LISÄÄ VAKAUTTA AFRIKKAAN

EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
Eu:n toimet epävakauden lieventämiseksi saharan eteläpuolisessa afrikassa
Rahoitusvälineet ja -menettelyt. Vuosia 2007–2013 koskevissa rahoituskehyksissään EY on lähtenyt uudistamaan ulkoisten toimien
rahoitusvälineitä, joita ovat esimerkiksi vakautusväline, kehitysyhteistyön rahoitusväline (mukaan lukien aihepiirikohtaiset
budjettikohdat kuten ”Valtiosta riippumattomien toimijoiden ja paikallisviranomaisten rooli kehityksessä”), demokratiaa ja
ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen rahoitusväline sekä Euroopan kehitysrahasto EKR, joka on EU-budjetin ulkopuolinen
väline AKT-maiden kanssa tehtävään yhteistyöhön. Vakautusvälineeseen on varattu 2,1 miljardia euroa vuosille 2007–2013. 25
Kymmenenteen Euroopan kehitysrahastoon AKT-maille on budjetoitu 22,7 miljardia euroa vuosiksi 2008–2013. EKR muodostaa
kehitys- ja turvallisuustoimien yhteisen rahoituskehyksen. 26
Tietoruutu 8.5: Vulnerability Flex -järjestely
Tukeakseen kehitysmaita vuosien 2008–2009 rahoitus- ja talouskriisissä EU on ottanut vuonna 2009 käyttöön useita
toimia, yhtenä niistä haavoittuville maille tarkoitetun, tilapäisen Vulnerability Flex -järjestelyn 27 . Se on lyhytaikainen ja
kysyntälähtöinen järjestely kaikkein haavoittuvimpien ja resilienssiltään heikoimpien AKT-maiden tukemiseksi, jotta ne
kykenisivät selviytymään tärkeimmistä sosiaalisektorinsa menoista vuosina 2009 ja 2010. V-FLEX voi toimia antamalla
avustuksia AKT-maille, joille kansainvälisten rahoituslaitosten lainat ovat riittämättömiä tai joissa ehkä kansainväliset
rahoituslaitokset eivät toimi lainkaan. Tuki voidaan antaa joko budjettitukena (suositeltu menettely) tai nykyisiin hankkeisiin/
ohjelmiin (varamenettely).
V-Flexiin on varattu 500 miljoonaa euroa vuosille 2009–2010. Maakohtainen kelpoisuus Vulnerability Flex -tukeen on
päätettävä tapauskohtaisesti komission asettamien kriteerien perusteella.
Vuonna 2003 Afrikan unionin pyynnöstä perustettu Afrikan rauhanrahasto käyttää Euroopan kehitysrahastoa Afrikan
rauhanturvaoperaatioiden tukemiseen. Nyttemmin Euroopan komissio on yhdessä useiden jäsenvaltioiden, Maailmanpankin,
Afrikan kehityspankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa käynnistänyt strategiatyöskentelyn budjettituen käytöstä
epävakaissa olosuhteissa. Strategiatyön tavoitteena on luoda budjettituen käytölle suuntaviivat ja tehostaa koordinaatiota EU:n
ja kansainvälisellä tasolla. Kuten aiemmin on mainittu, tästä aiheesta on tarkoitus vahvistaa yhteinen lähestymistapa (Common
Approach Paper, CAP) vuoden 2009 loppuun mennessä. Komissio on myös tarkistanut omia menettelytapojaan, jotta ne olisivat
epävakaissa tilanteissa joustavammat.
Henkilöresurssit. Vaikka näitä politiikkoja toteuttamaan tarvittavan sopivan henkilöstön puute on edelleen ongelma Euroopan
jäsenvaltioiden pääkaupungeissa, Brysselissä ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, on EU:n komission lähetystöjen poliittinen
valveutuneisuus ja ymmärrys lisääntynyt. Lähetystöt keskittyvät edelleen enimmäkseen tukihankkeiden ja -ohjelmien johtamiseen
ja valvontaan, mutta poliittisen ulottuvuuden merkitys on lisääntynyt, ja poliittista vuoropuhelua pyritään käyttämään aiempaa
tehokkaammin. Joillakin lähetystöillä on poliittisia neuvonantajia, ja hallintokysymyksiin kiinnitetään nyt enemmän huomiota,
kun ne aiemmin jäivät lähes kokonaan EY-politiikan ulkopuolelle. Silti useimmilta EU:n lähetystöiltä puuttuvat edelleen valmiudet
tarkastella yhteiskunnallisia tekijöitä, jotka saattavat synnyttää epävakautta, ja paikallinen edustus sekä sen myötä paikallisten
olojen syvällinen ymmärrys. Niiltä puuttuvat usein myös selkeä poliittinen strategia ja kaikkien kentän EU-toimijoiden tukema
toimeksianto ja siten myös valmiudet strategian toteuttamiseen. Lissabonin sopimukseen sisältyvät uudet institutionaaliset
rakenteet voivat toteutuessaan vahvistaa ja tukea tätä poliittista ulottuvuutta. EY:n pitää kuitenkin myös tarttua menetelmällisiin
rajoitteisiin, jotka usein heikentävät sen valmiuksia panna poliittiset sitoumukset käytännössä täytäntöön. 28
Kriisinhallintavalmiudet. EU on myös kehittänyt siviili- ja sotilaskriisinhallintavalmiuksiaan. Kesäkuussa 2003 otettiin Euroopan
turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) puitteissa käyttöön EU:n asevoimat ensimmäisen kerran ilman NATO:a Euroopan
ulkopuolella Iturin maakunnassa Kongon demokraattisessa tasavallassa. Tavoitteena oli vakauttaa turvallisuustilanne ja parantaa
Bunian kaupungin ja sen ympäristön humanitaarisia oloja. Vuosina 2004–2006, myös ETPP:n puitteissa, EU lähetti eurooppalaisia
poliisivoimia Kongon demokraattiseen tasavaltaan (EUPOL Kinshasa) tukemaan turvallisuusalan uudistusta asiantuntijaoperaationa.
EUFOR RD Congo -sotilasoperaation oli määrä tukea Yhdistyneiden Kansakuntien Kongon demokraattisessa tasavallassa olevia
tarkkailijajoukkoja (MONUC) tilanteen vakauttamisessa vaalien aikana sekä suojella siviiliväestöä Kinshasassa, sen ympäristössä
ja naapurivaltio Gabonissa. Tammikuusta 2008 maaliskuuhun 2009 EU:n sotilasjoukot toimivat itäisessä Tšadissa ja Keski-Afrikan
tasavallan koillisosassa tavoitteenaan suojella vaarassa ollutta siviiliväestöä, helpottaa humanitaarisen avun toimituksia sekä
suojella YK:n henkilöstöä ja toimitiloja.
25
Tarkemmin tästä välineestä, katso Gänzle 2009.
26
Edellytys on, ettei kysymys ole offensiivisista sotilaskustannuksista, joihin EKR-rahoitusta ei kansainvälisesti sovitun julkisen kehitysavun (ODA) määritelmän
mukaan voida kohdistaa.
27
Euroopan yhteisöjen komissio 2009.
28
Komission menettelyt vaikeuttavat esimerkiksi paikallisten tutkijoiden palkkaamista komission lähetystöjen avuksi analysoimaan paikallisia toimintaolosuhteita.
Koeb 2008:ssa esitetään, että ammattitaitoisen henkilöstön palkkaamista on vaadittava.
113
EU:N
KEHITYSYHTEISTYÖRAPORTTI