LISÄÄ VAKAUTTA AFRIKKAAN

Luku 8
EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
viljelijät ja maataloustuottajien vienti EU-markkinoille helpottuu. DFQF-markkinoillepääsyehtojen ansiosta vältetään myös
lisäarvojalostuksen syrjintä niiden korkeampien tariffien vuoksi. Ne Afrikan muut kuin vähiten kehittyneet maat, jotka eivät
ole allekirjoittaneet EPA-sopimuksia, voivat käyttää EU:n yleistä tullietuusjärjestelmää, vaikka yhteisen maatalouspolitiikan
tuotteiden tullietuuskohtelu tämän järjestelyn puitteissa onkin hyvin rajoitettua.
On paradoksaalista, että YMP-uudistuksen myötä tämän etuuskohteluun oikeutetun markkinoillepääsyn arvo vähenee, mikä
heikentää afrikkalaisten viejien tuottoja. Sokerin laajennetun markkinoillepääsyn myötä on luovuttu sokeripöytäkirjasta,
joka takasi takuuhinnan Afrikan ennalta kiintiöidylle sokerinviennille EU:hun. Interventiohintojen ja tariffien aleneminen
on leikannut afrikkalaisen riisin, sokerin, banaanien, naudanlihan, hedelmien ja vihannesten EU-viennin kannattavuutta. 39
WTO:n Dohan kierroksen kauppaneuvotteluissa Afrikan maat ovatkin vaatineet ehdotettujen tariffinleikkausten määräaikojen
pidennystä sellaisten tuotteiden kohdalla, joille etuudet ovat tärkeitä.
Koska YMP-uudistus voi aiheuttaa sopeutumisongelmia Afrikan maille etuuskohteluun oikeutetun markkinoillepääsyn
muretessa, EU pyrkii talousavulla tukemaan niiden kilpailukykyä ja monipuolistumista. Sokeripöytäkirjan maihin
sovellettavilla liitännäistoimilla, joiden ohjeellinen budjetti vuosiksi 2006–2013 on 1,28 miljardia euroa, tuetaan 18:n sokeria
tuottavan AKT-maan sopeutumisprosesseja. AKT-maiden banaaninviejien sopeutumista tuettiin erityisen tukikehyksen yli
450 miljoonalla eurolla vuosina 1994–2008. EU ja sen jäsenvaltiot ovat lisäksi tukeneet puuvillan tuotannon kehittämistä
koskevaa EU:n ja Afrikan kumppanuutta puuvillaohjelmille ja -hankkeille kohdistetulla yli 300 miljoonalla eurolla vuodesta
2004 alkaen.
EU:n maatalouspolitiikan, sen kehitystavoitteiden ja Afrikan haavoittuvien talouksien elintarviketurvatavoitteiden välistä
johdonmukaisuutta on siis parannettu merkittävästi. 40 Silti eräät maat pelkäävät, että EPA-sopimusten edellyttämän
vastavuoroisen vapauttamisen vuoksi EU:n Afrikkaan suuntautuva elintarvikevienti synnyttäisi kielteisiä vaikutuksia. Yksi
YMP-uudistuksen keskeisistä tavoitteista on parantaa EU:n maataloustuotannon kilpailukykyä. EU on kuitenkin vakuuttanut,
että näihin sopimuksiin sisältyvää epäsymmetristä vapauttamista voidaan käyttää siten, että useimmat eurooppalaisten
maataloustuotteiden tariffit jätettäisiin vapauttamisen ulkopuolelle tai niille määrättäisiin pitkät, jopa 25 vuoden siirtymäajat.
Keskustelu tuotannosta riippumattomien tukien luonteesta ja oikeutuksesta EU:ssa etenkin vuoden 2013 jälkeen
jatkuu vilkkaana, ja Dohan kierroksella on sitouduttu tekemään uusia sopimuksia maatalouskaupan vapauttamisesta,
joten YMP-uudistus jatkunee. Tämä lisää perushyödykkeiden tuontia EU:hun ja vahvistaa EU:n elintarvikejalostealan
kilpailukykyä. Afrikan epävakaiden talouksien näkökulmasta tähän kehitykseen liittyy sekä mahdollisuuksia että uhkia,
mutta niiden mittasuhteita ei tule liioitella. Huolimatta siitä äänekkäästä keskustelusta, jota etenkin Euroopassa käydään
YMP:n vaikutuksista Afrikan maihin, Afrikan elintarviketurvan kehitys riippuu ennen kaikkea Afrikan maiden omista
maatalouspolitiikoista ja investoinneista.
3.4 EU:N KAUPPAPOLITIIKKA JA EPÄVAKAAT VALTIOT
Cotonoun kumppanuussopimuksen mukaisesti EU:n ja Saharan eteläpuolisen Afrikan välinen kauppapoliittinen toimintakehys
perustuu talouskumppanuussopimuksiin (EPA). EU:n ja kuuden AKT-maan välillä neuvoteltujen talouskumppanuussopimusten
tarkoitus on tehostaa kauppaa ja kehitystä sekä torjua AKT-maiden syrjäytyminen. Cotonoun sopimuksessa on sovittu, että EPAsopimukset
ovat yhteensopivia Maailman kauppajärjestön (WTO) sääntöjen kanssa. Maailman kauppajärjestön säännöissä on
joustovaraa kehitysmaille ja etenkin vähiten kehittyneille maille, mutta niissä ei ole minkäänlaisia erityisjärjestelyjä epävakaiden
valtioiden tai tilanteiden varalle. EU:n kyky ja poliittinen liikkumavara sopeuttaa määräyksiä tai tehdä erityissäännöksiä epävakaita
valtioita varten kaupan alueella on siksi jossain määrin EU:n nykyisten kansainvälisten sitoumusten rajoittamaa, mutta silti
mahdollista.
Eräät analyytikot ovat väittäneet, että EPA-sopimukset eivät tarjoa välittömiä ratkaisuja kriisiin, ja ne voivat lisätä entisestään
joidenkin Afrikan maiden vaikeuksia, ellei sopimusneuvotteluprosesseihin saada jonkinlaista joustavuutta ja asianmukaisia
kehityksen tukitoimia oteta nopeasti käyttöön. 41 Kauppaa tukevaa apua koskevissa EU:n toimenpiteissä voitaisiin jossain määrin
ottaa huomioon epävakaiden valtioiden erityispiirteet tai ainakin varmistaa se, että näiden kauppasopimusten sitoumukset
edistävät niiden kauppavalmiuksia ja resilienssiä eivätkä heikennä niitä.
39
Low et al., 2009.
40
Matthews, 2008.
41
Bilal et al. 2009, s. 1.
118