Uusi toivo 2/2009 - Sininauhaliitto

More documents

Recommendations

Info

Naisten kesken voimaantuminen ei ole ollenkaan huono asia. Vankilan johtaja Kaisa Tammi-Moilanen näki vankiloissa tehtyä teatteria ulkomaanmatkoillaan ja halusi tuoda idean myös Vanajan vankilaan. suuri merkitys myös näyttelĳöille itselleen. Teatteri ei ole myöskään hänen mielestään liian hieno. Kolme esityskertaa tarjoaa poikkeuksellisen teatterielämyksen ensin kaikille Vanajan vankilassa tuomiotaan suorittavalle naiselle. Seuraavana päivänä oli kutsuvierasensi-ilta ja kolmas esitys oli avoin kaikille halukkaille. Kaisa Tammi-Moilasen mielestä on tärkeää, että esityksen pääsivät näkemään kaikki ne jotka haluavat, eivät vain toiset vangit tai vankien läheiset. Punahilkka-teema sopii vankilaan Vanajan esitystä lähdettiin työstämään Grimmin Punahilkka-sadun teeman pohjalta. – Naisvangit ovat vankeinhoidossa kuin Punahilkkoja, odottavat että joku tulee pelastamaan, Tammi-Moilanen toteaa. Punahilkan tarinan oheen naiset ovat kirjoittaneet omaa tarinaansa huijatuksi ja petetyksi tulemisesta sekä muun muassa toisista huolehtimisesta. Tammi-Moilanen sanoo alkuun hieman aristelleensa aihepiiriä, sillä teksteistä olisi voinut tulla myös rajuja ja ahdistavia. Näytelmän tekĳät halusivat kuitenkin mukaan myös kauniita asioita. Tarina nyky-Hilkasta sisältää sekä omakohtaisia kokemuksia että satua. Mistään lastennäytelmästä ei 6 Vanajan Punahilkassa kuitenkaan ole kyse. – Tämä on myös selviytymistarina, tässäkin on <strong>toivo</strong>a, Kaisa Tammi-Moilanen kuvailee. Tammi-Moilanen uskoo, että kahdeksan naisen tiivis produktio antaa jotain myös koko vankiyhteisölle. Naiset vankeina ovat aina kovin syrjässä. Näytelmän kautta he tulevat näkyvämmäksi. – Rikoksen tehneet naiset yleensä aina demonisoidaan. Näistä naisista ei voi sanoa, että he ovat vain rikoksen tehneitä. He ovat paljon muutakin, vankilan johtaja selittää. Tammi-Moilasen mukaan naiset vankeina jäävät aina miesten toimintojen syrjään. Vanajalla naisille on oma osastonsa, mutta usein naiset ripotellaan pienille naisosastoille miesten kanssa samoihin vankiloihin. Noin 3700 vangin joukossa 250 naisvangin ääni ei juuri kuulu. – Naisten kesken voimaantuminen ei ole ollenkaan huono asia, Kaisa Tammi-Moilanen vakuuttaa. Teatterinohjaaja ei ole terapeutti Ohjaaja Hannele Martikainen kertoo, että alussa Tammi-Moilanen tunnusteli ohjaajan asennetta. Martikainen sanoo olevansa ennen kaikkea ohjaaja, tekevänsä ohjaajan työtä. Hän ei ole Ohjaaja Hannele Martikainen on tottunut työskentelemään eritysryhmien kanssa.
terapeutti. Kun asiasta vallitsi yhteisymmärrys, hanke lähti etenemään. Martikainen sanoo tienneensä, että vastaavanlaisia hankkeita toteutetaan maailmalla ja pitää siksi hieman huvittavana sitä, että Suomessa kuvittelemme olevamme edelläkävĳöitä asiassa kuin asiassa. Tällaista työskentelymuotoa on toteutettu muualla ja sitä on pidetty tuloksellisena muun muassa nuorisorikollisten kohdalla. Hannele Martikainen on itse työskennellyt esimerkiksi syrjäytymisvaarassa olevien lasten parissa. Hän on kokenut, että teatterin teon avulla lasten kasvu ja voimaantuminen on todellista ja silmin nähtävää. Vanajan vankilan kanssa yhteistyö on toiminut Martikaisen mukaan saumattomasti ja reunaehdoissa on pysytty. Hänen mukaansa teatterin tekĳät voivat olla taiteellisia ja impulsiivisia, mutta prosessin eteneminen on silti mietittävä tarkkaan. Kehyksien ei voi antaa olla hajallaan. Martikainen valitsi vankilamaailmaa kuulosteltuaan Punahilkkatarinan, jonka pohjalle hän rakensi kursorisen kohtausluettelon. Näyttelĳäryhmä teki itse tarinan käsikirjoituksen, josta ohjaaja ei halunnut tulla liian repivää. Itse käsikirjoittamalla näytelmästä tuli kuitenkin tekĳöidensä näköinen. Näytelmän valmistuminen eteni kohtaus kohtaukselta. Dramatisoinnista huolehti ohjaaja, joka piti hyppysissään myös viimeisen kohtauksen käsikirjoittamisen. Lopullisessa näytelmässä on yhdellä tasolla perinteinen Punahilkka-satu, yhdellä naisten omat käsikirjoitukset ja kolmantena jokaisella on oma monologinsa. Martikainen uskoo, että Punahilkan valmistuminen oli kaikille kiinnostava matka, jossa ei tarvinnut opetella hiki päässä toisten kirjoittamia vuorosanoja. Kaikkien kädenjälki on lopullisessa esityksessä näkyvissä. Prosessin eteneminen on ollut kaikille selvää, mutta samalla on jouduttu työstämään myös keskeneräisyyttä ja elämään kesken olevien asioiden kanssa. Schubert innoittaa musiikilla Punahilkka-näytelmään kuuluu myös musiikkia, jonka ohjaaja Martikainen on valinnut. Hän sanoo olleensa onnellinen sen harjoituksen jälkeen, kun ryhmä ensimmäisen kerran kuunteli Franz Peter Schubertin jousikvartettoa Tyttö ja kuolema. – Uskon, että näyttelĳät ymmärsivät silloin minua ohjaajana. Ainakin he sanoivat kuulevansa musiikin näytelmän henkilöhahmojen kautta, Martikainen muistelee. Hannele Martikainen sanoo oman työminänsä olleen innostunut projektista. Hän on tehnyt työtä kuten minkä tahansa ryhmän kanssa. Vankilassa olevien tarinat ovat tarinoita muiden joukossa. Tärkeänä Martikainen pitää sitä, että on voinut tälläkin kertaa nähdä ihmisten kasvun ja kehittymisen. Projekti on nytkin valmistanut ihmisiä uusiin asioihin. Jokainen on myös voinut toteuttaa perustarvetta ja -oikeutta tulla nähdyksi, olla ihminen. Nyt produktio toteutettiin avovankilassa, mutta yhtä hyvin se ohjaajan mielestä toimisi suljetulla osastolla. Esitysten jälkeen tulee kuoppa Haastattelut tehtiin, kun harjoitukset olivat vielä meneillään ja ensi-ilta edessäpäin. Esitysten jälkeisen tunnelman Martikainen ennakoi olevan surullinen, kun joutuu luopumaan ihmisistä, joihin on kiintynyt ja tietää kaipaavansa jälkeenpäin. – Helpotus on suuri, kun esitykset ovat ohi, mutta se onkin kauhea kuoppa, ohjaaja arvelee. Hän ei usko, että kaikki loppuu vain yhteiseen kahvitteluun ja kiittelyyn. Projekti pitää jotenkin pystyä purkamaan. 7
Page 1 and 2: uusitoivo 2/09 muutoksen ja eheytym
Page 3 and 4: Pääkirjoitus Nimenmuutoksia VUONN
Page 5: tarinaa omasta elämästä Vanajan
Page 9 and 10: OLEN SEURANNUT JONKUN VERRAN televi
Page 11 and 12: Urpo Andström kertoo saaneensa kum
Page 13 and 14: Opiskelijajärjestö mukaan keräys
Page 15 and 16: Rukous Samaan sarjaan kuului jollai
Page 17 and 18: Päihdehoito osaksi normaalia eläm
Page 19 and 20: Teksti ja kuva: Päivi Strandén Ki
Page 21 and 22: on myös huomioitava, että Benji n
Page 23 and 24: Jeesus kysyi kerran opetuslapsiltaa
Page 25 and 26: Kriminaalihuollon tukisäätiön ja
Page 27 and 28: arkistolöytöjä Ajatuksia vankila
Page 29 and 30: mielenterveys- ja päihdeyksiköss
Page 31 and 32: Tässä valtakunnassa ovat heikot v

Uusi toivo 2/2009 - Sininauhaliitto

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?