LISÄÄ VAKAUTTA AFRIKKAAN

Luku 8
EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
1. EU:N AIEMPI TOIMINTA EPÄVAKAISSA MAISSA
Jo Belgian puheenjohtajakaudella vuonna 2001 Euroopan unioni valitsi yhdeksi painopistealueekseen
epävakaat maat, ja aihe on ollut jo pitkään riippumattomien EU-politiikan tutkimuslaitosten
työohjelmassa. 3 Vuonna 2003, syyskuun 11. päivän 2001 tapahtumien jälkeen, vahvistetussa Euroopan
turvallisuusstrategiassa epävakaat maat nousivat esiin turvallisuusuhkana. 4 Euroopan unionin neuvoston,
Euroopan parlamentin ja Euroopan komission vuonna 2005 vahvistamassa kehityspolitiikkaa koskevassa
eurooppalaisessa konsensuksessa ilmaistiin ensi kerran EU:n yhteinen päämäärä ja visio kehitysyhteistyöstä.
Epävakaus määritellään siinä yhdeksi EU:n kehityspolitiikan viidestä suurimmasta haasteesta. 5
Tietoruutu 8.1: Valtiollisen epävakauden ehkäiseminen – otteita eurooppalaisesta
konsensuksesta 2005 6
EU tehostaa toimiaan, jotka kohdistuvat vaikeisiin kumppanuuksiin ja epävakaisiin valtioihin, joissa elää kolmannes
maailman köyhistä. EU vahvistaa konfliktineston alalla toteuttamiaan toimia ja tukee valtiollisen epävakauden ehkäisemistä
hallinnonuudistuksin, oikeusvaltioperiaatetta toteuttamalla, lahjonnan vastaisin toimenpitein sekä perustamalla
toimintakelpoisia valtionlaitoksia, joiden avulla kyseiset valtiot kykenevät suorittamaan tietyt perustoiminnot ja täyttämään
kansalaistensa tarpeet. EU pyrkii toimimaan mahdollisuuksien mukaan valtiollisiin järjestelmiin ja strategioihin tukeutuen
epävakaiden valtioiden valmiuksien parantamiseksi. EU aikoo pitää kiinni sitoumuksestaan estää valtiorakenteiden
romahtaminen, myös niissä maissa, joissa tilanne on kaikkein vaikein.
Siirtymätilanteissa EU edistää hätäavun, kunnostustoimien ja pitkän aikavälin kehitystyön niveltämistä keskenään.
Kehitystyötä kriisinjälkeisessä tilanteessa ohjaavat yhtenäiset siirtymävaiheen strategiat, joilla pyritään kehittämään
uudelleen institutionaalisia valmiuksia, keskeisiä infrastruktuureja ja perussosiaalipalveluja, lisäämään elintarviketurvaa ja
löytämään pysyviä ratkaisuja pakolaisia, hätäsiirtolaisia ja kansalaisten yleistä turvallisuutta koskevissa kysymyksissä. EU:n
toimet toteutetaan monenvälisinä toimina, joihin muun muassa YK:n rauhanrakennuskomissio osallistuu, ja niillä pyritään
lujittamaan uudelleen omavastuullisuuden ja kumppanuuden periaatteet.
Jotkut kehitysmaat ovat erityisen haavoittuvia luonnonmullistusten, ilmastonmuutoksen, ympäristön pilaantumisen
ja ulkoisten taloudellisten häiriöiden edessä. Jäsenvaltiot ja yhteisö tukevat kriisien ehkäisyä ja niihin valmistautumista
kyseisissä maissa, jotta voidaan lisätä näiden valmiuksia selviytyä kriisitilanteista.
Konsensuksessa kuvaillaan EU:n lähestymistapa, joka perustuu hallinnonuudistuksiin, oikeusvaltioperiaatteen toteuttamiseen,
lahjonnan torjuntaan, toimintakelpoisiin valtion instituutioihin sekä epävakaiden valtioiden toimintavalmiuksien parantamiseen. 7
Siinä korostetaan myös, että EU:n kehitysmaille antaman avun tehokkuutta ja johdonmukaisuutta on parannettava. Lisäksi
eurooppalaisessa konsensuksessa vakuutetaan, että EU pitää kiinni sitoumuksestaan estää valtioiden romahtaminen, myös niissä
maissa, joissa tilanne on kaikkein vaikein.
Muiden organisaatioiden, kuten Maailmanpankin ja OECD:n työ on ollut avuksi kehitettäessä politiikkaa sekä keskusteltaessa
siitä, miten epävakaissa valtioissa tulee tehdä kehitystyötä. 8 Nämä instituutiot ja yksittäiset EU-jäsenvaltiot ovat usein toimineet
politiikkakeskusteluissa edelläkävijöinä voimakkaammin kuin Euroopan yhteisö ja EU yhteisesti. Joillain EU-jäsenvaltioilla oli omat,
epävakaita valtioita koskevat kahdenväliset ohjelmansa, kun taas toiset halusivat kehittää sellaisen nopeasti, jolloin ne lähtivät
edistämään politiikkakeskusteluja Euroopan tasolla. 9
Portugalin puheenjohtajakaudella vuonna 2007 EU määritteli analyyttisen ja käsitteellisen pohjan systemaattisemmalle ja
strategisemmalle yhteistyölleen epävakaissa tilanteissa olevien maiden ja alueiden kanssa. Tätä ennen EU oli kuullut asiassa laajasti
jäsenvaltioita, kansalaisyhteiskunnan toimijoita ja EU:n muita toimielimiä. Prosessi johti lokakuussa 2007 komission tiedonantoon
EU:n toimet epävakaissa tilanteissa – kestävää kehitystä, vakautta ja rauhaa edistävät toimet vaikeissa olosuhteissa, jota
seurasivat neuvoston päätelmät ja Euroopan parlamentin päätöslauselma samasta aiheesta marraskuussa 2007. 10 Neuvosto vahvisti
3
Visman 1998.
4
Solana 2003.
5
Tässä luvussa on lähteenä käytetty Farian ja Sherriffin 2009 tausta-asiakirjaa, joka on niteessä 1B.
6
Lähde Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio 2006.
7
Kohta 20 asiakirjasta Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio 2006.
8
OECD International Network on Conflict and Fragility – (http:www.oecd.org/dac/incaf) and World Bank (http://www.worldbank.org/ieg/licus/index.html).
9
Esimerkiksi Yhdistyneen kuningaskunnan kansainvälisen kehityksen ministeriö (DFID) on jo ottanut käyttöön epävakaisiin tilanteisiin tarkoitetut menettelytavat,
joihin kuuluu keskeisenä tavoitteena valtiorakenteiden kehittäminen, erilaisten avun toteuttamiskeinojen käyttäminen, läheisempi yhteistyö kansainvälisten
kumppaneiden kanssa ja pitäminen kiinni sitoumuksista pitkällä aikavälillä hyvien tulosten saavuttamiseksi. DFID, 2009, hallituksen kannanotto, luku 4.
10
Euroopan yhteisöjen komissio 2007, Euroopan parlamentti 2007 ja Euroopan unionin neuvosto 2007.
108