LISÃÃ VAKAUTTA AFRIKKAAN

More documents

Recommendations

Info

Luku 7 EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009 Politiikan tutkija Ken Menkhausin toteamus Somaliasta sopii moniin muihinkin epävakaisiin ja toimintakyvyttömiin valtioihin. Hänen mukaansa nämä laajat ja intensiiviset epäviralliset itsehallinnon mekanismit ovat ulkopuolisille tarkkailijoille lähestulkoon näkymättömiä, koska heidän päähänpinttymänään on yksi ja ainut keskitetty valtiorakenne, joka itse asiassa lopulta toisi vähiten oikeusvaltioturvaa somaleille. Ulkopuolisten toimijoiden perinteinen viisaus on, että tehokas ja kansalaisista huolehtiva valtio on kehityksen välttämätön perusvaatimus; tämä ajatushan on lähtökohtaisena sisältönä lähes jokaisessa Maailmanpankin ja YK:n kehitysstrategiassa. Monille somaleille valtio on rikastumisen ja dominoinnin väline, jolla rikastutetaan ja valtaistetaan niitä ihmisiä, jotka ovat sen johdossa, ja käytetään hyväksi ja kiusataan muita kansalaisia. Näiden vastakkaisten valtionäkemysten vuoksi ulkopuoliset ja kansalliset toimijat puhuvat usein toistensa ohitse. 16 Paikallisia valmiuksia ja instituutioita voidaan hyödyntää ja hallintoa parantaa keskittymällä rakentamaan paikallishallintoja ja sitomalla ne mahdollisimman tiiviisti paikallisyhteisöihinsä. Paikallishallinto ei tietenkään ole ratkaisuna täydellinen, mutta valtion keskushallinnon toimintojen siirtäminen kyliin, kaupunkeihin ja kaupunginosiin voi valjastaa käyttöön ihmistenvälisen vuorovaikutuksen voiman ja edistää avoimempaa ja vastuullisempaa hallintomuotoa. Keskushallinnot voivat huolehtia vakaasta valuutasta, edistää tavaramarkkinoiden muodostumista, rakentaa kaupunkien välisiä liikenneyhteyksiä ja asettaa normit pankki-, laki-, terveys- ja koulutustoiminnoille. Paikallis- tai aluehallinnon tehtävänä on sen sijaan tarjota palveluita, joiden jatkuvaan saatavuuteen perheiden ja pienten yritysten arkielämä perustuu. Paikallishallintojen vastuulla ovat esimerkiksi koulutus, terveydenhuolto ja teiden rakentaminen. Tämä ei tarkoita, että hajauttamalla aina luotaisiin tehokkaampaa ja herkkäliikkeisempää hallintoa. On selvää, että paikalliset eliitit ja häiriköt voivat pyrkiä anastamaan vallan ja voimavarat paikallishallinnolta. Hajauttaminen on ratkaisu osallistavien rakenteiden kehittämiseen vain silloin, kun hajautukseen liitetään riittävät hallintojenväliset valvontamenettelyt, hajautettu rakenne tarjoaa kansalaisille mahdollisuuden saada äänensä kuuluville, paikallishallinnon vastuut ja päätöksenteon autonomia ovat tasapainossa ja paikallishallinnolla on käytettävissään riittävät taloudelliset ja inhimilliset resurssit. Avunantajien tulisi tukea sellaista hajauttamista, joka perustuu toimiviin kuulemis- ja osallistumisrakenteisiin, sosiaaliseen juurruttamiseen ja paikallisten valtionhallinnon yksiköiden tehtävien ja resurssien tasapainoon. Näin voidaan torjua eliitin valtausyritysten riskiä, lisätä vastuullisuutta ja luoda puitteita valtiollisten toimintojen kanssa rinnakkain toimiville vaihtoehtoisille ja epävirallisille organisaatioille. Ruanda tarjoaa esimerkin peruspalveluja tarjoavasta hajautetun hallinnon mallista, joka on onnistunut yhdistämään perinteiset käsitteet ja organisaatiot valtiolliseen toimintaan (tietoruutu 7.3). Tarve löytää sopivat, yhteiskuntaan luontevasti juurtuvat hallintomekanismit tarkoittaa myös sitä, että paikallishallinnon ja valtionhallinnon roolit ovat riippuvaisia maan historiasta. Yksi ratkaisumalli ei sovi kaikkiin maihin. Tietoruutu 7.3: Afrikkalainen hallintomalli Jesse McConnell, Reform Development Consulting Afrikassa hyvän hallinnon tiellä on kaksi yleistä haastetta: väestö koostuu monista kansallisuuksista, ja paikallisten virkamiesten johtamisen valmiudet ovat rajalliset. Ruanda on esimerkki ainutlaatuisesta afrikkalaisesta hallintomallista, joka painottaa palvelujen tarjontaa, perustuu vastuuvelvollisuuteen ja onnistuu nousemaan monien haasteiden yläpuolelle. Imihigo-käsite on lähtöisin Ruandan kulttuurista satojen vuosien takaa. Se muistuttaa nykyaikaista tavoitesopimusta. Käsitteen pohjana oli aikoinaan julkinen sitoumus, jonka nimekkäät sotilasjohtajat antoivat kuninkaalleen luvaten saavuttaa tietyn tavoitteen, esimerkiksi valloittaa tietyn alueen tai kukistaa vihollisen. Sovitun tavoitteen saavuttamisesta he saisivat tunnustusta ja arvokkaan palkkion. Tämä ajatus on modernisoitu ja vakiinnutettu poliittiseen järjestelmään. Kunnanjohtajat antavat presidentille vuosittain julkisen sitoumuksensa tiettyjen tavoitteiden saavuttamisesta. Tavoitteet on julkistettu valtakunnallisessa kehityssuunnitelmassa, ja ne esitetään aluekohtaisesti alueellisissa kehityssuunnitelmissa. Modernin ajan imihigo on siis hallituksen tavoitteellista toimintaa, joka ihmiskeskeisillä palveluilla tavoittelee nopeaa ruohonjuuritason kehitystä. Tavoitteet päätetään paikallisella tasolla kunnanjohtajien kuultua yhteisönsä jäseniä. Sen jälkeen tavoitteet julkistetaan kautta maan, jolloin prosessiin juurrutetaan avoimuus ja vastuuvelvollisuus. Vuotuista kansallista foorumia seuraavat neljännesvuotiset alueelliset imihigo-kokoukset, joissa kunnanjohtajat esittelevät paikallisyhteisölle ja valtionhallinnon edustajille miten tavoitteiden saavuttamisessa on edistytty ja millaisia haasteita on kohdattu. 16 Menkhaus 2007, s. 87. 96
EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009 Valtiorakenteiden kehittäminen ja sosiaalinen koheesio Menettelyn keskeinen menestystekijä on, että se parantaa virkamiesten suoritustasoa, sillä • sekä imihigon vuotuisessa julkisessa käynnistystilaisuudessa että neljännesvuotisissa katsauksissa on paljon yleisöä, • tavoitteiden selkeyttäminen on keskeinen osa prosessia, • avunsaajayhteisöt osallistuvat suunnitteluun, tarpeiden yksilöintiin ja toteutettavien hankkeiden valintaan, • imihigo perustuu perinteeseen ja olemassa olevaan osaamiseen. Sittemmin imihigo on laajentunut yhteiskunnan kaikkiin toimintoihin, ja sitoumuksia tehdään niin julkishallinnon yksiköissä kuin kouluissa ja jopa perheissä. Joidenkin epävakaiden valtioiden identiteetti, kulttuuri ja kieli ovat rikkonaiset, ja yhteydet niiden eri maakuntien ja alueiden välillä ovat heikot huonon infrastruktuurin, hankalan geopolitiikan ja heikkojen hallintojärjestelmien vuoksi. Paikallisuuteen perustuvat kehitysmallit voisivat näin ollen onnistua silloin kun valtiolähtöiset epäonnistuvat, etenkin jos ajan myötä niiden hyödyt leviävät horisontaalisesti muille paikkakunnille ja vertikaalisesti myös ylemmille hallinnon tasoille (erityisesti Kongon demokraattisen tasavallan kaltaisissa suurissa maissa). Näin varmistuisi, ettei paikallisten yhteisöjen oma kehitys jähmettyisi toimintahäiriöisten valtionhallintojen vankeudessa. Lyhyellä aikavälillä avun kohdistaminen tällaisiin tilanteisiin olisi tehokkaampaa, ja samalla rohkaistaisiin muitakin alueita kehitystyöhön, kun rahoituksesta jouduttaisiin keskipitkällä aikavälillä kilpailemaan. On tärkeää selvittää nykyistä paremmin, miten ja millaisissa oloissa virallisten ja epävirallisten instituutioiden niveltyminen onnistuu, sillä maan alkuperäistä sosiaalista rakennetta ja alkuperäisiä instituutioita voi olla hyvin vaikea tai mahdoton muuttaa, eikä se aina ole toivottavaakaan. 17 Avunantajien käsitykset valtiorakenteiden kehittämisen menettelytavoista muuttuisivat, kun myönnettäisiin, että tarvitaan erilaisia instituutioita – päällekkäisiäkin, jolloin valtio tunnustaa ja mahdollisuuksien mukaan yhdistää erilaisia historiallisia perinteitä – ja kun tunnustettaisiin, että hallitusten on oltava käytännöllisiä ja joustavia rakentaessaan hallintojärjestelmiä paikallisten valmiuksien ja olemassa olevien instituutioiden pohjalta. Paikalliset epäviralliset instituutiot voivat tukea valtiorakenteiden kehittämistä merkittävällä tavalla. On kuitenkin tärkeää, ettei niille aseteta liian suuria odotuksia eikä niiden roolia romantisoida. 18 Kaikki paikalliset ja epäviralliset instituutiot eivät ole hyvin hoidettuja tai muutoinkaan valtiota ”parempia”. Joskus paikalliset epäviralliset instituutiot esimerkiksi syrjivät etenkin naisia ja nuorempia yhteisön jäseniä. 19 Maakohtaiset selvitykset epävakaista tilanteista 20 esimerkiksi Zimbabwessa, Sierra Leonessa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa viittaavat siihen, että vaihtoehtoisia ja perinteisiä hallinnon muotoja on arvioitava kunkin maan omassa kontekstissa sillä perusteella, miten ne voitaisiin integroida valtionhallintoon ja miten ne tukevat tai heikentävät valtion legitimiteettiä. Tapausselvityksistä on myös opittu, että näitä institutionaalisten uudistusten tukemista koskevia yleisiä perusteita saattaa olla paras soveltaa pragmaattisella ja joustavalla asenteella. Kansainvälisessä kehitystoiminnassa voi avautua myös uusia uudistusmahdollisuuksia, kun löydetään uudistushaluisia toimijoita maan eliittien, virkamiesten, kansalaisjärjestöjen, ammatillisten järjestöjen ja mikrorahoitusorganisaatioiden keskuudesta ja luodaan heihin vakiintuneet suhteet. Valtiorakenteiden kehittämistyössä on siis edettävä asteittain, ja kaikkien toimien tulee perustua paikallisiin oloihin ja taustoihin. OECD:n toimintaohjeissa suositellaan paikallisen toimintaympäristön ottamista toiminnan lähtökohdaksi, jottei tuotaisi maahan ulkopuolelta vieraiden tekemiä suunnitelmia. Kansainvälisen yhteisön kannalta tämä voi olla riskialttiimpaa kuin totuttu tekninen kehitysyhteistyö, mutta sillä on selvästi suuremmat onnistumisen mahdollisuudet. 17 Jütting 2003. 18 Pouligny 2009. 19 UNECA 2007. 20 GTZ 2008. 97 EU:N KEHITYSYHTEISTYÖRAPORTTI
Page 1:
LISÄÄ VAKAUTTA AFRIKKAAN UUSI TOI
Page 4 and 5:
Euroopan kehitysyhteistyöraportti
Page 6 and 7:
Esipuhe EU:n kehitysyhteistyörapor
Page 8 and 9:
Sisältö EU:n kehitysyhteistyörap
Page 10 and 11:
Taulukot ja kuviot EU:n kehitysyhte
Page 12 and 13:
Lyhenteet EU:n kehitysyhteistyörap
Page 14 and 15:
Yleiskatsaus EU:n kehitysyhteistyö
Page 16 and 17:
Page 18 and 19:
Page 20:
Page 23 and 24:
EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
Page 25 and 26:
Page 27 and 28:
Page 29 and 30:
Page 31 and 32:
Page 33 and 34:
Page 35 and 36:
Page 37 and 38:
Page 39 and 40:
Page 41 and 42:
Page 43 and 44:
Page 45 and 46:
Page 47 and 48:
Page 49 and 50:
Page 51 and 52:
Page 53 and 54:
Page 55 and 56:
Page 57 and 58: EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
Page 82 and 83: OSA KAKSI EPÄVAKAUDESTA RESILIENSS
Page 84 and 85: Luku 5 EU:n kehitysyhteistyöraport
Page 116: Luku 7 EU:n kehitysyhteistyöraport
show all

LISÃÃ VAKAUTTA AFRIKKAAN

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?

LISÃÃ VAKAUTTA AFRIKKAAN