LISÄÄ VAKAUTTA AFRIKKAAN

Luku 6
EU:n kehitysyhteistyöraportti 2009
Tietoruutu 6.3: Häiriöt ja sosiaaliturva – virallisten ja epävirallisten rahoituslaitosten rooli
Abena D. Oduro, Ghanan yliopiston kansantaloustieteen laitos
Objektiivisia riski-indikaattoreita Afrikassa ovat sademäärien vaihtelut, viljanhintojen kausiluonteisuus ja niiden kotitalouksien
osuus, joilla ei ole saatavilla puhdasta juomavettä ja turvallista viemäröintijärjestelmää. Itse ilmoitettujen häiriöiden
esiintyvyys on toinen indikaattori Afrikan kotitalouksia uhkaavien riskien ja häiriöiden laajuudesta ja luonteesta. Esimerkiksi
Tansaniassa noin kaksi kolmasosaa tutkimukseen osallistuneista maaseudun kotitalouksista Kilimanjarossa ja Ruvumassa
ilmoitti häiriöistä, jotka vaikuttivat heidän toimeentuloonsa tietyllä viiden vuoden ajanjaksolla (Sango et al., 2007).
Kotitaloudet olivat yleensä kärsineet useista häiriöistä. Temassa, pitkälti kaupungistuneella alueella Ghanassa, suurin osa
kotitalouksista ilmoitti yhdestä tai kahdesta häiriöstä tietyllä kahden vuoden ajanjaksolla. Tämä tulos poikkeaa Builsasta,
suurelta osin maaseutumaisesta alueesta, missä yli puolet kotitalouksista ilmoitti useammasta kuin neljästä häiriöstä kahden
vuoden aikana. Tämänhetkinen maailmanlaajuinen kriisi ja sen vaikutus Afrikan talouksiin luo uusia riskejä ja epävarmuutta
jo ennestäänkin riskialttiisiin yhteisöihin ja kotitalouksiin.
Häiriöillä on lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutuksia. Esimerkiksi Norsunluurannikolla tapahtuneen säähäiriön jälkeen sekä
poikien että tyttöjen koulunkäynti väheni. Häiriön kokeneiden alueiden lasten aliravitsemus lisääntyi (Jensen, 2000).
Lasten koulutukseen ja terveyteen tehtävien investointien vähenemisellä häiriön jälkeen voi olla pitkäaikaisia kielteisiä
vaikutuksia. Kulutuksen väheneminen tarkoittaa sitä, että jotkin kotitaloudet tai jotkut yksilöt saattaisivat köyhtyä tai jo
ennestään köyhät pysyä köyhinä. Joissain maissa voi olla huomattavan paljon tilapäisesti köyhiä, jotka välillä köyhtyvät
ja välillä vaurastuvat.
Selvitäkseen häiriöstä kotitaloudet tasapainottelevat kulutuksen vähentämisen ja omaisuuden myymisen välillä. Kotitaloudet
hallitsevat riskejä ja reagoivat häiriöihin monilla eri tavoilla. Nämä selviytymismekanismit ovat pitkälti sidoksissa perheeseen
(ydinperheeseen ja suurperheeseen) sekä muihin verkostoihin ja omavakuutuksiin (esimerkiksi omaisuuden myymiseen).
Julkiseen sosiaaliturvaan ja virallisiin luotto- ja vakuutusvälineisiin turvaudutaan harvoin.
Epävirallisten rahoitusjärjestelyjen yleisyyttä voidaan selittää tarjonnalla ja kysynnällä. Pankkien ja muiden virallisten
rahoituslaitosten maantieteellinen kattavuus rajallinen. Nämä laitokset palvelevat huonosti maa- ja syrjäseudun yhteisöjä.
Mikrorahoitusohjelmat ovat paljon kattavampia. Viralliset rahoituslaitokset eivät todennäköisesti laajenna toimintaansa
maaseudulle, ennen kuin ne pystyvät asianmukaisesti tarttumaan epäoikeudenmukaiseen valikoitumiseen ja moraaliseen
arpapeliin. Epävirallisten luottojen ja vakuutusten tarve säilyy, koska epävirallisten lainojen transaktiokustannukset voivat
olla pienemmät kuin virallisten lainojen. Epävirallisen lainan myöhästymissakot voivat olla pienemmät kuin virallisen lainan.
Erittäin riskialttiissa ympäristössä tämä voi siirtää luottojen ja vakuutusten kysyntää epäviralliselle sektorille. Joitakin
esimerkkejä epävirallisista rahoituslaitoksista ovat hautajaisyhdistykset ja säästö- ja luottoyhdistykset, joita ei ole tarkoitettu
tarjoamaan vakuutusta häiriöitä vastaan.
Empiiriset todisteet osoittavat, että kotitaloudet eivät voi saada täydellistä vakuutusta riskejä vastaan. Riskinjakojärjestelyt
tarjoavat todennäköisemmin vakuutuksen idiosynkraattisille häiriöille kuin yhteisille häiriöille. Esimerkiksi hautajaisyhdistykset
tarjoavat yleensä vakuutusta idiosynkraattisille häiriöille. Köyhät kuitenkin todennäköisemmin jäävät näiden järjestelyjen
ulkopuolelle. 49
Afrikan talouksien riskialttius sekä näyttö siitä, etteivät kotitaloudet voi turvata kulutusta, kun ne kärsivät häiriöstä, viittaavat
siihen, että vakuutusten tarve varmaankin on suuri. Tansanian maaseudun kotitalouksien keskuudessa tehty tutkimus
osoittaa, että hintavaihteluita ja rankkasateita varten otettavilla vakuutuksilla on kysyntää. Halukkuus maksaa vakuutuksesta
riippuu siitä, onko vakuutuksen maksamiseen käytettävissä käteistä (Sarris et al., 2007).
49
Ks. Harrower ja Hoddinnot, 2005, Hoogeveen, 2003, ja de Weerdt, 2009. Riskinjakojärjestelyt saattavat tarjota osittaista, mutta eivät täyttä vakuutusta.
Vakuutusmaksut eivät välttämättä riitä kattamaan häiriön kaikki kustannuksia. On epätodennäköistä, että kotitaloudet ottavat täyden vakuutuksen kovarianteille
riskeille (Harrower ja Hoddinnot, 2005, Hoogeveen 2003). Kotitalouksien siirtyminen köyhyydestä vaurauteen ja toisin päin viittaa siihen, että ei ole olemassa
sellaisia riskinhallintamekanismeja, jotka suojelisivat kotitalouksia riittävästi köyhtymästä häiriötilanteissa, tai tällaiset mekanismit ovat heikkoja.
88