LISÄÄ VAKAUTTA AFRIKKAAN

EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
Eu:n toimet epävakauden lieventämiseksi saharan eteläpuolisessa afrikassa
marraskuussa 2007 päätelmänsä ”Turvallisuus ja kehitys” 11 ja totesi niissä uskovansa vakaasti, että ”kehityksen ja turvallisuuden
välinen yhteys olisi sisällytettävä EU:n strategioihin ja politiikkoihin EU:n ulkoisen toiminnan johdonmukaisuuden edistämiseksi”.
Näiden poliittisten sitoumusten pohjalta komissio ja Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristö tekevät vuoden 2009 loppuun
mennessä ehdotuksen epävakaita ja konfliktitilanteita koskevaksi EU:n toimintasuunnitelmaksi 12 . Siinä linjataan konkreettiset
toimet EU-kehitystoimien tehostamiseksi neljällä aihealueella: koko EU:n lähestymistapa, valtiorakenteiden kehittäminen, EU:n
tukitoimien tehokkuuden ja toimivuuden lisääminen, sekä kansainvälisen strategiset kumppanuudet.
1.1 EU:N POLIITTINEN TOIMINTAKEHYS VAKAUDEN LISÄÄMISEKSI SAHARAN ETELÄPUOLISESSA
AFRIKASSA
Saharan eteläpuolisia epävakaita valtioita koskeva EU-politiikka koostuu kolmenlaisista linjauksista:
• Yleiset poliittiset toimintakehykset ohjaavat yleisin periaattein ja tavoittein EU:n ulko- ja kehityspolitiikkaa sekä kansainvälisiä
kehitystoimia aloilla, jotka ovat yleensä keskeisiä epävakaissa tilanteissa vaikkeivät ne liitykään pelkästään epävakaisiin valtioihin
tai Afrikkaan. Nämä alat ovat kehittäminen, turvallisuus ja humanitaarinen apu.
• Afrikkaa koskevat yhteiset poliittiset toimintakehykset, jotka eivät koske vain epävakaita maita, muovaavat EU:n toimia Saharan
eteläpuolisen Afrikan valtioissa ja suhteissa niihin (esim. Cotonoun kumppanuussopimus 13 ja yhteinen EU-Afrikka-strategia).
• Koko EY:n tai EU:n kattavat politiikat ja poliittiset suuntaviivat (eivät välttämättä yksinomaan Afrikkaa koskevat), jotka keskittyvät
epävakaisiin tilanteisiin tai koskevat niihin liittyviä Euroopan komission tai EU:n toimia (kriisinhallintaoperaatiot, turvallisuusalan
uudistukset, aseidenriisunta, demobilisaatio ja yhteiskuntaan sopeuttaminen, pienaseet ja kevyet aseet, hallinto, konfliktinesto,
lapset aseellisissa selkkauksissa, turvallisuutta ja kehitystä koskevat tavoitteet ja politiikat, sekä talous- ja finanssikriisin
kehitysulottuvuus). 14
Näiden erityistoimien lisäksi muutkin kauppaa, muuttoliikettä, tutkimusta ja innovointia, kalastusta ja maataloutta koskevat EUpolitiikat
vaikuttavat ainakin jollain tavoin epävakauteen ja muokkaavat tapauskohtaisia kehitystoimia. Siksi on tärkeää tarkastella
EU:n politiikka-alueita myös perinteisen kehitysyhteistyö- ja ulkopolitiikan ulkopuolella ja varmistaa, että myös niillä torjutaan
epävakautta ja edistetään resilienssiä.
EU:n johdolla on viime vuosina edistytty kehitykseen vaikuttavien poliitikkojen johdonmukaisuuden tavoitteissa, mutta edelleen
kaivataan entistä parempaa ymmärrystä siitä, millaisia vaikutuksia EU:n kehitys- ja ulkopolitiikan ulkopuolisten politiikkaalueiden
epäjohdonmukaisuudella todella on epävakaisiin valtioihin. Lisäksi, kuten EU on todennut, on päästävä parempaan
yhteisymmärrykseen joistakin jäsenvaltioiden eriävistä etunäkemyksistä ja lähdettävä toteuttamaan entistä yhtenäisempää koko
unionin politiikkaa. 15
Kehitys on oikean suuntaista, kun uudessa kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden strategiassa korostetaan
rauhan ja turvallisuuden edistämisen merkitystä kehitykselle ja pyritään luomaan poliittista toimintakehystä kehitystä koskevalle
koko unionin lähestymistavalle.
Tämän lisäksi Euroopan unionin jäsenvaltiot ja Euroopan komissio ovat sitoutuneet vuoden 2005 Pariisin julistukseen kehitysavun
tuloksellisuudesta sekä vuoden 2008 Accran toimintasuunnitelmaan, joiden periaatteet soveltuvat myös epävakaisiin tilanteisiin,
vaikka ne vaativatkin mukauttamista toimittaessa ympäristöissä, joissa toimintavalmiudet ja/tai omavastuullisuus ovat heikot
(tietoruutu 8.2). 16 EU on siirtänyt avun tuloksellisuustavoitteet moneen hankkeeseen, joista esimerkkejä ovat yhteisen monivuotisen
ohjelmasuunnittelun yhteinen kehys, yhteiset täytäntöönpanojärjestelyt (yhteisrahoitus, yhteiset hankkeet) ja täydentävyyttä ja
työnjakoa koskevat EU:n menettelysäännöt 17 , joita on noudatettu tähän asti vain hyvin vähäisessä määrin 18 . Kehitysyhteistyön
11
Euroopan unionin neuvosto, 2007.
12
Suunnitelma perustuu molempien, erillisinä pidettävien neuvoston päätelmien seurantatoimiin. Epävakaissa tilanteissa tehtävä työ perustuu
1) toimintasuunnitelmiin, tutkimuksiin ja raportteihin kuudesta pilottimaasta; neljää pilottia vetää EU-jäsenvaltio yhdessä komission lähetystön kanssa:
Sierra Leone (yhteisvetäjämaa Saksa), Burundi (vetäjä Alankomaat), Guinea Bissau (vetäjä Portugali), Haiti (vetäjä Ranska), Itä-Timor ja Jemen; 2) tutkimukseen,
jossa kartoitetaan epävakaiden tilanteiden toimijat, välineet ja arviointimenetelmät; 3) komission, Maailmanpankin, Afrikan kehityspankin ja Kansainvälisen
valuuttarahaston yhteistyöhön yhteisten budjettitukiperiaatteiden kehittämiseksi epävakaisiin tilanteisiin; 4) joustaviin menettelytapoihin kriisi- ja hätätilanteissa.
Lisätietoja turvallisuuden ja kehityksen välisestä yhteydestä: RELEX (ulkosuhteiden pääosasto)/ Studies/ IFS/ Security and Development. Final Report Book 1
and 2 (Project No. 2008/157766). Tutkimuksessa tarkasteltiin turvallisuuden ja kehityksen välistä yhteyttä Acehissa Indonesiassa, Afganistanissa, Keski-Afrikan
tasavallassa, Tšadissa, Kolumbiassa ja Etelä-Afrikassa, ja se toimitettiin EU:n jäsenvaltioille helmikuussa 2009.
13
Euroopan unionin ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden (AKT) välinen Cotonoun kumppanuussopimus koskee kaikkia Saharan eteläpuolisen Afrikan
valtioita Etelä-Afrikkaa lukuun ottamatta.
14
Täydellinen luettelo epävakauteen liittyvistä Euroopan unionin ja Euroopan yhteisön politiikka-asiakirjoista on niteessä 1B.
15
Euroopan yhteisöjen komissio 2009b.
16
Accran toimintasuunnitelma, 2008, kolmas korkean tason konferenssi, 2.–4. syyskuuta
17
Euroopan unionin neuvosto, 2007.
18
Euroopan parlamentti 2009.
109
EU:N
KEHITYSYHTEISTYÖRAPORTTI