että avunantajilla on monia muita täysin hyväksyttäviä kehitystavoitteita, jotka oikeuttavat poikkeamisen kasvutehokkaista määristä. Tulokset viittaavat kuitenkin siihen, että avunantajien on huolellisesti harkittava kasvutehokkaista määristä tuntuvasti poikkeavien maakohtaisten kehitysapumäärien myöntämistä ja pohdittava, voiko sitä perustella kehitykseen liittyvillä seikoilla. 1.2 EU:N KEHITYSPOLITIIKKA EPÄVAKAISSA MAISSA EU:n ja sen jäsenvaltioiden kehitysavulla voidaan saada paljon aikaan. Useimmille kehitysmaille Eurooppa on suurin avunantaja, kauppakumppani, ulkomaisten investointien lähde ja maahanmuuton kohde. EU on myös tärkeä poliittinen, diplomaattinen ja taloudellinen ryhmittymä. Euroopan mailla on myös suuri vastuu epävakaista maista, sillä epävakauden juuret ovat siirtomaavallan ajassa ja siirtomaiden itsenäistymisessä, ja epävakautta ovat toisinaan lisänneet ulkomaisten yhtiöiden vastuuttomat toimintatavat sekä rikollinen ihmiskauppa Eurooppaan ja sieltä pois. Euroopan toimien vaikutusmahdollisuuksia ei kuitenkaan pidä yliarvioida. Maailma on moninapaistunut, ja uusia politiikan ja talouden keskuksia on liittynyt vanhimpien toimijoiden joukkoon. Kansainvälisen järjestelmän voimahahmoksi on noussut Yhdysvaltojen, Kiinan ja Euroopan unionin muodostelma. Tärkeimpien kansainvälisten järjestöjen lisäksi epävakaissa valtioissa ovat tehneet kehitysyhteistyötä esimerkiksi Yhdysvallat ja monet Itä-Aasian sekä Arabianlahden maat. Lisäksi kumppanimaat saattavat tulkita EU:n tuen valtiorakenteiden kehittämiselle ja rauhanrakentamiselle maan sisäisiin asioihin puuttumiseksi, eivätkä välttämättä aina poliittisesti täysin neutraaliksi. Joskus EU:n aloitteet voivat vaikuttaa prosesseihin ja muutoksiin, jotka ovat luontaisesti maan sisäisiä. Myös EU:n sisäinen vastustus ja rajoitteet voivat heikentää sen sitoutumista kehityspolitiikkaan. EU:n ikääntyvä väestö, talous- ja finanssikriisistä syntynyt valtava velka ja EU:n laajentuminen voivat vahvistaa ääniä, jotka vaativat ohjaamaan julkisia voimavaroja kotimaisiin tarkoituksiin kansainvälisen kehitysyhteistyön sijaan. EU:n kehitysyhteistyöraportissa 2009 käsitellään valtiollista epävakautta Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja epävakaita valtioita koskevaa EU:n kehityspolitiikkaa. Siinä pohditaan, onko EU:n nykyisissä epävakaita maita tukevissa kehitystoimissa parantamisen varaa ja voidaanko EU:n kehityspolitiikalla auttaa kansallisia sidosryhmiä lisäämään valtiollista vakautta. Painopisteenä on Saharan eteläpuolinen Afrikka, koska tämä alue näyttää jääneen erityisen pahoin jälkeen valtiorakenteiden vakauttamisessa ja siellä sijaitsee suurin osa valtiorakenteiltaan epävakaista maista. Raportin sisältö heijastaa kehitysyhteistyölle sovittuja painopisteitä ja kehityspolitiikan resilienssiin tähtäävää lähestymistapaa. Valtiolliset instituutiot ja niiden kyky hyödyntää oman maansa voimavaroja ovat olennainen osa sosioekonomisen järjestelmän resilienssiä. Näiden instituutioiden olisi ylläpidettävä sisäistä järjestystä, taattava kansalaisten turvallisuus, valvottava valtion aluetta, tuotettava sosiaalipalveluja, pantava täytäntöön lakeja sekä suojeltava valtiota yksittäisiltä ja kollektiivisilta riskeiltä ja mukauduttava niihin. Valtiolliset instituutiot vaikuttavat siten kansalaisten hyvinvointiin ja sen vaihteluihin myllerrysten ja muutosten aikana. 14
EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009 Valtiollinen epävakaus saharan eteläpuolisessa afrikassa: kustannukset ja haasteet 1.3 RAPORTIN RAKENNE Kolmiosainen ERD 2009 pyrkii osaltaan muovaamaan uutta eurooppalaista toimintatapaa, jonka tavoitteena on lisätä Saharan eteläpuolisen Afrikan vakautta. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan valtiollisen epävakauden käsitettä sekä sen laajuutta ja kustannuksia Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Raportissa kuvaillaan epävakaiden maiden taloudellisia erityispiirteitä ja käsitellään valtiollisten instituutioiden toimintaan, hallintotapaan ja yhteiskuntapoliittiseen vakauteen vaikuttavia taloudellisia tekijöitä. Lisäksi raportissa tarkastellaan tulkintoja, joita kirjallisuudessa on esitetty Afrikan valtiollisen epävakauden historiallisista ja poliittisista juurista. Raportin toisessa osassa perehdytään sosioekonomisen resilienssin ja valtiollisen epävakauden väliseen yhteyteen teoreettiselta kannalta ja arvioidaan sitä suhteessa vaikutuksiin, joita vuosien 2008–2009 maailmanlaajuisella talouskriisillä on ollut epävakaisiin maihin. Lopuksi raportissa käsitellään politiikkaa: luku 8 sisältää katsauksen EU:n toimintaan epävakaissa maissa sekä turvallisuuspoliittisen analyysin. Siinä käsitellään haasteita ja mahdollisuuksia, joita ulkopuoliset toimijat kohtaavat avustaessaan valtiorakenteiden kehittämistä kumppanimaissa. Lisäksi tässä luvussa esitellään kansainvälisten kokemusten pohjalta syntyneitä kehitystyön hyviä käytäntöjä. Viimeisessä luvussa esitetään ehdotus kriteereiksi ja painopisteiksi EU:n toimille epävakaissa tilanteissa. 2. MITÄ VALTIOLLISELLA EPÄVAKAUDELLA TARKOITETAAN Alan teksteissä vilisee epävakauden määritelmiä (tietoruutu 1.2), ja ilmaisun “epävakaa valtio” käyttö on erittäin kiistanalaista. Paul Collier kieltäytyi aluksi paljastamasta, mistä maista kuuluisa “köyhin miljardi” (Bottom Billion) muodostuu. Tätä ilmaisua pidetään yleisesti epävakaiden maiden synonyyminä. 11 Collier perusteli päätöstään todeten, etteivät maat yleensä halua kuulua tähän seuraan ja että maan leimaamisesta epävakaaksi voi syntyä itseään toteuttava ennustus. 12 Määritelmiä on monia, mutta eräistä perusasioista sekä tieteellisessä että poliittisessa kirjallisuudessa ollaan yhtä mieltä. Stewart ja Brown (2009) katsovat, että kaikki käytössä olevat määritelmät rakentuvat epävakauden kolmen pääulottuvuuden – auktoriteetin puutteen, palvelujen puutteen ja legitimiteetin puutteen – ympärille. Auktoriteetin puute ilmenee valtion kykenemättömyytenä suojella kansalaisiaan väkivallalta ja palvelujen puute kykenemättömyytenä tarjota peruspalveluja. Legitimiteetti puolestaan puuttuu silloin, kun kansalaiset eivät tunnusta hallitusta lailliseksi. Tämä näkemys valtiollisesta epävakaudesta ilmaistaan epäsuorasti määritelmässä, joka sisältyy hyviä kansainvälisiä toimintatapoja epävakaissa valtioissa ja tilanteissa koskeviin OECD:n periaatteisiin. Siinä todetaan, että valtiot ovat epävakaita, kun valtiollisilta rakenteilta puuttuu poliittinen tahto ja/tai kyky tuottaa niitä perustoimintoja, joita köyhyyden vähentäminen, kehitys ja väestön turvallisuuden ja ihmisoikeuksien turvaaminen edellyttävät. 13 OECD on aikeissa siirtää painopistettä legitimiteettiin ja kansalaisten odotuksiin muuttamalla epävakaiden valtioiden määritelmää siten, että siinä korostuu valtioiden kykenemättömyys vastata väestön odotuksiin tai selviytyä odotusten ja valmiuksien muutoksista poliittisen prosessin kautta. 14 Tietoruutu 1.2: Kuinka epävakaudesta tuli osa kehitysapukeskustelua 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa hankeperusteisesta avusta siirryttiin vähitellen budjettitukeen – ja alettiin ymmärtää yhä paremmin, että vastaanottajamaiden politiikka vaikuttaa avustusohjelmien tuloksiin. 15 Näistä muutoksista lähti lisääntymään avun valikoivuus. Avun valikoivuuden yhä voimakkaampi painottaminen, joka kuvastuu Monterreyn konsensuksessa, johti merkittävään muutokseen kahdenvälisessä tuessa. 16 Avunantajat joutuivat pulmalliseen tilanteeseen: valikoivan avun kovana hintana oli avun vähentäminen sieltä, missä sitä eniten tarvittiin – ja missä se tosin oli ehkä myös tehottominta. Näin jotkin maat jäivät ilman apua, sillä kehitysapuvirrat maihin, joiden hallintotapaa pidettiin huonona, supistuivat jyrkästi ja ailahtelivat. 17 Tässä tilanteessa epävakaudesta tunnettu kasvava huoli näytti olevan poliittinen vastaus toiminnalliseen kysymykseen (Guillaumont ja Guillaumont Jeanneney 2009). Avustusjärjestöille osoittautui ongelmalliseksi tehdä yhteistyötä sellaisten maiden kanssa, joilta puuttui poliittinen sitoutuminen ja kyky köyhien asemaa parantavan politiikan kehittämiseen ja toteuttamiseen. 18 Tämä OECD:n kehitysapukomitean muotoilema määritelmä osoittaa, että epävakaan maan käsite on pohjimmiltaan suhteellinen, koska sillä viitataan tietyn maan poliittisen tahdon tai kyvyn ja avunantajayhteisön yleisten tavoitteiden väliseen yhteensopimattomuuteen. 11 Zoellick 2008. 12 Collier 2007, s. 7. 13 OECD/DAC 2007, s. 2. 14 OECD 2008. 15 Chhotray ja Hulme 2009. 16 Dollar ja Levin 2006. 17 Levin ja Dollar 2005, Fielding ja Mavrotas 2008. 18 OECD/DAC 2006. 15 EU:N KEHITYSYHTEISTYÖRAPORTTI
Page 1: LISÄÄ VAKAUTTA AFRIKKAAN UUSI TOI
Page 4 and 5: Euroopan kehitysyhteistyöraportti
Page 6 and 7: Esipuhe EU:n kehitysyhteistyörapor
Page 8 and 9: Sisältö EU:n kehitysyhteistyörap
Page 10 and 11: Taulukot ja kuviot EU:n kehitysyhte
Page 12 and 13: Lyhenteet EU:n kehitysyhteistyörap
Page 14 and 15: Yleiskatsaus EU:n kehitysyhteistyö
Page 20: Yleiskatsaus EU:n kehitysyhteistyö
Page 23 and 24: EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
Page 25: EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
Page 77 and 78:
EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
Page 79 and 80:
Page 82 and 83:
OSA KAKSI EPÄVAKAUDESTA RESILIENSS
Page 84 and 85:
Luku 5 EU:n kehitysyhteistyöraport
Page 86 and 87:
Page 88 and 89:
Page 90 and 91:
Page 92 and 93:
Page 94 and 95:
Page 96 and 97:
Page 98 and 99:
Page 100 and 101:
Page 102 and 103:
Page 104 and 105:
Page 106 and 107:
Page 108 and 109:
Page 110 and 111:
Page 112 and 113:
Page 114 and 115:
Page 116:
Page 119 and 120:
Page 121 and 122:
Page 123 and 124:
Page 125 and 126:
Page 127 and 128:
Page 129 and 130:
Page 131 and 132:
Page 133 and 134:
Page 135 and 136:
Page 137 and 138:
Page 139 and 140:
Page 141 and 142:
Page 143 and 144:
Page 145 and 146:
Page 147 and 148:
Page 149 and 150:
Page 151 and 152:
Page 153 and 154:
Page 155 and 156:
Page 157 and 158:
show all

LISÃÃ VAKAUTTA AFRIKKAAN

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?

LISÃÃ VAKAUTTA AFRIKKAAN