LISÃÃ VAKAUTTA AFRIKKAAN
LISÃÃ VAKAUTTA AFRIKKAAN
LISÃÃ VAKAUTTA AFRIKKAAN
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Luku 9<br />
EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009<br />
2. PAINOPISTEET JA SUOSITUKSET<br />
Määritellessään prioriteettejaan EU:n pitää ottaa huomioon sekä Saharan eteläpuolisen Afrikan<br />
epävakaiden valtioiden yhteiset ja maakohtaiset erityispiirteet (ks. luku 2) että omat erityisvahvuutensa<br />
suhteessa muihin avunantajiin ja kansainvälisiin instituutioihin (ks. yllä ja luku 8).<br />
Vaikka Saharan eteläpuolisen Afrikan epävakaat valtiot eroavat toisistaan monin tavoin, niillä on yhteisiä heikkouksia, jotka ovat<br />
esteenä niiden kehittymiselle vahvoiksi valtioiksi ja kykeneviksi suoriutumaan ydintehtävistään. Näitä esteitä ovat<br />
• kykenemättömyys valjastaa käyttöön maan omia resursseja ja sen myötä riippuvuus ulkoisesta rahoituksesta;<br />
• talouden riippuvuus harvoista (useimmissa maissa vain yhdestä) alkutuotteista, mikä johtaa epätasaiseen kasvuun ja<br />
voimakkaaseen vientitulojen keskittymiseen;<br />
• maiden aineellisten ja aineettomien perusrakenteiden kehno tila, jonka vuoksi ne eivät pääse osallisiksi globalisaation hyödyistä<br />
ja niiden pääsy keskeisille vientimarkkinoille vaikeutuu;<br />
• alhainen koulutustaso heikentää kykyä tarttua uusiin mahdollisuuksiin;<br />
• suuri aseellisten selkkausten riski.<br />
Nämä erityispiirteet vaikeuttavat epävakaiden maiden omaa, sisäsyntyistä valtiorakenteiden kehittämisprosessia, johon<br />
epävakaissa maissa toimivien ulkopuolisten tahojenkin toiminta perimmiltään tähtää. 7 EU on vahvistanut tämän perusperiaatteen<br />
kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa 8 , joten sen kaikkien Saharan eteläpuolisen Afrikan maita<br />
tukevien toimien on tähdättävä tähän pitkän aikavälin tavoitteeseen. Epävakaiden maiden viiteen tunnuspiirteeseen perustuvat<br />
myös seuraavat viisi EU:n kehitystoiminnan painopistealuetta:<br />
Painopiste 1: Tunnistetaan valtiorakenteiden kehittämisen ja yhteiskunnallisen yhtenäisyyden liikkeellepanevat<br />
voimat ja toimijat ja tuetaan niitä. Valtiorakenteiden kehittämiseen kohdistetun EU-avun haasteellisuus johtuu siitä, että näiden<br />
rakenteiden kehittäminen ei voi lähteä ulkopuolisen näkemyksen pohjalta. Afrikan epävakaiden maiden valtiollisen rakentumisen<br />
prosessi ei ole samanlainen kuin vastaava prosessi oli Euroopassa 1800-luvulla 9 , eikä epävakaissa valtioissa päästä vastaavaan<br />
sosiaaliseen koheesioon kaikkien eri etnisten ryhmien ja uskontojen kesken, sillä niiden väliset erot juontavat juurensa satojen<br />
vuosien takaa. Sen vuoksi paikallistuntemus on keskeisen tärkeää ulkopuolisten tahojen kehitystoimissa epävakaissa maissa. Sen<br />
avulla voidaan löytää sisäisiä muutosvoimia ja muutoksen vetureita, jotka johdattavat näitä maita pois epävakaudesta, mahdollisesti<br />
eri väyliä käyttäen. On tärkeää vahvistaa muutosvoimia ja rohkaista etenkin naisia osallistumaan valtiorakenteiden kehittämiseen.<br />
Demokratiakehityksen onnistumiseksi on tärkeää myös heikentää niitä, jotka pyrkivät estämään muutoksia. 10 Yhtä tärkeää on<br />
tukea maan johtoa yhteiskuntasopimuksen ja luottamuksen rakentamiseksi valtion ja kansalaisten välille sekä sellaisten etnisten<br />
ja muiden ryhmittymien välille, joiden kesken konfliktin riski on suuri. Jos joitakin ryhmiä syrjitään tai niiltä kielletään poliittinen<br />
edustus, on konfliktien todennäköisyys suurempi. Tällöin epävakaudesta irrottautuminen vaikeutuu entisestään.<br />
Koska epävakaissa valtiossa on aina myös jonkinasteisia organisointivalmiuksia 11 , ne pitää kohdistaa tiiviisti yhteisiin päämääriin, kuten<br />
kotimaisten resurssien hyödyntämiseen ja luonnonvaroista saatavien valtion tulojen parempaan hallinnointiin. Eliittiryhmillä voi olla<br />
keskeinen rooli, mutta joissain epävakaissa valtioissa etniset tai uskonnolliset ryhmittymät eivät ehkä ole erityisen motivoituneita<br />
rakentamaan tehokasta valtiota; ne saattavat päinvastoin hyötyä sen heikentämisestä. Näin ollen konsensus ei ole niiden etujen<br />
mukaista. Sosiaalisen koheesion puute vähentää paikallistasolla hyvän hallintotavan odotuksia.<br />
Painopiste 2: Tasapainotetaan lähiajan tarpeet ja pitkän aikavälin resilienssitarpeet. EU voi auttaa epävakaita<br />
maita siirtämään huomiotaan lähiajan kiireellisten tarpeiden tyydyttämisestä keskeisiin, pitkän aikavälin tavoitteisiin esimerkiksi<br />
luomalla vakuutusmekanismeja, joilla tarjotaan epävakaille maille suojaa vientitulojen jyrkkiä heilahteluja vastaan. Tulopohjan<br />
ollessa vakaampi (tietoruutu 9.1) epävakaat valtiot pystyvät suunnittelemaan pitkän tähtäimen sisäpoliittisia toimiaan. Koska<br />
epävakailla mailla on heikot valmiudet selviytyä ulkoa tulevista kriiseistä ja etenkin perustuotteiden hintavaihteluihin ja kaupan<br />
ehtoihin liittyvistä kriiseistä, avunantajatahojen tulee huolellisesti harkita, miten niiden antamalla avulla kehitetään parempia<br />
riskienhallinnan valmiuksia ja vakuutusmekanismeja, samoin kuin mahdollisuutta käyttää taloudellista apua kansainvälisten kriisien<br />
vaikutusten lieventämiseksi, kuten Bourgignon et al. ovat esittäneet (2008).<br />
7<br />
OECD/DAC 2007.<br />
8<br />
Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio 2006.<br />
9<br />
Vaaleja pidetään usein välttämättöminä edellytyksinä valtiorakenteiden kehittymiselle. Vaaleja voidaan kuitenkin myös ohjailla ja manipuloida tarkoitushakuisesti,<br />
ellei niiden kautta uskota voitavan ilmaista kansan kollektiivista tahtoa.<br />
10<br />
Magen ja Morlino 2008, s. 256–257.<br />
11<br />
Jotkin maat kykenevät esimerkiksi organisoimaan armeijan joukkoja, ja toiset saavat koulutusjärjestelmän toimimaan hyvin. Joissain maissa puolestaan on<br />
onnistuttu rakentamaan toimivat ja tehokkaat rahaliikenteen järjestelmät.<br />
128
Change language