LISÄÄ VAKAUTTA AFRIKKAAN

EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
Eu:n toimet epävakauden lieventämiseksi saharan eteläpuolisessa afrikassa
välisen yhteyden varmistamiseen. Epävakaissa toimintaympäristöissä ei nimittäin voida välttää heittelehtivää etenemistä ja
toistuvia turvallisuus- ja kehityspolitiikan tarkistuksia. Niitä tarvitaan, sillä politiikantekijät havahtuvat toimiensa epätasapainoon
ja epätäydellisyyteen epäonnistumisten, ärtymyksen ja epämukavuuden myötä. 73 Esimerkiksi Sierra Leonessa ei turvallisuusalan
uudistuksen osatekijöiden välillä ollut käsitteellisiä tai sisällöllisiä yhteyksiä, vaan ne etenivät toisistaan riippumattomasti. 74 Silti
monet, jopa OECD:n kehitysapukomitea, ovat maininneet Sierra Leonen esimerkkinä hyvistä käytännöistä.
Perättäisen ongelmanratkaisun riskinä on, että juututaan yhteen vaiheeseen tai alaan. Koska kuitenkin koordinoinnin tarvetta
ilmenee kaikkialla, kannattaa pitää mielessä, että samansuuntaisesti työskentelevien ihmisten parissa päällekkäisyys, hämmennys
ja puutteellinen viestintä eivät aina välttämättä ole pahasta ja voivat jopa johtaa halvempiin ja nopeampiin uudistuksiin. 75
5. TURVALLISUUS JA KEHITYS EIVÄT VÄLTTÄMÄTTÄ ETENE RINTA RINNAN
On tärkeää tietää, voidaanko turvallisuutta vahvistamalla synnyttää kestävää inhimillistä kehitystä. 17 YK-vetoisen valtiorakenteiden
kehittämishankkeen arviointi viisi vuotta niiden käynnistyksen jälkeen paljasti, että vaikka turvallisuuden ja valtiorakenteiden
kehittämisen muiden ulottuvuuksien (taloudellinen kehitys, demokratia, institutionaalisten valmiuksien luominen) välillä
on olemassa potentiaalinen yhteys, ei turvallisuus automaattisesti johda oikeusvaltioperiaatteen, hallituksen tehokkuuden,
talouskehityksen ja demokratian kannalta myönteisiin seurauksiin. Turvallisuus määritettiin tässä tarkoittamaan sotatilan puuttumista
ja väkivaltakoneiston täyttä valtion monopolia. 76
Yhteys turvallisuuden ja kehityksen edistymisen välillä voi tulla esiin monin eri tavoin, eivätkä nämä kaksi politiikka-aluetta aina
ole vuorovaikutuksessa keskenään. Olisi liioiteltua väittää, että ne ovat täysin erilliset. Vaikka turvallisuus ja kehitys eivät aina liity
toiminnallisesti toisiinsa, niiden välillä voi vallita vaihtelevasti keskinäinen riippuvuus ja autonomia eri aikoina ja eri yhteyksissä. 77
6. VÄHEMMÄN VOI ANTAA ENEMMÄN
EU on ylpeä jatkuvasta mukanaolostaan valtiorakenteiden kehittämisessä ja kehitysyhteistyössä yleisemminkin, ja kehuu toimintansa
suhteellista pysyvyyttä. Suurempi joustavuus tässä suhteessa sekä ajoittainen, valikoiva kehitysyhteistyön ulkopuolelle jääminen
voisivat kuitenkin kasvattaa aloitteiden määrää. Monet läntisen maailman poliitikot olettavat, että valtiorakenteiden kehittäminen
on sitä parempaa, mitä enemmän sitä tehdään 78 , ja osoittavat enemmän resursseja tärkeinä pitämilleen epävakaille maille – kuten
Afganistanille, Bosnialle, Irakille ja Kosovolle – kuin etäisemmille maille. Turvallisuuden näkökulmasta katsottuna tämä merkitsee
sitä, että vahvemmat EU:n ja YK:n sotilaalliset operaatiot, joilla olisi enemmän sotilaallisia voimavaroja ja järeämmät toimivaltuudet,
tarjoaisivat parhaat onnistumisen mahdollisuudet.
Kokemukset kehitysyhteistyöpolitiikasta etenkin turvallisuuden ja kehityksen alueilta osoittavat, että hyviä tuloksia voidaan
saavuttaa myös irrottautumalla toiminnasta ja päättämällä se. 79 Vähemmällä, rajoitetulla ja valikoivalla avustustoiminnalla
voidaan saada tilaa sosiaalisille kokeiluille ja edistää paikallisten aloitteiden kasvua. Kongon demokraattisen tasavallan YK:n
rauhanoperaation kokeiluluonne, esimerkiksi avustustoimien tehostaminen, jota kuvataan usein sanalla ”protektoraatti”, johti
ongelmallisiin politiikkavalintoihin siirryttäessä sodasta rauhanaikaan ja demokratiaan vuosina 2003–2006. 80
73
Hirschman 1985, s. 74–75.
74
Horn et al. 2006, s. 110, 118.
75
Hirschman 1981 s. 66.
76
Valtiorakenteiden kehittämisoperaatioissa saavutettiin tärkeitä turvallisuustavoitteita: 13 operaatiota arvioiduista 17:stä lopetti sodan (sodan aikana kuoli
taisteluissa vuosittain 1000 ihmistä). Vaikka sodan lopettaminen oli vaikeampaa köyhimmissä maissa, valtiorakenteiden kehittämisessä saavutettiin näissäkin
ympäristöissä tavoitteet (7 tapauksessa 11:stä). Valtiorakenteiden kehittämisoperaatiot onnistuivat heikommin väkivaltakoneiston monopoliaseman
saavuttamisessa (9 tapauksessa 17:stä). Menestys turvallisuuden alueella ei kuitenkaan vaikuttanut suuresti muihin valtiorakenteiden kehittämisen ulottuvuuksiin
(Zürcher 2006).
77
Hirschman 1981, s. 142–166; Hirschman 1995, s. 221–230.
78
Englebert ja Tull 2008, s. 135-139.
79
Hirschman 1995, s. 190–192.
80
Autesserre 2009, s. 258.
125
EU:N
KEHITYSYHTEISTYÖRAPORTTI