LISÄÄ VAKAUTTA AFRIKKAAN

Luku 8
EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
3.7 TURVALLISUUS JA KEHITYS – EU:N TOIMET
Köyhyyden nujertaminen ja turvallisuuden rakentaminen etenevät käsi kädessä. Siinä ei ole mitään uutta, sillä aina Trumanin opista
ja Marshall-avusta lähtien turvallisuus on ollut sisäänkudottuna kehityspolitiikkaan, monin eri tavoin ja eriasteisena.
Turvallisuuden ja kehityksen keskinäinen riippuvuus ja vuorovaikutus tunnustetaan laajalti, ja myös EU:n kansainvälisen politiikan
keskeiset tavoitteet lähtevät juuri niistä. EU:n tavoitteena on osallistua rauhan ja vakauden rakentamiseen sekä edistää demokratiaa,
ihmisoikeuksia, oikeusvaltioperiaatetta ja tehokasta monenvälisyyttä. Johdonmukaisten EU-tavoitteiden, toimintasuunnitelmien ja
-ohjelmien, ja lopulta merkityksellisen toiminnan aikaansaaminen on edelleen haastavaa. Kuten edellä on kuvailtu, EU on rakentanut
politiikkaa, välineitä ja aloitteita, joiden avulla kehitys- ja turvallisuuskysymykset voidaan kohdata Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.
Avunantajien ja -saajien tavoitteet, arvot ja aikataulut ovat moninaisia ja usein ristiriitaisia. Eri toimijoiden ja resurssien,
kehitysyhteistyön tekijöiden ja sotilaiden, diplomaattien ja liike-elämän edustajien yhteen saattaminen on haastavaa ja hidasta,
ja silti sitä tarvitaan viipymättä. Lisäksi EU itse on monimutkainen, ajoin heikosti järjestäytynyt kansainvälinen toimija.
Kun kohdataan epävakauden ja turvattomuuden haasteita, on houkuttelevaa lähteä kehittämään avuksi “välttämättömiä”
apuvälineitä, kuten uusia talouden menetelmiä tai uusia poliittisia instituutioita. 57 Päinvastainen näkemyksemme on, että epävakaat
yhteiskunnat voivat alkaa muuttaa turvallisuus- ja kehitystilannettaan sellaisena kuin ne ovat ja huolimatta siitä, millaisia ne ovat,
kuten Hirschmann 58 on todennut.
Esitämme, että turvallisuuden ja kehityksen välisen yhteyden muuttumisen tunnetut ja syvään juurtuneet esteet voidaan ylittää 59 , ja
perustamme näkemyksemme lukuisiin kokemuksiin paikallisista hankkeista ja valmiuksista sekä EU:n osallistumisesta turvallisuuden
ja kehityksen kytkemiseen epävakaissa Afrikan maissa etenkin turvallisuusalan uudistusten ja kriisinhallintaoperaatioiden puitteissa. 60
Epävakaissa tilanteissa voidaan käyttää kuutta prosessia:
1. TURVAAMINEN JA KEHITTÄMINEN: ONKO MUUTOS TERVETULLUT VAI EI
Ne, jotka kannattavat politiikkamuutosta, joka vaikuttaa samanaikaisesti sekä turvallisuuteen että kehitykseen, olettavat usein,
että heidän ehdottamansa uudistus on tervetullut: epävakaudesta päästään irti, jolloin kansan turvallisuus lisääntyy, ja sen myötä
energiaa vapautuu kehittämiseen, mikä voi olla vain eduksi kaikille toimijoille ja lopulta koko maalle. Tämä oletus voidaan kuitenkin
kyseenalaistaa. 61 Epävakaissa tilanteissa turvattomuus ja jäljelle jääneet toimimattomat julkiset organisaatiot voivat ensinnäkin olla
hyödyllisiä yhtä hyvin hallituksille kuin kapinallisille. Jotkin toimijat voivat jopa luoda, tukea ja käyttää hyväkseen turvattomuutta
pyrkiessään varmistamaan poliittisen eloonjääntinsä. 62 Sierra Leonessa valtaapitävät tuhosivat valtion toimintakyvyn tahallaan,
jotta he pääsivät itse tarjoamaan julkishyödykkeitä. 63 Toiseksi, epävakaissa tilanteissa suhteellinen heikkous ja suhteellinen vahvuus
elävät usein rinta rinnan. Esimerkiksi Kongon demokraattisen tasavallan valtion instituutiot ovat heikentyneet, mutta ne eivät ole
kokonaan kadonneet. 64 Avunantajien vaatimusten edessä maan viranomaiset – täysin tietoisina maansa epävakaasta tilanteesta, ja
juuri epävakaustilanteen sekä oman verrattain epävarman tilanteensa vuoksi – pystyivät säilyttämään neuvotteluasemansa ja jopa
vahvistamaan sitä sekä kehittämään välttelyn ja vastarinnan strategian. Jopa silloin, kun valtion suvereenisuus on heikoimmillaan,
jäljellä oleva valtio kykenee suojaamaan avunantajilta sen, mitä valtio pitää autonomiansa ytimenä. 65
Epävakauteen liittyvä turvattomuus ei siis välttämättä ole pahasta kaikille toimijoille, eikä se tee kaikista toimijoista heikkoja.
Paikalliset toimijat reagoivat ja yrittävät välttää avunantajien vahvuuksia ja käyttää heidän heikkouksiaan hyväkseen. Juuri tästä
syystä suoralinjaiset, ohjailevat toimintamallit eivät juuri kehitysyhteistyössä onnistu. EU:n tulisi siirtyä nykyisestä välinepainotteisesta
sosiaalisen ohjailun toimintamallistaan joustavampaan ja strategisempaan lähestymistapaan.
2. TURVATTOMUUS ON MAHDOLLISUUS KEHITYSPOLITIIKALLE
Turvallisuuden ja kehityksen välisen yhteyden arvostelijat nostavat tavallisesti esiin kolme argumenttia. Ensinnäkin, turvallisuuden
nousu yhdeksi politiikan tavoitteeksi lukuisien muiden tavoitteiden oheen, kun päätöksentekijöillä on vain rajallisesti energiaa,
valmiuksia ja resursseja, on varma tapa häiritä sekä avunantaja- että avunsaajamaiden keskittymistä pääasiaan, köyhyyden
poistamiseen. Toiseksi, turvallisuus on vain pintaongelma, sillä se on oire syvemmistä rakenteellisista häiriöistä. Kolmanneksi,
jos turvallisuushaasteet haluttaisiin todella kohdata aidosti, se vaatisi luultavasti avunantajamailta ja kumppanimailta
enemmän kuin mihin ne kykenevät. Näkemyksemme on, että turvallisuuden ja kehityksen yhteys voi päinvastoin tarjota uusia
uudistusmahdollisuuksia (tietoruutu 8.9).
57
Hirschman 1963, s. 6; Hirschman 1967, s. 5.
58
Hirschman 1963, s. 6
59
Hirschman 1963, s. 6; Hirschman 1985, s. 3–34 ja 56–76.
60
Brzoska 2006.
61
Englebert ja Tull 2008.
62
Clapham 1996, s. 208–243; Chabal ja Daloz 1999, s. 3–16.
63
Reno 2003.
64
Englebert 2003; Trefon 2004, 2007.
65
Esimerkiksi Kongon demokraattisessa tasavallassa kaksi tärkeää turvallisuuspalvelua, sotilaallinen ja siviiliturvallisuuspalvelu sekä rajavartiopalvelut, on pidetty
turvallisuusalan uudistuksen ulkopuolella (Melmot 2008; Davis 2009).
122