LISÃÃ VAKAUTTA AFRIKKAAN
LISÃÃ VAKAUTTA AFRIKKAAN
LISÃÃ VAKAUTTA AFRIKKAAN
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Luku 9<br />
EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009<br />
Alueellinen yhdentyminen Saharan eteläpuolisessa Afrikassa on toistaiseksi onnistunut vain osittain. Sääntöjen täytäntöönpano<br />
voi olla yksi ongelma, samoin alueelliseen johtajuuteen liittyvät erilaiset käsitykset. Kehnon hallinnon, heikkojen kansallisten<br />
instituutioiden ja puutteellisen poliittisen tahdon vuoksi alueellista politiikkaa on usein toteutettu huonosti. Kauppasopimusten<br />
taloudelliset vaikutukset ovat olleet jossain määrin pettymyksiä, poliittisen vallan alueellinen yhdentyminen erityisen<br />
rajallista, ja vallan hajauttaminen alueorganisaatioille vähäistä. 18 Turvattomuus ja epävakaus luovat haasteita alueelliselle<br />
yhdentymiselle. 19 Lisäksi Afrikan poliittisen regionalismin alkuperäinen logiikka nojautui vahvasti valtiolliseen itsenäisyyteen ja<br />
puuttumattomuusperiaatteeseen. 20<br />
Nepad-kumppanuusohjelma on tuoreempi yritys yhdistää valtioiden voimavarat hallinnon kehittämiseksi Afrikan valtioiden<br />
vertaisarviointijärjestelmän avulla. Tässä toteutetaan ajattelua, jossa tunnustetaan yhtäältä alueellisten, epävakaisiin klustereihin<br />
johtavien riippuvuuksien merkitys 21 , ja toisaalta puhtaasti (eurooppalaistyylisen) valtiokeskeisen lähestymistavan epäonnistuminen<br />
toimintavalmiuksien rakentamisessa 22 . Heikkojen maiden valtiorakenteiden kehittämistä tulisi tukea edistämällä laajemmin tällaisia<br />
alueellisesti johdettuja hallinnon kehittämisen prosesseja (tietoruutu 9.4).<br />
Tietoruutu 9.4: Johtajuuden ja ylivallan ongelma alueellisesti johdetussa hallinnon<br />
kehittämisessä<br />
Alueellisesti johdettu hallinnon kehittäminen on todennäköisesti tehokkaampaa, kun järjestelyssä on mukana isoja<br />
kumppaneita, jotka ovat uskottavampia ryhmittymän sääntöjen toimeenpanijoita ja ankkuroivat näin paremmin poliittiset<br />
instituutiot. Määräysten toimeenpanon on perustuttava sääntöihin. Isot kumppanit eivät saa käyttää parempaa (ja<br />
uskottavampaa) toimeenpanoasemaansa opportunistisin ja hegemonistisin motiivein. Tässä piileekin poliittinen ongelma,<br />
sillä juuri ne ominaisuudet, jotka tekevät isosta kumppanista uskottavan sääntöjen toimeenpanijan, voivat ajaa sen ottamaan<br />
ylivallan. Tämä kaksijakoisuus saattaa synnyttää epäluottamusta ryhmittymän sisällä ja heikentää sääntöihin perustuvan<br />
järjestelmän toimivuutta.<br />
Afrikassa tästä esimerkkeinä on kaksi alueellista sopimusta hallitsevine kumppaneineen: Länsi-Afrikan valtioiden<br />
talousyhteisö (ECOWAS) ja Nigeria, sekä eteläisen Afrikan kehitysyhteisö (SADC) ja Etelä-Afrikka. Merkittävän toimijan<br />
olemassaolo alueella on synnyttänyt sen kaltaista johtajuutta, joka on mahdollistanut afrikkalaiset turvaoperaatiot<br />
mantereella (Liberiassa ja Lesothossa). Molemmissa tapauksissa olettamus oli kuitenkin, että alueellisen järjestelmän<br />
käytöllä perusteltiin jälkikäteen toiminnan opportunistisia motiiveja. Etelä-Afrikan asemaa uskottavana “hyvän hallintotavan<br />
sääntöjen” toimeenpanijana nakertaa sen apartheid-menneisyys sekä perintönä siirtynyt epäluottamus, jota vieläkin<br />
tunnetaan sen alueellisten kumppaneiden keskuudessa. Eräs tarkkailija on huomauttanut, että Etelä-Afrikan asemaa<br />
eteläisen Afrikan “turvallisuupäällikkönä” ei ole vahvistettu, muttei se myöskään ole kiistaton. Sen ovat kiistäneet sellaiset<br />
maat kuten Zimbabwe, joka nautti alueellisesta valta-asemasta ennen kuin Etelä-Afrikka pääsi jälleen liittymään SADC:hen. 23<br />
Etelä-Afrikan ja sen alueellisten kumppaneiden välillä vallitseva suunnaton taloudellinen kuilu ruokkii jatkuvaa kateutta<br />
ja pelkoa alueherruudesta, mikä on heikentänyt Etelä-Afrikan oikeutusta toimia alueellisena johtajana. Nämä tekijät ovat<br />
myös saaneet SADC-maita hakeutumaan muihin, vaihtoehtoisiin alueellisiin järjestelyihin Etelä-Afrikan valta-aseman<br />
vastapainoksi. 24<br />
Painopiste 5: Vahvistetaan alueen turvallisuutta. Tarvitaan pitkän tähtäimen toimia, jotta eurooppalaiset saadaan pysymään<br />
halukkaasti ja aktiivisesti mukana globaalissa hallinnossa. Turvallisuuspolitiikkaa rakentaessaan EU-päättäjien tulisi olla tarkoin selvillä<br />
siitä, että monien eri politiikka-alueiden toimilla maataloudesta ja kalastuksesta kauppaan on turvallisuuspoliittisia seuraamuksia ja<br />
että turvallisuuspoliittisilla päätöksillä voi olla kehitys- ja kauppapoliittisia seuraamuksia. EU:n tulisi muuttaa lineaarinen sosiaalisen<br />
ohjailun toimintamallinsa ongelmalähtöiseksi, nykyistä joustavammaksi strategiseksi lähestymistavaksi, jossa tunnustetaan myös<br />
avunantajan joidenkin tavoitteiden ja toimintalinjojen kiistanalaisuus ja poliittisuus. Siviili- ja sotilaskriisinhallinnan välineiden<br />
enenevä käyttö antaa mahdollisuuden samalla kehittää suunnitteluyhteistyötä (sotilas- ja siviiliala, kehitysapu- ja kehitysyhteistyö)<br />
ja strategisempaa ajattelua. Se tarjoaa myös mahdollisuuden palkita paikallisen henkilöstön sopeutumis- ja riskinottokykyä, jotka<br />
ovat usein erittäin tärkeitä epävakaissa oloissa. Väestön turvallisuustarpeiden huomiotta jättäminen vaikuttaa kielteisesti: paljon<br />
saadaan aikaan ottamalla väestön turvallisuustarpeet vakavasti sen sijaan, että noudatettaisiin valmista kaavaa. Se on ensimmäinen<br />
askel kohti aitoa paikallista omavastuullisuutta.<br />
18<br />
Yang ja Gupta 2005.<br />
19<br />
UNECA 2006 ja Fanta 2008.<br />
20<br />
Gandois 2005.<br />
21<br />
UNECA 2004.<br />
22<br />
Kaplan 2006.<br />
23<br />
Qobo 2007, s. 17.<br />
24<br />
SADC-jäsenistä esimerkiksi epävakaat Malawi, Mauritius, Zimbabwe ja Sambia ovat samanaikaisesti myös mukana Itäisen ja eteläisen Afrikan yhteismarkkinoissa<br />
(COMESA).<br />
132
Change language