LISÄÄ VAKAUTTA AFRIKKAAN

EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
Eu:n toimet epävakauden lieventämiseksi saharan eteläpuolisessa afrikassa
• Avunantajat suorittavat yhteisiä valmiuksien ja hallinnon arviointeja sekä selvittävät konfliktien, epävakauden ja
turvattomuuden syitä ottaen työhön mahdollisimman paljon mukaan myös kehitysmaiden viranomaisia ja muita
asianmukaisia sidosryhmiä.
• Maatasolla avunantajat ja kehitysmaat asettavat yhdessä sopien realistiset tavoitteet rauhanrakentamiselle ja
valtiorakenteiden kehittämiselle siten, että tavoitetoimet kohdistetaan nimenomaan konfliktien ja epävakauden perussyiden
poistamiseen ja niillä osaltaan varmistetaan naisten suojelu ja osallistuminen. Prosessin lähtökohtana on kansainvälinen
vuoropuhelu kumppaneiden ja avunantajien kesken näistä tavoitteista, jotka ovat kehityksen perusedellytyksiä.
• Avunantajat tarjoavat kysyntäperusteisesti, räätälöidysti ja koordinoidusti valmiuksien kehittämistukea keskeisimmille
valtion toiminnoille ja varhaisen, kestävän elvytyksen tukemiseksi. Avunantajat tekevät yhteistyötä kehitysmaiden kanssa
sellaisten väliaikaisratkaisujen kehittämiseksi, joilla on asianmukainen toteuttamisjärjestys ja jotka johtavat kestävien
paikallisinstituutioiden syntymiseen.
• Avunantajat kehittävät joustavia ja nopeita pitkän aikavälin rahoitusmenettelyjä, mahdollisuuksien mukaan
yhteispohjalta. Niiden avulla i) autetaan maata siirtymään humanitaarisen avun vaiheesta elpymisvaiheeseen ja pitkän
aikavälin kehitysvaiheeseen ja ii) tuetaan vakautumista, osallistavaa rauhanrakentamista ja kyvykkäiden, vastuullisten
sekä kansalaisistaan huolta pitävien valtioiden rakentamista. Yhteistyössä kehitysmaiden kanssa avunantajat edistävät
kumppanuuksia YK:n järjestöjen, kansainvälisten rahoituslaitosten ja muiden avunantajien kanssa.
• Avunantajat ja kehitysmaat valvovat maatasolla ja vapaaehtoisuuden pohjalta, että hyvää kansainvälistä toimintatapaa
epävakaissa valtioissa ja tilanteissa koskeviat periaatteita noudatetaan, ja sisällyttävät seurantatulokset Pariisin julistuksen
edistymisraporttiinsa.
EU-politiikassa epävakauteen sovellettava toimintamalli noudattaa kehitystyön kansainvälisiä parhaita käytäntöjä sikäli, että siinä
noudatetaan koko hallinnon käsittävää lähestymistapaa sekä huhtikuussa 2007 vahvistettuja OECD:n periaatteita, jotka koskevat
hyviä kansainvälisiä toimintatapoja epävakaissa valtioissa ja tilanteissa (tietoruutu 8.3).
Tietoruutu 8.3: Hyvää kansainvälistä toimintatapaa epävakaissa valtioissa ja tilanteissa
koskevat periaatteet, OECD/DAC 19
1. Ota lähtökohdaksi paikalliset olot ja tilanteen taustat.
2. Varmista, etteivät mitkään toimenpiteet vaikuta vahingollisesti.
3. Keskity valtiorakenteiden kehittämiseen ensisijaisena tavoitteena.
4. Pyri ensi sijassa ennalta ehkäisyyn.
5. Ole tietoinen poliittisten, turvallisuus- ja kehitystavoitteiden kytkeytymisestä toisiinsa.
6. Edistä syrjimättömyyttä osallistavan ja vakaan yhteiskunnan perustana.
7. Mukauta toiminta paikallisiin prioriteetteihin ja paikallisiin oloihin.
8. Sovi kansainvälisten toimijoiden kesken käytännön koordinointimekanismeista.
9. Toimi nopeasti – mutta jatka toimintaa niin pitkään, että sillä on mahdollisuudet menestyä.
10. Estä syrjäytyminen (ilman apua jääneet).
Koska EU:ssa ja kansainvälisellä tasolla on jo olemassa iso joukko valtiolliseen epävakauteen liittyviä poliittisia toimintakehyksiä
ja politiikkahankkeita, ei kysymys ole uuden poliittisen toimintakehyksen luomisesta Nyt on sen sijaan keskityttävä selvittämään
näiden politiikkojen käytännön toteutuksen poliittisia, taloudellisia ja institutionaalisia haasteita. Epävakaissa valtioissa tarvitaan
käytännön operatiivista ohjausta esimerkiksi budjettitukea, rauhanrakentamisen ja valtiorakenteiden keskinäisiä yhteyksiä,
kauppaa, ilmastonmuutosta, hajautusta, alueellista integraatiota, palvelutarjontaa, sukupuolten tasa-arvoa ja sosiaalista
yhteenkuuluvuutta koskevissa kysymyksissä. Joihinkin näistä kysymyksistä on jo tartuttu, mutta joidenkin suhteen nykyinen
EU-politiikka tarjoaa vain hyvin rajallista ohjausta. On myös tärkeää varmistua siitä, että EU:n nykyisiä poliittisia toimintakehyksiä
on kokeiltu riittävästi käytännössä, jotta voidaan olla varmoja niiden toteuttamiskelpoisuudesta, soveltuvuudesta ja vaikutuksista
erilaisissa epävakaissa yhteyksissä.
19
Lähde OECD/DAC 2007.
111
EU:N
KEHITYSYHTEISTYÖRAPORTTI