LISÃÃ VAKAUTTA AFRIKKAAN

More documents

Recommendations

Info

Luku 8 EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009 tuloksellisuutta käsittelevä neljäs korkean tason foorumi järjestetään Korean Soulissa vuonna 2011. Sitä varten valmistellaan parhaillaan operatiivisen yhteistyön puitteita, joilla avun tuloksellisuutta ja EU-tason yhteisiä lähestymistapoja edistetään avunantajien keskinäisen työnjaon kysymyksissä, maiden omien järjestelmien käytössä sekä teknisessä yhteistyössä valmiuksien kehittämiseksi myös epävakaissa tilanteissa. Tietoruutu 8.2: Epävakaus Pariisin julistuksessa ja Accran toimintasuunnitelmassa AVUN TULOKSELLISUUDESTA ANNETTU PARIISIN JULISTUS Mukautetaan maiden omiin tilanteisiin ja sovelletaan niissä • Kehitysavun tuloksellisuutta on välttämättä parannettava myös haastavissa ja mutkikkaissa tilanteissa, kuten tsunami-katastrofissa, joka iski Intian valtameren alueen maihin 26. joulukuuta 2004. Tällaisissa tilanteissa maailmanlaajuinen humanitaarinen ja kehitysapu pitää tasapainottaa kasvua ja köyhyyden vähentämistä koskevien kumppanimaiden ohjelmien kanssa. Epävakaiden valtioiden valtiorakenteita ja peruspalvelujen tuotantoa tukiessamme varmistumme siitä, että yhdenmukaistamisen, maan omiin järjestelmiin mukauttamisen ja tulosten hallinnan periaatteet mukautetaan ympäristöihin, jotka ovat hallinnoltaan ja valmiuksiltaan heikkoja. Kaiken kaikkiaan kiinnitämme enenevää huomiota monimutkaisiin tilanteisiin pyrkiessämme tuloksellisempaan kehitysapuun. Tuloksellinen kehitysaputyö epävakaissa valtioissa • Pitkällä aikavälillä kansainvälisillä kehitystoimilla pyritään luomaan epävakaisiin maihin laillisia, tehokkaita ja sopeutumiskykyisiä julkisen vallan organisaatioita. Tuloksellisen kehitysavun periaatteet pätevät myös epävakaisiin tilanteisiin, mutta niitä on mukautettava ympäristöihin, joissa valmiudet ja omavastuullisuus ovat heikot ja peruspalveluiden tarve välitön. Kumppanimaat sitoutuvat • edistymään sellaisten instituutioiden rakentamisessa ja hallintorakenteiden luomisessa, jotka hallinnoivat tehokkaasti, ylläpitävät yleistä turvallisuutta ja turvaa sekä tarjoavat kansalaisilleen tasa-arvoisia peruspalveluita; • käymään vuoropuhelua avunantajien kanssa siirtymävaiheen tulosmatriisin kaltaisten yksinkertaisten suunnitteluvälineiden kehittämiseksi silloin, kun valmiita kehitysstrategioita ei ole; • rohkaisemaan kansallisten toimijoiden laajapohjaista osallistumista kehitystavoitteiden asettamiseen. Avunantajat sitoutuvat • yhtenäistämään toimensa. Yhdenmukaistaminen on keskeisen tärkeää etenkin silloin, kun puuttuu luja valtiovallan johtajuus. Painopisteen tulee olla varhaisen vaiheen analyyseissä, yhteisissä arvioinneissa, yhteisissä strategioissa ja poliittisen sitoutumisen yhteensovittamisessa. Lisäksi on keskityttävä käytännön toimenpiteisiin, kuten yhteisten avunantajatoimistojen perustamiseen. • pitäytymään mahdollisimman kattavasti maan keskushallinnon laatimissa strategioissa, mutta jos se ei ole mahdollista, avunantajien pitää käyttää mahdollisimman paljon hyväkseen maanlaajuisia, alueellisia, toimialakohtaisia tai hallituksesta riippumattomia järjestelmiä. • välttämään toimia, jotka heikentävät kansallisten instituutioiden kehittämisprosessia, kuten kansallisten budjettiprosessien ohittaminen taikka korkeiden palkkojen maksaminen paikalliselle henkilöstölle. • käyttämään sopivaa kehitysavun välineistöyhdistelmää, kuten toistuvaisrahoituksen tukea, etenkin sellaisissa maissa, joiden lupaavaan siirtymävaiheeseen liittyy paljon riskejä. ACCRAN TOIMINTASUUNNITELMA Kehitysapupolitiikka sopeutetaan epävakaisiin tilanteisiin ja maihin Kehitysavun tuloksellisuutta koskevassa Pariisin julistuksessa sovimme, että kehitysavun tuloksellisuutta koskevat periaatteet koskevat yhdenvertaisesti myös epävakaissa tilanteissa tehtävää kehitysyhteistyötä ja että ne koskevat myös konfliktista irtautuvia maita, mutta että näitä periaatteita on erikseen mukautettava tilanteisiin, joissa maan omat toimintavalmiudet ja omavastuullisuus ovat heikot. Sen jälkeen on vahvistettu hyvää kansainvälistä toimintatapaa epävakaissa valtioissa ja tilanteissa koskevat periaatteet. Olemme päättäneet lisätä kehitysavun tuloksellisuutta edelleen seuraavin toimenpitein: 110
EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009 Eu:n toimet epävakauden lieventämiseksi saharan eteläpuolisessa afrikassa • Avunantajat suorittavat yhteisiä valmiuksien ja hallinnon arviointeja sekä selvittävät konfliktien, epävakauden ja turvattomuuden syitä ottaen työhön mahdollisimman paljon mukaan myös kehitysmaiden viranomaisia ja muita asianmukaisia sidosryhmiä. • Maatasolla avunantajat ja kehitysmaat asettavat yhdessä sopien realistiset tavoitteet rauhanrakentamiselle ja valtiorakenteiden kehittämiselle siten, että tavoitetoimet kohdistetaan nimenomaan konfliktien ja epävakauden perussyiden poistamiseen ja niillä osaltaan varmistetaan naisten suojelu ja osallistuminen. Prosessin lähtökohtana on kansainvälinen vuoropuhelu kumppaneiden ja avunantajien kesken näistä tavoitteista, jotka ovat kehityksen perusedellytyksiä. • Avunantajat tarjoavat kysyntäperusteisesti, räätälöidysti ja koordinoidusti valmiuksien kehittämistukea keskeisimmille valtion toiminnoille ja varhaisen, kestävän elvytyksen tukemiseksi. Avunantajat tekevät yhteistyötä kehitysmaiden kanssa sellaisten väliaikaisratkaisujen kehittämiseksi, joilla on asianmukainen toteuttamisjärjestys ja jotka johtavat kestävien paikallisinstituutioiden syntymiseen. • Avunantajat kehittävät joustavia ja nopeita pitkän aikavälin rahoitusmenettelyjä, mahdollisuuksien mukaan yhteispohjalta. Niiden avulla i) autetaan maata siirtymään humanitaarisen avun vaiheesta elpymisvaiheeseen ja pitkän aikavälin kehitysvaiheeseen ja ii) tuetaan vakautumista, osallistavaa rauhanrakentamista ja kyvykkäiden, vastuullisten sekä kansalaisistaan huolta pitävien valtioiden rakentamista. Yhteistyössä kehitysmaiden kanssa avunantajat edistävät kumppanuuksia YK:n järjestöjen, kansainvälisten rahoituslaitosten ja muiden avunantajien kanssa. • Avunantajat ja kehitysmaat valvovat maatasolla ja vapaaehtoisuuden pohjalta, että hyvää kansainvälistä toimintatapaa epävakaissa valtioissa ja tilanteissa koskeviat periaatteita noudatetaan, ja sisällyttävät seurantatulokset Pariisin julistuksen edistymisraporttiinsa. EU-politiikassa epävakauteen sovellettava toimintamalli noudattaa kehitystyön kansainvälisiä parhaita käytäntöjä sikäli, että siinä noudatetaan koko hallinnon käsittävää lähestymistapaa sekä huhtikuussa 2007 vahvistettuja OECD:n periaatteita, jotka koskevat hyviä kansainvälisiä toimintatapoja epävakaissa valtioissa ja tilanteissa (tietoruutu 8.3). Tietoruutu 8.3: Hyvää kansainvälistä toimintatapaa epävakaissa valtioissa ja tilanteissa koskevat periaatteet, OECD/DAC 19 1. Ota lähtökohdaksi paikalliset olot ja tilanteen taustat. 2. Varmista, etteivät mitkään toimenpiteet vaikuta vahingollisesti. 3. Keskity valtiorakenteiden kehittämiseen ensisijaisena tavoitteena. 4. Pyri ensi sijassa ennalta ehkäisyyn. 5. Ole tietoinen poliittisten, turvallisuus- ja kehitystavoitteiden kytkeytymisestä toisiinsa. 6. Edistä syrjimättömyyttä osallistavan ja vakaan yhteiskunnan perustana. 7. Mukauta toiminta paikallisiin prioriteetteihin ja paikallisiin oloihin. 8. Sovi kansainvälisten toimijoiden kesken käytännön koordinointimekanismeista. 9. Toimi nopeasti – mutta jatka toimintaa niin pitkään, että sillä on mahdollisuudet menestyä. 10. Estä syrjäytyminen (ilman apua jääneet). Koska EU:ssa ja kansainvälisellä tasolla on jo olemassa iso joukko valtiolliseen epävakauteen liittyviä poliittisia toimintakehyksiä ja politiikkahankkeita, ei kysymys ole uuden poliittisen toimintakehyksen luomisesta Nyt on sen sijaan keskityttävä selvittämään näiden politiikkojen käytännön toteutuksen poliittisia, taloudellisia ja institutionaalisia haasteita. Epävakaissa valtioissa tarvitaan käytännön operatiivista ohjausta esimerkiksi budjettitukea, rauhanrakentamisen ja valtiorakenteiden keskinäisiä yhteyksiä, kauppaa, ilmastonmuutosta, hajautusta, alueellista integraatiota, palvelutarjontaa, sukupuolten tasa-arvoa ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevissa kysymyksissä. Joihinkin näistä kysymyksistä on jo tartuttu, mutta joidenkin suhteen nykyinen EU-politiikka tarjoaa vain hyvin rajallista ohjausta. On myös tärkeää varmistua siitä, että EU:n nykyisiä poliittisia toimintakehyksiä on kokeiltu riittävästi käytännössä, jotta voidaan olla varmoja niiden toteuttamiskelpoisuudesta, soveltuvuudesta ja vaikutuksista erilaisissa epävakaissa yhteyksissä. 19 Lähde OECD/DAC 2007. 111 EU:N KEHITYSYHTEISTYÖRAPORTTI
Page 1:
LISÄÄ VAKAUTTA AFRIKKAAN UUSI TOI
Page 4 and 5:
Euroopan kehitysyhteistyöraportti
Page 6 and 7:
Esipuhe EU:n kehitysyhteistyörapor
Page 8 and 9:
Sisältö EU:n kehitysyhteistyörap
Page 10 and 11:
Taulukot ja kuviot EU:n kehitysyhte
Page 12 and 13:
Lyhenteet EU:n kehitysyhteistyörap
Page 14 and 15:
Yleiskatsaus EU:n kehitysyhteistyö
Page 16 and 17:
Page 18 and 19:
Page 20:
Page 23 and 24:
EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
Page 25 and 26:
Page 27 and 28:
Page 29 and 30:
Page 31 and 32:
Page 33 and 34:
Page 35 and 36:
Page 37 and 38:
Page 39 and 40:
Page 41 and 42:
Page 43 and 44:
Page 45 and 46:
Page 47 and 48:
Page 49 and 50:
Page 51 and 52:
Page 53 and 54:
Page 55 and 56:
Page 57 and 58:
Page 59 and 60:
Page 61 and 62:
Page 63 and 64:
Page 65 and 66:
Page 67 and 68:
Page 69 and 70:
Page 71 and 72: EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
Page 82 and 83: OSA KAKSI EPÄVAKAUDESTA RESILIENSS
Page 84 and 85: Luku 5 EU:n kehitysyhteistyöraport
Page 116: Luku 7 EU:n kehitysyhteistyöraport
Page 121: EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
show all

LISÃÃ VAKAUTTA AFRIKKAAN

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?

LISÃÃ VAKAUTTA AFRIKKAAN