LISÄÄ VAKAUTTA AFRIKKAAN

EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
Johtopäätökset – painopisteet ja suositukset
Muuttoliike ja ihmisten liikkuminen, niin ammattitaitoisten kuin ammattitaidottomienkin, on aina ollut osa ihmiskunnan
historiaa. Muuttoliikkeen lähtölaukaus lienee ollut suuri muutto Itä-Afrikan hautavajoaman alueelta, mistä aikanaan
seurasi ensimmäisten ihmisten asettautuminen nykyisen Euroopan alueelle. Eurooppalaisten muuttoliike uuden
maailman asuttamiseksi 1500-luvulta lähtien on myös ollut merkittävää. 1700-luvulla afrikkalaisia koulutettiin
eurooppalaisissa yliopistoissa. Fourah Bay College Sierra Leonessa oli ensimmäisiä eurooppalaistyylisiä yliopistoja
Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Se perustettiin alun perin palanneiden orjien keskukseksi, ja myöhemmin siitä tuli
Afrikan itsenäisyysliikkeiden kehto.
Olisi vakava virhe, jos nykyisen finanssikriisin ja aivovuodosta syntyneiden väärien käsitysten annettaisiin suistaa
raiteiltaan ammattitaidon kehittämisprosessit ja aivokierto. Muuttoliikettä tulisi pikemminkin kannustaa ja sen etuja
luovasti hyödyntämällä kohottaa henkisen pääoman tasoa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Samalla hyödytettäisiin
myös Eurooppaa.
Painopiste 4: Tuetaan aluehallinnon kehittymistä ja alueellista yhdentymistä. Aluetason politiikkatoimissa voitaisiin
hyödyntää alueellisia integraatiomekanismeja, jotka auttavat ottamaan huomioon heijastusvaikutukset naapurimaihin ja
paikkaamaan paikallisia institutionaalisia heikkouksia (tietoruutu 9.3).
Tietoruutu 9.3: Alueellista integraatiota oikealla tasolla
Yhteisen EU-Afrikka-strategian puitteissa EU voisi edistää alueellista poliittista dialogia ja myötävaikuttaa luottamukseen
perustuvan toissijaisuusperiaatteen tehokkaaseen soveltamiseen. Paikallinen johtajuus on tärkeää, jos alueellisten
järjestelyjen halutaan vaikuttavan valtiorakenteiden kehittämiseen. Tarvitaan riittäviä kannusteita alueellisille vaikuttajamaille
(esim. Nigeria ja Etelä-Afrikka), jotta ne solmisivat alueellisia talouskumpaanuussopimuksia ja näyttäisivät tietä. 15
Koska Afrikan alueelliset ryhmittymät ovat talouksiltaan hyvin erilaisia, vaikuttaa yhdentyminen Euroopan yhteisön ja
globaalien markkinoiden kanssa todennäköisesti hyvin eri tavoin eri maissa. Aluetasoa alemmalla, pienalueiden tasolla
voi syntyä ja kasvaa säteittäisverkostoja (hub-and-spokes), mikä luo jännitteitä ja lisää eriarvoisuutta alaryhmän sisällä.
Tällaisten tilanteiden helpottamiseksi ja alueellisen eriarvoisuuden vähentämiseksi voidaan tarvita siirtymämekanismeja.
Paikallisen yhtenäisyyden edistämiseksi tulisi suunnitella ja tukea myös pienaluekohtaisia investointihankkeita. Yhteisen
EU-Afrikka-strategian puitteissa pienaluetason johtohenkilöiden kanssa käytävällä poliittisella dialogilla voitaisiin ehkä
motivoida heitä osaltaan panostamaan näihin korvaaviin pienaluetason mekanismeihin. Tässä EU voisi hyödyntää omia
kokemuksiaan pienalueiden rakennerahastojen tukemisesta.
Alueellisten kauppasopimusten avulla Afrikan maat voivat saavuttaa mittakaavaetuja, parantaa kilpailukykyään, lisätä investointien
tuottoja sekä houkutella suoria ulkomaisia sijoituksia, jotka puolestaan johtaisivat teknologian siirtoon ja taloudelliseen
kasvuun. Alueelliset sopimukset voivat myös auttaa maita yhdistämään voimavarojaan yhteisiin infrastruktuurihankkeisiin ja
hyödyntämään näin investointien alueellisia vaikutuksia. 16 Lisäksi sopimukset voivat antaa pienille Afrikan maille enemmän
äänivaltaa sopimusneuvotteluissa muiden kauppaliittoutumien ja yksityisen sektorin kumppaneiden kanssa.
Jos tarkastellaan mittakaavaetuja turvallisuuden ja muiden julkishyödykkeiden tarjonnassa sekä yksityisten, ei-kaupallisten
hyödykkeiden tuotannossa, voitaisiin väittää, että tyypillinen Afrikan maa on liian pieni. 17 Liiketoiminnan kotimarkkinakeskeisyyttä
käsittelevän teorian mukaan sekä alueellisten julkishyödykkeiden tarjonta (esim. maiden väliset kuljetukset ja viestintäinfrastruktuurit)
että alueellisten ongelmien (kuten naapurivaltion asevarustelu, tautien leviäminen ja turvattomat rajaseudut) torjunta toteutuvat
parhaiten Afrikan sisäisillä järjestelyillä.
Alueelliset yhdentymissopimukset voivat myös olla valtiorakenteiden kehittämisen välineitä. Niiden avulla voidaan vakiinnuttaa
politiikan uudistuksia, jolloin luodaan sitoutumisen menettelyitä. Tämä on erityisen tärkeää valtioille, joiden omat sitoutumisvalmiudet
ovat heikot. Liittyminen kaupparyhmittymään, jolla on vahvat sisäiset säännöt, voi auttaa juurruttamaan demokraattisia uudistuksia
ja lisäämään jäsenmaiden uskottavuutta.
15
Nämä maat eivät ole allekirjoittaneet väliaikaisia sopimuksia ja käyvät kauppaa EU:n kanssa muiden kauppajärjestelyjen mukaisesti.
16
Collier 2006. Esimerkiksi UNCTAD (2009) esittää, että alueellinen yhteistyö tulee keskittää infrastruktuurihankkeisiin, ja korostaa yhteisten infrastruktuurien etuja.
Itä-Afrikassa rautatiet olivat alueellisesti hallinnoitu ja melko halpa kuljetusmuoto, joka yhdisti Ugandan valtamereen Kenian kautta. Tilanne muuttui vuonna
1977, kun East African Railways jaettiin maittain osiin, joita hallinnoidaan kansallisesti. Jako heikensi rautateiden tehokkuutta, kun hallinnosta, ylläpidosta,
rajavalvonnasta ja muista koordinaatiotoimista syntyi lisäkustannuksia. S. 41.
17
Collier 2006.
131
EU:N
KEHITYSYHTEISTYÖRAPORTTI