LISÄÄ VAKAUTTA AFRIKKAAN

EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
Valtiollinen epävakaus saharan eteläpuolisessa afrikassa: kustannukset ja haasteet
Kehitysavun ja talouskasvun välisen U:n muotoisen suhteen merkitys erityisesti epävakaille valtioille on suuri.
Avun talouskasvua lisäävän vaikutuksen heikentyminen kasvutehokkaan tason jälkeen voidaan tulkita niin, että
vastaanottajamaiden kyky hyödyntää apua on rajallinen. Rajallisuuden arvellaan johtuvan monista syistä, joista tärkeimpiä
ovat epävakaiden maiden peruspiirteisiin kuuluvat politiikan huono laatu ja instituutioiden tehottomuus.
Tutkijat ovat esittäneet hypoteesin, jota eräät poliittiset päättäjät ovat kannattaneet ja jonka mukaan kehitysavun ja
talouskasvun suhde epävakaissa ja muissa (vakaissa) valtioissa voidaan esittää kuten tietoruudun kuviossa 1.1. Avun ja
talouskasvun välisen suhteen oletetaan epävakaissa maissa olevan sama kuin vakaissa maissa, mutta kasvutehokkaan
tason (a i
nf*
) olevan alempi. Kasvutehokkaan tason jälkeen avun vaikutus kasvuun muuttuu negatiiviseksi ja avun kasvua
lisäävä vaikutus on alhaisempi kaikilla avun tasoilla.
Tietoruudun kuvio 1.1: Kehitysavun vaikutus talouskasvuun
g i
0
a i
f* a i
f** a i
nf* a i
nf** a i
Epävakaat valtiot
Vakaat valtiot
Huom: a i
tarkoittaa vastaanottajamaalle (i) annetun kehitysavun määrää, g i
tarkoittaa i:n todellista asukaskohtaista BKT:tä, a i
nf*
on
epävakaille valtioille annetun kehitysavun kasvutehokas taso ja a i
nf**
on taso, jonka jälkeen näille valtioille myönnetyn kehitysavun
talouskasvua lisäävä vaikutus muuttuu negatiiviseksi.
McGillivray ja Feeny (2008) ovat tarkastelleet kehitysapua ja talouskasvua koskevia tilastotietoja vuosilta 1977–2001
selvittääkseen, tukevatko empiiriset tiedot tietoruudun kuviossa 1.1 esitettyjä suhteita. He määrittelivät valtion epävakaaksi,
jos se kuuluu CPIA-luokituksen kahteen alimpaan kvintiiliin. Alimpaan kvintiiliin kuuluvien, McGillivrayn ja Feenyn (2006)
erittäin epävakaiksi (highly fragile) määrittelemien valtioiden asukaskohtaisen bruttokansantuotteen reaalikasvuun julkinen
kehitysapu vaikutti 1,37 prosenttiyksikköä kyseisenä ajanjaksona. Tätä voidaan verrata CPIA-luokituksen toiseksi alimpaan
kvintiiliin kuuluvien, muiden epävakaiden maiden 2,47 prosenttiyksikköön.
McGillivray ja Feeny (2008) on ainoa kehitysavun suhdetta kasvuun käsittelevä selvitys, jossa on nimenomaisesti tarkasteltu
epävakaita valtioita, mutta useissa selvityksissä on tutkittu avun suhdetta kasvuun Saharan eteläpuolisissa Afrikan maissa. 10
Gomanee et al. (2005) tarkastelee 25:lle Saharan eteläpuolisen Afrikan maalle vuosina 1970–1997 myönnettyä apua ja
toteaa, että prosenttiyksikön lisäys kehitysapuun suhteessa BKTL:ään lisää näiden maiden talouskasvua keskimäärin
neljännesprosenttiyksikön verran. Clemens et al. (2004) käsitteli kehitysavun lyhyen aikavälin vaikutuksia ja havaitsi, että
vuosina 1973–2001 kehitysapu lisäsi vuotuisen henkeä kohti lasketun tulon kasvua Saharan eteläpuolisessa Afrikassa
keskimäärin vähintään puoli prosenttiyksikköä. Lensink ja Morrissey (2000) havaitsivat, että vaikka avun vaikutus kasvuun oli
Saharan eteläpuolisessa Afrikassa heikompi kuin muualla, se oli kuitenkin myönteinen ja merkityksellinen. Nämä selvitykset
näyttäisivät jossain määrin tukevan McGillivrayn ja Feenyn (2008) tutkimuksen tuloksia.
McGillivray ja Feeny (2008) sekä Feeny ja McGillivray (2009) esittävät arvioita myös erittäin epävakaiden maiden ja muiden
epävakaiden maiden a i
f*
- ja a i
nf*
-arvoista (ensin mainituilla 13,88 prosenttia ja jälkimmäisillä 38,38 prosenttia BKT:stä) Kun
näitä määriä verrataan kahden- ja monenvälisten organisaatioiden todelliseen julkiseen kehitysapuun vuonna 2004, käy ilmi,
että epävakaiden maiden saama kehitysapu on kasvutehokkuuden kannalta liian vähäistä (tietoruudun taulukko 1). Erittäin
epävakaiden maiden ryhmään kuuluvista maista Norsunluurannikko ja Nigeria ovat liian vähän kehitysapua – suhteessa
10
Huom. Määritelmästä riippuen noin puolet kaikista epävakaista valtioista sijaitsee Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.
13
EU:N
KEHITYSYHTEISTYÖRAPORTTI