LISÄÄ VAKAUTTA AFRIKKAAN

EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
LUKU 8 -
EU:N TOIMET EPÄVAKAUDEN LIEVENTÄMISEKSI
SAHARAN ETELÄPUOLISESSA AFRIKASSA
Valtioiden epävakauden torjuminen on ollut Euroopan unionin keskeinen poliittinen tavoite jo
pitkään. Tähän tarkoitukseen EU on kehittänyt kattavan politiikan, joka sisältää yleiset suuntaviivat,
ohjeet ja tavoitteet EU:n ulko- ja kehityspolitiikalle, sekä epävakautta koskevat erityiset toimintamallit.
Valtiollisen epävakauden EU:ssa saama painopisteasema korostuu myös kehityspolitiikkaa koskevassa
eurooppalaisessa konsensuksessa, joka vahvistettiin vuonna 2005.
Edelleen on keskusteltava siitä, vastaavatko nämä kattavat politiikka-asiakirjat ja niiden pohjalta kehitetyt välineet todella niihin
haasteisiin, joita liittyy Saharan eteläpuolisen Afrikan valtiorakenteiden epävakauteen. Tämän raportin tarkoitus ei ole arvioida
olemassa olevien politiikkojen yksityiskohtia, vaan nostaa esiin EU:n mahdollisuuksia ja rajoitteita epävakauden ratkaisemiseksi
tehtävässä työssä.
Arvioitaessa EU:n toimia epävakaiden maiden tukemiseksi havaitaan, että edistysaskeleita tarvitaan monilla alueilla. Ensimmäinen,
yleisempi kehittämiskohde on teoreettisen poliittisen toimintakehyksen ja kehitysyhteistyökäytäntöjen suunnittelun ja toteutuksen
välisen kuilun kaventaminen. Haaste on olennainen, sillä politiikan vaikuttavuus nähdään vasta sen toteutuksessa. Politiikan
toteutus on suunniteltava erikseen kuhunkin tilanteeseen, sillä epävakaiden valtioiden tarpeisiin ei voida soveltaa kaikille sopivaa,
“yhdenkoon” politiikkamallia.
Tärkeitä kehityskohteita:
• Paikalliset toimintaympäristöt on ymmärrettävä ja tunnettava syvällisesti, ja tämän ymmärryksen pohjalle on suunniteltava
tehokkaat toimet.
• On tutkittava, miten omavastuullisuuden periaatetta tulisi soveltaa tilanteissa, joissa kohdemaiden valtiolliset instituutiot ovat
toimintakyvyttömiä tai laittomia, jolloin budjettituen käyttö voi olla mahdotonta.
• On varmistettava, ettei EU:n toimien moninaisuus käänny itseään vastaan. Näin voi käydä, jos kehitykseen vaikuttavat politiikat
eivät ole johdonmukaisia, jolloin eri politiikoista voi syntyä epäsuoria haittavaikutuksia epävakaisiin maihin. On varmistettava,
että politiikat ovat keskenään johdonmukaisia sekä horisontaalisesti että vertikaalisesti. 1 Näin turvataan politiikan parempi
koordinaatio Euroopan yhteisön ja EU-jäsenvaltioiden kesken.
• Euroopan unionin kauppapolitiikkaa on muokattava paremmin Saharan eteläpuolisten epävakaiden maiden tarpeisiin sopivaksi.
On myös varmistettava, etteivät kahdenväliset sopimukset vahingoita alueellisen tai monenvälisen yhdentymisen prosessia.
• Painopistettä on siirrettävä reaktiivisista toimista kohti ennalta ehkäisevää toimintaa, jotta epävakaat maat eivät ajaudu
syvemmälle kielteisen kehityksen kierteeseen, joka murentaa niiden instituutioiden valmiuksia ja legitimiteettiä. Tällainen
painopisteen muutos saattaa edellyttää, että epävakautta ryhdytään käsittelemään alueellisena ilmiönä, sillä edellisissä luvuissa
kuvatut naapurimaiden kielteiset vaikutukset voivat vaarantaa maakohtaiset vakautta lisäävät toimet.
• On pyrittävä ymmärtämään selkeämmin, miten turvallisuuden ja kehityksen välinen yhteys hoidetaan.
Politiikkatason ja käytännön toimien välisen kuilun kaventamiseksi painopisteitä on arvioitava uudelleen, työtä on keskitettävä,
menettelytapoja yksinkertaistettava ja ennen kaikkea on löydettävä parhaat organisaatiot ja kumppanit toteuttamaan
toimintalinjauksia. Tämä on tärkeää, jotta politiikka toteutuisi, avun vastaanottajien ja avunantajien välillä vallitsisi luottamus ja
politiikasta saataisiin kokemusoppia. EU:n on lisäksi muutettava lähestymistapansa rakentavammaksi ja ymmärrettävä, että maan
epävakauden torjumisessa on kysymys sen resilienssin rakentamista.
Tässä kappaleessa arvioidaan EU:n epävakaissa maissa harjoittamaa nykyistä politiikkaa ja pohditaan, minkä suuntaiset muutokset
ovat tarpeen. 2
1
Carbone 2009.
2
Bakrania ja Lucasin (2009) katsaus avunantajien toimintaan Afrikan sarven epävakaissa maissa. Katsaus kattaa Afrikan kehityspankin, Euroopan yhteisön,
YK:n kehitysohjelma UNDP:n, Yhdysvaltojen, Maailmanpankin ja valikoitujen yksittäisten avunantajamaiden toiminnan. Tutkimuksessa korostetaan, etteivät
avunantajien toimet heijasta vain niiden asiantuntemusta, vaan myös niiden ulkopoliittisia intressejä.
107
EU:N
KEHITYSYHTEISTYÖRAPORTTI