LISÃÃ VAKAUTTA AFRIKKAAN

More documents

Recommendations

Info

Luku 7 EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009 4. KONFLIKTIN JÄLKEISISSÄ TILANTEISSA HUMANITAARINEN APU JA VALTIORAKENTEIDEN KEHITTÄMINEN TÄYDENTÄVÄT TOISIAAN Konfliktien jälkeisissä siirtymissä kansainvälisten kehitystoimien haasteena on varmistaa, että kansalaisyhteiskunnan toimijoille menevä tuki edistää valtiorakenteiden kehittymistä ja auttaa täyttämään väestön perustarpeet synnyttämättä rinnakkaisia rakenteita. Monissa konfliktin jälkeisissä tilanteissa kansalaisyhteiskunnan toimijat huolehtivat sosiaalipalveluista. Liian nopea siirtyminen humanitaarisesta avusta valtiolle myönnettävään budjettitukeen voi jättää monet näistä kansalaisyhteiskunnan toimijoista ilman resursseja, joiden avulla ne voisivat jatkaa palveluiden tuottamista, kun valtio ei ole vielä valmis niitä hoitamaan. Ennenaikainen siirtyminen valtiorakenteiden kehittämiseen voi jättää humanitaariset tarpeet huomiotta. Esimerkiksi Etelä- Sudanissa (tietoruutu 7.4) humanitaariset tarpeet ovat lisääntyneet viiden siirtymävuoden aikana enemmän kuin itse konfliktin aikana. Jos valtiolla ei ole vielä valmiuksia tarjota sosiaalipalveluita, tuen poistaminen palveluiden paikallisilta tarjoajilta synnyttää humanitaarisen avun vajeen. Humanitaarisen avun turvaamiseksi valtiorakenteiden kehittämiseen kohdistettavaa tukea on täydennettävä yhtä tärkeällä, rinnakkaisella tuella kansalaisyhteiskunnalle. Valtiorakenteiden kehittäminen ei saa tapahtua humanitaaristen periaatteiden kustannuksella. Näin vahvistetaan myös valtiollista legitimiteettiä. Valtion kykenemättömyys vastata humanitaarisen avun tarpeeseen heikentää sen legitimiteettiä, ja lisäksi kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden tukeminen voi edesauttaa kansalaisista huolehtivien ja syrjimättömien valtioiden kehittymistä. Konfliktien jälkeen monet poliittiset sopimukset neuvotellaan eliittien kesken, jolloin kansalaisyhteiskunta jätetään prosessin ulkopuolelle. Kansalaisyhteiskunnan instituutioiden tukeminen auttaa siis vahvistamaan legitimiteettiä ja rakentamaan kestävämpää yhteiskuntasopimusta. Konfliktitilanteissa avunantajamaiden kehitysavussa on myös selvitettävä harhaanjohtava vastakkainasettelu eri tukimuotojen välillä. EU:n toimintaa voi heikentää virheellinen olettamus, että hätätilanteesta, jossa humanitaarinen apu on tärkein tukimuoto, edetään suoraviivaisesti vakaampaan tilanteeseen, jossa budjettitukea voidaan käyttää kehitysyhteistyön ensisijaisena välineenä (tietoruutu 7.4). Kansainvälisessä kehitystoiminnassa tulisikin varmistaa, että humanitaarista apua ja kehitysyhteistyötä voidaan käyttää samanaikaisesti painoarvoltaan yhtä tärkeinä. Molemmat ovat arvokkaita, ja niitä tulee siksi käyttää yhteisen vision puitteissa, vaikka kumpaakin ehkä joudutaankin hiomaan tilanteiden yksilöllisten vaatimusten mukaan. Humanitaarinen apu yhden vuoden maksuohjelmaan sidottuna ei riitä pitkittyneen kriisin ydinsyiden hoitamiseen eikä kyteviin konflikteihin. Tietoruutu 7.4: Kansainväliset kehitystoimet epävakaissa valtioissa: Etelä-Sudan Sara Pantuliano, Overseas Development Institute Kokonaisvaltaisen rauhansopimuksen solmimisen jälkeen tammikuussa 2005 Sudanista tuli yksi yhdeksästä maasta, joissa kokeiltiin OECD:n kehitysapukomitean (OECD/DAC) periaatteita, jotka koskevat hyvää kansainvälistä toimintatapaa epävakaissa valtioissa ja tilanteissa. Uusien periaatteiden on tarkoitus auttaa tilanteissa, joissa käsiteltävänä on sekä turvallisuus-, humanitaarisia että kehityskysymyksiä ja jotka ovat siksi monimutkaisia ja edellyttävät kansainvälisten toimien koordinointia. Uusien periaatteiden lähtökohta on vuonna 2005 kehitysavun tuloksellisuudesta annetussa Pariisin julistuksessa sekä vuonna 2003 vahvistetuissa hyvän humanitaarisen avun periaatteissa. 21 Sudanin pilotti rajoittui kansainvälisiin kehitysaputoimiin Etelä-Sudanissa, ja siinä keskityttiin kolmeen pääkysymykseen: avunantajien koordinointimekanismeihin, valtiorakenteiden kehittämisen kansainväliseen tukeen ja rauhanrakennuksen kansainväliseen tukeen, jossa painopiste oli kokonaisvaltaisen rauhansopimuksen täytäntöönpanossa. Sudanissa on kokeiltu monia kehitysavun koordinointimekanismeja sekä rauhanneuvottelujen aikana että niiden jälkeen. Esimerkkejä ovat yhteinen arviointivaltuuskunta, monenväliset rahastot ja avunantajamaiden yhteinen ryhmä Jubassa. Yhteisen arviointivaltuuskunnan tehtävänä oli laatia kattava, kahdeksan aihepiiriä käsittävä arviointi jälleenrakennustarpeista ja siirtymäkauden elvytystarpeista, joihin tartuttaisiin kokonaisvaltaisen rauhansopimuksen siirtymäkauden (2005 –2011) kahden ensimmäisen vuoden aikana. Arviointityö kesti 15 kuukautta, ja sitä vetivät yhdessä YK:n kehitysohjelma UNDP, YK:n kehitysjärjestöjen yhteistyöelin UNDG ja Maailmanpankki. Arviointiin osallistuivat aktiivisesti myös kaksi taistelevaa pääosapuolta, Sudanin Kansalliskongressipuolue (NCP) ja Sudanin kansan vapautusliike/-armeija (SPLM/A) sekä suuri joukko avunantajamaita. Arviointivaltuuskunnan katsottiin luovan puitteet vakauden tukemiselle ja tarjoavan “rauhanosinkoja” rauhansopimuksen tueksi. 21 Haslie ja Borchgrevink 2007. 98
EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009 Valtiorakenteiden kehittäminen ja sosiaalinen koheesio Arviointi oli kallis ja suurisuuntainen prosessi, ja uskottiin, että sen pohjalta muodostuisi ratkaiseva ohjausasiakirja, joka tarjoaisi mekanismit myös sen täytäntöönpanoon. 22 Arviointi lähensi kyllä osaltaan taistelevia osapuolia ja kokosi heidät yhteisen elvytysohjelman ympärille, ja se olikin ensimmäinen vakava yritys sovittaa kehitystoimet uuteen tilanteeseen. Se ei kuitenkaan osoittautunut tehokkaaksi toimintakehykseksi. Selkeiden prioriteettien puuttuminen, operatiivisen suunnitelman jaksotus, tarpeiden arviointi- ja laskentamenetelmät 23 sekä turvallisuus- ja rauhanrakennusnäkökulmien riittämättömyys on nähty eräinä epäonnistumisen syinä 24 . Suurimpina rajoitteina olivat kuitenkin kansallisten toimijoiden rajallinen vastuunotto sekä arviointityön lisääntyvä merkityksettömyys nopeasti muuttuvassa kontekstissa uuden hallinnon ja turvallisuusrakenteiden syntyessä. Yhteinen arviointivaltuuskunta erehtyi yrittäessään luoda vakioitua mallia kansainvälisiin toimiin, kun sen olisi pitänyt muodostaa dynaaminen toimintakehys, joka vastaisi toimintaympäristön ja -olojen muutoksiin. Arviointitulosten täytäntöönpanossa käytettiin kahta monenvälistä rahastoa, joista toinen oli kohdistettu kansallisen yhtenäisyyden hallitukselle ja toinen Etelä-Sudanin hallitukselle. Näiden Maailmanpankin hallinnossa toimivien rahastojen oli määrä helpottaa ulkopuolisten avunantajien koordinoitua rahoitusta, jolla voitaisiin edistää nopeaa elpymistä, vahvistaa rauhaa, luoda uusia valmiuksia ja osaamista sekä nopeuttaa kehitystä kohti vuosituhattavoitteita ja vuotta 2011. Käytännössä niiden toiminta ja vaikutukset ovat muodostuneet erittäin suureksi pettymykseksi. Rahastoja on arvosteltu laajasti siitä, ettei niillä ole onnistuttu saavuttamaan nopeita ja näkyviä tuloksia. 25 Maksatusten toteutuminen on ollut sietämättömän hidasta, eivätkä useimmat hankkeet ole vielä toisenakaan toimintavuonna onnistuneet tuottamaan kansalaisille konkreettisia tuloksia. 26 Maailmanpankin byrokraattiset menettelytavat, henkilöstön vähyys ja pitkittyneet neuvottelut toteutustavoista YK:n ja Maailmanpankin välillä ovat vaikeuttaneet toteutusta. 27 Hallituksen kyvyttömyys suoriutua rahastojen byrokratiasta aiheutti vakavia viiveitä ja tehottomuutta. Rahastojen puutteet ovat saaneet monet avunantajamaat luopumaan niiden käytöstä ja kanavoimaan resursseja kahdenvälisesti tai muiden yhteisrahastojen kautta. Rahaston säännöt ja menettelytavat näyttävät soveltuvan paremmin keskipitkän aikavälin jälleenrakennukseen ja kehittämiseen kuin nopeaan konfliktinjälkeiseen elvytykseen. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun on epäonnistuttu toimivan välineen kehittämisessä konfliktinjälkeisiin tilanteisiin, ja onkin syytä kysyä, miksi kriittisen tärkeistä asioista ei oteta oppia. 28 Toinen mekanismi avunantajatoiminnan yhdenmukaistamiseksi Etelä-Sudanissa on ollut kuuden avunantajamaan perustama yhteinen ryhmä, joka toimii Jubassa. Puolivälin arvioinnissa osoittautui, että ryhmä on edistänyt hyvin Etelä-Sudanin omavastuullisuutta ja vahvistanut avunantajatoiminnan yhteensovittamista hallituksen politiikan kanssa. Paljon huonommin onnistuttiin avunantajien toiminnan yhdenmukaistamisessa ja OECD/DAC:n epävakaita valtioita koskevien periaatteiden noudattamisessa. 29 Ryhmän kumppanit eivät onnistuneet kehittämään yhteistä toimintakehystä, jonka puitteissa ne olisivat toteuttaneet yhteisiä kehitys- ja diplomaattisia tavoitteita ja toimintatapoja. Tämän vuoksi ne eivät kyenneet rajoittamaan kahdenvälisten ohjelmien lisääntymistä. Kehitysapuohjelmien räjähdysmäinen kasvu on vaikeuttanut niiden koordinointia Etelä-Sudanissa ja rajoittanut ryhmän mahdollisuuksia panostaa kestävästi ja johdonmukaisesti valtiollisten rakenteiden kehittämiseen. 30 Maankäyttöä koskeva tekninen neuvonta ja maariitojen ratkaisu on ollut erityisen huonosti koordinoitua ja usein ristiriitaista. 31 Avunantajien yhteisen ryhmän, kuten monen Etelä-Sudanissa toimivan kansainvälisen organisaation on ollut vaikea löytää ja pitää palveluksessaan ammattitaitoisia ja kokeneita työntekijöitä, mikä on osaltaan heikentänyt sen tuloksia. 32 Valtiollisten rakenteiden kehittäminen on Etelä-Sudanissa tärkein kansainvälisen avustustoiminnan alue ja mittasuhteiltaan valtava, sillä viralliset hallintorakenteet on luotava tyhjästä. Vaikka Etelä-Sudanin hallituksen hallintokoneistoja on pyritty rakentamaan yhteistoimin, ovat toimet olleet enimmäkseen ylhäältä alas suuntautuvia. Toiminnan päätavoitteena on 22 Murphy 2007. 23 Murphy 2007. 24 YK:n kehitysjärjestöjen yhteistyöelin UNDG/Maailmanpankki 2006. 25 Scanteam 2007b. 26 Fenton 2008. 27 Pantuliano et al. 2007. 28 Pantuliano et al. 2008. 29 Bennet et al. 2009. 30 Bennet et al. 2009. 31 Pantuliano et al. 2008. 32 Bennet et al. 2009. 99 EU:N KEHITYSYHTEISTYÖRAPORTTI
Page 1:
LISÄÄ VAKAUTTA AFRIKKAAN UUSI TOI
Page 4 and 5:
Euroopan kehitysyhteistyöraportti
Page 6 and 7:
Esipuhe EU:n kehitysyhteistyörapor
Page 8 and 9:
Sisältö EU:n kehitysyhteistyörap
Page 10 and 11:
Taulukot ja kuviot EU:n kehitysyhte
Page 12 and 13:
Lyhenteet EU:n kehitysyhteistyörap
Page 14 and 15:
Yleiskatsaus EU:n kehitysyhteistyö
Page 16 and 17:
Page 18 and 19:
Page 20:
Page 23 and 24:
EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
Page 25 and 26:
Page 27 and 28:
Page 29 and 30:
Page 31 and 32:
Page 33 and 34:
Page 35 and 36:
Page 37 and 38:
Page 39 and 40:
Page 41 and 42:
Page 43 and 44:
Page 45 and 46:
Page 47 and 48:
Page 49 and 50:
Page 51 and 52:
Page 53 and 54:
Page 55 and 56:
Page 57 and 58:
Page 59 and 60: EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
Page 82 and 83: OSA KAKSI EPÄVAKAUDESTA RESILIENSS
Page 84 and 85: Luku 5 EU:n kehitysyhteistyöraport
Page 116: Luku 7 EU:n kehitysyhteistyöraport
show all

LISÃÃ VAKAUTTA AFRIKKAAN

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?

LISÃÃ VAKAUTTA AFRIKKAAN