Uusi toivo 2/2009 - Sininauhaliitto
26.12.2014 • Views
Share Embed Flag

Uusi toivo 2/2009 - Sininauhaliitto

Uusi toivo 2/2009 - Sininauhaliitto

Uusi toivo 2/2009 - Sininauhaliitto

SHOW MORE
SHOW LESS
ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
ecredo.fi

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

START NOW

uusi<strong>toivo</strong><br />

2/09<br />

muutoksen ja eheytymisen erikoislehti<br />

Irtonumerohinta 6 c<br />

Tuhannet lapset<br />

kohtaavat vuosittain<br />

kovennetun lapsuuden<br />

Vanajan<br />

Punahilkka<br />

on totta ja satua<br />

”Romu muuttui<br />

käsissä<br />

arvokkaaksi”<br />

Tunne Jumala<br />

tänään<br />

Hyvää kesää kaikille!

uusi <strong>toivo</strong> 2/<strong>2009</strong><br />

Sisältö<br />

3 Nimenmuutoksia.<br />

4 Satua ja tarinaa omasta elämästä.<br />

Vanajan naisvangit tekivät itsensä<br />

näköisen Punahilkan.<br />

9 Minne katoaa miehen kyky<br />

ihmetellä<br />

10 ”Romu muuttui käsissä<br />

arvokkaaksi”. Urpo Andström sai<br />

vahvistuksen tehtävälleen.<br />

13 Opiskelijajärjestö mukaan keräyskampanjaan.<br />

14 Työpaikkoja, joista ei pääse<br />

juomalla eroon.<br />

15 Rukous.<br />

16 Väentupa sai uuden toiminnanjohtajan.<br />

Hannu Rutanen säilyttäisi<br />

päihdepalvelut lähellä asiakasta.<br />

18 Yhteiskuntavastuullisia tekoja.<br />

Kodin sähköromu kierrätetään<br />

uusiokäyttöön.<br />

19 Kilpailun avulla helpotusta<br />

pitkäaikaisasunnottomuuteen.<br />

20 Espanjasta Suomeen. Kulkukoira<br />

Benjin tarina.<br />

22 Tunne Jumala tänään.<br />

23 Kesälukemista.<br />

24 Vankeustuomio koettelee vanhemmuutta<br />

ja perhesuhteita. Tuhannet<br />

lapset viettävät vuosittain kovennettua<br />

lapsuutta.<br />

27 Arkistolöytöjä.<br />

28 Järvenpäässä harjoitellaan kaupungin<br />

ja kolmannen sektorin<br />

uudenlaista yhteistyötä.<br />

30 Kanikonttori.<br />

Myötä- ja vastatuulta.<br />

JULKAISIJA<br />

Sininauhasäätiö.<br />

Tuetun asumisen,<br />

tuetun tekemisen,<br />

tuetun olemisen ammattilainen<br />

ISSN 0780-3745<br />

63. vuosikerta<br />

4 numeroa vuodessa<br />

PÄÄTOIMITTAJA<br />

Päivi Strandén<br />

TAITTO<br />

Terttu Hauhia<br />

ETUKANNEN KUVA<br />

Päivi Strandén<br />

TOIMITUS JA TILAUKSET<br />

Sininauhasäätiö<br />

Mäkelänkatu 50<br />

00510 Helsinki<br />

p. 040 5444 105<br />

stranden@in105.fi<br />

TILAUSHINTA <strong>2009</strong><br />

24 euroa<br />

PAINOPAIKKA<br />

Ykkös-Offset<br />

Vaasa <strong>2009</strong><br />

PERUSTETTU<br />

v. 1946 nimellä Wangin Toivo<br />

2

Pääkirjoitus<br />

Nimenmuutoksia<br />

VUONNA 1946 PERUSTETTU Vangin<br />

<strong>toivo</strong> -lehti muutti nimensä <strong>Uusi</strong> <strong>toivo</strong><br />

-lehdeksi vuonna 1983. Nimenmuutosta<br />

edelsi pitkä tuumailu ja mielipiteiden<br />

kysely. Toiset olivat muutoksen<br />

puolesta, toiset sitä vastaan.<br />

Niinhän muutoksen edessä yleensä<br />

tapahtuu. Yksi syy, miksi vanki-sanasta<br />

haluttiin luopua, oli leimaavuus.<br />

Vaikka koettiin, että asioista on hyvä<br />

puhua niiden omalla nimellä, tiedostettiin<br />

myös se, ettei esimerkiksi entinen<br />

vanki kenties halua tilata lehteä,<br />

jonka kannessa komeilee menneisyydestä<br />

kipeällä tavalla muistuttava<br />

sana. Koettiin, että jopa sosiaalisen<br />

häpeän pelossa jotkut jättivät tilaamatta<br />

Vangin <strong>toivo</strong> -nimisen lehden.<br />

Lehteä jopa piiloteltiin sen nimen<br />

vuoksi.<br />

Vuoden 1983 ensimmäinen numero<br />

ilmestyi uudella nimellä <strong>Uusi</strong> <strong>toivo</strong>.<br />

Lisäliitteenä lehden nimessä säilyi<br />

sana vankilalähetyslehti. Lehden<br />

keskeinen sisältö ei nimenmuutoksen<br />

myötä muuttunut: vangit ja<br />

vankiloissa tehtävä kristillinen työ<br />

saivat edelleen runsaasti huomiota<br />

osakseen.<br />

Nimenmuutos sattui ajankoh taan,<br />

jolloin lehden silloinen julkaisija,<br />

Sini nauhaliitto, muutenkin kohotti<br />

profiiliaan. Edellisvuoden syyskokouksessaan<br />

liitto hyväksyi uudet<br />

säännöt, jotka antoivat yhdistykselle<br />

mahdollisuuden toimia kristillisen<br />

päihdehuollon järjestöjen keskusjärjestönä.<br />

Lehden nimenmuutos enteili<br />

myös lehden sisällön laajenemista.<br />

<strong>Uusi</strong> <strong>toivo</strong> -nimiseksi muuttuneen<br />

lehden ensimmäisessä numerossa<br />

todettiin, että kristillis-sosiaalinen<br />

lehti tavoittaa vuosi vuodelta yhä<br />

laajempia kohderyhmiä.<br />

Vuonna 2007, jolloin <strong>Sininauhaliitto</strong><br />

julkaisi viimeisen lehden ennen julkaisuoikeuden<br />

siirtymistä Sininauhasäätiölle,<br />

<strong>Uusi</strong> <strong>toivo</strong> -lehteä ei parhaimmallakaan<br />

tahdolla olisi voinut pitää<br />

samana lehtenä kuin se oli nimenmuutoksen<br />

vuonna 1983. Maailman<br />

meno, ihmiset ja lehden tekijät olivat<br />

vuosien saatossa muokanneet siitä<br />

oman aikansa näköisen.<br />

UUSI TOIVO -LEHDELLÄ on edelleen<br />

paljon pitkäaikaisia tilaajia ja tukijoita,<br />

jotka tietävät, miten tärkeää on,<br />

että vankiloihin ja muihin laitoksiin<br />

menee kristilliselle arvopohjalle perustuvaa<br />

luettavaa. Vangin <strong>toivo</strong> teki<br />

aikoinaan oman tehtävänsä ja <strong>Uusi</strong><br />

<strong>toivo</strong> jatkoi sen viitoittamaa tietä. Jokaista<br />

maksettua tilausta vastaan on<br />

myös edelleen turvattu ainakin yksi<br />

vapaakappale erilaisiin laitoksiin,<br />

pääosin vankiloihin.<br />

Me Uuden <strong>toivo</strong>n tekijät olemme<br />

nyt samassa tilanteessa kuin<br />

olivat kollegamme noin 27 vuotta<br />

sitten: mielessä on lehden nimenmuutos.<br />

Mutustamme ajatusta ajan<br />

kanssa. Kokeilemme mielissämme<br />

erilaisia nimivaihtoehtoja. <strong>Uusi</strong> <strong>toivo</strong><br />

on alaotsi koltaan muutoksen ja<br />

eheyty misen erikoislehti. Nyt muutos<br />

koskisi lehden koko nimeä, jonka<br />

muut tamisella viestitämme uuden<br />

aikakauden alkua. Muutosta suunnitellessamme<br />

olemme myös tietoisia<br />

siitä, että kaik ki eivät muutosta niele.<br />

Vanha nimi säilyy silti ajatuksissa.<br />

Voi vain arvuutella, miten paljon<br />

on vielä niitä, joille Nordea-pankki<br />

on edelleen KOP, vaikka välissä oli<br />

pankki nimeltä Merita. Tai Sammosta<br />

puhutaan yhä Postipankkina, vaikka<br />

senkin nimi ennätti välillä olla myös<br />

Leonia-pankki. Kaikesta huolimatta<br />

Uuden <strong>toivo</strong>n tapauksessa uskallamme<br />

ottaa nimenmuutosta koskevan<br />

riskin. Kunhan ensin asiaa tarkoin<br />

mietimme. •<br />

Päivi Strandén<br />

stranden@in105.fi<br />

MAAILMA ON MUUTTUNUT – ja<br />

me ihmiset sen mukana – vuosien<br />

myötä. Vangin <strong>toivo</strong> muuttui varmaan<br />

lähes huomaamatta yhä enemmän<br />

päihteettömän elämäntavan puolesta<br />

puhuvaksi lehdeksi, jossa kristillisyys<br />

on ollut vahvasti mukana.<br />

3

Satua ja<br />

4<br />

”Oonks mä enää koskaan entinen”

tarinaa omasta elämästä<br />

Vanajan naisvangit tekivät<br />

itsensä näköisen Punahilkan<br />

Punahilkan tarina työstettiin ohjaajan johdolla. Kaikkien esiintyjien kädenjälki näkyi itse tehdyn käsikirjoituksen ansiosta.<br />

Maailmalla on toteutettu vankien näytelmäproduktioita, mutta ei<br />

Suomessa. Vanajan naisvankilan Punahilkka-satuun pohjautuva<br />

näytelmä on tarjonnut uudenlaisen tavan toteuttaa kuntouttavaa<br />

toimintaa vankilan sisällä.<br />

Teksti ja kuvat:<br />

Päivi Strandén<br />

Vanajan vankilan johtaja Kaisa<br />

Tammi-Moilanen sanoo törmänneensä<br />

ulkomaan työmatkoilla<br />

erilaisiin vankiloiden näytelmäproduktioihin.<br />

Asia on jäänyt mieleen<br />

vaivaamaan, sillä kaikki naisvangit eivät<br />

suinkaan ole kiinnostuneet osallistumaan<br />

meikkikursseille ja vastaaville, joita yleensä<br />

pidetään naisille soveltuvina erityistoimintoina.<br />

Asia kyti pitkään Tammi-Moilasen<br />

ajatuksissa, kunnes hän tapasi vankeinhoidon<br />

työryhmässä Marika Jaarton ja kertoi<br />

tälle mietteitään. Jaarto puolestaan kertoi<br />

tuntevansa ohjaajan, jolla olisi halua ja taitoa<br />

tehdä työtä erityisryhmien kanssa. Tästä<br />

käynnistyi yhteistyö ohjaaja Hannele Martikaisen<br />

ja Vanajan vankilan kesken. Tammi-<br />

Moilanen ja Martikainen tapasivat keväällä<br />

2008 ja viime syksynä hanke käynnistyi<br />

toden teolla.<br />

Vankilan naisten joukossa ajatus näyttelemisestä<br />

herätti suurta kiinnostusta. Ketään<br />

halukasta ei lopulta tarvinnut sulkea pois<br />

joukosta. Ehtona oli, että jokainen pystyi<br />

sitoutumaan hankkeeseen sen loppuun asti.<br />

Näytelmää lähdettiin työstämään kahdeksan<br />

naisen voimin.<br />

Kaisa Tammi-Moilasen mukaan keneltäkään<br />

ei odotettu aikaisempaa kokemusta<br />

esiintymisestä. Haaveita teatteriurasta tai<br />

harrastajanäyttelemisestä toki on joillakin<br />

ollut.<br />

– Veikkaan etteivät kaikki jätä tätä tähän,<br />

Tammi-Moilanen sanoo kuukausia kestäneen<br />

harjoittelun ja innostuksen nähtyään.<br />

Esitykset oikealle teatterilavalle<br />

Valtaosa harjoituksista on toteutettu Vanajan<br />

vankilan tiloissa, mutta harjoitusten edetessä<br />

ryhmä on päässyt harjoittelemaan Hämeenlinnan<br />

teatterin vanhalle päänäyttämölle,<br />

jossa näytelmä lopulta esitettiinkin. Jo alussa<br />

päätettiin, että esitys viedään jonnekin vankilan<br />

ulkopuolelle, mutta oikeaan teatteriin<br />

pääsystä ei kukaan osannut haaveillakaan.<br />

– Paikka on onnellisten sattumien summa,<br />

Tammi-Moilanen hehkuttaa ja kehuu<br />

kaupunginteatterin lämmintä vastaanottoa.<br />

Paikalla on vankilan johtajan mielestä<br />

5

Naisten kesken<br />

voimaantuminen ei ole<br />

ollenkaan huono asia.<br />

Vankilan johtaja<br />

Kaisa Tammi-Moilanen<br />

näki vankiloissa<br />

tehtyä teatteria<br />

ulkomaanmatkoillaan<br />

ja halusi tuoda<br />

idean myös Vanajan<br />

vankilaan.<br />

suuri merkitys myös näyttelijöille<br />

itselleen. Teatteri ei ole myöskään<br />

hänen mielestään liian hieno. Kolme<br />

esityskertaa tarjoaa poikkeuksellisen<br />

teatterielämyksen ensin kaikille Vanajan<br />

vankilassa tuomiotaan suorittavalle<br />

naiselle. Seuraavana päivänä oli<br />

kutsuvierasensi-ilta ja kolmas esitys<br />

oli avoin kaikille halukkaille. Kaisa<br />

Tammi-Moilasen mielestä on tärkeää,<br />

että esityksen pääsivät näkemään<br />

kaikki ne jotka haluavat, eivät vain<br />

toiset vangit tai vankien läheiset.<br />

Punahilkka-teema sopii vankilaan<br />

Vanajan esitystä lähdettiin työstämään<br />

Grimmin Punahilkka-sadun teeman<br />

pohjalta.<br />

– Naisvangit ovat vankeinhoidossa<br />

kuin Punahilkkoja, odottavat että joku<br />

tulee pelastamaan, Tammi-Moilanen<br />

toteaa.<br />

Punahilkan tarinan oheen naiset<br />

ovat kirjoittaneet omaa tarinaansa huijatuksi<br />

ja petetyksi tulemisesta sekä<br />

muun muassa toisista huolehtimisesta.<br />

Tammi-Moilanen sanoo alkuun<br />

hieman aristelleensa aihepiiriä, sillä<br />

teksteistä olisi voinut tulla myös rajuja<br />

ja ahdistavia. Näytelmän tekijät halusivat<br />

kuitenkin mukaan myös kauniita<br />

asioita. Tarina nyky-Hilkasta sisältää<br />

sekä omakohtaisia kokemuksia että<br />

satua. Mistään lastennäytelmästä ei<br />

6<br />

Vanajan Punahilkassa kuitenkaan ole<br />

kyse.<br />

– Tämä on myös selviytymistarina,<br />

tässäkin on <strong>toivo</strong>a, Kaisa Tammi-Moilanen<br />

kuvailee.<br />

Tammi-Moilanen uskoo, että<br />

kahdeksan naisen tiivis produktio<br />

antaa jotain myös koko vankiyhteisölle.<br />

Naiset vankeina ovat aina kovin<br />

syrjässä. Näytelmän kautta he tulevat<br />

näkyvämmäksi.<br />

– Rikoksen tehneet naiset yleensä<br />

aina demonisoidaan. Näistä naisista ei<br />

voi sanoa, että he ovat vain rikoksen<br />

tehneitä. He ovat paljon muutakin,<br />

vankilan johtaja selittää.<br />

Tammi-Moilasen mukaan naiset<br />

vankeina jäävät aina miesten toimintojen<br />

syrjään. Vanajalla naisille on oma<br />

osastonsa, mutta usein naiset ripotellaan<br />

pienille naisosastoille miesten<br />

kanssa samoihin vankiloihin. Noin<br />

3700 vangin joukossa 250 naisvangin<br />

ääni ei juuri kuulu.<br />

– Naisten kesken voimaantuminen<br />

ei ole ollenkaan huono asia, Kaisa<br />

Tammi-Moilanen vakuuttaa.<br />

Teatterinohjaaja ei ole terapeutti<br />

Ohjaaja Hannele Martikainen kertoo,<br />

että alussa Tammi-Moilanen tunnusteli<br />

ohjaajan asennetta. Martikainen<br />

sanoo olevansa ennen kaikkea ohjaaja,<br />

tekevänsä ohjaajan työtä. Hän ei ole<br />

Ohjaaja Hannele<br />

Martikainen on<br />

tottunut työskentelemään<br />

eritysryhmien<br />

kanssa.

terapeutti. Kun asiasta vallitsi yhteisymmärrys,<br />

hanke lähti etenemään.<br />

Martikainen sanoo tienneensä, että<br />

vastaavanlaisia hankkeita toteutetaan<br />

maailmalla ja pitää siksi hieman huvittavana<br />

sitä, että Suomessa kuvittelemme<br />

olevamme edelläkävijöitä asiassa<br />

kuin asiassa.<br />

Tällaista työskentelymuotoa on<br />

toteutettu muualla ja sitä on pidetty<br />

tuloksellisena muun muassa nuorisorikollisten<br />

kohdalla. Hannele<br />

Martikainen on itse työskennellyt<br />

esimerkiksi syrjäytymisvaarassa olevien<br />

lasten parissa. Hän on kokenut,<br />

että teatterin teon avulla lasten kasvu<br />

ja voimaantuminen on todellista ja<br />

silmin nähtävää.<br />

Vanajan vankilan kanssa yhteistyö<br />

on toiminut Martikaisen mukaan<br />

saumattomasti ja reunaehdoissa on<br />

pysytty. Hänen mukaansa teatterin<br />

tekijät voivat olla taiteellisia ja impulsiivisia,<br />

mutta prosessin eteneminen<br />

on silti mietittävä tarkkaan. Kehyksien<br />

ei voi antaa olla hajallaan.<br />

Martikainen valitsi vankilamaailmaa<br />

kuulosteltuaan Punahilkkatarinan,<br />

jonka pohjalle hän rakensi<br />

kursorisen kohtausluettelon. Näyttelijäryhmä<br />

teki itse tarinan käsikirjoituksen,<br />

josta ohjaaja ei halunnut tulla<br />

liian repivää. Itse käsikirjoittamalla<br />

näytelmästä tuli kuitenkin tekijöidensä<br />

näköinen.<br />

Näytelmän valmistuminen eteni<br />

kohtaus kohtaukselta. Dramatisoinnista<br />

huolehti ohjaaja, joka piti hyppysissään<br />

myös viimeisen kohtauksen<br />

käsikirjoittamisen. Lopullisessa näytelmässä<br />

on yhdellä tasolla perinteinen<br />

Punahilkka-satu, yhdellä naisten<br />

omat käsikirjoitukset ja kolmantena<br />

jokaisella on oma monologinsa.<br />

Martikainen uskoo, että Punahilkan<br />

valmistuminen oli kaikille kiinnostava<br />

matka, jossa ei tarvinnut opetella hiki<br />

päässä toisten kirjoittamia vuorosanoja.<br />

Kaikkien kädenjälki on lopullisessa<br />

esityksessä näkyvissä. Prosessin eteneminen<br />

on ollut kaikille selvää, mutta<br />

samalla on jouduttu työstämään myös<br />

keskeneräisyyttä ja elämään kesken<br />

olevien asioiden kanssa.<br />

Schubert innoittaa musiikilla<br />

Punahilkka-näytelmään kuuluu myös<br />

musiikkia, jonka ohjaaja Martikainen<br />

on valinnut. Hän sanoo olleensa onnellinen<br />

sen harjoituksen jälkeen, kun<br />

ryhmä ensimmäisen kerran kuunteli<br />

Franz Peter Schubertin jousikvartettoa<br />

Tyttö ja kuolema.<br />

– Uskon, että näyttelijät ymmärsivät<br />

silloin minua ohjaajana. Ainakin he<br />

sanoivat kuulevansa musiikin näytelmän<br />

henkilöhahmojen kautta, Martikainen<br />

muistelee.<br />

Hannele Martikainen sanoo oman<br />

työminänsä olleen innostunut projektista.<br />

Hän on tehnyt työtä kuten minkä<br />

tahansa ryhmän kanssa. Vankilassa<br />

olevien tarinat ovat tarinoita muiden<br />

joukossa.<br />

Tärkeänä Martikainen pitää sitä,<br />

että on voinut tälläkin kertaa nähdä<br />

ihmisten kasvun ja kehittymisen.<br />

Projekti on nytkin valmistanut ihmisiä<br />

uusiin asioihin. Jokainen on myös voinut<br />

toteuttaa perustarvetta ja -oikeutta<br />

tulla nähdyksi, olla ihminen. Nyt<br />

produktio toteutettiin avovankilassa,<br />

mutta yhtä hyvin se ohjaajan mielestä<br />

toimisi suljetulla osastolla.<br />

Esitysten jälkeen tulee kuoppa<br />

Haastattelut tehtiin, kun harjoitukset<br />

olivat vielä meneillään ja ensi-ilta<br />

edessäpäin. Esitysten jälkeisen tunnelman<br />

Martikainen ennakoi olevan<br />

surullinen, kun joutuu luopumaan<br />

ihmisistä, joihin on kiintynyt ja tietää<br />

kaipaavansa jälkeenpäin.<br />

– Helpotus on suuri, kun esitykset<br />

ovat ohi, mutta se onkin kauhea kuoppa,<br />

ohjaaja arvelee.<br />

Hän ei usko, että kaikki loppuu<br />

vain yhteiseen kahvitteluun ja kiittelyyn.<br />

Projekti pitää jotenkin pystyä<br />

purkamaan.<br />

7

Tuula Tick uskoo<br />

näytelmän teon<br />

auttaneen arvostamaan<br />

omaa<br />

itseään.<br />

Taija Rekonen<br />

piti hyvänä tiukkaa<br />

aikataulua,<br />

joka viitoitti<br />

elämää koko<br />

harjoituskauden<br />

ajan.<br />

Hannele Martikainen palaa vielä<br />

haastattelun alussa mainitsemaansa<br />

terapiaan. Hän <strong>toivo</strong>o asian herättävän<br />

keskustelua, sillä taide ei hänen<br />

mielestään ole terapiaa, mutta jos taide<br />

aiheuttaa elämyksen, se on silloin<br />

aina terapeuttista ja toimii eheyttävästi.<br />

Vangeille, mutta myös yhteiskunnalle<br />

on hänen mielestään tärkeää, että<br />

vankila-aikana vanki saa kokemuksia,<br />

jotka valmistavat häntä vapauteen.<br />

Martikainen muistaa äitinsä usein<br />

todenneen, että ihminen on pois<br />

pahanteosta, kun on jotain mielekästä<br />

tekemistä. Syrjäytynytkin voi löytää<br />

itsensä jostain uudesta harrastuksesta,<br />

vaikka laulukuorosta, jos vain osaa<br />

hakeutua sellaisen pariin. Ja on silloin<br />

”pois pahanteosta”.<br />

Roolit jaettiin arpomalla<br />

– Arvalla taisi mennä roolit. Onnetar<br />

nosti, Taija Rekonen ja Tuula Tick<br />

muistelevat viimesyksyistä Punahilkka-esityksen<br />

roolijakoa. Taijalle<br />

lankesi Punahilkan rooli, Tuula esittää<br />

Emma-sutta. Taija ja Tuula ovat myös<br />

lupautuneet olemaan julkisesti näytelmän<br />

kasvot. Muut kuusi esiintyjää<br />

mainitaan käsiohjelmassakin vain<br />

etunimillä.<br />

Taija kertoo epäilleensä aluksi koko<br />

näytelmään lähtemistä, vaikka onkin<br />

aina ihaillut teatterimaailmaa. Henkilökunta<br />

ja muutamat muutkin saivat<br />

hänet ylipuhutuksi. Hyvä niin. Taija<br />

sanoo, ettei ole alun jälkeen katunut<br />

hetkeäkään päätöstään lähteä mukaan.<br />

Tuula pohtii omia taustojaan ja<br />

toteaa, ettei ole pitkästä tuomiostaan<br />

johtuen enää yhtä rohkea kuin ennen.<br />

Hän innostui asiasta, koska uskoi sen<br />

hälventävän nykyistä epävarmuuttaan.<br />

Harjoittelutahti tiivistyi tultaessa<br />

kohti ensi-iltaa. Harjoituksia saattoi<br />

olla neljäkin kertaa viikossa. Taija<br />

sanoo olevansa tiukasti aikataulutetun<br />

elämän ansiosta nyt poikkeuksellisen<br />

aktiivinen ja pirteä. Se on yllättänyt,<br />

sillä muussa tapauksessa hän olisi<br />

todennäköisesti hautautunut omaan<br />

vankila-asuntoonsa. Nyt koulutyö ja<br />

harjoitukset vievät usein ajasta puoli<br />

vuorokautta kerrallaan.<br />

Tuula arvioi, että hänelle näytelmäharjoituksista<br />

on ollut muun muassa<br />

se hyöty, että meneillään olevaan<br />

opiskeluun liittyvä vaikea työssäoppimisjakso<br />

on sujunut paremmin.<br />

– Oonks mä enää koskaan entinen.<br />

En ihan pilalle ole mennyt, Tuula<br />

pohtii.<br />

Taija toteaa rehellisesti, että siviilin<br />

koittaessa harrastukset saattaisivat<br />

löytyä viinan kiskomisen parista. Nyt<br />

mielessä on hakeutuminen tulevaisuudessa<br />

tavalla tai toisella johonkin, joka<br />

liittyy teatteriin. Myös itseluottamus<br />

on kasvanut Taijan mukaan roppakaupalla.<br />

Ryhmässä toimiminen on niin<br />

ikään auttanut oppimaan vuorovaikutustaitoja<br />

ja palautteen antamista.<br />

Ei tarvitse kokea<br />

olevansa vanki<br />

Naiset toteavat, että vankilassa olevaan<br />

suhtaudutaan yleensä varsin<br />

nuivasti. Punahilkkaa tehdessä<br />

kukaan ei kuitenkaan ole kohdellut<br />

heitä vankeina. Kaikki mitä tehdään,<br />

tehdään täysillä ja tosissaan. Taija ja<br />

Tuula antavatkin täyden tunnustuksen<br />

ohjaaja Hannele Martikaiselle, joka on<br />

heidän mukaansa ollut näyttelijöitä<br />

kohtaan erittäin kannustava.<br />

Tuulan mielestä näytelmässä mukana<br />

oleminen on auttanut arvostamaan<br />

omaa itseään. Tosin lavalle ensimmäisen<br />

kerran astuminen oli todella<br />

jännittävä hetki ja sydän takoi silloin<br />

ylikierroksilla. Näytelmän tekeminen<br />

on tarkoittanut myös muutakin kuin<br />

näytelmäharjoituksia. Yhdessä on tehty<br />

muun muassa kutsut, käsiohjelmat<br />

ja näytöksen juliste. Kaiken sen Tuula<br />

kokee olevan niin ikään valmistautumista<br />

siviiliin.<br />

Taija on pitänyt hyvänä myös sitä,<br />

että kyse on selkeästä projektista, jossa<br />

tähdätään lopputulokseen. Tekemisen<br />

tarkoitus ei kenellekään jäänyt<br />

epäselväksi<br />

Esitysten jälkeisestä ajasta molemmilla<br />

on jo jonkinlainen näkemys.<br />

Taija uskoo, että on hyvä vähän vetää<br />

henkeä, kun esirippu on laskeutunut<br />

viimeisen kerran ja koulukin on samoihin<br />

aikoihin päättynyt. Tuula puolestaan<br />

suunnittelee, että iltakouluun<br />

vois jäädä nyt paremmin aikaa. •<br />

8

OLEN SEURANNUT JONKUN VERRAN<br />

televisiosta Tunne mies -sarjaa. Sarjassa<br />

käsitellään miehen näkökulmaa<br />

elämään.<br />

Hiljattain haastattelijan jututettavana<br />

oli toimittaja Risto Lindstedt.<br />

Hän kertoi vieneensä vanhan isänsä<br />

Pietariin katsomaan miljoonakaupungin<br />

nähtävyyksiä. Kierros ulottui myös<br />

Iisakin kirkkoon. Siellä he seisoivat<br />

yli sata metriä korkean kirkon sisällä<br />

ja katselivat ylöspäin. Risto Lindstedt<br />

kertoi isälleen, ettei ollut itsekään ennen<br />

ollut tässä kirkossa. Isän katsellessa<br />

ylöspäin hän totesi pojalleen:<br />

” Kyllä minä todella ihmettelen tuota<br />

sinun ihmettelysi huonoutta.”<br />

Lindstedt pohti, mihin me miehet<br />

niin helposti kadotamme vuosien vilinässä<br />

kyvyn ihmetellä asioita. Lapsena<br />

lauloimme ”maailmassa monta on<br />

ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää<br />

Minne katoaa<br />

miehen kyky<br />

ihmetellä<br />

kummastuttaa pientä kulkijaa”. Nyt<br />

vain toteamme itsestäänselvyyksiä<br />

eikä sisällä oikein liikahda mitään.<br />

OLIN VAIMONI KANSSA HILJATTAIN<br />

Tukholmassa. Meillä oli aikaa kävellä<br />

kaupungilla. Välillä huomasin<br />

kun vai moni oli jäänyt jälkeen ja jäin<br />

odottelemaan. Hän jäi ihailemaan<br />

esimerkiksi Tegnerlundin puiston<br />

kukkivia puita ja hienoja patsaita.<br />

Kuinka ne olivatkaan jääneet itseltäni<br />

huomaamatta.<br />

Kyllähän minä pysähdyn katsomaan<br />

hienoa moottoripyörää, autoa<br />

tai hätkähdyttävää näkymää näköalapaikalta.<br />

Mutta harvemmin tulee<br />

kunnolla pohdittua näkemäänsä ja<br />

kuulemaansa: ”Vau, kuinkahan rakentajat<br />

ovat aikanaan saaneet rakennustelineet<br />

noin ylös tai kuinkahan<br />

insinöörit ovat ratkaisseet tämän<br />

moottorin polttoaineen syötön noin<br />

tarkasti”<br />

SUURIMMAT IHMETTELYN AIHEET<br />

taitavat löytyä luomakunnasta.<br />

Ihmisen jalat ovat ehkä hienommat<br />

iskunvaimentajat kuin insinöörien rakennelmat<br />

autossa. Ja ihmisen silmä<br />

fiksumpi kuin yksikään kamera. Minun<br />

onkin mahdotonta käsittää sitä että<br />

luomakunta olisi olemassa sattumalta.<br />

Kuinka niin hienot rakennelmat kuin<br />

silmä, avaruus tai vaikkapa appelsiinipuu<br />

voivat olla sattuman tulosta On<br />

paljon luonnollisempaa uskoa, että<br />

kaiken takana on jotain paljon ihmistä<br />

viisaampaa.<br />

Kesäloman lähestyessä aionkin<br />

harjoitella ihmettelemistä. Risto Lindstedtin<br />

tavoin liikun paljon moottoripyörällä<br />

ja aion käyttää kaikkia aistejani<br />

ajaessa. Tuhannet tuoksut, kaunis<br />

luonto, kesällä niin avoimet ja puheliaat<br />

ihmiset. Ihmeteltävää kyllä riittää.<br />

Siitä luojani on pitänyt huolen. •<br />

Vesa Lehtelä<br />

toimitusjohtaja<br />

Sininauhasäätiö<br />

Kuva: Päivi Strandén<br />

9

”Romu muuttui käsissä arvokkaaksi”<br />

Urpo Andström sai<br />

vahvistuksen tehtävälleen<br />

Teksti ja kuvat: Päivi Strandén<br />

10<br />

Urpo Andströmin johtama Karismakoti<br />

sijaitsee Siuntion vehreässä<br />

maisemassa.

Urpo Andström kertoo saaneensa kummallisen vahvis tuk sen ryhtyä<br />

Karismakodin toi minnanjohtajaksi. Tehtävän vastaanottamista<br />

viimeiseen saakka epäillyt Andström kohtasi ennen päätöstään<br />

koti kokouksessa malesialaisen pastorin, joka puhutteli kuulijaansa<br />

sanoen, ettei pääse irti piinaavasta näystä. Saarna miehen näyssä<br />

Andström ke räsi kaatopaikalla romua, joka muuttui tämän käsissä<br />

arvokkaaksi tavaraksi. Tuon kuultuaan Urpo Andström tiesi, ettei<br />

hän voi kieltäytyä tarjotusta tehtävästä. Jumala oli jo valmistanut<br />

mielen ja sydämen toiminnanjohtajan työhön.<br />

Karismakoti oli Andströmille<br />

tuttu paikka jo ennen sen<br />

palvelukseen siirtymistään.<br />

Vapaakirkon teologisen<br />

opiston käyneenä hän tunsi kutsumusta<br />

kristilliseen työhön ja veti silloin tällöin<br />

iltahartauksia Karismakodilla sekä otti<br />

vastuuta viikonloppupäivystyksistä.<br />

Toiminnanjohtajan paikan vapauduttua<br />

hän kuitenkin oli juuri ennättänyt<br />

sitoutua Vuorilinnayhteisöön, yhdistykseen,<br />

joka on perustettu eheytymistä<br />

ja parantumista varten. Parantuminen<br />

on Andströmin mukaan hieman huono<br />

ilmaus, mutta tarkoitus oli kohdata niitä<br />

ihmisiä, jotka ovat kokeneet pettymyksen<br />

seurakuntiin ja Jumalaankin.<br />

Andström aloitti osa-aikaisena<br />

toiminnanjohtajana Karismakodilla<br />

mar ras kuussa 2005 ja puolisen vuotta<br />

sen jäl keen siirtyi kokoaikaiseksi. Työt<br />

aloittaes saan hän ei voinut vielä uskoa,<br />

miten hedelmällistä hoitokotityö voi<br />

olla, ja miten tuloksia tuottavaa. Asiakastyössä<br />

mukana oleminen on lisäksi<br />

hänen mielestään hyvin palkitsevaa.<br />

Yrittäjäkokemuksesta Urpo Andström<br />

sanoo olleen hyvä apu myös taloushallinnon<br />

asioiden ymmärtämiseen, sillä<br />

sekin on osa toiminnanjohtajan työtä.<br />

– Taloutta ei voi rakentaa uskon<br />

varaan. Uskon varassa tehdään jotkut<br />

muut asiat kuin taloussuunnitelmat, hän<br />

toteaa.<br />

Työsuhteensa alussa Andström pohti<br />

kuitenkin, riittääkö hänen koulutuksensa<br />

tehtävään. Lääninhallitukselta tuli<br />

siihen myöntävä vastaus: sekä koulutus<br />

että kokemus ovat riittävät.<br />

Hoitokodin johtajan on Andströmin<br />

mielestä muutenkin pystyttävä tekemään<br />

mitä vain, myös keittiöhommia.<br />

Niihinkin hän tarttuu tarvittaessa ja<br />

haluaa siten näyttää omalla esimerkillään,<br />

ettei Karismakodilla kukaan voi<br />

olla toisen yläpuolella. Johtajanakin hän<br />

sanoo olevansa tiimijohtaja ja haluaa ottaa<br />

toiset työntekijät mukaan päätöksiin,<br />

kun ne koskevat talossa tehtävää työtä.<br />

Andström pitää<br />

tärkeänä, että<br />

Karismakoti<br />

auttaa ihmisen<br />

jaloilleen.<br />

Vanhoista rasitteista eroon<br />

Karismakodin perusta on lähetysnuorten<br />

1980-luvulla käynnistämässä<br />

hoitokotitoiminnassa. Andström kokee,<br />

että lähetysnuorten toimintatapa on<br />

ollut rasitteena vielä senkin jälkeen,<br />

kun Karismakoti ry ryhtyi jatkamaan<br />

hoitokotityötä. Periaatteena oli, että<br />

työntekijät joutuivat rahoittamaan oman<br />

toimeentulonsa, jotta hoitokotityötä pystyi<br />

tekemään vapaaehtoisena. Myöhemmin<br />

tästä käytännöstä on luovuttu ja<br />

siir rytty palkkatyöhön.<br />

Kun Urpo Andström aloitti toiminnanjohtajana,<br />

hän ei osannut varautua<br />

Karismakotia vaivanneisiin taloudellisiin<br />

tappioihin. Hän ajatteli tuolloin,<br />

että kristillisen päihdetyön arvoa on<br />

nostettava. Karismakoti aloitti sen nostamalla<br />

hoitovuorokausihintojaan. Myös<br />

KAN-järjestö lähti mukaan tekemään<br />

työtä arvostuksen kohottamiseksi. Yksi<br />

osa siitä oli hoidon sisällön avaaminen<br />

maksajien tietoisuuteen. Tästä on seurannut,<br />

että asiakkaita on saatu uusista<br />

kunnista ja Karismakoti pääsi taloudellisesti<br />

tasapainoon.<br />

Andströmin mukaan Karismakoti ei<br />

ole leimautunut mihinkään seurakuntaan.<br />

Työntekijät ja hallituksen jäsenet<br />

edustavat useita eri seurakuntia. Tunnustava<br />

kristitty on jokaisen hoitotyötä<br />

tekevän kuitenkin oltava. Työntekijävalintoihin<br />

se tekee oman vaikeutensa,<br />

kun valittavan pitäisi olla ammatillisesti<br />

sopiva ja sen lisäksi hänen on pitänyt<br />

sisäistää hoitoideologia. Ei riitä, että<br />

työntekijä ymmärtää, mistä kristillisessä<br />

päihdetyössä on kyse.<br />

Asiakas autetaan jaloilleen<br />

– Uskoon tulo ei ole ykkösasia, Urpo<br />

And ström toteaa hoidon tavoitteista.<br />

Tärkeintä on auttaa Karismakotiin<br />

hoi to jaksolle tuleva ihminen jaloilleen.<br />

Hoi don kuluessa toki käytetään paljon<br />

Raa matun tietoa ja Jumalan ihmiskuvaa.<br />

Uskoon tulo on Andströmin mielestä<br />

ihmisen ja Jumalan välinen asia ja itse<br />

11

”Kristillisen päihdetyön arvoa on voitava nostaa.”<br />

hän kokee, että olisi jopa aikamoista<br />

manipulointia, jos hoidossa olevaa<br />

yritettäisiin väkisin johdatella uskoon.<br />

Toisinaan tosin äskettäin uskoon tulleet<br />

asiakkaat yrittävät saada etuisuutta<br />

itselleen muihin asiakkaisiin nähden.<br />

Andström haluaa korostaa, ettei uskoon<br />

tullutta asiakasta kohdella yhtään toisia<br />

parempana. Jokainen on yhtä arvokas,<br />

olivatpa taustat minkälaiset tahansa.<br />

– Tulkaa aidoiksi ihmisiksi, silloin me<br />

voimme teitä auttaa, Andström saattaa<br />

todeta oman uskonratkaisunsa avulla<br />

parempaa asemaa hakeville.<br />

Karismakoti on 14-paikkainen, kodinomainen,<br />

miehille tarkoitettu hoitokoti.<br />

Pääosa asiakkaista tulee edelleen eteläisestä<br />

Suomesta, vaikka Helsinki, Vantaa,<br />

Espoo ja Kauniainen ovat osittain kilpailutusten<br />

johdosta päättäneet, etteivät<br />

lähetä kuntalaisiaan Karismakodille.<br />

Jokainen asiakas aloittaa kuukauden<br />

mittaisella sitoumuksella. Sen jälkeen<br />

katsotaan jatko, josta tehdään yksilöllinen<br />

suunnitelma. Hoidon pituus päätetään<br />

aina tapauskohtaisesti. Asiakkaan<br />

menneisyydellä ja elämänhistorialla<br />

on suuri merkitys. Jos joku on aloittanut<br />

päihteiden käytön 12-vuotiaana ja<br />

tulee Karismakodille 40-vuotiaana, ei<br />

kolmen kuukauden hoito muuta asioita<br />

miksikään. Toisella voi olla paljonkin<br />

elämässään asioita, joiden päälle rakentaa.<br />

Silloin lyhyempi hoitojakso tulee<br />

kysymykseen.<br />

Kukaan ei saa jäädä syrjään<br />

Karismakodissa ei ole varsinaista työvelvoitetta.<br />

Tekemistä on kuitenkin paljon<br />

tarjolla ja jokainen osallistuu askareisiin<br />

omilla voimavaroillaan ja kyvyillään.<br />

– Kukaan ei pääse olemaan syrjässä,<br />

12<br />

Kaija ja Urpo<br />

Andströmillä on<br />

lasten aikuistuttua<br />

paremmin<br />

aikaa tehdä<br />

työtä yhdessä.<br />

tänne ei voi tulla vain lepäämään, Urpo<br />

Andström sanoo.<br />

Toiminnanjohtaja on huomannut,<br />

että monet Karismakodilta avun saaneet<br />

ovat halunneet jättää merkkinsä jollain<br />

tavalla yhdistyksen noin kahdeksan<br />

hehtaarin tontille ja sen rakennuksiin.<br />

Näppärät tekijät ovat korjanneet vanhaa<br />

ja rakentaneet uutta. Tekeminen on<br />

pantu hyvillä mielin merkille. Kiitollisia<br />

asiakkaita Karismakodilla riittääkin.<br />

Hoitokoti selvitteli kymmenen vuoden<br />

ajanjaksolta elämässä täyskäännöksen<br />

tehneiden määrän. Andström pitää hyvänä<br />

tuloksena, kun keskimäärin kuusi<br />

ihmistä vuodessa pääsee tähän. Monesta<br />

selviytyjästä on tullut myöhemmin<br />

toisten auttaja.<br />

Karismakoti ei ole varsinaisesti<br />

yhteisöllinen hoitokoti, mutta Andströmin<br />

mielestä siellä toteutetaan jopa<br />

aidompaa yhteisöllisyyttä kuin jossain<br />

muualla. Karismakodilla kristillinen<br />

arvomaailma on vahvasti ohjaamassa<br />

toimintaa. Jokainen hyväksytään ja uskalletaan<br />

kohdata rikkinäisyys ja myös<br />

sen aiheuttamat reaktiot.<br />

Karsimakodille asiakkaan lähettäessään<br />

sosiaalityöntekijät toteavat usein,<br />

että kokeillaan vielä tätä, kun mikään<br />

muu ei auta. Viimeiseksi mahdollisuudeksi<br />

katsotusta hoidosta on tullut ikään<br />

kuin armopala.<br />

Urpo Andströmillä on tällä hetkellä<br />

syvä huoli laman varjolla ja sen johdosta<br />

tehtävistä säästöistä. Karismakodin<br />

tulevaisuuden suhteen hän ei ole<br />

huolissaan. Se täyttää paikkansa jossain<br />

muussa tehtävässä, jos kunnat yllättäen<br />

päättäisivät lopettaa asiakkaiden lähettämisen<br />

sinne. Hänellä on huoli asiakkaista.<br />

Mihin he joutuvat<br />

– Nyt ei puhuta ihmisten elämästä,<br />

vaan lyhyessä ajassa pitäisi saada tuloksia<br />

aikaan. Tulosten pitää olla mitattavia,<br />

mutta ne ovat lyhytnäköisiä.<br />

Mukaan Sininauhatoimintaan<br />

Urpo Andström valittiin Sininauhaliiton<br />

hallitukseen varajäseneksi kaksivuotiskaudeksi<br />

vuonna 2008. Tuolloinkin<br />

Andström epäröi, kun yhdistyksen<br />

hallitus ehdotti häntä liiton hallitukseen.<br />

Urpo Andström koki, ettei häntä<br />

ehkä tunneta riittävästi Sininauhan<br />

jäsenkentässä. Yrittäjätaustansa lisäksi<br />

Andström on aiemmin toiminut muun<br />

muassa kotikuntansa Vihdin palveluksessa<br />

nuorisotyön puolella.<br />

Toisaalta Andström on osallistunut<br />

aktiivisesti muun muassa Sininauhaliiton<br />

Siniboss-toimintaan aloitettuaan<br />

toiminnanjohtajan tehtävässä. Liiton<br />

hallituksessa Andström on istunut lähes<br />

joka kokouksessa, sillä melkein aina<br />

joku varsinaisista jäsenistä on estynyt<br />

saapumasta kokoukseen.<br />

Sininauhasäätiön seitsenjäseniseen<br />

hallitukseen Urpo Andström nimitettiin<br />

vuoden <strong>2009</strong> alusta. Säätiön hallituksen<br />

jäsenvalinnat tekee Sininauhaliiton<br />

hallitus.<br />

Pariskuntatyöskentely jatkuu<br />

Karsimakodin toiminnanjohtajan tehtävästä<br />

muutama vuosi sitten eläkkeelle<br />

jääneen Jan Nybergin vaimo, Sinikka<br />

Nyberg, työskentelee edelleen Karismakodilla.<br />

Pariskuntaperinnettä jatkamaan<br />

on kesäkuun alusta tullut Urpo Andströmin<br />

vaimo, Kaija Andström.<br />

Kaija Andströmillä on lähihoitajan<br />

koulutuksen lisäksi hankittuna päihdetyön<br />

ammattitutkinto. Myös keittiöpuolen<br />

koulutusta häneltä löytyy. Kaija<br />

Andström työskenteli aikaisemmin viisi<br />

vuotta ohjaajana Tervalammen hoitokodissa<br />

Vihdissä.<br />

Urpo Andströmin mukaan heidän<br />

on nyt hyvä tehdä työtä pariskuntana,<br />

kun perheen neljä lasta ovat lähes aikuistuneet<br />

ja voimavaroja voi suunnata<br />

eri tavoin kodin ulkopuolelle.<br />

– Jos vain toinen on kristillisessä<br />

päihdetyössä, toinen ei voi sitä ymmärtää,<br />

jos ei ole jollain lailla mukana, Urpo<br />

Andström toteaa.<br />

Toiminnanjohtajan tehtäväänsä 53-<br />

vuotias Andström sanoo nyt panostavansa<br />

täysillä. Hän ei halua suunnitella<br />

liiaksi asioita eteenpäin. Eläkepaikkaajatuksia<br />

hänellä ei Karismakodista<br />

myöskään ole.<br />

– Jumala on johdattanut minua<br />

työpaikasta toiseen, en voi siksi sanoa,<br />

että päätepiste olisi täällä, Andström<br />

pohtii. •

Opiskelijajärjestö mukaan<br />

keräyskampanjaan<br />

Katseita riitti Sininauhasäätiön<br />

toukokuisessa<br />

varainhankintatapahtumassa<br />

Helsingin keskustassa<br />

Kolmen sepän<br />

patsaalla. Kodittomuuden<br />

poistamisen näkee hyvänä<br />

ja tärkeänä asiana<br />

Diakonia ammattikorkeakoulun<br />

opiskelijajärjestö<br />

Hedari ry, joka oli yhteistyössä<br />

ideoimassa uudenlaista<br />

tapaa kerätä näkyvyyttä<br />

Kansa pois kadulta<br />

-kampanjalle.<br />

Kuva: Pirjo Sipilä<br />

Kampanjan myötä Sininauhasäätiöön on hankittu neljä metriä pitkä banderolli, joka<br />

käärittiin ensimmäistä kertaa esille pääkaupungin iltapäiväruuhkassa liikkuvien katseltavaksi.<br />

Kuva: Pirjo Sipilä Kuva: Taina Andreev<br />

Kuva: Pirjo Sipilä<br />

Keräykseen voit osallistua<br />

lahjoittamalla Osuuspankin<br />

keräystilille:<br />

578954-236159.<br />

Etelä-Suomen lääninhallituksen<br />

keräyslupa: OKH531A<br />

Varainhankinnan ohessa keräsimme ”Koti<br />

kodittomalle” piirroksia yli 70 kappaletta<br />

ministeri Jan Vapaavuorelle luovutettavaan<br />

kansalaisadressiin.<br />

Jatkossa Hedari ry on mukana viemässä<br />

Sininauhasäätiön kampanjahaastetta eteenpäin<br />

toisille opiskelijayhdistyksille eri puolille<br />

Suomea vastaavantyyppisten tilaisuuksien<br />

järjestämiseksi.<br />

Opiskelijatahojen kanssa yhteistyössä<br />

toteutettava kansalaisadressi luovutetaan<br />

asuntoministerille vuoden 2010 aikana.<br />

13

Työpaikkoja,<br />

Osa 2<br />

joista ei pääse juomalla eroon<br />

Kerran meillä oli parin vuoden<br />

projekti, jossa siivosimme<br />

kerrostalojen ja vähän muidenkin<br />

tiloja. Saldona oli muun muassa<br />

aikamoinen määrä kuntoisia ja epäkuntoisia<br />

polkupyöriä. Laittelimme<br />

niitä sitten ajokuntoon ja maalasimme<br />

kaikki samanvärisiksi, punakeltaisiksi.<br />

Vappuaattoaamuna kuskasimme 53<br />

polkupyörää kaupungin keskustaan<br />

ja jätimme ne asianmukaisille paikoilleen,<br />

mutta lukitsematta, sinne tänne<br />

telineisiin. Kun sitten vappupäivänä<br />

teimme tilannekartoituksen, jokainen<br />

pyörä oli löytänyt käyttäjänsä. Ilman<br />

lupaa.<br />

Se siitä suomalaisten kuuluisasta<br />

rehellisyydestä. Tässä tapauksessa<br />

se ei haitannut, sillä käyttöön pyörät<br />

oli tarkoitettukin. Kukaan anastajista<br />

vaan ei tiennyt sitä.<br />

Ihmisiä, siis työvoimatoimistossa<br />

työnhakijoina olevia, motivoitiin<br />

töihin monin tavoin. Lähdimme<br />

ajatuksesta, että jokainen työvoimatoimistossa<br />

työnhakijana oleva on<br />

valmis tekemään jotain. Jos tekijää ei<br />

voi hinata jonkun määrätyn tehtävän<br />

tasolle, on olemassa vaikka kuinka<br />

paljon tehtävää, joka voidaan hinata<br />

tekijän tasolle.<br />

Saimme legendaarisen maineen.<br />

Jos kyseisen kolmannen sektorin<br />

toimija sai työvoima- tai sosiaalitoimistosta<br />

jonkun henkilön nimen ja<br />

tehtävän tarjota hänelle töitä, tarkoitti<br />

se käytännössä, että etsimme häntä<br />

niin kauan kuin löysimme keskustelukunnossa.<br />

Ei auttanut kuin töihin<br />

tulo, totaalisesti työstä kieltäytyminen<br />

tai paikkakunnan muutos. Yhtä tämmöistä<br />

vesseliä olin sitten tavoitellut<br />

Kuva: Päivi Strandén<br />

aamuin ja illoin sekä tavannutkin<br />

muutaman kerran, mutten koskaan<br />

keskustelukunnossa. Senkin aika tuli<br />

ja liekö johtunut keskimääräistä enemmän<br />

vaivaa teettäneestä työnhakijasta<br />

vai muusta väärällä jalalla noususta,<br />

mutta tähtien asento oli minullakin<br />

nurjan sorttinen, kun viimein pääsimme<br />

keskusteluyhteyteen.<br />

Alkoi kovastikin tuttu valitusvirsi,<br />

että kun on tuo selkäkin niin<br />

reistannut, ettei oikein voi nostella mitään.<br />

Tähän tokaisin, että kun kerran<br />

olet työnhakijana, niin se tarkoittaa,<br />

että sinulla on tarkoitus tehdäkin<br />

jotain, jos sopiva jobi vaan löytyisi.<br />

Meillä riittää sekin, että jos selkä kestää<br />

nostaa Fiskarsin sakset, niin silloin<br />

voisi jo leikellä vaikka matonkuteita,<br />

joista sitten kudomme mattoja monen<br />

näköisenkin huushollin lattiaan. Oli<br />

kuulemma akkojen hommia, johon<br />

sanoin, että tuossa tien varressa puramme<br />

vanhaa hirsirakennusta käsin<br />

tarkoituksena pystyttää se alan miehille<br />

ja naisille Sallaajärven rantaan.<br />

Mutta sinullehan se ei passaa, kun on<br />

tuo selkäkin, ettei edes vastuuta pysty<br />

kantamaan. Tölväisy otti miestä sen<br />

verran luonnon päälle, että hän sanoi<br />

venytellen: ”Toisaalta voisihan sitä<br />

jotain yrittääkin vaikka tuossa hirsityömaalla,<br />

että mitäs sitä sitten tarttis<br />

tehdä.”<br />

Sen verran olin kypsynyt viikkojen<br />

jäljittämiseen ja turhiin kotikäynteihin,<br />

että petti ammatillisuus tai sitten ei.<br />

Joka tapauksessa sanoin, että niin paljon<br />

kuin sinäkin olet elämäsi aikana<br />

viinaa juonut, niin ei tarvitse tehdä<br />

mitään. Jos seisot purkutyömaalla<br />

kahdeksan tuntia kymmenen asteen<br />

pakkasessa selvin päin tumput suorana<br />

ja katselet kun muut rakentavat<br />

sinullekin saunaa, niin on kuule<br />

hintansa väärti jo sekin. Tämä toinen<br />

Mauri purki taloa puoli vuotta terveellä<br />

selällä ilman ainuttakaan rokulipäivää.<br />

Ja valmiin saunan lauteilla, joka<br />

sai nimekseen silloisen sosiaalijohtajan<br />

mukaan Erkin Torppa, muisteltiinkin<br />

jonkun kerran, mitä on olla tarpeellinen.<br />

14

Rukous<br />

Samaan sarjaan kuului jollain tavalla<br />

Rositakin, joka halusi tehdä<br />

töitä ja ei halunnut tehdä töitä. Joka<br />

tapauksessa pitkänkin motivoinnin<br />

tuloksena hän sitten tuli yhteen puolimatkankodeista<br />

leikkaamaan matonkuteita.<br />

Ajatuksena oli, että jossain<br />

vaiheessa hän siirtyisi matonkuto jaksi<br />

ja siitä sitten johonkin käsityökouluun,<br />

jos vaikka pitsistä ja sametista jossain<br />

vaiheessa kansallispukuja. Aikansa meni<br />

hyvin, mutta sitten ei Rositaa enää<br />

kuulunut. Parin kotikäynnin jälkeen<br />

selvisi, että ”valkolaisten ilma piiri on<br />

niin ahdistava, ettei hän voi kansallispukunsa<br />

kanssa siellä työs ken nellä.”<br />

Totesin, että ei hätää, jos in nostus on<br />

edelleen olemassa. Kun olit puolimatkankodissa,<br />

sinulla ei ollut tulostavoitetta.<br />

Kunhan olit ja leikkasit muiden<br />

mukana sen verran, että tuntui hyvältä<br />

kuitata tilipussi. Voit leikellä kuteita<br />

myös kotonasi, mutta silloin sinulla<br />

on tulostavoite ja kuteita pitää syntyä<br />

saman verran kuin puolimatkankodin<br />

vikkelim mällä leikkaajalla. Haetaan<br />

aina leikatut maanantaina pois ja tuodaan<br />

uutta leikattavaa tilalle.<br />

Taas sujui homma aikansa hyvin,<br />

mutta löytyi uusi selitys. Oli sakset<br />

kadonneet. Veimme Rositalle kaikkiaan<br />

3 – 4 sakset, jonka jälkeen hän<br />

pysyi tunnollisesti aina tavoitteessa ja<br />

samassa vauhdissa kuin paras leikkaajamme.<br />

Minä taas tiesin, että viikonloppuna<br />

koko suku leikkasi matonkuteita,<br />

kun oli neljät saksetkin, mutta<br />

koskaan en puuttunut tähän. Rosita<br />

oli monet eri jaksot meillä samassa<br />

hommassa aina kun niin sanottu velvoitetyöllistäminen<br />

oli mahdollista.<br />

Hän otti aina itse ajan tultua yhteyttä,<br />

että voiko hän tulla ”samalla systeemillä”<br />

ja iski silmää päälle. •<br />

Kuva: Jorma Soini<br />

Isä. Olen usein epävarma, en tiedä miten aloittaisin puheeni.<br />

En tiedä mitä ja miten sanoa, vaikka minulla olisi tärkeää asiaa.<br />

Mieluummin kannan silloin ajatukseni yksin, enkä kuormita<br />

niillä läheisiäni. Tiedän, että moni asia jää käsittelemättä ja<br />

saattaa johtaa vääriin johtopäätöksiin, kun epävarmuuksissani<br />

en tuo ajatuksiani julki.<br />

Vahvista ajatteluani ja anna minulle rohkeutta keskustella<br />

aiheista, joiden avaaminen ja ääneen sanominen ehkä<br />

tekee kipeää. Minulle ja puhekumppanille. Opeta minua<br />

ottamaan vaikeatkin asiat puheeksi. Jos sivuutan asioita kipeän<br />

tekemisen pelossa, saatan puhumattomuudellani tehdä<br />

asioista entistä vaikeampia.<br />

Kuulethan hiljaisen, sanattoman rukoukseni Tule tähänkin<br />

päivääni ja anna minulle varmuutta olla se, joksi sinä olet<br />

minut luonut.<br />

Jorma Soini<br />

sosiaalineuvos,<br />

elämän koelentäjä<br />

15

Väentupa sai uuden toiminnanjohtajan<br />

Hannu Rutanen<br />

säilyttäisi päihdepalvelut<br />

lähellä asiakasta<br />

Teksti ja kuva: Päivi Strandén<br />

Hannu Rutanen on työurallaan<br />

saanut seurata sosiaalipalvelujen<br />

kehitys tä Suomessa.<br />

Erilaisissa tehtävissä<br />

hän on nähnyt muutosten<br />

hyödyt ja haitat. Laukaassa<br />

Väentupa ry:n uutena<br />

toiminnanjohtaja na Rutanen<br />

kokee, että aidoim millaan<br />

sosiaalityö on nykyään siellä,<br />

missä sen toteuttajina ovat<br />

kol man nen sektorin toimijat.<br />

Rutanen puhuu mielellään<br />

myös lähipalvelujen säilyttämisen<br />

puolesta.<br />

Hannu Rutanen aloitti<br />

Väen tuvan toiminnanjohtajan<br />

tehtä vässä<br />

maaliskuussa edellisen<br />

toiminnanjohtajan, Risto<br />

Närhen siir ryttyä Sininauhaliiton<br />

palvelukseen. Rutanen oli jo ottanut<br />

vuodenvaihteessa kolmen kuukauden<br />

ajan tuntumaa Väentupaan tehdessään<br />

sel vitystyötä sosiaalisen yrityksen<br />

perus tamismahdollisuudesta osaksi<br />

yhdistyksen toimintaa. Rutanen kertoo<br />

päässeensä tuolloin hyvin sisälle<br />

Väentuvan arkeen ja päätti hakea<br />

vapaana olevaa toiminnanjohtajan<br />

paikkaa.<br />

Laukaaseen Hannu Rutanen siirtyi<br />

Lammin ja Tuuloksen sosiaalijohtajan<br />

tehtävästä kuntien liityttyä Hämeenlinnan<br />

kaupunkiin vuoden <strong>2009</strong> alussa.<br />

Alun perin Rutanen on kotoisin<br />

Saarijärveltä, jonne paluuta hän pitää<br />

mahdollisena. Toistaiseksi perhe asuu<br />

vielä mansikkatilalla Lammilla.<br />

16<br />

Ajatteluun muutoksia<br />

vuosien varrella<br />

Diakonian ja sosiaalityön tutkinnon<br />

suorittanut Rutanen aloitti uransa<br />

päihdehuollon sosiaalityössä 1980-luvulla.<br />

Ensimmäiset kokemukset alalta<br />

hän hankki Järvenpään sosiaalisairaalasta<br />

ja A-klinikalta. Tuolloin tyylinä<br />

oli, että pidettiin tarkka etäisyys asiakkaan<br />

ja ammattilaisen välillä. Tähän<br />

annettiin myös selkeä ohjeistus.<br />

Hannu Rutanen toteaa, että hänen<br />

ajattelussaan on tapahtunut selvä<br />

muutos lähes 30 vuoden työkokemuksen<br />

aikana. Toimiessaan myöhemmin<br />

Espoon Leppävaaran katkaisuhoitoasemalla,<br />

vallalla oli jo yhteisöllisyys<br />

ja vertaistuen korostuminen. Osalla<br />

työntekijöistä oli omakohtainen päihdetausta.<br />

Tuolloin Rutanen muistaa<br />

ottaneensa ensimmäisen askeleen kohti<br />

toisentyyppistä ajattelua.<br />

Siirtyessään sosiaalitoimen tehtäviin<br />

Hannu Rutanen otti kokeiluluonteisesti<br />

asiakkaan läheisesti mukaan<br />

työtehtäviin. Uutta työotettaan hän<br />

kokeili pitkään yhden ja saman asiakkaan<br />

kanssa.<br />

Viimeisin vaihe ajatusten muutoksessa<br />

Rutaselle oli toimiminen<br />

Sininauhaliiton M20-hankkeen projektipäällikkönä.<br />

Hankkeen aikana<br />

perustettiin 14 uutta päihteiden käyttäjille<br />

tarkoitettua päiväkeskusta ja kehitettiin<br />

uusia toimintamalleja päiväkeskus-<br />

ja asuinaluetyöhön. Ihmisessä<br />

hän sanoo tuolloin nähneensä <strong>toivo</strong>n,<br />

merkityksellisyyden ja sisällön näkökulman.<br />

Hänelle on ollut selvää, että<br />

tyhjiötä on tarve täyttää esimerkiksi<br />

kristillisyyden kautta.<br />

– Päihde antaa tyhjiöön täytettä,<br />

mutta täytettä voi saada muutenkin<br />

kuin päihteillä, Hannu Rutanen pohtii.<br />

M20-hankkeessa hän katseli läheltä<br />

järjestöissä tehtävää työtä. Yhdessä<br />

tekemisen hän näki tuovan monelle<br />

sisältöä ja merkitystä elämään.<br />

– Täälläkin näkee, että ollaan lähellä<br />

ja toistemme kanssa, Rutanen toteaa<br />

nykyisestä työpaikastaan ja sanoo sen<br />

erityisesti viehättävän itseään.<br />

Edelleen hän pitää silti tärkeänä sitä,<br />

että asiakkaan ja työntekijän välillä<br />

on tietty raja, jonka yli ei mennä. Vain<br />

siten voidaan toimia ammatillisina<br />

työntekijöinä.<br />

Päihde- ja mielenterveyspalveluja<br />

ei pitäisi keskittää<br />

Hannu Rutanen joutui edellisessä työtehtävässään<br />

seuraamaan kunnallisten<br />

palvelujen keskittämistä. Keskittämistä<br />

hän ei pidä hyvänä kehityksenä.<br />

Joissakin asioissa, esimerkiksi lastensuojelussa,<br />

se on hänen mielestään perusteltua,<br />

mutta varsinkin päihde- ja<br />

mielenterveyspalvelujen keskittäminen<br />

saa häneltä jyrkän tuomion.<br />

– Kaikkein heikoimmassa asemassa<br />

olevat eivät lähde hakemaan palveluja<br />

kauempaa, Rutanen painottaa.<br />

Kuntaliitoksen yhteydessä Rutanen<br />

ei lähtenyt hakemaan uutta kuntatyöpaikkaa<br />

itselleen. Hän koki uudet<br />

järjestelyt liian organisoituneiksi ja<br />

vierasti tapaa, jolla sosiaalityötä on<br />

alettu tehdä yhä enemmän. Hannu<br />

Rutasella oli tuntuma, että työ tapahtuu<br />

vain seinien sisällä ilman asiakkaan<br />

aitoa kohtaamista. Työn ja tavan,<br />

jolla hänen nykyisessä työpaikassaan<br />

toimitaan, Hannu Rutanen sanoo kokevansa<br />

mielekkäämmäksi.<br />

– Oikeaa sosiaalityötä tehdään kolmannella<br />

sektorilla. Täällä kohdataan<br />

ihminen, eikä toiminta ole niin byrokraattista,<br />

Väentuvan toiminnanjohtaja<br />

arvioi.

Päihdehoito osaksi<br />

normaalia elämänpiiriä<br />

Palveluiden keskittämisen lisäksi<br />

Han nu Rutanen tuntee huolta päihdehoidon<br />

järjestämisestä. Laman keskellä<br />

maksusitoumusten saanti pitkiin<br />

laitos- ja kuntoutumishoitoihin on selvästi<br />

vaikeutunut. Tämä on jouduttu<br />

kokemaan muun muassa Väentuvan<br />

ylläpitämässä Seukkalan hoitokodissa.<br />

Toisaalta Rutanen arvioi, että voi<br />

olla hyväkin asia, että joudutaan miettimään<br />

uusia ratkaisuja. Hän uskoo,<br />

että erilaisiin asumisyksiköihin olisi<br />

rakennettavissa toimintaa, jolla voidaan<br />

korvata laitoshoitoa. Hoidollisia<br />

elementtejä olisi tuotavissa normaaliin<br />

elämänpiiriin.<br />

– Lähituen mahdollisuudet on katsottava.<br />

<strong>Uusi</strong>a kuvioita on pakko miettiä,<br />

Hannu Rutanen täsmentää.<br />

Rutasella on Lammin ajoilta hyviä<br />

kokemuksia lähipalvelutyöntekijästä,<br />

joka oli käytettävissä heti asiakkaan<br />

palattua katkolta. Työntekijän palkkaus<br />

löytyi varoista, jotka säästyivät,<br />

kun päihdeasiakasta ei lähetettykään<br />

pitkälle hoitojaksolle.<br />

Rutasen mielestä järjestöjen etu ja<br />

vahvuus on juuri siinä, että ne voivat<br />

olla tarjoamassa lähipalveluja niitä<br />

tarvitseville. Toisaalta kilpailutukset<br />

karsivat jossain määrin kaikkein pienimpiä<br />

palveluntuottajia.<br />

Tukiasuminen on Väentuvan<br />

toiminnan peruspilari<br />

Väentupaa pitkään johtaneen Risto<br />

Närhen perustamille rakenteille on<br />

Rutasen mukaan ollut hyvä tulla jatkamaan<br />

työtä. Niiden varaan on myös<br />

hyvä kehittää uusia sisältöjä. Väentuvan<br />

toiminnassa tukiasuminen on<br />

Hannu Rutasen mielestä selkein osio.<br />

Yhdistyksellä on kolme tukiasumisyksikköä,<br />

joista 20 asunnon Kievari on<br />

täysin päihteetön, mutta samankokoisessa<br />

Mäkituvan yksikössä päihteet<br />

on sallittu. Pienimmässä, kahdeksan<br />

asunnon Honkatuvalle saa tulla päihtyneenä,<br />

mutta ilman päihteitä. Honkatuvalla<br />

on myös ensisuoja.<br />

Sähkö- ja elektroniikkaromun vastaanoton<br />

ja kierrätyksen tulevaisuus<br />

on Rutasen mukaan vielä jossain määrin<br />

avoin ja kriittisin on hänen mielestään<br />

hoitokoti Seukkalan tulevaisuus.<br />

Kuntien maksusitoumusten saannin<br />

vaikeutuminen saattaa merkitä kokonaan<br />

uusia rakenteellisia ratkaisuja<br />

Seukkalan tulevaisuuden varmistamiseksi.<br />

Lisäksi yhdistyksellä on Uuskäyttö-kirpputori<br />

ja -kylätalo lähellä<br />

kuntakeskustaa.<br />

Vakinaista henkilökuntaa Väentuvalla<br />

on toistakymmentä, palkkatukeen<br />

oikeutettuja määräaikaisia<br />

on lähes 20 ja lisäksi aktivointirahan<br />

turvin tai työharjoittelussa toimivia on<br />

kolmisenkymmentä henkeä. •<br />

Täällä Väentuvalla<br />

näkee, että ollaan<br />

lähellä ja toistemme<br />

kanssa.<br />

Hannu Rutanen aloitti kevättalvella Väentupa ry:n toiminnanjohtajana.<br />

17

Yhteiskuntavastuullisia<br />

tekoja<br />

Teksti ja kuva:<br />

Päivi Strandén<br />

Kodin sähköromu kierrätetään<br />

uusiokäyttöön<br />

Kun kotitaloudessa ei ole enää<br />

käyttöä vanhalle jääkaapille, se<br />

ei ainakaan laukaalaisessa perheessä<br />

tuota ongelmaa. Kaapin<br />

voi viedä Väentupa ry:n sähköja<br />

elektroniikkaromun vastaanotto-<br />

ja käsittelypisteeseen,<br />

jossa sen kunto arvioidaan ja<br />

tarvittaessa testataan, jos siitä<br />

mahdollisesti olisi vielä jollekin<br />

toiselle iloa.<br />

Ellei kaappi kelpaa sellaisenaan<br />

tai kunnostettuna yhdistyksen<br />

kirpputorille, se päätyy purettuna<br />

teollisuuden raaka-aineeksi. Kotitaloudet<br />

voivat tuoda maksutta SER-Väentuvan<br />

kierrätyspisteeseen sähkö- ja<br />

elektroniikkaromua. Maksua vastaan<br />

laitteet voidaan hakea kotoa asti.<br />

– Tänne otetaan kaikki laitteet, jotka<br />

ovat tekemisissä sähkön kanssa. Kylmälaitteet,<br />

atk-laitteet, liedet, pesukoneet,<br />

televisiot, SER-Väentuvan vastaava työnjohtaja<br />

Tuomo Mäkeläinen luettelee<br />

yleisimpiä ja tavallisimpia kodinkoneita.<br />

Ongelmajätteitä kierrätyspiste ei<br />

ota vastaan, eikä myöskään yritysten<br />

jätteitä. Yrityksiä varten tosin on palvelu,<br />

jossa atk-laitteet haetaan yrityksistä<br />

ja muun muassa piirikortit ja metalli<br />

puretaan uutta käyttöä varten. Pakettiin<br />

kuuluu myös tietoturvapalvelu.<br />

Atk-laitteista irrotetaan kovalevyt ja ne<br />

tuhotaan.<br />

Tuomo Mäke läisen mukaan kierrätykseen päätyy varsin paljon toimivia sähkö- ja elektroniikkalaitteita,<br />

jotka pienellä kunnostuksella voidaan laittaa edelleen myyntiin.<br />

– Kaikki pystytään hyödyntämään.<br />

Periaatteessa ei ole mitään, mikä ei kelpaisi<br />

hyötykäyttöön, Mäkeläinen toteaa.<br />

Tekemistä työhaluisille<br />

Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kierrätys<br />

on ympäristövastuullista toimintaa,<br />

mutta se myös tarjoaa monenlaisia<br />

tekemisen mahdollisuuksia sitä haluaville.<br />

Väentuvalla kierrätyksen parissa<br />

on työskennellyt parhaimmillaan 15<br />

henkeä, nyt Mäkeläinen laskeskelee,<br />

että tekijöitä on viidestä seitsemään. Osa<br />

on työelämän valmennuksessa, työllistettyjä<br />

on kaksi, kierrätys tarjoaa myös<br />

työharjoittelupaikkoja.<br />

Purkaamon tekemisen mahdollisuuksia<br />

hyödynnetään muun muassa päihdekuntoutuksen<br />

jatkona, jolloin jokainen<br />

voi aktivointirahan avulla, oman jaksamisensa<br />

mukaan osallistua hyödylliseen<br />

tekemiseen, hakea uutta elämänrytmiä<br />

ja luoda sosiaalisia kontakteja.<br />

Väentupa ry:n toiminnanjohtaja<br />

Hannu Rutanen on huomannut, että<br />

varsinkin nuoria kiinnostaa touhuaminen<br />

atk-laitteiden parissa. Purkaminen<br />

ei toisaalta vaadi ammattitaitoa, joten<br />

siihen pystyy kuka tahansa. Purkaamo<br />

tarjoaa myös yhdyskuntapalvelupaikkoja.<br />

Romu kiinnostaa yhä useampia<br />

Parhaimpina aikoina Laukaan Katajamäentiellä<br />

sijaitsevassa toimipisteessä<br />

otettiin vastaan ja purettiin yli 400 tonnia<br />

sähkö- ja elektroniikkaromua vuosittain.<br />

Edelleenkin atk-laitteiden määrä on huomattava.<br />

Viime vuonna purkuun päätyi<br />

60 000 kiloa käytöstä poistettuja atk-laitteita.<br />

Myös täysin uusia kodinkoneita<br />

SER-Väentupa saa yhteistyöyrityksestä.<br />

Takuupalautetut tai muuten poistetut<br />

laitteet päätyvät kirpputorille myyntiin.<br />

Tulevaisuuden uhkakuvana on, että<br />

kolmannen sektorin toimijat eivät enää<br />

pärjää kilpailussa romusta. Mäkeläisen<br />

mukaan isot toimijat taistelevat jo verissä<br />

päin siitä, kuka saa romut purettavakseen.<br />

Tuottajayhteisöjen tultua mukaan<br />

kierrättäjiksi ja romun omistajiksi, toiminta<br />

on muuttunut tapahtuvaksi enemmän<br />

bisneksen ehdoilla. Kilpailutus on<br />

viemässä pieniltä toimijoilta viimeisetkin<br />

mahdollisuudet olla mukana.<br />

Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden<br />

uusiokäytön myynti on vielä toistaiseksi<br />

kasvanut Väentuvan Rokkakankaalla<br />

sijaitsevalla kirpputorilla. <strong>Uusi</strong>okäyttö ei<br />

toisaalta toimisi ilman SER-järjestelmää.<br />

Tulevaisuuteen on kuitenkin varauduttu<br />

muun muassa ottamalla SER-Väentuvan<br />

lisäartikkeliksi vaneri. Tehtaille palautunutta<br />

kakkoslaatuista vaneria myydään<br />

ja leikataan asiakkaan haluamaan<br />

kokoon.<br />

Rutasen ja Mäkeläisen mielestä vanerin<br />

myynti ja sähkö- ja elektroniikkakierrätys<br />

ovat hyvä tuki toinen toisilleen.<br />

Idea vanerin myynnistä on Rutasen<br />

mukaan löytynyt Väentuvan edellisen<br />

toiminnanjohtajan, Risto Närhen laajoista<br />

verkostoista. •<br />

18

Teksti ja kuva: Päivi Strandén<br />

Kilpailun avulla helpotusta<br />

pitkäaikaisasunnottomuuteen<br />

Kilpailun <strong>toivo</strong>taan tuovan helpotusta<br />

ja uusia toimintaideoita pitkäaikaisasunnottomuuden<br />

vähentämiseen<br />

Helsingissä, Espoossa ja Tampereella.<br />

Kaupungit ovat yhdessä Ympäristöministeriön,<br />

ARA:n ja Stakesin kanssa<br />

järjestäneet konseptikilpailun, jossa<br />

haettiin toteuttamiskelpoisia ideoita<br />

uudentyyppisten asumisyksiköiden ja<br />

niihin liittyvien palveluiden aikaansaamiseksi.<br />

Kilpailun tulokset julkistetaan<br />

syyskuussa.<br />

Kilpailuun osallistuvilta odotettiin uudenlaisia<br />

asumisratkaisuja ja niihin palvelukonseptia.<br />

Kilpailun voit tajat toteuttavat<br />

itse ehdottamansa rakennus hankkeet ja<br />

tuottavat myös kohderyhmälle tarkoitetut<br />

palvelut. Kaupungit ovat osoittaneet<br />

kilpailuun liittyvät tontit tai rakennuspaikat.<br />

Kilpailuun osoitetut suunnitelmat piti<br />

jättää toukokuun lopussa.<br />

Tampereen kaupunki osoitti kilpailua<br />

varten Hervannan 25 000 asukkaan<br />

kaupunginosasta tontin, jolle kilpailun<br />

voittaja rakennuttaa asunnottomien<br />

palveluihin ja kuntoutukseen keskittyvän<br />

sosiaalipalvelujen keskuksen. Voittajalle<br />

osoitetun kohteen naapuriin on lisäksi<br />

tulossa Diakonisen asuntosäätiön<br />

asumisyksikkö. <strong>Uusi</strong>a rakennuskohteita<br />

varten on jo olemassa vahvistettu asemakaava.<br />

Tampereen kohderyhmänä ovat työikäiset<br />

asunnottomat, päihde- ja mielenterveyskuntoutusta<br />

tarvitsevat henkilöt.<br />

Tuetun asumisen paikkoja yksikköön<br />

halutaan noin 30 henkilölle ja sen lisäksi<br />

uudentyyppisiä avokuntoutuspalveluja,<br />

jotka tavoittaisivat paitsi yksikön omat<br />

asukkaat, myös lähialueella omissa<br />

kodeissaan asuvat kuntoutujat.<br />

Espoon kohde sijaitsee Puolarmetsän<br />

sairaalan alueella, jonne on tulossa<br />

myös uusi Espoon sairaala, seniorikoti,<br />

muita asuntoja sekä terveyskeskuspalveluja.<br />

Voittajan rakentamiin asuntoihin<br />

sijoi tetaan vähintään 20-25 ympärivuorokautisesti<br />

tukea tarvitsevaa asukasta. Espoon<br />

kilpailussa <strong>toivo</strong>taan huomioitavan<br />

erityisesti asunnottomien naisten ja<br />

nuorten eritystarpeet. Tilastojen mukaan<br />

asunnottomat naiset ovat yhä useammin<br />

nuoria, 20 –30-vuotiaita.<br />

Helsingin kaupunki on osoittanut<br />

konseptikilpailua varten kaavan<br />

mukaisen rakennuspaikan Kivelän<br />

sairaalan alueelta. Mechelininkadun<br />

varrella sijaitsevalla tontilla on olemassa<br />

sairaalan lisäksi muun muassa HYKS:n<br />

psykiatriakeskus. Rakennusoikeutta uutta<br />

hanketta varten on noin 50 asunnon<br />

rakentamiseksi.<br />

Helsingissä kohderyhmänä ovat<br />

vaikeasti asutettavat mielenterveys- ja<br />

päihdeongelmaiset miehet ja naiset,<br />

joilla psyykkisten ja fyysisten sairauksien<br />

vuoksi henkilökunnan tarve on ympärivuorokautinen.<br />

Helsingin kaupunki on arvioinut, että<br />

toiminta Kivelän kohteessa on mahdollista<br />

aloittaa vuoden 2011 aikana.<br />

Kilpailun tulokset ratkaistaan kahdessa<br />

vaiheessa. Ensin arvioidaan palvelukonseptin<br />

kuvaukset ja rakennushankkeen<br />

luonnokset. Arvioinnit toteutetaan<br />

nimettöminä, sillä kilpailuun osallistuminen<br />

on tapahtunut nimimerkin suojissa.<br />

Toisessa vaiheessa tarkistetaan ehdotusten<br />

tekijöiden soveltuvuus palveluiden<br />

tuottajiksi ja rakennushankkeiden<br />

toteuttajiksi. •<br />

19

Espanjasta Suomeen<br />

Kulkukoira Benjin tarina<br />

Teksti: Taina Andreev, Kuva: Sini Piri<br />

Benji on valloittanut parin vuoden<br />

aikana suomalaisper heen sydämet<br />

leikkisällä käy töksellään ja erikoisella<br />

olemuksel laan. Benji on pienikokoinen,<br />

tällä hetkellä noin kolmevuotias<br />

hauveli, jonka harvinaisesta rotusekoituksesta<br />

kukaan ei ole päässyt selville.<br />

Ikä perustuu eläinlääkärin Benjin hampaista<br />

tekemään arviointiin. Koko Benjin<br />

elämäntarinan alkutaipale on täynnä<br />

aukkoja. Se on kuitenkin selvää, että<br />

Espanjan Malagasta löytyneen pikkuisen<br />

koiranpennun elämän ensimmäiset<br />

kuukaudet eivät olleet helppoja.<br />

Pentu löytyi lojumasta pölyisen tien<br />

reunasta. Ohikulkijan katse oli kiinnittynyt<br />

uupuneeseen koira rääpä leeseen,<br />

jonka selän iho oli rikkoutunut ja<br />

punoittava. Alaselän turkkia oli jäljellä<br />

vain pieninä laikkuina. Ohikulkija ei<br />

jättänyt asiaa sikseen, vaan otti tehtäväkseen<br />

toimittaa löytämänsä reppanan<br />

koiratarhaan. Lisäksi pennun löytänyt<br />

hyväntahtoinen mies halusi osallistua<br />

koiran hoitokuluihin. Ensimmäisistä tutkimuksista<br />

selvisi, että koiran selässä on<br />

vaikeita palovammoja ja että koiran etukäpälä<br />

oli murtunut kahdesta paikkaa.<br />

Joidenkin arvioiden mukaan<br />

Espanjassa hylätään noin 40 koiraa<br />

vuoden jokaisena päivänä. Yksi syy<br />

korkeisiin lukuihin on siinä, että paikallisiin<br />

tapoihin ja tottumuksiin oleellisena<br />

osa na kuuluu ihanan koiranpentukorin<br />

antaminen esimerkiksi nimipäivälahjaksi.<br />

Juhlien jälkeen nämä suloiset korikoirat<br />

päätyvät takaoven kautta kadulle.<br />

Espanjan kulkukoirat ry on yhdistys,<br />

joka toimii paikallisten kulkukoirien<br />

aseman parantamiseksi. Järjestö ylläpitää<br />

kulkukoirien ensisuojaa Malagassa<br />

20<br />

sekä järjestää koirien adoptioita pääsääntöisesti<br />

ensisuojasta ja kahdesta eri<br />

koirakodista muun muassa Espanjaan,<br />

Suomeen, Ruotsiin ja Saksaan.<br />

Adoptioprosessiin kuuluu koiraa hakevan<br />

perheen taustan selvittäminen<br />

ja vuorovaikutus järjestön edustajan<br />

kanssa sopivan perheen löytämiseksi.<br />

Kaikista koirista tehdään adoptiopaperit.<br />

Koirat adoptoidaan sekarotuisina ja<br />

väärinkäytösten estämiseksi koirat ovat<br />

ihan pieniä pentuja lukuun ottamatta<br />

steriloitu. Adoptiopapereilla pyritään<br />

varmistamaan, ettei koira perheeseen<br />

päästyään jää ilman suojaa missään<br />

elämänsä vaiheessa. Järjestö esimerkiksi<br />

etsii uuden omistajan koiralle, jos koiran<br />

kotiutuminen valittuun kohdeperheeseen<br />

ei onnistu. Näin voi käydä muun<br />

muassa silloin, kun koira ei totu perheen<br />

muihin lemmikkeihin. Adoptioprosessin<br />

kautta Benji päätyi Suomeen ja sai<br />

oikean kodin.<br />

Benji saapui Helsinki-Vantaan lentokentälle<br />

mukanaan oma saattaja<br />

kulkukoirayhdistyksestä. Siellä onnellinen<br />

ja jännittynyt suomalaisperhe oli<br />

sitä vastassa ja ajomatka kohti Benjin<br />

ensimmäistä pysyvää kotia alkoi. Uuteen<br />

kotiin tulo oli yhtä myllerrystä. Jo<br />

kotiovella Benji näytti hämmästelevän,<br />

voiko tämä olla totta Onko tarkoitus,<br />

että menen sisälle ihan oikeaan taloon<br />

Sille ei elämänvarrella ollut kertynyt<br />

mitään kokemusta siitä, kuinka talossa<br />

ollaan ja eletään. Koira ei ollut koskaan<br />

aiemmin saanut tulla kutsuttuna taloon<br />

sisälle. Aluksi Benji jäi eteiseen seisoskelemaan<br />

ja tarkkailemaan ympäristöä. Sitten<br />

kuonoon kulkeutui pöydällä olevien<br />

voileipien tuoksu. Tämä mursi muurin.<br />

Yhdessä hetkessä Benji otti jalat alleen,<br />

hyppäsi pöydälle ja nappasi kinkkuvoileivän<br />

mukaansa.<br />

Perheelle selvisi nopeasti, että<br />

Benji vaatisi paljon huomiota, hoivaa ja<br />

pitkämielisyyttä kaikilta. Poikkeavasti<br />

perheen toiseen, pennusta saakka talossa<br />

asuneeseen koiraan verrattuna, Benjin<br />

taidot olivat harjaantuneet elämästä<br />

selviytymiseen. Sillä oli vastustamaton<br />

halu ja tarve penkoa kaikkia paikkoja<br />

ja syödä kaikki eteen sattuvat vähänkin<br />

syömäkelpoiselta vaikuttavat ruokapalat.<br />

Benji osasi avata ovet ja kaapit<br />

koluamistaan varten. Usein se repi ja kokosi<br />

perheen vaatteet mytyiksi lattioille<br />

ja penkoi roskikset ylösalaisin. Benji oli<br />

myös taitava kiipeilijä ja päätyi isäntäperheen<br />

etsittäväksi mitä omituisimmista<br />

kohteista. Ulkoilutuksen aikana<br />

Benjin kanssa sai olla todella tarkkana,<br />

ettei se syönyt matkan varrelle sattuvaa<br />

ruuaksi kelpaamatonta tuotetta tai pääse<br />

säntäämään karkuteille. Touhukkaiden<br />

päivien päätteeksi Benjillä oli tapana<br />

tehdä pesä nukkumiseen vaatekomeron<br />

nurkkaan tai vaatteista ja pyyhkeistä<br />

lattialle kokoamansa mytyn päälle.<br />

Asuttuaan vuoden talossa, Benji alkoi<br />

vähitellen uskoa, että ruokaa säilytetään<br />

jääkaapissa ja että roskisten penkominen<br />

ei ole tarpeellista makupalojen saamiseksi.<br />

Benji oppi myös syömään omasta<br />

kupista. Ruoka on kuitenkin edelleen<br />

annosteltava tarkasti, sillä Benjille on<br />

jäänyt pysyväksi tavaksi ahmia murkinansa<br />

niin nopeasti, että pahimmassa<br />

tapauksessa tämä aiheuttaa oksentelua<br />

ja muita vatsaoireita. Ruuan tarjoilussa

on myös huomioitava, että Benji nappaa<br />

purtavia myös perheen toisen koiran<br />

kupista, jos siihen tarjoutuu tilaisuus.<br />

Vähitellen Benji on oppinut leikkimään<br />

kaiken repimisen ja raapimisen sijaan<br />

myös koiranleluilla. Vinkuvat lelut ovat<br />

sen ehdottomia suosikkeja. Iltaisin Benji<br />

löytää mieluisan paikan nukkumiselle<br />

omasta koirankorista.<br />

Edelleen Benji on epäluuloinen<br />

vierailta ihmisiltä saatavaa hoitoa<br />

kohtaan. Koiran turkin harjaaminen,<br />

peseminen ja leikkaaminen onnistuu<br />

vain yhdeltä perheen jäseneltä. Hänet<br />

koira on hyväksynyt luottohoitajakseen.<br />

Eläinlääkärissä käynnit saavat Benjin<br />

vauhkoontumaan. Näitä reissuja varten<br />

ei riitä yksi kuonokoppa. Hätätilanteessa<br />

pienikokoisesta Benjistä löytyy<br />

niin uskomattoman suuret voimat, että<br />

koppa rikkoutuu. Eläinlääkärin harvinaisesta<br />

pyynnöstä johtuen koiralle<br />

onkin laitettava kaksi kuonokoppaa<br />

lääkärireissuille!<br />

Nykyisin, jos Benji pääsee kodin<br />

lähistöllä karkuteille, se ei enää ole<br />

mahdoton kohde kiinni ottamiselle.<br />

Tyypillisesti Benji juoksee metsän poikki<br />

purolle. Sinne Benji sitten jää istumaan<br />

ja tuijottamaan veden liikettä ja kuuntelemaan<br />

veden solinaa. Veden ääni vaikuttaa<br />

tyynnyttävästi. Paikka merkitsee<br />

Benjille paljon. Joen varrella koira voisi<br />

viettää tuntikausia. Benji istuu puron ääressä<br />

melkein mielipuolisen keskittyneenä,<br />

vaikuttaakin siltä että veden äärelle<br />

liittyy joitakin aivan erityisiä ajatuksia<br />

ja tunteita. Joen varrella Benji on myös<br />

oppinut antautumaan. Vähitellen Benji<br />

on uskaltautunut luottamaan siihen,<br />

että hänet palkitaan oikein toimimisesta,<br />

vaikka alkuperäinen teko olisi ollutkin<br />

väärin. Antautumisestaan Benji saa palkinnoksi<br />

kiitosta, paijaamista, hyväilyjä<br />

ja maailman ihanimpia makupaloja.<br />

Benji on opettanut omistajaperheelle,<br />

kuinka jokainen olento kuljettaa mukanaan<br />

kertomusta menneestä, jota ilmennämme<br />

tekemillämme valinnoilla ja<br />

tavoillamme reagoida asioihin ja tilanteisiin.<br />

Benjin kautta kaikki perheen jäsenet<br />

ovat saaneet perehtyä luottamuksen<br />

rakentamiseen ja arjen pienistä hetkistä<br />

iloitsemiseen. Perheen ulkopuolisille herättää<br />

jatkuvaa hämmennystä se, kuinka<br />

Benji pystyy innostumaan niin riehakkaalla<br />

tavalla samoista yksikertaisilta<br />

tuntuvista asioista, kuten purulelujen<br />

hillittömästä vinguttamisesta merkkinä<br />

ilahtumiselle, kun omistajaperheenjäsen<br />

saapuu kotiin.<br />

Viime aikoina Benji on saanut olla<br />

mukana myös asiakastyössä terapiakoirana.<br />

Koiran omistaja on huomannut<br />

että Benjin tarina on ollut avuksi päihdetyössä.<br />

Asiakkaiden pyynnöstä Benji<br />

on ollut mukana päiväkeskuksessa ja<br />

erityisen hankalilta tuntuvissa viranomaistapaamisissa.<br />

Ehkä Benjin tarina<br />

ja läsnäolo ovat antaneet asiakkaille<br />

samaistumismahdollisuuden kautta<br />

voimaa ja rohkeutta ylittää vaikeilta<br />

tuntuvia viranomaisten työhuoneiden<br />

kynnyksiä tai sitten Benji käyttää jotain<br />

aivan erityislaatuista viestintää näiden<br />

henkilöiden tavoittamiseksi. •<br />

Kulkukoira Benjin (oik.) sopeutumista kotikoiraksi on osaltaan ollut auttamassa sitä<br />

kaksi vuotta vanhempi Hertta (vas.).<br />

21

Tunne Jumala<br />

tänään<br />

Jollekin se saattaa olla hyvinkin<br />

kiusallista, että me Jumalan hullut<br />

olemme täällä juuri tätä aikaa varten.<br />

Tänään rokotetaan vielä kuolemaa<br />

vastaan. Kuoleman voittaneen Herran<br />

kautta. Me emme ainoastaan usko,<br />

että Jumala on olemassa. Vaan me<br />

uskomme, että hän palkitsee ne, jotka<br />

häntä etsivät. Pyhän Hengen tullessa<br />

me tulemme syntisiksi. Me näemme<br />

olevamme kadotettuja ilman Kristusta.<br />

Samalla ymmärtäen, että Jeesus on<br />

Jumalan lähettämä tie, jonka kautta<br />

me kuljemme taivaaseen.<br />

Ihminen, joka haluaa tulla uskoon,<br />

ymmärtää, että hän ei voi pelastaa<br />

itseään. Vain Jeesus pelastaa. Juuri<br />

sinut Jumala tahtoo löytää. Tiedä ja<br />

tunne Jumala tänään. Vedä itsesi<br />

hänen läheisyyteen. Miksi juoksisit<br />

pakoon sulaa hyvyyttä ja laupeutta,<br />

joka huutelee perääsi. Pian tulee<br />

se päivä, jolloin evankeliumin valo<br />

22<br />

Kuvat: Jorma Soini (enkeli)<br />

ja Hannu Kärkkäinen<br />

(auringonlasku)<br />

tunkeutuu sydämeesi. Ja se on yksin<br />

Jumalan teko.<br />

Jeesus on todella tulossa takaisin<br />

ja sitä ennen kaikki se, mikä<br />

voidaan järkyttää, tullaan järkyttämään.<br />

Armotalouskausi taivaan<br />

konttoreista on vielä voimassa, mutta<br />

maailmantalous romahtaa totaalisesti.<br />

Seteleiden holokausti on järisyttämässä<br />

rahan rakenteita. Sen peruspilarit<br />

ovat jo kaa tumassa ja se saa<br />

aikaan jotain sellaista, jota koskaan<br />

ei ole koettu. Jumala puhuu nyt hyvin<br />

kuuluvalla ää nellä ja kutsuu ihmistä<br />

luokseen, sovintoon. Synnytyspoltot<br />

ovat käyn nissä maalla, merellä ja<br />

ilmassa. Tarkkailkaa luomakunnan<br />

huokailuja, aikainmerkkejä. Katselkaa<br />

kansojen joukkoon ja seuratkaa niiden<br />

liikehdintää. Karhukin on noussut<br />

kyljelleen ja sen nälkä kuljettaa<br />

Venäjää koukut leuoissaan Raamatun<br />

profetian mukaan.<br />

Lähi-itä on erityisessä polttopisteessä.<br />

Viikunapuun ihme, Pyhä<br />

maa. Juutalaisten exodus. Käynnissä<br />

on Raamatun ennustama loppukamppailu<br />

Israelin maasta, Jerusalemista.<br />

Tämän konfliktin huipentumassa<br />

tapahtumat koskettavat joka ainoata<br />

ihmistä maapallolla. Jeesus kertoi<br />

meille missä mennään, ennen kuin<br />

pasuuna soi ja seurakunta nostetaan<br />

tuuliin ja pilviin. Hän sanoi kaiken<br />

muun kerran katoavan, mutta hänen<br />

sanansa pysyvän ikuisesti. Riivaajatkin<br />

sen tietävät ja ovat siinä ihan oikeassa<br />

opissa, mutta he vapisevat. Jumala<br />

on huutanut ihmisen omaantuntoon.<br />

Hän on varoittanut ja puhunut monien<br />

nyt maailmassa tapahtuvien asioiden<br />

kautta, että ihmiset alkaisivat etsiä<br />

Jumalaa. Ennen kaikkea Hän on<br />

puhunut meille sanassaan, Poikansa<br />

kautta. Siihen jokainen joudumme<br />

ottamaan kantaa. Ja se tulee kerran<br />

ratkaisemaan kohtalomme ja tulevaisuutemme.<br />

Mitä Jeesus sinulle merkitsee<br />

Saako Hän olla Vapahtajasi ja<br />

Herrasi Hänessä on meille se taivaan<br />

amen, kun Jumala herätti Jeesuksen<br />

kuolleista. Ethän halveksi hänen pitkämielisyyttään.<br />

Etkö tiedä, että juuri<br />

Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen.<br />

Meillä on iloitseva Jumala.<br />

Kun hän nostaa eksyneen harteilleen,<br />

hän tekee sen iloiten. Sillä paljon on<br />

iloa Jumalan kasvojen edessä.<br />

Kun maailmanhistorian voimakkain<br />

Pyhän Hengen kutsu esitetään, se<br />

koskettaa jokaista tällä pallolla. Yhtä<br />

hyvin kiinalaista kuin eurooppalaista.<br />

Afrikkalaista ja venäläistä. Keltaisia,<br />

valkoisia ja mustia, aivan kaikkia. ”Viimeisinä<br />

päivinä minä olen vuodattava<br />

Henkeni kaiken lihan päälle”, sanoo<br />

Herra. Ja on tapahtuva, että jokainen,<br />

joka huutaa avuksi Herran nimeä,<br />

pelastuu. Jumala katselee tätä asutettua<br />

maanpiiriä. Hän on lisäämässä<br />

rukouksiimme tulta. Tulee päivä, jolloin<br />

jokaisen polven on notkistuttava ja<br />

tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi,<br />

että Jeesus Kristus on Herra.<br />

Taivas kutsuu luotujaan ristin turviin ja<br />

suojiin. Se on ainoa pommisuoja, joka<br />

kestää nyt ja kerran ikuisuudessa.<br />

Olemme niin väkevien, voimallisten<br />

ja ennenkuulumattomien tapahtumien<br />

edessä. Nyt lasketaan verkkoja<br />

kaikkiin vesiin ja kalansaalis tulee<br />

olemaan valtava.

Jeesus kysyi kerran opetuslapsiltaan,<br />

tahdotteko tekin mennä pois. Ja sai<br />

kuulla vastauksen: ”Herra kenen tykö me<br />

menisimme, sillä sinulla on iankaikkisen<br />

elämän sanat”.<br />

Jumalan lapset tulevat näkemään,<br />

että Jeesus on lyömätön. He saavat kasvaa<br />

Jumalan tuoreessa todellisuudes sa.<br />

Heidät voidellaan ja varustetaan tuleviin<br />

päiviin. He taistelevat voitosta käsin. He<br />

eivät <strong>toivo</strong> voittoa, vaan he elävät siitä.<br />

Jeesus Kristus on heidän rauhansa. Hän<br />

pi tää huolen siitä, että emme tuhoudu,<br />

emmekä huku. Nämä sanat eivät jätä<br />

sinua rauhaan, ennen kuin löydät rauhan<br />

hänessä.<br />

Me, jotka olemme tulleet uskoon<br />

sanan katoamattoman siemenen kautta,<br />

istumme lujalla, varmalla perus talla. Yli<br />

ym märryksen käyvä rauha lasketaan<br />

katas trofien keskellä Herran omien<br />

sy d ä miin. Älä pelkää, puhuu maailmankaikkeuden<br />

suurin voima lap silleen. Minä<br />

olen ensimmäinen ja viimeinen. Minulle<br />

on annettu kaikki valta taivaassa ja maan<br />

päällä. Minä tunnen sinut ja sinä olet<br />

minulle rakas. Anna elämäsi minulle, niin<br />

olet ikuisesti tallessa.<br />

Jumala totisesti on eloonjäämisen<br />

asian tuntija. Kuinka me voisimme<br />

pääs tä pakoon, jos emme välitä tuosta<br />

niin suuresta pelastuksesta sanoo Raamattu.<br />

Et todella tahdo, kun saat ymmärryksen<br />

siitä, mistä on kysymys.<br />

Ja kun valonheittimet ovat sydämesi kankailla,<br />

niin sinäkin huudat Herran sinun<br />

Jumalasi puoleen.<br />

Minä en häpeä evankeliumia, sillä se<br />

on Jumalan voima. Hän voimaannuttaa<br />

jokaisen lapsensa, joka antautuu hänelle<br />

näinä viimeisinä aikoina.<br />

Minne ylpeys tulee, sinne tulee häpeäkin,<br />

mutta kunnian edellä käy nöyryys.<br />

Herra lapsiaan armahtakoon ja sopivasti<br />

kyykyttäköön.<br />

Hän kyllä kynii kukkonsa ja kanansa,<br />

ettei meistä kukaan ajattelisi itsestään<br />

enempää kuin ajatella sopii. Sen tie dän,<br />

ettei Jumala synnytä lapsiaan jättääkseen<br />

heitä kuolemaan katuojaan. Hän<br />

synnyttää lapsiaan, jotta he voisivat kirkastaa<br />

hänen nimensä tässä maailmanajassa.<br />

Jotta he rakastaisivat ja seuraisivat<br />

Herraansa minne ikinä hän heidät<br />

lähettää.<br />

Jumala on lahjoittanut meille kalliit ja<br />

mitä suurimmat lupaukset. Vieläkin on<br />

voimassa sanat, että kaikille, jotka ot tivat<br />

Hänet vastaan Hän antoi voiman tulla Jumalan<br />

lapseksi. Kiitos Jeesus mitä sinä<br />

olet tehnyt ja mitä tulet vielä teke mään.<br />

Sinä, joka et ole kaukana yhdestäkään<br />

meistä. Vain rukouksen kantaman päässä.<br />

Ihan siinä lähellä. •<br />

Mika Merenheimo<br />

Kesälukemista<br />

Kotimaa-Yhtiöiden Kirjapaja on julkaissut nipun hengellisiä aiheita<br />

käsittelevää kirjallisuutta. Raamatusta kumpuavia tekstejä ja<br />

syvällisiä mietteitä sisältävät teokset sopivat hyvin kesälukemistoksi,<br />

mutta niistä on poimittavissa ajatuksia myös pitkin vuotta<br />

erilaisiin yhteyksiin.<br />

John Vikström: Lupausten virrassa.<br />

Kirjan teksteissä emeritusarkkipiispa kirjoittaa<br />

vedestä, joka on keskeinen elementti monissa<br />

Raamatun kertomuksissa. ”Jeesus seisoo<br />

rannalla odottamassa, kun palaat pettyneenä<br />

ja lannistuneena. Hän on siellä ennen sinua,<br />

hän odottaa”, Vikström kirjoittaa mielestään<br />

yhdestä Raamatun puhuttelevimmista ja innostavimmista<br />

tilanteista. Vikström kirjoittaa myös<br />

<strong>toivo</strong>sta ja rohkeudesta käydä kohti tulevaa.<br />

Riikka Juvonen: Kedon kukkia.<br />

”Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat<br />

maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää”,<br />

Juvonen siteeraa Matteuksen evankeliumia ja<br />

toteaa ettei turhilla huolilla kannata näkökykyään<br />

rajoittaa. Juvonen on itse kuvittanut Raamattuun<br />

pohjautuvat tekstinsä suomalaisesta<br />

luonnosta löytyvillä aiheilla.<br />

Marjaana Kanerva: Kasvojesi valoon<br />

– mietteitä ja rukouksia vuoden varrelle.<br />

Kirjan takakannen esittelytekstissä todetaan, että<br />

”viisas hengellisen elämän ydinasioita pohtiva<br />

kirja on oikea aarre rukoilijalle ja hiljaisuuden<br />

tietä kulkevalle”. Kanerva kirjoittaa muun muassa<br />

kaipauksesta, kohtaamisesta, luopumisesta,<br />

särkymisestä ja ilosta.<br />

Eija Harmanen: Valoa aamuun, iloa päivään.<br />

Eija Harmanen rohkaisee meitä teksteissään<br />

uskomaan elämää kannatteleviin vahvoihin<br />

voimiin. Heleästi kuvitetussa kirjassaan Harmanen<br />

toteaa, ettei Jumalan armon pohjattomuutta<br />

kannata päästää unohtumaan millään hetkellä.<br />

Armosta saa vapaasti iloita jokaisena uutena<br />

aamuna ja päivänä, tänäänkin.<br />

Augustinus: Kirjeitä sisarille.<br />

Kirkkoisä Augustinus<br />

(354-430) kirjoitti naisille<br />

surusta, elämästä ja uskosta.<br />

Kirjeet on tarkoitettu niiden<br />

vastaanottajille heidän<br />

henkilökohtaisiin elämäntilanteisiinsa,<br />

mutta kirjeissään<br />

kirkkoisä ottaa samalla<br />

kantaa yhteiskunnallisiin<br />

tapahtumiin ja antaa opetusta<br />

kristilliseen elämään ja<br />

uskon peruskysymyksiin.<br />

23

Vankeustuomio koettelee<br />

vanhemmuutta ja perhesuhteita<br />

Tuhannet<br />

lapset<br />

viettävät vuosittain<br />

kovennettua<br />

lapsuutta<br />

On tärkeää, että<br />

lapselle kerrotaan<br />

rehellisesti isän<br />

tai äidin poissaolon<br />

syy.<br />

Teksti ja kuvat: Päivi Strandén<br />

Suomessa on tuhansia lapsia, jotka vuosittain ovat tekemisissä<br />

vankilan kanssa. Euroopassa arvioidaan olevan noin 700 000 lasta,<br />

jotka joutuvat olemaan erotettuna vanhemmistaan isän tai äidin vankeusrangaistuksen<br />

takia. Vankeus on myös tehokas tapa kadottaa<br />

kontakti omiin lapsiin. Viiden vuoden tarkastelujaksolla 25–40 prosenttia<br />

vanki-isistä on menettänyt yhteyden jälkeläisiinsä.<br />

24

Kriminaalihuollon tukisäätiön<br />

ja Helsingin<br />

Diakonia-ammattikorkeakoulun<br />

järjestämän Kovennettu<br />

lapsuus -seminaarin<br />

teemana olivat vankeuden eri<br />

vaiheet lapsiperheen näkökulmasta.<br />

Seminaarin avannut lapsiasiavaltuutettu<br />

Maria Kaisa Aula muistutti lapsen<br />

oikeudesta omiin vanhempiinsa.<br />

Oikeus koskee myös vankilassa olevien<br />

vanhempien lapsia.<br />

Aula totesi, että lapsella on oikeus<br />

tietää vanhempansa olinpaikka. Seminaarissa<br />

todettiinkin, että lapselle on<br />

paras kertoa totuus, mikäli vanhempi<br />

joutuu vankilaan. Ohjeita tai neuvoja,<br />

miten sen pitäisi tapahtua lapsen kypsyysaste<br />

huomioon ottaen, kaivattiin<br />

lisää.<br />

Lapsiasiavaltuutettu Aulan mukaan<br />

vankiperheen lapsista on alkanut<br />

tulla kansainvälistä tutkimusta ja<br />

selvityksiä vasta 1990-luvulta alkaen.<br />

Meille mielenkiinto vankilassa olevien<br />

lapsia kohtaan tuli Ruotsin kautta<br />

vain runsaat viisi vuotta sitten. Asiaan<br />

havahtuminen vaatii Aulan mielestä<br />

vankilaviranomaisilta pysyviä muutoksia<br />

toimintakäytäntöihin. Myös<br />

uudenlaista osaamista ja ammattitaitoa<br />

tarvitaan. Samoin tilakysymykset<br />

on jouduttu ottamaan uudella tavalla<br />

vankiloissa huomioon.<br />

Vankilan ulkopuolella tarvitaan<br />

ymmärrystä siitä, miten lasten kokemuksia<br />

voidaan jakaa ja kertoa asioista<br />

vankilassa olevien isien ja äitien<br />

lapsille. Myös vanhempi, joka ei ole<br />

vankilassa, tarvitsee Maria Kaisa Aulan<br />

mielestä tukea.<br />

Aula pitää haasteellisena yhteistyötä,<br />

jota eri hallinnonalojen kesken tarvitaan.<br />

Nyt rajat ovat hänen mukaansa<br />

yhä liian korkeat. Yhteistyötä rakennettaessa<br />

on myös pyrittävä siihen,<br />

että erilaisista hankkeista muodostuisi<br />

vakiintuneita toimintoja. Aula lupautui<br />

ehdottamaan lapsiasianeuvottelukuntaan<br />

vankiperheteemaa, jonka hän<br />

<strong>toivo</strong>o tulevan entistä näkyvämmäksi.<br />

Aulan toiveena on saada kansalliset<br />

ohjeet ja käytännöt vankiperheen kohtaamiseen.<br />

Vankeusaika voi alkaa<br />

traumaattisesta tilanteesta<br />

Mielenkiinto<br />

vankiperheen lapsia<br />

kohtaan on meillä<br />

herännyt vasta viitisen<br />

vuotta sitten.<br />

Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula uskoo, että vankiperheen asioissa tarvitaan<br />

uudenlaista osaamista ja ammattitaitoa.<br />

Seminaaria jaksottivat videotallenteet<br />

keskusteluista Tuijan ja Matin kanssa.<br />

Pariskunta kertoi perheen kokemuksista<br />

tilanteessa, jolloin perheen isä<br />

sai pitkän vankilatuomion. Tuijan ja<br />

Matin lapset olivat tuolloin 0-4-vuotiaita.<br />

Tuijan mukaan vanhimmalle<br />

lapselle kerrottiin isän poissaolon syy.<br />

Ohje oli olla rehellinen. Kaksi nuorinta<br />

eivät vielä oikein edes ymmärtäneet<br />

isän puuttuvan. Tuija totesi, että lasten<br />

lisäksi hän kantoi suurta huolta miehestään.<br />

Elämää sävytti pelko miehen<br />

jaksamisesta vankeuden aikana.<br />

A-klinikan perheterapeutti Pentti<br />

Kivinen-Aalto totesi, että vankilaan<br />

joutumista edeltävästä tilanteesta<br />

pitää toisinaan käyttää jopa sanaa<br />

trau ma. Jos pidätys tapahtuu kotona,<br />

tapahtuma voi todella olla traumaattinen<br />

sen lisäksi, että se voi olla<br />

vaarallinen ja väkivaltainen. Tuolloin<br />

tilannetta on voitava purkaa kuten<br />

mitä tahansa muuta traumaattista tapahtumaa<br />

tai kriisiä. Perheen kanssa<br />

on pyrittävä rakentamaan turvallinen<br />

ja luottamuksellinen suhde.<br />

Tutkintavankeuden aikana perheellä<br />

on Kivinen-Aallon mukaan hyvin<br />

vähän kykyä ottaa vastaan faktatietoa.<br />

Joidenkin tärkeiden asioiden käsittelyä<br />

on syytä lykätä myöhempään<br />

ajankohtaan. Samaa mieltä oli Jokelan<br />

vankilan apulaisjohtaja Heidi Melling,<br />

joka pitää tutkintavankeusaikaa<br />

vaikeana myös siksi, ettei tulevasta<br />

tuomiosta ole vielä tietoa. Tutkintavankeus<br />

antaa toisaalta myös pysäyttämisen<br />

mahdollisuuden, kun kiinni<br />

otettu joutuu olemaan selvin päin. Se<br />

on Mellingin mielestä herkkä kohta,<br />

jossa on tilaisuus puuttua ja auttaa<br />

vankia.<br />

Perheterapeutti Kivinen-Aalto pitää<br />

puutteellisena yleisesti käytettyä vankiperhe-nimeä.<br />

Yhteiskunnalla on hänen<br />

mielestään tarve määritellä perhe,<br />

mutta Kivinen-Aalto antaisi mieluummin<br />

perheiden itse kuvata käsityksensä<br />

perheestä. On huono lähtökohta, jos<br />

vankiperheiden kanssa työskentelevät<br />

pitäytyvät omassa ydin- tai perusperhemääritelmässään<br />

vankilaan joutuneiden<br />

perheitä kohdattaessa.<br />

Pentti Kivinen-Aalto luetteli joukon<br />

selviytymiskeinoja, jotka auttavat<br />

vangin perhettä sopeutumaan tilanteeseen.<br />

Korkea sietokyky ja voimakas<br />

yhteenkuuluvuus ovat niitä. Myös<br />

väkivallattomuus ja vähäinen riippuvuuskäyttäytyminen<br />

edesauttavat perhettä<br />

selviytymään. Traumaattisesta<br />

tilanteesta selviytymistä puolestaan<br />

hidastaa esimerkiksi taipumus syyllistävään<br />

ongelmien selvittämiseen.<br />

25

Myös perheen elinympäristö antaa<br />

vihjeen siitä, miten hyvin asian kanssa<br />

pärjätään.<br />

Kivinen-Aalto katsoo, ettei väkivaltainen<br />

tai rikollinen elinympäristö<br />

ainakaan tue selviytymistä. Tilalle<br />

tarvittaisiin oikeanlaista verkostoa,<br />

josta löytyy joku, joka pitelee punaista<br />

lankaa käsissä. Kivinen-Aallon kokemuksen<br />

mukaan tehtävä saattaa jäädä<br />

harmillisesti yhden viranomaisen<br />

varaan.<br />

Naiset asialla<br />

Kriminaalihuoltolaitoksen ja Helsingin<br />

Diakoniammattikorkeakoulun ansiokkaan<br />

seminaarin yhtenä faktana saattoi<br />

todeta, että vangin perheasioiden<br />

parissa työskentely on lähes yksinomaan<br />

naisten käsissä. Seminaarin<br />

vajaan sadan osanottajan joukossa<br />

oli vain kourallinen miehiä.<br />

On jotenkin ristiriitaista, että<br />

valtaosa vangeista on miehiä, mutta<br />

vankiperheen asialla, nyt kun aihetta<br />

on muutaman vuoden ajan nostettu<br />

tutkimuksenkin kautta esiin, miesnäkökulmaa<br />

siihen on ilmeisen vaikea<br />

löytää tai sen välittäjinä toimivat<br />

naiset. Miesvangit kuitenkin kertovat,<br />

että suhteiden säilyminen lapsiin on<br />

heille tärkeä asia ja viestittävät siten,<br />

että lapsilla ja perheellä on heille<br />

merkitystä.<br />

Lasten halutaan kasvavan<br />

kunnon kansalaisiksi<br />

Miesten asia ja miesnäkökulma<br />

ovat nousseet ja nousevat edelleen<br />

entistä näkyvämmin esille. Siitä<br />

ker too muun muassa hapuilu miespoliit<br />

tisen ohjelman laatimiseksi.<br />

Puolueiden naisjärjestöjen rinnalle<br />

on perustettu ensimmäinen puolueen<br />

miesryhmä. Miehiin kohdistunut<br />

syrjintä on myös noussut julkiseen<br />

keskusteluun. Isät huoltajuuskiistojen<br />

häviäjäosapuolina, miesten suurempi<br />

itsemurha-alttius ja miesten lyhyempi<br />

elinikäodotus ovat sentään kaikille<br />

tuttuja ja tunnustettuja asioita. Niitä<br />

naiset eivät vielä ole onnistuneet<br />

itselleen omimaan.<br />

Toivottavaa olisi, että myös miespuolisilla<br />

ammattilaisilla olisi kiinnostusta<br />

vankien perhesuhteita käsitteleviin<br />

asioihin. •<br />

Metropolia ammattikorkeakoulussa<br />

ylempää AMK-tutkintoa suorittanut<br />

Nina Kaukoranta teki opinnäytetyönsä<br />

vankilassa olevien isien isyyskokemuksista.<br />

Kaukoranta kertoi<br />

kiinnostuneensa aiheesta, sillä omassa<br />

työssään hän on kohdannut paljon<br />

vanki-isiä, joilla on ollut huono yhteys<br />

lapsiin. Mielessä on pyörinyt kysymys,<br />

mitä vankilassa pitäisi tapahtua,<br />

ettei suhde kärsisi. Lastensuojelussakin<br />

isä jää ulkopuoliseksi, kun perheen<br />

asioita laitetaan kuntoon.<br />

Kaukoranta muistutti, että isyys on<br />

viime aikoina noussut tapetille myös<br />

muilla elämän osa-alueilla.<br />

Opinnäytetyötään varten Nina<br />

Kaukoranta haastatteli kuutta vankiisää,<br />

joiden joukosta hän löysi erilaisia<br />

isätyyppejä, aivan niin kuin heitä on<br />

siviilissäkin. Yhteistä kaikille oli vastuun<br />

kokeminen lapsista. Lasten kasvattaminen<br />

kunnon kansalaisiksi oli<br />

kaikille haastatelluille tärkeää.<br />

Miehet olivat yhtä mieltä siitä, että<br />

lapsille pitää kertoa rehellisesti, jos<br />

isä on joutunut vankilaan. Kokemusta<br />

löytyi myös siitä, ettei isän poissaolon<br />

todellista syytä kerrottu lapsille.<br />

Vanhempien kannalta on raskasta,<br />

kun lapselle joudutaan sepittelemään<br />

perättömiä tarinoita isän poissaolon<br />

syistä.<br />

Nina Kaukoranta havaitsi haastatteluja<br />

tehdessään, että myös vanki-isät<br />

<strong>toivo</strong>vat, että joku osoittaisi<br />

kiinnostusta heitä kohtaan. Vangin<br />

sijoittelussa pitäisi niin ikään ottaa paremmin<br />

huomioon lasten asuinpaikka.<br />

Kaukoranta toikin esiin huolen siitä,<br />

että rikosseuraamusorganisaation<br />

tulevat muutokset voivat johtaa vankien<br />

sijoittamiseen yhä kauemmaksi<br />

perheistään.<br />

Tapaamiset vankilassa<br />

voivat olla stressaavia<br />

Tuija ja Matti jakoivat videolla kokemuksiaan<br />

vankeusajasta. Molemmat<br />

painottivat keskustelun mahdollisuuden<br />

puuttumista. Matti olisi <strong>toivo</strong>nut<br />

edes jonkun kysyvän, miten perheen<br />

kanssa menee. Tuija ei lopulta halunnut<br />

nostaa lasten kanssa keskustellessa<br />

esiin poissa olevaa isää. Lapset<br />

tosin kyselivät hänestä. Kun isää<br />

päästiin tapaamaan, suuri ihmetyksen<br />

ja ilon aihe oli Tuijan mukaan se, kun<br />

nuorimmainen sai ensimmäisen kerran<br />

olla isän kanssa ulkona. Aiemmin<br />

kaikki tapaamiset oli järjestetty sisätiloissa.<br />

Helsingin vankilan apulaisjohtaja<br />

Irene Litmanen totesi, että tapaamistilanteet<br />

voivat olla hyvinkin stressaavia.<br />

Pitkien matkojen lisäksi tapaamiseen<br />

usein liittyy odottelua. Litmanen<br />

<strong>toivo</strong>o, että lapsen tuntemukset osattaisiin<br />

ottaa huomioon. Vanhemmasta<br />

eroaminen tapaamisen päätteeksi on<br />

myös vaikeaa. Onkin tärkeää, että<br />

tapaamistilanteessa suunnitellaan jo<br />

seuraavaa kohtaamista.<br />

Litmanen kertoi tutkimuksista,<br />

joiden mukaan vankila edesauttaa sosiaalisten<br />

ja vanhemmuuden taitojen<br />

katoamista, kun vanki niiden sijaan<br />

sosiaalistuu vankilaympäristöön. Toisaalta<br />

puolisot voivat kokea, että kotona<br />

asiat toimivat vankeuden aikana<br />

paremmin kuin vapautumisen jälkeen.<br />

Läheistyöntekijä Laura Pöyhönen<br />

kertoi huomanneensa, että vangin<br />

puolisoilla on paljon kielteisiä tunteita<br />

vankilassa olevaa kumppania kohtaan.<br />

Kielteiset tunteet purkautuvat<br />

usein keskustelun jatkuessa. Toisaalta<br />

koetaan häpeää ja syyllisyyttä. Joskus<br />

elämä voi esimerkiksi pienten lasten<br />

hoidosta yksin vastaavan mielestä olla<br />

varsinkin avovankilan vangilla huomattavasti<br />

helpompaa kuin kotona<br />

olevalla.<br />

Vertaisten kohtaamista Pöyhönen<br />

pitääkin jaksamisen kannalta tärkeänä.<br />

Varsinkin siirtymävaiheet, vankilaan<br />

meno ja sieltä vapautuminen,<br />

koettelevat parisuhdetta.•<br />

26

arkistolöytöjä<br />

Ajatuksia vankilan<br />

jälkeisestä ajasta<br />

Uuden <strong>toivo</strong>n edeltäjä, Vangin<br />

<strong>toivo</strong>, on tarttunut 55 vuotta<br />

sitten ilmestyneessä vuoden<br />

1954 ensimmäisessä numerossaan<br />

tärkeään aiheeseen. Lehti<br />

kirjoittaa, miten kaikille on selvää,<br />

että lakeja vastaan rikkonut<br />

kärsii rangaistuksensa, mutta<br />

samalla tulee kalliiksi, kun vanki<br />

on eristettynä yhteiskunnasta.<br />

”Ja me maksamme nurkumatta<br />

– oman turvallisuutemme vuoksi.”<br />

Kirjoituksessa kysellään<br />

sen perään, mitä yksittäisten<br />

ihmisten pitäisi tehdä, ettei<br />

kerran vankilassa ollut päätyisi<br />

sinne uudestaan. Lähimmäisille<br />

kuuluva vastuu ei saisi päättyä<br />

siihen, kun joku vapautuu vankilasta<br />

rangaistuksen kärsittyään.<br />

Rangaistuksen kärsineelle pitäisi<br />

kirjoittajan mukaan antaa<br />

mahdollisuus parantua, jos hän<br />

niin haluaa. Siinä auttaisi ennen<br />

kaikkea inhimillinen suhtautuminen<br />

vapautuneeseen.<br />

Paluu vankilasta<br />

Mitä me sitten voisimme tehdä<br />

Me voisimme ennen kaikkea suhtautua humaanisti palaajiin – eikä se<br />

edes maksa mitään. On syytä muistaa, että lähimainkaan kaikki rikolliset<br />

eivät ole niitä parantumattomia, joille kostonhimoisesti vaaditaan<br />

kuolemanrangaistusta. On paljon niitä, jotka vankilasta tultuaan haluaisivat<br />

uudestaan juurtua yhteiskuntaan. Heitä vastassa saattaa kuitenkin<br />

olla sellainen este, joka katkaisee heiltä heidän suunnitelmansa normaalin<br />

paluutien entisenlaiseen elämään: heihin suhtaudutaan jatkuvasti<br />

rikollisina. Kun vanhemmat rankaisevat lastaan, he uskovat, että lapsi<br />

rangaistuksensa kärsittyään käyttäytyy hyvin. Kun yhteiskunta rankaisee<br />

rikollista sulkemalla hänet vankilaan, ei rangaistus pääty siihen<br />

vaan jatkuu vielä ”virallisen” rangaistusajan jälkeen epäluottamuksena,<br />

epäluuloisuutena.<br />

Kun eräältä kokeneelta vankilamieheltä kerran kysyttiin, onko vankilassa<br />

oleva aines yleensä pohjimmiltaan hyvää vaiko huonoa, hän vastasi:<br />

kaikki ensikertalaiset ovat hyviä, kuka tahansa meistä voi olla samassa<br />

määrin ”huono” kuin he. Sen sijaan, että pystyisimme ajattelemaan<br />

näin, pidämme ilman muuta kaikkia vankilassa olevia ja olleita meitä<br />

itseämme tuntuvasti huonompina.<br />

Saatetaan helposti sanoa: Ei ole muiden asia, mitä juuri minä tästä<br />

asiasta ajattelen. Se mitä kukin meistä ajattelee, vaikuttaa kuitenkin<br />

yleisenä mielipiteenä niihin, joilla on läheinen omainen tai toveri vankilassa.<br />

Kun joku koti ei ota vankilasta palaavaa poikaa vastaan, kun joku<br />

morsian purkaa kihlauksensa kerran vankilassa olleen kanssa, koska<br />

pelkää naapurien paheksuntaa, on osittain kaikkien meidän syytämme,<br />

jos tällainen poika haaksirikkoutuu uudelleen. Se osoittaa, että olemme<br />

tyystin laiminlyöneet huolenpitomme juuri sillä hetkellä – ja ratkaisevalla<br />

hetkellä, jolloin sitä kipeimmin olisi tarvittu. Vastuumme on ollut<br />

vain puolinaista.<br />

Ei ole kai kuin kohtuullista odottaa, että sille jota rangaistaan ja joka<br />

rangaistuksensa kärsittyään haluaa parantua, annetaan siihen mahdollisuus.<br />

Eräs tällaisen mahdollisuuden edellytys on inhimillinen suhtautuminen.<br />

•<br />

27

WÄRTTINÄ<br />

Wärttinän sosiaalisen talonmiesperheen<br />

Rafi-koira on lunastanut<br />

paikkansa päiväkeskuskävijöiden joukossa.<br />

28<br />

Järvenpäässä harjoitellaan<br />

kaupungin ja kolmannen sektorin<br />

uudenlaista yhteistyötä<br />

Järvenpään Wärtsilänkadulle on avautunut<br />

Sininauhasäätiön ja Järvenpään kaupungin<br />

yhteis työssä Wärttinäksi nimitetty hanke,<br />

jos sa on kolmetoista päihdekuntoutujille<br />

tar koitettua asuntoa sekä päihteetön päiväkeskus.<br />

Hankkeessa haetaan tulevaisuuden<br />

yhteis työmallia kunnan ja kolmannen sektorin<br />

kesken.<br />

Päihdekuntoutujien asunnoista<br />

valmistui ensimmäisenä<br />

kolme asuntoa ja samassa<br />

rakennuksessa sijaitseva sosiaalisen<br />

talonmiesperheen asunto.<br />

Loput kymmenen yksiötä valmistuvat<br />

heinäkuun aikana. Samaan pihapiiriin<br />

on päihteettömien asuntojen lisäksi<br />

rakenteilla kaksi taloa, joiden asunnot<br />

on tarkoitettu opiskelijoille sekä Järvenpään<br />

kaupungin työntekijöille.<br />

Järvenpään Pajalantiellä sijainnut<br />

vanha päiväkeskus suljettiin huhtikuun<br />

lopussa ja toiminta siirtyi Wärttinän<br />

uusiin tiloihin toukokuun alussa.<br />

Vanhoihin tiloihin jäi kuitenkin muun<br />

muassa AA-ryhmien toiminta vielä<br />

joksikin aikaa. Pajalantien pihapiirissä<br />

sijaitsevassa A-kodissa asuu enää alle<br />

kymmenen henkilöä, joista osa on<br />

käynyt Wärttinässä asukashaastattelussa.<br />

Sininauhasäätiö vastaa asumiseen<br />

ja asumisen tukeen liittyvästä toiminnasta<br />

ja säätiön käytännön mukaan<br />

kohteessa asuu silloin myös sosiaalinen<br />

talonmies tai talonmiesperhe.<br />

Wärttinässä sosiaalisena talonmiehenä<br />

toimii Marttisen perhe, johon kuuluu<br />

vanhempien lisäksi kolme kotona asu-<br />

Teksti: Sini Hovi<br />

ja Annika Lappalainen<br />

Kuvat: Annika Lappalainen<br />

vaa lasta, sekä Rafi-koira. Sosiaaliset<br />

talonmiehet vastaavat Wärttinästä<br />

työntekijöiden työajan ulkopuolella.<br />

Asiakkaat ovat ottaneet Marttiset<br />

hyvin vastaan ja etenkin Rafi-koirasta<br />

on tullut erittäin odotettu vieras<br />

päiväkeskukseen. Koirakin tuntuu<br />

viihtyvän Wärttinän pyöreän pöydän<br />

ympärillä, vaihtaen aina välillä rapsuttajaa,<br />

joita Wärttinässä riittää.<br />

Uudenlaisesta yhteistyöstä<br />

luodaan tulevaisuuden mallia<br />

Wärttinässä työskentelee kaksi Sininauhasäätiön<br />

työntekijää, Sini Hovi<br />

ja Annika Lappalainen. Heidän<br />

toimenkuvaansa kuuluu Wärttinän<br />

asukkaiden asumisen tukeminen sekä<br />

päiväkeskuksessa työskentely. Sini<br />

ja Annika toimivat Raha-automaattiyhdistyksen<br />

projektissa. Kaupungin<br />

mielenterveys- ja päihdeyksikön kaksi<br />

ohjaajaa, Leo Lamminsivu ja Kaarina<br />

Kivistö, työskentelevät Wärttinän päiväkeskuksessa<br />

vuoropäivinä.<br />

Päiväkeskuksen osalta yhteistyö<br />

työntekijöiden kesken on lähtenyt<br />

melko mukavasti käyntiin. Sininauhasäätiön<br />

työntekijöiden työn käynnistämistä<br />

on helpottanut äärettömästi<br />

Leon ja Kaarinan asiakastuntemus.<br />

Yhteistyö kaupungin työntekijöiden<br />

kanssa avaa runsaasti mahdollisuuksia.<br />

Toiminta mielenterveys- ja päihdeyksikön<br />

kanssa on luontevaa. Leon ja<br />

Kaarinan kautta Wärttinästä on suora<br />

linkki mielenterveys- ja päihdeyksikköön,<br />

mikä helpottaa asioiden hoitamista.<br />

Kaarinan ja Leon päiväkeskuksessa<br />

työskentely varmasti madaltaa<br />

myös asiakkaiden kynnystä asioida

mielenterveys- ja päihdeyksikössä<br />

Mannilantiellä.<br />

Wärttinään muutto tapahtuu asukashaastattelun<br />

kautta. Asukashaastatteluun<br />

tulijat ohjaa sosiaalitoimi,<br />

jonka kanssa yhteistyö on lähtenyt<br />

kiitettävästi käyntiin. Haastattelut ja<br />

asukasvalinnat tekee Sininauhasäätiö.<br />

Wärttinän asukkaiden vuokranantajana<br />

toimii Järvenpään kaupungin sosiaali-<br />

ja terveystoimi. Sininauhasäätiön<br />

työntekijät hoitavat vuokrasopimusten<br />

kirjoittamisen ja vuokravalvonnasta<br />

huolehtii Mestariasunnot Oy, joka on<br />

myös Wärttinän kiinteistön omistaja.<br />

Wärttinässä on luja usko uudenlaiseen<br />

malliin, jossa kaupungin työntekijät<br />

ja kolmannen sektorin toimijat<br />

työskentelevät tiiviisti ja oikeasti yhdessä.<br />

Suurimmat hyötyjät ovat asiakkaat<br />

ja asukkaat. Kun työskennellään<br />

samojen asioiden ja asiakkaiden ääressä,<br />

on loogista, että se tehdään tiiviissä<br />

yhteistyössä.<br />

Savolaisen Timo muutti<br />

ensimmäisenä omaan kotiin<br />

Wärttinän asuntoihin muutti ensimmäisenä<br />

Timo Savolainen heti toukokuun<br />

alussa. Hän on omien sanojensa<br />

mukaan viihtynyt Wärttinässä. Timo<br />

pitää 34 neliön asuntoaan juuri sopivan<br />

kokoisena yhdelle miehelle. Erillistä<br />

keittiötä hän pitää myös hyvänä<br />

ratkaisuna. Timon jälkeen alkoi tulla<br />

lisää asukkaita. Nykyinen naapuri on<br />

ennestään tuttu ja Timon mielestä tosi<br />

hyvä tyyppi.<br />

Päiväkeskuksen välittömässä läheisyydessä<br />

on Timon mukaan niin<br />

hyvät, kuin huonot puolensa.<br />

– Päiväkeskuksesta pääsee nopeasti<br />

kotiin ja kotoa päiväkeskukseen. Näin<br />

alkuun kuitenkin vierailijoita entisestä<br />

soluasunnosta on riittänyt runsaasti,<br />

tämä kuitenkin rauhoittunee ajan<br />

myötä. Ihanaa on kuitenkin ollut oma<br />

rauha soluasumisen jälkeen<br />

Timo lisää, että asunto alkaa jo pikkuhiljaa<br />

tuntua kodilta. Sen huomaa,<br />

kun tulee jostakin muualta takaisin<br />

Wärttinään.•<br />

Asuntoni on juuri<br />

sopivan kokoinen<br />

yhdelle miehelle.<br />

Päiväkeskuksen aukioloajat<br />

saavat erityiskiitoksen<br />

Päiväkeskus Wärttinässä on ollut ensimmäisen<br />

aukiolokuukauden aikana<br />

kymmenestä kahteenkymmeneen<br />

kävijää päivittäin. Jotkut käyvät päiväkeskuksessa<br />

useampaankin kertaan<br />

päivässä. Kävijöistä suurin osa on<br />

samoja jotka kävivät Pajalantien päiväkeskuksessa,<br />

mutta jokunen uusikin<br />

järvenpääläinen on löytänyt Wärttinän.<br />

Wärttinässä käy asukkaiden lisäksi<br />

kaupunkilaisia, jotka eivät asu Wärttinän<br />

asunnoissa. Eräs kävijöistä kertoo<br />

pitävänsä tärkeänä tällaisten paikkojen<br />

olemassaoloa.<br />

– Missä minäkin kävisin, jos tällaista<br />

paikkaa ei olisi. Kaupan kassan<br />

kanssa kun harvoin jää suustaan kiinni.<br />

Muutkin päiväkeskuskävijät pitävät<br />

tärkeänä asiana, että vanhat tutut<br />

työntekijät ovat Wärttinän toiminnassa<br />

mukana. Uudet naamat ovat kuitenkin<br />

heidän mielestään tervetullut lisä.<br />

Asiakkaille uusiin toimitiloihin<br />

siirtyminen ja Sininauhasäätiön toiminnassa<br />

mukana oleminen näkyy esimerkiksi<br />

pidentyneinä aukioloaikoina.<br />

Entinen päiväkeskus oli avoinna<br />

arkisin kello 8 –12, Wärttinän päiväkeskus<br />

sen sijaan sulkee ovensa vasta<br />

iltayhdeksältä. Pidentynyt aukioloaika<br />

on muun muassa Wärttinän löytäneen<br />

Jorman mielestä hyvä asia.<br />

– Hyvä että aukioloajat ovat pidemmät.<br />

Ei jää seurustelemaan pullon<br />

kanssa, kun voi seurustella täällä, hän<br />

toteaa.<br />

Timo Savolainen on Wärttinän ensimmäinen asukas. Timon mukaan asunto on<br />

pikkuhiljaa alkanut tuntua kodilta.<br />

29

Kanikonttori<br />

Teksti: Päivi Strandén • Kuva: Timo Makkonen<br />

Myötä- ja vastatuulta<br />

Vaara vaanii ilmasta käsin. Haukkalintu istahti piharemontin aikana<br />

työkoneen katolle. Onneksi Kari ja Törky olivat samaan aikaan evakossa<br />

sisätiloissa.<br />

Kanipihan täysremontin suunnittelu<br />

eteni verkkaisesti,<br />

mutta lopulta koitti päivä,<br />

jolloin kaneille tuli lähtö tutulta<br />

pihalta. Aikaa muuttoon annettiin<br />

vähän niin kuin evakoille aikoinaan:<br />

pihan piti olla tyhjä kaneista ja kanien<br />

tavaroista puolen tunnin sisällä.<br />

Onneksi paikalla sattui olemaan sen<br />

verran reipasta Sininauhasäätiön<br />

väkeä, että pihantekijöiden vaatimus<br />

saatiin toteutettua. Karille ja<br />

Törkylle alkoi vastenmielinen sisäviikkojen<br />

ja lopulta kuukausienkin<br />

rangaistusjakso.<br />

Molemmilla kaneilla oli kokemusta<br />

saunaosastolla asumisesta,<br />

mutta selvästikään asia ei ollut niillä<br />

enää muistissa. Varsinkin äitikani<br />

Törky oli täysin kipsissä, kun sen<br />

olisi pitänyt loikkia kaakelilattialla.<br />

Ruokahalu meni molemmilta muutamaksi<br />

päiväksi, kunnes tila alkoi<br />

niiden mielestä näyttää kodilta.<br />

Porkkanat ja näkkileivät katosivat<br />

taas ruokalautaselta tavanomaisen<br />

nälkäisiin suihin.<br />

Kaneille vietiin uuteen kotiin<br />

tuttuja tavaroita, ”synnytyskoppi”<br />

ja ”ruokala”. Alkuun Törky jämähti<br />

peloissaan synnytyskopin sisään,<br />

kunnes keksimme avata kopin kannen.<br />

Muovinen ruokala, josta pihalla<br />

ollessa kanit tottuivat hakemaan<br />

syömäheinää tai muuta purtavaa,<br />

muuttui jossain vaiheessa uudeksi<br />

synnytyskopiksi, kun Törky taas<br />

keväiseen tapaan luuli olevansa<br />

pieniin päin. Se nyppi itseltään<br />

karvaa ja kuljetti sanomalehdestä<br />

repimiään palasia muovikoppiin<br />

rakentaen niistä pesää oletetulle<br />

lapsikatraalleen. Myös Kari osallistui<br />

pesäntekopuuhiin. Jälkikasvua<br />

ei vain ilmestynyt.<br />

Piharemontin aikana saimme<br />

muistutuksen siitä, että turvallinen<br />

sisäpiha ei ehkä olekaan aivan<br />

turvallinen. Eräänä viikonloppuna<br />

pihassa seisseen pienen maansiirtokoneen<br />

katolle lennähti haukka.<br />

Lintu ei ollut suuren suuri, ehkä se<br />

oli kana-, varpus- tai hiirihaukka,<br />

mutta kynsien koosta päätellen sillä<br />

todennäköisesti olisi ollut ainakin<br />

rohkeutta kokeilla, olisiko saanut<br />

napattua kanin mukaansa. Onneksi<br />

Kari ja Törky olivat tuolloin turvallisesti,<br />

vaikkakin vastentahtoisesti<br />

sisätiloissa.<br />

Huhtikuun lopulla piharemonttiin<br />

tuli parin viikon tauko,<br />

kun remontin laajuutta piti pohtia<br />

ja tehdä päätöksiä sen etenemisestä.<br />

Kaneille se tarkoitti hetkellistä paluuta<br />

niiden omaan valtakuntaan.<br />

Ehkä ne eivät sitä aivan entiseksi<br />

tunnistaneet, sillä piha oli läpikäynyt<br />

melkoisen muodonmuutoksen.<br />

Asfaltti oli kaivettu pois, osa pihasta<br />

oli kalliota, osa hiekkaa ja reunustoille<br />

oli rakennettu raudoitus<br />

tulevaa betonointia varten. Kari ja<br />

Törky olivat kuitenkin elementissään.<br />

Työmiehiltä pihalle jäänyt<br />

muovinen sadevesiputken pätkä oli<br />

niille alkuun riemun paikka. Sinne<br />

piti sujahtaa sisään ja ulos edestakaisin.<br />

Keskentekoisella pihamaalla<br />

kanit pääsivät myös toteuttamaan<br />

niille lajityypillistä tekemistä, tunneleiden<br />

kaivamista. Kaivamisen ne<br />

kuitenkin jättivät aina yöajoiksi. Ehkä<br />

niiden kaniaivoissa oli kypsynyt<br />

ajatus paosta jonnekin, ja pakohan<br />

pitää suunnitella salaa, muiden näkemättä.<br />

Pihalla oli myös palannut tuttu<br />

Pulmusen-pulupariskunta, joiden<br />

kanssa yhteiselo sujui entiseen malliin.<br />

Pulmusetkin olivat välillä hakeutuneet<br />

muualle, kun pihalla oli<br />

käynnissä kiivaimmat ja kovaäänisimmät<br />

työvaiheet. Pihapuun punaiseen,<br />

peltikattoiseen linnunpönttöön<br />

odotettiin myös kevään aikana<br />

asukkaita, mutta turhaan. Kukaan<br />

ei näyttänyt haluavan kodikseen<br />

siistiä, uutta vastaavaa asumusta.<br />

Muutamia pikaisia katsojia pihalla<br />

sentään nähtiin.<br />

Eräänä päivänä tuli taas ilmoitus,<br />

että kanit pitää siirtää pois<br />

pihalta, sillä työt jatkuvat. Karin<br />

kiinni saaminen onnistui vaivatta,<br />

sillä se on niin perso Lidlin sesamnäkkäreille,<br />

ettei osannut arvata<br />

niiden tarjolla oloon liittyvää ansaa.<br />

Törky sen sijaan huomasi, mistä on<br />

kyse ja päätti, ettei mene samaan<br />

halpaan. Kaninmetsästystä kesti<br />

lopulta taukoineen lähes kaksi tuntia<br />

pimeällä sisäpihalla ennen kuin<br />

nääntynyt Törky joutui antautumaan<br />

vähintään yhtä nääntyneelle<br />

takaa-ajajalleen. Alkoi taas viikkojen<br />

odotus saunaosastolla, josko sisäpiharemontti<br />

joskus valmistuisi. •<br />

30

Tässä valtakunnassa<br />

ovat heikot vahvoja,<br />

sairas terveen parantaa,<br />

saaja auttaa antajaa.<br />

Anna-Maija Raittila,<br />

virsi 428:5<br />

Kuva: Jorma Soini<br />

Tämä lehti kertoo <strong>toivo</strong>sta,<br />

siitä, että aina voi alkaa alusta.<br />

Elämä on äärettömän kallisarvoinen lahja,<br />

josta saa pitää hyvää huolta.<br />

Tilaa ja tutustu!<br />

Leikkaa tästä<br />

Kyllä kiitos! Tilaan Uuden <strong>toivo</strong>n!<br />

Itselleni kestotilauksena hintaan 24 euroa/vsk <strong>2009</strong><br />

Lahjaksi vuodeksi eteenpäin hintaan 24 euroa/vsk <strong>2009</strong><br />

1 lk:n postimerkki<br />

Lehden saaja<br />

Lähiosoite<br />

Postitoimipaikka<br />

Lehden maksaja<br />

Lähiosoite<br />

<strong>Uusi</strong> <strong>toivo</strong><br />

Sininauhasäätiö<br />

Mäkelänkatu 50<br />

00510 HELSINKI<br />

Postitoimipaikka<br />

Allekirjoitus<br />

31

Syysrastit<br />

1.–3.9.<strong>2009</strong><br />

Kiponniemen toimintakeskuksessa Vesangassa<br />

(15 km Jyväskylästä Keuruun suuntaan)<br />

Kristillisen toipumisen ja <strong>toivo</strong>n jakamisen tapahtuma<br />

Juha Tuomi / Rodeo<br />

”Toivo, muutos,<br />

rukous”<br />

Toivo ja sen ylläpitäminen on keskeinen<br />

elementti toipumisessa. Ilman <strong>toivo</strong>a<br />

parem masta tulevaisuudesta ei kukaan<br />

jaksa ponnistella elämänmuutokseen.<br />

Toivoamme ja pyrkimyksiämme muutokseen<br />

vahvistavat myös hengelliset asiat ja<br />

yhteys toisiin ihmisiin, rinnalla kulkijoihin.<br />

Toisilta, samaa kokeneilta, saatu tuki sekä<br />

kokemusten ja elämäntilanteiden jakaminen<br />

ovat ensiarvoisen tärkeitä. Ilman tätä<br />

yhteyttä ja vertaisten tukea eteenpäin<br />

meneminen on raskaampaa.<br />

Kiponniemessä jaetaan paljon näihin teemoihin<br />

liittyviä toipumisen tarinoita. Muusikot<br />

ja luennoitsijat virittävät ajatuksiamme.<br />

Pelit, iltanuotiot, rantasaunat, monipuolinen<br />

virkistysohjelma, Kiponniemen kaunis<br />

ympäristö rantamaisemineen ja keittiön<br />

maukkaat antimet hoitavat koko ihmistä.<br />

Mukana <strong>toivo</strong>a ja muutosta etsimässä ja<br />

johdattamassa ovat mm.<br />

Tuija Valtanen, Seija Lindgren, Aake ja Tuula Huurresalo,<br />

Aarne Kiviniemi, Ulla-Maija Nikula, Jorma<br />

Soini, Ismo ja Päivi Valkoniemi, Juhani Eriksson,<br />

Hannu Ala, Pertti Räty, Esko Jantunen, Kari Lahti,<br />

Hannu ja Sinikka Kärkkäinen, Raimo Leppälä ja<br />

Virpi Kujala sekä monia musiikin esittäjiä ja muissa<br />

tehtävissä palvelevia.<br />

Seija Lindgren Tuija Valtanen Aarne Kiviniemi Aake Huurresalo<br />

Tuula Huurresalo Ismo ja Päivi Valkoniemi Pertti Räty<br />

Tapahtuman järjestävät yhteistyössä mm. Jyväskylän<br />

Katulähetys ry, Hämeenlinnan Sininauha<br />

ry, Samaria rf, KAN-yhdistys, Sininauhasäätiö,<br />

<strong>Sininauhaliitto</strong> ja Vaajakosken Suvanto ry.<br />

Syysrastit alkavat<br />

tiistaina iltapäivällä ja loppuvat torstain lounaaseen.<br />

Ohjelma koostuu luennoista, vertaisryhmistä,<br />

yksilötapaamisista ja virkistysohjelmasta.<br />

Tarkemman ohjelman löydät Sininauhaliiton<br />

sivuilta www.sininauhaliitto.fi<br />

Ilmoittautuminen suoraan<br />

Kiponniemeen<br />

24.8.09 mennessä<br />

puh. (014) 635 191, 040 772 2844,<br />

e-mail: kiponniemi@svk.fi.<br />

Toimisto auki arkisin klo. 10–15<br />

Majoituspaikoista on kova kysyntä, joten varaa<br />

paikkasi ajoissa. Mikäli tarvitset kuljetusta (hinta<br />

5€/hlö) liikenneasemalta Jyväskylästä, ota<br />

yhteyttä Kiponniemeen.<br />

Ajo-ohjeet: Jyväskylästä Pori–Seinäjoki tietä<br />

n. 10 km, viitta oikealle Nyrölä, ajetaan 3,2 km,<br />

viitta vasempaan Kiponniemi. Kiponniemen<br />

esittely www.kiponniemi.fi<br />

Virpi Kujala puh. 040-7600 663<br />

virpi.kujala@sininauhaliitto.fi<br />

32<br />

Päivi Strandén<br />

Täysihoitohinnat Kiponniemessä<br />

sisältävät majoituksen liinavaatteineen, ohjelman<br />

ja kaikki ruokailut.<br />

Paketti 1. Majoitus päätalossa tai huvilassa ti–to<br />

täysihoito 3 – 4 hlön huone/hlö 105c ja 2hlön<br />

huone/hlö 125c<br />

Paketti 2. Majoitus lomamökeissä 4 ja 6 hlön<br />

mökeissä, täysihoito 85c<br />

Paketti 3. Ei majoitusta, ti – to, ateriat, kahvit,<br />

luennot, sauna koko ajalta 65c<br />

Paketti 4. Ei majoitusta. Ti ja to päivähinnat ilman<br />

yöpymistä ovat 35c ja keskiviikon hinta 40c<br />

Asuntovaunu/autopaikka 18c/pv ja telttapaikka<br />

8,50c/hlö<br />

Torsti Eriksson<br />

Tervetuloa<br />

mukaan

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!