OSA KOLME IRTI EPÄVAKAUDESTA: EU:N ROOLI
EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009 LUKU 8 - EU:N TOIMET EPÄVAKAUDEN LIEVENTÄMISEKSI SAHARAN ETELÄPUOLISESSA AFRIKASSA Valtioiden epävakauden torjuminen on ollut Euroopan unionin keskeinen poliittinen tavoite jo pitkään. Tähän tarkoitukseen EU on kehittänyt kattavan politiikan, joka sisältää yleiset suuntaviivat, ohjeet ja tavoitteet EU:n ulko- ja kehityspolitiikalle, sekä epävakautta koskevat erityiset toimintamallit. Valtiollisen epävakauden EU:ssa saama painopisteasema korostuu myös kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa, joka vahvistettiin vuonna 2005. Edelleen on keskusteltava siitä, vastaavatko nämä kattavat politiikka-asiakirjat ja niiden pohjalta kehitetyt välineet todella niihin haasteisiin, joita liittyy Saharan eteläpuolisen Afrikan valtiorakenteiden epävakauteen. Tämän raportin tarkoitus ei ole arvioida olemassa olevien politiikkojen yksityiskohtia, vaan nostaa esiin EU:n mahdollisuuksia ja rajoitteita epävakauden ratkaisemiseksi tehtävässä työssä. Arvioitaessa EU:n toimia epävakaiden maiden tukemiseksi havaitaan, että edistysaskeleita tarvitaan monilla alueilla. Ensimmäinen, yleisempi kehittämiskohde on teoreettisen poliittisen toimintakehyksen ja kehitysyhteistyökäytäntöjen suunnittelun ja toteutuksen välisen kuilun kaventaminen. Haaste on olennainen, sillä politiikan vaikuttavuus nähdään vasta sen toteutuksessa. Politiikan toteutus on suunniteltava erikseen kuhunkin tilanteeseen, sillä epävakaiden valtioiden tarpeisiin ei voida soveltaa kaikille sopivaa, “yhdenkoon” politiikkamallia. Tärkeitä kehityskohteita: • Paikalliset toimintaympäristöt on ymmärrettävä ja tunnettava syvällisesti, ja tämän ymmärryksen pohjalle on suunniteltava tehokkaat toimet. • On tutkittava, miten omavastuullisuuden periaatetta tulisi soveltaa tilanteissa, joissa kohdemaiden valtiolliset instituutiot ovat toimintakyvyttömiä tai laittomia, jolloin budjettituen käyttö voi olla mahdotonta. • On varmistettava, ettei EU:n toimien moninaisuus käänny itseään vastaan. Näin voi käydä, jos kehitykseen vaikuttavat politiikat eivät ole johdonmukaisia, jolloin eri politiikoista voi syntyä epäsuoria haittavaikutuksia epävakaisiin maihin. On varmistettava, että politiikat ovat keskenään johdonmukaisia sekä horisontaalisesti että vertikaalisesti. 1 Näin turvataan politiikan parempi koordinaatio Euroopan yhteisön ja EU-jäsenvaltioiden kesken. • Euroopan unionin kauppapolitiikkaa on muokattava paremmin Saharan eteläpuolisten epävakaiden maiden tarpeisiin sopivaksi. On myös varmistettava, etteivät kahdenväliset sopimukset vahingoita alueellisen tai monenvälisen yhdentymisen prosessia. • Painopistettä on siirrettävä reaktiivisista toimista kohti ennalta ehkäisevää toimintaa, jotta epävakaat maat eivät ajaudu syvemmälle kielteisen kehityksen kierteeseen, joka murentaa niiden instituutioiden valmiuksia ja legitimiteettiä. Tällainen painopisteen muutos saattaa edellyttää, että epävakautta ryhdytään käsittelemään alueellisena ilmiönä, sillä edellisissä luvuissa kuvatut naapurimaiden kielteiset vaikutukset voivat vaarantaa maakohtaiset vakautta lisäävät toimet. • On pyrittävä ymmärtämään selkeämmin, miten turvallisuuden ja kehityksen välinen yhteys hoidetaan. Politiikkatason ja käytännön toimien välisen kuilun kaventamiseksi painopisteitä on arvioitava uudelleen, työtä on keskitettävä, menettelytapoja yksinkertaistettava ja ennen kaikkea on löydettävä parhaat organisaatiot ja kumppanit toteuttamaan toimintalinjauksia. Tämä on tärkeää, jotta politiikka toteutuisi, avun vastaanottajien ja avunantajien välillä vallitsisi luottamus ja politiikasta saataisiin kokemusoppia. EU:n on lisäksi muutettava lähestymistapansa rakentavammaksi ja ymmärrettävä, että maan epävakauden torjumisessa on kysymys sen resilienssin rakentamista. Tässä kappaleessa arvioidaan EU:n epävakaissa maissa harjoittamaa nykyistä politiikkaa ja pohditaan, minkä suuntaiset muutokset ovat tarpeen. 2 1 Carbone 2009. 2 Bakrania ja Lucasin (2009) katsaus avunantajien toimintaan Afrikan sarven epävakaissa maissa. Katsaus kattaa Afrikan kehityspankin, Euroopan yhteisön, YK:n kehitysohjelma UNDP:n, Yhdysvaltojen, Maailmanpankin ja valikoitujen yksittäisten avunantajamaiden toiminnan. Tutkimuksessa korostetaan, etteivät avunantajien toimet heijasta vain niiden asiantuntemusta, vaan myös niiden ulkopoliittisia intressejä. 107 EU:N KEHITYSYHTEISTYÖRAPORTTI