Uusi toivo 2/2009 - Sininauhaliitto

More documents

Recommendations

Info

Työpaikkoja, Osa 2 joista ei pääse juomalla eroon Kerran meillä oli parin vuoden projekti, jossa siivosimme kerrostalojen ja vähän muidenkin tiloja. Saldona oli muun muassa aikamoinen määrä kuntoisia ja epäkuntoisia polkupyöriä. Laittelimme niitä sitten ajokuntoon ja maalasimme kaikki samanvärisiksi, punakeltaisiksi. Vappuaattoaamuna kuskasimme 53 polkupyörää kaupungin keskustaan ja jätimme ne asianmukaisille paikoilleen, mutta lukitsematta, sinne tänne telineisiin. Kun sitten vappupäivänä teimme tilannekartoituksen, jokainen pyörä oli löytänyt käyttäjänsä. Ilman lupaa. Se siitä suomalaisten kuuluisasta rehellisyydestä. Tässä tapauksessa se ei haitannut, sillä käyttöön pyörät oli tarkoitettukin. Kukaan anastajista vaan ei tiennyt sitä. Ihmisiä, siis työvoimatoimistossa työnhakĳoina olevia, motivoitiin töihin monin tavoin. Lähdimme ajatuksesta, että jokainen työvoimatoimistossa työnhakĳana oleva on valmis tekemään jotain. Jos tekĳää ei voi hinata jonkun määrätyn tehtävän tasolle, on olemassa vaikka kuinka paljon tehtävää, joka voidaan hinata tekĳän tasolle. Saimme legendaarisen maineen. Jos kyseisen kolmannen sektorin toimĳa sai työvoima- tai sosiaalitoimistosta jonkun henkilön nimen ja tehtävän tarjota hänelle töitä, tarkoitti se käytännössä, että etsimme häntä niin kauan kuin löysimme keskustelukunnossa. Ei auttanut kuin töihin tulo, totaalisesti työstä kieltäytyminen tai paikkakunnan muutos. Yhtä tämmöistä vesseliä olin sitten tavoitellut Kuva: Päivi Strandén aamuin ja illoin sekä tavannutkin muutaman kerran, mutten koskaan keskustelukunnossa. Senkin aika tuli ja liekö johtunut keskimääräistä enemmän vaivaa teettäneestä työnhakĳasta vai muusta väärällä jalalla noususta, mutta tähtien asento oli minullakin nurjan sorttinen, kun viimein pääsimme keskusteluyhteyteen. Alkoi kovastikin tuttu valitusvirsi, että kun on tuo selkäkin niin reistannut, ettei oikein voi nostella mitään. Tähän tokaisin, että kun kerran olet työnhakĳana, niin se tarkoittaa, että sinulla on tarkoitus tehdäkin jotain, jos sopiva jobi vaan löytyisi. Meillä riittää sekin, että jos selkä kestää nostaa Fiskarsin sakset, niin silloin voisi jo leikellä vaikka matonkuteita, joista sitten kudomme mattoja monen näköisenkin huushollin lattiaan. Oli kuulemma akkojen hommia, johon sanoin, että tuossa tien varressa puramme vanhaa hirsirakennusta käsin tarkoituksena pystyttää se alan miehille ja naisille Sallaajärven rantaan. Mutta sinullehan se ei passaa, kun on tuo selkäkin, ettei edes vastuuta pysty kantamaan. Tölväisy otti miestä sen verran luonnon päälle, että hän sanoi venytellen: ”Toisaalta voisihan sitä jotain yrittääkin vaikka tuossa hirsityömaalla, että mitäs sitä sitten tarttis tehdä.” Sen verran olin kypsynyt viikkojen jäljittämiseen ja turhiin kotikäynteihin, että petti ammatillisuus tai sitten ei. Joka tapauksessa sanoin, että niin paljon kuin sinäkin olet elämäsi aikana viinaa juonut, niin ei tarvitse tehdä mitään. Jos seisot purkutyömaalla kahdeksan tuntia kymmenen asteen pakkasessa selvin päin tumput suorana ja katselet kun muut rakentavat sinullekin saunaa, niin on kuule hintansa väärti jo sekin. Tämä toinen Mauri purki taloa puoli vuotta terveellä selällä ilman ainuttakaan rokulipäivää. Ja valmiin saunan lauteilla, joka sai nimekseen silloisen sosiaalĳohtajan mukaan Erkin Torppa, muisteltiinkin jonkun kerran, mitä on olla tarpeellinen. 14
Rukous Samaan sarjaan kuului jollain tavalla Rositakin, joka halusi tehdä töitä ja ei halunnut tehdä töitä. Joka tapauksessa pitkänkin motivoinnin tuloksena hän sitten tuli yhteen puolimatkankodeista leikkaamaan matonkuteita. Ajatuksena oli, että jossain vaiheessa hän siirtyisi matonkuto jaksi ja siitä sitten johonkin käsityökouluun, jos vaikka pitsistä ja sametista jossain vaiheessa kansallispukuja. Aikansa meni hyvin, mutta sitten ei Rositaa enää kuulunut. Parin kotikäynnin jälkeen selvisi, että ”valkolaisten ilma piiri on niin ahdistava, ettei hän voi kansallispukunsa kanssa siellä työs ken nellä.” Totesin, että ei hätää, jos in nostus on edelleen olemassa. Kun olit puolimatkankodissa, sinulla ei ollut tulostavoitetta. Kunhan olit ja leikkasit muiden mukana sen verran, että tuntui hyvältä kuitata tilipussi. Voit leikellä kuteita myös kotonasi, mutta silloin sinulla on tulostavoite ja kuteita pitää syntyä saman verran kuin puolimatkankodin vikkelim mällä leikkaajalla. Haetaan aina leikatut maanantaina pois ja tuodaan uutta leikattavaa tilalle. Taas sujui homma aikansa hyvin, mutta löytyi uusi selitys. Oli sakset kadonneet. Veimme Rositalle kaikkiaan 3 – 4 sakset, jonka jälkeen hän pysyi tunnollisesti aina tavoitteessa ja samassa vauhdissa kuin paras leikkaajamme. Minä taas tiesin, että viikonloppuna koko suku leikkasi matonkuteita, kun oli neljät saksetkin, mutta koskaan en puuttunut tähän. Rosita oli monet eri jaksot meillä samassa hommassa aina kun niin sanottu velvoitetyöllistäminen oli mahdollista. Hän otti aina itse ajan tultua yhteyttä, että voiko hän tulla ”samalla systeemillä” ja iski silmää päälle. • Kuva: Jorma Soini Isä. Olen usein epävarma, en tiedä miten aloittaisin puheeni. En tiedä mitä ja miten sanoa, vaikka minulla olisi tärkeää asiaa. Mieluummin kannan silloin ajatukseni yksin, enkä kuormita niillä läheisiäni. Tiedän, että moni asia jää käsittelemättä ja saattaa johtaa vääriin johtopäätöksiin, kun epävarmuuksissani en tuo ajatuksiani julki. Vahvista ajatteluani ja anna minulle rohkeutta keskustella aiheista, joiden avaaminen ja ääneen sanominen ehkä tekee kipeää. Minulle ja puhekumppanille. Opeta minua ottamaan vaikeatkin asiat puheeksi. Jos sivuutan asioita kipeän tekemisen pelossa, saatan puhumattomuudellani tehdä asioista entistä vaikeampia. Kuulethan hiljaisen, sanattoman rukoukseni Tule tähänkin päivääni ja anna minulle varmuutta olla se, joksi sinä olet minut luonut. Jorma Soini sosiaalineuvos, elämän koelentäjä 15
Page 1 and 2: uusitoivo 2/09 muutoksen ja eheytym
Page 3 and 4: Pääkirjoitus Nimenmuutoksia VUONN
Page 5 and 6: tarinaa omasta elämästä Vanajan
Page 7 and 8: terapeutti. Kun asiasta vallitsi yh
Page 9 and 10: OLEN SEURANNUT JONKUN VERRAN televi
Page 11 and 12: Urpo Andström kertoo saaneensa kum
Page 13: Opiskelijajärjestö mukaan keräys
Page 17 and 18: Päihdehoito osaksi normaalia eläm
Page 19 and 20: Teksti ja kuva: Päivi Strandén Ki
Page 21 and 22: on myös huomioitava, että Benji n
Page 23 and 24: Jeesus kysyi kerran opetuslapsiltaa
Page 25 and 26: Kriminaalihuollon tukisäätiön ja
Page 27 and 28: arkistolöytöjä Ajatuksia vankila
Page 29 and 30: mielenterveys- ja päihdeyksiköss
Page 31 and 32: Tässä valtakunnassa ovat heikot v

Uusi toivo 2/2009 - Sininauhaliitto

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?