LISÄÄ VAKAUTTA AFRIKKAAN

Luku 7
EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
LUKU 7 -
VALTIORAKENTEIDEN KEHITTÄMINEN JA SOSIAALINEN KOHEESIO
Valtiorakenteiden kehittämisestä on tullut kansainvälisen kehitysyhteisön johtava tavoite. Tällä hetkellä
lähes kaikki suuret avunantajat ilmoittavat valtiorakenteiden kehittämisen yhdeksi päätavoitteekseen
varsinkin epävakaissa valtioissa. 1 Yksimielisyys siitä, että epävakaissa maissa tarvitaan kauaskantoisia
toimia, on kasvanut, ja Washingtonin konsensuksen jälkeisenä aikana on tunnustettu valtiorakenteiden
ratkaiseva osuus kehitysprosessissa. Kuten Afrikan komissio korosti vuoden 2005 raportissaan, instituutiot
ovat kehityksen kannalta oleellisia ja valtioilla on ratkaiseva osuus muutosten saavuttamisessa, jotta
vuosituhattavoitteet voidaan täyttää ja ylläpitää. Kansainvälisen yhteisön toimilla epävakaissa maissa
on myös lyhytaikaisempia tavoitteita, joiden yhteydessä valtiorakenteita pidetään selviönä. OECD:n
periaatteissa kuitenkin vakuutetaan, että kansainvälisten toimien pitkäaikaisena visiona epävakaissa
maissa on auttaa kansallisia uudistajia kehittämään tehokkaat, legitiimit ja kestävät valtiorakenteet. 2
Kansainvälisellä yhteisöllä pitää kuitenkin olla realistiset odotukset siitä, miten paljon tähän kotimaiseen prosessiin voidaan vaikuttaa.
Tuen antaminen valtiorakenteiden vahvistamiseksi ei ole pelkästään tekninen tehtävä. Valtiorakenteiden kehittäminen on prosessi,
joka edellyttää kansalaisuustunteen luomista, ja se käsittää yksilöiden, kansalaisyhteiskunnan ja yhteisöjen valtioon liittyvät yhteiset
arvot, odotukset ja käsitykset. Eri tilanteisiin reagoivien, toimintakykyisten ja vastuullisten instituutioiden kehittäminen edellyttää
myös veronkantovalmiuksien ja alhaalta ylöspäin suuntautuvien neuvottelumekanismien parantamista.
Euroopassa tehokkaiden ja vakaiden valtioiden kehittyminen kesti satoja vuosia ja prosessin juuret olivat syvällä kansainvälisessä
sodankäynnissä (luku 3). Ajatukselle siitä, että epävakaat valtiot voitaisiin muuttaa Weberin ideaalin mukaisiksi lyhyellä aikavälillä,
ei löydy paljoakaan tukea. Monissa Afrikan maissa epävakaat valtiorakenteet ovat lähtöisin siirtomaavallan ajalta, jolloin maita
yritettiin kehittää länsimaisen mallin mukaisesti laatimalla alueperiaatetta ja määräysvaltaa koskevia sääntöjä. Tärkeä haaste
maanosan valtiorakenteiden kehittämisessä on yhteisen identiteetintunteen vakiinnuttaminen ja kestävien virallisten rakenteiden
kehittäminen. Euroopan valtiorakenteiden kehittämisen mallista voi olla vain vähän hyötyä Afrikan väestöjen ja vallanpitäjien
pyrkimyksille kehittää toimivia ja legitiimejä valtioita.
1. VALTIO TAKAISIN PARRASVALOIHIN
Jotta valtioista voidaan kehittää entistä legitiimimpiä ja edustuksellisempi, ja jotta ne palvelisivat
hyvin kansalaisiaan vallanpitäjien etujen ajamisen sijaan, valtion viralliset ja epäviralliset perusteet on
muotoiltava uudelleen. Tämä on sinällään pitkän aikavälin ponnistus. Valtiojärjestystä heikentävien ja
valtion ja yhteiskunnan toisiinsa sitomisen tuntemuksen ja järjestelyjen uudelleenmäärittely edellyttää
sitä, että löydetään valtarakenteiden ydin ja muutetaan rakenteita perusteellisesti. Se on todennäköisesti
erittäin vaikeaa ja arkaluonteista varsinkin, jos otetaan huomioon se, että valtiota pyritään etenkin
konfliktin jälkeisissä tilanteissa väistämättä ja hyvin todellisessa mielessä kehittämään mieluummin
neuvottelemalla ja tekemällä kompromisseja kuin perusteita muuttamalla.
Valtiorakenteiden kehittäminen on sisäsyntyinen prosessi, jota kansainvälinen yhteisö voi tukea mutta ei johtaa. Yksinkertaisimmillaan
valtiorakenteiden kehittäminen tarkoittaa kansallisten tahojen toimia (ajoittain kansainvälisten tahojen avulla) valtiorakenteiden
perustamiseksi, uudistamiseksi ja lujittamiseksi silloin, kun ne ovat uhkaavasti heikentyneet tai puuttuvat kokonaan. 3
Valtiorakenteiden kehittämisessä on toisin sanoen kyse legitimiteetin ja valtiorakenteiden toimintakyvyn kehittämisestä, jotta
valtio voi tuottaa kansalaisilleen peruspalveluja: turvallisuutta, oikeutta ja oikeusjärjestystä, kouluja, terveydenhuoltoa, käymälöitä
ja vettä kansalaisten odotusten mukaisesti.
Kokemukset puuttumisesta valtiorakenteiden kehittämiseen osoittavat, että kansainvälisten toimien kirjon kummallakin ääripäällä
on vain vähän mahdollisuuksia onnistua: Pienimuotoisesti rauhanturvaamiseen keskittyminen ei voi toimia sen paremmin kuin
pyrkimys tehdä kaikenkattavat rakenteelliset suunnitelmatkaan. Niitä tarkoituksenmukaisemmalta vaikuttaa vaiheittainen
lähestymistapa, joka perustuu realistisiin odotuksiin siitä, mitä kansainvälisillä toimilla voidaan saavuttaa. Valtiorakenteiden
kehittämiseen puuttumisen yleisenä perusteena pitäisi olla, että tartuttaisiin kaikkiin mahdollisuuksiin paikan päällä ja vältettäisiin
1
Fritz ja Rocha Menocal 2007.
2
OECD/DAC 2007.
3
Caplan 2005.
90