LISÄÄ VAKAUTTA AFRIKKAAN

EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
Valtiorakenteiden kehittäminen ja sosiaalinen koheesio
Kansainväliset kehitystoimet perustuvat liian usein sille väärälle oletukselle, että siirtymä sodasta rauhaan on lineaarinen.
Todellisuudessa rauhansopimuksen allekirjoittaminen ei juuri muuta tilannetta itse tapahtumapaikalla. Siirtyminen
sodasta rauhaan ei ole tekninen toimenpide, vaan äärimmäisen poliittinen prosessi, jossa eri periaatteet, prioriteetit
ja lähestymistavat on sovitettava yhteen ja jossa niitä on toteutettava yhdessä. 39 Siihen liittyy myös voimasuhteiden,
haavoittuvuuksien syiden, konfliktien perussyiden ja resilienssin mittareiden valistunut ja merkitysvivahteet tunnistava
analyysi. Etenkin konfliktien jälkeisissä dynaamisissa tilanteissa on siirtymän kansantaloudellisia vaikutuksia arvioitava ja
tarkistettava jatkuvasti tilanteen alinomaa muuttuessa. On tärkeää pyrkiä löytämään ja tukemaan uudistumisen ja muutoksen
kansallisia edelläkävijöitä ja moottoreita. Kansallisten toimijoiden rooli on keskeisen tärkeä, sillä muutos voi toteutua vain
maan oman, sisäisen prosessin kautta. Kansainväliset kehitystoimet voivat olla tukena matkalla kohti vakautta, mutta ne
eivät voi toimia muutoksen vetureina.
4.1 KONFLIKTIN JÄLKEINEN JÄLLEENRAKENTAMINEN TARJOAA MAHDOLLISUUKSIA
Konfliktien jälkeiset tilanteet asettavat merkittäviä haasteita valtionjohdolle ja kansainväliselle avulle, mutta samalla ne voivat
tarjota mahdollisuuden tarttua eriarvoisuuden, epäkohtien ja epäoikeudenmukaisuuksien perimmäisiin syihin. Esimerkiksi miesten
ja naisten tasa-arvon valtavirtaistaminen konfliktin jälkeisessä siirtymässä voi merkitä tärkeää edistysaskelta naisten valtaistamisessa
ja sukupuolilähtöisen syrjinnän torjumisessa. Kun yhdistetään johdonmukaisesti paikallisen omavastuun kriteerit ja sukupuolten
tasa-arvoa edistävä lähestymistapa konfliktin jälkeiseen jälleenrakentamiseen, voi lopputulos olla parempi kuin sukupuolineutraali,
ylhäältä käsin ohjattu toimintamalli (tietoruutu 7.5).
Tietoruutu 7.5: Oppia paikallisyhteisöiltä: tukea entisille naissotilaille
Yhteiskunnan resilienssin vahvistaminen edellyttää paikallisten yhteisöjen osallistumista uudistusprosesseihin ja
päätöksentekoon. Tukemalla paikallisten asukkaiden selviytymisstrategioita voidaan rakentaa uusia, sopeutumiskykyisempiä
instituutioita. Joskus avustuspolitiikan heikkous ja toimimattomuus johtuu siitä, että avustustyöntekijät eivät osaa paikallisia
kieliä tai ymmärrä paikallisia oloja eivätkä siksi myöskään osaa ottaa huomioon paikallista tapaoikeutta, perinteisiä
järjestelmiä ja alkuperäisväestön osaamista. Kieli-, kommunikaatio- ja osaamispuutteet estävät köyhiä ja vähäosaisia
osallistumista poliittiseen päätöksentekoon, jolloin he menettävät mahdollisuuden osallistua omien instituutioidensa
poliittiseen ja taloudelliseen jälleenrakentamiseen.
Nämä ongelmat on nostettu esiin laajenevassa avustuspolitiikkoja koskevassa kritiikissä, jonka on tuonut julkisuuteen
suuri maailmanlaajuinen sosiaalinen kansalaisliike, Maailman sosiaalifoorumi. Siinä on mukana aktiivisesti toimiva Afrikan
sosiaalifoorumi sekä tuhansia kansalaisjärjestöjä.
On selvää, kuinka paljon asianosaisten osallistuminen epävakaita tilanteita koskevien kehitysohjelmien suunnitteluun ja
toteutukseen merkitsee, kun verrataan epäonnistuneita ja menestyksekkäitä kansainvälisiä ohjelmia, joiden tarkoituksena
on ollut entisten naissotilaiden sopeuttaminen uudelleen yhteiskuntaan Liberiassa konfliktien jälkeisen siirtymän aikana.
Liberiassa oli vuoteen 2004 mennessä demobilisoitu ja riisuttu aseista noin 22 000 naista ja 2 740 tyttöä kaikkiaan
103 000 sotilaan armeijasta (Campbell-Nelson 2008). Vaikka tavoitteena oli ottaa sukupuolikysymykset huomioon
aseistariisuntapolitiikassa ja -menettelyissä, näin ei tapahtunut. Naisjärjestöt havaitsivat, että naiset lähetettiin kotiin
arvioimatta kunnolla heidän lisääntymisterveyttään ja seksuaalista tai psyykkistä tilaansa. Heidän sopeutumisensa perheisiin
ja yhteisöihin oli hyvin vaikeaa, sillä heidän häpeänsä oli kaksinkertainen: he olivat joutuneet seksuaalisesti hyväksikäytetyiksi
ja olleet mukana aseellisessa toiminnassa.
Yhteistyössä paikallisten naisjärjestöjen ja kansainvälisten kumppaneiden kanssa löydettiin innovatiivinen ratkaisu: entiset
naissotilaat työllistettiin poliisivoimiin. Liberian uusien kansallisten poliisivoimien (LNP) ensimmäinen miehistöerä valmistui
koulutuksesta vuonna 2005, ja vuoteen 2009 mennessä naisten osuus LNP:ssä oli noussut 12,6 prosenttiin. LNP perusti
naisten ja lasten suojeluun erikoistuneen yksikön (WACPU), joka toimii yhteistyössä valtiollisten ja valtiosta riippumattomien
organisaatioiden kanssa. Sen toimintaa tukee sukupuolittuneen väkivallan erityisryhmä (Gender-Based Violence Inter-Agency
Task Force), joka koordinoi YK:n ja muiden avunantajien työtä. Women in Peace Building Network (WIPNET) -verkosto
perusti yhteisön naisia tukevan Women Peace Huts -projektin. Naiset käyttävät hankkeen “rauhanmajoja” turvapaikkanaan
ja saavat niistä apua ongelmiin, jotka liittyvät esimerkiksi raiskaukseen, maanomistusriitoihin, uskonnollisiin riitoihin ja
heimoriitoihin (UNIFEM 2007).
39
Elhawary, henkilökohtaiset tiedonannot.
101
EU:N
KEHITYSYHTEISTYÖRAPORTTI