LISÄÄ VAKAUTTA AFRIKKAAN

Luku 8
EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
tasavallan tilanne, jossa vuoden 2006 vaalien jälkeen hallitus ilmaisi paljon vähemmän kiinnostusta turvallisuusalan
uudistukseen. Sama tapahtui Guinea-Bissaussa, missä EU:n turvallisuusalan uudistusoperaation oli hyvin vaikea päästä
keskusteluyhteyteen edesmenneen armeijan esikuntapäällikkö Tagmé Na Wain kanssa. Sama tapahtui myös Sudanissa,
kun maan johto ei halunnut maahan Afrikan unionin ja YK:n yhteistä rauhanturvaoperaatiota. Se viivytti Afrikan unionin
Darfurin rauhanturvajoukon AMIS:in operaatioiden suunnittelussa ja johtamisjärjestelyissä avustavan EU-henkilöstön
viisumiprosesseja.
• Kymmenessä vuodessa ETPP:n henkilöstö on oppinut, miten vaikeaa omavastuullisuuden saavuttaminen on etenkin
epävakaissa maissa, joissa valtion toimintakyky on lähes olematon ja paikallisilta viranomaisilta puuttuvat valmiudet
vastaanottaa tai hyödyntää EU:n tarjouksia tai toimia. Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioiden
toimeksiannot ovat lyhyitä ja niiden vaihtuvuus suurta, ja niillä onkin vain harvoin onnistuttu täyttämään vastapuolen
tarpeet pitkän aikavälin valmiuksien rakentamisesta.
• EU kärsii epävakaissa toimintaympäristöissä politiikan täytäntöönpanovajeesta. EU:lla on käytössään vaikuttava
lajitelma strategiatyökaluja sekä viestintä- ja ohjelma-asiakirjoja, joilla lisätään vakautta, torjutaan konflikteja ja tuetaan
rauhanrakentamista. Silti EU:lla on vielä paljon tehtävää, jos se haluaa panna nämä politiikkasuunnitelmat täytäntöön.
EU-henkilöstö jättää usein noudattamatta keskeisiä politiikka-asiakirjoja, joiden on määrä ohjata heidän päivittäistä
työtään ja päätöksentekoaan epävakaissa oloissa. Vaikka EU:lla on hätäavun, kunnostustoimien ja kehitysyhteistyön
niveltämistä koskevan strategian kaltaisia politiikkatyökaluja, se ei käytä niitä järjestelmällisesti. Epävakaissa maissa
toimivan henkilöstön koulutuksen tulisi olla monialaista, ja sitä pitäisi toteuttaa järjestelmällisemmin.
• EU ei ole määritellyt, mitkä sen ulkopolitiikan painopisteet ovat silloin, kun se toimii epävakaissa tilanteissa. Vaikka
toimintakyvyttömyyteen ajautuvat ja toimintakyvyttömät valtiot mainitaan uhkina vuonna 2003 vahvistetussa Euroopan
turvallisuusstrategiassa, ovat Euroopan strategiset edut Saharan eteläpuolisessa Afrikassa siltikin epäselvät. Jotkin
Euroopan valtiot, useimmiten entiset siirtomaavallat, ovat huolissaan Afrikan epävakaista valtioista, eivätkä vähiten
siksi, että niihin liittyy keskeisiä uhkia, kuten terrorismi ja laiton huumausaine-, ase- sekä ihmiskauppa. Koska kaikki
EU-jäsenvaltiot eivät ole yhtä lailla huolissaan, jäävät Afrikkaa koskevat EU:n ulkopolitiikan prioriteetit epäselviksi niitä
lukuun ottamatta, jotka on määritelty maanosakohtaisissa kumppanuuksissa tai Cotonoun kumppanuussopimuksissa.
Euroopan unionin turvallisuusalan tutkimuslaitos (EUISS) tutkii tätä aihetta enemmän vuonna 2010.
• Epävakaiden maiden viranomaiset syyttävät EU:ta usein politiikan ristiriitaisuudesta. Säännönmukaisesti ne mainitsevat,
että etenkin EU:n protektionistiset kaupan toimet haittaavat kehitystä. Huolimatta uusista korvaavista mekanismeista,
kuten kauppaa tukevasta EU:n kehitysavusta, leimaa epäluottamus silti edelleen poliittista vuoropuhelua. Pyrkimys
todelliseen vuoropuheluun sekä valmius luopua entisistä ennakkoluuloista ja tunnustaa molemminpuoliset vastuut
ovat siksi tarpeen torjuttaessa valtioiden epävakautta.
3. EPÄVAKAUS JOHTAA RINNAKKAISIIN TURVALLISUUSORGANISAATIOIHIN
Valtion toimintavalmiuksien surkastuminen epävakaissa tilanteissa ei välttämättä merkitse, ettei hallintoa olisi olemassa. Epävakaat
tilanteet ovat itse asiassa johtaneet joskus paikallisiin hankkeisiin, jotka edesauttoivat yhteiskunnallisen elämän eloonjääntiä ja
organisointia konfliktivuosina ja voivat osoittautua hyödyllisiksi myös tulevaisuudessa. 69 Perinteiset päälliköt, kansalaisjärjestöt,
kirkot ja kehitysapujärjestöt astuvat kuvaan ja ottavat huolehtiakseen turvallisuudesta. 70 Epävakaissa tilanteissa voivat korostua
myös mahdollisuus käyttää turvallisuus- ja oikeusjärjestelmiä epätasa-arvoisesti, suvaitsemattomuus ulkopuolisia kohtaan,
väkivalta, laittomuudet ja vastuuttomuus. Joissain tapauksissa heikko valtiollinen poliisitoimi ja suvereniteetti ovat kuitenkin
vahvistaneet epävirallista poliisitoimintaa. 71 Tuloksena on voinut olla ”monivalintainen poliisitoimi”, joka on tarjonnut turvaverkon
ja syventänyt paikallista demokratiaa. Tällaisen vaihtoehtoisen poliisitoimen onnistumista voisi helpottaa myös myönteinen
valtion osallistuminen ja EU:n tuki.
4. PERÄKKÄISYYS JA EPÄTASAPAINO VOIVAT EDISTÄÄ TURVALLISUUS- JA KEHITYSPOLITIIKAN UUDISTUSTA
Kokonaisstrategioita, joissa poliittiset ja turvallisuutta koskevat, humanitaariset ja kehitysyhteistyön välineet yhdistetään
yhdeksi yhtenäiseksi paketiksi, pidetään usein hyvänä tapana vahvistaa kehityksen ja turvallisuuden välistä yhteyttä epävakaissa
tilanteissa, jotka ovat luonteeltaan epäyhtenäisiä. 72 Koordinoinnista on jossain määrin hyötyä, etenkin EU:ssa, mutta voi kuitenkin
olla tarpeetonta käyttää kovinkaan paljoa tarmoa näin varhaiseen politiikkojen integrointiin ja turvallisuuden ja kehityksen
69
Englebert ja Tull 2008, s. 125, 127.
70
Vlassenroot 2008, s. 2.
71
Baker 2008.
72
Faria ja Magalhães Ferreira 2007.
124