LISÃÃ VAKAUTTA AFRIKKAAN
LISÃÃ VAKAUTTA AFRIKKAAN
LISÃÃ VAKAUTTA AFRIKKAAN
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009<br />
Johtopäätökset – painopisteet ja suositukset<br />
sotilasdiktatuurista demokratiaan 1970-luvulla. 1990-luvulla EU auttoi itäisen Euroopan maita yli talouden siirtymän, mikä edellytti<br />
merkittäviä institutionaalisia uudistuksia, hallintojärjestelmien ja valtion palvelumekanismien muutoksia. Nämä kokemukset itsessään<br />
muodostavat vahvuuden, koska EU voi käyttää niitä hyväksi “työkalupakkina” toimiessaan epävakaissa tilanteissa.<br />
Kehitysyhteistyöjärjestöt ja kansainväliset organisaatiot kohdistavat usein huomionsa lyhyen aikavälin korjaaviin toimiin tai,<br />
toimenkuvansa mukaisesti, yhteen spesifiin kysymykseen. 5 Yhdysvalloilla on useita samantapaisia politiikkavälineitä kuin EU:lla,<br />
mutta sen historia on erilainen, ja huolimatta elpyneestä kiinnostuksesta Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan, se on maantieteellisesti<br />
kaukana. 6 Kiina (ja Arabimaat) tapaa keskittyä rakentamaan infrastruktuuria ja tekemään suoria sijoituksia maa-alueisiin, mikä voi<br />
olla siunaus tai kirous avunsaajamaille. Vaikka myös EU voi osallistua infrastruktuurien rakentamiseen, sen tulee keskittyä omien<br />
vahvuuksiensa mukaisesti henkisen ja sosiaalisen pääoman sekä valtiorakenteiden kehittämiseen, missä sillä on eniten annettavaa.<br />
1.2 EU:N AVUSTUSTOIMIA TARVITAAN VAIKEISSA TOIMINTAYMPÄRISTÖISSÄ<br />
Kotimaisten resurssien valjastaminen, valtiollisten instituutioiden vahvistaminen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus ovat ratkaisevia<br />
toimia, kun kehittyvässä maassa pyritään vahvistamaan resilienssiä. Mainitut toimet ovat kaikki jo luonnostaankin sellaisia, että<br />
epävakaiden valtioiden on vaikea suoriutua niistä omin voimin. EU:n avustustoimia tarvitaan, mutta Saharan eteläpuolisen Afrikan<br />
epävakauden nujertaminen on haastava ja riskialtis tehtävä.<br />
Myös toimimattomuus voi käydä kalliiksi niin avunantajille kuin vastaanottajille. Seuraukset näkyvät epävakaiden maiden huonona<br />
inhimillisenä kehityksenä ja jatkuvista kehityseroista johtuvana turvattomuutena. Euroopalle, joka on maantieteellisesti lähellä<br />
Afrikkaa ja sen räjähdysherkkiä väestöön, pakolaisuuteen, salakauppaan, salakuljetukseen, sukupuolittuneeseen väkivaltaan ja<br />
merirosvouteen liittyviä ongelmia, kielteiset heijastusvaikutukset voivat olla vakavia.<br />
Tilanne on haastava, koska toimiessaan epävakaissa maissa EU:n on aina kunnioitettava niiden kansallista itsemääräämisoikeutta.<br />
Epävakaat valtiot ovat harvoin vastuuvelvollisia kansalaisilleen, mutta niille pitäisi antaa mahdollisuus ottaa vastuu omista<br />
toimintatavoistaan. Epävakaissa maissa verotus ei toimi heikon toimeenpanokyvyn vuoksi, ja maiden kykenemättömyys hyödyntää<br />
tehokkaasti omia resurssejaan on esteenä riippumattomuudelle ja hyvälle hallinnolle.<br />
Vuoden 2009 talous- ja finanssikriisi on tehnyt sitoutumisen epävakaisiin maihin entistä vaikeammaksi. Epävakaat maat joutuvat<br />
kärsimään kriisistä, jota ne eivät ole itse aiheuttaneet ja joka todennäköisesti ajaa entistä useampia maita epävakauteen, mikä<br />
puolestaan vaikeuttaa vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista vuoden 2015 määräaikaan mennessä. Kriisi on heikentänyt<br />
voimakkaasti tulotasoa henkeä kohden, ja sitä on seurannut kaksi muuta, epävakaille maille musertavaa kriisiä: elintarvike- ja<br />
polttoainekriisit. Näillä kolmella lähes samanaikaisella kriisillä on ollut kielteisiä kerrannaisvaikutuksia, ja hätätilanteesta on tullut<br />
enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Pyrkiessään reagoimaan lyhytaikaisiksi uskomiinsa kriiseihin epävakaat maat ovat kadottaneet<br />
pitkän aikavälin näkökulman, jota vakautuminen ehdottomasti edellyttää.<br />
Taloudelliseen toimintaympäristöön vaikuttavat myös pitkään jatkunut ylivelkaantuminen sekä EU-maiden omat vakavat sosiaaliset<br />
ongelmat. Kriisin vuoksi sitoutuminen pitkän aikavälin politiikkaan on entistä tärkeämpää, samoin kehitysavun tehokkaampi käyttö.<br />
Lyhyen tähtäimen tilannekohtainen politiikka, sen heikko toimeenpano ja seuranta sekä avun sirpaloituminen ja päällekkäisyys<br />
ovat olleet tehottomuuden syitä. Ratkaisu löytyy yksinkertaisista säännöistä, jotka mainitaan edellä: puhutaan yhdellä suulla,<br />
keskitytään pitkän aikavälin tavoitteisiin ja delegoidaan tilanteen mukaan kumppaneille.<br />
1.3 VALTIOSTA RIIPPUMATTOMAT TOIMIJAT EPÄVAKAISSA MAISSA<br />
Valtio on pitkään ollut pääasiallinen sisääntuloportti avunantajatahoille, jotka näkevät toimimisen valtion instituutioiden kautta<br />
edistävän vastuullisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa, luovan luottamusta ja yhteiset oikeudelliset sääntelypuitteet sekä takaavan<br />
oikeusvaltioperiaatteen toteutumisen.<br />
Nykyisiin instituutioihin vaikuttavat kuitenkin valtion muodostumisen historialliset juuret, vuorovaikutus maantieteellisten<br />
ominaispiirteiden kanssa sekä suhteet etnisiin ja uskonnollisiin ryhmiin. Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden hallituksilla on<br />
myös taipumus esittää, etteivät ne ole vastuussa epävakaudesta, ja syyttävät siitä “ulkopuolisia” tekijöitä.<br />
Valtiorakenteiden kehittäminen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden saavuttaminen edellyttävät sellaisten valtiosta riippumattomien<br />
toimijoiden mukaan tuloa – joskus epävakaiden valtiorakenteiden ulkopuolelta – joilla on paikallisten olosuhteiden tuntemusta<br />
ja arvokkaita henkilöresursseja.<br />
5<br />
Esimerkiksi elintarvikekriisit, ks. World Food Price.<br />
6<br />
Gartner 2009.<br />
127<br />
EU:N<br />
KEHITYSYHTEISTYÖRAPORTTI
Change language