LISÄÄ VAKAUTTA AFRIKKAAN

EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
Valtiorakenteiden kehittäminen ja sosiaalinen koheesio
valtiorakenteiden ja yhteiskuntasopimuksen täydelliseen uudistamiseen tähtääviä kunnianhimoisia suunnitelmia. Koska
valtiorakenteiden kehittäminen on vahvasti poliittinen prosessi, paikallisen tilanteen tunteminen, alhaalta ylöspäin suuntautuva
ja kannustimiin sopiva lähestymistapa ovat kansainvälisten toimien onnistumismahdollisuuksien lisäämisen kannalta ratkaisevia.
2. SOSIAALINEN KOHEESIO JA VALTIORAKENTEIDEN KEHITTÄMISEN AINEETTOMAT
ULOTTUVUUDET
Valtiorakenteiden kehittämisen käsite on viime vuosina muuttanut muotoaan huomattavasti. Vielä
1990-luvulla painopiste oli virallisten instituutioiden ja valtion toimintakyvyn kehittämisessä ja
vahvistamisessa. Viime aikoina on kuitenkin alettu nähdä, että valtiota ei voi käsitellä erillisenä asiana,
ja että valtion ja yhteiskunnan väliset suhteet ovat valtiorakenteiden kehittämisprosesseissa keskeisiä.
On alettu ymmärtää, että valtiorakenteiden kehittämisen ja erityisesti valtiorakenteiden vastuullisen
kehittämisen perusta 4 on tehokas poliittinen prosessi, jossa kansalaiset ja valtiot neuvottelevat kummankin
tarpeista, velvollisuuksista ja odotuksista. 5 Epävakaassa tilanteessa tällainen tehokas prosessi puuttuu.
Esimerkiksi valtiorakenteiden heikkous liittyy myös vallanvalinnan mekanismeihin, joita joskus vääristävät
etniset tai uskonnolliset siteet, valtionjohdon vähäinen tai olematon valvonta sekä se, että kansa ei osallistu
poliittiseen päätöksentekoon. Tämä muutos on asettanut legitimiteetin käsitteen – sekä keinona kehittää
valtion toimintavalmiutta että itsessään – valtiorakenteiden kehittämisohjelman keskiöön.
Valtiorakenteiden vahvistamisessa painopiste on siirtynyt ylhäältä alaspäin suuntautuvasta lähestymistavasta (jossa keskitytään
valtion toimijoihin ja kansallisiin eliitteihin) alhaalta ylöspäin suuntautuvaan lähestymistapaan, jossa valtio ja yhteiskunta
yhdistetään ja toimitaan kansalaisyhteiskunnan kautta. 6 Edelleen painopiste on liian usein eliiteissä ja keskitetyissä ja virallisissa
instituutioissa (tietoruutu 7.6). Sen sijaan, että edistettäisiin osallistavampaa poliittista prosessia, toimitaan vain kansallisella tasolla
paikallisen sijasta. 7 Kansainvälisellä yhteisöllä on myös ollut taipumus keskittyä valtiorakenteiden kehittämisen teknisiin näkökohtiin
(esimerkiksi julkishallinnon työntekijöiden koulutusohjelmiin), koska niitä pidetään vähemmän päällekäyvinä ja epäpoliittisina.
Jos valtiorakenteiden kehittämiseen ei sisällytetä valtiorakenteiden toimintavalmiuden parantamisen lisäksi yleisemmin kansalaisten,
eri sosiaaliryhmien ja valtion välistä neuvotteluprosessia, on vaarana, että keskityttäessä yksinomaan toimielinten kehittämisen
teknisiin näkökohtiin jätetään huomioon ottamatta valtion toimintavalmiuden ja sosiaalisten odotusten yhteensovittamiseen
tähtäävän poliittisen prosessin dynamiikka. Valtion epävakaus on syvästi poliittinen ilmiö, jolle on luonteenomaista sellaisten
tehokkaiden poliittisten prosessien puuttuminen, joilla saataisiin valtion toimintakyky ja sosiaaliset odotukset tasapainoon.
Siksi keskittyminen pelkästään muodollisiin näkökohtiin ei todennäköisesti palauta yhteiskuntasopimuksen perusteena olevien
poliittisten prosessien toimivuutta. Valtiorakenteiden toimintavalmiuden kehittämistä on tuettava ja täydennettävä toimilla, joissa
otetaan huomioon se, mikä merkitys on käsityksillä ja odotuksilla, alhaalta ylöspäin suuntautuvilla neuvotteluilla sekä sillä, miten
paljon kansalaiset kokevat olevansa edustettuina valtiorakenteissa.
2.1 VALTIORAKENTEIDEN KEHITTÄMISEN AINEETTOMIEN ULOTTUVUUKSIEN MERKITYS
Kansainvälisessä valtiorakenteiden kehittämistoiminnassa ei voida ohittaa valtiorakenteita tukevia sosiaalisia ja kulttuurisia
osatekijöitä. Maan hallintorakenteen tuntemusta voidaan parantaa tarkastelemalla sitä, miten historia ja kulttuuri muovaavat
kansalaisten käsityksiä siitä, keitä valtaa pitävät ovat ja mitkä ovat vaikutusvaltaisimmat epäviralliset instituutiot. Nämä aineettomat
ulottuvuudet voivat esimerkiksi vaikuttaa poliittisiin ja oikeudellisiin uudistuksiin. Yhteiskunnan jakaminen etnisten, uskonnollisten,
rodullisten ja alueellisten ulottuvuuksien mukaan saattaa vaikuttaa vaaliprosessien toimivuuteen. Kun perustuslakia laaditaan tai
tarkistetaan, voidaan kansalaisten valistuskampanjoilla ja kansalaisten näkemykset huomioon ottavilla keskustelumekanismeilla
varmistaa konsensus ja luoda luottamuksen ja kunnioituksen tunnetta perustuslakia kohtaan. Yhteiset arvot, uskomukset, käsitykset
ja kulttuuriarvot ovat myös turvallisuusuudistusten tärkeitä osatekijöitä (tietoruutu 7.1).
4
Whaites 2008.
5
OECD/DAC 2008.
6
Pouligny 2009.
7
Yksityiskohtainen tutkimus paikallisten toimijoiden eduista on teoksen Kaplan (2009) niteessä 1B.
91
EU:N
KEHITYSYHTEISTYÖRAPORTTI