You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Nro: 1<br />
Svappavaarassa 22.6.1975<br />
Rakas vanha sisareni Herrassa, Sophia Hill, joka asut siellä kaukana valtameren ja vuorten<br />
takana, Jumalan armo ja rauha olkoon runsaana tykönäsi ja lämmittäköön sydämesi tämän<br />
tervehdyksen saatuasi. Kiitän ensin kalliin kirjeesi edestä. Elämän henki sinussa on kirjeenkin<br />
perusteella, ja kun vielä olemme saaneet hyviä todistuksia Niskalta sinusta.<br />
Olemme täällä Ruotsin Lapinmaalla viettämässä Johannes Kastajan muistopäivän kokouksia<br />
ja on tänne tullut paljon muuttolintuja lämmittelemään sen elävän viinapuun raoissa, jossa<br />
vieläkin on kaikilla pikku linnuilla turvan ja suojan paikka-, vaikka myrskyt ja maanjäristykset ja<br />
isot petolinnut piirittävät ja ympäri käyvät meitä. On täällä kesäpääskysiä ja talvitiaisia ja vielä<br />
satakielisiä, jotka visertävät kiitosvirttä Jumalalle heidän armolla täytetyissä sydämissään<br />
ensimmäisen valonsäteen edestä, joka armon auringosta paistaa.<br />
Yhdessä mielessä ja ymmärryksessä olemme olleet koolla vielä Amerikan ystäväin kanssa. Ja<br />
suuri armo on Jumalalta ollut teille amerikkalaisille, että Jumala on valinnut yhden uskollisen<br />
saarnaajan sieltä huutamaan totuuden torveen siellä suuressa Amerikan maassa. Vielä on teillä<br />
toivo paremmasta tulevaisuudesta kristillisyydelle, ja tahdomme mekin koko sydämellä rukoilla<br />
sitä suurta Ristinkantajaa, että Hän antaisi taivaallista kastetta Amerikan maahan, jotta olisi vielä<br />
katuvaisten kyyneleet ja palavat huokaukset näkymässä ja kuulumassa, niin että olisi sellainen<br />
kostea peltomaa, mihin armon aurinko saa paistaa ja kasvun antaa Hengen Hedelmälle, joka<br />
Jumalan puhtaasta siemenestä nousee.<br />
Pian me saamme jättää matkasauvamme sen viimeisen virran rannalle ja mennä siihen maahan,<br />
jossa maitoa ja hunajaa vuotaa laskemattoman armonauringon alla. Siellä on meillä hauska olla<br />
kaikkien Jumalan lasten kanssa Hyvän Paimenen asumakaupungissa. Ei muistu siellä enää<br />
matkan vaivat ja vihollisen meille tekemät haavat mieleen, vaan saamme jättää vajavuudet ja<br />
synnin arvet tämän vieraan maan päälle. Siellä saamme uuden kirkastetun ruumiin ja puhtaan<br />
sydämen ja sielun, missä synnin myrkky ja syntinen liha ei enää vaivaa Jumalan Henkeä, joka<br />
meissä asuu.<br />
Niin sanon hyvästiä teille tällä kertaa ja saarnaan ja todistan kaikki synnit ja heikkoudet ja<br />
viimeiset epäilykset anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Terveisiä Amerikan ystäviltä ja<br />
Euroopan kristityiltä.<br />
Lauri, Sirkka ja lapset<br />
1/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 2<br />
Tjautjasjärvi 20.2.1977<br />
Rakas vanha sisar Herrassa, Sophia Hill. Jumalan armo ja rauha olkoon kanssasi nyt ja<br />
iankaikkisesti, amen. Kiitos kalliista kirjeestä ja uhrauksestasi alastomalle ja köyhälle Jumalan<br />
Pojalle Lapinmaalla. Jumala rakas Isä sinua siunatkoon ja varjelkoon, niin että saat<br />
satakertaisesti Herralta palkan jo täällä armon ajassa.<br />
Täällä on vuosi kääntymässä valoisampaan suuntaan luonnollisesti, vaan hengelliset asiat<br />
ovat ennallaan. Turmeltuneet sydämet vain yhä enempi turmeltuvat ja vanhurskaat tulevat yhä<br />
vanhurskaammiksi, niin kuin Ilmestyskirja sanoo. Se joka paha on, tulkoon vielä pahaksi, ja se<br />
joka hurskas on, tulkoon vielä hurskaaksi. Kuolemantapauksia ei ole kristittyin keskuudessa<br />
tapahtunut viime aikoina, vaan ikä on monella korkea ja sen kautta ruumiin voimat myös<br />
katoavat ja nykyistä aikaa on vaikea seurata. Stöckelinkin leski on jo niin vanhuuden<br />
heikkoudessa, ettei tunne monta kristityistäkään, joitten kanssa on viimeiseen asti yhdessä ollut.<br />
Vanhan Leevin hän vain tuntee, ja niin hän onkin usein sanonut rukoilleensa, ettei Jumala ottaisi<br />
Leeviä pois ennen häntä, sillä Leevi on hänen ainoa turvansa Svappavaarassa ollut koko tämän<br />
raskaan sekaannuksen ajan läpi. On tässä Jellivaarassa talven yli asumassa vanhusten talossa<br />
vanha pariskunta, Mikko ja Anna-Liisa Nilsson Killimästä, missä he aina kesäisin asustavat<br />
maapaikallaan metsän keskellä. He ovat hyvin korkeassa iässä, molemmat yli 80 vuotta. He ovat<br />
vanhinten oppilaat ja kantavat elämän henkeä. Vanhuudesta huolimatta ovat he Hengen kautta<br />
tuntemassa totiset sielut ja myös haistavat vääryyden kaukaa, jonka tähden he ovat totuudessa ja<br />
puhtaudessa säilyneet. Tässä Tjiautjasjärvessä he ovat aina Blombackella kortteerissa ja heillä on<br />
aina ollut sama henki. Hauskat ovat sellaiset vanhukset kumppanina tässä hirveässä maailman<br />
ajassa, jossa nyt elämme.<br />
Kuulumisia ei ole suuria. Mikään ei ole muuttunut siitä, mitä viimeksi kirjoitin. Toivossa<br />
kuitenkin elämme ja uskalluksessa Jumalaan. Hän käy vieläkin laumansa edellä ja omansa<br />
varjelee ja onnellisesti johdattaa elämän tiellä kohti iankaikkista paratiisia. Syntein<br />
anteeksisaamisen armosta olemme valtakunnan perilliset, jonka Kristus meille valmisti<br />
kärsimisellään ja kuolemallaan. Rukoilkaa puolestamme. Terveisiä Leviltä, Eerolta y.m. Jääkää<br />
Jumalan rauhaan. Piirsi<br />
nuori veli elämän tiellä Lauri Koistinen<br />
vaimoni ja lasteni kanssa.<br />
2/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 3<br />
Tjautjas 17.4.1977<br />
Kallis vanha sisar Herrassa, Sophia. Jumalan armo ja rauha olkoon kanssasi nyt ja<br />
iankaikkisesta, amen.<br />
Kiitos pikku kirjeestäsi, josta näen, että olet vielä joltisessa terveydessä ja jaksat vielä seurata<br />
tätä maailman menoa, niin että saan sieltä joitakin sanomia aina joskus. Kyllä on meillä ikävä<br />
aika nyt maailmassa, kun piti pikku kristittyin joukonkin mennä aivan sekaisin. Eikä vain<br />
sekaisin, mutta täysin pilalle monessa sydämessä on kristillisyys mennyt. On kuitenkin joitakin<br />
pieniä valon pilkahduksia näkymässä, vieläpä Laestadiuksen nimen allakin.<br />
Hyviä sanomia saan kertoa Norjasta, missä olimme Eero Mäkelän kanssa pääsiäisen yli.<br />
Meillä oli mukana autossa Edvin Abrahamsson Kiirunasta vaimonsa Agdan kanssa sekä Alva<br />
Thyni Vittangista. Kävimme tervehtimässä ystäviä ja vihollisia. Kun saavuimme kiirastorstaina<br />
Kjöllefjordiin, menimme aluksi nuoren veljemme Atle Akselsenin luokse syömään ja lepäämään<br />
pitkän erämaataipaleen jälkeen. Matkamme yli Ruijan lakeuksien meni hyvin ja sää oli hyvä.<br />
Kiirastorstai-iltana menimme Eeron kanssa rukoushuoneelle, missä Thoralf-vanhus oli pikku<br />
lauman kanssa. Menimme sisään viimeisen virren aikana ja ensin tervehtelimme salissa olevia<br />
kristityitä, joita oli alle kymmenen. Sitten menimme saarnaajain luokse ja tervehtelimme heitä.<br />
Kun sanoin vanhalle Thoralfille "Jumalan rauhaa", niin hän sano: "Älä turhaan lausu Jumalan<br />
nimeä." Niin pilalle oli rakkaus mennyt hänen sydämessään, että ei sietänyt minun käyttävän<br />
Jumalan nimeä tervehdyksessäkään, saati sitten muussa tarkoituksessa. Saarnaajat sanoivat<br />
meidän tulleen Norjaan saatanan asialle. Pimeys oli laskeutunut kuin yö entisten ystäväin päälle.<br />
Meillä oli Kjöllefjordin kylässä noin kymmenen ystävää, joitten kanssa pidimme autuaallista<br />
kanssakäymistä. Pidimme kuudet rukoukset ja me Eeron kanssa saarnasimme molemmat kaksi<br />
kertaa. Norjan nuorehkot veljet Atle Akselsen ja Reidar Öfeldt saarnasivat molemmat kerran.<br />
Ihana oli pyhien seura, niin kuin Takkinen sanoo: Oma sydän on huono ruokapöytä, mutta<br />
joukko Jumalan ihmisiä on enkelein seura." Muuan sisar Margith Karlsen oli joku aika sitten<br />
saanut armon Jumalalta tehdä parannuksen lankeemuksestaan. Hän oli nähnyt näyn, missä itse<br />
Jumala tuli hänen tykönsä pilvestä, ja käski nyt nousta ylös. Jumala oli sanonut hänelle, että<br />
pitää vanhain säädyistä kiinni. Hän oli suuressa alkuhartaudessa.<br />
Norjassa on siis tapahtunut täydellinen kahtia jakautuminen, eikä mitään yhtymistä ole<br />
odotettavana. Norjan saarnaajat, jotka nyt ovat vastaan nousseet ja hyljänneet meidät, sanoivat,<br />
että niin kauan kuin pidämme kiinni vanhinten ulkonaisesta esikuvasta, niin ei tule heidän<br />
kanssaan yhteyttä. Sanomme heille hyvästit niin kuin Luther aikanaan Zwinglin kanssa. Pienestä<br />
on ero tullut, mutta se on pohjaton juopa, joka on välissämme.<br />
Sieltä Amerikasta tulleessa lähetyskirjeessä on suuri kysymys minun ahtaassa portissa<br />
olemisestani, johon en katso aiheelliseksi vielä vastata mitään. Levi-vanhus on Eero veljen<br />
kanssa kirjoittanut vastauksen vanhalle Melvinille, josta sinä saat meiltä pian kopion. Saamme<br />
nähdä, miten amerikkalaiset siihen suhtautuvat. Siinä ei erityisemmin kainostella totuutta<br />
sanomasta. Saamme odottaa vain pahennuksen siitä syystä vain kasvavan. Saapi nähdä, kuinka<br />
asiat siellä alkavat kehittymään.<br />
Me suunnittelemme helluntaikokouksia Jellivaaraan, jos Jumala suopi. Asunnon saamme<br />
Malmivaarasta toukokuun puolivälissä kerrostalosta. Se on 3 huonetta ja keittiö, jonka kunta<br />
omistaa. Kävimme katsomassa sitä asuntoa Sirkan kanssa, ja se on oikein hyvän näköinen ja<br />
alimmassa kerroksessa. Siinä saamme sitten palvella Jumalaa ja Jumalan ihmisiä.<br />
Jää nyt hyvästi Jumalan haltuun. Toivottavasti saat kuulla jotakin sieltä Minnesotan seuroista<br />
pääsiäisenä. Kerro jollakin sanalla kuulumisista siellä, vaan ole varovainen puheessa, ettet<br />
ilmoita mitään siitä, mitä täältä kautta saat tietää. Muutoin sinut pannaan mustalle listalle ja<br />
kierretään kaukaa, niin ettet saa kuulla mitään ympäristöstäsi, et iloa etkä murhetta. Aika on<br />
pian tuova monen monta uutista mukanaan, sillä nyt alkaa tapahtumaan paljon ja nopeassa<br />
tahdissa. Olemme hyvässä rauhassa ja turvaamme Jumalaan kaikissa koettelemuksissa.<br />
3/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 3<br />
Uskomme Jumalan kääntävän kaiken parhaaksi omillensa. Rukoile puolestamme ja kanna<br />
anteeksiantavaista sydäntä kaikkea viheliäisyyttämme kohtaan. Jää Jumalan rauhaan ja usko<br />
riettaalle harmiksi synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Paljon terveisiä<br />
Leviltä, Eerolta, Edviniltä sekä tämän kylän uskollisilta matkaystäviltä, Hilma Blombackelta ja<br />
Gun-Marilta. Kaikkia olemme äsken puhutelleet ja olemme kaikki lähellä toisiamme. Nuori<br />
veljesi Herrassa<br />
Lauri Koistinen vaimoni Sirkan ja lasten kanssa.<br />
4/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 4<br />
Tjautjas 25.4.1977<br />
Rakas vanha kristillisyyden sisar Sophia. Armo ja rauha ylhäältä Valkeuden Isältä olkoon<br />
sydämessäsi nyt ja iankaikkisesta, amen.<br />
Lähetän tässä lupaamani kopiot, joista voit nähdä, kuinka Amerikan pojat tänne kirjoittavat<br />
viisauksiaan ja kuinka Levi vanhin heille kärsivällisyydellä vastaa. Hupsuiksi menivät siellä<br />
aikamiehet, mutta ei ole pirun kanssa leikkimistä. Saapi nähdä, kuinka he suuttuvat ja pahentuvat<br />
Leville tästä kirjeestä. En usko Amerikan poikien jääneen ilman Johanssonin myrkyllistä<br />
vaikutusta lähetysreissulla, sillä tämä kirje kuvastaa juuri sen miehen henkeä. Olen täysin varma<br />
siitä, että se musta haaskalintu, jolla oli valkea rinta, jonka ilmestyksen näki unessa meidän<br />
päätalon emäntä viime vuonna, se lintu oli juuri Johanssoni. Hän on hienokäytöksinen ja<br />
kaunopuheinen silmäin edessä, mutta missä hän haistaa mustaa pirullisuutta, siellä hän vahvistaa<br />
pirulta riivatuita ja turmeltuneita sydämiä vielä vahvemmaksi vääryydessään. Siitä on paljon<br />
todisteita.<br />
Kävimme Norjassa Eeron kanssa ja mukanamme olivat Alva Thyni Vittangista ja<br />
Abrahamssonit Kiirunasta. Matka oli oikein ihana, josta taisinkin kertoa sinulle viime kirjeessä.<br />
Viime pyhänä olin Kiirunassa Eeron rukouksissa Levi vanhuksen kanssa. Oli 13 henkeä, vaan ei<br />
näkynyt Johanssonia. Hänen tapansa on ollut jo pitemmän aikaa luikkia Nikkalahteen<br />
kylästelemään silloin kun toisilla on rukousvuoro Kiirunassa. Hauskat olivat rukoukset, vaikka<br />
kyllä meillä on ikävä aika nyt kristillisyydessä. Kuitenkin uskomme Jumalan tulevan omillensa<br />
avuksi suurimpana hädän ja ikävän hetkenä.<br />
Odotamme kirjettäsi ja kuulumisia. Toivottavasti jaksat istua ja kirjoittaa muutaman sanan<br />
meille. Jää nyt Jumalan rauhan haltuun ja älä unohda puhua Isälle meistä täällä, kun Hengen<br />
kautta Hänen istuintaan lähestyt. Uskomme sinun rukouksesi vaikuttavan paljon. Synnit ovat<br />
anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kerro terveisemme Wilenille ja Williamille Omahaan, jos<br />
saat yhteyttä heihin. Vähä lapsi suuressa sodassa<br />
Lauri rakkaan vaimoni Sirkan ja lasteni kanssa.<br />
P.S. Paljon terveisiä Levi vanhimmalta, Eerolta, Hilma Blombackelta y.m.<br />
5/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 5<br />
Tjautjas 1.5.1977<br />
Rakas vanha sisar Herrassa, Sophia. Armo ja rauha Jumalalta olkoon henkesi kanssa tällä<br />
armon hetkellä. Lähetän tässä äsken kääntämäni kirjeen, joka tuli Norjan ystäviltä meidän<br />
reissumme jälkeen. Saat siitä nähdä, kuinka asiat ovat tähän mennessä kehittyneet.<br />
Nyt on pyhä, ja menemme pikku joukolla Nattavaaraan rukouksiin. Tästä kylästä menee<br />
minun autossa Blombacken leski Hilma ja nuori sisar Gun-Mari. Muut ovat eri hengessä. Vanha<br />
Levi tulee Eeron pikku bussissa, jossa on mukana Alva Thyni Vittangista ja Abrahamssonit<br />
Kiirunasta. Käymme siis ilahduttamassa vanhaa Dynesiuksen leskeä, joka on yksinään<br />
Nattavaarassa tässä opissa. Koko kylä on muuten Boremannin opissa. Olen käynyt myymässä<br />
siellä pikku kirjaamme, ja ovat muutamat ostaneet, vieläpä Boremannilaisetkin.<br />
Jää nyt hyvästi, uskollinen äiti Israelissa. Jumala sinua siunatkoon ja puettakoon Henkensä<br />
lahjoilla kestämään kaikki viimeisen ajan vaivat. Kannustakoon sinuakin vaivoissasi toivo siitä,<br />
että aivan pienen hetken päästä pääset nuorempaan ruumiiseen ja parempaan elämään, jossa ei<br />
ole synnin kirousta eikä pirun valtaa. Taistelemme urhoollisesti Jumalan avulla viimeisen lyhyen<br />
taistelumme, jossa olemme valmiit antamaan viimeisen veripisaramme sen opin puolesta, joka<br />
meitä ja kaikkia uskovia on auttanut helvetin vallasta Jumalan lasten valtakuntaan. Emme ole<br />
aikomassa lieventää tätä tietä, vaikka kaikki takaperin kääntyisivät, sillä silloin olisimme itsekin<br />
hukkaan taistelleet. Ja tie on ollut aivan liian kevyt verrattuna apostolisen ajan kristillisyyteen.<br />
Emme pääse iloisesta maailmasta iloiseen taivaaseen, vaan meidän pitää kantaman Kristuksen<br />
ristiä, jossa on koko jumalisen ja jumalattoman maailman kiroukset, syljet ja häväistykset<br />
yhdessä pohjattoman vihan ja murhanhengen kanssa. On meillä kuitenkin Pyhä Valkea Siionissa,<br />
jossa saamme joskus palavilla sydämillä tuntea uuden elämän voimaa ja iloa Pyhässä Hengessä.<br />
Jää nyt hyvästi, vanha sisaremme, ja ole turvattuna sen väkevän kotkan siipein alla, joka on<br />
lentänyt sinnekin Amerikkaan elävän uskon siivillä. Ei ole Herran käsivarsi lyhennetty, vaan vielä<br />
ylläpitää ja kädestä kuljettaa kaikki omansa. Usko synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.<br />
Rukoile puolestamme. Piirsi<br />
Lauri vaimoni ja lasteni kanssa.<br />
6/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 6<br />
Malmberget 5.6.1977<br />
Rakas vanha sisar ja äiti Israelissa, Sophia. Jumalan armo ja rauha olkoon sydämessäsi<br />
valona ja lämpönä tälläkin armon hetkellä ja iankaikkisesti kotona taivaassa.<br />
Kiitos kalliin kirjeesi edestä, jonka olen vasta saanut. On ollut hyvä ja tarpeellinen saada<br />
sieltä tuoreita tietoja, niin ettei tule meille suurempia yllätyksiä Amerikan suhteen. Olemme<br />
saaneet nähdä, kuinka entinen työkumppanimme Sten Johansson on nykyään työtä tekemässä<br />
kristillisyyden laveudessa. Olemme siis täysin ajan tasalla myös Amerikkaan nähden.<br />
Olimme tänään Svappavaarassa pyhärukouksissa Levi-vanhimman luona. Siellä oli koolla<br />
Eero Mäkelä, Edvin ja Agda Abrahamsson, Alva Thyni, Svante Nilsson, Mikko ja Anna-Liisa<br />
Nilssort vanhukset ja veljeni tytär Päivi, joka on meillä kesälomalla. Viikko sitten olimme koolla<br />
tässä Jellivaarassa, jossa oli kristityitä koolla Lapista, Suomesta ja Norjasta. Lähetän ohessa<br />
valokopion siitä lähetyskirjeestä, jonka siellä kirjoitimme Amerikkaan. Lähetän samanaikaisesti<br />
Melvin Niskalle sen alkuperäisen, sillä sain vasta tänään sen alkuperäisen haltuuni, kun se oli<br />
Kangosessa vanhan Janne Kuoppalan allekirjoitettavana, joka ei jaksanut saapua<br />
helluntaikokouksiimme tänne Jellivaaraan. Kaikki nimikirjoitukset ovat omakätiset, paitsi Mikko<br />
Nilssonin vaimo kirjoitti Mikon nimen, koska Mikko vapisee niin paljon käsistä, ettei pysty<br />
puumerkkiään tekemään. Mikko oli kuitenkin mukana kirjeen tutkinnossa ja hyväksyi sen täysin.<br />
Kalliit olivat helluntaikokoukset. Kolme päivää niitä pidimme keskellä Jellivaaran<br />
kirkonkylää, valtiokirkon seurakuntakodissa, missä meillä oli käytössä monta sataa neliömetriä<br />
parhaita huoneita, keittiöt, salongit ja kirkkosali. Jellivaaran kirkkoherra Ingemar Öberg on<br />
kotoisin Torniolta ja kuuluu vanhoillis-lestadiolaisiin. Kävin häneen tutustumassa pappilassa<br />
kuukauden päivät sitten. Hän sanoi, etteivät vanhoilliset ole niin kaukana meistä opissa, kuin me<br />
kuvittelemme, vaan että kysymyksessä on vain pikku eroavaisuudet. Hän kyllä moitti minua sen<br />
kirjan vuoksi, jonka vasta olen toimittanut ruotsinkielellä. Hän valitti sitä, että minä tuomitsin<br />
koko Tornion laakson. Kaikesta huolimatta hän kuultuaan kertomukseni lapsuuden<br />
kristillisyydestä, heräyksestä ja parannuksestani, hän sanoi minulla olevan oikean kristillisen<br />
uskon ja kehotti pysymään uskollisena siinä. Hänen mielestään kaikki lestadiolaiset ovat<br />
luterilaisia ja niin muodoin oikeita kristityitä. Kirkkoherra on ollut meidän suojelijamme näinä<br />
aikoina ja takasi meille rauhallisen kokousten pidon tänä helluntain aikana. Hän oli saanut tietää<br />
jostakin, että Stenin ja Levin välillä on olemassa jonkinlaista jännitystilaa, johon jouduin<br />
vastaamaan myöntävästi. Hän kysyi, jos kokouspaikoilla riidellään ja tehdään rettelöitä, niin<br />
vastasin siihen, että en usko niin tapahtuvan, sillä olemme saaneet tiedon, että meidän<br />
vastustajamme eivät tule näihin kokouksiin, vaikka olemmekin heitä kutsuneet. Ja jos he tulevat,<br />
niin emme me tee rettelöitä, mutta meidän vastustajamme saattavat sitä tehdä. Kun Frans<br />
Martinsson sitten vähän jälkeen minun pappilassa käyntiäni soitti kirkkoherralle, että hän varaisi<br />
huoneen helluntaiksi, niin vastasi kirkkoherra, että seurakuntasali on jo varattu. Varauksen oli jo<br />
tehnyt Gun-Mari Martinsson ja Lauri Koistinen. Me kutsuimme kaikkia Lapin kristityitä ja<br />
saarnaajia sinne Parakassa helatorstain kokouksissa, mutta Sten ja Frans y.m. sanoivat, että he<br />
eivät tule. Jellivaaran helluntaikokoukset olimme järjestäneet vanhan tavan mukaan yhdessä<br />
kaikkien Jellivaaran kristityitten kanssa. Täällä olivat mukana vanhat kristityt, Mikko ja Anna-<br />
Liisa Nilsson, Gun-Mari Martinsson ja Svante Nilsson, joka on tehnyt parannuksen pari vuotta<br />
sitten helluntaina. Parakassa sanoivat Frans Martinsson ja Uno Martinsson, että minun pitää<br />
peruuttaa Jellivaaran kokoukset tai antaa niissä kaikki määräysvalta ja järjestely heidän käsiinsä,<br />
sillä muutoin he eivät tule eivätkä muutkaan Lapin kristityt. En suostunut yhtään heidän<br />
vehkeilyynsä.<br />
Parakassa nimittäin vehkeiltiin hirveästi. Vanha kristillisyyden järjestys oli kaikki nurin.<br />
Leevi, minä ja Eero olimme hyljättynä siellä, vaikka Leeviä oli Hulda Wettainen kutsunut sinne<br />
saapumaan. Helatorstai oli seuraavanlainen. Aamulla menimme Eeron autossa sinne, Levi sekä<br />
minä. Aamiaisen söimme ruokapalkalla. Siellä sanoi Frans Martinsson minulle, että kun en<br />
7/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 6<br />
häpeäkään tulla kristittyin kokouspaikalle. Leevin haukkui Sten Johansson monen kuullen<br />
sellaiseksi kuninkaaksi, jonka ohi ei mitään saisi tehdä ja toimittaa kristillisyydessä. Fransi purki<br />
kaiken sappensa minun päälleni sormella osoitellen ja nimitti vaikka miksi, muun muassa senkin<br />
paskahousuksi. Sellaiset hengellisen vihan puuskaukset oli keveä kantaa. Rietas tuli hukan<br />
haamussa. Istuin hiljaa kuunnellen kaikki pahat sanat vastaamatta mitään.<br />
Sitten menimme kokoushuoneelle. Siellä on oma rukoushuone, jossa valtiokirkolla on osansa.<br />
Alttarit oli syrjällä ja saarnapöytä tilalle pantu. Levi menee pöydän taakse, niin myös Sten ja<br />
Frans Martinsson. Levi sanoo, että Eero, tule lukemaan Laestadiuksen saarna. Fransi ja Steni<br />
sanovat heti äänekkäästi, että "ei, mutta Arvi tulee lukemaan." Eero istui penkissä, Arvi kiipesi<br />
pöydän taakse ja alkoi lukemaan. Lukemisen jälkeen alkoi Levi puhumaan muutaman<br />
tervehdyssanan. Hän aikoi saarnata Roomalaiskirjeen 10 luvun rinnalla tuntien olonsa hyväksi.<br />
Silloin huusi hänen ehdittyään sanoa vain pari sanaa, Frans Pekkari salista, että Stenin he<br />
haluavat saarnaamaan. Levi sanoi, että tahtokaa kenet tahansa, mutta hän tahtoo tervehdellä<br />
kristityitä yhteisesti, sillä hän tuntee heidät kaikki ja on työtä tehnyt Parakassa jo Frans Parakan<br />
eläessä noin 40 vuotta sitten. Hän kertoi myös saaneensa Fransi-vainaalta viimeiset kalliit<br />
neuvonsanat hänen ollessaan viimeisellä tautivuoteellaan. Sitten alkoi Sten saarnaamaan.<br />
Kokous oli aika kolkko ja kylmä, ja Stenin emäntä kätkeytyi yhden pylvään taakse, ettei olisi<br />
kasvotusten minun kanssani, sillä Levi oli viitannut minut tulemaan rinnalleen pöydän taakse.<br />
Iltakokous oli samantapainen. Levi meni pöydän taakse, pyysi Eeroa lukemaan, mutta sama peli<br />
jatkui kuin aamulla. Fransi huusi, että ei Eero lue, vaan Uno. Eero jäi penkkiin ja Uno meni<br />
lukemaan. Lukemisen jälkeen alkoi Levi puhumaan, kuinka kallis Laestadiuksen saarna oli,<br />
hänen puheensa keskeyttäen huusi Frans Pekkari, että Fransin he tahtovat saarnaamaan. Levi<br />
sanoi, että hänellä vissiin on lupa ylistää Laestadiuksen kallista saarnaa, ja sen jälkeen saapi kuka<br />
tahansa saarnata.<br />
Silmät suurena katsoi muuan uskoton Parakkalainen tätä menoa. Vanhin opettaja oli aivan<br />
hyljätty ja julkisesti pilkkana pidetty tällä menettelyllä. Pekkarin veli, jolla on totinen kristitty<br />
vaimo, vaan ei itse ole uskossa ollut, hän sanoi, että tämä oli viimeinen kerta, kun hän antaa<br />
varoja kokousten laittamiseen Parakassa, koska tuollainen kauhea meno on täällä vallalla.<br />
Lähdimme Levin kanssa Parakasta illalla jättäen Eeron sutten keskelle. Kyllä häntä siellä purtiin,<br />
vaan ei saatu syödyksi. Suomesta oli tullut Yrjö Mäkelä, Koljonen ja Ylenius seuraavana päivänä<br />
Parakkaan ja siellä he yhdistyivät heti niitten kanssa, jotka julkisesti Leeviä ja meitä vastaan<br />
sanoivat ja meidän kirjaamme vääräksi väittivät y.m. Pyhänä menimme taas Levin kanssa<br />
Parakkaan, ja käytös oli entisenlainen. Leevi tosin ei jaksanut enää sanoa sanaakaan ja meni ulos<br />
heikon sydämensä tähden kesken Stenin saarnan, joka tuli monessa paikoin Raamattua vastaan.<br />
Sen väärän saarnan ylisti Yrjö Mäkelä taivaaseen asti, sanoen Frans Parakan hengen vieläkin<br />
elävän. Vaan ei ole Stenillä Frans Parakan henkeä, vaan Frans Pekkarin henki, joka saa vakaitten<br />
todistusten mukaan henkeä paloviinasta. Häntä on suomalaiset moittineet jo kymmenen vuotta<br />
sitten siitä, että hän pitää radiota ja kukkia luvallisena kotonaan. Hän on erityisesti kukkasten<br />
rakastaja.<br />
Parakassa saarnasi Sten neljä kertaa, Fransi pari kertaa ja Yrjö kerran. Ei tarvinnut meidän<br />
työhön ryhtyä, sillä työväkeä oli tullut paljon. Jellivaarassa oli sitten toinen meno. Pyhän<br />
Hengen tuli paloi voimalla. Siellä oli saarnaajia Levi, Eero, minä, Kalle veli, Heimo Mäkelä ja<br />
Severi Mäkelä. Kyllä oli puhtaat ja rakentavaiset saarnat Raamattuin pohjalla. Vaikutukset<br />
olivat ihmeelliset. Horjuvia sieluja vahvistettiin. Rakkaus tuli palavammaksi ja tulevaisuuden<br />
toivo aukeni niin kuin uusi aamunkoitto. Gunnarin lampaita kävi joka päivä ja viimeisenä iltana<br />
oli Koskivaaralaisia useita, jotka näyttivät hyvin yksinkertaisilta ja vakavalta. He istuivat koko<br />
saarnan ja loppuvirren ajan paikallaan. Olikohan joku sana tarttunut sydämeen Kristityt<br />
tahtoivat minua avaamaan kokoukset. Levi pyysi minut ensin saarnaamaan. Minä tahdoin häntä<br />
palvelemaan, vaan hän ei tuntenut jaksavansa. Sitten saarnasimme kaikki vuorotellen. Kaikki<br />
8/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 6<br />
sujui rakkaudessa ja kaikilla oli virkansa. Ketään ei syrjitty. Eikä olisi syytäkään, sillä yksi Henki<br />
oli kaikilla. Vieras henki ei tullut sinne. Kyllä olisimme antaneet Stenin saarnata, jos olisi tullut,<br />
mutta hän ei tullut kutsusta huolimatta, vaan laittoi Kiirunan läheisyyteen Kaalasluspaan omat<br />
kokoukset, jonne Fransi ja Uno täältä Tjautjasjärvestä menivät. Unon tytär Gun Mari ja vävy<br />
Svante olivat Jellivaarassa. Ollakseen puolueeton miehensä ja lastensa keskellä, matkusti Unon<br />
vaimo Linnea Uumajaan erään uskottoman tyttärensä luokse aivan yllättäen kokousta edellisenä<br />
päivänä. Muutoin ovat Uno ja Linnea olleet oikein rauhaa rakastavaiset ja hyvät meidän<br />
kanssamme asuttuamme talven yli heidän pihamökissään. Eri henki vaikka onkin tullut heille, niin<br />
olemme olleet luonnollisissa asioissa sovinnossa ja välttäneet kristillisyydestä puhumista, sillä<br />
siinä tulee pian riita, ei Linnean kanssa, mutta Unon. Hän on veljensä Fransin oppilas, eikä<br />
opetuslapsi ole opettajaansa suurempi.<br />
Soitin juuri Jellivaaran kirkkoherralle pyytäen seurakuntasalia ensi pyhäksi pieniä<br />
pyhärukouksiamme varten. Hän sanoi olevansa vaikeassa asemassa, sillä Gunnarin kannattajat<br />
ovat kirkkoneuvoston jäseniä. Hän sanoi, että hän ei uskalla luvata meille säännöllistä<br />
kokousmahdollisuutta kirkossaan ennen kuin hän kuulee ja neuvottelee kirkkoneuvoston kanssa<br />
tiistai-iltana. Silloin saan kuulla, jos saamme eli emme. Kirkkoherra sanoi, että Jellivaara on<br />
keskuspaikka sille isolle kristillisyydelle, ja niin muodoin varsin tulenarka tällaiselle toimelle, jota<br />
me harrastamme.<br />
Kysyit, jos Williamille voisi avata näitä asioita. En katso sitä aiheelliseksi, sillä kyllä hän saa<br />
aikanaan nähdä, mitä tästä tulee. Uskon Amerikasta jonkun veljen ja sisaren selkenevän, vaan<br />
Herra yksin tietää heidän kohtalonsa. Amerikassa ei näytä olevan luottamusta Leeviin, koska he<br />
kirjoittavat lapsellisia neuvomakirjeitä vanhimmalle Lapissa. Se pimeys, jolla ne lähetyskirjeet<br />
sieltä ovat kirjoitetut, on suurempi kuin itse synkkä yö. Kuitenkin on lieventävänä asianhaarana<br />
amerikkalaisille se seikka, että Steni on täältä käsin heitä myrkyttänyt. Jos he saisivat meidän<br />
viimeisestä lähetyskirjeestä silmänvoidetta, niin ehkä se menisi onnellisesti heille. Aika on paras<br />
selvittäjä tälle sotkulle. Jumalan voima pakenee pois pimeistä miehistä ja heidän kristillisyytensä<br />
muodostuu hurmahenkisyydeksi eli kuolleeksi jumalisuudeksi, joka on kylmä kuin jääkellari.<br />
Totuuden seuraajat taas saavat paljon Jumalan voimaa ja kasvavat armossa kaiken ahdistuksen<br />
keskellä. Ei esikoisuus eli esikois-oikeus ole vääryyden alla, siksi olemme varmat siitä, että<br />
olemme. hyvässä turvassa ja vakuutetut siitä, että olemme vieläkin esikoisten seurakunnan<br />
helmassa, vaikka vääryyden puolella olisi kuinka suuret saarnaajat ja lahjat tahansa.<br />
Norjasta oli Jellivaarassa kolme sielua. Atle Akselsen vaimonsa Randin ja vasta<br />
parannukseen uudistetun sisaren Margit Karlsenin kanssa. He ovat niin kuin oma sydämeni.<br />
Margit näki lankeemuksen tilassa ollessaan unen, jossa Jumala tuli hänen tykönsä taivaan pilvistä<br />
kehoittaen häntä nousemaan ylös lankeemuksestaan. Samalla oli Jumala sanonut hänelle, että hän<br />
pitäisi kaikki vanhinten säädyt kristillisyydessä. Sen jälkeen näki hän Alva Thynin unessa, joka<br />
kehotti häntä laittamaan esiliinan itselleen, sinisen ja vihreän. Ja niin hän parannukseen<br />
uudistuttuaan teki uniensa mukaan ja oli kuuliainen. Kaunis oli nähdä Norjan vaimoilla Lapin<br />
vaimojen esikuva yllään. Ei tarvitse paljon mainita ulkonaisista puhtaille sydämille, sillä he ovat<br />
vireät seuraamaan Hyvän Paimenen ääntä kaikissa asioissa. Emme lue vanhurskautta töihin,<br />
mutta teemme työt ilolla, vaikutettuina Kristuksen rakkauden palavuudesta.<br />
Jää nyt hyvästi, vanha uskollinen palvelija. Vähässä olet sinä ollut uskollinen ja paljon päälle<br />
on Herra sinut pannut, sillä pian saat matkasauvan laskea ja hyvästit jättää tälle pirulliselle<br />
maailmalle, jossa ei Jumalan lapsilla ole yhtään pysyväistä asumasijaa eikä kaupunkia. Sitä<br />
tulevaista me etsimme, jossa vanhurskaus asuu. Niin saarnaan ja todistan vaimoni ja Päivi tytön<br />
kanssa sinulle kaikki synnit ja puutokset anteeksi Jeesuksen nimessä ja viattomassa<br />
sovintoveressä. Rukoile meidän harvain valittuin edestä täällä. Paljon terveisiä ystäville siellä.<br />
Kirjoitti vähä lapsi suuressa sodassa<br />
Lauri, vaimoni Sirkan ja lasteni kanssa.<br />
9/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 7<br />
Malmberget 19.7.1977<br />
Rakas vanha sisar ja äiti Israelissa, Sophia, Jumalan armo ja rauha olkoon sinun henkesi<br />
kanssa nyt ja iankaikkisesta, amen.<br />
Kiitos kalliitten kirjeittesi edestä, joita olet meille kirjoittanut, vaikka tiedämme sinun olevan<br />
suuresti rasitettuna kirjoittaessasi. Tunnemme sen, että Kristuksen rakkaus on sinua vaatinut<br />
siihen toimeen, vaikka terveytesi ei antaisi niin paljon tilaa kirjoittamiseen. Sitäkin<br />
kiitollisemmalla sydämellä olemme niitä vastaanottaneet.<br />
Olemme olleet Svappavaarassa kokouksissa yli 40 henkeä Lapista, Suomesta ja Norjasta, ja<br />
ihanat ovat kokoukset olleet. Paljon oli nuorta väkeä Suomesta. Ei ole minulla sanoja<br />
kuvatakseni sitä taivaallista seuraa, jonka keskellä saimme nauttia Jumalan lasten vapautta ja<br />
ravita sielujamme taivaan mannalla. Yhtään erimielista ei tullut sinne, vaikka oli sinne kutsuttu<br />
Sten Johanssoniakin moneen kertaan. Kun Levi vanhin soitti hänelle, niin vastasi Johansson, ettei<br />
hän aivan varmaan tiedä luvata. Sitten kävivät jotkut Suomen nuoret hänen tykönään puhutellen<br />
häntä, vaan tuloksetta. Mäkelän Toivo, joka on minun ikäiseni, puhutteli häntä rohkeasti.<br />
Ensiksi hän kysyi Johanssonilta, miksi hän ei tullut Svappavaaran kokouksiin, johon Johansson<br />
vastasi, että Lapissa on tehty niin hirveitä asioita, ettei hän saata mennä Svappavaaraan, ennen<br />
kuin Levi y.m. korjaavat itsensä. Kun Toivo kysyi, mitkä ne hirveät asiat ovat, niin sanoi<br />
Johansson, ettei hän tahdo antaa niitä ulkomaille. Toivo vastasi, että kyllä siinä jo paljon on<br />
ulkomaille sanottu, kun jäädään pois kokouksista ja puhutaan hirveistä asioista. Vaan ei tullut<br />
selvää. Silloin Toivo kertoi, että kun Yrjö Mäkelä ja Ylenius y.m. palasivat Parakan kokouksista<br />
Suomeen, niin he levittivät jos jonkinlaista roskaa Lapista sanoen, ettei ne olleet mitkään<br />
salaisuudet, vaan julkisesti niistä Parakassa puhuttiin. Sitten Johansson alkoi puhumaan<br />
kirjastamme. Hän sanoi, että koko kirjahoito on kristillisyyden vanhinten oppia vastaan. Vaikka<br />
itse kirjoituksessa ei ole syytä, mutta eivät ole vanhimmat historioita kirjoittaneet. Silloin Toivo<br />
kysyi, että suruttomatkos ne ovat Apostolein tekoraamatun kirjoittaneet, sillä se on<br />
kristillisyyden historiaa. Siihen Johansson sanoi, että apostolein ajalla se tarvittiin, vaan nyt on<br />
toinen aika. Sitten Toivo sanoi, että pikku kirjassa on Parakan kirjoitus mukana, että onkos se<br />
väärin Siihen vastasi Johansson, että sehän on Havaksen historiaa vastaan kirjoitettu, eikä niin<br />
muodoin ole mikään historia. Muutakin "hirveää" oli Johansson ilmi koettanut tuoda hänelle,<br />
vaan ei hän kaikkia selityksiä muistanut.<br />
Veli Kalle kävi myös Johanssonin puheilla, mutta ei siitä mitään muutosta tullut. Kalle<br />
muistutteli hänelle siitä, kuinka Johansson oli toissa pääsiäisenä hajoittanut kristittyin mielet<br />
Kiirunassa kokousten aikana kotonaan, jossa Kalle oli mukana. Levi makasi silloin sairaalassa.<br />
Myös muistutti hän Johanssonia siitä liikkeestä, mitä vuosi sitten helluntaina tehtiin Jellivaarassa,<br />
kun Levi hyljättiin. Levihän makasi silloin sivuhuoneessa kokouspaikalla. Kun Johansson teki<br />
diktaattorin päätöksiä salissa, eikä kysynyt Leviltä mitään, niin huomasimme, kuinka Levi<br />
heitettiin yli laidan. Johansson sanoi, että miksei Levi tullut tutkintoon mukaan. Siihen vastasi<br />
Kalle, että kyllä sinä hyvin tiedät, kuinka heikkona Levi oli silloin. Kalle huomautti, että olisi<br />
pitänyt Stenin mennä Leviltä kysymään, eikä alkaa isännöimään suoraa päätä, ja lisäksi ei<br />
Jellivaarassa ollut silloin yksimielisyyttä kirjan nimikysymyksessä.<br />
Kyllä on selvästi julkinen ero tullut meillä heidän kanssansa. Tämä vastauksemme<br />
Amerikkaan, jonka ohessa lähetän, tulee varmasti olemaan kova pala niille siellä, jotka ovat<br />
myrkkyä nielleet. Se panee heille kastetun palan kurkkuun, jolloin perkele menee heihin, niin<br />
kuin Juudas Iskariotin sydämeen. Vaan toivomme on, että jokukaan sielu pelastuisi.<br />
Nyt ovat kokoukset siunatussa muistossa, ja suomalaiset ja norjalaiset ovat menneet<br />
kotimaihinsa. Loppuviikolla lähdemme mekin Suomeen. Ensi pyhänä alkavat kokoukset<br />
Honkilahdessa, missä Suomen kristityt tulevat kokoon, ja jonne mekin menemme, vieläpä vanhin<br />
Levikin on lähtemässä. Jumala suokoon, että Levi jaksaisi lähteä ja kestäisi reissun. Suomalaiset<br />
ovat kyllä täydellisesti niin kuin yksi sydän ja yksi sielu meidän kanssamme, lukuunottamatta<br />
10/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 7<br />
joitakin horjuvia sieluja. Vaan siellä on enin ja paras osa totuudessa Jumalan armon kautta.<br />
Minulla on neljän viikon kesäloma nyt, ja kuljen läpi Suomen Siionin vahvistellen heikkoja<br />
Jumalan armon kautta. Kerron sitten, mitä sinun syntymämaastasi kuuluu. Syy on olla iloinen<br />
Herrassa, joka meitä armonsa siipien alla johdattaa, niin että saamme sydämestä uskoa ja veisata<br />
"en pelkää, vaikka piirittäis mont sataa tuhat miestä," niin kuin virren tekijä kirjoittaa.<br />
Ole sisar rakas hyvässä turvassa. Ei ole Jumala kauempana sinusta kuin meistäkään. Hän<br />
asuu omiensa kanssa, ja niin on Hän sinunkin huoneessasi kaikkien vanhurskasten henkien<br />
kanssa. Synnit ja vihollisen peljätykset todistan sinulle anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.<br />
Pian pääsemme täältä onnellisempaan maahan, missä matkan ikävät eivät mieleen tule. Terveisiä<br />
lapsillesi y.m.<br />
Lauri ja perhe<br />
Kokousväki pyysi laittamaan sinulle terveisiä.<br />
11/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 8<br />
Malmberget 12.8.1977<br />
Vanha sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia. Jumalan armo ja rauha olkoon henkesi kanssa<br />
nyt ja iankaikkisesta, amen.<br />
Olemme nyt palanneet Suomen Siionista pitkältä reissulta. Neljän viikon aikana ajoin lähes<br />
7000 kilometriä. Kävimme tervehtelemässä kaikkia hajalla asuvaisia kristityitä joka puolella<br />
Suomen maata. Ei ole syytä masentua Suomenmaan kristillisyyden vuoksi, sillä kyllä siellä on<br />
puhdas kristillisyys sijan saanut monessa sydämessä. Valheen henki tosin on merkinnyt muutamia<br />
pedon merkillä, mutta emme me siihen mitään voi. Joitakin meidän entisistä matkakumppaneista<br />
on myrkyttynyt niin paljon, etteivät enää tahdo meidän kanssamme vaeltaa ja rukoilla. Vaan<br />
kaikki ne suomalaiset, jotka nyt ovat poikenneet pois, ovat olleet tunnetut meille jo pitemmän<br />
aikaa sellaisina, jotka ovat hyvin helposti langenneet kaikenlaisiin vihollisen juoniin. Ei siis ole<br />
kumma, jos näin suureen vihollisen juoneen kompastuvat.<br />
Tampereen suuri saarnaaja Kalle Nurminen on kuollut joku päivä sitten. Hän oli oikeassa<br />
mielessä vielä vuonna 1968 syksyllä ja antoi minulle kalliita neuvoja siihen aikaan. Hän saarnasi<br />
Turussa Jumalan Sanan muutoksia vastaan postilloissa ja raamatuissa sekä virsikirjoissa, lisäksi<br />
hän tuomitsi nauhalle saarnaamiset synniksi jne, Silloin kiitin häntä sen kalliin saarnan edestä,<br />
jolloin Nurminen rohkaisi minua pysymään vahvana mielessäni. Kun Nurminen sitten<br />
Jellivaarassa joskus 1970 näki minut joulukokouksissa, niin hän soimasi minua liian viisaaksi.<br />
Minä kun en kääntänytkään kelkkaani hänen mukanaan. Surullinen mieli vain tulee siitä, kun<br />
ajattelee, kuinka monet sielut olisivat Suomessa totuudessa pysyneet, jos Nurminen ei olisi<br />
maallisen voiton tähden hyljännyt alkuperäistä kutsumustaan. Hän sai elää 10 vuotta<br />
herraskristillisyydessä ja Tornion eriseuraa vahvistaa sen lankeemuksen jälkeen, vaan mitä hän<br />
sillä tienasi Lyhyen ajallisen voiton, herrassaarnaajan kunnian ja kansan kiiltävän kiitoksen<br />
huulilla, vaan ei sydämellä. Miksis raukka tuon kurjan tien valitsi Ei ole minulla koston henkeä,<br />
mutta soisin mielelläni, että Jumala hänetkin armahtaisi iankaikkisesta onnettomuudesta, vaan<br />
todistusta hänen autuudestaan ei ole olemassa.<br />
Niin se kuolema kulkee, ei se armahda saarnaajaa eikä sanankuulijaa, ei suurta eikä pientä,<br />
vaan se ottaa kunkin vuorollaan, sekä hyvät että pahat. Usein me huokaamme päästä pois täältä,<br />
mutta kenties Jumala tahtoo meitä vielä koetella ja puhdistaa murheen tulessa, sillä maailman<br />
kylmä tuuli tahtoo jäähdyttää meidän sydämemme. Saattaa vielä Jumala käyttää meitä<br />
välikappaleinaan elävässä kristillisyydessä, sillä näemmehän sen, ettei enää ole monta tähteä<br />
taivaalla näyttämässä tietä yksinäiselle matkamiehelle. Halu olisi olla huutavan äänenä korvessa,<br />
mutta suuri synnin voima ja heikkous ovat esteenä hengen halua täyttämään. Tosin on se mieli<br />
säilynyt, mikä alustakin oli, mutta vähäksi on kristillisyyden voiman tunteminen käynyt. Sen<br />
tähden se aina tarvitsee uudistua Jumalan Sanan kautta, jota elävää Sanaa vieläkin saamme<br />
nauttia täällä Lapinmaalla muutamaan harvain sieluin kanssa.<br />
Meillä on aikomus pitää rukoukset tulevana sunnuntaina, kun Kiirunassa taas pitää Sten<br />
Johansson joukkoineen omia kokouksiaan. Ei meitä ole sinne kutsuttu, emmekä myös mene.<br />
Aika on näyttävä, minkälainen loppu itse kullakin on, vaan sen me tiedämme, että Jumalan<br />
seurakunnan viholliset joutuvat itse maksamaan kymmenen tuhannen leiviskän velan<br />
iankaikkisuudessa. Kyllä toivottaisimme armoa kaikille viettelijöille ja vietellyille, mutta ilman<br />
raamatullista armonjärjestystä ei kukaan armoon tule. Kirkkolain hylkääjät ovat itse sitoneet<br />
itsensä ylitsekäymisillään, kun eivät ole seurakuntaa eli Kristusta kuulleet, sillä seurakunta on<br />
Kristuksen kanssa yksi. Ei muutu seurakunnan tuomio viimeisellä tuomiollakaan, vaan<br />
ainoastaan vahvistetaan. Sen tähden olemme tuomiosta vapaat, koska seurakunta on meitä täällä<br />
tuominnut armolla ja laupeudella. Ole siis iloinen niin kuin kesähevonen, sinä olet nyt vapaa,<br />
Barabbas, mutta Jumalan Poika on sinun tähtesi sidottu, tuomittu ja ristiinnaulittu, vieläpä<br />
helvettiin asti laskettu. Tässä on meidän vanhurskautemme, eikä meille muuta hurskautta<br />
kokoon tule parhaallakaan kilvoituksellamme. Kuuliaisuuden kautta Pyhän Hengen äänelle<br />
12/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 8<br />
pysymme siinä liitossa, jonka itse Jumala on kanssamme tehnyt. Ja tämä kuuliaisuus on se mieli,<br />
joka puhdas on. Suurena syntisenä joudumme uskomaan itsemme autuaaksi, vaikka se välistä on<br />
ihan mahdotonta, sillä kärsimättömyys ja vanha aatami ovat välistä voiton päällä, kun<br />
vastoinkäymiset kohtaavat elämän tiellä.<br />
Toivon, että olet vielä terveenä ja Jumalan armon kautta horjumattomana siinä mielessä,<br />
jonka olet jo alusta saanut. Kyllä olisi hauska nähdä sinut täällä Vittangin kokouksissa 27<br />
elokuuta, vaan ei ole sinulla siipiä vielä tänne lentää muutoin kuin hengessäsi. Ei ole kuitenkaan<br />
Jumala voimaton omiansa auttamaan ja vahvistamaan, vaikka yksinkin joutuisivat täällä olemaan.<br />
Ovathan entiset kristityt olleet yksin ahtaissa paikoissa, niin kuin Johanneskin Patmoksen<br />
saarella, Lapin Maria vaellusmatkoillaan ja rovasti Laestadius pakanain keskellä, joille saarnasi<br />
niin kuin Johannes Kastaja korvessa. Eikä Lutheruskaan ollut kristittyin ympäröimänä, kun hän<br />
vastasi Wormsissa oppinsa puolesta, eikä Hussillakaan ollut monta puolesta puhujaa, kun hänet<br />
sidottiin roviolle poltettavaksi. Vaan Jumala on ollut heitä kaikkia läsnä niin suurella<br />
kirkkaudelta, että ilolla he ovat läpi menneet kaikki ahtaatkin paikat. Eikä Jumala ole vieläkään<br />
sen heikommaksi tullut eikä omistansa välinpitämättömäksi. Eikä kukaan ole ollut niin<br />
yksinäinen kuin Jumalan oma Poika ristillä, kun Isäkin tuomitsi hänet helvettiin, sillä hän oli<br />
totisesti koko maailman synneissä vikapää sen tähden, että otti meidän syntimme omalle<br />
tunnolleen, omiksi synneikseen. Ja tämän tähden Isän vanhurskas viha lankesi hänen päälleen.<br />
Mutta ei perkele saattanutkaan pitää Jeesusta helvetissä, vaan Jeesus voitti kuoleman ja helvetin.<br />
Ajan merkit antavat aavistaa, että Jumalan viha on pian lankeava koko maailman päälle, ja<br />
siinä koettelemuksessa saavat vanhurskaatkin mennä ahtaitten paikkojen läpi. Kuitenkin<br />
tiedämme sen, että Jumalalla ei ole mitään muuta tarkoitusta ylläpitää tätä maailmaa, kuin<br />
ainoastaan valituittensa tähden. Hän kutsuu vielä muutamia lapsia tykönsä, eli synnyttää itselleen<br />
lapsia niitten lasten sijaan, jotka ovat nuorena kuolleet. Toivomme olisi, että sinunkin lapsistasi<br />
joku saisi armon Jumalalta tällä viimeisellä ajalla. Kyllä voit antaa Williamillekin tiedon kaikesta,<br />
mitä täällä on tehty, sillä nyt on tapahtunut se, mikä tapahtunut on. Eikä se muuksi voi muuttua.<br />
Terveisiä paljon Levi-vanhimmalta, Eerolta, Gun-Marilta ynnä muilta kristityiltä Lapissa ja<br />
Suomessa sekä Norjassa, josta sain kirjeen. Muista meitä rukouksissasi, ja kanna anteeksiantavaista<br />
sydäntä kaikkea heikkouttamme kohtaan. Vielä annan ja todistan kaikki synnit ja<br />
epäilykset anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jumalan rauha olkoon henkesi kanssa.<br />
Kirjoitti vähä lapsi suuressa sodassa vaimoni ja lasteni kanssa<br />
Lauri Koistinen<br />
13/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 9<br />
Malmberget 15.9.1977<br />
Kallis vanha sisar Herrassa, Sophia. Jumalan armo ja rauha olkoon henkesi kanssa nyt ja<br />
matkan loppuun asti, amen.<br />
Muutamalla harvalla sanalla haluan vain tervehdellä sinua sinne kauas maailman toiselle<br />
puolelle, missä totisesti olet niin kuin yksinäinen lintu oksalla. Kiitos kalliista kirjeistäsi, joista<br />
olemme saaneet iloa tänä surun aikana.<br />
Olimme viime pyhänä Jukkasjärvellä kokouksia pitämässä, Levi, Eero ja minä. Mukana oli<br />
Gun-Mari, Alva ja Abrahamssonit. Muut olivat joko sairaina tai muuten vanhuuden tähden<br />
estetyt tulemasta sinne asti. Siinä kylässä ei ole monta totista kristittyä, ehkä vain kaksi vanhusta,<br />
jotka eivät pääse oman kynnyksensä ulkopuolelle. Yksi pariskunta, joka on ollut totuuden<br />
puolella on nyt mennyt eri henkeen kokonaan. Kylmä vastaanotto oli meillä heidän luonaan.<br />
Aivan samanlainen kuin Boremannin joukossa. Joku aika ennemmin olimme Vittangissa<br />
kokouksissa, missä Alva sisar yksin laittoi kyläänsä kokoukset. Siellä oli Norjasta Atle Akselsen<br />
vaimoineen, Suomesta Kalle ja Heimo sekä nuorta väkeä. Kokoukset olivat kalliit molemmissa<br />
paikoissa ja uskotontakin väkeä oli peräti kymmeniin asti, vaan ei yksikään ole saanut armoa<br />
nousemaan ylös epäuskostansa.<br />
Nyt Mikkelin pyhäksi panemme kokoukset pystyyn Jellivaaraan. Pappi on kirkkoraatin kanssa<br />
päättänyt antaa meille kirkon tilat kerran kuukaudessa, joten ei ole puutetta kokoustiloista<br />
meillä. Sitä paitsi koko hoito on aivan ilmainen, niin että on helppo siltäkin puolelta.<br />
Olen saanut työn valtion laitoksessa, missä istun konttorissa. Se on tässä Malmivaarassa aivan<br />
keskellä kaupunkia. Jumala on siunannut meitä ajallisissa ja hengellisissä, niin ettei ole mitään<br />
syytä olla pahalla mielellä. Tosin murhetta tuottaa se ajatus, että Amerikassakin meni hyvän<br />
näköinen kristillisyyden alku heti pilalle. Kyllähän se Ralph Niskan ja Pikku Melvinin saarna jo<br />
näytti, että pimeätä on, mutta emme uskoneet, että kaikki menee laitoja myöten hulluksi, niin<br />
kuin nyt kirjeet osoittavat. Aika saa näyttää, kuinka sellainen kristillisyys menestyy ja hedelmää<br />
kantaa.<br />
Jää nyt hyvästi sen suuren Paimenen haltuun, joka Hengellänsä lämmittää omiansa täällä<br />
korven matkalla ja vielä kuoleman virrassakin, missä viimeinen vihollinen päällemme karkaa.<br />
Olemme kuitenkin hyvässä turvassa esikoisten seurakunnan helmassa ja hengen yhteydessä,<br />
missä vielä priiskoitusveri on, joka meidän saastaisuutemme pois pesee. Uskomme kaikki synnit<br />
anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ollen vakuutetut siitä, että meillä on edesvastaaja Isän<br />
tykönä nyt ja sinä suurena tuomion päivänä, joka pian tuleva on. Muista meitä kaikkia<br />
rukouksissasi. Kerro terveisiä niille, joille kelpaa meidän terveisemme. Levi, Eero, Gun-Mari<br />
y.m. lähettävät terveisiä. Kirjoitti nuori veljesi<br />
Lauri perheeni kanssa<br />
14/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 10<br />
Kjöllefjord 13.11.1977<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia. Jumalan armo ja rauha olkoon henkesi kanssa<br />
nyt ja iankaikkisesta. Kiitos viime kirjeestä ja siitä Solomon Johnsonin kirkkohistorian<br />
lainaamisesta, josta otan kopion kun kerkiän. Jumala sinua siunatkoon ja palkitkoon sen hyvän<br />
työn edestä.<br />
Ilolla ovat kristityt kirjeesi täällä Lapissa ja ympäri Pohjolaa lukeneet. Olen ottanut kopioita<br />
muutamista kirjeistäsi ja antanut kristityille Suomessa ja Lapissa. Saattaa olla mahdollista, että<br />
sinä saat vielä vanhoina päivinäsi sotia kristillisyyden puolesta, koska sinun kirjeesi julkisesti<br />
tunnetuksi tulevat. Mutta minä uskon, että kyllä sinä olet monta sotaa ennenkin käynyt, niin että<br />
et nytkään tule hämmästymään, jos vielä enempi vihollisia itsellesi saat. Jumala kyllä sinua<br />
vahvistaa kaikissa ahtaissa paikoissa.<br />
Olemme Kalle veljen ja Erkki Hiltusen kanssa käymässä täällä Norjassa tervehtelemässä<br />
kristityitä, joitten kanssa olemme yksi sydän ja yksi sielu sieltä asti, kun tutuiksi tulimme<br />
seitsemän vuotta sitten. Tässä Kjöllefjordissa on mennyt läpi monta tuulta näinä vuosina, ja ei<br />
ole sitten kumma, jos suruttomat ihmiset ovat hämillään tästä kaaoksesta. Täällä on nyt<br />
tapahtunut kolme hajaannusta, ja on neljä eri laumaa tullut yhdestä isosta seitsemän vuoden<br />
aikana. Ihme on kuitenkin meille nähtävänä, sillä Jumala on siunannut täällä kaksi veljeä<br />
kristillisyyden työhön, nimittäin Atle Akselsenin ja Reidar Öfeldtin. Molemmilla ovat yksimieliset<br />
kristityt vaimot. Lauma ei ole suuri, mutta noin kymmenkunta sielua aikuisia ihmisiä. Ihme on<br />
sekin, että tästä hajaannuksesta huolimatta on yksi aviopari tullut sisälle oikeaan seurakuntaan<br />
oven Herran Jeesuksen kautta. Siitä näkyy, että Jumala voi ilmoittaa puhtaan kristillisyyden vielä<br />
suurenkin sekaannuksen aikana niille, joilla totinen halu on autuaaksi tulla.<br />
Olemme iltaisin olleet täällä koolla Jumalan sanan ympärillä, ja olemme saaneet virvoitusta<br />
sieluillemme ja nauttineet hengellisestä seurasta, yhdessä mielessä ja Hengessä kristillisyyden<br />
uskollisten vanhinten opetusten perustuksella. Tänä iltana olemme koolla viimeisen kerran tässä<br />
Atle Akselsenin talossa. Kaikki kristityt lähettävät sinulle ja Wilenille sydämelliset terveiset.<br />
Toivomme, että Jumala antaisi Davelle ja Evelynille silmän voidetta, niin että he tuntisivat sen<br />
eksytyksen hengen, jonka Sten Johansson Lapista on sinnekin vahvistanut eli vaikuttanut. Emme<br />
käsitä, miksi Dave niin tyhmiä tuomioita julistelee kirjeessään. Jätämme Jumalan haltuun tämän<br />
asian siinä rukouksessa ja toivossa, että Jumala armossansa avaisi näille nuorille ystävillemme<br />
ymmärryksen oikeata esikoisten seurakuntaa tuntemaan. Silloin olisi sinultakin iloa<br />
vanhuudessasi siellä korvessa ja toivoa valoisammasta tulevaisuudesta vielä lastesikin kohdalle,<br />
kun olisi elämän Henki lepäämässä näitten nuorten ystäväin sydämissä.<br />
Kaikki kristityt lähettävät terveisiä sinulle ja pyydämme vielä sinua muistamaan meitä<br />
esirukouksissasi. Synnit ja epäilykset todistamme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Vieläpä<br />
Davelle ja Evelynille olen anteeksi antanut sen taitamattoman kirjeen. Jää hyvästi sen suuren<br />
Paimenen haltuun.<br />
Nuori veljes Herrassa Lauri yhdessä läsnäolevain kristittyin kanssa<br />
Lauri Koistinen, Atle Akselsen, Erkki Hiltunen,<br />
Klemet Karlsen, Margit Karlsen, Hans Andreassen,<br />
Johan Sörensen, Randi Akselsen, Kalervo Koistinen,<br />
Maija Koistinen, Reidar Öfeldt, Agnes Öfeldt.<br />
_<br />
Kaikki nimikirjoitukset omakätisiä.<br />
15/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 11<br />
Malmberget 16.11.1977<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia. Jumalan armo ja rauha olkoon kanssasi nyt ja<br />
aina, amen. Muutamalla harvalla sanalla vain annan tietää, että olemme palanneet Norjasta<br />
onnellisesti kotiin, samoin Kalle veli sekä Hiltunen, jotka olivat mukana siellä.<br />
Lähetän tässä sanoman Iisakin kuolemasta. Hän jäi siihen ikävään sieluntilaan, johon Sten<br />
Johansson hänet kuljetti. Nyt hän on sen Tuomarin edessä, joka ei todistajia tarvitse ja joka<br />
tekee oikeat tuomiot. Täydyn sanoa niin kuin Nurmisenkin kohdalle, että kyllä minä mielelläni<br />
taivaan hänelle soisin, jos minulla se valta olisi, vaan seurakunnan todistusta ei hänelle jäänyt.<br />
Miten sitten Pyhän Hengen ja Jumalan Sanan todistuksen laita on, sen saapi kukin ajatella.<br />
Taitaa päteä tässä kolmen todistuksen kohdalla se sääntö, että kaikki tai ei mitään. Jos yksi<br />
puuttuu, niin puuttuu toisetkin. Tulkoot vain erimieliset uskollaan autuaaksi, mutta emme näe<br />
Raamatussa kahta seurakuntaa, niin sanoi Raattamaa aikoinaan.<br />
Jää nyt sisar rakas Jumalan armon haltuun siinä uskossa, että synnit ja puutokset ovat<br />
anteeksi annetut Jeesuksen nimen ja veren kautta. Muista meitä rukouksissasi<br />
anteeksiantavaisella sydämellä. Norjasta olen kirjoittanut sinulle kirjeen, jossa on Norjan ystäväin<br />
nimikirjoituksillaan vahvistamat terveiset sinulle ja Wileneille. Saat näyttää sen kirjeen heille.<br />
Jumala sinua siunatkoon. Piirsi vähä nuorukainen suuressa sodassa.<br />
Lauri vaimoni Sirkan ja lasteni kassa.<br />
Terveisiä Leviltä, Eerolta ja Gun-Marilta, joita olen puhutellut Norjasta palattuani.<br />
16/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 12<br />
Malmberget 16.2.1978<br />
Rakas vanha sisar Herrassa, Sophia. Jumalan armon ja rauhan tervehdyksellä lähestyn sinua<br />
ja lapsiasi. Kiitän myös kaikista kirjeistäsi, jotka ovat olleet iloksi minulle ja monille oikean tien<br />
matkamiehille täällä Euroopassa.<br />
Olen kyllä muistamassa sinua, vaan ei sitä tule niin vireästi kirjoitetuksi, kun tahtoo olla<br />
monenlaisia menoja ja toimia viemässä pois lyhyttä aikaani. Sellaista se on nuorena perheen<br />
huoltajana ja työmiehenä kristillisyydessä. Tosin en saata sanoa tehneeni paljon työtä Jumalan<br />
asiassa, vaan olen tahtonut parastani kuitenkin koettaa.<br />
Ajattelin ilahduttaa sinua kääntämällä Atle-veljen kirjeen Norjasta sinulle luettavaksi, niin että<br />
saat jotakin hyvää sanomaa kuultavaksi näinä huonojen sanomien aikana, jolloin Jobin postia on<br />
yhtenään virrannut totisille kristityille näinä viime vuosina, kun rietas on pitänyt sen päiväistä<br />
mylläkkää Jumalan lasten ympärillä hukuttaakseen heitä. Vaan Jumalan armon kautta emme ole<br />
hukkuneet niissä viettelijöitten syövereissä, vaikka ne ovat yli päittemme kohonneet.<br />
Meillä on nyt tulevana pyhänä rukoukset Jellivaaran kirkolla. Kalle veli tuli Suomesta jo eilen<br />
illalla Levin tykö, ja Atle Norjasta on puolittain luvannut saapua myös perjantai-iltana, eli<br />
huomenna. Meillä on pyhänä kaksi kokousta, ja odotamme kohtalaisen monta osanottajaa sinne.<br />
Lehdessäkin olemme ilmoittaneet kokouksestamme.<br />
Muuten olemme terveet, ja vanhat ystävämme ovat vielä keskuudessamme tukena ja turvana.<br />
Emme ole yksinäiseksi jääneet, vaikka piru on sitä meille toivottanut. Tässäkin Jellivaarassa on<br />
kaksi vanhaa pariskuntaa, jotka ovat niin kuin muuttolinnut siirtyneet talveksi Killimän<br />
tunturikylästä lämpimään Jellivaaraan. Täällä heillä on hyvät ja helpot päivät. Tarkoitan Mikko ja<br />
Anna-Liisa Nilssonia sekä Viktori ja Lovisa Pålssonia, jotka kaikki ovat jo vanhoja. Ei paljon<br />
sinusta nuorempia. (Mikko on syntynyt 1891). Ole nyt tervehditty kaulasta pitäen ja usko kaikki<br />
synnin vaikutusvoima anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, äläkä unohda rukoilla meidänkin<br />
puolestamme. Jumalan rauhaan. Terveisiä kaikille, joille kelpaa. Kirjoitti nuori veljesi<br />
Kristuksessa<br />
P.S. Leviltä ja Eerolta terveisiä.<br />
Lauri Koistinen vaimoni ja lasteni kanssa.<br />
17/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 13<br />
Malmberget 12.3.1978<br />
Rakas vanha sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia. Jumalan armo ja rauha olkoon henkesi<br />
kanssa näissä ahtaissa asumasijoissa, joissa olemme nyt elämässä vähän aikaa, amen.<br />
Tahdon kiittää sinua juuri kaulasta pitäen sen kalliin ja ihanan kirjeesi edestä, jonka vasta sain<br />
rakkauden merkin kanssa. Jumala rakas Isä sinut palkitkoon vaivoistasi. Luin kirjeesi tänään<br />
meillä kokoontuneille kristityille, jotka olimme rukouksiin yhdistyneenä Jeesuksen nimeen. Tässä<br />
oli Levi vanhin Julian kanssa, Eero veli, joka saarnasi. Hänellä oli mukanaan omat lapset ja<br />
appimuorinsa Agda Abrahamsson. Jellivaarasta oli Mikko ja Anna-Liisa, Viktor ja Lovisa.<br />
Tjautjasjärveltä oli Hilma Blombacke ja Gun-Mari Martinsson. Ja meidän kotoväki oli kokonaan<br />
tässä. Ihanaa on pyhien ihmisten yhteydessä levätä levottomalla ajalla. Nyt istuvat keittiössä vielä<br />
Hilma ja Gun-Mari juttelemassa Sirkkani kanssa. Muut ovat jo kotona tai kotimatkalla.<br />
Olen nyt tekemässä lähtöä Luulajaan nelipäiväisille kursseille. Siellä on minulla<br />
kortteeripaikkana vanhan totuuden kristityn Kuoppalan Jannen pojan talo, josta saan aina<br />
huoneen. Tässä valtion työssä joutuu silloin tällöin aina keskuskonttoriin Luulajaan oppimaan<br />
uusia konsteja. Pietiläisen poika Ingvar on kutsunut minua kylään siellä. Näin häntä Jellivaaran<br />
Marianpäivän kokouksissa, joissa kävin eilen. Björkki saarnasi hellää evankeliumia ja Gunnari<br />
veisasi metallinsointuisella äänellään niin että raikui. Paljon siellä oli heräystä kansassa ja<br />
valitusääniä, vaan ei sen eriseuran opilla yksikään vapaaksi tule. Parakkakin sanoi muuan<br />
kirjeessä, ettei eriseuraiset autuaaksi tule, vaikka itkevät ja huutavat. Jospa nuo kansat saisivat<br />
oikean ja puhtaan opin äänen kuulla, niin ehkä joku armon käsittäisi ja eksytyksen hengestä pois<br />
pääsisi vanhinten opin perustukselle, jossa me Jumalan suuresta armosta vielä olemme<br />
hengittämässä armon raitista ilmaa.<br />
Kirjoitit vanhinten kirjeistä, joita olit löytänyt. Kyllä olisi halu saada niistä kopiot eli ne tänne<br />
kopioitaviksi, minulla kun on oma kopiokone. Kyllä minua kirveli, kun kuulin vasta, että Viktor<br />
Björkmannin vintillä oli ollut kolme säkillistä sen aikaisia kirjeitä, ja ne vietiin kaikki, muutamaa<br />
lukuunottamatta kaatopaikalle. Sellainen valkeus on hänen lapsillaan kristillisyydessä. Paljon<br />
tarvitsisimme aseita vanhimmalta, vaan piru on tehnyt tuhoa niin paljon kuin on kerennyt.<br />
Björkmannikin kuoli niin pikaisesti, että ei kerennyt mitään jälkeensä jääväisiä papereita<br />
järjestää.<br />
Jää Jumalan rauhaan. Lähetä oheisia kopioita niin paljon kuin kerkeät. Se on Levin neuvo.<br />
Kaikki kristityt lähettävät terveisiä, ja synnit olemme todistamassa anteeksi Jeesuksen nimessä ja<br />
veressä. Vähä veli<br />
Lauri perheineen<br />
18/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 14<br />
Malmberget 10.4.1978<br />
Kallis ja uskollinen sisar Herrassa, Sophia. Jumalan armo ja rauha olkoon henkesi kanssa nyt<br />
ja iankaikkisesta, amen.<br />
Kiitos kirjeestäsi, johon jo olenkin vastannut. Kirjoitan taas kuulumisia täältä Euroopasta, niin<br />
että saat tietää, kuinka täällä asiat kehittyvät kristillisyydessä. Olen ollut Suomessa pääsiäisen yli.<br />
Olimme koolla kristittyjen kanssa Kaltimossa ja Heinävedellä. Oli meitä siellä puolen sataa tämän<br />
tien matkamiestä nauttimassa Jumalan runsaista armolahjoista, sillä Jumala puetti palvelijansa<br />
saarnaamaan voimalla korkeudesta. Ihana oli armon raitis ilma ja Hengen puhdas kevättuuli<br />
keskuudessamme. Ei tuo Johanssonin riettaus ole Suomessa paljon tuntumassa. Syynä siihen on<br />
se, että Levi vanhin kerkesi rakentaa kahdeksalla lähetysreissulla Suomen kristillisyyden niin<br />
lujasti oikean opin perustukselle, ettei uudet opetuksen tuulet saaneet siellä jalansijaa, niin kuin<br />
Amerikassa ja Norjassa, missä kristityt eivät seuranneet Levi-vanhinta vaan luottivat omaan<br />
älliinsä. Ja oman ällinsä päällä ovat miesrievut lujina, monet iankaikkisesti. Ei siitä Kooran<br />
kapinasta ole moni poika koskaan selvinnyt, sillä Mooseksen aikana maa nieli heidät, jotka<br />
vanhinta vastaan olivat nousseet, syösten heidät elävältä helvettiin. Calumettilaiset olivat<br />
Kooran kapinassa silloin, kun nousivat Takkista vastaan ajaen hänet ulos pappilasta ja<br />
saarnavirasta. Raattamaa vanhin tuomitsi sen rikoksen parannuksen alle, mutta ilman parannusta<br />
menivät ne raukat onnettomuuteen eriseuran hengen kautta.<br />
Olemme antaneet sen pikku kirjan nyt Suomessa kirjapainoon, ja, se tulee suomeksi<br />
toukokuussa parina tuhantena kappaleena. Lähetän sinulle heti paketin niitä, kun ne valmistuvat.<br />
Siihen tulee vielä lyhyt esitys tästä Lapin uudesta hajaannuksesta, mutta ei mitään mainintaa<br />
Amerikan eikä Norjan kristillisyydestä. Pääasia on, että Lapin keskipiste tulee kirkastettua, kyllä<br />
laitapaikoissa sitten asiat myös kirkastuvat sen rinnalla.<br />
Olemme terveet ja hyvin ovat kaikki asiat meillä sekä ruumiin että sielun puolesta. Levi<br />
vanhin on ennallaan terveyden puolesta ja niin myös ne vanhat Lapin kristityt, jotka kanssamme<br />
ovat yksi sydän ja sielu. Nyt helatorstaina kokoonnumme Jellivaarassa 4 päivää ja viikkoa<br />
myöhemmin helluntaina Jukkasjärvellä kaksi päivää. Ensi pyhänä menemme Hilma Blombacken<br />
luokse pyhärukouksiin Tjautjasjärvelle. Muistat kai vanhinten kirjoista, että Takkinen sai luvan<br />
ottaa ehtoollisen metodisteiltä eli joltakin muulta kirkolta, kun ei ollut muuta mahdollisuutta.<br />
Sinullakin on siihen mahdollisuus siellä ja vapaus niin tehdä. Otammepa mekin ehtoollisen<br />
valtiokirkosta, vaikka papit olisivat suruttomat ja jumalankieltäjät. Sakramentti on Sanan kautta<br />
oikea, eikä palvelijan tähden.<br />
Meillä on nyt isoäiti joitakin viikkoja apuna ja kumppanina täällä, niin ettei yksinäisyys ole<br />
kotonakaan tuntuvana. Muistamme kyllä sinua siellä korven keskellä ja tiedämme, ettet sinä<br />
yksin ole, sillä koko taivaallinen Jerusalemi on ympärilläsi kaikkien vanhurskasten henkien<br />
kanssa. Ole vain, sisar rakas, hyvässä turvassa esikoisten seurakunnan helmassa ja hengen<br />
yhteydessä. Synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Pidä kiinni siitä sanasta ja anna<br />
riettaan vain vapaasti kantaa päällesi, sano vielä pirulle, että et ole puoliakaan vielä minun<br />
synneistäni ja vioistani saattanut luetella. vaikka oletkin jo maan ja taivaan välin täyttänyt<br />
päällekanteillasi. Enempikin syytä olisi. Sano sitten vielä omanvanhurskauden perkeleelle, että<br />
Jeesus on kaikki syntini maksanut Golgatan ristillä, niin että hukkaan menee sinun saarnasi.<br />
Edesvastaaja Isän tykönä on sinun vaatimuksesi täysin maksanut. Ota Häneltä maksu ja kanna<br />
Hänen päällensä viimeisenä päivänä, jos luulet siihen pystyväsi. Vaan silloin Jumalan lasten<br />
päällekantaja heitetään iankaikkiseen helvettiin, eikä hänen saarnaansa taivaassa kuunnella.<br />
Siellä on parempi saarna kuulumassa, niin kuin virressä veisataan: "Siell saat sitt iloss olla, ja<br />
minun oppini kuulla, Isäni aina myös nähdä."<br />
Jumalan rauha olkoon kanssasi. Rukoile meidän edestämme. Kirjoita joku sana kuulumisia<br />
sieltä. Piirsi nuori veljes Herrassa Lauri Koistinen vaimoni ja lasteni kanssa.<br />
Terveisiä Levi vanhimmalta, Eerolta, isoäidiltä Olgalta y.m. ystäviltä. S.s.<br />
19/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 15<br />
Malmberget 18.4.1978<br />
Rakas vanha sisar Herrassa ja uskollinen Kristuksen palvelija, Sophia. Jumalan armo ja rauha<br />
olkoon kanssasi, amen.<br />
Kiitän sen kalliin kirjeen ja paketin edestä, jonka vastikään sain. Riemastuksella olen lukenut<br />
erityisesti Parakan kirjoituksia. Kyllä sen näkee joka sanasta, jonka hän oli kirjoittanut, että<br />
Pikku-Leevillä on juuri sama oppi. Alan heti kopioimaan niitä, ja lähetän sitten ne kaikki sinulle<br />
takaisin.<br />
Kirjoitan töistä, joten en voi niin paljon kertoa. Olemme terveet ja uskomassa kuten ennenkin.<br />
Kirjoitan toisen kerran enemmin. Ilmoitan vain, että paketti tuli ehjänä perille.<br />
Jää Jumalan rauhan haltuun ja usko synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä viattomassa.<br />
Rukoile puolestamme. Kirjoitti vähä veljesi Herrassa<br />
Terveiset Levi-vanhimmalta ja Eerolta y.m.<br />
Lauri Koistinen perheeni kanssa.<br />
20/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 16<br />
Malmberget 7.5.1978<br />
Rakas vanha sisar Herrassa ja uskollinen Kristuksen seuraaja, Sophia. Jumalan armo ja rauha<br />
olkoon henkesi kanssa, amen.<br />
Saan kertoa iloiset terveiset sinulle nyt päättyneistä kokouksistamme täällä Jellivaaran<br />
kirkolla, missä olimme koolla neljä päivää. Saarnaajia oli Suomesta kaksi, nimittäin Severi ja<br />
Heimo Mäkelä, Lapista vanha Levi ja Eero minun lisäksi. Seitsemän kertaa olimme koolla<br />
seurakuntasalissa, ja Jumalan Sana saarnattiin voimalla korkeudesta. Kyllä olivat Lapinmaan<br />
vanhat kristityt iloiset, kun meitä nuoriakin on työssä ja Jumala on meille avannut Sanansa oven<br />
rohkeasti huutamaan totuuden torveen. Ei tullut montaa ulkopuolelta kokouksiimme, mutta<br />
Appelqvistin poika, joka on Boremannilainen, kävi ostamassa vanhinten kirjeitä, joita olen<br />
kopioinut niistä sinulta saamistani kirjeistä. Lisäksi Appelqvistin vävy osti minun pikku kirjani,<br />
joka on ruotsinkielinen.<br />
Johassonin joukko kokoontuu sitten viikko meidän jälkeemme tähän Jellivaaraan. Silloin me<br />
menemme Jukkasjärvelle kokousta pitämään. Siellä olemme kolme päivää helluntain yli.<br />
Toivottavasti siellä tapahtuu jotakin parempaa muutosta. Viime kerralla, vuosi sitten, oli kirkko<br />
täynnä kuulijoita, ja monet lappalaiset tulivat kiittämään minua saarnani jälkeen. Kiirunan<br />
kirkkoherrakin oli siellä silloin, mutta hän oli vain tullut Jeesusta kiinni ottamaan, vaan ei ollut<br />
mistä olisi kiinni saanut. Tervehtelin häntä silloin. Hän kuuluu Boremannilaisiin.<br />
Olemme saaneet tietää Suomesta, että Johanssoni menee sinne kesäkuussa lähetysmatkalle.<br />
Silloin tulee Amerikasta joku 16 henkeä häntä seuraamaan ja vahvistamaan. Saamme nähdä<br />
sitten, mitä ne miehet aikaan saavat. Emme kuitenkaan usko heidän kykenevän Jumalan valituita<br />
viettelemään, mutta jos he jonkun saaliin saavat, niin he tekevät siitä kaksi kertaa enemmin<br />
helvetin lapsen kuin itse ovat. Ei Jumalan asia kaadu, vaikka vielä saarnaajiakin kaatuu, sillä<br />
niinhän se on aina ollut. Appelqvisti meni, samoin Lumijärvi ja koko vanha eriseura, joita<br />
Suomessa on satoja tuhansia, mutta ei niitä erota maailman joukosta, sillä ei hellällä<br />
evankeliumilla ja laidattomalla ja aidattomalla viinimäellä ole mitään parempaa vaikutusta kuin<br />
maailmassakaan. Sinne maailman syliin ne ovat hukkuneet, vaikka Jeesusta nimeltä hokevatkin,<br />
vaan perkele on sydämessä, jonka töitä he tekevät toimellisesti. Eriseura on Lutherin<br />
Roomalaiskirjeen selityksen mukaan kaikkein suurin ja pahin lihan työ. Siitä Jumala meitä<br />
varjelkoon. Jää hyvästi ja usko synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Terveisiä kaikilta<br />
kristityiltä. Anni Brolakin alkaa paranemaan.<br />
Kirjoitti veljesi<br />
Lauri vaimoni ja lasteni kanssa.<br />
21/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 17<br />
Malmberget 10.6.1978<br />
Rakas vanha sisar Herrassa ja uskollinen kristillisyyden palveluspiika siellä kaukaisella<br />
Amerikan maalla, Sophia Hill. Jumalan armo ja rauha olkoon henkesi kanssa nyt ja<br />
iankaikkisesta, amen.<br />
Sydämestä kiitän kalliitten lähetystesi edestä, joita olen ahkeroinut antaa vielä muittenkin<br />
kristityitten iloksi. Niinpä olenkin kopioinut jo enimmän osan vanhinten kirjoituksista, joita<br />
sinulta saanut olen, mitkä ovat Euroopassa tähän asti olleet tuntemattomat. Vissimmästi meillä<br />
on Suomessa ollut hyviä vanhinten kirjoja painettuina, vaan kyllä ne parempiakin olisivat voineet<br />
olla, sillä enempikin heiltä on kirjoituksia jäänyt. Toivottavaa olisi, että saisimme vielä kaikki<br />
vanhinten kirjeet painetuksi kirjaan, sillä niissä on vieläkin muruja koottavaksi siitä<br />
ensimmäisestä kristillisyydestä. Jos Jumala suo, niin sekin aikanaan toteutuu.<br />
Meidän pikku kirjamme on nyt painossa ja viimeiset korjausluvut on suoritettu. Se tulee ulos<br />
2000 kappaleena keskikesän aikoihin. Se on ollut vähän isotöisempi, kuin mitä alusta luulimme.<br />
Lähetän sinulle ja lapsillesi niitä heti, kun ne tulevat painosta. Paketti voi kyllä viipyä<br />
loppukesään, ennen kuin se ehtii perille. Luultavasti panen yhden kirjan jo ennemmin<br />
lentopostissa, jotta saat siihen heti tutustua. Siinä on myös kirjoitettu tämä Johanssonin hapatus<br />
ja vääryys täällä Lapissa, sekä vielä pikku kirjoitus suurseuroja vastaan, sillä Gunnar Jönsson<br />
menee Suomeen juhannukseksi, ja Lahdessa pidetään Joutjärven kirkossa suurseurat, joista on<br />
Suomessa ollut isot sanomalehtikirjoitukset.<br />
Tällä hetkellä on Suomessa Sten Johansson ja Soutsas-Fransi laakinsa kanssa. Amerikkalaisia<br />
ei kuulemma ole vielä sinne tullut. Meikäläiset olivat käyneet puhuttelemassa heitä, vaan<br />
vastaukseksi saivat vain järjetöntä äänen touhua, huutoa ja tylyyttä. Sellaiseksi se vääryys<br />
ihmiset pilaa. Jumalalle kiitos, että emme ole siihen pimeyteen joutuneet.<br />
Meiltä lähtee sotaväki Suomeen keskellä heinäkuuta. Minä ja Eero Mäkelä kuljemme<br />
Suomen kristittyin kanssa vähän ristiin rastiin Etelä-Suomessa, ja Leevi harkitsee mukaan<br />
lähtemistä, jos terveys myöten antaa. Saa sitten nähdä, miltä Suomen Siioni näyttää Johanssonin<br />
ja Jönssonin lähetysten jälkeen. En usko heidän siellä mitään muutosta matkaan saattavan.<br />
Olemme saaneet sanomia, että Helsingissä on Gunnarin joukko hajaantumaisillaan pariin<br />
kolmeen osaan. Yksi osa puolustaa jo meitä, nimittäin Pikku-Leeviä. Saa nähdä, mitä siitä<br />
viimein tulee. David Björk oli käynyt Helsingissä joku aika sitten ja itkeskellyt rukoushuoneella<br />
sanoen: Älkää hajottako tätä kristillisyyttä.<br />
Täällä Lapissa ei ole mitään muutoksia vielä tapahtunut. Jukkasjärven kokoukset menivät<br />
koko hiljaisesti, ei tullut nyt enää niin paljon väkeä kuin viimeksi. Emme kuitenkaan ole<br />
toivoamme heittäneet, vaikka ei kristillisyys joka hetki mene myötätuulessa. Kyllä se aika vielä<br />
muuttuu paremmaksikin kristillisyyden puolesta, kun Jumalan aika on käsillä. Silloin Hän antaa<br />
voimansa kristillisyyden menestykseksi ja kristillisyys lähtee levenemään niin kuin kulovalkea.<br />
Vaan raskas rangaistuksen vitsa pitää edellä käydä. On täällä kuitenkin jotkut vakaat kristityt<br />
uneksineet pienestä hartaudesta aivan lähiaikoina, vaan ei ole vielä mitään käsillä koeteltavaa<br />
vyöryä tapahtunut, vaan kunhan kesä menee, niin ehkä jo olemme viisaampia.<br />
Huomenna menemme Nattavaaraan Josefina Dynesiuksen tykö rukouksiin. Leevi ja Eerokin<br />
tulevat sinne. Josefiina on aivan yksin koko kylässä jäänyt oikean opin pohjalle. Hän jäi leskeksi<br />
joku vuosi sitten. Hänen miesvainajansa Gustav oli vakainen ja hurskas mies, jota rakkaudella<br />
muistan. Hänellä oli keppi aina matkassa, ja muistan, kuinka usein olimme vanhuksen jalkain<br />
juuressa rukoushuoneen kahvihuoneessa Tjautjasjärvellä kuunnellen hänen sydämellisiä<br />
muisteluksiaan kristillisyydestä. Hän oli hyvin vanha kuollessaan, jokseenkin sinun ikäisesi.<br />
Lähetän tässä lähipäivinä sinulle kopioimiani kirjoituksia, jotta saat nähdä, mitä jälkeä täällä<br />
syntyy. Sinun kirjalliset aarteesi ovat olleet kaikille Suomen nuorille suureksi iloksi. Kyllä se on<br />
hyvä, että nuori ja harras väki saa kätkeä kirjoituksia sydämiinsä, niin että on sota-aseita<br />
seisomaan pirua vastaan tässä viimeisessä ajassa, joka ei tule olemaan kevyt aika niille, jotka<br />
22/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 17<br />
aikovat loppuun asti vahvana pysyä. Sillä nuoret saavat nähdä kaikki lopun ajan kauhistukset ja<br />
vihan maljain vuodatukset maan päälle. Vanha väki voi levolle päästä vielä hyvän sään aikana.<br />
Jää nyt Jumalan armon ja rauhan haltuun, kallis sisaremme. Rukoile puolestamme, että<br />
Jumala antaisi Henkensä voimaa meille sodassa seisomaan tämän siunatun kristillisyyden<br />
levittämiseksi ja rakentamiseksi. Usko synnit ja epäilykset anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.<br />
Jumala sinua siunatkoon ja lahjoittakoon vielä ruumiinkin terveyttä, jotta olisit vielä yksi<br />
totuuden todistaja ja vartiomies yksinäisellä vartiopaikallasi. Pian pääset kirkkaamman ilman<br />
alle, joten ole toivossa iloinen, sillä meidän paikkamme on suurempi kuin meidän vaivamme.<br />
Vähä veljesi Herrassa<br />
Lauri Koistinen perheeni kanssa.<br />
Terveiset Leviltä ja Eerolta y.m.<br />
23/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 18<br />
Malmberget 17.8.1978<br />
Rakas vanha sisar Herrassa Sophia. Jumalan armon ja rauhan tervehdyksellä lähestyn sinua.<br />
Kiitos kalliin kirjeesi edestä, joka oli saapunut tänne sillä aikaa kun olimme Suomea kiertämässä.<br />
Lähetin sinulle 8 kirjaa Lahdesta ja Kalle pani 10 kirjaa Heinävedeltä paketissa, joten kyllä<br />
sinulla kirjoja riittää vähäksi aikaa. Ei niitten maksusta väliä ole, vaan jos haluat, niin saatat<br />
laittaa joskus Kallen osoitteella 5 Dollaria kappaleella postimaksu hintaan mukaan otettuna. Jos<br />
siis myyt niitä esimerkiksi lapsillesi, niin ota 5 taalaa kirjasta. Kun olet kaikki myynyt, niin sitten<br />
voit panna rahan tulemaan Kallelle.<br />
Suomen reissu meni hyvin.14 paikkakuntaa läpi käytiin. Paljon oli nuorta kansaa useimmissa<br />
paikoissa koolla. Tämän pikku kirjan vain olisi pitänyt olla valmiina jo ennemmin, vaan hyvä kun<br />
tuli edes elokuun alussa. Saimme myydyksi sitä kokousten yhteydessä Lahdessa, Padasjoella ja<br />
Teuvalla. Sitä on hauska antaa sellaisille ihmisille, jotka jäävät kokousten jälkeen kanssapuheisiin<br />
kanssamme ja kyselevät erityisesti hajaannuksen eli eron syistä kristillisyydessä. Kirja antaa<br />
siihen kysymykseen koko selvän vastauksen.<br />
Täällä Lapissa on nyt arkinen elämä taas alkanut. Norjasta on tullut vieraaksi uskollinen<br />
veljemme Atle Akselsen vaimonsa Randin kanssa. He ovat nyt Eeron luona, ja huomenna he<br />
menevät Leevin luokse. Ensi pyhänä meillä on Kiirunan kirkon seurakuntasalissa pyhärukoukset,<br />
ja Eero pani lehteen ilmoituksen niistä. Ei meitä niin paljon nyt koolle tule, mutta joitakin sieluja<br />
kuitenkin. Tulkatakin täytyy norjalaisten tähden. Saa nähdä, tuleeko sinne ulkopuolisia.<br />
Kiirunassa on Sten Johansson pitänyt kokouksensa ja Amerikasta on kuulemma ollut yli 10<br />
sielua häntä tukemassa. Ensi pyhän aikoihin he ovat Parakassa. Soutsas-Fransi makaa<br />
Gellivaaran sairaalassa keuhkokuumeessa. Saa nähdä, onko hänen elämänsä aika loppumassa.<br />
Onneton se raukka vain on sieluntilansa puolesta. Hengellinen viha on muuttanut hänen<br />
muotonsakin sen hengen kaltaiseksi, joka häntä kuljettaa.<br />
Jää nyt, sisar rakas, Jumalan armon haltuun. Usko synnit ja epäilykset anteeksi Jeesuksen<br />
nimessä ja veressä. Muista meitäkin rukouksissasi. Kerro terveisiä lapsillesi. Anni Brolakin<br />
pääsi sairaalasta kotiinsa päivää jälkeen lähtöämme Kaltimosta. Vähä veljesi<br />
Lauri perh.<br />
24/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 19<br />
Malmberget 22.8.1978<br />
Rakas vanha sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia. Jumalan armo ja rauha olkoon henkesi<br />
kanssa nyt ja iankaikkisesta, amen.<br />
Kiitos sydäntä liikuttavasta kirjeestäsi, kirjoitettu 11. elokuuta, jonka olen myös kopioinut<br />
annettavaksi kristityille Levi-vanhimman pyynnöstä. Hänkin piti kirjettäsi tosi kalliina. Mitä tulee<br />
erityiseen pyyntöösi, niin siihen ei minulla vain ole mitään vastaan sanomista, jos niin tapahtuu,<br />
kuin kirjoitat, vaan hauskempi olisi sinua elossa nähdä kuin mykkänä vain arkussa, jossa on vain<br />
savimaja, eikä sielua eikä henkeä. Vaan henkesi on esikoisten seurakunnassa kaikkien<br />
vanhurskasten henkien kanssa nyt ja iankaikkisesti. Emme me niin kaukana ole toisistamme, sillä<br />
ei henki tunne aikaa eikä paikkaa, eikä mitään rajoja. Jos silmämme olisivat vain kirkkaammat,<br />
niin näkisimme tälläkin hetkellä kaikki pyhät enkelit ja kalliin Lunastajamme ympärillämme. Vaan<br />
uskon kautta me heitä toivossa katselemme. Onhan meillä vieläkin valittuin lasten henki, joka<br />
huutaa Abba, rakas Isä. Me olemme uusi luontokappale hengen puolesta, yhdistettynä<br />
Kristuksen kanssa niin kuin morsian ja ylkä, iankaikkisella liitolla vahvistetut, jossa olemme<br />
pantin itseltään Jumalalta saaneet uuden syntymisen kasteessa, nimittäin Pyhän Hengen.<br />
Uskomme hyvää Jumalasta ja toivomme Amerikassakin löytyvän valituita sieluja vielä. Kyllä<br />
Kuningasten Kuningas asiansa hoitaa ja valittunsa kokoaa neljän ilman alta tälläkin ajalla, siitä ei<br />
ole epäilystä. Hän käyttää pieniä ja ylenkatsotuita välikappaleita aseinaan, jotta ei olisi ihmisillä<br />
kerskaamista itsestään. Pienillä välikappaleilla on suuret laumat koottu Jeesuksen ristin juurelle.<br />
Ei ole ollut monta viisasta eikä monta suuresta suvusta, vaan pienille ja sydämestä<br />
yksinkertaisille on Jumala ilmoittanut salaisuutensa ja salannut ne viisaalta ja toimellisilta.<br />
Nyt syyskuussa meidän on Eero-veljen ja mahdollisesti Levin kanssa lähteminen Norjaan<br />
lähetysreissuun. Viime pyhän aikoihin oli täällä Atle Akselsen veli vaimonsa kanssa ja he<br />
muutaman harvain kanssa ovat kutsuneet lähetystä Norjaan. Tarkoitus on pitää kokoukset<br />
Ruijassa kahdessa paikassa, Lakselvissa ja Kjöllefjordissa.<br />
Jää nyt, sisar rakas, hyvästi sen Suuren Paimenen haltuun ja usko kaikki synnit anteeksi<br />
Jeesuksen nimessä ja veressä. Onnellinen olet, kallis sisareni, sillä Kuningasten Kuningas seisoo<br />
rinnallasi elämässä ja kuolemassa Henkensä kautta. Jää Jumalan rauhaan. Terveisiä paljon<br />
Leviltä, Eerolta ynnä muilta. Kirjoitti<br />
Lauri perheen kanssa.<br />
25/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 20<br />
Malmivaarassa 18.9.1978<br />
Kallis kristillisyyden sisar ja äiti Israelissa, Sophia Hill. Jumalan armo ja rauha olkoon henkesi<br />
kanssa nyt ja iankaikkisesta, amen.<br />
Kiitos kalliista kirjeistäsi, joihin en aina ole erikseen vastannut, vaan hauska ja kallis asia on<br />
olla jatkuvassa yhteydessä kanssasi, sillä aina sinulla on ollut ilosanomaa ja virvoituksen tuulia<br />
kirjeissäsi, sillä sinulla on se henki, josta Jeesus sanoo Samarian kaivolla: Joka siitä vedestä juo,<br />
ei hän koskaan janoo, sillä se vesi tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kuohuu iankaikkiseen<br />
elämään.<br />
Olemme nyt saapuneet kotiin Norjan reissulta, missä oli monenlaista kokemusta. Aloitimme<br />
kokoukset Kjöllefjordissa lauantaina 9.p. ja pidimme illalla kokoukset valtion kirkossa. Atle<br />
Akselsen pyysi minua saarnaamaan sinä iltana, vaikka minä esitin, että hän olisi aloittanut<br />
kokoukset Norjassa. Minä jouduin kuitenkin palvelemaan ja selitin armonjärjestystä. Siellä oli<br />
meidän ystäviä vajaa kymmenen sielua ja lisäksi joitakin kyläläisiä. Oli siellä kaksi suurta kalaa,<br />
joista Atle veli näki unen päivää ennen. Hän näki, että kaksi kiiltävää ja isoa kalaa tuli uiden<br />
kohti sitä verkkoa, jota olimme laskemassa mereen. Ne kalat sukelsivat kuitenkin syvälle ja<br />
menivät verkon ali. Niin se näytti myös käyneen, sillä Pohjois-Norjan piispa Bremer-Hansen ja<br />
Kjöllefjordin uusi pappi istuivat kirkossa koko ajan sinä iltana. Annoin piispa Bremerille tämän<br />
pikku kirjan ruotsinkielisenä lahjaksi kokouksen päätyttyä. Hän oli herrasmies ja kiitteli kädestä<br />
pitäen.<br />
Ei siellä Kjöllefjordissa niin suuria ihmeitä tapahtunut, vaan kristityt saivat vahvistusta ja<br />
virvoitusta hengellensä. Pidimme siellä kokouksia tiistaihin asti kahdesi päivässä. Oli siellä eräs<br />
nuori suomalainen tyttö Rovaniemeltä, nimeltään Teija Tervo, joka oli heränneellä tunnolla. Hän<br />
oli ollut vain viikon ajan Kjöllefjordissa, sillä hän oli tullut Suomesta Norjaan työtä etsimään ja<br />
oli saanut paikan kalatehtaan pakkaamossa. Hän vain kuunteli hartaalla sydämellä joka saarnan.<br />
vaan ei vielä käsittänyt kristillisyyden asiaa sen enempää. Hän oli rukoillut ennen kirkkoon<br />
tuloansa, että löytäisi kristityitä siellä vieraassa paikassa ja tuli kirkkoon. Ihmeekseen hän sai<br />
löytää sieltä suomalaisia ja sai niin ollen rukouksensa kuulluksi. Toivomme, että Jumala tämän<br />
piikaisen johdattaisi oikean äidin syliin, niin ettei lahkot ja piru saisi häntä vietellä. Paljon se<br />
tyttö-riepu oli raamattuaan lukenut, sillä käydessämme vaimoni kanssa hänen kämpällään<br />
vilkaisin hänen raamattuaan. Siellä hän asuu työläisten asuntolassa, jossa on helvetillinen ja<br />
sikamainen elämä ympärillä, vaan ei hän ole siinä saastassa osallinen ollut.<br />
Niin lähdimme sitten Kjöllefjordista uusille kalavesille ja pidimme kokoukset Kvalsundin<br />
kirkossa ja vanhainkodissa perjantaina 15. päivänä.Tämä kylä on noin 32 km päässä Hammer -<br />
festistä etelään. Siinä ei ole kuulemma ollut kuin vanhaa eriseuraa, ja nekin ovat niin sammuneet,<br />
ettei niillä ole edes saarnaajaa. He vain lukevat hengellisiä kirjoja kokouksissaan. Boremannilaisia<br />
ei siellä ole ollenkaan. Atlella on siinä kylässä sisar postikonttorin hoitajana, ja hänen<br />
tähtensä Atle tahtoi panna kokoukset kylään. Kyllä tällä Signe-sisarella oli kristillisyyden ainetta,<br />
vaan eriseuran vesissä oli maku mennyt. Ei hän kuitenkaan ollut vastaan millään lailla, vaan istui<br />
yksissä kokouksissa vanhainkodilla, kun Eero-veli selitti armonjärjestystä suomeksi, ja minä<br />
tulkitsin norjaksi. Kvalsundin kirkossa ei ollut aamukokouksissa yhtään ulkopuolista, vaan Atle<br />
saarnasi meille siellä liikuttavalla tavalla. Olihan meitä siellä kuitenkin kaksi tai kolme Jeesuksen<br />
nimeen koossa. Meitä oli siellä Atlen ja Eeron lisäksi vaimoni Sirkka, pikku poikani Heikki,<br />
Atlen vaimo Randi ja Alva Thyni-sisar Vittangista, joka on ymmärtäväinen vaimo kristillisyyden<br />
asiassa. Sitten illalla pidimme kolmannen kokouksen Kvalsundin kirkossa. Silloin minä saarnasin<br />
norjaksi Ilmestyskirjan 2. luvun rinnalla Efeson seurakunnan enkelin tilasta. Ei ollut kuin pappi<br />
ja pari muuta ulkopuolista kuulijana. Eniten kuulijoita oli siellä vanhainkodilla, sillä siellä oli<br />
useita kymmeniä sieluja koossa, vaan kyyneleitä kyllä näkyi, muttei yksikään noussut ylös<br />
epäuskostansa.<br />
26/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 20<br />
Kolmas kokouspaikkamme oli sitten Lakselv, missä pidimme kokouksia lauantaina ja<br />
pyhänä kahdesti päivässä. Alusta ei tullut kuin muutama sielu kokoon, vaan joka kerta<br />
kuulijamäärä lisääntyi. Saarnasimme siellä kaikki vuorollamme ja minä olin tulkkina toisille.<br />
Alva-sisar tulkitsi minulle, kun puhuin suomeksi. Siellä vain on sairaalassa eräs Atlen ystävistä,<br />
keski-ikäinen mies, vaan en muista nimeä. Hän vain on uskomassa ja oli anteeksianovaisena.<br />
Liikutetulla sydämellä hän vain nautti Jumalan sanan saarnoista. Viimeisenä iltana oli siellä<br />
Lakselvin kirkon seurakuntasalissa joku pari kymmentä sielua koossa ja isoin osa oli tästä<br />
Gunnarin laumasta. Tuntui, että meitä otettiin vastaan peräti hyvin, vaikka eivät<br />
anteeksianovaisina olleetkaan. Ostivat kyllä kuitenkin näitä pikku kirjoja suomen ja ruotsin<br />
kielellä, ja esittelin muutamille heistä tätä Boremannin postillaväärennöstä. Päivittelivät suuresti,<br />
että Jumalan sanaa oli niin muutettu, vaan eivät olleet ennen mitään tienneet. Yksi saarnaajan<br />
leski, jonka mies oli ollut nimeltään Nabot Johansson, sanoi, että hänellä on ollut pikku kirjamme<br />
jo pitemmän aikaa, sillä hän oli sen saanut Kjöllefjordista, vaan hän oli pannut sen laatikkoon<br />
piiloon, sillä hän sanoi siitä muuten tulevan riitaa. Siitä vain tulee ilmi, että mielet ovat hajallaan<br />
Boremannin joukossa keskenään. Atle veli kertoikin, että niillä on jonkunlainen hajaannus<br />
käynnissä siellä. Saapi nähdä, kuinka asiat sitten lähtevät menemään. Lupasivat siellä muutamat<br />
nuoremmat miehet lähteä Lappiin tutkimaan asioita, kun saavat tilaisuuden. Heillä on kuulemma<br />
olleet sellaiset aikeet jo jonkin aikaa.<br />
No, parempi oli vastaanotto Lakselvissa kuin Lake Nordenissa Wilbur Koistisella, joka ei<br />
sallinut puhua hengellisistä asioista mitään. On niitä kirkkaita tähtiä Amerikan taivaalla. Vaan<br />
toivossa me teemme työtä täällä vähän aikaa. Olemme siitä varmat, että totuus kyllä seisoo,<br />
vaikka kuinka heikot ja vähäiset sen puolustajat ovatkin. Ei vain meille kukaan nauranut Norjan<br />
reissulla, vaikka Sten Johanssoni sanoi jo aikoja sitten Kalle-veljelle, että koko lähetystoimi<br />
joutuu naurunalaiseksi, kun nuori poika otetaan lähetysreissuun. Nyt meitä oli kaksi poikaa, ja<br />
Atlekin on vielä aika nuori, vaan ei ollut naurun haluja Norjan maalla yhdelläkään, ei edes<br />
August Krågilla eikä Hans Danielsenilla, joita näimme Kjöllefjordin kadulla. Nekin sudet olivat<br />
tulleet lakeiksi kuin karitsat, sillä Vähäpoikanen kaitsee heitä. Kyllä Jumalan voima tyrmää<br />
vääryyden miehet, niin että joutuvat vaikenemaan ja puhumaan vain kauniista ilmasta ja<br />
luonnollisista asioista. Ei ollut niillä meille mitään sanomista hengellisistä asioista. Mekin jätimme<br />
heidät rauhaan, koska olemme kyllä heille jo ennemmin kylliksi suolaa uhranneet, vaan<br />
eksytyksen henki heidät vei. Vapaat olemme heidän ja amerikkalaisten verestä, jotka ovat<br />
yhdessä sopassa keskenään.<br />
Levi vanhin on vielä kotona ja kohtalaisen terveenä, vaan hänen vaimonsa Julia on saanut<br />
veritulpan toiseen käteensä ja makaa nyt Kiirunan sairaalassa. On siinä Leevillä murhetta, kun<br />
sellainen koettelemus tuli meidän ollessamme Norjassa. Meillä on kuitenkin tarkoitus pitää<br />
pyhärukoukset tulevana pyhänä Jellivaaran kirkon seurakuntasalissa, ja pappi on meille antanut<br />
salin käyttöömme. Olen pannut ilmoituksen myös lehteen.<br />
Sain viime kuun lopulla postikortin Melvinin sisarelta Helen Nelsonilta, jossa hän kiittää<br />
hänelle lähettämistäni vanhinten kirjeistä. Minä vastasin hänelle englanniksi ja lähetin valokopiot<br />
kaikista kaulankatkaisukirjeistä, joita amerikkalaiset ovat tänne syytäneet joukolla. Pyysin<br />
vastausta, jos hän hyväksyy ne kovat tuomiot, jotka niissä kirjeissä ovat, vaan en ole saanut vielä<br />
vastausta.<br />
Meillä on nyt iso-äiti vieraana, joka on hoitanut lapsia Sirkan ollessa Norjassa mukana. Olga<br />
vain on jaksanut hyvin ja kaikki on mennyt hyvin poissa ollessamme.<br />
Enempiä sanomia ei minulla olekaan tällä kertaa, vaan tahdon tervehdellä juuri kaulasta<br />
lämpimästä. Puhuimme Eeron kanssa matkallamme Norjasta kotiin, että jos minä joudun<br />
menemään Amerikkaan Sophian vuoksi, niin hän lähtee mukaan vaikka omilla varoillaan. Kyllä<br />
me siellä pitäisimme kokouksia pian useammassa paikassa, vaikka ei kukaan olisi vastaan<br />
ottamassa eli kutsumassa. Ei niitä kutsuja tällä ajalla ole sen enempää kuin apostoleinkaan<br />
27/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 20<br />
aikana. Ei Paavaliakaan kutsunut kukaan Roomaan, vaan Jumala lähetti hänet sinne. Tällaisena<br />
aikana pitää tehdä työtä niin kuin apostolien aikana, sillä eriseurat ovat vieneet alleen melkein<br />
koko maailman.<br />
Jää nyt hyvästi, Jumalan armon ja rauhan haltuun. Ole hyvässä turvassa, uskollinen sielu.<br />
Kyllä Herra omansa tuntee. Pianpa tämä vaivalloinen matka loppuu ja pääsemme siihen maahan,<br />
missä ei enää pilvet peitä armon aurinkoa. Usko kaikki synnit ja epäilykset anteeksi Jeesuksen<br />
nimessä ja veressä. Rukoile meidänkin harvain puolesta, sillä vanhurskaan rukous voi paljon,<br />
koska se totinen on. Kirjoitti nuori veljesi elämän tiellä<br />
Terveisiä Lapin saarnaajilta ja kristityiltä ynnä muilta.<br />
Lauri Koistinen perheeni kanssa.<br />
28/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 21<br />
Malmberget 28.9.1978<br />
Rakas sisar Herrassa, Sophia Hill. Jumalan armon ja rauhan tervehdyksellä lähestyn sinua.<br />
Kiitos kalliista kirjeestä, jonka olen vastaan ottanut.<br />
Minulla ei ole tällä kertaa erityistä sanomaa, sillä kirjoitin sinulle viimeksi kyllä kaiken<br />
mahdollisen. Täällä Euroopassa vain ovat kristityt entisellä rajalla terveyteen nähden. Itä-<br />
Suomestakin kuuluu, että Brolan sisaret ovat kotona kohtalaisessa voinnissa. On siellä pari<br />
muuta sisarusta heränneellä ja kaipaavaisella tunnolla, vaan joku niitä pidättelee siellä porstuan<br />
ovella. Vissimmästi omavanhurskaus.<br />
Täällä Lapissa ovat olot ennallaan. Pidimme rukoukset Jellivaaran kirkon seurakuntasalissa,<br />
vaan ei tullut monta sielua kokoon. Oli Atlen nuori poika läpikulkumatkalla Etelä-Norjasta<br />
Lakselviin, ja hän poikkesi tässä yli yön ja oli myötä rukouksissa. Kyllä Eero saarnasi<br />
rakentavasti ja selvästi, ja minä tulkkasin. Levi puhui muutaman sanan alusta, vaan ei jaksanut<br />
montaa lausetta puhua, kun jo otti sydämestä. Atlen pojassa kyllä Jumalan sana vaikutti niin, että<br />
hän painoi kasvonsa kämmeniään vasten itkien pitkän aikaa. Puhuttelin häntä ja kysyin, miltä<br />
tuntuu. Hän vastasi, että parannus pitäisi tehdä, vaan ei ole nyt voimaa. Levi sanoi, ettei siihen<br />
voimia pidä odottaa, ei se ole kuin nousta ja anoa anteeksi, kyllä Jumala sitten voimat antaa<br />
vaeltamaan elämän tiellä. Tämä Ove-poika on kantanut kristillisyyttä rippikouluikään asti, vaan<br />
siitä meni maailmaan. Nyt hän on minun ikäiseni, siinä kolmenkymmenen paikkeilla.<br />
Atle veli Norjasta on kirjoittanut kiitoskirjeen reissumme johdosta Leville, vaan en ole vielä<br />
sitä lukenut. Olen vain puhelimessa kuullut kalliit terveiset ja kiitokset sieltä kaikilta.<br />
Jää nyt Jumalan armon ja rauhan haltuun. Panen tähän oheen pikku kirjoituksemme, joka on<br />
yhden vanhinten kirjan lopussa lisänä. Olen pannut niitä postissa vähän moneen paikkaan näille<br />
Boremannilaisille. Voit sinäkin laittaa jollekin. Aion panna Niskan väelle useammallekin. Muista<br />
meitä rukouksissasi ja usko kaikki synnit ja epäilykset anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä<br />
viattomassa taivaaseen asti. Jumalan rauha olkoon henkesi kanssa. Kirjoitti nuori poikanen<br />
suuressa sodassa<br />
Terv. Leviltä & Eerolta.<br />
Lauri Koistinen vaimoni ja lasteni kanssa.<br />
29/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 22<br />
Malmberget 28.10.1978<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia. Jumalan armo ja rauha olkoon henkesi kanssa<br />
nyt ja iankaikkisesti, amen.<br />
Kiitos kalliin kirjeesi edestä, jonka olen lukenut Lapinmaan vanhoille kristityille ollessamme<br />
koolla Kiirunassa pari viikkoa sitten. Paljon terveisiä heiltä kaikilta.<br />
Minulla on ollut paljon kiireitä töissä viime aikoina, joten ei ole ollut sopivaa tilaisuutta<br />
hiljentymään ja kirjoittamaan. Sitten tahtoo lisäksi olla niinkin, ettei näe mitään erityistä syytä<br />
kirjoittamaan, kun ei ole mitään isompaa tapahtunut. Silloin on sula riemu kirjoittaa, kun tosiaan<br />
tuntee, että on aihetta sydän täynnä ja innostunut mieli. Vaan innostus kun loppuu ja mieli on<br />
maassa, niin ei sitä viitsi paljon paperia tuhlata. Onhan sitä kyllä aina aihetta kirjoittamaan<br />
kristitylle ystävälle maailman toisella laidalla joitakin lohdutuksen sanoja yksinäiselle<br />
matkamiehelle, vaan lihasta vaikuttaa turmelus niin paljon vastavalkeaa, että sydämen himmeä<br />
liekki jää niin kuin vakan alle.<br />
Toivossahan me työtä teemme kristillisyyden rakennukseksi, vaan hitaaksi joutuu väkisin siinä<br />
kilvoituksessa. Syynä siihen on sekin, että kristillisyys niin harvoille kelpaa, ja vuosia on mennyt,<br />
ettei ole juuri moni Pyhän Hengen verkkoon tarttunut. Emme kuitenkaan ole vaipuneet<br />
kokonaan väsymykseen ja voimattomuuteen, vaan Jumalan armosta saamme vielä joskus tuntea<br />
Hänen armollista läsnäoloaan näissä Keedarin majoissa.<br />
Kiirunan kokouksissa saimme kuulla veljien voimalla saarnaavan, niin että varmasti olisivat<br />
maailman viisaat hulluiksi luulleet, jos olisivat nähneet ja kuulleet meidän jumalanpalveluksemme<br />
viettoa Eero Mäkelän talossa viimeisenä kokouspäivänä. Heimo Mäkelä siellä saarnasi, huusi<br />
niin että kuurotkin kuulivat, ja ei siinä tulessa tainnut yksikään silmä kuivaksi jäädä eikä kukaan<br />
jäänyt istumaan penkkiin. Ollapa meillä aina sellaiset huutajat pöytäin takana, jotka särjetyillä<br />
sydämillä saarnaavat niin, että sana vaikuttaa murheen synnistä, jota totisesti meistä löytyy, ja<br />
ilon autuudesta anteeksisaamisen armon tähden.<br />
Emme usko niin heikkoon Jumalaan, joka ei kykene valituitansa ottamaan kiinni maailman<br />
korvesta ja heitä perille saattamaan. Vaan me uskomme väkevän ja mahtavan Jumalan päälle,<br />
joka kutsutaan Raamatuissa ihmeitten tekijäksi. Siksipä meillä on synti epäillä Hänen<br />
voimastaan ja armostaan, sillä kaksinkertaisesti olemme saaneet Herran kädestä kaikkein<br />
synteimme edestä. Eipä hän ole mahtimiehiä asianajajikseen koskaan pannut, ei monta viisasta, ei<br />
monta suuresta suvusta. Eivätpä Lapin vanhimmatkaan olleet mitään Billy Graham-miehiä, jotka<br />
kulkevat sellaisella mahdilla, että kaikki maailman valtakunta sen voiman näkee ja siitä puhuu.<br />
Hiljaisten rivien miehiä he olivat maailman porukurkkujen suhteen, vaikka he kyllä tekivät paljon<br />
rauhattomuutta perkeleen valtakunnalle. Ja niin olemme mekin tehneet Jumalan voiman ja<br />
ihmeellisen kaitselmuksen kautta.<br />
Kalle veli ilmoitti Itä-Suomesta, että Kaltimossa on kansa alkanut kokoontumaan, niin että<br />
Kurosten pikku mökki oli viime kerralla jo täynnä kuulijoita. Kymmenkunta kuitenkin. Joten<br />
siellä päin alkaa menemään peräti hyvin.<br />
Näin tässä unta joku päivä sitten, että meidän rukouksiimme tuli monia kymmeniä kuulijoita,<br />
enimmäkseen nuorta väkeä, eivätkä he niin huonolta ainekselta näyttäneetkään. Vaan saa nähdä,<br />
koska se aika tulee, että Pietarin verkot tulevat täyteen. Tähän asti on vedetty pikkuisia saaliita,<br />
vaan kalastettu kuitenkin on.<br />
Vanha Levi on jokseenkin entisessä terveydessä. Hänen vaimonsa Julia makaa Kiirunan<br />
sairaalassa toinen käsi halvaantuneena. Ikävä hänellä siellä on olla kuukausittain. Levi käy<br />
monta kertaa viikossa hänen luonaan ja hieroo vaimonsa kättä. Kyyneleillä Julia vastaanottaa ja<br />
hyvästelee kristityt, jotka käyvät katsomassa. Kokousten aikana Kiirunassa kävivät monet<br />
kymmenet häntä katsomassa. Hän on kuitenkin onnellinen, kun on usko kalliina sydämessä.<br />
Stenin joukosta yksi vanha lappalaisvaimo tuli takaisin meidän luoksemme Kiirunassa. Hän on<br />
sinun ikäluokkaasi, kotoisin Nikkaluoktasta, Elli etunimeltään. Hän vain ei tykännyt oikein<br />
30/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 22<br />
Stenin liikkeestä. Näki siinä niin paljon kummituksia, että tuli sieltä pois. Eero Mäkelä oli<br />
hänelle lähettänyt kirjani sekä kirjeen, jossa nuhtelee Levi-vanhimman hylkäämisestä niitä, jotka<br />
Stenin joukkoon ovat menneet. Ensimmäisellä kerralla Elli istui Kiirunan kirkon takaosassa<br />
muitten lappalaisten kanssa, vaan siitä eteenkäsin hän tuli melkein etupenkkiin. Puhuimme hänen<br />
kanssaan aika paljon ruokapalkalla, joka on Gunnarin joukon rukoushuone. Saamme sitä<br />
vuokrata.<br />
Nyt pyhänä, siis aamulla, lähden Kiirunaan rukouksiin Jellivaaran vanhusten kanssa. Heitä<br />
lähtee mukaan Viktori ja Loviisa sekä Mikko. Sitten tulee nuori tytär Gun Mari lisäksi. Hilmasta<br />
en vielä tiedä, kuulen aamulla.<br />
Jää Jumalan armon ja rauhan haltuun. Synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä<br />
viattomassa. Ole hyvässä turvassa ja toivossa iloinen. Rukoile puolestamme. Terveiset Leviltä ja<br />
Eerolta. Jumalan rauhaan.<br />
Terveisiä Williamille ja kiitoksia kirjoituksesta.<br />
Lauri perheineen<br />
31/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 23<br />
Malmberget 19.11.1978<br />
Kallis vanha sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Jumalan armon ja rauhan<br />
tervehdyksellä lähestyn teitä.<br />
Kiitos kirjeistäsi ja terveisistä, joita olen aina saanut ilokseni vastaanottaa. Tosin nyt en ole<br />
vielä kuullut mitään sen jälkeen, kun matkustit Omahaan Williamin luokse. Uskon sinun voivan<br />
siellä hyvin.<br />
Olemme eilen käyneet Kiirunassa katsomassa Levi-vanhinta ja hänen vaimoaan Juliaa sairaalassa.<br />
Levi oli pari päivää sitten kyllä kuoleman kielissä ja lääkärikin kutsui jo hänen poikansa<br />
sinne, niin kuin tapana on, kun kuolemanvaara on läsnä.<br />
Torstaita vasten yöllä hän oli kuulemma jo melkein tajuttomana. Vesi oli mennyt keuhkoihin<br />
ja sydän löi heikosti. Nyt hänessä on tapahtunut käänne ja hän näyttää voittavan kovan<br />
taudinkohtauksen. Maanantaina hän pääsee tavalliselle osastolle tältä teho-osastolta. Kyllä hän<br />
oli kehnona, ja sanomat kuuluivat heti aina Vittangiin asti, että Levi on kuollut. Mutta ei ole<br />
siinä sanomassa toistaiseksi yhtään perää. Saattaapa mennä niinkin, että Levi vielä saarnaa<br />
Vittangilaisille niin että sydämiä vihloo. Hengellinen viha on häntä vastaan niin suuri, että hänen<br />
kaulaansa tahtoisivat kyllä olla heti katkaisemassa, vaan Jumala hoitaa asiansa, minkä kerran on<br />
alkanut, eikä sitä kesken jätä.<br />
Alva Thyni Vittangista oli nähnyt unta jo ennen Levin kovaa koetusta, että joku kristityistä<br />
nosti Levin vanhan Mikko Nilssonin syliin ja siinä vanhukset olivat iloisena. Alva uskoi sen<br />
merkitsevän sitä, että Levi saa vielä hyvän vanhuuden terveyden, niin kuin Mikollakin on.<br />
Mikko on 10 vuotta vanhempi kuin Levi, vaan kohtalaisen terve. Ei hänen lääkärissä tarvitse<br />
kulkea. Oli Kiirunassa myös Levin sisaren talosta kuulunut jonkun tuttavan unesta, että unessa<br />
oli sille miehelle ilmoitettu, että "ei Levi kuole, vaan makaa oikealla kyljellä." Niin ollen taitaa<br />
käydä, että hänen kuolemansa aika ei vielä ole tullut. Kyllä häntä tarvitaan kristillisyyden työssä,<br />
ja mitä terveempi hän on, sitä parempana apuna hän on Jumalan asiassa. Minä muistan Levin<br />
kertoneen jo ennen, että hän näki unta, kuinka olimme kaloja puhdistamassa. Hänkin kerkesi<br />
niitä puhdistamaan aikasen läjän. Nämä kalat ovat niitä, jotka tarttuvat Pyhän Hengen verkkoon.<br />
Uskomme kristillisyyden menestyvän lähiaikoina suuremmassa mitassa kuin tähän asti. Vaan<br />
aikoja ja hetkiä emme tiedä sanoa.<br />
Lapinmaan vanhukset ovat muuten entisellään terveyden puolesta, ja kristillisyys menee<br />
menoansa. Suomessa on nyt veljillä paljon tointa kristillisyyden työssä. Tänä pyhän aikana he<br />
ovat Heinävedellä Kallen paikassa. Pitävät siellä muutamia päiviä kokouksia ja kristityitä on<br />
tullut kokoon eri puolilta Suomea. Siellähän ovat saarnaajat Severi, Heimo ja Kalle ja nyt on<br />
nuori veli Toivo Mäkelä saarnannut jo pian toista vuotta. Jumalan lahjat on heillä kaikilla hyvät,<br />
ja koska heitä on niin monta, niin keveämpi on työtä tehdä, sillä ei yhden päälle tule silloin liikaa<br />
kuormaa. Saarnaajat peräti tuntevat, kuinka paljon se merkitsee, kun on työkumppaneita, joihin<br />
voi luottaa sydämestä asti, jotka ovat koettelemuksissa uskollisiksi löydetyt.<br />
Siellä Itä-Suomessa on alkanut kansa tulemaan paremmin kokoon. Kaltimossa on paljon<br />
tullut ulkopuolisia tavallisiin rukouksiinkin kristittyin pirtteihin. Norjasta olemme myös saaneet<br />
kirjeitä ja puhelinyhteyksiä. Atle veli kertoo siellä asiain olevan hyvin meidän ystäviemme<br />
keskuudessa. Tosin on Stenin seuraajat hajaantuneet keskenään ja myyneet pois rukoushuoneen.<br />
Thoralf Jensen poikansa Akselin kanssa on erkaantunut Stenistä, kun taas August Krågh ja Hans<br />
Danielsen ovat Stenin puolella. Ei näytä pysyvän koossa heidän joukkonsa. Norjassa voipi sanoa<br />
Stenin joukon lakanneen työtä tekemästä. Tosin he pitävät pyhä-hartauksia kodissaan. Thoralf<br />
muutaman sielun kanssa ja toiset saarnaajat taas muutaman kannattajansa kanssa. Vissiin he<br />
pitävät, että itse kukin ovat esikoisten seurakunta. Voi pimeyttä Euroopan maassa!<br />
Täällä Lapissakin on ilmi tullut taas lisää tästä Stenin kaksinaamaisuudesta. Frans<br />
Martinssonin vaimo oli tipalla erkaantua siitä laakista, vaan saivat hänet villalangalla takaisin.<br />
Häntä oli Sten muutamain ämmäin kanssa alkanut syyttää saippuan varkaudesta, kun yksi vanha<br />
32/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 23<br />
muori kantoi hänen päälleen sellaisesta asiasta. Ja kun Steni oli roiskinut muoripahaista<br />
saippuavarkaaksi, niin oli muori peräti suuttunut, kun viattomasti päälle kannettiin. Näin<br />
lapsellisen asian ympäriltä sitten kuului muutakin. Fransin emäntä turvasi Alva Thyniin<br />
Vittangissa, joka on vanhastaan tämän Esterin ystäviä. Siinä tuli sitten "keittiön kautta" julki,<br />
että Sten oli jo talvella 1976, kun olin kirjaa tekemässä, ilmoittanut Frans Martinssonille, että ei<br />
saa antaa rahaa eikä nimeä siihen kirjaan. Samalla Steni ilmoitti minulle (1976), että nimet saa<br />
panna ketkä haluaa esipuheen alle. Samanaikaisesti hän takana teki työtä, että ei kukaan antaisi<br />
nimeä kirjaan todistajaksi. Levi vanhin silloin oli sairaalassa eikä voinut toimia asiassa yhtään.<br />
Sellainen on ruotsalainen saarnaaja. Hän veisaa haikeasti, on pää kaltossa, itkee hellästi pöydän<br />
takana, puhuu rakkaudesta, ja valehtelee niin raskaasti, että kukaan ei saata todeksi uskoa,<br />
vaikka olisi sata todistajaa asiassa. Jumala varjelkoon meitä ruotsalaisista saarnaajista, amen.<br />
(Huomautan, että ruotsalaisia saarnaajia on ollut ennekin kristillisyydessä, nimittäin August<br />
Lundberg ja Gunnar Jönsson, ja he ovat juuri samanlaista henkeä kuin Steni).<br />
En tällä tarkoita, etteikö valheapostoleita voi ilmestyä suomalaisista, norjalaisista ja<br />
amerikkalaisistakin, vaan ruotsalaiset ovat niitä suurimpia konnia olleet ja vissiin ovat vieläkin.<br />
Tosin on Erlandsson vainaja Luulajasta ollut ruotsalainen ja mahdollisesti kuollut autuaana, vaan<br />
ei ole häntäkään lähetetty vanhinten aikana kertaakaan ulkomaille lähetysmatkalle. Eikä pitäisi<br />
koskaan ruotsalaisia lähettää, sillä se on että panna pukki kaalimaan vartijaksi. Olkoon tässä nyt<br />
kylliksi ruotsalaisista. 1<br />
Olemme kuitenkin toivossa iloiset ja odotamme vain, mitä tuleman pitää. Ahkeroimme työtä<br />
tehdä vähän aikaa, sillä pian tämä maailma on valmis tulen ruuaksi. Valittuin tähden tätä<br />
maailmaa vielä säästetään vähän aikaa, vaan kun viimeinen valittu merkitään, niin silloin lyödään<br />
tulta ruumeniin.<br />
Jää nyt hyvästi taas tällä kertaa ja ole iloinen vanhuudessasi, sillä olethan saanut koetella, että<br />
se Jumala, jota olet nuoruutesi päivinä kuullut ja seuraamaan lähtenyt, on uskollinen ollut ja<br />
onnellisesti kuljettanut läpi vaarallisten retkien täällä synnin erämaassa. Vieläkin on syy uskoa<br />
kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, jonka minäkin tahdon todistaa Jumalan<br />
puolesta. Muista meitäkin rukouksissasi. Toivottavasti. saisimme vielä nähdä toisiamme ja pitää<br />
Jumalan palvelusta yhdessä, vaan Jumala yksin tietää, kuinka Amerikan asiat kehittyvät. Hänelle<br />
ei ole mikään mahdotonta. Terveiset vanhalta Leviltä ja Eerolta y.m. vähä veljes elämän tiellä<br />
Lauri Koistinen perheeni kanssa<br />
1 Ruotsalaiset eivät kansallisuutensa puolesta ole yhtään kelvottomampia eivätkä kelvollisempia Jumalan asian ajajia<br />
kuin suomalaiset tai muutkaan kansat. L. L. Laestadius oli ruotsalainen, samoin Per Brandell. Syyt eksytyksiin<br />
ovat aina perkeleen työtä, käyttipä hän sitten välikappaleinaan mihin tahansa kansallisuuteen kuuluvia ihmisiä.<br />
Yllä olevat lausunnot ruotsalaisista tarkoittavat ruotsalaisen valtakulttuurin turmiollista vaikutusta Lapissa. Tämä<br />
valtakulttuuri on turmellut elävää kristillisyyttä Lapissa m.m. median, valtiokirkon ja koulujen välityksellä.<br />
Sama ilmiö on havaittavissa Suomessa ja muissakin maissa.<br />
Huom. 2011-09-19 / Lauri<br />
33/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 24<br />
Malmberget 4.1.1979<br />
Rakas vanha sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill. Jumalan armon ja rauhan<br />
tervehdyksellä lähestyn sinua lastesi kanssa.<br />
Kiitän aluksi kalliista kirjeestäsi sekä rakkauden merkistä, jonka olen saanut jokin aika<br />
sitten. Hauska oli kuulla kirjeestäsi, että olet paranemaan päin ja saatat vielä palata omaan<br />
asuntoon Belle Fourcheen. Onhan se aina hauska olla omassa pesässään.<br />
Meillä on ollut kalliit kokoukset täällä Jellivaarassa nyt uuden vuoden pyhinä. Oli paljon<br />
vieraita Suomesta, ja Jumala antoi sanansa oven olla auki kaikille saarnaajille, jotka näissä<br />
kokouksissa saarnasivat. Suomesta oli yli 30 kristittyä ja 3 saarnaajaa, nimittäin Kalle veli,<br />
Heimo Mäkelä ja nuori Toivo Mäkelä. Kokouksia oli 4 päivää, ja kävimme myös Jellivaaran<br />
vanhainkodilla lauantaina, jossa pyysin nuorinta saarnaajaamme Toivoa puhumaan<br />
armonjärjestyksen rinnalla. Tulkkasin sen ruotsiksi. Siellä oli noin 80 kuulijaa, joista oli noin<br />
puolet kristityitä vieraita pääasiassa Suomesta. Ihana oli kuulla, että kolme vanhusta oli anteeksi<br />
anovaisia ja yksi hyvin vanha ja heikko vaimo alkoi visertää elävällä äänellä. Vanha Levi ei ollut<br />
mukana, sillä hän makaa vieläkin Kiirunan sairaalassa vaimonsa kanssa. Levi on aikaisemmin<br />
käynyt täällä vanhainkodilla pitämässä rukouksia, vaan siitä on jo vuosia aikaa. Hän on siellä<br />
tuntenut joitakin oikeita kristityitä, vaan me nuoremmat emme ole tunteneet heistä ketään. Tulin<br />
vakuuttuneeksi siitä, että se oli Jumalan Hengen vaatimus, että mennä vanhuksille kokouksia<br />
pitämään, kun he eivät saata mihinkään enää lähteä sieltä. Menen vieläkin näitä vanhuksia<br />
tervehtimään, kun tilaisuutta tulee.<br />
Olen käynyt jouluna ison joukon kanssa samaan aikaan Jellivaaran kirkossa Herran pyhällä<br />
ehtoollisella, sekä pikapuolin kuuntelemassa muutaman lyhyen lauseen Gunnar Jönssonin suusta<br />
rukoushuoneella. Sain niin tarpeekseni Hugo Gustafssonista, etten viitsinyt jäädä häntä<br />
kuuntelemaan toisena joulupäivänä, koska hän oli kirkossa joka paikassa mäkättämässä. Hän oli<br />
papin tulkkina alttarilla ja pöntössä sellaisella innolla, että minua jo iljetti nähdäkin sitä touhua.<br />
Gunnar Jönsson on valittu kirkolliskokouksen jäseneksi nyt tammikuussa Tukholmaan, ja<br />
siellä hän ajaa pappien asiaa, nimittäin kirkon vapauttamista valtion ikeestä ja täydellisen<br />
pappisvallan perustamista luterilaisessa kirkossa Ruotsissa. Hänen omasta joukostaankin on<br />
noussut suuri meteli Gunnaria vastaan tämän syyn tähden. Hän on kirkollisissa vaaleissa päässyt<br />
toiseksi Lapinläänin edustajaksi tähän piispain kokoukseen. Saa sitten nähdä, mitä siitä syntyy.<br />
Olemme sitten uuden vuoden alkaneet ja kuka tietää, mitä tämä vuosi vielä mukanaan tuo.<br />
Muistan vielä amerikkalaisten kertomuksen jonkun ison joukon kristityn unesta eli näystä, missä<br />
oli palavilla eli kultaisilla kirjaimilla kirjoitettu vuosiluku 197., 1 jossa viimeisen numeron päällä<br />
oli ihmisen käsi niin, että se oli peitetty. Olen ajatellut, että olikohan se vuosi 1979, joka on<br />
viimeinen mahdollisuus enää jäljellä, jos uni on tosi. Silloin piti tapahtua Amerikan<br />
kristillisyydessä joku suuri ihme eli Kristuksen toinen tulemus tapahtua. Emme rakenna unien<br />
päälle mitään, mutta aika ne unet on selittävä, jos ne ovat Jumalan ilmoittamia.<br />
Jää nyt Jumalan armon ja rauhan haltuun ja usko kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimen ja<br />
veren kautta. Rukoile meidänkin puolestamme. Lähetän nipun Atlen kirjeen käännöksiä<br />
jaettavaksi kelle tahdot. Terveisiä Leviltä, Eerolta y.m. Lapin ja Suomen kristityiltä.<br />
Lauri perheeni kanssa.<br />
1 Mahtoiko olla v. 1975<br />
34/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 25<br />
Malmberget 14.2.1979<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill. Jumalan armon ja rauhan tervehdyksellä<br />
lähestyn sinua.<br />
Kiitos kalliista kirjeestäsi, jota jo odottelin. Luin sen Vittangissa viime pyhänä rukousväelle,<br />
joita oli Alva Thyni miehensä Unon kanssa, Abrahamssonit Kirunasta, Eero Mäkelä perheineen,<br />
Jellivaaran vanhukset Mikko, Viktori ja Loviisa, nuori sisar Gun-Mari, Parakasta Aili ja Juhani<br />
Pekkari sekä Lea Holmelid. Sitten oli vielä Alvan uskottomia naapureita neljä aikuista ja joitakin<br />
lapsia. Saarnasin siellä Ilmestyskirjan toisen luvun rinnalla, kun pyydettiin palvelemaan. Eero luki<br />
rukoukset ja saarnan. Kallista kanssakäymistä siellä pidimme. Eeron sisar Tuula oli myös siellä,<br />
ja nyt hän on meillä jonkun aikaa. Hänellä on tarkoitus alkaa Levin ja Julian hoitajaksi, kun he<br />
pääsevät sairaalasta kotiin.<br />
Toiveita heidän paranemisestaan on olemassa. Leevi on leikattu eilen ja se meni hyvin. On<br />
ilmeistä, että Leevi on jalkeilla parin viikon sisällä ja pääsee kotiin. Heti sen jälkeen tulee<br />
kysymykseen Julian kotiin siirtyminen. Hän on rullatuolissa lopun aikansa, sillä hänellä on toinen<br />
jalka ollut poikkinaisena jo vuosia, ja kun se ei parane ja toinenkin jalka heikkeni, niin on selvää,<br />
ettei hän jaksa kävellä, paitsi tuen avulla jonkun askeleen.<br />
Mitään erityistä ei nyt kuulu tänne päin. Hiljaista on niin kuin tyyni ennen myrskyä.<br />
Tjautjas-Fransi on kuollut pari päivää sitten, ja niin ollen on Steni nyt jokseenkin yksin. Saa<br />
nähdä kuinka he sitten kulkevat eli tekeekö hän saarnaajan jostakin pölkystä, joita hänellä on pari<br />
vielä matkassaan. Soutsas-Fransi vain oli niitä miehiä, jotka odottivat Leeviä kuolevaksi, vaan<br />
odottavan aika tuli pitkäksi. Minä olen jo ennen sanonut, että Stenin joukko on kuolemaan<br />
tuomittu syystä, että he itse tekevät sellaista työtä, joka ei voi jatkua heidän jälkeensä. Se työ,<br />
jota olen Herrassa tehnyt, ei heille kelvannut, vaan minä olen varma siitä, että työlläni on<br />
tulevaisuus edessään, sillä en ole omalla asiallani, vaan Hänen, joka on meitä valinnut<br />
opetuslapsiksensa ja Henkensä kautta johdattanut kristillisyyden työssä. Vanha Leevi on<br />
kasvattajamme ja opettajamme, joka oli itse Kuoksun ja Parakan hoivissa ollut hengellisessä<br />
lapsuudessaan ja niin tuonut vanhinten Hengen läpi hajaannuksien meidän ajoille asti uskossa,<br />
opissa ja elämässä.<br />
Lähdemme Suomeen lähetysreissulle Eeron kanssa huhtikuussa. Aloitamme Uudesta<br />
Kaarlepyystä, sitten vaellamme Teuvan kautta Tampereen ja Turun ympäristöön, siitä sitten<br />
Hämeenlinnaan, Lahteen, Savitaipaleelle ja Itä-Suomen kolkalle. Päätämme kuun lopulla Enossa.<br />
Kaiken kaikkiaan on ohjelmassa 15 paikkaa.<br />
Boremannin joukossa on aika rauhatonta yli koko Euroopan ja luulen Amerikassakin olevan<br />
jonkinlaista liikehdintää pinnan alla. Lähetän sinulle kopioita toisessa kirjeessä, kun se tulee siten<br />
halvemmaksi. Panen siis painotuotteina "Rauhan Siteen" 1 numeron ja sitten Aulis Paloniityn<br />
kirjeen Gunnar Jönssonille. Saat antaa niitä Amerikan Boremannilaisille. Lähetä Lake<br />
Nordeniin, Brush Prairielle y.m. mihin havaitset. Vaan älä anna Niskan väelle vielä. Saavat olla<br />
nyt rauhassa jonkin aikaa. Lähetin heille joulun alla kirjani.<br />
Muista rukouksissasi meitä täällä. Jumala sinua vielä vahvistakoon ja terveyttä sinulle<br />
antakoon. Usko synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä viattomassa. Terveisiä käskivät<br />
sanoa kaikki Vittangin rukousväki, erikoisesti Edvin Abrahamsson. Jää Jumalan rauhaan.<br />
Lauri perheeni kanssa.<br />
35/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 26<br />
Heikinsuolla pääsiäisviikon tiistaina 1979<br />
Rakas vanha sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill. Jumalan armon ja rauhan<br />
tervehdyksellä lähestyn sinua yhdessä kristittyin lauman kanssa täällä Suomessa.<br />
Olemme nyt pitämässä kokouksia tässä Karinaisten kirkossa ja ympäristössä. Tähän mennessä<br />
olemme jo käyneet Enossa, Joensuussa, Karkussa ja Tampereella, ja toinen viikko reissusta on jo<br />
menemässä. Kristityitä on joka paikassa ollut koolla eri puolilta Suomea, eikä yhtään kokousta<br />
ole niin mennyt, ettei myös joku ulkopuolinen olisi osaa ottanut. Jumala on ollut voimallinen<br />
omiensa kanssa, ja niin olemme saaneet kokea, että ei Jumalan voima eikä Henki ole meistä<br />
erkaantunut, vaikka nuoret olemme. Emme tarvitse epäillä siitä, etteikö tämä lähetystoimi olisi<br />
esikoisten seurakunnan lähetys, vaikka mukamas vanha kristillisyys on niin pitämässä. Emme<br />
kuitenkaan tottele eriseuraisten tuomioita, sillä apostolikin joutui sanomaan, että "vähän minä<br />
siitä tottelen, että minä teiltä tuomitaan eli inhimilliseltä säädyltä." Jumalan tuomio se on joka<br />
painaa. Ja Hänen tuomionsa on aina ollut Jumalan Sanan mukainen. Niin ollen olemme vahvat<br />
siitä, että olemme Jumalan seurakunnassa niin kauan kuin siinä opissa pysymme, josta Hengen ja<br />
elämän saaneet olemme. Vaikka koko maailma olisi Boremannilainen ja sinä yksin olisit tässä<br />
opissa, joka alusta on, niin olisit sinä yksin totuudessa ja koko maailma vääryydessä. Siis ei tule<br />
kysymykseen, jos vaikka yksin jäisimme, sillä niin sanoo Lutheruskin, että vaikka yksin jäisimme,<br />
pitää meidän tässä tunnustuksessa vahvana pysyä.<br />
Lapinmaalta ovat mukanamme kulkemassa kallis sisar Alva Thyni Vittangista sekä Edvin<br />
Abrahamsson vaimonsa kanssa. Kaltimon kristityitä on ollut matkassa, Emil ja Anna Kuronen,<br />
sekä Aili Kuronen. Brolan sisaret eivät jaksa matkustaa mukana. Pidimme Annin ja Nastin luona<br />
yhdet rukoukset siellä ollessamme. Uskomassa ovat he molemmat. Annin terveys on<br />
huononlainen, mutta ei hänellä niin silmiinpistäviä kipuja ollut, tosin paljon sairautta hän joutuu<br />
kärsimään.<br />
Olemme olleet yhteydessä Lapinmaalle puhelimella ja kuulimme, että vanha Levi vaimonsa<br />
kanssa pääsevät kotiin sairaalasta tällä viikolla. Niin ollen kuuluu sieltäkin iloisia sanomia. Levi<br />
on meitä matkalle siunannut kyyneleillä ja rukouksilla, ja olemme yksi sydän ja yksi sielu hänen<br />
kanssaan, ja hän on hengessä mukana tällä matkallamme täällä Suomen maalla.<br />
Matkamme jatkuu tästä Heikinsuolta Turkuun, Laitilaan, Honkilahdelle, Hämeenlinnaan,<br />
Lahteen, Lappeenrantaan, Rautjärvelle, Heinävedelle ja Pohjanmaalle, jossa päätämme matkan<br />
Uudessa Kaarlepyyssä Ojalan luona. Paljon on työtä edessä, vaan Jumala käy edellämme ja<br />
saamme olla turvallisella mielellä, sillä olemme koetelleet apostoli Paavalin kanssa: "Jos Jumala<br />
on meidän kanssamme, kuka voi meitä vastaan olla." Suuren heikkouden läpi saamme Jumalan<br />
Pojalle suumme avata, vaari Ihmeellinen neuvonantaja on avannut Sanansa oven meille kaikissa<br />
paikoissa ja niin on Israel saanut voiton voiton perästä, josta Jumalalle kiitos ja ylistys olkoon.<br />
Tässä Heikinsuon ympäristössä on suuri Boremannin joukko ja suuret saarnaajat, kuten Kalle<br />
Luoma, joka kylläkin on tällä kertaa Karhulassa lähetysreissussa. He ovat lujasti kieltäneet<br />
laumaansa meidän kokouksiimme osallistumasta, vaan kirkon lehterillä on ollut kymmenkunta<br />
kuulematonta, enimmäkseen nuorta kuulijaa siitä joukosta. He ovat kuunnelleet saarnat loppuun<br />
asti, vaan ennen viimeistä virttä ovat luikkineet tiehensä ja piilotelleetkin muutamat, niin<br />
ettemme heitä näkisi. Joku niistä on kertonut jo vuosia sitten, että heitä on ankarasti kielletty<br />
menemästä kuuntelemaan "eriseuraisia".<br />
Kalle veli kävi eilen tässä, vaan hänen pitää olla Helsingissä sairaan poikansa luona. Hänen<br />
10-vuotiaalla Risto-pojallaan on kasvi päässä, ja siellä tutkitaan tietokoneen avulla, olisiko sitä<br />
mahdollista leikata. On todennäköistä, että tauti korjaa tämän kristityn lapsen pois tästä pimeästä<br />
ja viheliäisestä maailmasta. Se olisi pojalle voitto. Kalle kävi myös tavoittamassa vanhaa<br />
saarnaajaa Kalle Luomaa, joka asuu tässä lähellä, mutta ei tavoittanut, koska hän oli matkoilla.<br />
Hän kertoi kuitenkin Luoman naapurille, että Luoma on nähnyt ihmeellisen unen, jonka selitystä<br />
hän voisi kysyä Luomalta. Se uni oli seuraavanlainen. (Luoma oli kertonut sen Paloniitylle<br />
36/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 26<br />
Hämeenlinnassa): Muuan kuopassa oli vettä - se oli talon perustuksen kaivanto - siinä oli miehiä<br />
onkimassa kaloja. Luomakin ajatteli mennä kokemaan onneaan. Otti keksin ja pani sen pään<br />
veteen. Siihen tarttui iso musta peto, joka tuli vähän näkyviin ja se peto sanoi ruotsin kielellä:<br />
"Älä tapa perkelettä!" Siinä onkin ajattelemisen aihetta. Perkele puhui ruotsin kieltä.<br />
Jää nyt hyvästi, vanha sisar ja ole hyvässä turvassa esikoisten seurakunnan helmassa ja hengen<br />
yhteydessä. Usko kaikki synnit ja heikkoudet anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Terveisiä<br />
meiltä kaikilta.<br />
(Kiitos kalliista kirjeestäsi.)<br />
Lauri Koistinen, Eero Mäkelä<br />
37/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 27<br />
Pajalassa 19.5.1979<br />
Rakas vanha sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia. Jumalan armon ja rauhan<br />
tervehdyksellä tulen luoksesi. Kiitän ensin kalliista kirjeestäsi, jonka olen saanut jo aikoja sitten,<br />
vaan en ole saanut vastatuksi monien kiireitten tähden. Muistossa olet kuitenkin ollut usein.<br />
Olemme täällä Pajalassa käymässä tänä lauantaina perheeni ja kahden kalliin kristityn sisaren<br />
kanssa, Tuula ja Terttu Mäkelän, jotka ovat saarnakumppanini Eero Mäkelän sisaret. He ovat<br />
olleet Levin ja Julian hoitajana pääsiäisen jälkeisestä ajasta aina näihin asti, jolloin sekä Levi että<br />
Julia joutuivat taas Kiirunan sairaalaan. Levi sydämen tähden ja Julia monien vakavien<br />
sairauksien vuoksi. Niin on siis Svappavaaran kylä taas autiona, vaikka Levin talossa asuttiinkin<br />
jonkun viikon aika. Kerkesin käydä yhden kerran heitä tervehtimässä kotonaan Jellivaaran<br />
vanhusten kanssa, vaan nyt näyttää siltä, ettei ainakaan Juliasta tule kotona eläjää.<br />
Kävimme tässä Pajalan vanhainkodissa eli sairashuoneessa tervehtelemässä vanhaa<br />
kristillisyyden veljeä Janne Kuoppalaa, joka on jo vanhuuden heikkouden tähden toisten<br />
hoidokkina. Nyt hän oli hyvässä henkisessä vireessä ja tunsi meidät hyvin. Hänellä on elävän<br />
uskon kallis päärly sydämen saviastiassa kätkettynä, ja niin hän on yksi sydän ja yksi sielu meidän<br />
kanssamme. Hänen vaimonsa Emma tuli myös miestään katsomaan Kangosesta nuorimman<br />
poikansa kanssa. Saimme siis pitää hetken kallista kanssakäymistä vanhusten kanssa Pajalan<br />
sairashuoneessa.<br />
Olemme pysähtyneet tähän Pajalan laidalle Tornionjoen varrelle eväitä syömään. Tässä on<br />
avoin lepokämppä, jossa on takkavalkea. Ulkona on vielä aika kylmä, vaikka aurinko paistaa ja<br />
poutapilvet vain vaeltavat taivaalla Tornionjoen vapautuessa jäistään. Suuret valkeat jäälautat<br />
ajelehtivat virran täydeltä kohti merta. Tässä Tornionvirrassa on paljon menneitä muistoja<br />
kristillisyyden alkuajoilta, ja vinhaa vauhtia virratessaan se saarnaa siitä ajan virrasta, joka<br />
pakenee edestämme nopeasti lähes huomaamattomasti. Tähän virtaan hukkui Anna Greta<br />
Iisakintytär pikku lapsen kanssa Laestadiuksen aikana. Heistä Laestadius kirjoitti liikuttavan<br />
hautapuheen, jonka olen myös kopioinut ja liittänyt Laestadiuksen Rippi- ja kinkerisaarnoista<br />
kokoamaani monisteeseen. Lähetän sen sinulle paketissa kotoa.<br />
Kävin jättämässä Pajalan pappilaan vanhan Kirkkopostillan ja oman pikku kirjani niitten<br />
vierailijoitten luettavaksi, jotka käyvät Laestadiuksen vanhaa pappilaa katsomassa, joka nyt on<br />
museona kesä-aikaan. Kirkkoherra Leskinen on vanhoillisia. Hän osti kaksi vanhaa<br />
Kirkkopostillaa, nimittäin niitä Luulajan painoksia, joista olemme ottaneet kopiopainoksen<br />
n.v.1972.<br />
Huomenna meillä on rukoukset kotonamme, ja Eero veli Kiirunasta on luvanut tulla meille.<br />
Kokoonnumme Jellivaaran vanhusten kanssa kotonamme. Sitten ensi viikolla ovat kokoukset<br />
Jukkasjärvellä Eero Mäkelän toimesta ja helluntaina ovat kokoukset Jellivaaran kirkon tiloissa 4<br />
päivää. Odotamme vieraita Suomesta ja Norjasta Lapinmaan lisäksi kokouksiimme. Atle veli<br />
Norjasta on soittanut puhelimella ja puolittain luvannut tulla. Hauska olisi kanssakäymistä pitää<br />
eläväin sieluin kanssa täällä vieraalla maalla.<br />
Suomenmaan lähetys vain meni hyvin. Tosin mitään erityistä ei ole kerrottavana sieltä. Ei<br />
vielä näytä kansa olevan etsimässä Herraa, mutta joitakin merkkejä on siitä näkösällä eli<br />
tuntumassa, että ehkä sittenkin kristillisyys lisääntyy lähiaikoina. Jumalan aika tulee silloin kun<br />
Hän on sen nähnyt parhaaksi omillensa. Olemme kuitenkin hyvässä turvassa esikoisten<br />
seurakunnan helmassa ja hengen yhteydessä. Uskokaamme synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja<br />
veressä. Muista meitä vielä rukouksissasi. Jää Jumalan rauhan haltuun toivossa, että pian uuden<br />
maan aurinko meille koittaa kuolemattomuuden ja vanhurskauden maassa. Vähä veljesi Herrassa<br />
Lauri Koistinen<br />
Jatkoa pyhäiltana 20.5.1979<br />
38/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 27<br />
Muutama sana vielä. Nyt on pyhä ilta ja tulimme juuri Kiirunasta kotiin. Meillä oli rukoukset<br />
päivällä ja Eero makasi kotonaan sikotaudissa, eikä siten voinutkaan tulla. Oli meitä tässä koolla<br />
vanhukset Mikko ja Anna-Liisa, Viktori ja Loviisa, Hilma Blombacke, Gun Mari, Tuula, Terttu<br />
ja meidän oma väki. Hauskat yhdessäolon hetket meillä vain olivat.<br />
Vein autolla Eeron sisaret veljensä luo auttamaan huushollissa, kun heillä on kokoukset<br />
tulossa torstaina. Kävin myös vaimoni ja Eeron siskojen kanssa Leviä ja Juliaa katsomassa<br />
Kiirunan sairaalassa. Levi pyysi kertomaan sinulle terveisiä, kun kuuli minun olevan aikeissa<br />
lähettää kirje sinulle. Hän on hyvin heikkona. On eilen saanut happikaasua hengityksen<br />
helpottamiseksi. Hänellä oli viides veritulppa sydämen läpi tällä kertaa. Nyt hän on taas<br />
toipumassa. Julia on entisellä terveydentilalla. Ei tule hänestä kotona eläjää. Terveiset myös<br />
Eerolta, joka makaa kotonaan poski paksuna. Jumalan rauhan haltuun taas tällä kertaa. Kirjoita<br />
kun jaksat<br />
Lauri perheeni kanssa<br />
39/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 28<br />
Tjautjasjaur 17.6.1979<br />
Rakas vanha sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia. Jumalan armon ja rauha tervehdyksellä<br />
lähestymme sinua. Kiitos kalliista kirjeestä ja rakennusaineista, jotka olemme saaneet. Ilo on<br />
saada tietää, että olet vielä niinkin hyvässä terveydessä, kuin kerroit. Ymmärrämme hyvin<br />
ikäväsi, kun saat olla hyljättynä kelvottomana Ihmisen Pojan tähden, mutta eivät amerikkalaiset<br />
ole sinua hyljänneet, vaan Jumalan. Jos he eivät olisi Jumalaa hyljänneet, niin he olisivat sinun<br />
kanssasi yksi sydän ja yksi sielu, eikä sinulta silloin ystäviä puuttuisi kattosi alta. Saat olla<br />
hyvässä turvassa, sillä Jeesus on luvannut olla omiensa kanssa joka päivä maailman loppuun asti.<br />
Olemme nyt pitämässä kokouksia tässä Tjautjasjärven kylässä muutamat harvat sielut<br />
Lapinmaalta. Ei vain ole monta sielua kokoon tullut tästä kylästä. Kaikkialla näyttää nyt olevan<br />
samantapaiset merkit taivaalla. Ei ole Jumalan Sana ihmisille kallis, vaan koko maailma juoksee<br />
kadotuksen lavealla tiellä ikään kuin rietas ajaisi heitä tulisella ruoskalla helvettiin, niin ettei moni<br />
jouda edes hetkeksi pysähtymään juoksustaan ajatellakseen pitkää iankaikkisuutta. Koko<br />
Ruotsin kansa on vajoamassa viinatynnyriin, niin ettei maallinenkaan hallitus voi enää tätä kansaa<br />
hallita. Näyttää siltä, että saatana on kokonaan irti ja pitää suurta vihaa tietäen itsellänsä vähän<br />
aikaa olevan. Sen lisäksi ovat monen väriset eriseurat ja lahkot nyppimässä pienimmätkin oraat<br />
Herran pellosta. Ja hengensammuttajat turmelevat valheen kautta heränneitä ja autuutta<br />
kaipaavaisia sieluja. Kyllä huutaa Kristuksen Henki tällä ajalla kovemmin kuin koskaan ennen,<br />
että "voi maailmaa pahennusten tähden", sillä näin paljon pahennusta ei ole ollut ennen maan<br />
päällä. Ei edes Sodomassa ja Gomorrassa. Jumalan Poika sanookin tulemisensa olevan kuten<br />
Noan päivät olivat. Silloin Jumala tuhosi maailman vedenpaisumisella, vaan pian Hän tekee siitä<br />
viimeisen lopun tulella, josta Pietari kirjoittaa. Tosin valittuin luku pitää täytetyksi tuleman<br />
ennen viimeistä päivää, ja olemme siitä varmat, että Jumala vie asiansa päätökseen kaikkivaltiaan<br />
voimansa kautta. Hän on pannut maailman merelle rajat ja sanonut saatanan valtakunnalle:<br />
Tähän asti, mutta ei edemmäksi.<br />
Olemme siis hyvässä turvassa esikoisten seurakunnan helmassa. Kaikki vanhurskaat henget<br />
ovat kanssamme ja priiskoitusveri, joka parempia puhuu kuin Abelin veri. Synnit ovat anteeksi<br />
Jeesuksen nimessä ja veressä. Rukoile puolestamme. Seurakunnan kanssa ja puolesta.<br />
Lauri Koistinen<br />
Eero Mäkelä y.m.<br />
P.S. Leviltä terveisiä. Hän on vaimonsa kanssa Kirunan sairaalassa, mutta vielä elämässä.<br />
S.S.<br />
40/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 29<br />
Jellivaarassa 18.7.1979<br />
Rakas vanha sisareni Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia. Jumalan armon ja rauhan<br />
tervehdyksellä lähestyn sinua.<br />
Kiitos kaikista kalliista kirjeistäsi, joita kirjekyyhky on lennättänyt jo kolme melkein yhtä<br />
aikaa. Niistä näen, että olet ollut huolissasi poikasi Williamin autuudesta. Oli hyvä, että ilmoitit<br />
Eino-poikasi puhelinnumeron, niin että sain soittaa puhelimella hänen vaimolleen eilen illalla.<br />
Sain häneltä kuulla, että William on jo kotonaan Omahassa ja terveenä. Niin se Jumala asiansa<br />
hoitaa, kuten uskoinkin tapahtuvan heti ensimmäisen hätäsanoman sinulta saatuani. Minulle tuli<br />
heti sellainen varma tunne, että Jumala voi kuolleistakin herättää. Sen tähden eri hätäillyt sinne<br />
lähtemään suoraa päätä, vaan soitin puhelimella heti ja sain tietää, että asiat olivat kääntyneet<br />
parempaan päin Williamin kohdalla.<br />
Siksipä olenkin odottamassa tuloksia sinun toimistasi yhdessä lastesi kanssa Amerikan<br />
lähetysreissun hoitamiseksi. Olemme valmistautumassa sen varalle, että syksyllä sinne<br />
lentäisimme jos Jumala suo. Onpa sinulla aikaa asiata ajatella ja lapsiltasi kuulla, jos he ovat<br />
avulliset kokousten laittamisessa ja vielä osaa ottamassa sanan kuulijoina. Voisivathan pojat<br />
vaimoineen tulkata penkissä kuten lapsilleenkin ympärillään. Sehän olisi ihana kokous, missä<br />
lapset ja lasten lapset olisivat äitinsä kanssa yhdessä. Emme usko Jumalan Hengen vielä niin<br />
köyhäksi ja lahjattomaksi tulleen, etteikö puhdas Jumalan Sana vieläkin sijan saisi ihmisten<br />
sydämissä. Siinä toivossa kuitenkin tahdomme työtä tehdä.<br />
Nyt olen valmistautumassa Suomen matkalle perheeni kanssa. Isäni on kuollut<br />
suruttomuudessa tanssipaikalle, mutta tahdon kuitenkin mennä häntä saattamaan viimeiseen<br />
lepoon - joskaan en voi uskoa hänen päässeen vanhurskasten lepoon, vaan hän on sen Tuomarin<br />
edessä, joka oikein tuomitsee. Minä olen kohdaltani kaikki anteeksi antanut, vaan kuinka Jumala<br />
on sovitettu epäuskoisessa sieluntilassa, se on toinen kysymys.<br />
Iloisemmat hautaukset ovat sitten viikko jälkeen isän hautausta, kun Kallen pikku poika<br />
Risto, 11 vuotinen, saatetaan siihen suloiseen lepokammioon, jonka Herra Jeesus on pyhittänyt<br />
omillensa. Tämä nuorukainen pääsi parempaan maahan pari päivää sitten rauhallisesti nukkuen<br />
kotonaan. Hänellä oli kasvi päässä, joka teki hänestä lopun. Paljon hän sai kärsiä ruumiin<br />
vaivoja, vaan kaiken hän kantoi ihmeteltävällä kärsivällisyydellä loppuun asti. Hänen sielunsa on<br />
tallella, sillä hän on seurannut elävää kristillisyyttä, ja tautivuoteellakin ollessaan hän sai kantaa<br />
omantunnon puhtautta ja tunnustaa tunnollansa olleet synnit isälleen, joka holhosi lastaan<br />
puhtaalla Kristuksen opilla. Risto poika on odottamassa isäänsä ja veljiänsä iankaikkisuuden<br />
ihanalta rannalla pian sinne saapuvaksi. Hän on jo iankaikkisen perimisen saanut Kristuksen<br />
luona, missä ei enää matkan vaivat eivätkä mitkään ikävät mieltä paina. Palavalla rinnalla hän<br />
saa nyt katsella suurta Luojaansa kasvoista kasvoihin laskemattoman auringon alla.<br />
Jää hyvästi, vanha uskollinen Herran palvelija. Vähässä olet sinä ollut uskollinen, vaan Herra<br />
on paneva sinut paljon päälle. Nimesi on kirjoitettu elämän kirjaan. Iloitse hengessäsi siitä, että<br />
pian saamme mekin nukkua tästä turhasta elämästä pois ja avata silmämme kirkkaamman taivaan<br />
alla. Synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä viattomassa. Terveisiä Leeviltä, Eerolta<br />
y.m. kristityiltä. Jää Jumalan armon ja rauhan haltuun. Nuori veljesi Herrassa<br />
Lauri vaimoni Sirkan ja lasteni kanssa.<br />
41/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 30<br />
Jellivaarassa 9.8.1979<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha olkoon<br />
kanssanne nyt ja aina, amen.<br />
Kiitos kalliista kirjeistäsi, joita olemme iloksemme saaneet lukea. Olemme siinä uskossa, että<br />
Amerikan matkasta tulee todellisuutta vielä tänä vuonna, ehkä lokakuussa, jos Jumalan tahto niin<br />
on. Olemme kuitenkin valmistautumassa matkalle, valmistamassa passit kuntoon j.n.e. Sinulla<br />
siellä on huolenasi olla meitä vastaanottamassa lastesi kanssa. Uskon, että poikasi William ja<br />
Eino vaimoineen ovat asiassa mukana kuten muutkin lapset. Einon vaimo tuntui puhelimessa<br />
ainakin olevan hyvin miellyttävä ihminen ja kristillismielinen, vaikka ei siinä paljon ollut tilaisuus<br />
keskustella. Williamin taas tunnen Dakotan preerialta asti, kun siellä seikkailimme yhdessä Lake<br />
Nordeniin asti.<br />
Suomen reissuni olen tehnyt jo aikoja sitten. Siellä ovat asiat kristillisyydessä ylipäänsä<br />
ennallaan. Mitään muutoksia ei ole vielä tapahtunut. Toivossa sielläkin eletään, että<br />
kristillisyydellä olisi vielä menestystä ja kansalla etsikon aikaa Jumalalta. Täällä Lapissa on<br />
samanlaista. Ei mitään erityistä uutta kuulu. Levi vanhin elelee yksin kotonaan, vaan ruumiin<br />
voimat ovat heikonlaiset. Viime pyhänä hän ei uskaltanut lähteä Killimän rukouksiin, koska sinne<br />
oli noin 90 kilometriä matkaa hänen paikastaan, ja lisäksi huono hiekkatie 40 km. Olimme siellä<br />
Eeron kanssa ja sitten meidän kumppaneita, perheet, sisaria ja äitini, joka on Savitaipaleella<br />
asumassa, mutta on nyt meillä ollut pari viikkoa.<br />
Norjasta ei kuulu kummempia. Atle Akselsen, joka on yksi meidän kanssamme, soitti<br />
(foonasi) joku päivä sitten Lakselvista. Hän on nyt muuttopuuhissa, sillä hän siirtyy<br />
Kjöllefjordista Lakselviin. Siellä ovat asiat entisellä rajalla. Hengelliset kalat eivät ole liikkeellä,<br />
eikä saaliita ole saatu sielläkään. Atle voi tulla Vittangin kokouksiin nyt pyhän aikoihin, vaan ei<br />
hän varmaa tiennyt luvata. Suomesta kuitenkin tulee muutamia autoja sinne. Levi vanhin aikoo<br />
uskaltaa yrittää olla mukana Vittangissa. Matka Vaskivuoresta sinne on vain 25 km ja tie on<br />
hyvä, parempi kuin Dakotassa.<br />
Jää nyt Jumalan rauhan haltuun. Synnit ja heikkoudet ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja<br />
veressä. Ole hyvässä turvassa esikoisten seurakunnan helmassa ja hengen yhteydessä<br />
äitiseurakunnan kanssa. Rukoile puolestamme. Jumalan rauhaa. vähä veli Herrassa<br />
Lauri Koistinen perh.<br />
Terveisiä Eerolta, Leviltä, Alvalta y.m. kristityiltä (äidiltäni Martalta).<br />
42/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 31<br />
Jellivaarassa 11.9.1979<br />
Rakas vanha sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Jumalan armon ja rauhan<br />
tervehdyksellä tulemme luoksesi jollakin harvalla sanalla.<br />
Kiitos ensin kalliista kirjeistäsi, joilla olet ilahduttanut sydämiämme täällä Lapinmaalla.<br />
Olemme jo valmistamassa matkasuunnitelmaa ja kiinnittäneet meno- ja paluuajat. Lähdemme<br />
täältä lauantaina lokakuun 6. päivänä Kiirunasta kohti USA:ta. Reitti kulkee seuraavasti: Kiiruna<br />
- Stockholm – Copenhagen - Montreal - Chigago - Denver - Rapid City. Siitä tulemme suoraan<br />
Belle Fourcheen ja pysähdymme viikoksi siihen. Sopii oikein hyvin käydä sen viikon aikana<br />
Omahassa, Nebraskassa. Sitten olemme ostaneet lipun suoraan Seattleen, jossa olemme<br />
aikoneet käydä ison lauman kokouspaikalla totuuden tunnustamassa Brush Prairiella. Jos löydän<br />
tuttuja, niin koetan saada heitä kiinni. Muussa tapauksessa laitamme kokoukset vaikka johonkin<br />
julkiseen paikkaan eli kirkkoon, ja ilmoitamme lehdessä kokoukset, vaikka niinkin kävisi, että<br />
minä saarnaan Eerolle ja Eero minulle, ja niin olemme kahden kesken kirkossa. Vaan Jeesus on<br />
luvannut olla siinä, kussa kaksi eli kolme hänen nimeensä kokoon tulee. Seattlesta lennämme<br />
suoraan kotiin. Pysähdymme siis vain kahdessa paikassa. Viikon päivät kummassakin, jos<br />
Jumala suopi. Seattlesta lähtee kone kotiin lokakuun 23. päivänä. Olen ajatellut olla kaksi pyhää<br />
länsirannikolla. Ensimmäisenä pyhänä kuulijana Brush Prairiella ja seuraavana mahdollisesti<br />
pitämässä kokouksia, sen saa sitten nähdä. Meillä on lampaan villoja lippuihin, vaan saattehan<br />
tekin villoja kantaa jos niitä on päässyt kasvamaan liiaksi. Emme tule kuitenkaan sinne lampaita<br />
nylkemään. Olkoon oma asianne. Emme siihen pane mitään siteitä omalle tunnolle.<br />
Kiirunaan tulee isot kokoukset syyskuun 21. päivänä ja sieltä kirjoitamme lähetyspreivin<br />
sinulle, josta kopion panemme Niskallekin, niin että saavat rohki tietää tulostamme. Emme me<br />
heitä pakoon lähde. Tulkoot vain meitä ojentamaan Jumalan sanalla. Vaan ei taida niillä olla<br />
aseita, joilla meitä kaatavat, niin kauan kuin tässä opissa pysymme ja mieli puhtaana säilyy.<br />
Paljon terveisiä Leeviltä, jolle foonasin äsken ja luin kirjeesi foonissa hänelle. Iloinen hän oli<br />
sanomistasi. Kiitokset häneltä sinulle. Hän on heikko, ja jalkoja ja muitakin paikkoja särkee<br />
kovin, vaan vielä hän on kotona. Apua hän saa vanhusten hoitajalla 5 tuntia joka päivä, vaan<br />
yksin hän siellä oleskelee. Ei jaksa mihinkään lähteä. Pajalassa teki kaksi vanhoillista vaimoa<br />
parannuksen, kun olimme siellä pitämässä kokouksia.<br />
Jää hyvästi ja usko kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Muista rukouksissasi<br />
meitä. Kirjoitti nuori taistelija Herran sodassa<br />
Lauri Koistinen vaimon ja lasten kanssa.<br />
43/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 32<br />
Jellivaarassa 18.9.1979<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Jumalan armon ja rauhan<br />
tervehdyksellä tulen luoksenne.<br />
Ilmoitan nyt tässä alla luettelon tapaan, kuinka matkamme kulkee:<br />
- Lähtö Lapista lokakuun 6. päivä lauantaina.<br />
- Tulo Rapid Cityyn luultavasti 7 päivänä lokakuuta, joka on sunnuntai.<br />
- Lähtö Rapid Citystä Seattleen 12. päivänä lokakuuta, joka on perjantai.<br />
- Lähtö Seattlesta takaisin Rapid Cityyn 15. päivänä lokakuuta, maanantaina.<br />
- Lähtö Rapid Citystä Seattleen perjantaina 19. päivänä lokakuuta. Siellä pidämme kokouksia.<br />
Paikat järjestämme itse, jos ei muuta apua löydy.<br />
- Lähtö Seattlesta kotiin 23. päivänä lokakuuta, joka on tiistai.<br />
Siinä sinulla onkin ymmärtämistä, vaan uskon että ymmärrät, kuinka vaikea on ison lauman<br />
kristityitä kiinni saada muualta kuin heidän omalta rukoushuoneeltaan Brush Prairiella. Minulla<br />
on Hengen ilmoitus juuri sinne rientää, eikä esimerkiksi teidän luona olevaan joukkoon, missä<br />
Reazo Redinger on päänä. Saatammehan niitäkin yrittää tavoittaa siellä ollessamme. Sinun<br />
luonasi olemme siis kaksi eli kolme eri kertaa, riippuen siitä, tuleeko Omahan reissu vai ei. Saat<br />
siis ensimmäiset sanomat ja kuulumiset länneltä heti sen jälkeen, kun olemme siellä heidän<br />
kokouksissaan käyneet ilmoittamassa tulostamme, kutsumassa heitä kuulemaan ja etsimässä<br />
entisiä tuttuja, joita muistan Euroopassa nähneeni.<br />
Matkaliput olen jo ostanut, vaan en ole vielä saanut lippuja välille Chigago - Denver - Rapid<br />
City. Ne tulevat postissa lähipäivinä. Niistä näen sitten tarkat kellonajat, koska olemme sinun<br />
paikassasi, eli Rapid Cityn lentoasemalla. Emme voi enää muuttaa reittiämme, koska olemme jo<br />
ostaneet liput. Omahan matkan teemme kai autolla eli caaralla, kuten kirjoitat.<br />
Tämän viikon perjantaina 21 päivänä alkavat isot kokoukset Kiirunassa, mistä kirjoitamme<br />
vielä lähetyskirjeen sinulle, josta kopion panemme Melvin Niska vanhemmalle (Senior). Olemme<br />
odottamassa Kiirunaan paljon vieraita Suomesta, sekä Atlea ja Randia Norjasta.<br />
Lähetyskirjeestäpä näet, ketkä sinulle kirjoitimme.<br />
Olemme käyneet Jellivaaran sairaalassa katsomassa sisaruksia Hilmaa ja Loviisaa, jotka ovat<br />
siellä molemmat viikon päivät. Hilma leikataan sapesta ja Loviisalla on sydänvika. Terveisiä<br />
heiltä molemmilta, niin myös Leviltä y.m. Jää Jumalan rauhan haltuun.<br />
Lauri perheeni kanssa.<br />
44/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 33<br />
Jellivaarassa 28.9.1979<br />
Rakas vanha sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Jumalan armon ja rauhan<br />
tervehdyksellä tulemme luoksesi muutamalla sanalla täältä kaukaa Lapista.<br />
Kirjoitin jo ennen, että saavumme sinne Rapid Cityyn lokakuun 6-7 päivänä, ja nyt kun<br />
saimme liput niin näemme, että olemme perillä keskellä yötä tai hiukan aamupuolella, siis pyhää<br />
vasten yöllä. Sinä saat kyllä nukkua rauhassa sen yön, vaan jos Eino voisi tulla vastaan<br />
lentoasemalle, niin että pääsisimme katon alle, eikä tarvitsisi hakea taksia, kun niistä ei tiedä mitä<br />
ne on.Vaan jos ei kukaan voi tulla vastaan, niin sitten tulemme taksilla sinun luoksesi ja<br />
paukutamme niin kovin ovelle, että kyllä heräät.<br />
Tietenkin kaikki on Jumalan kädessä ja uskon, että Hän ei salli estettä tulla tielle, ja lisäksi<br />
antaa terveyttä, ettei matka senkään tähden jää tekemättä. Ovathan meillä vanhurskasten<br />
esirukoukset turvana, jotka Jumala kaikkivaltias kyllä hajulla kuulee.<br />
Olen lähettänyt kopion kirjeestämme Kiirunan kokouksista Melvinille, vaan en pannut mitään<br />
muuta siihen mukaan. Jos haluavat tulla, niin tervetulemaan. Onpahan sana mennyt heille, että<br />
sinne tulemme.<br />
Ole vain iloinen ja turvallisella mielellä, kallis uskollinen sielu. Kyllä Jumala sinua on<br />
siunannut ja vieläkin siunaa, sen uskomme. Tahdomme tulla sinne uskalluksessa Israelin<br />
väkevään Jumalaan ja tehdä sen työn kaikella tarmolla, jota varten meitä sinne olet kutsunut ja<br />
täältä vanhat ovat meidät lähettäneet matkaan. Kyllä ovat kristittyin ajatukset ja onnen ja<br />
menestyksen toivotukset mukanamme siellä. Kyllä Jumala asiansa hoitaa heikkoin palvelijainsa<br />
kautta. Ja saamme valmiin päällä olla, sillä muut ovat työn tehneet Vapahtajan sanain mukaan.<br />
Jää nyt Jumalan armon ja rauhan haltuun ja usko kaikki synnit ja vihollisen tuliset nuolet<br />
anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä viattomassa. Rukoile puolestamme, että Herra pahasta<br />
varjelisi. Tämä on viimeinen kirjeeni ennen matkaa, ja tämä on perillä päivää tai paria ennen<br />
meitä.<br />
Terveisiä Levi vanhimmalta ja kaikilta Lapinmaan kristityiltä. Meitä tulee siis kaksi veljeä,<br />
minä ja Eero tällä kertaa. Vähä veljesi Herrassa, pieni sotamies suuressa sodassa<br />
Lauri Koistinen perheeni kanssa.<br />
45/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 34<br />
Belle Fourche 9.10.1979<br />
Rakas vanhin ja uskollinen työntekijä Herran viinamäessä Ruotsin Lapin maalla, Levi Älvgren<br />
sekä kaikki esikoisten seurakunnan elävät jäsenet siellä. Jumalan armon ja rauhan tervehdyksellä<br />
lähestymme teitä.<br />
Olemme saapuneet onnellisesti tänne Etelä-Dakotaan ja alkaneet kokoukset jo pyhäiltana vanhan<br />
kristillisyyden sisaren Sophia Hillin talossa, jossa oli koolla hänen lisäksi muutamat hänen lapsistaan,<br />
joilla ei kuitenkaan ole kristillisyyttä, vaikka he ovatkin hyvin kristillismieliset ja rakkaat kristityitä<br />
kohtaan.<br />
Kävimme ensimmäiseksi pyhä aamuna Boremannilaisten rukouksissa heidän kirkossaan ja<br />
saimme tervehdellä siellä koolla olleita ihmisiä, joita ei kyllä ollut montaa, koska suuri osa oli<br />
matkustanut suuriin kokouksiin Wyomingin valtioon. Kuulimme saarnaaja Reazo Redingerin pojan<br />
saarnan. Hänen nimensä on Darol Redinger. Hän saarnasi suuresta ehtoollisesta sekä ylimmäisestä<br />
että alimmaisesta sijasta häissä. Hän sanoi saarnassaan, että he eivät anna yhtään sijaa niille<br />
saarnaajille, jotka kutsumatta ja lähettämättä kulkevat, tarkoittaen meitä muka niiksi. Saarnan<br />
jälkeen menimme puhuttelemaan häntä ynnä muita miehiä kirkossa, vaan ei hän tiennyt muuta sanoa<br />
kuin että sovintoon Jumalan kanssa tullaan, kun anteeksi anotaan kristityiltä. Siihen vastasi Eero, että<br />
niin tekevät uudestiheränneet ja vanhoillisetkin. Hekin anovat anteeksi ja saarnaavat anteeksi syntiä.<br />
Siihen Redinger sanoi, että vain heidän laumassaan on syntein anteeksiantamus, joka on esikoisten<br />
seurakunta. Tähän Eero veli lisäsi, että Lapinmaalla on kristillisyys hajonnut kahtia juuresta 1964 ja<br />
kysyi Redingeriltä: Kumpi on esikoisten seurakunta, se joka muuttaa Laestadiuksen saarnakirjat ja<br />
ottaa synnin luvallisuuksia syntymäpäiväjuhliin ynnä muihin, vai ne, jotka ovat sellaista vastaan.<br />
Silloin Redinger lähti pakoon ruokahuoneeseen. Hän sanoi meidän olevan perkeleen lähetysmiehet ja<br />
perkeleen pettämät, jotka emme ole tulleet oman tarpeemme tähden kokouksiin, vaan olemme niin<br />
kuin täydet vesiastiat, joihin ei mahdu yhtään tippaa lisää. Minä sanoin Redingerille, että jos hänellä<br />
on kristillistä rakkautta, niin hänen pitää tulla kuulemaan meidän saarnaamme ja näyttämään, missä<br />
kohdassa olemme väärin opettamassa, niin että voimme Jumalan Sanan ojennusnuoran jälkeen saada<br />
ojennusta häneltä. Vaan hän sanoi, että se on väärin, jos hän tulee meitä kuulemaan. Kun kysyin<br />
miksi hän niin tiesi meitä tuomita, kun emme tunnekaan toisiamme ja niin harvat sanat vain olimme<br />
vaihtaneet heidän kirkossaan, niin hän vastasi, että hän on kyllä kuullut meistä, ketä me olemme. Hän<br />
oli kuullut Amerikan saarnaajilta, mitä pahaa työtä olemme tehneet, perätikin Lauri Koistinen<br />
kirjoituksien levittämisellä. Kutsuimme kaikkia kirkossa olleita tulemaan Sophian luokse kokouksiin,<br />
vaan ei kukaan tullut.<br />
Dave ja Evelyn kävivät pyhänä luonamme, vaan pakoon lähtivät ennen rukousten alkua. Kyllä<br />
ne ovat entisessä pimeydessään lujasti kiinni. Dave lupasi tulla hakemaan meitä heille asioita<br />
selvittämään, vaan luvata ja täyttää, se ei ole sellaisten tapa. Pelkään pahoin, ettei hän tule enää<br />
luoksemme. Saamme nähdä, kun tässä viivymme.<br />
Olemme tässä paikassa tämän viikon perjantaihin asti. Emme menekään Omahaan, koska<br />
Sophian poika William on tullut tänne sieltä. Ei näytä kuitenkaan siltä, että sydän olisi hänellä vielä<br />
särkynyt, ja niin emme tiedä, minkä päämaalin hän itselleen valitsee. Mukana hän vain on<br />
kanssapuheissa ja avullinen kaikessa. Olemme saaneet kokoushuoneen tästä Belle Fourchesta tiistaiillaksi<br />
ja keskiviikoksi. Lehteen olemme panneet ilmoituksen, vaan se tulee vasta keskiviikkona. Saa<br />
sitten nähdä, jos sinne tulee enempi kokoon, kun lehdestä näkevät suuremmat kansat. Vaikeahan sitä<br />
on vieraassa maassa vanhain ja heikkoin kanssa järjestää kokousten pitoa, kun joutuu ulkomaan<br />
saarnaajat itse paljon juoksemaan ja järjestämään huoneita, vaan ovathan meillä apuna Sophian<br />
lapset. Kyllä Leevi sen tietää, mitä yksi sairas vanhus yksin saattaa toimittaa. Kahdella sauvalla on<br />
kulku ja ei askeltakaan saa ilman kipuja otetuksi. Vanha Sophia on iloinen ja Jumalalle kiitollinen<br />
tulostamme. Rukoilemme hänelle Jumalalta pysyväistä hengellistä iloa ja lohdutusta aina matkan<br />
loppuun asti. Paljon terveisiä Sophialta ja meiltä. Synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.<br />
Muistakaa meitä rukouksissanne. Jumalan rauhan haltuun, veljenne Herrassa<br />
Lauri Koistinen<br />
Eero Mäkelä<br />
46/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 35<br />
Salmon Creek lokakuun 19. pnä 1979<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia, Jumalan armon ja rauhan tervehdyksensä<br />
tulemme luoksesi jollakin sanalla lupauksemme mukaan.<br />
Ensiksi saamme kertoa sydämelliset terveiset vanhalta ystävältäsi Mrs. Adamsilta, jonka luona<br />
olemme käyneet kahdesti täällä ollessamme. Hänen rinnassaan on elävä henki ja niin häntä<br />
saimme vielä ilahduttaa sinun terveisilläsi ja armon ja rauhan tervehdyksellä. Anteeksianovaisena<br />
ja syntinsä tuntevaisena hän on ollut, ja niin jätimme tänään hänelle hyvästit aina kotikunnian<br />
rannalle asti, jossa toivomme jälleen saavamme kohdata toisemme koko maasta ostetun lauman<br />
kanssa.<br />
Olemme pitäneet kokouksia tässä Salmon Creekin metodistikirkossa ja sinne on tullut<br />
muutamia heränneitä ihmisiä kuulemaan, joista muutamalla näytti olevan särjetty sydän. He<br />
olivat apostolisluterilaisesta kirkosta Hockinsonista. He kutsuivat meitä kotiinsa ja niin saimme<br />
heiltä sellaisen vastaanoton, jota emme osanneet odottaakaan. Siinä joukossa on paljon<br />
heränneitä sieluja ja muutamat ovat sydämen särkymäpaikalle asti tulleet Jumalan Hengeltä<br />
johdatetuksi. Muun muassa heidän saarnaajansa nimeltä Carl Kulla, jonka kanssa myös<br />
pääsimme lähemmin puhumaan ja kanssakäymiseen erittäinkin ollessamme aterialla kutsuttuina<br />
Bob Mattilan taloon, missä oli pari kymmentä henkeä koolla heidän kirkostaan. Alhaisella<br />
hengellä he kyselivät meiltä kristillisyyden painavia asioita ja kaikessa he näyttivät sopivan<br />
yhteen, vaan muutamat moittivat seurakuntaoppiamme. Kun selvitimme heille Purnun sanoilla<br />
seurakuntaopista, niin he eivät voineet muuta kuin vaieta. Yksi nuorukainen kuullessaan siinä<br />
huoneessa Eeron muistelevan kristillisyyteen tulostaan, kun saarnaaja Kullan vaimo Martha<br />
tulkitsi englanniksi, pakahti itkuun ja huusi: ”Noin selvä tie se on taivaaseen." Ja siinä<br />
saarnasimme hänelle yhteisesti synnit anteeksi. Nuorukainen pelkäsi olevansa hukassa ja<br />
pilkanneensa Pyhää Henkeä, vaan Eero selitti hänelle, mitä Pyhän Hengen pilkka on, josta<br />
nuorukainen oli vapaa. Siinä Mattilan huoneessa oli ihmeellinen kokous. Minusta tuntui, että<br />
Jumalan voima tuli huoneeseen yht'äkkiä, ja särjetyt sydämet käsittivät luottamuksen meihin.<br />
Saarnaaja Kullan hyvästelimme sitten pyhä-iltana heidän rukoushuoneellaan, jossa hän särjetyllä<br />
ja niin kuin pakahtuneella sydämellä katsoi meidän päällemme kyynelsilmin. Sanoin hänelle, että<br />
sinä saarnasit särjetyllä sydämellä ja sellaiselle sydämelle kuuluu armon sana, ja kehotin häntä<br />
olemaan hyvässä turvassa ja rohkaisemaan sydämensä uskomaan. Hän sanoi vielä ahdistuksen<br />
läpi, että muistaisimme häntä rukouksissamme, jota emme saatakaan olla tekemättä, sillä koko<br />
viime yön sieluni teki työtä näissä raskaassa paikoissa, niin etten, saanut juuri nukutuksikaan.<br />
Jumala joka heissä on hyvän työn alkanut, on sen myös täyttävä.<br />
Jää Jumalan armon ja rauhan haltuun. Kirjoitan kotoa lisää. Älä ilmoita näitä asioita<br />
kenellekään. Synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kirjoitti vähät poikaset suuressa<br />
sodassa.<br />
Lauri Koistinen ja Eero Mäkelä<br />
47/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 36<br />
Gällivare 6.11.1979<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia. Jumalan armon ja rauhan tervehdyksellä tulen<br />
luoksesi muutamalla sanalla. Ensiksi kiitän kaikesta palveluksesta ja rakkaudesta siellä<br />
ollessamme ja nyt tästä viime kirjeestä, joka tuli tänään.<br />
Lupasin kirjoittaa muutamat rivit sieltä länsirannikon reissusta. Vaan mitäpä ihmeempiä<br />
minulla on viejä sieltä kirjoittaa, sillä asiat ovat jokseenkin ennallaan. En ole vielä saanut sieltä<br />
yhtään kirjettä, joten jää arvoitukseksi, kuinka pysyvät hedelmät matkastamme tulee. Toivon<br />
kuitenkin, että muutamat jäisivät pysyväisiksi ystäviksi.<br />
Lähetän tässä ohessa kopion kirjeestäni saarnaaja Carl Kullalle, jota olen jäänyt muistamaan<br />
kaipauksella. Kunpa Jumala sen miehen valaisisi kokonaan, niin että hän kokoaisi metsälampaita<br />
oikeaan lammashuoneeseen esikoisseurakunnan helmaan ja hengen yhteyteen. Panen mukaan<br />
vielä kopion sanomalehti-ilmoituksesta, joka meillä oli Columbianissa siellä Salmon Creekissä<br />
kokouksia pitäessämme. Se ilmoitus tärppäsi niin, että muutamat kalat tulivat kalamiehiä<br />
katsomaan. Ja taisi muutama kala jäädä verkkoon kiinnikin, siltä se ainakin tuntui siellä<br />
ollessamme. Olen kirjoittanut myös Jonathan Olsenille ja Paul Mattilalle siellä Hockinsonin<br />
kirkossa käyväisistä. Heidän käsityksensä mukaan on heidän kirkko pian hajoamassa. Silloin on<br />
kysymys heränneille ja hätääntyneille sieluille kirkastaa opin asioita, niin että näkisivät mistä<br />
kiinni pidetään, ettei tulisi haaksirikkoa sielun puolesta.<br />
Olemme täällä pitäneet pyhärukouksia ensimmäisenä pyhänä paluumme jälkeen Parakassa ja<br />
nyt viime pyhänä Kiirunassa. Ensi, pyhän seutuna olemme Lakselvissa Norjassa Atle-veljen y.m.<br />
kutsumana. Toivottavasti siellä myös olisi jotakin myötäkäymistä. Sillä paikkakunnalla on kaikki<br />
luopuneet Gunnar Jönssonin hirmuvallasta, vaan ei niillä ole monellakaan paljon parempaa<br />
kristillisyyttä kuin Gunnarillakaan. Maailman muoto on joka paikassa päälle näkyväinen.<br />
Jää nyt hyvästi kallis uskollinen sielu. Jumala sinua siunatkoon kaiken elinaikasi. paljon<br />
terveisiä lapsillesi Williamille, Einolle ja Aarolle. Synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja<br />
veressä. Muista meitä vielä esirukouksissasi. Jää Jumalan rauhan haltuun. Merkitsi vähä veljesi<br />
Herrassa<br />
Lauri Koistinen rakkaan vaimoni Sirkan kanssa.<br />
Terveisiä Eerolta ja Leviltä y.m. Lapinmaan kristityiltä.<br />
48/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 37<br />
Jellivaarassa 12.1.1980<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa, Jumalan armon ja rauhan<br />
tervehdyksellä tulen luoksesi täältä Lapin korvesta. Kiitos kalliin kirjeesi edestä, jonka olen<br />
ilokseni saanut. Aina se virkistää sielua, kun saa jonkun sanan Jumalan omilta vielä maailman<br />
toiselta puolelta saakka.<br />
Talvi on nyt kovimmillaan täällä ja olemme paksun hangen keskellä. Lunta on enempi kuin<br />
tavallisesti ja pakkasta noin 20 astetta Celsiusta. Aurinko käy vähän hetken taivaan rannalla ja<br />
painuu taas piiloon.<br />
Viikko sitten kävimme Suomessa pikapuolin, sillä Anni Brola oli viimeisinä hetkinään<br />
lähettänyt minulle sanan tulla häntä saattamaan viimeiseen lepoon. Hän nukkui pois toisena<br />
joulupäivänä elävässä uskossa. Hän sanoi vähän ennen lähtöänsä, että hän pitää kiinni siitä<br />
kristillisyydestä, missä on Levi, Eero, Lauri ja Kalle, myös oli hänellä pikku historiamme<br />
vuoteensa ääressä, jota hän oli lueskellut, kun jaksoi.<br />
Hautajaisissa oli mukana yksi Boremannilainen pariskunta, joka asuu Brolan naapurissa,<br />
nimeltä Väänänen. Kun sanoin heille hautausmaalta poispäin kävellessä, että Anni ei ollut<br />
Boremannin höyryssä, niin vastasi emäntä, ettei Anni ollut Koistisenkaan höyryssä. Hän sanoi,<br />
että kysykää hänen sisareltaan Nastilta, mitä Anni viimeisinä hetkinään puhui. Väänäskä tarkoitti,<br />
että Anni olisi muuttanut mielensä viime hetkenä meikäläisiä vastaan. Jälkeen päin. sitten tuli<br />
ilmi, että Anni olisi Väänäskältä kysynyt sairaalassa, että pitikö Väänäskä Annia kristittynä,<br />
johon Väänäskä oli vastannut, että kyllä hän piti. Siinä siis koko sensaatio. Väänäskä tästä<br />
sanasta otti sen käsityksen, että Anni tarvitsi ottaa Väänäskän taivaallisen valkeuden turvakseen,<br />
kun Koistisen höyry ei auttanut. Minä ajattelen, että voin suruttomaltakin kysyä, pitääkö hän<br />
minua kristittynä, vaan en minä sen suruttoman tunnustukseen mitään painoa pane. Ja jos Anni<br />
anoi anteeksi Boremannilaiselta esimerkiksi kärsimättömyyttään, jota oli osoittanut eli tuntenut<br />
häntä kohtaan, niin asia on aivan oikein. Mutta toinen asia on, jos oikean opin hylkää vääränä ja<br />
esikoisuuden kiroaa, ja sitten menee eriseuran höyryyn. Vaan Annista on meillä vakaat<br />
todistukset, että hän on pysynyt esikoisten seurakunnassa loppuun asti. Tämä vain osoittaa sen,<br />
kuinka perkeleen riivaamat ihmiset hengellisessä vihassa punovat valheita vielä vanhurskasten<br />
päälle. — Kuka tiesi mitä he punovat, kun meistä yksi ja toinen pois muuttaa. Siksi on hyvä, että<br />
meitä tunnetaan ystävien keskuudessa ja aina yhteyttä pidämme, ettei pirun riivaamat manalaiset<br />
saa meistä punoa viekkaita valheita yksinkertaisten sielujen pettämiseksi.<br />
Vanha Leevi voi vielä hyvin ja elää kotonaan. Lapinmaalla on aika hiljaista hengellisellä<br />
rintamalla. Ilo on meille, kun Ullatin kylästä tuli yksi kadonnut lammas takaisin oikeaan<br />
lammashuoneeseen. Tämä Martta Nilsson foonasi äsken minulle ja virvoitti mieltäni. Menemme<br />
häntä huomenna katsomaan, jos terveys myöten antaa. Olen vähän vilustunut. Martta kertoi,<br />
että Evald Larsson oli muuan Ullattilaista puhutellut sanoen, ettei kukaan Ullatista ollut<br />
Jel1ivaaran joulukokouksissa. Tämä muori oli vastannut, että olihan Martta siellä. Vaan Evald<br />
sanoi, missähän kokouksissa se Martta oli ollut, kun ei näkynyt heidän seassaan. Kyllä se vielä<br />
ilmi tulee Evaldille, missä Martta oli ollut, sillä Martta aikoo laittaa kokoukset Ullattiin ja kutsua<br />
meitä sinne.<br />
Ei nyt muuta tällä kertaa. Muista meitä rukouksissasi ja usko kaikki synnit anteeksi Jeesuksen<br />
nimessä ja veressä viattomassa. Jää Jumalan armon ja rauhan haltuun. Terveiset Leviltä ja<br />
Eerolta y.m. matkaystäviltäsi.<br />
Lauri vaimoni ja lasteni kanssa.<br />
49/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 38<br />
Jellivaarassa tammikuun 20 p:nä 1980<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill, Jumalan armon ja rauhan tervehdyksellä<br />
lähestyn sinua. Kiitos kalliista kirjeestä, jonka taas sain ilokseni loppuviikolla. Ei ole ikäero<br />
näkymässä kirjeessäsi, vaan saman ikäiset olemme hengen puolesta, aina lapset jotka emme<br />
ilman Taivaallisen Vanhimman apua tule toimeen, vaan aina saamme Häneen turvata toivossa,<br />
että Hän kääntää kaikki asiat viimein parhaaksemme, vaikka välistä näyttääkin synkältä sekä<br />
sielun että ruumiin puolesta.<br />
Hiljaista on täällä Lapissa ja Euroopassa kristillisyyden puolesta. Jotakin pientä merkkiä<br />
parempaan alkaa tuntumaan, sillä eri puolilta kristillisyyden laveutta on ääniä kuulunut, että<br />
jotkut alkavat saamaan silmiään auki näkemään sitä kuilua, johon Boremannin höyry on<br />
kuljettamassa suurta kansaa. Emme sitä epäile, etteikö Jumala voi asioita kirkastaa kelle tahtoo.<br />
Emmepä mekään ole itse itsellemme ymmärrystä antaneet. Jeesushan sanoo, ettei kenkään tunne<br />
isää vaan Poika, eikä Poikaa muu kuin Isä, ja se jolle Poika tahtoo ilmoittaa. Tämä ilmoitus on<br />
Jumalan oma asia Poikansa kautta. Uskoa ja Pyhää Henkeä emme voi kellekään antaa, mutta<br />
synnit voimme anteeksi antaa katuvaisille, Jumalan puolesta, vaan uskon alkaja ja päättäjä on itse<br />
Herra Jeesus. Tämä tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanan kautta, kuten apostoli sanoo. Ei se<br />
lahja tipahda kenellekään suoraan taivaasta ulkopuolella esikoisten seurakuntaa.<br />
Luin kirjeesi tänään Jellivaaran vanhoille, kun olin heidän luonaan käymässä vaimoni kanssa.<br />
Leeville luin sen puhelimessa eilen. Levi on vielä jokseenkin ennallaan terveyden puolesta, vaan<br />
nyt kun hänen vaimonsa Julia kuoli, on hän ollut peräti allapäin ja ikävissään, kuten<br />
ymmärrettävää onkin. Julia nukkui pitkällisen sairauden jälkeen kuoleman uneen Vittangin<br />
sairaalassa, tammikuun l4 päivänä, siis noin viikko sitten. Hän sai paremman perimisen siinä<br />
maassa, jossa ei enää ole kirousta synnin tähden. Hautaus on ensi pyhänä Svappavaarassa ja<br />
menemme sinne Levin pyynnöstä, jos Jumala terveyttä antaa.<br />
Eeron vaimo on vieläkin kehnonlaisessa terveydessä, vaan taas kotona tällä kertaa.<br />
Koettelemuksia on hänenkin perheessään, vaan Jumala antaa voimaa kantamaan ristiä<br />
kärsivällisyydellä toimellisuudella.<br />
Suuret tuulet puhaltavat nyt maailman merellä ja näyttää siltä, että tämä vuosi voi tuoda<br />
tullessaan jo suurempiakin laineita. Jumalan Sana näyttää kuitenkin, että aikain merkit ovat<br />
täyttymässä, ja ne ajat ovat ovella, joista vaivain päivistä on myös kirjoitettu, ettei sellaista<br />
kurjuutta ole nähty maailman alusta ei ennen eikä jälkeen, mitä viimeisellä ajalla tuleva on.<br />
Saamme katsella sitten niin kuin lapset, mitä Isä sallii tapahtua synnin rangaistukseksi.<br />
Ullatista on jo ennen mainitsemani Martta Nilsson saanut armon Jumalalta uudistua<br />
kristillisyyden tiellä oikean parannuksen ja ylösnousemisen kautta. Hänestä vain on meille iloa,<br />
sillä hän on suuressa hartaudessa ja rakkaudessa vaeltamassa elämän tiellä. Hän on Levin entinen<br />
palveluspiika niiltä ajoilta, jolloin kristillisyys oli paremmalla rajalla täällä Lapin maalla. Hän on<br />
luvannut tulla käymään meillä tällä viikolla, kun hän käy Jellivaaran sairaalassa saamassa hoitoa -<br />
sairasvoimistelua.<br />
Eipä nyt muuta tällä kertaa. Usko synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä viattomassa.<br />
Muista meitä vielä rukouksissasi armoistuimen tykönä. Jää Jumalan armon ja rauhan haltuun.<br />
Terveiset Leviltä, Eerolta ja Lapin vanhoilla kristityiltä. Kirjoitti vähä nuorukainen Juuressa<br />
sodassa<br />
PS. Terveisiä paljon pojille. Onhan Eino saanut puukkonsa postissa.<br />
Lauri vaimoni ja lasteni kanssa.<br />
50/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 39<br />
Palohuornasessa 2.3.1980<br />
Rakas vanha sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha<br />
olkoon kanssanne nyt ja iäisesti, amen.<br />
Kiitos kalliista kirjeestäsi, joka on kuin tuore öljypuun lehti tänne arkkiin, jossa saamme olla<br />
ahtaalla synnintulvan pauhatessa ympärillämme. On kuitenkin kallista saada todistuksia siitä, että<br />
pyhä kyyhkynen on lepäämässä vielä valtameren takanakin sinun sydämessäsi.<br />
Olemme pitäneet rukouksia uudessa kodissamme tänään. Oli meitä koolla aika monta, pari<br />
kymmentä sielua eri Lapin kylistä. Olemme ostaneet melkein uuden talon tästä Palohuornasen<br />
kylästä, missä nyt on tilaa omalle väelle sekä vieraille. On 6 huonetta ja keittiö, sauna ja autotalli<br />
y.m. Hyvä valtatie vie työpaikalle, joka nyt on 5 peninkulman päässä tästä (30 mailia).<br />
Vanha Leevi makaa Vittangin sairastuvalla ja Alva tiesi kertoa, että hänellä on<br />
hengenahdistusta sydämen heikkouden vuoksi. Taitaa pian käydä niin, että Jumala tempaa<br />
vanhurskaan pois onnettomuudesta. Meille se on aina murheeksi, vaan vanhurskaalle voitto ja<br />
uskollisille kilvoittelijoille kruunajaisjuhla. Parempi elämä siellä on, missä vanhurskaus asuu ja<br />
uuden maan kirkkaus loistaa, jota ei silmä nähnyt ole, eikä korva kuullut, eikä yhdenkään<br />
sydämeen ole astunut, mitä Herra on omillensa valmistanut. Siellä ensi näkeminen maksaa kaikki<br />
matkan vaivat.<br />
Saimme kuulla, kun äitini soitti Suomesta äsken, että Kaltimossa on taas kaksi sielua tehnyt<br />
parannuksen, kun Kalle piti siellä tänään pyhärukoukset. Hauskahan se on kuulla hyviä sanomia<br />
Siionista täällä vieraalla maalla matkustaissa. Kyllähän Jumala valittunsa kokoaa neljän ilman alta<br />
ennen viimeistä tuomiota. Onhan täälläkin Lapissa muuan suomalainen alkuaan, vaan täältä<br />
nainut, Martta Nilsson saanut armon nousta ylös ja uudistaa kristillisyytensä lankeemuksen<br />
jälkeen, mikä on meille iloksi. Pidimme Ullatissa kokoukset joku viikko sitten. Hän on käsittänyt<br />
puhtaan rakkauden tälle kristillisyydelle ja kilvoitellut omantunnon puhtauteen asti. Nyt hän on<br />
matkustanut Helsinkiin "lähetysmatkalle" puhuttelemaan suurta ystäväjoukkoa, joka on tuossa<br />
suuressa Boremannin joukossa. Saapi kuulla sitten, mitä sieltä kuuluu.<br />
Norjasta olen saanut äsken kirjeen. Atle veli vain kertoo kuulumisia Jäämeren rintamalta.<br />
Siellä on taas jokseenkin hiljaista, vaan ne harvat sielut, jotka olemme tunteneet, ovat yhä<br />
kilvoittelemassa uskollisesti kohti oikeata isänmaata. Rakkauden siteet ovat pysyneet ehjinä läpi<br />
monia koettelemuksia ja myrskyjä, joita kyllä piru nostaa niin paljon kuin vain ehtii. Vaan kyllä<br />
Ylipaimen käy laumansa edellä ja sotii ja voittaa, ja väkevien kanssa saalista jakaa, kuten<br />
vanhimmat usein kirjoittivat Amerikkaan entisenä aikana.<br />
Meillä on nyt uusi koti, ja tahdomme olla kristittyjen kestikievarina ja majatalona. Olisi ihana<br />
saada tänne sinunkin lapsiasi vieraiksemme, perätikin helluntain aikaan ja kun suuremmat<br />
kokoukset pidetään, ja Jumalan lapset tulevat koolle monista valtakunnista ja kielistä. Toivomme<br />
niin tapahtuvan, että sinunkin lapsistasi olisi sinulle iloa, niin ettei tarvitsisi vanhan Israelin<br />
kanssa valittaa lapsistaan, että ”te saatatte minun harmaat karvani murheella hautaan." Paljon<br />
terveisiä kaikille ystäville siellä. Tutuille ja tuntemattomille. Synnit ovat anteeksi Jeesuksen<br />
nimessä ja veressä. Muista meitä rukouksissasi armoistuimen tykö. Jumalan rauhaa. Vähä veli<br />
Herrassa<br />
Lauri vaimoni ja lasteni kanssa.<br />
51/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 40<br />
Palolohuornas 15. maaliskuuta 1980<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Jumalan armon ja rauhan<br />
tervehdyksellä lähestyn teitä ikuisessa muistossa olevia ystäviä Amerikan maalla.<br />
Kiitos kalliista kirjeestä, jonka vasta sain. On virvoittavaa saada kuulla sanomia kristillisyyden<br />
laveudesta, lähempää ja kauempaa, missä Jumalan Henki lepää ja asuu särjetyissä sydämissä.<br />
Kaipasit kuulumisia Tyynen meren rannoilta, ja saat ohessa kopion Paul Mattilan kirjeestä, joka<br />
mielestäni on ystävällinen käden ojennus. Paul on herännyt ihminen ja sellaiset luetaan<br />
kuuluvaksi taivaan valtakuntaan muun muassa 10 neitseen vertauksessa. Kysymys on vain siinä,<br />
että heränneet tulisivat johdatetuiksi särkymäpaikalle Golgatalle ja syntyisivät oikeasta äidistä,<br />
joka on seurakunta. Heräyksen armo on suuri lahja Jumalalta ja ilman heräystä ei kukaan pääse<br />
matkaan autuuden tielle. Onhan Jeesus vuorisaarnassa ottanut heräyksen armon ensimmäiseksi<br />
autuuden pääkappaleeksi – autuaat ovat hengellisesti vaivaiset, sillä heidän on taivaan valtakunta<br />
— se on: armon taivas on säädetty sellaisten vaivaisten parantamispaikaksi. Eivät terveet tarvitse<br />
parantajaa, vaan sairaat, niin sanoo Herra itse. Toivon, että Tyynen meren rannalla vielä<br />
kirkastuu täyteen valkeuteen 12 apostolin oppi niille särjetyille sydämille, joita siellä kohtasimme.<br />
Rukoukset nousevat rinnasta heidän puolestaan.<br />
On myöskin surusanoma tällä kertaa, sillä rakas vanhin ja uskollinen opettajamme Levi on<br />
torstaina 13. päivä maaliskuuta otettu meiltä pois ja siirretty vanhurskasten lepoon. Hänelle se<br />
oli voitto, vaan meille jälkeen jääväisille suuri suru ja syvä kaipaus, joka ei lakkaa niin kauan kuin<br />
täällä maan päällä vaellamme. Aina soi vanhimman rakas ääni sielussa, ja hänen puhdas<br />
esikuvansa kristillisyyden työssä on kirkkaana kajastuksena aina muistossa. Vaan pian mekin<br />
saamme matkasauvamme laskea sillattoman virran rantaan, kun viimeinen pasuuna kutsuu kaikki<br />
ihmislapset tilille elämästään. Vanhin on kylvänyt puhtaat siemenet ja saarnannut meille puhtaan<br />
Kristuksen opin. Hän oli Jumalan valittu ase ja monen autuudeksi säädetty työtä tekemään<br />
Lapissa, Suomessa, Norjassa ja Amerikassa. Hänen hautansa päällä kasvaa muutamia<br />
iankaikkisuuden kukkasia, jotka ovat ruusunpunaiset ja lumivalkoiset. Ne kukkaset vuodattavat<br />
auringon koittaessa kirkkaita kastepisaroita vanhimman multain päälle. Jospa ne mullat olisivat<br />
hedelmälliset, niin että armosta pois langenneet vanhimman entiset opetuslapset ja vielä omat<br />
lapset ja lasten lapset muuttuisivat iankaikkisuuden kukkasiksi vanhimman haudan päälle.<br />
Hautaus on 29 päivä maaliskuuta Svappavaarassa. Sinne tulee Vanhimman opetuslapset<br />
Suomesta ja uskottavasti myös Norjasta. Myös odotamme monta ystävää saapuvaksi sinne,<br />
hajalla asuvaisia taivaan tien matkamiehiä. Vanhimman halu oli, että minä kirjoittaisin hänen<br />
kuolemanmuistonsa, ja mielellään sen teenkin rukoillen Jumalalta oikeata valkeutta vanhimman<br />
muistoksi kirjoittamaan tuleville kansoille. Hän on yksi niistä muistokivistä Jordanin virrassa,<br />
joita oli 12 kappaletta muistoksi pantu siitä ajasta, että tästä kävivät isämme kuivin kengin yli<br />
Jordanin virran — joka kuvaa kuoleman virtaa. Kristuksen vanhurskauden kautta on kuoleman<br />
sillaton virta yli käyty.<br />
Meille tulevat kokoukset tänne Lappiin Jukkasjärvelle pääsiäisen aikaan. Levin hautausväestä<br />
jää moni tänne ja viipyy yli kokousten. Olethan sinäkin täällä kanssamme hengessäsi.<br />
Hyvästi nyt tällä kertaa sen suuren paimenen haltuun, joka pitää murheen lampaistaan. Usko<br />
kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Muista meitä rukouksissasi<br />
armoistuimen eteen.<br />
Lauri perheeni kanssa,<br />
Terveiset Eero veljeltä y.m.<br />
52/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 41<br />
Palohuornas pitkäperjantai 1980<br />
Rakas vanha sisar Herrassa ja äiti, Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha<br />
olkoon kanssanne nyt aina matkan loppuun asti.<br />
Tahdon muutamalla sanalla ilmoittaa täältä viimeiset kuulumiset. Olen sairaana ja en jaksa<br />
vielä tänään mennä kokouksiin Eero veljen tykö Jukkasjärven kirkolle, vaan jos huomenna olisin<br />
jo parempi. Sain Levin haudalla palella ja siitä seurauksena tuli katarri henkitiehyeisiin, ja<br />
kuumetta oli neljä päivää, kunnes sain eilen lääkäriltä penisilliini-tabletteja, jotka vei kuumeen<br />
yhdessä vuorokaudessa, vaan voimat on pois ja rinta tuntuu raskaalta.<br />
Lähetän kopion muistopuheestani, jonka Levi minun pyysi pitämään haudallaan. Se on myös<br />
ruotsiksi, ja niin minä luin sen suomeksi ja Eero lause lauseelta käänsi ruotsiksi eli luki<br />
käännöksen paperista. Svappavaaran kirkko oli täynnä väkeä, kristityitä oli Suomesta ja Lapin<br />
kylistä, vaan enin osa suruttomia, Boremannilaisa ja muita fariseuksia.Vanhan eriseuran pappi<br />
piti pitkän muistopuheen ja luuli siten sulkevansa meiltä suun kiinni. Vaan me teimme työn<br />
valmiiksi asti, vaikka pappi tuli puheen alkuvaiheessa (sivun 2 lopussa) luokseni arkun viereen<br />
alttarin eteen, jossa puhuimme, ja sanoi, että "pysytäänhän asiassa" meinaten estää minua<br />
puhumasta enempää, vaan minua suututti, kun vanha fariseus tulee Jumalan Pojalta suuta<br />
tukkimaan. Vaan vastasin papille — jonka nimi on Leo Esko Johansson Vittangista — että pidän<br />
puheeni loppuun asti ja käännyin papista poispäin ja aloin jatkamaan entistä kovemmalla äänellä<br />
ja kiivaammalla hengellä — vaan se oli Pyhän Hengen vaikutus, sillä vanhurskaan haudalla pitää.<br />
totuus tunnustaa, vaikka hirteen pantaisiin. Olihan se törkeää, että pappi sanoi Levin olleen<br />
uskonveljensä, vaikka Levi oli esikoinen ja pappi vanhoillinen. Niin se Baabelin portto levittää<br />
säärensä jokaiselle ohikulkijalle.<br />
Kirkossa istui melkein koko ajan Sten Johanssonin lauma, itse piispa Sten ja vaimonsa Aina,<br />
sitten Johannes Vingbäck, Frans Pekkari, Arvid Stälnacke, Tjautjas-Fransin leski, Lapin Elli,<br />
Fredrika ja Ville y.m. Stenin lampaita. Se oli kova paikka heille istua. Ulos tuli lähtö kesken<br />
puheeni ensin Boremannilaisten puskuhärälle Vaskivuoressa, Kaupille. Hän oli penkissä sanonut,<br />
ettei kehtaa kuunnella tommosta puhetta. Ovelta vilkutti riettaasti meille alttarin edessä seisoville<br />
nauraen, vaan pää oli mustasta verestä täyttynyt. Levin eläessä Kauppi on uhannut ampua Levin.<br />
Sitten lähti kolme vaimoihmistä ulos ja vissiin joku toinen mies. Murinaa kuului penkeistä, vaan<br />
ei mitään huutoa. Sten oli mennyt ulos kirkosta niska suorana. vaan niin tulipunaisena, että<br />
näytti siltä, että pää paukahtaa halki. Vaikka Sten vannoi 1976 Tjautjasjärvessä, ettei häntä<br />
Suomen pojat opeta, niin hän kuitenkin tuli kuuntelemaan Suomen poikain opetusta — ja saikin<br />
omakohtaisen opetuksen parannusta tekemään, vaan ei saarnaajan kunnia anna sitä periksi. En<br />
minä tervehtinyt yhtään Stenin joukosta, sillä he karttavat minua kuin ruttoa, eivätkä ole<br />
näkevinäänkään, vaan kääntävät katseensa poispäin, kun sivuitse menevät. Jos ei nyt aivan<br />
kaikki, niin kuitenkin johtomiehet ja -vaimot. Stenin joukko istui loppuun asti kirkossa ja tuli<br />
myös hautausmaalle, vaan Sten tultuaan haudan läheisyyteen ja nähtyään Kalle veljen puhuvan,<br />
lähti pois ja meni autoonsa, jossa odotti, kunnes vaimonsa ja muut kumppaninsa tulivat haudalta<br />
pois. Kukaan heistä ei tullut surutaloon eikä ruokailuun kylän koululle.<br />
Ei nyt muuta tällä kertaa. Usko synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, ja muista meitä<br />
rukouksissasi, ettei perkele piskuista laumaa raiskaisi vanhimman haudan päällä. Jää Jumalan<br />
rauhaan.<br />
Vähä poikanen suuressa sodassa Lauri vaimoni ja lasteni kanssa.<br />
53/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 42<br />
Palohuornanen 24.5.1980<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha olkoon<br />
kanssanne nyt ja iankaikkisesti, amen.<br />
Kiitän ensiksi kalliista kirjeestäsi, jonka sain joku aika sitten. Olemme sinua muistamassa joka<br />
päivä, vaan ei tule kirjoitetuksi niin usein, kun ei ole mitään erityistä sanomista. Meillä oli<br />
kokoukset tässä viikon päivät takaperin helatorstain aikoihin, kaksi päivää Gellivaarassa ja kaksi<br />
päivää meillä täällä Palohuornasessa (iltaisin Hakasen kirkossa, päivällä tämän kylän koululla.)<br />
Kansaa ei ollut paljon meitä liikkeellä, vaan kuitenkin kymmenkunta kyläläistä oli tullut meitä<br />
katsomaan Palohuornasen koululle.<br />
Nyt Helluntaina on sitten Sten Johanssonilla eli lempinimeltä "Nikkarituomaalla"<br />
kokouksensa Gellivaaran kirkolla, jonne he tunkeutuivat Uno Martinssonin avulla, joka ei<br />
kuitenkaan asu siellä, eikä heillä ole ketään Jellivaarassa, joka heidän joukossaan olisi, vaan he<br />
ovat jääneet sairastamaan kunnian ja vanhan aatamin tautia, ja sen tähden tunkeutuvat meidän<br />
paikoillemme ja valtiokirkon tiloihin, vaikka tietävät meidän silloin kokouksia laittavan. Saimme<br />
muuttaa kokous-aikamme viikkoa varhaisemmaksi, vaan ei se mitään vahinkoa tee. Joonas<br />
Purnu sanoo, ettei seurakunta ole sidottu johonkin erityiseen paikkaan eli aikaan j.n.e. Meillä<br />
olivat ihanat kokoukset ja saimme kyllä runsaasti lahjoja Jumalalta, sillä Hän oli ruokansa ja<br />
juomana vanhurskasten seurassa. Iloiset olemme olleet sekä vanhat että nuoret, sillä Kristuksen<br />
rakkaus on se kirkas aurinko, joka meitä lämmitti ja yhä lämmittää. Kyllä Jumala asiansa ajaa<br />
voitolliseen loppuun asti.<br />
Olen lukenut sanomalehdestä, että Vancouverissa on ollut tulivuoren purkaus ja uhkaa vielä<br />
tulvalla hukuttaa alueita. Kyllähän vedenpaisumus olisi oikeuden mukaan koko maailman osa<br />
jumalattomuuden tähden, vaan Pietari sanoo, että maailma säästetään tulen varaksi. Jumalan<br />
armollista kuritusta ja vitsaa se on, jos siellä lännellä saarnaa itse kovempaa lakia ja<br />
kuolemanmuistutusta kansoille, sillä siellä Hockinsonissa oli ihmisiä, joista voi Jumala kurituksen<br />
kautta saattaa muutamia sieluja oikeaan parannukseen ja niin alas johdattaa, että kelpaa ottaa<br />
neuvot vastaan esikoisten seurakunnasta, joka on koko maailman sontatunkioksi tullut. Olemme<br />
odottamassa sanomia sieltä länneltä, ja ehkä sinne tulee vieläkin menoa — jos Jumala niin on<br />
edeskatsonut — kuten näyttää katsoneen. Suuret merkit nämä tulivuoren purkaukset ja<br />
vedenpaisumukset ovat, joista eivät pakanat mitään usko, vaan luulevat kaiken olevan<br />
luonnostaan tapahtunutta. Jeesus kuitenkin sanoo viimeisten aikain merkeiksi sodat,<br />
maanjäristykset y.m.<br />
Suomen lähetysmatka on juhannuksesta kolme viikkoa eteenpäin. Matka alkaa Heinävedeltä<br />
ja menee Enoon, Tampereen ympäristöön, Honkilahdelle, Heikinsuolle, Laitilaan ja<br />
Pohjanmaalle. Teemme sen, minkä saatamme Jumalan avulla.<br />
Levin kuolemanmuisto valmistuu lähiaikoina ja lähetän niitä Amerikkaan aika paljon. Ei sinun<br />
tarvitse maksua kysyä niistä, mitä postissa saat.<br />
Jää nyt Jumalan armon ja rauhan haltuun uskollinen sielu. Synnit ovat anteeksi Jeesuksen<br />
nimessä ja veressä viattomassa. Muista meitä rukouksissasi armoistuimen eteen. Kirjoitti vähä<br />
poikanen suuressa sodassa<br />
Lauri Koistinen perheeni kanssa<br />
Terveisiä Eero Mäkelältä ja Lapinmaan kristityiltä.<br />
54/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 43<br />
Karkku 30.06.1980<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia.<br />
Jumalan armon ja rauhan tervehdyksellä tulemme luoksesi, kalliissa muistossa oleva<br />
kristillisyytemme sisar, joka olet niin kuin yksinäinen lintu oksalla siellä kaukaisella pakanamaalla.<br />
Lähetin sinulle 30 kpl Levi-vanhimman kuolemanmuistoja, jotka saat antaa lapsillesi ja<br />
ystävillesi siellä. Se on oikein terveellinen lahja annettavaksi suuren kirkon kristityille, sillä siinä<br />
on hiukan totuuden suoloja heitäkin varten.<br />
Kokouksia olemme pitäneet jo monessa paikassa tällä reissulla, nimittäin Heinävedellä 3<br />
päivää, Enossa 2 päivää, Joensuussa 1 päivän, Karkussa 3 päivää, (josta käsin 1 kokous<br />
Tampereen Kalevan kirkossa ja 1 kokous Vammalan kirkolla). Matka jatkui sitten Kyröön<br />
(Heikinsuolle), Laitilaan ja Honkilahteen. Sitten Helsinkiin Alppilan kirkkoon ja viimein Uuteen<br />
Kaarlepyyhyn, Margith Ojalan luokse. Kristityitä on ollut koolla joka paikassa ja uskottomiakin<br />
on ollut jokunen aina joka paikassa. Levin kuolemanmuistoja annamme lahjaksi kaikille, jotka<br />
tulevat kuulemaan ja vielä kadullakin on Kalle antanut niille, jotka ovat olleet tuosta<br />
Boremannin. joukosta.<br />
Jumala on ollut omiensa kanssa voimallinen ja antanut Sanansa oven olla auki. Ihana on ollut<br />
koolla olla, kun tässäkin Karkun rukoushuoneessa, jonka olemme saanet vuokrata, oli sali täynnä<br />
Suomen kristityitä, nuoria ja vanhoja. Niin se on kasvanut Herran lauma täällä Suomessa, että<br />
virren veisu soi ja raikui huoneessa niin kuin ennen lapsuuden aikana Lappeenrannan suurissa<br />
kokouksissa vanhalla rukoushuoneella. Kyllä sydäntä liikutti, kun sain nähdä omat lapset istuvan<br />
rukoushuoneessa ja näkevän ympärillään näin ihanan kristittyin lauman ja kuulla elävän Jumalan<br />
sanan saarnatuksi. Mieleeni tuli ajatus, että lasten sydämiin painuisi ikuinen muistikuva tästä<br />
tilaisuudesta, niin kuin minunkin sieluuni on ikuisella kaipauksen muistolla jäänyt lapsuuden<br />
aikaiset seuranpidot siinä vanhanaikaisessa kristillisyydessä, jota ei enää juuri ole olemassakaan,<br />
paitsi mitä Jumala meille jättänyt on. Jospa sinäkin olisit saanut olla täällä meidän kanssamme.<br />
Ole kuitenkin nyt iloinen toivossa, ettei Jumala ole vielä Amerikan maatakaan hyljännyt. Ja<br />
pian sinä pääset suurempaan kokoukseen toisella puolella Jordanin virran luvatussa Kaanaan<br />
maassa. Ensimmäinen näkeminen siellä maksaa kaikki matkan vaivat. Sano rakkaat terveiset<br />
lapsillesi ja nuorelle everstiluutnantille, jota olemme jääneet muistamaan.<br />
Olen aikeissa hankkia kopiot rovasti Laestadiuksen saarnain käsikirjoituksista, joita säilytetään<br />
valtion arkistossa Helsingissä. Tarkoitus on mahdollisuuksien mukaan oikaista ne sanainväärennökset,<br />
joita perkeleen henki on tehnyt myöhemmissä postilloissa.<br />
Paljon terveisiä meiltä kaikilta, Eero Mäkelältä, jonka tunnet, Kallelta, joka sinulle kirjoittaa,<br />
Ritvalta, joka oli silloin siellä, kun ensi kerran olimme siellä. Sekä kaikilta saarnaajilta ja<br />
kristityiltä. Synnit ja heikkoudet todistan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Rukoile<br />
puolestamme.<br />
Kirjoitti vähä poika suuressa sodassa.<br />
Lauri vaimoni Sirkan ja lasteni kanssa.<br />
55/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 44<br />
Vittangissa elokuun 16.p 1980<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa Sophia lastesi kanssa, ynnä ne sielut Amerikan maalla,<br />
jotka ovat kaipaamassa puhdasta Jumalan Sanaa. Jumalan armo ja rauha olkoon kanssanne nyt ja<br />
iankaikkisesta, amen.<br />
Kiitämme kalliitten kirjeitten edestä, joita olemme saaneet vastaanottaa iloksemme ja<br />
lohdutukseksemme tällä korven matkalla. Usein ovat ajatuksemme siellä Amerikan suuressa<br />
maassa, missä Jumala vielä on säilyttänyt siemeneksi sinua, vanha Sophia, joka esikoisten<br />
seurakunnassa olet pysynyt Jumalan voimallisen käsivarren avulla. Siinä toivossa olemme, että<br />
Amerikan Siionissa vielä puhaltaisi Pyhän Hengen tuuli, niin että lapsiraukat saisivat osan<br />
Jumalan pyhien kanssa siinä perinnössä, jonka Jeesus on ansainnut kärsimisensä ja katkeran<br />
kuolemansa sekä voitollisen ylösnousemisensa kautta. Meistä näyttää siltä, että Länsi-rannikolla<br />
on tapahtumassa jotakin ihmeellistä, koska syvyyden ruhtinas on niin vihainen, että maanalaiset<br />
voimat liikkuvat sellaisella pauhinalla, ettei sellaista ole ennen kuulunut siellä tapahtuneen. Kyllä<br />
tulivuori Saint Helenin viisi purkausta tämän vuoden aikana ovat olleet yksi merkki luonnon<br />
valtakunnassa. Onpa täällä Lapissakin maan järistys tapahtunut silloin, kun etsikon aikamme on<br />
alkanut, josta rovasti Laestadius kirjoittaa Huutavan Äänessä. Kyllä meistä näytti siltä, että<br />
Jumalan Henki tekee voimallisesti työtä siellä Brush Prairien alueella, silloin kun siellä olimme<br />
kokouksia pitämässä Hazel Dellin kirkossa. Kyllä Jumala asiansa ajaa voitolliseen loppuun asti.<br />
Me olemme vain kelvottomat palvelijat Hänen kädessään tehden sen, minkä saatamme.<br />
Olemme palanneet Suomen lähetysmatkalta, jossa pidimme kokouksia kolmen viikon ajan<br />
kulkien yhdessätoista eri paikkakunnassa. Sieltä olenkin jo kirjoittanut joitakin kuulumisia. Nyt<br />
olemme koolla Vittangin kirkossa, jossa saamme rauhassa koolla olla piskuinen lauma Herran<br />
omia, ja nauttia Jumalan armolahjoista, sekä puhtaan Jumalan sanan kuulemisesta, että Maria<br />
Magdaleenan veljien ja sisarien seurasta, joka on enkelten taivaallinen seura. Kaipaamme kyllä<br />
uskollista vanhinta Leviä, joka nyt jo on päässyt suurempaan kokoukseen tuolla puolen hautaa.<br />
Sinne mekin halajamme päästä tästä mustasta maailmasta.<br />
Jää nyt hyvästi uskollinen sielu siellä kaukaisella maalla. Synnit ja heikkoudet saarnaamme ja<br />
todistamme anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Rukoile meidän kaikkien<br />
puolesta.<br />
Lauri Koistinen<br />
Severi Mäkelä<br />
Eero Mäkelä<br />
Kalervo Koistinen y.m.<br />
56/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 45<br />
Palohuornasessa 16.09.80<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa.<br />
Jumalan armon ja rauhan tervehdyksellä lähestymme teitä taas täältä kylmästä Pohjolasta.<br />
Kiitos kalliista kirjeestä, jonka sain. Kyllä kirje on perille tullut kokonaisena, ettei mitään ole<br />
puuttunut.<br />
Olemme nyt menneenä pyhänä käyneet saattamassa haudan lepoon vanhan ja elämästä<br />
kyllänsä saaneen kristillisyyden sisaren, Hilma Stöckelin Svappavaarassa. Hän oli sinun ikäinen,<br />
vaan ei niin virkeä kuin sinä. Hän sai olla monta vuotta sairashuoneessa, ja muisti oli kaikki<br />
mennyt. Hän oli totinen kristitty ja usein olemme Levi vanhimman kanssa käyneet häntä<br />
katsomassa silloin, kun hän asui vielä kotonaan Svappavaarassa. Kolme päivää ennen hänen<br />
kuolemaansa kävimme häntä katsomassa Vittangin kokousten aikana. Hän makasi Vittangin<br />
sairashuoneella. Hautapaikka on aivan Levi. vanhimman haudan lähellä, niin ettei ole<br />
ruumiillisestikaan kaukana opettajastaan. Viimeisen pasuunan äänellä saavat yhdessä nousta ja<br />
tulla temmatuksi Herraa vastaan tuulihin. Suuri on se aamu, joka silloin aukeaa vanhurskaille<br />
sieluille, jotka Herrassa ovat saanet nukkua pois tästä elämästä.<br />
Hautauspaikalla oli paljon kansaa. Sten Johansson piti myös muistopuheen, samaten pappi.<br />
Eero puhui kirkossa ja minä hautausmaalla. Kaikki hengelliset konnat täällä tunkeutuvat<br />
vanhurskasten haudoille paskantamaan ja oksentamaan valheitaan, niin ettei kukaan tietäisi,<br />
missä totuus on. Kyllä pirulla on hätä kotonsa varjella, ettei kukaan vaan pääsisi sisälle taivaan<br />
valtakuntaan. Annoimme Levin kuolemanmuistoja hautajaisissa aika monelle ihmiselle, ja<br />
mielellään ihmiset sitä ottivat. Tosin ei se kaikille ole mieleen, kuten Vittangin sairashuoneella<br />
näimme, kun Kalervo kysyi yhdeltä mieheltä, jos hän tunsi Pikku-Leevin. Mies vastasi: Kyllä.<br />
Kalervo sanoi, että tässä saatte hänen muistokirjoituksensa. Mies vastasi vihaisesti: En minä sitä<br />
tarvitse. Kyllä vanhurskasten hautajaiset vahvistavat Raamatun sanat tosiksi: He kaunistavat<br />
profeettain hautoja, vaikka heidän isänsä ovat profeetat tappaneet. Ja nämä nykyiset fariseukset<br />
ovat itse olleet tappamassa profeettoja aikakaudessamme ja tulevat hautoja kaunistamaan. Voi<br />
aikoja, voi tapoja!<br />
Jää nyt Jumalan armon haltuun ja usko kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä<br />
viattomassa. Rukoile meidän puolestamme, että pysyisimme voiton päällä loppuun asti.<br />
Vähä veljesi vaivassa ja valtakunnassa<br />
Terveisiä Eerolta y.m. Lapinmaan kristityiltä.<br />
Lauri vaimoni ja lasteni kanssa.<br />
57/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 46<br />
Palohuornasessa 9.11.-80<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha olkoon<br />
henkenne kanssa, amen.<br />
Kiitos kalliista terveisistä siinä pikku kirjeessä, jonka olen saanut. Kyllä tiedämme, ettei<br />
sinulla siellä suuressa Amerikan maassa ole niin monta näkyvästä ilon aihetta, vaan ei Herran<br />
käsivarsi ole niin lyhyt, etteikö se sinnekin ulottuisi. Senpä tähden olet hyvässä turvassa<br />
esikoisten seurakunnan helmassa, jossa kaikki vanhurskasten henget ovat ympärillämme, vaikka<br />
emme heitä aina näe.<br />
Olen juuri tullut Jellivaarasta, missä olimme koolla suuressa seurakuntasalissa, pieni lauma<br />
Jeesuksen veljiä ja sisaria. Severi Mäkelä saarnasi, joka on Eeron isä. Hän on ollut Eeron luona<br />
jo muutaman kuukauden ajan, koska Eeron vaimo on ollut silloin tällöin sairaalassa astman<br />
vuoksi. Severin vaimo Anna on myös ollut miehensä mukana täällä Lapissa.<br />
Oma sydän on huono ruokapöytä, mutta joukko Jumalan ihmisiä on enkeleitten seura. Siinä on<br />
murheellisten huvitushuone ja nälkäisten ravintola, kuten vanha Takkinen aikoinaan jo on<br />
koetellut. Maailman meri pauhaa ja suuret tuulet puhaltavat joka haaralta, mutta Jumalan omat<br />
ovat vielä saaneet olla tallella niin kuin Herran kukkarossa. Rauhaa, vapautta ja kaikkea<br />
siunausta olemme nauttineet lahjana Jumalalta, joka muistaa lupauksensa, jotka Hän Henkensä<br />
kautta on vanhimmille jo ilmoittanut. Herran Henki lepää viimeisinä aikoina Pohjan maalla.<br />
Totisesti on lepo kristillisyydellä niitten tykönä, joilla se puhtaana on. Eivät ole Jumalan runsaat<br />
lahjavarastot suinkaan vieläkään tyhjäksi tulleet, vaan Häneltä riittää jakamista lastensa tarpeeksi<br />
ylitsevuotavaisesti. Saamme sanoa Davidin kanssa: "Hyvä on Herraa kiittää, aamulla julistaa<br />
Sinun armoasi ja ehtoolla sinun totuuttasi. ”Ihmeitten tekijä, Jumala, voi ylentää ja alentaa."<br />
Meillä tulee adventtipyhän aikoihin lähtö Jäämeren rannalle Norjan Ruijaan. Atle Akselsen<br />
veli oli täällä käymässä Kiirunan kokouksissa joku viikko sitten vaimonsa kanssa. Kuten<br />
varmasti muistat viime Norjan reissultamme, niin odotamme kyllä siellä hedelmällistä matkaa.<br />
Meistä näyttää siltä, että Jumala kutsuu siellä erityisen voimakkaasti kansoja, sillä ei missään ole<br />
niin paljon ollut halaavaisia sieluja kuin siellä, paitsi Suomen maata, missä kristillisyys on jo<br />
lisääntynyt ja kasvanut näitten vähän yli 10 vuoden aikana, jolloin sinne on oikea lähetystoimi<br />
Lapista taas voimaan pantu Levi vanhimman kautta.<br />
Ilmoitamme sitten kuulumisia Norjasta, kun palaamme kotiin. Kalle velikin tulee mukaan<br />
Norjaan. Hän on erityisen hyvä ase vaikuttamaan kärsivällisyydellä ja mukaansa tempaavalla<br />
tavalla arkojen metsälampaitten keskellä. Hänellä on apostoli Johanneksen lahjaa. Minä olen<br />
enempi Luukkaan mallinen ja Eerossa löytyy Pietaria ja Jaakoppia enemmin, jos nyt sanon<br />
ajatuksiani. Kaikkia lahjoja kuitenkin tarvitaan, eikä käsi sano jalalle: En minä sinua tarvitse. Ei<br />
kaikki jäsenet voi olla vain kuulo, sillä missä sitten näkö Ei ole ihmisten tekoa Jumalan lahjat,<br />
sillä Jumala on jakanut armolahjoja itse kullekin niin kuin Hän itse on viisaudessaan parhaaksi<br />
katsonut.<br />
Ole lohdutettu toivossa, että pian matkan vaivat loppuvat ja aukenee uusi ja oikea isänmaa,<br />
missä ensi näkeminen maksaa kaikki matkan vaivat. Siellä ei tarvitse eroikävän enää kyyneleitä<br />
vaikuttaa, vaan saamme sanoa: ”Tervetuloa Karitsan häihin". Saamme pitää silloin seuraa<br />
Aabrahamin, Iisakin ja Jaakopin kanssa siinä maassa, missä aurinko paistaa keskellä taivasta eikä<br />
synti ja piru enää ole karvastelemassa lihassamme. Nosta pääsi ylös, Sionin tytär, sillä silmut<br />
ovat puhjenneet viikunapuun oksiin, ja aikain merkit ovat iäisen kevään merkit, joka on pian<br />
tuleva. Usko synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa, rakkaudesta ulosvuotaneessa<br />
sovintoveressä. Rukoile puolestamme. Terveiset kaikilta matkaystäviltä täällä Euroopassa.<br />
Lauri Koistinen<br />
58/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 47<br />
Jellivaarassa 2.tammikuuta 1981<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha<br />
lisääntyköön teille.<br />
Kiitos kirjeestä ja siinä kerrotuista terveisistä. Kallis asia oli kuulla, että William on tarttunut<br />
Pyhän Hengen verkkoon. Emme ole häntä unohtaneet, vaan muistoon hän on meille jäänyt sieltä<br />
Dakotan kokouksista, kun saimme yhdessä olla kanssanne Jumalan Sanan ympärillä. Muistamme<br />
myös Einoa ja Fernyä. Kunpa Jumala saisi heitä kaikkia johdattaa Sionin vuorelle, sitä me<br />
toivomme.<br />
Meillä on nyt suuri juhla-aika, kun saamme rauhassa viettää uuden vuoden kokouksia tässä<br />
Jellivaaran kirkon seurakuntasalissa. Vieraita olemme saaneet läheltä ja kaukaa, hajalla asuvaisia<br />
valituita sieluja. Toivorikkaana teemme työtä kristillisyyden rakentamiseksi ja levittämiseksi<br />
uskalluksella Jumalaan, joka kyllä asiansa ajaa voitolliseen loppuun asti. Kun Jumala on meidän<br />
puolestamme, niin kuka voi meitä vastaan olla, sanoo jalo apostoli Paavali. Emme yhtään epäile<br />
siitä, etteikö tämä tie, jota vaellamme, olisi se oikea elämän tie, jota on saarnattu<br />
aikakaudessamme rovasti Laestadiuksesta alkaen aina tähän asti. Vaikka keskuudestamme on<br />
moni lähtenyt omille retkilleen ja viholliseksi tullut, niin ei kristillisyys siihen kaadu, sillä Jumala<br />
antaa siunauksen uskollisten opettajain työlle, jota puhtailla omillatunnoilla tehdään. Jeesus<br />
onkin tullut nousemiseksi ja lankeemiseksi monelle Israelissa, ja merkiksi, jota vastaan sanotaan.<br />
Ei ole Jumala lapsiansa hyljännyt ja viluun jättänyt kuolemaan, vaan Hän on vielä siunannut<br />
edesmenneen Levi-vanhimman työn niin runsaasti, että kristillisyydessä on jäänyt vieläkin<br />
voimaansa saarnavirka ja lähetystoimi, joka ulottuu Jäämeren rannoilta aina Tyynen meren<br />
rantaan asti. Vieläkin on syy sanoa: "O´ Immanuel, kuinka suuri on sinun armos". Ei ole<br />
ihmisvoimalla tällainen menestys mahdollista saada, sen me tiedämme, jotka asian suuruuden<br />
käsitämme.<br />
Monta vei kuolema meiltä kuluneena vuonna täältä Lapinmaalta lepäämään päivätyöstään:<br />
Levi-vanhimman vaimonsa kanssa, Hilma Stöckelin, Johan Kuoppalan vaimonsa kanssa (joka<br />
kuoli 1979). Kaikki nämä poisnukkuneet olivat sydämestä meille tunnetut esikoisten<br />
seurakunnan jäsenet, joista on todistus jäänyt sydämiimme, että he ovat Herran omat olleet ja<br />
totuudessa pysyneet uskollisina loppuun asti. Kuitenkin on heidän kaikkien hautain päällä eli<br />
ruumiin siunauksen yhteydessä kiivaimmat Jeesuksen ristin viholliset olleet valheen kanssa<br />
vannomassa, että nämä ovat olleet veljet Kristuksen murhaajain kanssa, eikä esikoisten<br />
seurakunnan jäsenten kanssa. Tästä näemme, kuinka suuri hätä pirulla on haudata tämä<br />
kristillisyys kuolleen uskon hautaan, jotta ei viimeinen villitys tulisi pahemmaksi kuin<br />
ensimmäinen. Vaan me sanomme: "Tässä on se, joka sotii ja voittaa, ja väkevien kanssa saalista<br />
jakaa. Ei sitä kaupunkia taideta peittää, joka vuorella on."<br />
Kuinka monta tämä alkanut uusi vuosi pois korjaa, sen Herra tietää, mutta emme tarvitse<br />
pelätä, ettei Jumala asiaansa valmiiksi tekisi, jonka Hän jo ennen maailman perustuksen<br />
laskemista on päättänyt tehdä ja profeetoille ilmoittanut on. Jos Hän kutsuu meistä muutamat jo<br />
iankaikkisuuden kotiin, niin Hän herättää aina uusia väkikappaleita itselleen tarpeen mukaan.<br />
Jätämme nyt hyvästi tällä kertaa tervehdellen teitä Amerikan ystäviä. Saarnaamme ja<br />
todistamme kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Toivomme, että saamme vielä<br />
nähdä kasvojanne. Jääkää Jumalan armon haltuun. Seurakunnan kanssa ja puolesta.<br />
Lauri Koistinen<br />
Severi Mäkelä<br />
Heimo Mäkelä<br />
Eero Mäkelä<br />
Kalervo Koistinen<br />
y.m.<br />
59/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 48<br />
Palohuornasessa 22.2.1981<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa. Sophia lastesi kanssa. Jumalan armon ja rauhan<br />
tervehdyksel1ä lähestyn teitä.<br />
Kiitän kalliin kirjeesi edestä, jonka olen vasta saanut. Näen siitä, että olet huonommassa<br />
terveydentilassa kuin ennen, koska et enää saa olla kotona. Eikä se kumma olekaan, sillä onhan<br />
sinulla jo korkea ikäkin. Maa vaatii lainansa takaisin, sanoi muuan saarnaaja aikoinaan. Lainaksi<br />
olemme maan mullasta saaneet tämän kuolevaisen ruumiin, joka on kuolemattoman Hengen<br />
temppelinä tämän lyhyen ajan, jonka täällä vaellamme. Kun aika tulee, niin sielumme pääsee tästä<br />
turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kunnian vapauteen. Halvassa majassa asuu kallis uusi<br />
luontokappale, joka huokaa turmeluksen orjuudessa, toivossa, että pian uusi ja kirkkaampi päivä<br />
koittaa tuolla puolen Jordan virran. Niin kuin perhonen asuu talven toukkana harmaassa ja<br />
rumassa kotelossaan, mutta kevätauringon koittaessa astuu ulos kotelostaan uudessa muodossa,<br />
perhosena, joka iloisesti lentää Jumalan kevätilmaan, niin sielummekin lentää tästä ruumiin<br />
raihnaisesta kotelosta uuden kevään aurinkoon Jumalan paratiisissa. Ei, ole kuolema<br />
vanhurskaalle katkera, vaan se on portti uuteen ja parempaan elämään, josta esimakua olemme<br />
jo täällä armon ajassa saaneet maistaa, kun Herra Jeesus on armollisella läsnäolollaan tehnyt<br />
rintamme palavaisiksi rakkaudesta uudensyntymisen ja Pyhän Hengen vuodattamisen hetkellä.<br />
Kevyt oli rinta silloin, kun syntivelka pois pyyhittiin ja Jumalan armo täytti sydämen. Silloin on<br />
moni veli ja sisar veisannut kiitosta Luojalle ensimmäisen säteen edestä. Armonlinnut ovat<br />
veisanneet elämän puun oksalla tälläkin etsikon ajalla.<br />
Lähetän tässä kopion Suomeen kirjoitetusta lähetyskirjeestä, josta näet, että teemme sinne 3<br />
viikon matkan tässä keskikevät-talvella. Toivossa ahkeroimme työtä tehdä, sillä meidän pitää<br />
työtä tekemän niin kauan kuin päivä on, siltä yö on tuleva, jolloin ei yksikään saata työtä tehdä.<br />
Ei ollut enää työn teon aika Jerusalemin hävityksen tultua siinä kaupungissa. Enkä tiedä, kuka<br />
saattaa työtä tehdä suuren maailmansodan aikana siellä, missä kuoleman enkeli kulkee<br />
hiirenkarvaisen orhiin päällä. On kyllä enkeli seisomassa paljastetulla miekalla taivaan rannalla<br />
odottaen käskyä alkaa miekkaansa huitomaan. Kyllä synnin mitta nyt jo alkaa olla täysi. Niin<br />
meistä näyttää nyt olevan.<br />
Kunpa Eino ja Fern, samoin kuin William ja muut lapsesi saisivat armon näkemään sitä<br />
kaupunkia, joka vuorella on, jota ei taideta peittää. Hyvän paimenen a asumakaupungissa on<br />
hyvä olla. Kyllä on syytä olla iloinen ja kiitollinen Jumalalle, kun olemme sen armon saaneet, että<br />
nimemme on tullut kirjoitetuksi Karitsan elämän kirjaan. Olkoon Herra Jeesus kiitetty<br />
kutsumisen armosta, kun mekin etsikon ajan saimme ja koitto ylhäältä meille valkeni. Mistä nyt<br />
lähtisimme elämän lähdettä etsimään, jos emme olisi etsikon aikaamme tunteneet Taitaisimme<br />
nyt joutua niitten raukkain paikalle, jotka vaeltavat yli yhdeksän meren ja puolen kymmenettä,<br />
eikä kuitenkaan sieltä löytyisi puhdasta Jumalan Sanaa. Olemmehan saaneet kaksinkertaisesti<br />
Herran kädestä.<br />
Jää taas hyvästi tällä kertaa, vaikka paratiisiin asti, jos Jumala on parhaaksi katsonut. Ensi<br />
näkeminen uuden auringon alla maksaa kaikki matkan vaivat. Jumala siunatkoon viimeiset<br />
askeleemme täällä vieraalla maalla. Synnit annan ja todistan anteeksi Jeesuksen nimessä ja<br />
veressä iankaikkisesti. Valittuin lasten hengeltä Sanomme: "Abba, rakas Isä. " Turvallisella<br />
mielellä jäämme Hänen siipeinsä suojaan.<br />
Rakkaat terveiset Lapille. Kirjoitti vähä poikanen suuressa sodassa<br />
Terveisiä Eerolta y.m.<br />
Lauri vaimoni Sirkan ja lasteni kanssa.<br />
60/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 49<br />
Palohuornasessa 30.3.1981<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha olkoon<br />
kanssanne, amen.<br />
Muutama rivi sinne Amerikan maalle tervehdykseksi kaukaisesta Pohjolasta. Minulla on vasen<br />
käsi paketissa, kun sahasin sirkkelissä peukalon juureen aika syvälle. Olen kotona vähän toista<br />
viikkoa sen syyn tähden.<br />
Kävimme Eeron kanssa Norjassa Narvikin kaupungissa. Siellä olimme yksissä Boremannilaisten<br />
kokouksissa valtiokirkon tiloissa. Yhtä pimeät ovat siellä saarnaajat niin kuin sielläkin<br />
Spearfishissä, vaan jonkin verran parempi käytös oli norjalaisilla. Annoimme Levin<br />
kuolemanmuistoja vanhoille ja nuorille siellä kirkon ovella ja ulkona.<br />
Saimme järjestymään Narvikista hyvän kokoushuoneen keskeltä kaupunkia, ja tarkoitus on<br />
mennä sinne kolmeksi päiväksi toukokuun puolivälissä. Olen pyytänyt Atlea Itä-Norjasta<br />
mukaan. Saamme sitten nähdä, kuinka kristillisyys menestyy siellä. Ennen ei ole koskaan siellä<br />
kokouksia pidetty tämän suuren eron jälkeen. Paljon siellä oli kristityitä, perätikin nuorta kansaa.<br />
Saa nähdä, mitä Jumalan mielessä on heidän kohdalleen. Toivossa teemme työtä ja heitämme<br />
verkot oikealle puolelle venettä.<br />
Nyt tulevana pyhänä on meillä rukoukset Tjautjasjärvellä Hilma Blombacken luona, joka jäi<br />
leskeksi 1976. Hänen miehensä Kalle oli totuuden kristitty viimeiseen asti. Sitten seuraavana<br />
lauantaina Tjautjasjärven rukousten jälkeen alkavat kokoukset Suomessa Oulun kaupungissa.<br />
Siitä on matka Uuteen Kaarlepyyhyn, Honkilahteen ja Turun tienoille, Helsinkiin, Hämeenlinnaan,<br />
Lahteen ja Itä-Suomeen. Jumala asiansa antakoon menestyä.<br />
Täällä on nyt kevätpuoli talvesta ja lämmintä on. Lumi sulaa jo aika vauhdilla, vaan kyllä sitä<br />
riittää sulaakin, kun reiteen asti on lunta pihalla.<br />
Ajan merkit puhuvat tulta ja savua. Vaan kansat nukkuvat pahaa aavistamatta. Pian alkaa kyllä<br />
kovemmat saarnat kuulumaan, niin, että maakin järisee. Vaan Jumala asiansa ajaa päätökseen.<br />
Tässä on Immanuel, joka sotii ja voittaa, ja väkevien kanssa saalista jakaa.<br />
Jääkää Jumalan haltuun. Synnit todistan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Rukoilkaa<br />
puolestamme. Terveisiä Lapin kristityiltä. Eerolta vielä kiitokset kirjeen edestä.<br />
Lauri vaimoni Sirkan ja lasteni kanssa<br />
61/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 50<br />
Karkku / Hämeen lääni 23.4.1981<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia. Jumalan armo ja rauha olkoon henkesi kanssa<br />
nyt ja iankaikkisesti, amen.<br />
Kirjoitan muutaman sanan kuulumisia Suomen lähetysreissultamme. Kokouksia on pidetty<br />
tähän mennessä Oulussa, Uudessa Kaarlepyyssä, Honkilahdessa, Kyrössä, Karkussa ja Tampereella.<br />
Tänä iltana aikaa kokoukset Hämeenlinnassa. Siitä mennään Helsinkiin, Lahteen, Joensuuhun,<br />
Enoon ja Heinävedelle. Meitä on 6 saarnaajaa, jotka jaamme kuorman keskenämme.<br />
Hauska on kuulla oikeita ja ihmeellisiä Raamatun selityksiä. Jumala on avannut sanastaan aivan<br />
niin kuin uusia ymmärryksiä veljille, vaikka eivät uudet ymmärrykset ole vanhaa kristillisyyttä<br />
kaataneet. Päinvastoin, olemme vahvistuneet siinä totuudessa, jonka Jumala jo L. L. Laestadiuksen<br />
kautta meille lahjoitti etsikkoaikamme alussa.<br />
Muutama sielu suuresta joukosta on käynyt kuulemassa meitä. Tästä olemme saaneet syyn<br />
iloita. Kun saarnasin Kristuksen kirkkolaista ja sanoin, että myllynkivi kuuluisi kaikkien Suomen<br />
saarnaajien kaulaan, jotka ovat pieninten pahentajia boremannilaisella opillaan – niin eräs suuren<br />
joukon kristitty jäi kiinni siihen sanaan niin raskaasti, että tuli useaan kertaan Kalervo-veljen<br />
luokse hokien hämmästystään: myllynkiven pani kaikkien saarnaajien kaulaan. Toivottavasti hän<br />
saa käsityksen asiasta, niin että hän Jumalan Sanan perusteella löytää totuuden niin olevan.<br />
Kun sitten viimein palaamme kotiin, on meillä Hakasen kirkossa kokoukset heti seuraavana<br />
viikonloppuna. Siitä taas viikko eteenpäin matkustamme Norjaan Narvikin kaupunkiin, missä<br />
pidämme 3 päivää kokouksia. Kävimme siellä Narvikissa Eeron kanssa joku viikko sitten<br />
puhuttelemassa boremannilaisia. Tilasimme sieltä kokoushuoneen työväen talolta, koska papit<br />
eivät anna meille kirkkoja. Olimme silloin heidän kokouksissaan valtiokirkon temppelissä, missä<br />
Ingvald Fagerjord saarnasi. Jaoimme kokouspaikalla ja ulkona Levin kuolemanmuistoja. Illan<br />
istuimme saarnaaja Kåre Kuraasin luona ja keskustelimme kristillisyydestä. Kåre oli kuullut, että<br />
Sten Johansson on erkaantunut meistä, samoin kuin Kjöllefjordinkin saarnaajat. Hän ei tiennyt,<br />
että vielä on muutama uskollinen veli Kjöllefjordissa jäljellä, nimittäin Atle-veli vaimoineen,<br />
Reidar Öfeldt vaimoineen sisarensa Hjördiksen kanssa. Olen ilmoittanut Atlelle, että hänen<br />
pitäisi tulla mukaan Narvikiin. –Kåre Kuraas on suuren saarnaajan Ole Kuraas-vainajan poika ja<br />
tehty saarnaajaksi kuoleman jälkeen. Kåre sanoi, että meidän pitäisi jo huomata, kuinka rietas on<br />
meidät eksyttänyt, kun Levi ja Augusti ovat kuolleet ja muut erkaantuneet, ettei Lapissa ole<br />
jäljellä muuta kuin me nuoret saarnaajan ja jotkut harvat kristityt ympärillämme. Vaan kun hän<br />
näki meidän olevan vakaat siitä, että olemme oikeassa opissa pysyneet ja kaikki meistä<br />
erkaantuneet ja boremannilaiset ovat eksyneet, niin hän sanoi meidän olevan hengellisessä<br />
ylpeydessä. Jätin Kårelle Levin kuolemanmuiston.<br />
Nyt kun matkustamme Hämeenlinna – Helsinki – Lahti linjalle, niin odotan jotain hyvää<br />
tapahtuvaksi. Jumala ihmeitä tehköön.<br />
Jää nyt hyvästi uskollinen sielu. Kiitos kirjeestä, jonka vaimoni Sirkka sanoi minulle tulleen<br />
postissa, kun eilen foonasin kotiin. Hyvin voivat Lapinmaan kristityt. Usko synnit anteeksi<br />
Jeesuksen nimessä ja veressä viattomassa aina paratiisiin asti. Rukoile meidän puolestamme.<br />
Vähä veljesi Lauri uskollisten kumppanien kanssa.<br />
Terveisiä Williamille ja Einolle vaimoineen ja nuorelle everstiluutnantille. Jos nuoret ovat<br />
asiaan avulliset, niin voisimmehan tulla Amerikkaankin syksymmällä. Ajatelkaa asiaa.<br />
(Laurin, Eeron, Kalervon ja Severin omakätiset nimikirjoitukset)<br />
62/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 51<br />
Jukkasjärvi 21.6.1981<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi ja ystäviesi kanssa. Jumalan armo ja<br />
rauha olkoon teidän kanssanne, amen.<br />
Haluamme tervehdellä teitä harvoja sieluja siellä kaukaisessa Amerikan maassa näistä meidän<br />
juhannuskokouksistamme täällä Jukkasjärvellä, missä olemme kokoontuneet esikoisseurakunnan<br />
jäsenet, hajalla asuvaiset Suomesta ja Lapista sen opin ympärille, jota rovasti Laestadius<br />
ensimmäisenä alkoi huutamaan täällä laihassa Lapinmaassa. Tiedämme, että teillä olisi myös halu<br />
täällä olla, missä vielä Jumalan lapset saavat toisiansa nähdä, nuoria ja vanhoja kristityitä, joille ei<br />
ole etsikkoaikamme ensimmäinen kristillisyys liian ahtaaksi tullut, uskossa, elämässä ja<br />
esikuvassa. Olemmekin ainoat ihmiset maailmassa, jotka sydämestämme sen tunnustuksen<br />
lausumme, että "emme tahdo, emmekä kaipaa uutta ja parempaa kristillisyyttä, kuin se mikä<br />
alusta on ollut". Jos vain saatamme sen vanhan kristillisyyden säilyttää, niin siinä on meillä elämä<br />
ja autuus ajassa ja iankaikkisuudessa.<br />
Toivossa teemme työtä kristillisyyden peltovainiolla Euroopan maalla, missä vanhimmat ovat<br />
ensin raakaa metsää raivanneet ja raskasta työtä tehneet väsymättä. Vaikka aika onkin kolkko ja<br />
hengelliset kalamiehet saavat usein tehdä työtä koko yön saamatta mitään vaivastaan, niin<br />
uskomme kuitenkin Israelin paimenen käyvän edellä ja valittunsa kokoavan neljän ilman alta tällä<br />
viheliäisellä ajalla. Ei ole vielä tämän etsikon ajan aikana näin suurta hengellistä kurjuutta Lapissa<br />
ollut kuin nyt Levi-vanhimman kuoleman jälkeen. Usein nousevat vanhurskasten sydämissä<br />
samat sanat, jotka Kuningas Daavid 12. psalmissa huudahtaa: "Auta Herra, sillä pyhät ovat<br />
vähentyneet ja uskolliset ovat harvat ihmisten lasten seassa." Ja saman psalmin lopussa Daavid<br />
valittaa sanoen: "Sillä joka paikka on jumalattomia täynnä, koska ne huonot ihmisten lasten<br />
seassa korotetaan."<br />
Ei ole Levi-vanhimman työ hukkaan mennyt eikä Kristuksen oppi hukkunut, vaikka se suuri<br />
ruskea lohikäärme on meidänkin keskellä riehunut puuskien vettä suustaan sen vaimon päälle,<br />
joka poikalapsen synnytti. Kyllä on kuolleen uskon liivaa paljon puuskittu meitä vastaan, vaan<br />
Jumalan avulla olemme voiton päällä pysyneet. Meillä nuorilla saarnaajilla on vakaa turva vielä<br />
niihin harvoihin vanhuksiin täällä Lapissa, jotka ovat pyhän siemenen sydämissään kantaneet<br />
nuoruudestaan asti - sen siemenen Kristuksen - jonka he ovat sydämilleen saaneet jo sillä ajalla,<br />
kun kristillisyys oli palavimmillaan vanhinten Wettasjärven, Kuoksun, Parakan, Nikun y.m.<br />
aikana. He ovat käsiämme ylhäällä pitämässä ja tuntevat meidät sydämen puolesta, joiden kanssa<br />
olemme yksi sydän ja yksi sielu, rauhan siteen kautta yhteen liitetyt. Emme ole Lapinmaalle<br />
tuoneet etelän vaikeutta emmekä Suomen poikasten villitystä niin kuin soimataan, vaan olemme<br />
täällä Lapinmaalla ahkeroineet koota muruja siitä ensimmäisestä kristillisyydestä Laestadiuksen<br />
sanain mukaan: "Kootkaat, kootkaat muruja siitä ensimmäisestä kristillisyydestä." Ehkemme ole<br />
saattaneet muruja niin vireästi koota kuin olisi tullut tehdä vanhimman eläessä, vaan vieläkin<br />
olemme todeksi löytäneet, että muruista on kertynyt kaksitoista koria täyteen - se täydellinen ja<br />
puhdas apostolinen oppi, joka vieläkin ruokkii kaikki nälkävieraat, kuten olemme näissäkin<br />
kokouksissamme saaneet todeksi löytää. Totisesti on Jumala uskollinen ja hyvä meitä kohtaan.<br />
Hän ei ole jättänyt meitä orvoiksi, vaan on Henkensä kautta meitä ravinnut, valaissut ja<br />
virvoittanut, kun olemme ensiksi saaneet samalta Hengeltä hopitusta, nuhdetta ja rangaistusta,<br />
sillä paljon olemme löytäneet puutosta itsessämme. Aina tarvitsemme uudistaa liittojamme<br />
Herran kanssa, ettemme väsyisi korven matkalla.<br />
Jätämme nyt hyvästi tällä kertaa kiittäen kirjeestä. Vielä saarnaamme ja vakuutamme kaikki<br />
synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Muistakaa meitä teidän rukouksissanne. Merkitsee<br />
seurakunnan kanssa ja puolesta:<br />
Lauri Koistinen Eero Mäkelä<br />
Severi Mäkelä Kalervo Koistinen y.m.<br />
63/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 52<br />
Palohuornasessa 12.8.1981<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha olkoon<br />
kanssanne nyt ja iankaikkisesti, amen.<br />
Kiitos kalliista kirjeestäsi, joka ilahdutti sydämemme, kun saimme tietää, että olet vielä<br />
terveenä ja kykenemässä vielä kirjoittamaan kuten ennenkin. Jumalan ihme se on, että sinun<br />
iällä vielä huolta ja murhetta kannetaan kristillisyyden menestyksestä. Kyllähän ajatuksiin tulee<br />
meillekin, että olisi suurenmoista vielä pitää kokouksia elävän ja puhtaan Jumalan sanan<br />
ympärillä kanssanne tämän maan päällä. Jumalan on asia, jos siihen vielä tilaisuutta tulee.<br />
Tarkoitukseni oli kirjoittaa yhteinen kirje Vittangin kokouksista nyt menneenä pyhän seutuna,<br />
mutta aika kävi niin lyhyeksi pyhäpäivänä, ettei ollut siihen tilaisuutta. Olihan meitä siellä koolla<br />
nuoria ja vanhoja Lapista ja Suomesta. Tulipa kylän uskottomiakin parhaina kertoina toista<br />
kymmentäkin kuulemaan, vaan ei ole maailman joukosta yksikään noussut ylös. Kyyneleitä vain<br />
oli. Meitä puhuvaisia veljiä oli siellä Eero, Severi, Kalervo ja Toivo minun lisäkseni, ja jokainen<br />
saarnasi yhden kerran. Viidet kokoukset siellä oli kaikkiaan. Alva Thyni sisar Vittangista on<br />
ainoa kristitty siinä paikassa, ja hän oli yksin kaikki siellä järjestänyt. Kirkon oli saanut papilta,<br />
ruokahuoneen myös kirkon tiloista. Siinä vain on yksi oikea Israelin vaimo, joka kaunistaa<br />
kristillisyytemme töillänsä ja vaelluksellansa. Hän on kai siinä 60 ikäinen.<br />
Kokoukset ovat nyt loppuneet ja jokainen on mennyt kotipaikkaansa. Suomesta oli kolme<br />
kaaraa. Kalle veli meni vasta tänä aamuna, ja on nyt perillä Heinävedellä. Kesä alkaa<br />
kallistumaan kohti syksyä ja taas on vuosi kulunut. Siitäkin ajasta, kun olimme sinun tykönäsi,<br />
on mennyt jo kauan aikaa, taitaa olla kaksi vuotta.<br />
Meillä on tarkoitus kopioida Laestadiuksen kirja Huutavan Ääni Korvessa kristittyin<br />
tarpeeksi, kun vain ensin saan Hellmanin toimittaman kirjan tarkastettua alkuperäisen lehden<br />
rinnalla, jonka sain Uppsalan yliopiston kirjastosta mikrofilmillä. Sitten olemme myös<br />
puuhaamassa postillaa Laestadiuksen alkuperäisistä saarnoista. Niitä olen saanut Helsingistä<br />
valtion arkistosta mikrofilmillä. Niissä on paljon aikaa vievää työtä. Hitaasti se työ menee, kun<br />
on maallisia töitä ja vielä kristillisyyden matkoja niin useasti.<br />
Maailma tällä kolkallakin alkaa käymään rauhattomaksi, eikä kukaan tiedä, kuinka kauan<br />
rauha kestää näissäkään Pohjoismaissa. Itämerellä on nyt sotalaivoja enemmin kuin<br />
maailmansodan aikana. Kansat ovat nousemassa villiin, ja niin näyttää pian käyvän toteen se<br />
sana, että maan järistykset tulevat kaikkiin paikkoihin, kuten Jeesus sanoo lopun ajalla käyvän.<br />
Maan järistykset hengellisessä tarkoituksessa ovat vallankumouksia ja verenvuodatuksia.<br />
Sellaisia kuin nyt on Iranissa ja Puolassa. Saa nähdä säästyykö Amerikkakaan niistä hengistä. Ei<br />
taida sielläkään olla niin paljon kristillisyyden valkeutta kansoissa.<br />
Ei nyt muuta tällä kertaa. Synnit todistamme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ole<br />
hyvässä turvassa, uskollinen sisaremme. Rukoile puolestamme. Terveisiä Eerolta, Kalervolta ja<br />
kaikilta kristityiltä täällä Lapissa.<br />
Jää Jumalan rauhan haltuun. Vähä veljesi Herrassa<br />
Lauri Koistinen perheeni kanssa<br />
64/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 53<br />
Boden 11.10.1981<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha<br />
lisääntyköön teille, amen.<br />
Kiitos taas ja rakentavaisesta kirjeestäsi, jonka olen lukenut rukousväelle Tjautjasjärvellä ja<br />
vienyt luettavaksi vanhalle Anna-Liisa Nilssonille Jellivaaraan. Aina vanhukset halajavat<br />
sinusta saada sanomia ja kuulla kirjeitäsi. Eivät he ole paljon nuoremmat kuin sinäkään ruumiin<br />
puolesta, joten yhteiset ovat teillä vanhuuden koettelemukset ja vaivat. Nämä hengelliset<br />
murheet ja ilot ovat taas meille kaikille yhteiset, joilla sama Pyhä Henki on. Jumalan Henki<br />
kuljettaa välistä Öljymäelle itkemään Jerusalemin lapsia ja joskus Punaisen Meren rannalle,<br />
Siinain vuoren tykö ja Jordanin virralle seuraamaan Ylipaimenen jälkiä. Joskus Pyhä Henki<br />
johdattaa myös Golgatan mäelle, missä kadonneet lampaat enimmästi ovat löytyneet. Vaan<br />
emme voi pysyä oikealla valvomapaikalla sen poisottamattoman syntiturmeluksen tähden.<br />
Kuitenkin Herra meitä sinnekin joskus kuljettaa.<br />
Teemme kuitenkin työtä autuutemme eteen hyvällä ja pahalla ajalla pitäen rovasti<br />
Laestadiuksen sanaa ojennusnuoranamme, kun hän sanoo, että meidän pitää saarnata, vaikka<br />
yksikään ei uskoisi. Kyllä piru pian tekisi lopun koko kristillisyydestä, jos me a1kaisimme<br />
istumaan kukin kotonamme kädet ristissä ja odottamaan sellaista aikaa, kun suuret<br />
kansanjoukot tulisivat itsestään kristityksi eli heräisivät ja tulisivat meitä hakemaan sohvan<br />
kannelta heille profeteeraamaan. Onhan Vapahtaja sanonut, ettei kenkään sytytä kynttilää ja<br />
pane sitä vakan alle, vaan kynttilän jalkaan, valaisemaan kaikkia, jotka huoneessa ovat. Jos<br />
mielimme olla Herran kynttilät pimeässä maailmassa, niin pitäähän meidän uskaltaman<br />
Jumalaan ja lähtemän saarnaamaan siitä suuresta vaikeudesta, johon olemme Jumalan armosta<br />
tulleet johdatetuikdi. Ja ellemme itse ole saarnaajat, niin teemme työtä sen päälle, että Jumalan<br />
Sana saarnatuksi tulee niin laajalti kuin mahdollista on. Ei sitä kaupunkia taideta salata eli<br />
peittää, joka vuorella on.Ei taida myös Pyhä Henki sallia hengellistä mykkätautia meissä, sillä<br />
eivät apostolisen ajan kristityt vaienneet kristillisyydestä puhumasta, vaikka tukka päästä<br />
revittiin ja ruumis rikki revittiin. Johannes Hus piti hyvästijättösaarnan roviolla ja päätti sen<br />
kiitosveisulla liekkien keskellä. Me emme tahdo korvapuustiakaan kestää. Jokseenkin tähän<br />
tapaanhan muuan kristitty vaimo puhui<br />
Laestadiuksen aikana nähtyään ilmestyksen Jumalalta. Hopitusta me tarvitsemme, ettemme<br />
tien päälle väsyisi kuivan ja kylmän pohjatuulen aikana, joka nyt puhaltaa sydämiämme kohti<br />
maailmasta.<br />
Olemme nyt Bodenissa pitämässä pikku kokouksia Edvin ja Agda Abrahamsonin luona. He<br />
ovat siirtyneet tänne Kiirunasta ja ovat Eeron appivanhemmat. Lauantai-iltana ja pyhäpäivänä<br />
on kokoukset tuossa Sävastin kylässä valtiokirkon huoneessa. Eilen illalla ei tullut yhtään<br />
ulkopuolista sinne. Olimme vain lasten ja näitten<br />
paikkakunnan ystävien kanssa koolla. Pieni oli kokous, vaan ei turha, sillä Jumalan Sana ei ole<br />
koskaan halpa, vaikka ihmiset olisivatkin ihmisten silmissä halvat, jotka sitä Sanaa kuulevat<br />
sielunsa ravinnoksi ja iankaikkisen elämän tarpeeksi.<br />
Kiirunaan tulevat suuremmat kokoukset Pyhäin miesten päivän aikoihin. Silloin olemme<br />
koolla 4 päivää kirkossa ja toivomme Jumalan siunaavan kokouksemme runsailla hengellisillä<br />
lahjoilla, niin että Israel saapi voiton ja Herran sotaväki saa iloita niin kuin elon aikana iloitaan,<br />
niin kuin saaliinjaossa iloitaan.<br />
Sinulle toivotamme myös maasta ylennettyä mieltä ja hengellistä iloa murheeseen. Pian<br />
tämä maallinen tämä maallinen vaellus on ohitse, ja väsynyt matkamies pääsee perille<br />
isänmaalle, jonne toivon ankkuri on kiinnitetty jo matkan alussa. Jeesus sanoo: Ole uskollinen<br />
kuolemaan asti, niin minä sinulle elämän kruunun annan. Pidä sekin armona, että saat vielä elää<br />
täällä lastesi tähden, sillä vielä on toivoa, että sinä voit myös vaikuttaa viimeisinä päivinäsi<br />
heidän autuudeksensa. Ei ole sinun elämäsi ilman tarkoitusta, sillä Jumala on sinua säästänyt<br />
65/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 53<br />
Amerikan maalla siemeneksi monen sielun autuudeksi. Niin uskomme olevan. Tutkimattomat<br />
ovat Herran tiet. Suurimmat voitot Jumala on tehnyt heikkoin ja kokonaan arvaamattomien<br />
välikappalten kautta. Sillä tavalla Hän ilmoittaa voimansa, parhaiten osoittaen, ettei Hän anna<br />
kunniaansa vieraalle, eikä tarvitse miesvoimaa sodassansa, vaan Henkensä voimalla ainoastaan<br />
kaiken vaikuttaa.<br />
Ole nyt tervehditty tältä pikkuiselta kokousväeltä täällä Bodenissa. Synnit ja kaikki<br />
epäilykset todistamme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ikuiseen muistoon olet jäänyt.<br />
Terveisiä ovat lähettäneet Lapin kaikki kristityt vanhukset viime kirjeesi kuultuansa. Jää<br />
Jumalan armon ja rauhan haltuun.<br />
Kirjoitti seurakunnan kanssa ja puolesta<br />
Lauri Koistinen, Eero Mäkelä, Edvin Abrahamsson y.m. perheittensä kanssa.<br />
66/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 54<br />
Palohuornasessa 8.11.1981<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa, Jumalan armo ja rauha olkoon<br />
kanssanne nyt ja iankaikkisesti, amen.<br />
Lähetän jonkun rivin kuulumisia täältä Lapinmaalta nyt, kun jo on kulunut viikon päivät<br />
Kiirunan kokouksista. Siellä oli meillä kallis kanssakäyminen ja runsas armopöytä sieluin<br />
ravinnoksi. Kävimme myös Herran ehtoollisella kaikki kristityt. Jumala antoi Sanansa oven olla<br />
auki kaikille puhuvaisille veljille, ja Jumalan voima oli tuntuvalla tavalla keskellämme. Tulipa<br />
todeksi virrenkirjoittajan sana Davidin psalmista: ”Se ompi Herrall´ aivan huokia, ett' tomust'<br />
köyhän korottaa..” Kyllä Jumalan Henki saattaa avata taivaallisen viisauden aarreaitan köyhille<br />
hengessä, niin kuin entisinä aikoina. Jumalalle olkoon kiitos kaikesta siunauksesta, jota olemme<br />
nauttineet sielun ja ruumiin puolesta.<br />
Lähetän ohessa kopion Suomeen lähettämästämme kirjeestä. Norjaan lähetettyä kirjettä en<br />
nyt ehdi kääntämään suomeksi.<br />
Maailman merellä lainehtii nyt suuret tuulispäät, ja vain Herra tietää, koska sodan pauhina<br />
alkaa myllertää ympärillämme. Jo on aika synnin tulla rangaistuksi. Jo on aika Jumalalla näyttää<br />
voimansa pilkkaajilleen. Jo on aika kostaa jumalattomille heidän töittensä ansion jälkeen. Jo on<br />
aika meidänkin saada väkevä muistutus kuolevaisuudestamme, niin että saisimme sydämemme<br />
irti katoovista kappaleista. Jos Herra rankaisee ulkonaisella hädällä, niin Hän siunaa meitä<br />
hengellisellä siunauksella. Kun Jumalan Henki vain sydämiämme hallitsee, niin sanomme<br />
virrentekijän kanssa: "Menköön matkaans' kalu, ei oll´ siihen haluu, Jeesus tavaran´... Ja<br />
Lutherus sanoo: "Jos veis he aarteemme, osamme, onnemme, ne heidän olkohon, vaan meidän<br />
iät on, Jumalan valtakunta."<br />
Olemme tänään käyneet katsomassa vanhaa ja raihnaista sisarta Josefiina Dynesiusta<br />
Nattavaarassa. Hän on pian lähtijä tästä maailmasta. Kävimme sanomassa luultavasti viimeiset<br />
terveisemme ja hyvästimme. Anteeksi, siinä anoimme ja toisillemme vakuutimme Jumalan<br />
puolesta. Niin ikä voittaa ja maa ottaa lainansa takaisin. Vaan vanhurskaan muisto pysyy<br />
ikuisesti.<br />
Empä tiedä sanoa, saammeko mekään toisiamme tämän maan päällä enää nähdä, vaan pian se<br />
aika tulee, jolloin uusi aurinko nousee ja iankaikkinen uusi vuosi alkaa laskemattoman auringon<br />
maassa tuolla puolella Jordan-virran. Kaunis on maasta ostettu lauma, joka silloin koolle tulee.<br />
Ei ole siinä kokouksessa valitusta, eikä huokauksia, ei riettaan kiusauksia, eikä ruumiin vaivoja.<br />
Ei silloin tule katumus meille siitä, että täällä armon ajassa etsikon aikamme tunsimme ja<br />
maailman ilon hylkäsimme ja Jeesuksen ristiä kannoimme. Toivon ankkuri on iankaikkisuuden<br />
rannalle kiinnitetty, ja jos koska, niin kuoleman ja koettelemuksen aikana tuo toivo lohduttaa<br />
sydämemme. Toivo antaa voimaa kärsiä ristiä pitkämielisyydellä – sillä mitä onkaan meidän<br />
vaivamme sen autuuden rinnalla, joka on täydellinen taivaissa.<br />
Jää nyt Jumalan armon ja rauhan haltuun. Uskollinen ja totinen Jumala on kanssamme joka<br />
päivä maailman loppuun asti. Ei enkelit, eikä esivallat, ei korkeus, eikä syvyys, ei nykyiset eikä<br />
tulevaiset, saata meitä pois erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Jeesuksessa Kristuksessa,<br />
meidän Herrassamme. Tästä pitäkäämme kiinni, kun omavanhurskaus tulee Jumalan lasten päälle<br />
kantamaan. Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme.<br />
Synnit ja epäileväisyydet annan ja todistan anteeksi Jumalan puolesta. Ole iloinen kuin<br />
kesähevonen ja niin kuin ansasta päästetty lintu. Täysi hinta on maksettu syntivelastamme<br />
Golgatalla ja verinen risti velkakirjamme päälle vedetty.<br />
Terveisiä kaikilta Lapin ja Suomen kristityiltä. Kaikki saivat kuulla kirjeesi Kiirunassa ja<br />
liikutetuin sydämin niitä lukeneet.<br />
Jää Jumalan armon ja rauhan haltuun. Vähä veljesi Herrassa<br />
Lauri vaimoni ja lasteni kanssa.<br />
67/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 55<br />
Malmberget 17.11.1981<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha olkoon<br />
kanssanne.<br />
Lähetän tässä ohessa ensimmäisen pikku osan Laestadiuksen puhtaista saarnoista, joita<br />
olemme hommaamassa niistä mikrofilmeistä, mitä olemme ostaneet valtion arkistosta<br />
Helsingistä, yliopiston kirjastosta Helsingistä ja Oulun maakunta-arkistosta. Minulle on niitä<br />
käsikirjoituksia kotona 13 rullaa mikrofilmillä, mikä tarkoittaa yli 10.000 sivua tavallisia<br />
kirjepapereita.<br />
Nyt olen keskittynyt kopioimaan Huutavan Ääntä korvessa alkuperäisessä muodossa. Olen<br />
korjannut J. F. Hellmannin toimittaman laitoksen vuodelta 1906 ja otan valokopiojäljennöksenä<br />
Hellmannin kirjan, kun olen siihen ensin korjannut muutetut sanat ja lisännyt poisjätetyt lauseet.<br />
Niitä Huutavan Ääniä tulee 50 kappaletta. Siinä on 480 sivua. Ensimmäiset kappaleet<br />
valmistuvat uudeksi vuodeksi.<br />
Olen myös saanut tietää, että saan melko varmasti ostaa ison kassakaapin tästä<br />
valtionvirastosta, jossa olen töissä. Sitten saan panna mikrofilmit ja kaikki vanhinten kirjeet ja<br />
tärkeimmät nykyisetkin kristillisyyden paperit varmaan talteen kotona. Ei varkaat kaiva eikä tuli<br />
syö, kun Jumala varjelee.<br />
Olen nyt töissä ja täytyy lopettaa, sillä työkin pitää hoitaa. Olemme nyt odottamassa vain<br />
uuden vuoden kokouksia Jellivaaran kirkolle.<br />
Jää Jumalan armon ja rauhan haltuun. Terveisiä Williamille, Einolle, Fernille, nuorelle<br />
everstiluutnantille vaimonsa kanssa y.m. ystävillemme. Lähetä niitä nuoria tänne Lappiin uudeksi<br />
vuodeksi. Meillä on iso talo, jonne mahtuu paljon. Synnit ja vihollisen peljästykset saarnaan ja<br />
todistan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Rukoile puolestamme.<br />
Vähä poikanen suuressa sodassa<br />
Lauri Koistinen<br />
PS. Jos sinulla olisi vielä tallella arvokkaita vanhinten kirjeitä, niin laita tulemaan tänne. Kyllä<br />
ne kassakaapissa tallella pysyvät. Tarkoitus on niitä kopioida eli painaa useammalle<br />
rakennukseksi. Minä saan apua Suomen nuorilta kristityiltä tässä työssä. Hannu Viljakainen<br />
kirjoittaa koneella puhtaaksi L.L.L:n saarnoja ja muut ovat apuna muulla tavoin.<br />
Sama.<br />
PS.2. Tuli muistoon, kun vanhus Mickel Filip Nilsson, 90 vuotias, kuultuaan sinulta tulleen<br />
vanhan Frans Parakan kirjeen, kertoi, että hän oli 1920 kyytimiehenä saarnaajille Killimästä<br />
Paukin kautta Soutujärveen. Parakka puhui kirjeessä tästä reissusta. Vielä elää vanhinten<br />
kyytipoika, ja on meillä turvana kristillisyydessä. Kerropa sinäkin elämäsi tarinaa kirjeessä.<br />
Koska sait kristillisyyden ja ketkä saarnaajat sinulla olivat ensimmäiset opettajat Koska menit<br />
Amerikkaan Oletko nähnyt vanhimmat siellä Amerikassa ollessasi Kerro mitä satut<br />
muistamaan.<br />
Sama<br />
68/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 56<br />
Palohuornasessa 6.1.1982<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha<br />
lisääntyköön teille, amen.<br />
Kiitos rakennusaineista ja terveisistä sinulle ja Einolle vaimonsa kanssa. Kaipaus on<br />
sydämessä teitä kaikkia nähdä, kuten myös Williamia ja sotaherraa. Ikävä vain, kun ei<br />
sotaherralla ollut aikaa silloin jäädä olemaan kanssamme pitempää aikaa, kun piti mennä<br />
lentokentälle töihinsä. Kunpa Jumala varjelisi heitä kaikkia ja johdattaisi sisälle Jumalan<br />
valtakuntaan, jotta ei sielun vahinko tapahtuisi.<br />
Olemme pitäneet uudenvuoden kokoukset Jellivaarassa kuten entisinä vuosinakin.<br />
Saarnaavaisia veljiä oli tullut Suomesta veljeni Kalervo sekä Severi ja Heimo Mäkelä.<br />
Kristityitä oli koolla noin 50 sielua kolme päivää seurakuntasalissa. siellä Lapin vaimot<br />
palvelivat yhdessä muutamien Suomen vaimoin kanssa keittiössä. Meillä kotona oli noin 19<br />
yövierasta Suomesta. Lapin kristityt majoittuivat Jellivaaraan ja Keskijärveen. Meiltä on noin<br />
35 mailia Jellivaaran kirkolle, ja jouduimme ajamaan autoilla edestakaisin tätä väliä.<br />
Kaikki asiat menivät hyvin sekä hengellisten että ruumiillisten olosuhteitten puolesta.<br />
Saimme viettää Karitsan häitä uudella ja parhaalla viinalla nautiten vanhurskautta, iloa ja<br />
rauhaa Pyhässä Hengessä, josta Jumalalle kiitos olkoon, amen.<br />
Olen saanut valmiiksi 10 ”Huutavan Ääntä korvessa” korjattuna alkuperäisen tekstin<br />
mukaan, vaan myin kaikki suomalaisille. Sinulle lähetän yhden niin pian kuin seuraava erä<br />
valmistuu. Lähetän sen lentopostissa vanhaan adressiin. Tilasin taas eilen Helsingin yliopiston<br />
kirjastosta mikrofilmattuna kaikki loput Laestadiuksen käsikirjoitukset, jotka siellä ovat.<br />
Foonattuani sinne eilen, sain tietää, että niitä on vielä paljon jäljellä, vaikka minulla on jo 13<br />
rullaa kotona. Yhdessä täysinäisessä rullassa on 600 kuvaa, ja jokaiseen kuvaan mahtuu 2<br />
tavallista preivin sivua. Olemme Eeron kanssa kristittyin avulla hankkineet mikrofilmin<br />
lukulaitteen ja valokopiolaitteen, jolla voi kopioida tavalliselle paperille kahden puolen.<br />
Huutavan Ääni on kokonaan kotona tehtyä käsityötä. Yksi kirja on ottanut yli 10 tuntia<br />
valmistaa. Lapset ovat olleet apuna ompelemassa lehtiä yhteen.<br />
Margit Ojala Uudesta Kaarlepyystä luki sinun kirjeitäsi meillä ja iloitsi Hengessä, kun<br />
tunsi sinun Hengen niistä. Hän pyysi minun kirjoittamaan häneltä sydämenpalavaiset<br />
terveiset. Margit on jo aika vanha, luulisin päälle 70 vuotta. Hänen päälle ovat<br />
boremannilaiset tehneet paljon työtä voittaakseen hänet joukkoonsa takaisin. Hän ei ole<br />
voinut koskaan hyväksyä lihallista vapautta eikä hengellistä vääryyttä, jota on näkösällä ollut<br />
Suomessakin jo kauan aikaa. Hänhän pyysi minua vastaamaan Väinö Vinkille, joka nyt on jo<br />
kuollut. Saarnaaja Vinkki lähetti minun kirjeeni takaisin avaamattomana ja kirjoitti kuoreen<br />
sanat: ”lähetetään takaisin lähettäjälle”. Kun Margit kuuli tämän kohta asian tapahduttua, niin<br />
hänpä allekirjoitti minun kirjeeni omalla kädellään ja lähetti sen Vinkille Uudesta<br />
Kaarlepyystä. Se kirje meni perille. Ei Vinkistä ole kuultu sen jälkeen mitään. Hän on nyt<br />
kuollut semmoisenaan. Muuten Margit Ojala on Suomen ruotsalainen ja puhuu molempia<br />
kieliä, paremmin ruotsia. Hän on saarnaaja Otto Tastin sukua, joten ei ole kumma, että hän on<br />
katkera menetys boremannilaiselle herrasväelle. Onhan näet suuri häpeä, kun on<br />
”eriseuraisia” omassa suvussa.<br />
Suomeen tulee tehtäväksi saarnareissu tänä vuonna eeron kanssa, jos Jumala suopi. Emme<br />
ole vielä sitä asiaa sen tarkemmin päättäneet. Ei se reissu aivan heti tule. Vuosi on vasta<br />
alkanut.<br />
Jää nyt Jumalan armon ja rauhan haltuun. Synnit ja epäilykset todistamme anteeksi<br />
Jeesuksen nimessä ja veressä. Rukoile edestämme.<br />
Lauri perheeni kanssa<br />
69/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 57<br />
Palohuornasessa 7.3.1982<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Jumalan armolla ja rauhalla<br />
tervehtelen teitä.<br />
Kiitos kalliista kirjeestäsi, jonka olemme saaneet taas virkistykseksi. Vanhat Lapin kristityt<br />
ovat myös saaneet kuulla sen, ja lähettävät terveisiä. Ei täällä ole mitään erityistä tapahtunut<br />
viime aikoina. Vanha sisaremme Maria Johansson Kuusihuornasesta on haudattu Jellivaaran<br />
hautausmaalle joku aika sitten. Hyvin hänen lapsensa meitä vastaan ottivat, kyynelillä ja ympäri<br />
kaulan. Eero puhui kotipihalla arkun ääressä muistosanoja ja muistutuksia, minä vuorostani<br />
hautausmaalla. Veisasimme lopuksi virren: ”Minä vaivainen mato ja matkamies, monta<br />
vaarallist´ vaellan retkee - - - Ei kotoo ja kaupunkii pysyvää, mull´ ilmass´ tässä liene…”<br />
Siellä Jellivaaran hautausmaalla lepää monta vanhurskasta sielua, kuten esimerkiksi Viktor<br />
Björkman vanhin, jonka muisto pysyy ikuisesti. Lohduttelimme itseämme ja matkaystäviä sillä<br />
sanalla, että kohta haudat aukenevat ja Jeesus tulee noutamaan omansa pois parempaan<br />
maahan ja taivaaseen.<br />
Norjassa kävin perheeni kanssa menneen pyhän yli. Pysähdyimme Porsangerin alueelle<br />
lähelle Lakselvia, missä asuimme Atle ja Randi Akselsenin luona. He ovat sinne siirtyneet<br />
Kjöllefjordista joku vuosi sitten, ja rakentaneet uuden talon sinne. Heillä on muutamat lapset<br />
siinä samassa kylässä, jotka ovat jo aikuiset – vaan uskottomat ja suruttomat. Kävin<br />
katsomassa muutamia saarnamiehiä siellä, jotka ovat nyt eronneet toisistaan. Peder Eriksen on<br />
Gunnar Jönssonin puolueessa, vaikka ei olekaan aivan yksimielinen hänen kanssaan. Toinen<br />
saarnamies Hans Hansen, joka siellä on, pitää omia kokouksiaan muutaman kymmenen kanssa.<br />
Hänet Gunnar heitti yli laidan pari kolme vuotta sitten. Kävimme Hans Hansenia kuulemassa,<br />
samoin hänen kumppaniaan Hilmar Iverseniä. Meistä näytti siltä, että he saarnaavat aidatonta<br />
ja laidatonta evankeliumia. Koreuteen ovat hukkuneet korviaan myöten, eikä synnillä ollut<br />
yhtään nimeä. Emme tiedä enempää heistä, vaan sen verran olemme saaneet käsittää, etteivät<br />
he tahdo meitä sinne opettamaan. Olemme kaiketi liian lakihenkiset heidän mielestään. Hyvin<br />
he kyllä palvelevat ja ihmisiksi käyttäytyvät, niin ettei ole moitetta siitä. Onhan niitäkin nähty,<br />
joilla on suorastaan päälle näkyväinen hengellinen viha kristityitä kohtaan, vaan nykyään<br />
näyttää suuri joukkokin tasaantuvan. Laestadius sanoo, että sydämen viha voi muuttua<br />
rakkaudeksi, mutta sappiviha ei muutu koskaan. Niin ettei vihakaan aina ole kaikkein pahin<br />
aine. Pahempi taitaa olla vilpillinen rakkaus ja ulkokultaisuus, joka Juudaksella oli.<br />
Nyt olemme lähdössä Bodeniin pikku rukouksiin Edvin Abrahamssonin luokse. Eero meni<br />
sinne jo eilen perheensä kanssa. Eihän siellä Bodenissa ole muita tunnetuita, kuin nämä kaksi,<br />
vaan on siellä rukouksissa käynyt joku eriseuran metsälammas, jotka ovat anteeksikin anoneet,<br />
vaan jääneet taka-alalle. Ei ole mitään sen koommin kuulunut. Samankaltaisia olemme<br />
tavanneet Pajalassakin joku vuosi takaperin, kun siellä kävimme rukoukset pitämässä kirkon<br />
huoneessa, kun Janne Kuoppalakin vielä oli elämässä.<br />
Katse on nyt käännetty Suomeen käsin, jonne tulee suuri matka tehtäväksi huhtikuun<br />
aikana. Silloin saamme olla lämpimämmässä ilmassa, sillä ei missään maailmassa ole tällä<br />
hetkellä niin viljavaa kristillisyyttä, kuin Suomessa, missä saamme olla koolla suuremmin<br />
lukumäärin ja hartaammin mielin. Siellä on paljon nuorta väkeä, ja joitakin vanhempiakin.<br />
Siellä on näkösällä hedelmä siitä opista, mitä Levi-vanhin opetti. Ei hellä evankeliumi kanna<br />
sellaista hedelmää.<br />
Huutavan Ääniä on muutama kymmenen. Ne on kalliita (200 mk) kappale. Käsityö ja<br />
valokopio on kallista. Aineetkin maksaa. Sinun kirja on jo maksettu.<br />
Kyllähän minulla on usein mielessä, että tarvitsisi voittaa joku ystävä väärästä mammonasta<br />
kristillisyydelle, niin että saisi painaa kirjapainossa puhtaita Jumalan Sanan kirjoja. Raamatun,<br />
Lutherin ja Laestadiuksen sekä vanhinten kirjoituksia. Olisihan meillä käsillä yksi iso<br />
saarnakokoelma näissä valtionarkiston ja yliopistonkirjaston kokoelmissa. Olisihan sitten<br />
70/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 57<br />
aihetta painaa kaikki sinulta saadut vanhinten kirjeet Amerikkaan, joita ei koskaan ole painettu.<br />
Minä olen kopioinut niitä 100 kpl, mutta parempi olisi saada ne kirjaksi muutama 1000 kpl.<br />
Olen joskus sanonut, että helposti kristillisyyden työssä saisi 5 miljoonaa kulumaan, kun<br />
vain painaisi puhtaita Jumalan Sanan kirjoja ja antaisi niitä lahjaksi ihmisille. Meillä on jo<br />
kysymys, saammeko edes yhden kirjan painetuksi näin pienellä ja köyhällä joukolla. Uskon<br />
kuitenkin, ettei Jumala ole köyhä. Kun tarve vaatii, niin Hän antaa tarvittavat työvälineet<br />
kristillisyyden käyttöön. Vanhimmat ovat kuitenkin sanoneet, että tämä kristillisyys on<br />
rakennettu köyhäin varoilla. Ei tämän maailman rikkaat sinne uhraa, vaan he uhraavat pirulle<br />
kaikkensa.<br />
Jää nyt Jumalan armon ja rauhan haltuun lastesi kanssa. Synnit ja viat on anteeksi monen<br />
todistajan kautta, Jeesuksen nimessä ja veressä. Ole nyt lohdutettu yksinäisyydessäsi tietäen,<br />
että nimesi on kirjoitettu taivaassa. Terveisiä lapsille minulta väkeni kanssa samoin kuin<br />
Eerolta, joka eilen tässä meillä matkallaan Bodeniin perheensä kanssa.<br />
Piirsi vähä veljesi Herrassa<br />
Lauri Koistinen<br />
71/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 58<br />
Palohuornas 25. 3. 1982<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill lastesi kanssa. Jumalan armolla ja rauhalla<br />
tervehtelen teitä siellä kaukaisella Amerikan maalla.<br />
Lähetän tässä tämän päivän lehdestä leikatun Gunnar Jönssonin kuolinilmoituksen. Siinä lukee<br />
suomennettuna seuraavaa:<br />
”Minun rakastettuni, meidän rakkaamme Gunnar Jönsson s. 1. 2. 1905 k. 22. 3. 1982 on<br />
kodissaan rauhallisesti ja hiljaa nukkunut elävässä uskossa Vapahtajaansa, jättänyt meidät<br />
sisarukset, sukulaiset ja monet ystävät syvään suruun ja kaipaukseen, vaan jäänyt meille valoisaan<br />
muistoon säilymään. Hirvijärvi 24. 3. 1982 Hanna (lasten nimet ja puolisot). Lasten lapset ja lasten<br />
lastenlapset…<br />
Niin lepää siunattuna, sinä hyvä uskollinen palvelija. Mene sinun Herrasi iloon ja saa palkkasi<br />
vaivoistasi. Seutujen ympäri kuuluu suru ja itku, suuri valitus käy Sionin linnasta. Sinä olet poissa,<br />
sinä, joka olit meille paimen, ystävä, isä. Kiitos kaikesta. Lepää rauhassa.<br />
Hautaus Ylitornion kirkossa lauantaina 3. 4. klo 13.00. Ne, jotka läsnäolollaan tahtovat<br />
kunnioittaa poismenneen muistoak, kutsutaan hautaustoimituksen jälkeen seurakuntatalolle.<br />
Ilmoittautuminen viimeistään 30. 3. puhelin se ja se. Kukkia ei sallita. Ajatelkaa mielellään<br />
Hirvijärven ruoushuonetta ja Ylitornion seurakuntataloa…”<br />
Niin on se suuri ja metallinsointuinen ääni sammunut. Ikävä vain, kun eksyneet tähdet saavat<br />
raskaan tuomion töistään. En vain olisi siitä surullinen, jos Jumala olisi hänetkin taivaaseen ottanut,<br />
vaan ei sinne pääse sivuitse esikoisten seurakuntaa ja sivuitse sitä oppia, jota aikakaudessamme on<br />
puhtaana saarnattu ensin Laestadiuksen suulla ja aina Pikku-Leeviin asti, ja niin meihin asti – jotka<br />
siinä opisssa olemme olleet pysyväiset Jumalan armon kautta.<br />
Nyt valmistelememme Suomen matkaa, ja kiirettä piisaa. Perheenikin lähtee Suomeen 3<br />
viikoksi, mutta vaimoni on lasten kanssa sukulaisten luona, ja joissakin paikoissa kokouksissakin,<br />
missä on mahdollisuudet siihen. Eero tulee meidän autossa Suomeen. Hänen väkensä jää kotiin, ja<br />
appivanhemmat auttavat jonkun ajan siellä.<br />
Kirjoitan sitten Suomesta kuulumisia matkan varrelta. En ole saanut sinulta kirjeitä taas vähään<br />
aikaan, mutta kyllä sinä taas pian kirjoittanet. Ja jos et itse jaksa, niin kyllä Eino tai William jonkun<br />
sanan panee tulemaan. Toivon, että olet terveenä vielä.<br />
Hyvästi nyt tällä kertaa. Jää Jumalan armon ja rauhan haltuun. Usko kaikki synnit ja pahat<br />
tuntemiset anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Rukoile puolestamme. Terveisiä kaikille lapsillesi<br />
ja lasten lapsille, erityisesti everstiluutnantille.<br />
Piirsi vähä veljesi Herrassa<br />
Lauri Koistinen<br />
72/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 59<br />
Karinainen 17. 4. 1982<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill, lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha olkoon<br />
teidän kanssanne.<br />
Kiitämme kalliista kirjeestäsi, jota olemme lukeneet kristittyin kanssapuheissa täällä Suomessa.<br />
Sanoit olevasi meidän mukanamme hengessä, kuten oletkin sydämiimme kirjoitettu uskollisena ja<br />
koeteltuna kristittynä. Tiedämme, että sinä kiittäisit Jumalaa suurella äänellä jo kokoushuoneen<br />
ovelle tultuasi nähdessäsi oikeat Israelin lapset kokoontuneina. Me tunnemme hyvin sinun ahtaan<br />
asuinsijasi siellä kaukaisella pakanain maalla, missä ei yksikään oikea Israelin lapsi käy sinua<br />
lohduttamassa. Vaan Israelin Jumala elää, eikä Pyhä Henki, joka on oikea lohduttaja, ole rajoitettu<br />
vain yhteisiin kristittyin kokouksiin. Lohduttaja on lohduttanut apostoli Johannesta yksinäisyydessä<br />
Patmoksessa, ja niin Hän lohduttaa sinuakin siellä kaukaisessa Amerikan Patmoksessa, missä olet<br />
hyljättynä Ihmisen Pojan tunnustamisen tähden. Ole sen tähden vahvassa turvassa esikoisten<br />
seurakunnan helmassa, johon olet päässyt jo nuoruutesi aikana. Olethan autuas ja onnellinen<br />
kaikkien amerikkalaisten suhteen, koska olet Jumalan voiman kautta vieläkin Siionin vuorella ja<br />
elävän Jumalan kaupungissa priiskoitusveren tykönä. Ethän sinäkään kaipaa uutta eli parempaa<br />
kristillisyyttä. Eihän seurain suuruus ole asiain totuus. Vaikka 10.000 laulaisi yhteen ääneen, mitä<br />
se merkitsisi Jumalan edessä Parempi on mennä yksin taivaaseen kuin kolmen miljardin kanssa<br />
helvettiin. Parempi seurata yksi Jeesusta kuin koko maailman kanssa perkelettä. Eikös näin ole<br />
Suomenmaalla olemme matkaa tehneet ja Jumalan voima on ollut kanssamme. Muutama on<br />
tehnyt parannuksen matkan aikana ja tarttunut Pyhän Hengen verkkoon. Näin tapahtui<br />
Lappeenrannassa ja Joensuussa. Toivomme, että Jumala antaa soveliaan ilman, niin että kylvetty<br />
Siemen hedelmän kantaa. Kristityt ovat saaneet myös uudistaa ensimmäisiä liittoja Yljän Jeesuksen<br />
kanssa, herätä parempaan ahkeruuteen ja uneliaisuuden synnistä parannusta tehdyksi. Ilman<br />
alinomaista ahkeroimista eteenpäin emme kauan totuudessa pysyisi, vaan maailman rakkaus ja<br />
hengellinen uni tekisi kaikesta lopun.<br />
Matka on mennyt yli puolivälin ja Jumala on varjellut kaikesta pahasta. Ei ole monta siitä<br />
suuresta joukosta tullut, koska heitä on ankarasti kielletty tulemasta, kuten Vanajan kirkkoherrakin<br />
tiesi meille kertoa Vanajassa kokouksia pitäessämme. On kuitenkin Mikkelissä käynyt muuan siitä<br />
joukosta, joka on syvästi herännyt ja autuutta kaipaavainen sielu, jonka Kalle veli hyvin tuntee.<br />
Siellä Vanajan kokouksissa oli myös sisaremme Margit Ojala Uudesta Kaarlepyystä. Hän oli<br />
matkustanut sinne jo hyvissä ajoin ennen kokouksia ja asui jonkun vanhan ystävänsä luona. Margit<br />
ei vain saanut ketään mukaansa kokouspaikalle. Hän tarjosi meille ruuan eräässä ruokalassa<br />
Hämeenlinnassa.<br />
Kävimme myös tässä paikkakunnassa Yrjö Mäkelän luona. Hän ei tervehdi ketään Jumalan<br />
terveellä, vaan alkaa pilkkaamaan niitä, jotka niillä sanoilla tervehtivät. Tämä on pohjoisesta tullutta<br />
Lemminjoen valkeutta. Kun Eero veli huomautti Yrjölle, että kristillisyyden vanhimmat ovat<br />
tervehdelleet niillä sanoilla, niin vastasi Yrjö, että vanhimpia on ollut monenlaisia. Kun Eero<br />
mainitsi Apelqvistin, niin Yrjö sanoi, että vielä on kolme huoravanhinta Appelin kuoleman<br />
jälkeenkin, joista yksi oli August Isaksson. Vaan tämä on helvetistä ylösnostettu valhe. Olihan<br />
Laestadiuksesta ja Purnusta samanlaisia valheita matkaan pantu, joita ei kaikki pirutkaan usko, vaan<br />
jotkut sen mieliset.<br />
Kristillisyys Suomessa on kasvanut ja lisääntynyt Jumalan armossa. Hedelmälliset oksat ovat<br />
täällä viinapuussa, ja toivomme Jumalan antavan kastetta taivaasta omalle peltopalaselleen täällä<br />
kylmässä Pohjolassa. Muutamat ovat kyllä häpeäpilkutkin kristillisyydessä, vaan ei kristillisyys sen<br />
tähden ole väärä. Itse kunkin asiaksi jää kohtansa korjata ja vikansa parantaa. Jumalan Sanaa<br />
saarnataan ihmisten muotoon katsomatta. Vieläpä nimeltä puhutellaan ja muistutetaan<br />
huolimattomia parannusta tekemään, jos mieli Jumalan perilliseksi tulla. Pian on perinnön jako<br />
tuleva, sillä loppu on lähellä.<br />
Lahdessa ollessamme kuulimme (ohikulkumatkalla, yövyttyämme Hilma Laaksosen luona) kun<br />
muuan boremannilainen sattui tulemaan tiellä vastaan, että Gunnar Jönssonin hautajaisia<br />
73/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 59<br />
kuunnellaan ääninauhalta Lahden rukoushuoneella. Lohduttakoon nyt itseään Gunnarin rakastajat<br />
kuuntelemalla kuoleman kasettia. Sellaiseksi mustaksi magiaksi on se boremannilaisuus<br />
muodostunut.<br />
Ei muuta tällä kertaa. Jumalan rauha hallitkoon sinua, uskollinen sielu. Synnit ja heikkoudet<br />
saarnaamme ja todistamme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ole lohdutettu murheessasi ja<br />
ikävässäsi.<br />
Kirjoitti seurakunnan kanssa ja puolesta, vähä veljesi Herrassa<br />
Kaikki kristityt lähettävät sinulle ja lapsillesi terveisiä.<br />
Lauri Koistinen<br />
74/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 60<br />
Palohuornasessa 16. 5. 1982<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha lisääntyköön<br />
teille.<br />
Kiitos ensiksi kalliista kirjeestä sekä Huutavan Äänistä suoritetusta maksusta, joka tuli kauniisti<br />
perille. Hauska oli kuulla, että sinun lapsesi ovat luvanneet niitä lukea. Kyllä olisi suuri ilo Jumalan<br />
enkeleillä taivaassa, jos sinun lapsesi saisivat armon syntyä Hengestä uudeksi luontokappaleeksi.<br />
Usein on sydämessä ikävä ja kaipaus saada nähdä kasvojasi ja lapsiasi tämän maan päällä, vaan<br />
Herra tietää, jos niin tapahtuu. Nyt on rauhaton aika maailmassa, eikä kukaan tiedä, kuinka pian<br />
yksi ja toinen valtakunta joutuu sotaan ja muihin raskaisiin koettelemuksiin. Silloin ei enää ole<br />
mahdollista merten yli lentää, jos meidänkin valtakuntamme näihin pyörteisiin joutuvat. Vaan<br />
Jumalan kädessä ovat kaikki asiat. Ei Hän anna omiensa hukkua, vaikka maailma hukkuisikin.<br />
Elämme toivossa, että Jumala tekee työtä väsymättä lastemmekin kohdalle, niin että heistä tulisi<br />
Hänelle iloa vanhalla iällänsä. Sitähän meidän pitää väsymättä rukoilla uskossa.<br />
Lähetän tässä ohessa muutaman pienen kirjoituksen etsikkoaikamme aamupuolelta. Ne ovat<br />
hyvät kirjoitukset, joissa on totuuden pettämätön perustus. Anna lastesikin niitä lukea. Ne kertovat<br />
meille poisnukkuneitten autuaallisesta kuolemasta. Siinä on Laestadiuksen oman tyttären kuoleman<br />
muisto, Eleonoran, joka pääsi maallisenkin isänsä luo samalla kuin Taivaallisenkin. Laestadiuksella<br />
oli 12 lasta, joista suurin osa meni maailmaan. Pieni poika Leevi, joka oli kaksonen, pääsi jo<br />
lapsena paratiisiin. Aatu Laitinen sanoo, että ainakin kolme Laestadiuksen tytärtä seurasi sitä<br />
kristillisyyttä, jota heidän isänsä opetti. Näistä yksi oli tietenkin Eleonora, josta tässä on muistopuhe<br />
kirjoitettu.<br />
Elämme toivossa, että Jumala lähettää meille virvoituksen ajan, sillä sitä me kaikki kristityt sielut<br />
olemme kaipaamassa. Kunpa saisimme vielä nähdä kristillisyyden menevän voimalla eteenpäin.<br />
Kunpa se taivaallinen Sotasankari, Herra Jeesus, johdattaisi sotajoukkonsa valkeilla ratsuilla<br />
voitosta voittoon. Kunpa saisimme vielä nähdä sen tulen loimuavan, jota Herra tuli sytyttämään<br />
maan päälle. Siinä tulessa palavat heinät ja oljet, ja kulta ja kalliit kivet vain pysyvät.<br />
Jää nyt Jumalan armon ja rauhan haltuun. Terveisiä matkaystäviltä täältä Lapista. Synnit<br />
saarnaan ja todistan anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Rukoile puolestamme.<br />
Piirsi vähä veljesi Herrassa vaimoni Sirkan ja lasteni kanssa<br />
Lauri Koistinen<br />
75/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 61<br />
Jukkasjärvi 27. kesäkuuta 1982<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill lastesi kanssa siellä kaukaisella Amerikan<br />
maalla. Jumalan armo ja rauha olkoon kanssanne nyt ja iankaikkisesta, amen.<br />
Tahdomme tervehdellä teitä näistä Juhannuskokouksistamme täällä Jukkasjärven kirkossa ja<br />
Tuolluvaarassa, missä olemme yhteen tulleet, joukko Jumalan ihmisiä Lapista ja Suomesta.<br />
Jumalan Sana on puhtaana saarnattu ja vaikuttanut vielä terveellistä parannusta ja uudistusta<br />
kristittyin sydämissä. Uusia liittoja ja lupauksia olemme taas tehneet Herran Jeesuksen kanssa ja<br />
olemme vieläkin vakuutetut sitä, ettei tämä kristillisyys ole ihmisistä vaan Jumalasta. Kokouksiin<br />
on tullut muutamia uskottomia ja eriseuran nuoria pappeja, ja toivomme, että Jumalan Sana saisi<br />
vaikuttaa heidänkin sydämissään. Ei mikään ole pirulle suurempi harmi, kuin kristillisyyden onni<br />
ja menestys. Sen tähden tahdomme työtä tehdä Herran viinamäessä niin kauan kuin kynnelle<br />
kykenemme kaikille totisille kristityille iloksi ja kaikelle perkeleen joukolle mielikarvaudeksi.<br />
Emme ole sinua unohtaneet, vaikka oletkin Ihmisen Pojan tähden hyljätty koko Amerikan<br />
kansalta, vaan usein olet muistossamme ynnä lastesi kanssa. Vuodet vain kuluvat ja sinunkin<br />
lapsesi vanhenevat ja matkustavat väistämättömästi kohti hautaa. Voi, kuinka suuri suru se olisi<br />
meille, jos saisimme kuulla kuoleman sanomia sinun lapsistasi, niin että ei todistusta jäisi sielun<br />
autuudesta. Älä koskaan väsy rukoilemasta heidän, sielujensa edestä. Kyllä meidänkin<br />
sydämistämme nousevat huokaukset heidänkin puolestaan. Kunpa he eivät katsoisi etsikon<br />
aikaansa ylen. Nyt jos koskaan Jumala heitä kutsuu tykönsä palaamaan, kun Hän on lahjoittanut<br />
heille sinut ja sinun kauttasi vielä antanut tietää, kuinka Kristuksen seurakunta Lapissa ja<br />
Suomessa vieläkin on elämässä ja työssä ja toimessa. Kunpa Jumala kirkastaisi heille tätä suurta<br />
salaisuutta, jota ei yksikään ihminen voi ymmärtää ilman Pyhää Henkeä. Vielä olisi Isän<br />
huoneessa ruokaa ja juomaa tuhlaajapojille ja tyttärille. Vielä ovat palvelijat täällä, jotka Jumalan<br />
käskystä pukevat parhaat vaatteet alastomain raukkain päälle.<br />
Pian tämä vaivalloinen elämä loppuu. Pian me pääsemme lepäämään ja suurta sapattia<br />
pitämään Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa taivaan valtakunnassa, missä itse Herra Jeesus<br />
jakaa meille ehtoollista. Tahdomme tunnustaa totuuden ja toimittaa hengellistä virkaamme<br />
viimeiseen hengen vetoon asti. Todistamme kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.<br />
Tämän vakuutuksen kanssa saamme turvallisin mielin kallistaa päämme kuoleman uneen, kun se<br />
hetki kohdallemme tulee.<br />
Kaikki ystävät Lapista ja Suomesta lähettävät sinulle sydämen rakkaita terveisiä, erityisesti<br />
Margit Ojala Uudesta Kaarlepyystä.<br />
Seurakunnan kanssa ja puolesta.<br />
Lauri Koistinen<br />
Kalervo Koistinen<br />
Toivo Mäkelä<br />
Eero Mäkelä<br />
Severi Mäkelä<br />
y.m.<br />
76/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 62<br />
Pajalassa 14.p. syyskuuta 1982<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha<br />
lisääntyköön teille, amen.<br />
Kiitos siitä kalliista ja iloisesta kirjeestä, jonka saimme noin viikko sitten. Oli hauska kuulla<br />
sinun sanomiasi sieltä kaukaiselta Amerikan maalta. Onnellinen asia on, että sinun lapsistasi<br />
löytyy sellaisia sydämiä, jotka ottavat vastaan kristittyin kirjeitä ja lukevat Jumalan Sanaa.<br />
Jumalan suokoon, että se sana vaikuttaisi heissä Jumalan tahdon mukaisen hedelmän.<br />
Olemme lukeneet sinun kirjeesi kaikille kristityille täällä Lapinmaalla, jotka ovat olleet koolla<br />
tämän syksyisen saarnareissumme aikana, kun kuljemme ympäri Lapinmaan 8 eri paikkakunnassa<br />
yhdessä Lapinmaan ja Suomen kristittyin ja saarnaveljein kanssa. Suomesta on ollut paljon<br />
kristityitä mukanamme, joista osa jo on palannut kotiin. Matka on nyt jo mennyt läpi Ullatin,<br />
Kompelusvaaran ja Tärännön kylät. Nyt olemme Pajalassa ja vielä on edessä Junosuvanto,<br />
Vittangi ja Yli-Soppero.<br />
Veljet ovat saarnanneet puhtaan Jumalan Sanan ihmisten muotoon katsomatta, ja Jumala on<br />
antanut sanansa oven olla auki jokaisessa kokouksessamme. Kansaa on ollut koolla erityisen<br />
paljon Kompelusvaarassa ja Tärännössä, missä on neljättäkymmentä ihmistä ollut koolla.<br />
Viimeksi mainitussa paikassa oli pruustinnakin kuulemassa. Kaikkialla olemme antaneet<br />
historiankirjoja ja muita pikku kirjoituksia ihmisille, jotta totuus tulisi kuljetetuksi valheen<br />
rinnalla, jota täällä Lapissa on niin paljon kuljetettu jo vanhoista ajoista asti. Näinhän<br />
edesmenneet kristillisyyden vanhimmatkin ovat ahkeroineet työtä tehdä hyvällä ja<br />
sopimattomalla ajalla. Joku saattaa kysyä, miksi me kuljemme niin paljon, vieläpä sellaisissakin<br />
paikoissa, missä ei yhtään kutsun ääntä kuulu. Tähän vastaamme, että me Suomen poikaset ja<br />
kaikki oikeat kristityt, jotka olemme Lapinmaalta saaneet oikean kristillisyyden suuresta Jumalan<br />
armosta, olemme kaikki velkaa Lapin kristillisyydelle niin paljon uhrein edestä, joita Lapin<br />
kristillisyys on meidän tähtemme uhrannut aamunkoitosta asti, että olemme pakotetut<br />
kiitollisuutemme osoittamaan tällä tavalla, nimittäin saarnaamalla ja huutamalla niin paljon kuin<br />
kurkusta lähtee ja kynästä irtoaa, totuutta kansoille, jonka saatana on tahtonut hukuttaa<br />
erittäinkin tällä viimeisellä ja viheliäisellä maailman ajalla. Jos kristillisyyden vanhimmat olisivat<br />
kotonaan nukkuneet ja odottaneet kutsuja tulla saarnamaan, niin ei meillä olisi mitään<br />
kristillisyyttä. Aikoina, jolloin synkkä pimeys vallitsee paikkakunnissa, ei ole kutsuja<br />
odottamista. Vaan silloin on kysymys, että esikoisten seurakunta lähettää saarnaavaiset veljet<br />
viemään totuuden sanomaa pimeään korpeen toivossa, että jokukaan sielu tulisi pelastetuksi<br />
helvetistä. Teemme siis työtä toivossa, vaikka ihmissilmän mukaan olisi kaikki toivotonta.<br />
Laestadius sanoo, että meidän pitää saarnata, vaikkei yksikään uskoisi. Ja niin me tahdommekin<br />
tehdä viimeiseen hengen vetoon asti. Sielläkin sinun paikassasi antoi vanha saarnaaja kaiken<br />
omaisuutensa kristillisyyden levittämiseksi niihin paikkoihin, missä ei vielä ollut kristillisyyttä,<br />
vaan mitä niillä varoilla tehtiin. Joo, niillä rakennettiin kirkko omaan kylään, missä sai syödä ja<br />
paskantaa, sekä haista paikallaan niin kuin seisova vesi altaassa. Tätähän sinä meille muistelit<br />
siellä ollessamme. Voi niitä mukavuutta rakastavia laiskavatsoja Amerikan maalla, jotka näin<br />
väärinkäyttivät saarnaajan testamentin.<br />
Vanha kristillisyytemme veli Viktor Pålsson on nukkunut kuoleman uneen eilen aamulla ja<br />
näin on sisaremme Loviisa tullut murhekumppaniksi omalle sisarelleen Hilmalle, joka myös jäi<br />
leskeksi joku aika sitten. On kuitenkin meillä siitä lohdutus, ettei meidän tarvitse murehtia niin<br />
kuin niitten, joilla ei toivoa ole. Autuaat ovat ne kuolleet, jotka herrassa kuolevat. Jaa, sanoo<br />
Henki, heidän pitää lepäämän heidän töistänsä. Viktori veli sai lyhyen tautivuoteen Jellivaaran<br />
sairaalassa, missä kävimme häntä tervehtelemässä. Hän sai myös valmistaa itsensä viimeiselle<br />
matkalle ja puhui vielä omantunnon asioita ja rukoili anteeksi kristityiltä, joita siinä oli. Hän<br />
sanoi jaksavansa uskoa ja niin hän sai pian nukkua pois.<br />
77/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 62<br />
Pian tulee meillekin se käsky, jonka vanhan liiton aikana muuan kuningas sai kuulla: "Toimita<br />
talosi, sillä sinun pitää kuoleman". Sen tähden on syytä valvoa, ettei öljy puuttuisi lampusta, kun<br />
Ylkä tulee. Emme tiedä aikaa emmekä hetkeä, jona Ihmisen poika tulee.<br />
Tervehdimme sinua kaikki yhdessä näistä juhlahetkistämme täällä Pohjan maalla, missä saamme<br />
lämmitellä kylmiä rintojamme sen kynttilän paisteessa, joka vieläkin keskellämme on.<br />
Saarnaamme ja todistamme kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.<br />
Jääkää sydämellisesti hyvästi Jumalan armon ja rauhan haltuun, amen.<br />
Seurakunnan kanssa ja puolesta:<br />
Lauri Koistinen<br />
Severi Mäkelä<br />
Hannu Viljakainen<br />
Eero Mäkelä<br />
Kalervo Koistinen<br />
Kalervo Mäkelä<br />
y.m.<br />
78/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 63<br />
Malmivaarassa kirjoitettu 4.11.1982<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha olkoon<br />
kanssanne, amen.<br />
Kirjoitan muutaman rivin taas pitkästä aikaa. Kirjeen olen saanut sinulta, josta kiitän. Kyllä<br />
sinun kirjeitäsi mielellään vastaanottaisi vaikka joka päivä. Ne ovat aina yhtä tuoreita.<br />
Kuulumisia ei ole erityisiä. Elämässä ovat kristityt täällä Lapissa, vaan sairautta on vanhuksilla<br />
yhtä ja toista. Vanha Anna-Liisa Nilsson, Mikon vaimo, on sairaalassa astman takia. Eeron vaimo,<br />
Inga, taas on tällä kertaa paremmassa kunnossa. Hänelläkin on astma.<br />
Kokoonnumme nyt pyhäinmiesten päivän aikoihin Kiirunan kirkossa ja Nikkaluoktan kappelissa<br />
kolmena päivänä. Suomesta on luvannut tulla muutamia kristityitä. Muun muassa Kalle veli, Margit<br />
Ojala Uudesta Kaalepyystä ja Hannu Viljakainen muutaman nuoren miehen kanssa. On meillä<br />
silloin pieni valon aika tässä syystalven pimeydessä.<br />
Saarnakokoelma, jota olemme puuhaamassa, valmistuu vähä kerta. Suuri apu on meillä Hannuveljestä,<br />
joka kirjoittaa koneella niitä puhtaaksi. Hän on oikein toimellinen ja lahjakas siinä työssä.<br />
Hän herää jo kello neljä aamulla ja kirjoittaa saarnoja ennen töihin lähtöään autokauppaan, ja illalla<br />
töistä tultuaan taas jatkaa. Arvioni mukaan tulee kirjasta 500 – 1000 sivua suuri. Jos hyvin menee,<br />
niin se valmistuu vuoden 1983 aikana.<br />
Olemme käyneet Suomen Ylitorniolla viime lauantaina kopioimassa Mathilda Fogmanin<br />
kirjekokoelman. Siinä on kaksi alkuperäistä J. Takkisen kirjettä ja useita J. Raattamaan kirjeitä<br />
alkuperäisinä ja jäljennöksinä. Sitten parin viikon päästä on tarkoitus mennä Kittilään, missä<br />
kirkkoherra Toivo Kulpakko ottaa minut vastaan. Hän on telefoonissa luvannut antaa minun<br />
kopioida kirkonarkiston vanhoja papereita. Siellä on kirkon rangaistuskirjat, joista näkyy, kuinka<br />
kristityitä on vaivattu 1800-luvulla. Tämä kirkkoherra on aikaisemmin antanut minulle tietoja L. L.<br />
Laestadiuksen saarnakarttojen säilytyspaikoista.<br />
Olisihan minulla vähän kertomista Suomenmaan tapahtumista äskettäin, vaan en tiedä<br />
kiinnostaako sinua sen kaltaiset asiat. Tämä Niskan joukon suuri lapinvanhin Sten Johansson on<br />
kulkenut noin puolen tusinan kannattajan kanssa muutamissa paikoissa nyt syksyllä, muun muassa<br />
Tampereella, Lahdessa ja Joensuussa. Siellä oli vastaanottajina Yrjö Mäkelän lisäksi Aulis<br />
Paloniitty ja joitakin saarnaaja Paavo Peltos- vainaan jäännöksiä. Heitä on Suomessa 10 – 20<br />
paikkeilla. He ovat samoja boremannilaisia kuin muutkin siitä isosta joukosta. Minä nimittäisin<br />
heitä puoliboremannilaisiksi. Hekin pitävät karkeat synnit syntinä, mutta maailman muotoisuus ja<br />
turistimatkat etelän aurinkoon ovat luvalliset samoin kuin vähäiset Jumalan sanan muutokset,<br />
esimerkiksi Suomen postilloissa.<br />
Tampereella menivät meidän ystävämme Johanssonin kokouksiin. Hän saarnasi Kalevan kirkon<br />
rippikoulusalissa heikkoa ja hellää evankeliumia, eikä ottanut ollenkaan tekstiä. Puhuttuaan hetken,<br />
pyysi hän Yrjö Mäkelää jatkamaan. Muutamat Paavo Peltosjoukon jäännöksistä olivat kovin<br />
tyytymättömän näköisiä. Taisivat vähemmin tykätä Yrjön esiintymisestä. Hän kun on puhunut<br />
paskaa August Isakssonista, muun muassa huoravalheita. Johansson on kuulemma vaatinut<br />
parannusta Yrjöltä, vaan eihän Yrjö sitä suinkaan ole tehnyt. Peltoslaiset kai ovat painostaneet<br />
Johanssonia vaatimaan Yrjöltä parannusta jo vuosia sitten kirjeen kautta. Melvin Niskan joukko<br />
kutsuu kuitenkin Yrjöä ”vanhimmaksi”. Sitten kokousten jälkeen menivät meikäläiset Yleniukselle<br />
kylään, jonne kaikki oli kutsuttu. Sinne meni siis Kalervo veli, Severi Mäkelä, Hannu Viljakainen<br />
ynnä muita. Siellä he saivat pitää ”rakasta kanssakäymistä” kuten seuraavasta näkyy:<br />
Meidän ystävämme olivat tarkoituksella alkaneet pitämään kanssapuheita kristittyin esikuvasta,<br />
koska Johansson antaa toisille luvallisuuden olla pitämättä esiliinaa, vaikka muutamat hänen<br />
lampaistaan Lapissa pitävät sitä. Severi oli maininnut Kuoksu vanhimman sanat: ”Vyöliinaton<br />
vaimo on niin kuin hännätön koira.” Johanssonin kumppani, Albert Jänkänpää, oli sanonut, että<br />
Lapissa heitä on opetettu sitä esikuvaa kantamaan (vyöliinaa). Veljeni Kalervo oli yhdessä<br />
huoneessa istumassa ja puhumassa vapaasti kristillisyydestä. Silloin Sten Johansson meni siihen<br />
lähelle kuuntelemaan. Kalervopa teki suoran kysymyksen Johanssonille sanoen: ”Kuule, Steeni,<br />
79/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 63<br />
oletko sinä näille ihmisille saarnannut esiliinan kuuluvaksi kristillisyyden esikuvaan” Silloin<br />
Johansson vihastui ja punehtui sanoen varsin kiivaasti: ”Sinulla ei ole mitään lupaa puhua täällä,<br />
kyllä minä sinut tunnen. Menkää heti pois täältä tai me otamme virkavallan tähän avuksi (siis<br />
poliisin). Kalervo vastasi, että tämä kokoushan on julkinen tilaisuus ja tänne kyläpaikkaan on Salme<br />
Ylenius (talon emäntä) kutsunut kaikki kirkolla. Johansson sanoi: ”Mitä te tulette meidän<br />
kokouksiimme, sillä emme mekään tule teidän kokouksiinne.” Pian tämän jälkeen meidän<br />
ystävämme läksivät pois sieltä. (Paitsi anoppini Olga Syrjä, joka on Tampereella asumassa ja on<br />
Yleniuksen emännän kanssa kanssakäymisessä, vaan aivan täysin meidän kanssamme<br />
yksimielinen.)<br />
Tässä on nyt vähän niitä varjopuolen kuulumisia. Saamme tästä nähdä, mitä niistä tulee, jotka<br />
vääryyteen suostuvat. Eivät he kestä totuuden sanaa kuulla.<br />
Olen tätä kirjoitellut töissä aina jonkun minuutin silloin tällöin. Harjoittelen kirjoittamaan<br />
kymmenellä sormella, vaan kyllä se käy hitaasti alussa. Kun on aikaa töiltäni, jotka hoidan parhaan<br />
kykyni mukaan, niin voin istua omalla tuolillani ja kirjoittaa. Tätä kirjoittaessa on mennyt aikaa<br />
kaksi päivää.<br />
Kirjoitan toiste paremman kirjeen. Jää nyt Jumalan armon ja rauhan haltuun, ja usko kaikki<br />
synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä viattomassa. Kun tulee tilaisuus, niin lähetän sinulle<br />
joitakin Takkisen kirjeitä, joita sain Mathilda Fogmanin kokoelmassa Ylitorniolta viime lauantaina.<br />
Kirjoitti vähä poikanen suuressa sodassa<br />
Lauri Koistinen<br />
Terveisiä Eerolta ja kaikilta Lapinmaan kristityiltä.<br />
80/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 64<br />
Kiirunassa 7.11.1982<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha<br />
olkoon teidän henkenne kanssa nyt ja iankaikkisesti, amen.<br />
Tahdomme tervehtiä teitä muutamalla rivillä täältä Kiirunasta, missä olemme kokoontuneina<br />
Jumalan sanan ympärille Lapista ja Suomesta. Kokouksia pidämme Kiirunan kirkossa ja<br />
Nikkaluoktan kappelissa vuorotellen. Vaikka olemme harvalukuiset kristityt koolla, niin olemme<br />
kuitenkin saaneet sen vakuutuksen Pyhältä Hengeltä, että itse Herra Jeesus on keskellämme<br />
sanansa ja lupauksensa mukaan, niin kuin Hän sanoi opetuslapsilleen: "Kussa kaksi tai kolme<br />
teistä tulevat kokoon minun nimeeni, siinä minä olen teidän keskellänne." Hän sanoi vielä, että<br />
"Katso, Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti". Jeesuksen nimeen<br />
kokoontua, se tarkoittaa, että Hänen oppinsa kanssa kokoontua - ja niin me ymmärrämme, ettei<br />
ketkään muut voi Jeesuksen nimeen kokoontua, kuin Pyhän Hengen saaneet kristityt, joilla<br />
ainoastaan Kristuksen oppi on sydämessä ja suussa. Ja kenellä tämä oppi on, hänellä on myös<br />
oikea usko, oikea elämä ja oikea esikuva.<br />
Olemme lukeneet kokouksissa käsikirjoituksista otettuja rovasti Laestadiuksen saarnoja<br />
suomeksi, joita eivät viisasten kädet ole korjanneet. Veljet ovat saarnanneet puhtaan Jumalan<br />
sanan opettaen niin kuin se jolla valta on, eikä niin kuin kirjanoppineet ja fariseukset.<br />
Tarpeellisia varoituksen sanoja, synnin nuhdetta ja rangaistusta olemme kuulleet ja myös<br />
hopituksen ja lohdutuksen sanoja näinä synkkinä maailman lopun päivinä. Kaikkia näitä olemme<br />
tarvinneet, ja kiitolliset olemme Jumalalle sen suuren armon edestä, jonka olemme saaneet.<br />
Ihmeellisesti on Jumala asiansa kuljettanut, jota saamme ihmetellä kerran jos toisenkin.<br />
Lutheruksen sanat ovat todeksi löydetyt, kun hän sanoo, että Jumala vie asiansa läpi heikkoin<br />
kautta, ikään kuin verrattaisiin Jumalan joukko maailmassa yhteen heikkoon saviruukkuun, jonka<br />
Jumala asettaa vihollisen rauta-aseilla varustetun sotajoukon keskelle, juuri niin kuin Gideonin<br />
aikana. Jumala sotii juuri suurimman heikkouden alla ja voittaa vihollisen sotajoukot, jotka ovat<br />
kyllä voimalliset ja mahtavat, kuten Goljatti, jonka kuitenkin vähäpoikanen David tappaa pikku<br />
kivipalasella.<br />
Aika on nyt lähestymässä loppuaan, ja edessämme seisoo viimeiset rangaistukset, viimeinen<br />
verinen vaino, josta Raattamaa puhuu. Senpä tähden onkin aihetta nostaa silmänsä taivasta päin,<br />
josta pian on Tuomari tuleva viimeisellä pasuunalla kokoon soittamaan hyvät ja pahat. Irrottakaamme<br />
sydämemme pois maasta ja ahkeroikaamme kiinnittämään mieliämme taivaallisiin. Ei ole<br />
se hartaus enää kristillisyydessämme, joka ensimmäisillä kristityillä on ollut. Hengellinen laiskuus<br />
ja mykkätauti tahtoo väkisin vallata alaa, vieläpä maailman muoto tahtoo yhdellä ja toisella<br />
tavalla tunkeutua vanhurskastenkin huoneisiin. Ei ole Marian pojan ääni enää kuulumassa<br />
kristittyin huoneissa niin kuin ensimmäisten kristittyin aikana. Ja kun löydämme kaikki itsemme<br />
takaperin menneeksi kristillisyydessämme, niin tarvitsemme toinen toiselta esirukouksia pyytää.<br />
Yhteinen rukouksemme on se, että Jumala puettaisi väsyneitä matkamiehiä voimalla korkeudesta<br />
ja ennen kaikkea saarnaavaisia miehiä, niin että jaksaisimme Jumalan totuuden tunnustaa<br />
pelkäämättä niitä, jotka ruumiin tappavat, vaan eivät voi sielua tappaa. Uskomme sen, että<br />
Jumala tahtoo varjella meitä uskon haaksirikosta, kun vain se puhdas mieli meissä säilyy, jonka<br />
olemme Jumalalta saaneet matkan alussa.<br />
Oheisena lähetän kopion kirjeestä Amerikkaan vuodelta 1977, josta näkyy, kuinka niille on<br />
käynyt, jotka ovat uskon haaksirikkoon joutuneet.<br />
Jätämme teidät nyt hyvästi tällä kertaa, Jumalan armon ja rauhan haltuun annettuina. Jäämme<br />
siihen toivoon, että Sophian lapset alkavat enemmin pitämään murhetta sieluistaan ja ottamaan<br />
vaarin siitä taivaallisesta opista ja valkeudesta, joka heidän vanhalla äidillään on ollut vanhoista<br />
ajoista asti. Olkaa tervehdetyt koko esikoisten seurakunnalta Euroopassa. Synnit ja epäilykset<br />
annamme ja todistamme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kirjoittaa seurakunnan kanssa ja<br />
puolesta:<br />
81/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 64<br />
Lauri Koistinen<br />
Heimo Mäkelä<br />
Kalervo Mäkelä<br />
Mauno Vainiola<br />
Edvin Abrahamsson<br />
ynnä muut.<br />
Eero Mäkelä<br />
Kalervo Koistinen<br />
Leevi Mäkelä<br />
Eero Kinnunen<br />
Hannu Viljakainen<br />
(Margit Ojala ei päässyt tänne tällä kertaa kotiesteitten vuoksi.)<br />
82/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 65<br />
Jellivaarassa 2.1.1983<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill lastesi kanssa. Armo ja rauha Jumalalta ja<br />
meidän Herraltamme Jeesukselta Kristukselta olkoon teidän henkenne kanssa nyt ja<br />
iankaikkisesti, amen.<br />
Tahdomme tervehdellä teitä näistä uuden vuoden kokouksistamme täällä Jellivaaran<br />
kirkolla, missä olemme koolla jo kolmatta päivää. Kristityitä on tullut Lapin maalta ja<br />
Suomesta näihin kokouksiimme. Jumala on antanut sanansa oven olla auki kaikille saarnaajille<br />
ja Jumalan voima on tullut kristittyin matkassa, niin että saamme vieläkin hämmästyä siitä, että<br />
kristillisyyden valkeus niin kirkkaasti paistaa keskellämme uskon, opin ja esikuvankin puolesta.<br />
Kuuliaisia kristityitä on sekä nuorissa että vanhoissa, jotka kaunistavat kristillisyytemme, vaan<br />
kuulemattomat ja kovakorvaiset häväisevät heidän opettajansa. Eivät häpeäpilkut sitä käsitä,<br />
että Kristuksen nimi tulee heidän tähtensä häväistyksi pakanain keskuudessa. Kyllä viinamäen<br />
aitaa vieläkin on syytä korjata rauenneista paikoista, sillä vihollinen on monessa paikassa<br />
kaatanut viinamäen aidan kokonaan maahan. Ja jos ensimmäiset työmiehet joutuivat likaista<br />
työtä tekemään kantaessaan viinamäestä ulos pirunpaskaa, niin kyllä vieläkin on pirun paska<br />
haissut viinamäessä joissain paikoissa Euroopankin mantereella. Jos Laestadius myöntää<br />
Hietasen Heikin saarnanneen oikein, koska tämä nuorukainen sanoi viinamäen aidan kaatuneen<br />
maahan jo etsikkoaikamme aamunkoitossa, kuinka paljon enemmin nyt on se aita rapistunut,<br />
kun ei ole enää sellaisia voimallista työmiehiä Herran viinamäessä, kun silloin oli. Viinamäen<br />
Isäntä on kuitenkin lähettänyt tälläkin ajalla joitakin työmiehiä eloonsa, ja uskomme vakaasti<br />
sen, että Hänen tarkoituksensa on pikkuinen vuodentulo tästäkin pikkuisesta pellosta, joka<br />
jäljellä on täällä Pohjanmaalla. Eloa tosin on paljon, vaan uskollisia työmiehiä on vähän. Sen<br />
tähden tarvitsevat kaikki kristityt rukoilla elon Herraa lähettämään työmiehiä eloonsa, ja<br />
vahvistamaan niitä työmiehiä työssä työläässä, jotka jo työtä tekevät Herran viinamäessä.<br />
Olemme lukeneet Lutherin vanhaa kirkkopostillaa kanssapuheissamme, joka on painettu<br />
Vaasassa 1800-luvun puolivälissä. Ei vanha Lutherus vain kristillisyyttämme kaada, vaan<br />
päinvastoin todistaa sen oikeaksi uskon, opin ja esikuvankin puolesta. Luther selittää vanhan<br />
Simeonin sanat Marialle peräti sydäntä liikuttavalla tavalla. "Hän on pantu lankeemiseksi ja<br />
nousemiseksi monelle Israelissa ja merkiksi eli maalitauluksi, jota vastaan sanotaan". Luther<br />
antaa ymmärtää, ettei kristillisyytemme olisi oikea, jos ei sitä vastaan sanottaisi joka puolelta.<br />
Ensimmäiset vastaan sanojat ovat kaikki jumaliset joukot: boremannilaiset, vanha eriseura,<br />
kuolleen uskon papit, helluntailaiset, jehovalaiset j. n. e. Sitten tulevat maailman viisaat<br />
yliopistojen opettajat ja oppilaat, apinateorian kannattajat, jumalankieltäjät, kommunistit,<br />
sosialistit ja kaiken maailman koirankuonolaiset. Mutta ei Kristus sittenkään huku, vaan Hän<br />
on vain maalitaulu, jota ammutaan, häväistään, ja syljetään. Luther sanookin, että hengellinen<br />
Kristus on evankeliumi eli Kristuksen oppi. Tätä vastaan ovat siis kaikki yksimielisesti<br />
nousseet, sillä maailma on kokonaisuudessaan yksi perkeleen valtakunta, sillä ihmisluonto on<br />
täysin perkeleellinen. Olemme siis vahvistetut kristillisyyden käsityksessämme Lutherin opin<br />
kautta. Olemme myös siitä varmat, että meillä ei olisi yhtään Lutherin valkeutta, ellei<br />
Laestadius olisi Lutherin puhdasta oppia taas alkanut uudestaan tuomaan päivänvaloon<br />
etsikkoaikamme alussa.<br />
Ei meidän tarvitse hävetä kristillisyyttämme tämän nurjan ja huorintekijä sukukunnan<br />
keskellä, vaikka maailma ei meitä kiitäkään. Pilkatkoon maailma ja kaikki perkeleen orjat<br />
meitä eriseuraisiksi ja paaviksi, ei se mitään meitä vahingoita. Maailman Jumala ei voi sietää<br />
kuulemattomia ihmisiä, vaan sortaa kaikkia perkeleelle kuulemattomia yötä ja päivää.<br />
Maailman jumala vaatii meitä seuraamaan tämän maailman muotoa, eikä salli meidän ollenkaan<br />
seurata Herraa Kristusta, Sionin kuningasta ja Hänen lakiansa. Maailman jumala vaatii meitä<br />
ensiksi luopumaan kristillisyyden ulkonaisesta esikuvasta vaatetuksessa. Ei saa esiliinaa kantaa,<br />
se on omaa vanhurskautta. Sen sijaan pitää panna minihame tai niin ahdas hame, että kaikki<br />
83/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 65<br />
häpeälliset paikat näkyvät. Ei saa miehet olla ilman sormusta, vaan pitää olla vähintäänkin<br />
vihkisormus. Ei saa olla taskukello, vaan pitää olla rannekello, ja vielä kultaranneke, jos<br />
suinkin varaa on. Ei saa olla lippalakki, vaan pitää olla lierihattu. Ei saa olla tumma paita, vaan<br />
pitää olla valkoinen paita. Ei saa olla puoliverhot, vaan pitää olla saatanan housut, jotka<br />
laahaavat lattiaan asti.<br />
Ei tulisi päätä tästä luettelosta, jos koko maailman jumalan esikuva pitäisi ylöskirjoittaa.<br />
Maailman jumala vaatii joka adventti, että hänen seuraajansa panevat adventtitähden ikkunaan.<br />
Maailman jumala vaatii, että joulukuusi pitää tuoda sisälle jouluksi. Maailman jumala vaatii,<br />
että joulukortti, pääsiäiskortti, äitienpäiväkortti ja kukkaisrahastoadressi lähetetään juuri<br />
oikealla ajalla. Maailman Jumalalla on niin paljon ulkonaisia säätyjä ja lakeja, ettei kukaan<br />
jaksa niitä luetella. Kuitenkin maailman jumala saarnaa apostoleittensa kautta kristityille:<br />
"Teillä on ulkonaiset säädyt ja pykälät, te olette lain orjuudessa ja seuraatte ulkonaisia<br />
muotoja". Katso perkelettä, kuinka nokkela veikko se on kääntämään silmät nurin.<br />
Maailman jumala ei salli Jumalan sanaa olevan olemassakaan. Sen tähden se muuttaa<br />
kirjoitetun Jumalan Sanan raamatusta alkaen niin postilloihin ja virsikirjoihin asti. Maailman<br />
jumala sallii kyllä profeettain hautoja koristeltavan ja kaunisteltavan, mutta profeettain oppia ei<br />
maailman jumala kärsi. Hän rakennuttaa muistopatsaita Laestadiukselle ja Lutherille. Hän<br />
rakennuttaa kirkon Pietarin muistoksi Roomaan. Hän tekee elokuvafilmin profeetoista,<br />
Lutherista, Laestadiuksesta ja Raattamaasta. Hän kirjoittaa romaaneita näistä kaikista, vaan<br />
valehtelee aina sopivassa paikassa, kuten esimerkiksi rovasti Boreman tekee väärentämänsä<br />
Laestadiuksen postillan jälkipuheessa sanoessaan, että Laestadius ja Raattamaa saivat elävän<br />
uskon ja syntein anteeksiantamuksen tavallisissa valtiokirkon kirkonmenoissa. Aikaa ja hetkeä<br />
hän ei sano.<br />
Jää nyt hyvästi uskollinen sielu, siellä kaukaisella Amerikan maalla. Koko Herran lauma<br />
tervehtää sinua ja lapsiasi täältä kaukaa Pohjolasta. Vielä annamme ja todistamme kaikki synnit<br />
anteeksi Jeesuksen nimessä ja Hänen kalliissa ja viattomassa sovintoveressään taivaaseen asti.<br />
Pyydämme vielä esirukouksiasi.<br />
Seurakunnan kanssa ja puolesta:<br />
Lauri Koistinen, Eero Mäkelä, Severi Mäkelä, Kalervo Koistinen y. m.<br />
PS. Sisaremme Margith Ojala Uudesta Kaarlepyystä lähettää sinulle sydämen rakkaat<br />
terveiset. Hän on täällä ja luki sinun uusimman kirjeesi.<br />
84/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 66<br />
Palohuornasessa 13. 2. 1983<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill lastesi kanssa. Jumalan armon ja rauhan<br />
tervehdyksellä lähestyn teitä.<br />
Muutamalla sanalla vain annan tietää, että kirjeesi on tullut perille rakennustarpeitten kanssa,<br />
josta kiitos. Kuulen, että olet joutunut koettelemaan maailman nurjuutta vanhoina päivinäsi, vaan<br />
oikein olet ajatellut, sillä Luther opetti virressään: Jos veis he aarteemme, osamme onnemme, ne<br />
heidän olkohon, vaan meidän iät on, Jumalan valtakunta.<br />
Tänä pyhänä ei ole meillä yhteisiä kokoontumisia, vaan menemme vain Jellivaaraan katsomaan<br />
yksinäistä leskeä, Loviisaa, joka on meidän kanssamme yksimielinen kristitty. Hänen miehensä<br />
Viktor kuoli joku aika sitten.<br />
Ensi lauantaina lennämme Tukholmaan pitämään kokouksia. Siellä on sisareni Toinin tytär<br />
Marita tehnyt parannuksen ja anonut anteeksi lankeemustaan. Meillä on siellä kaksi päivää<br />
kokouksia valtiokirkossa ja kaupunkilähetyksen kirkkosalissa vanhassa kaupungissa lähellä<br />
kuninkaan linnaa. Sinne tulee Kalervo, Heimo, Toivo ja Jarmo Suomesta lennolla, samaten kuin<br />
täältä menemme minä ja Eero sekä vaimoni Sirkka, joka auttaa huushollissa Maritaa.<br />
Suomeen tulee lähetysreissu pääsiäiseksi ja niin kolme viikkoa yli pääsiäisen viivymme siellä.<br />
Kuljemme vanhoja totuttuja paikkoja läpi alkaen Uudesta Kaarlepyystä. Siitä sitten Honkilahden<br />
puoleen, Kyröön ja vähä kerta Itä-Suomeen asti. Sitten saamme nähdä, mitä Jumala tällä kertaa<br />
tekee.<br />
Jää hyvästi Jumalan armon ja rauhan haltuun. Kaikki synnit on anteeksi Jeesuksen nimessä ja<br />
veressä. Muista meitä rukouksissasi.<br />
Kirjoitti vähä veljesi<br />
Lauri Koistinen vaimoni Sirkan ja lasteni kanssa. Eerolta terveisiä sinulle ja lapsillesi.<br />
85/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 67<br />
Palohuornasessa 13.3.1983<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill lastesi kanssa. Jumalan armon ja rauhan<br />
tervehdyksellä lähestymme teitä.<br />
Usein olemme teitä muistamassa, jotka olette siellä kaukaisella maalla Atlantin valtameren<br />
takana, missä nyt niin suuri hengellinen pimeys vallitsee. On kuitenkin Jumala vielä kanssanne,<br />
kun on vanhan äitinne Sophian säästänyt muistoksi vanhasta kristillisyydestä, jossa<br />
etsikkoaikamme vanhimmat ovat autuaana nukkuneet kuoleman uneen. Emme tiedä, mitä<br />
Jumalan mielessä on, sillä kirjoitettu on: "Kuka on Jumalan mielen tiennyt ja kuka on Hänen<br />
neuvonantajansa ollut" Usein Jumala on yhden ainoan sielun kautta matkaan saattanut suuret<br />
muutokset kristillisyydessä. On Suomeenkin yksi köyhä vaimoriepu saarnaajat hommannut<br />
Lapista entisenä aikana, ja myynyt ainoan lehmänsä ja matkarahat saarnaajille laittanut. Niin se<br />
oli köyhällä maailman ajalla. Tällaisia asioita vain ei ole ylöskirjoitettu historioissa, sillä niissä on<br />
vain kuuluisammat nimet mainitut. Jeesus kuitenkin käski yhden vaimorievun mainita joka<br />
paikassa, kussa tämä evankeliumi saarnataan, syystä että tämä vuodatti lasin kallista narduksen<br />
voidetta Jeesuksen pään päälle rakkaudesta. Kyllä nimekkäät miehet, niin kuin Juudas Iskariot,<br />
oli valmis sanomaan: "Mihinkä kelpaa tämä voiteen haaskaus "Kyllä me olemme siinä toivossa,<br />
että Amerikassakin vielä tapahtuu jotakin myönteistä kristillisyyden kulussa. Saattaa käydä niin,<br />
että jotkut saavat tuntea eksytyksen hengen, ja jotkut kääntyä mustasta maailmasta<br />
kristillisyyteen. Vaan tiedämme sen, että meidän tulee kaikkemme tehdä Jumalan asian hyväksi.<br />
Ja onhan Amerikassa käyty tälläkin ajalla, sekä puhtaita kirjoituksia sinne toimitettu, niin ettei<br />
koko Amerikan maa aivan pussissa ole, eli täydellisessä tietämättömyydessä taivaan juoksusta<br />
Lapissa ja Euroopassa.<br />
Olemme nyt pitämässä pikku kokouksia tässä Purnun kylässä ja Hakasen kirkossa kahtena<br />
päivänä. Kyllä purnulaisille oli monta estettä kokouksiin tulemisen tiellä, kun heille puhelimella<br />
ilmoitin kokoukset kylän koululla. Oli meillä ilmoitus lehdessäkin, jonka kaikki olivat lukeneet,<br />
joille puhelimella soitin. Yksi siitä suuresta joukosta sanoi menevänsä musiikkijumalanpalvelukseen<br />
laulamaan kuorossa juuri samalla ajalla, kuin kokoukset oli Purnussa. Joonas<br />
Purnun tytär sanoi olevansa niin väsynyt lumen kanssa taistelemisesta, ettei jaksanut tulla. Kun<br />
sanoin vanhalle Lapin miehelle, Albert Perssonille, joka asuu aivan koulun vieressä, että<br />
purnulaiset ovat tulleet sairaaksi, kun kokoukset tulee kylään, niin hän sanoi, että kyllä ne on<br />
rohki kaikki sairaat nyt. Tuli sinne kuitenkin meille jo tuttu pariskunta, jotka ovat vähän<br />
nuoremmasta päästä, nimittäin Joonas Purnun pojan pojan poika. Hän oli ensi kertaa<br />
kokouksissamme ja sanoi jälkeen, että "soma se oli kuulla". Hän mahtaa olla vähän heränneellä<br />
tunnolla. Olisihan se suuri asia, kun profeetan lapset neljännessä polvessa ottaisivat profeettain<br />
opista vaarin ja tulisivat esi-isiensä kanssa yhteen taivaan valtakunnassa. Luulen profeettain<br />
heidän edestään myös rukoilleen, vaikka niin ikävästi on käynyt profeettain lapsille kolmannessa<br />
sukupolvessa, että ovat päätä pahkaa eriseuroihin menneet.<br />
Nyt olemme viimeisiä kertoja koolla Lapinmaan kristittyin kanssa ennen Suomen reissua,<br />
jossa alkaa kokoukset pitkänä perjantaina. On meillä siellä tilaa virvoitusta saada särjettyin<br />
sydänten kanssa. Siellä on kaunis kristillisyys Levi-vanhimman haudan päällä. Kyllä työ tekijänsä<br />
kaunistaa ja hedelmät ilmoittavat, onko siemen ollut puhdas. Onpa Raamatun sana toteutunut,<br />
että "viisaus vanhurskautetaan hänen lapsiltansa". Kyllä nyt on tullut näkösälle, että Levi-vanhin<br />
on Jumalan profeetta ollut, sillä se työala, joka hänen kauttansa on nyt keskellämme, on<br />
ilmoittanut silmiin nähtävänä tavalla, että totisesti hän oli Jumalan profeetta. Vaikka hän sai<br />
elämänsä aikana täällä olla kirottuna ja hyljättynä vääräoppisena, niin nyt nähdään ja tästedes<br />
tullaan vielä enemmin näkemään, että totisesti on hänen oppinsa ollut Jumalasta. Tulee aika, että<br />
eriseurat saavat myös tämän nähdä silmillänsä, jotka ovat totuuden katkerimmat vihamiehet.<br />
Ei nyt muuta tällä kertaa. Tahdomme vain tervehtää teitä muutamalla sanalla matkan<br />
varrelta. Hyvässä turvassa olemme esikoisten seurakunnan helmassa toivossa, että kun vajaa<br />
86/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 67<br />
lakkaa, niin täydellisyys alkaa meille, jotka seuraamme pilkattua ja maailmalta vihattua Jumalan<br />
poikaa, kantaen Hänen ristiänsä vähän aikaa. Pianpa se aika tulee, että Kuningasten Kuningas<br />
tulee viimeiselle tuomiolle, ja erottaa lampaat vuohista. Suuri on se hetki, kun saamme kuulla<br />
Kunnian istuimella istuvan suusta sanat: "Tulkaa minun Isäni siunatut ja omistakaa se valtakunta,<br />
joka teille on valmistettu maailman alusta!" Ei ole se riemu syntisellä kielellä mahdollinen kertoa,<br />
joka silloin vanhurskasten rinnan täyttää. Suuri on se korotus, kun pilkan ja häväistyksen, vihan<br />
ja valheen kautta vaivatut sielut, jotka täällä ovat onnettomain tuntemisten alla kilvoitelleet<br />
toivossa Jeesuksen ristiä kantaissa, saavat vaihtaa surun iloksi, alennuksen ylennykseksi,<br />
syntisyyden synnittömyydeksi, saastaisuuden puhtaudeksi, huokaukset ilon ja riemun ja kiitoksen<br />
virreksi kirkkaassa ilmassa. Tätä muistaessamme jaksamme päämme nostaa ylös nyt viimeisten<br />
aikain merkkien ilmestyessä, niin kuin Jeesus käskee meidän tehdä. Tätä muistaessa ei meidän<br />
vaivamme ja ristimme mitään paina. Tätä uskolla omistaessa jää tämä maailma niin kuin pieni<br />
pallo jalkain alle, turhana, halpana, tomuna, tuhkana ja tulen ruokana.<br />
On meillä siis syytä iloita toivossa. Synnit ja epäilykset annamme ja todistamme anteeksi<br />
Jeesuksen nimessä ja veressä kaikille syntiänsä katuvaisille sieluille. Jääkää Jumalan armon ja<br />
rauhan haltuun muistaen meitä teidän esirukouksissanne.<br />
Seurakunnan kanssa ja puolesta<br />
Lauri Koistinen Eero Mäkelä ynnä muut<br />
87/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 68<br />
Tarvasjoki 7.4.1983<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha<br />
lisääntyköön teille.<br />
Olemme nyt siirtyneet neljänteen paikkakuntaan tällä matkallamme, nimittäin Tarvasjoelle,<br />
jossa asuvat "kirjurini" ja korvaamattoman kallis apulaisena Laestadiuksen saarnojen puhtaana<br />
julkaisemisessa, Hannu Viljakainen perheensä kanssa, samoin kuin hänen sisarensa Ritva<br />
perheensä kanssa. Tämä viimeksi mainittu kristillisyyden sisar oli myös Amerikassa silloin, kun<br />
olimme ensimmäistä kertaa siellä 1976 syksyllä.<br />
Matkamme on sujunut onnellisesti tähän asti ja Suomenmaan nuoret kristityt ovat seuranneet<br />
mukana, niin ettei kirkot ole ollenkaan näyttäneet tyhjiltä ja autioilta missään paikkakunnassa.<br />
Niin on se työ näkyväisellä tavalla siunattu ollut, jota Levi vanhin Herrassa teki Suomenmaan<br />
lähetystoimen matkaan pantuaan hajaannusten ja boremannilaisen eriseuran tultua kaikki<br />
vanhinten työn turmelemaan. Saarnaavaiset veljet, jotka kaikki Levi vanhin siihen työhön vaati ja<br />
koulutti, ovat kasvaneet armossa ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa, niin<br />
että saamme kuulla korvillamme ja koetella sydämissämme, että ei Levi vanhin ole mukanaan<br />
vienyt vanhinten oppia ja Jumalan voimaa maan mustain multain alle pois nukuttuaan, vaan<br />
Pyhän Hengen lahjat ovat jääneet siihen seurakuntaan, jossa nyt Jumalan armon kautta olemme.<br />
Raamatun sana: Viisaus vanhurskautetaan hänen lapsiltansa, on tullut näkösälle vanhimman<br />
haudan päällä. Se työ jota Hän Herrassa teki on kantamassa runsaan hedelmän. Turhaan ovat<br />
rauenneet Gunnar Jönssonin sanat August Isakssonille silloin, kun hän voitonriemussa ja<br />
hengellisessä vihassa sanoi, että Augusti jää yksin. Kyllä ovat ennenkin papit ja eriseuraiset ylen<br />
varhain kristillisyyden haudanneet, niin kuin Joonas Purnunkin aikana. Silloin sanoivat papit,<br />
että kolmen vuoden perästä ei Joonaksella ole laumassaan enempää, kuin pivon täysi lappalaisia.<br />
Vaan historia on toista osoittanut. Totuuden oppi ei ole hukkunut, vaan se on hedelmää<br />
kantanut, vaikka pimeimpinä hetkinä onkin siltä näyttänyt, että kaikki valkeus sammuu.<br />
Olemme jääneet muistamaan Parakka vanhimman sanoja Havaksen historian oikaisussa, jossa<br />
vanhin sanoo, ettei historia voi miltään aikakaudelta osoittaa sellaista, että jälkeen tulleissa<br />
heräyksissä olisi suurempi valkeus ollut kuin siinä ensimmäisessä. Ei ole siis valkeus tullut<br />
suuremmaksi etsikkoajan iltapuolella, kuin se valkeus, joka etsikkoajan alkaessa Jumalalta<br />
annettiin. Niinpä ei ole Laestadiuksen vertaista opettajaa hänen jälkeensä tullut, eikä tule, sillä<br />
hän oli esikoinen etsikkoaikamme kristillisyydessä ja vanhin, jonka Jumala oli Poikansa kuvan<br />
kaltaiseksi säätänyt. Hän oli Ilmestyskirjassa mainittu 7:s enkeli, jonka suun kautta Jumala puhui<br />
viimeisen etsikkoajan maailmalle iankaikkisesta pysyvän Jumalan Sanan. Ne jotka sen sanan<br />
ovat hyljänneet ja siihen enempi eli vähempi muutoksia tehneet, ovat tulleet viisaammiksi kuin<br />
Pyhä Henki, ja ovat niin muodoin opettamassa Pyhää Henkeä. Tällaisia Pyhää Henkeä<br />
opettavaisia ovat olleet ensiksi eriseuran papit Enontekiön kokouksessa 1896, jossa he päättivät<br />
opettaa Pyhää Henkeä Uudessa Postillassa tekemillään korjauksilla. Sitten ovat Oulun vanhan<br />
eriseuran kantaisät jo 1800-luvun lopulla muuttaneet muutaman sanan Christian Evert Barckin<br />
kirjapainossa painetuissa saarnavihkoissa, joita olemme saaneet Helsingin Yliopiston kirjastosta<br />
kopioituna. Sitten ovat uudestiheränneet Kolmannessa postillassa 1 opettaneet Pyhää Henkeä jo<br />
1930-luvulla, josta kirjasta sanoit, ettei Amerikan vanhat kristityt tunteneet Kolmatta postillaa<br />
oikeaksi kirjaksi. Eikä tämä uusi Boremannin joukkokaan ole parempaa työtä tehnyt Lapissa,<br />
Suomessa, Norjassa eikä Amerikassa, kuin eriseurain joukotkaan, vaan ovat yhä enemmin vain<br />
Jumalan Sanan kirjoja väärentäneet ja niin Pyhää Henkeä entistä enemmin opettaneet.<br />
Me emme kaipaa uutta ja parempaa kristillisyyttä, kuin mitä etsikkoaikamme alussa oli<br />
Lapissa. Ja kaikkialla missä se puhtaana vastaanotettiin, siellä se kelpaa esikuvaksi myöhemmille<br />
sukupolville. Ne, jotka huutavat Havaksen tavalla, että uusi aika kaipaa uusia muotoja, menkööt<br />
1 1.painos v.1924<br />
88/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 68<br />
suoraan maailmaan ja eriseurain joukkoihin, lohkoihin ja lahkoihin, sillä niissä on kyllä paljon<br />
uusia muotoja, nimittäin maailman muotoja, joita kaikki perkeleet ovat ylösrakentaneet. Mitä<br />
järkeä olisi alkaa uutta ja parempaa kristillisyyttä tekemään, kun sellaisia seurakuntia on<br />
maailmassa jo lukemattomia valmiina, joissa ei ole puutetta papeista, saarnaajista eikä<br />
sanankuulijoista.<br />
Takkinen kirjoitti aikanaan siveästä luontokappaleesta, joka oli Jäämeren rannalla isänä<br />
jollekin osalle kristillisyydessä. Silloin jo Laestadiuksen saarnat tulivat niin saastaisiksi, ettei niitä<br />
voitu lukea siveitten korvain kuullen. Kyllä sama siveä luontokappale oli Laestadiuksen eläessä<br />
jo luterilaisen kirkon patsaitten isänä, kuten vanhat asiakirjat Härnösandin tuomiokapitulin<br />
arkistossa osoittavat. Viinaporvarit olivat valittaneet loukkaavista puheenparsista ja hävyttömyyksistä<br />
hänen saarnoissaan, ja näihin valituksiin luterilaisen kirkon patsaat ottivat osaa, ja<br />
vaativat pappisvalan nojalla Laestadiusta niistä luopumaan, mutta Laestadius vastasi, että jos<br />
pappisvala estää häntä käyttämästä samoja sanoja kuin profeetat ja Johannes Kastaja ynnä muut<br />
Raamatun kirjoittajat, niin hän vaatii konsistorilta asiaan vahvempia perusteluita. Vaan ei siveä<br />
luontokappale voinut päällekanteitaan perustella, ja niin sai asia jäädä sikseen.<br />
Olemme yhä vain tulleet vahvemmiksi siinä, että olemme samassa käsityksessä kristillisyyden<br />
asioissa kuin Laestadius, Raattamaa, Takkinen, Frans Parakka ja muut vanhimmat Leviin asti,<br />
jotka ovat yhdellä äänellä opettaneet kaikissa asioissa. Pyhä Henki on tänne meidät johdattanut<br />
ja tahdomme horjumatta tässä opissa pysyä kuolemaan asti. Onhan Ilmestyskirjassa luvattu<br />
elämän kruunu niille, jotka ovat uskolliset kuolemaan asti siinä liitossa, jonka ovat uuden<br />
syntymisen päivänä Veriyljän Herran Jeesuksen kanssa tehneet. Olemme ahkeroineet uudistaa<br />
matkaliittojamme, ja ne jotka ovat löytäneet, että he ovat ensimmäisen rakkauden ylen antaneet<br />
Efeson seurakunnan enkelin tavoin, ovat näissäkin kokouksissa tehneet parannusta ja lähteneet<br />
tekemään ensimmäisiä töitä, se on, suulla tunnustamaan Kristusta, nuhtelemaan jumalattomia ja<br />
jumalisia synnistä, ettei kalliisti lunastetut sielut hukkaan menisi. Ei kuolleessa uskossa ole<br />
rakkautta niin kuin elävässä uskossa, vaan kuollut usko sanoo: Pitäköön kukin vaarin itsestänsä.<br />
Vaan elävässä uskossa olevaisilla on sellainen rakkaus lähimmäisen sielua kohtaan, että hän<br />
tunnustaa totuutta ja saarnaa Jumalan Sanaa, vaikka tukka päästä revittäisiin ja ruumis<br />
rääkättäisiin ja palasiksi kiskottaisiin, niin kuin Hussilta, Hieronymolta ja kaikilta marttyyreilta.<br />
Lopuksi lohdutamme sinua, vanha uskollinen Herran palvelija Sophia sanoen, että pian matka<br />
päättyy ja kaikki matkan vaivat maksetaan ensimmäisessä näkemisessä. Synnit saarnaamme ja<br />
todistamme anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Ikuiseen muistoon<br />
olet jäänyt sydämiimme. Tervehdä lapsiasi ja tuttaviasi Jumalan seurakunnan terveisillä tämän<br />
kirjeen kautta. Jää hyvästi Jumalan armon ja rauhan haltuun annettuna.<br />
Kirjoitti seurakunnan kanssa ja puolesta:<br />
Lauri Koistinen<br />
Kalervo Koistinen<br />
Eero Mäkelä<br />
Severi Mäkelä y.m.<br />
89/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 69<br />
Heinävesi 21.4.1983<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha<br />
lisääntyköön teille.<br />
Tervehdämme teitä taas täältä Suomen matkallamme, kun olemme jo joutuneet Joensuun<br />
kaupungin kirkkoon, jonka jälkeen ovat vain yhdet kokoukset jäljellä Enossa, Anni Brolavainajan<br />
kylässä, missä on Emil ja Anna Kuronen, Aili Kuronen, Nasti (Anastasia) Brola y.m.<br />
Kotiin lähdemme pyhänä 24.4.1983.<br />
On tällä matkalla noussut 4 sielua eriseurasta ja maailmasta, josta on ilo tullut työmiehille<br />
Herran viinamäessä. On lisäksi langenneita nuoria noussut ylös lankeemuksestaan, vaan monta<br />
on vielä kristittyin vanhinten lapsista lankeemuksessa makaamassa, joista ei tiedä, saako Jumala<br />
heitä koskaan enää kiinni omantunnon puolesta.<br />
Toivorikkaana olemme ahkeroimassa työtä tehdä kristillisyydessä. Totuus ei pala tulessakaan,<br />
ja aika tulee, että suuret valheet julki tulevat Amerikassa ja Euroopassa. Kärsivällisen työn<br />
kautta totuus lyö alas valheen. Sen tähden tarvitsemme aina kuljettaa totuutta valheitten rinnalle,<br />
joita valheita monet eriseuraiset ja suruttomat kuljettavat. Olemme saaneet tietää, että<br />
Amerikkaan tulee ensi kesänä esikoisten seurakunnasta eronnut, hengellistä vihaa täynnä oleva<br />
saarnaaja Sten Johansson. Luultavasti hän tulee paikkaamaan sitä reikää, mikä Niskan perheen<br />
keskellä vallitsee, kun Melvin on eri joukossa kuin Ralph ja Charles. Onpa Eero Mäkelä veli<br />
nähnyt unessa, että Melvin Niska itki. Taisipa itkeä sitä, että veljensä Ralph ja poikansa Charles<br />
ovat tulleet vihollisiksi. Saammepa nähdä, jos Sten Johansson saa sovinnon aikaan. Vaan ei hän<br />
täällä ole sovintoa tahtonut rakentaa Levi vanhimman eläessä eikä kuoltuakaan, vaan päin<br />
vastoin rakentaa valheilla ja väärällä opilla riitaa ja vihaa Lapissa ja Suomessa. Hoitaisi<br />
Johansson ensin oman portaansa edustan, niin sitten voisi alkaa toisten portaita siivoamaan.<br />
Yksimielisyys ja rakkaus vallitsee Suomenmaan kristillisyydessä, ja saamme sanoa, että muut<br />
ovat työtä tehneet, ja me saamme valmiin päällä olla. Uskomme kristillisyyden menestyvän täällä,<br />
sillä onhan Suomessa vireä toimi kristillisyyden rakennukseksi. Onhan täällä saarnaavaisia veljiä<br />
Severi Mäkelä, Heimo Mäkelä, Toivo Mäkelä ja Kalervo Koistinen, sekä hajalla asuvaiset elävät<br />
kristityt, jotka kantavat kortensa kekoon yhteisessä rakennuksessa.<br />
Vanhimmat ovat sanoneet, että kristityt ovat rakentaneet tätä kristillisyyttä niin kuin<br />
muurahaiset — siis suurella ahkeruudella lakkaamatta. Niin tälläkin ajalla. Vaikka olemme vain<br />
harvat ja halvat ihmiset, vieläpä köyhät maailmassa ruumiin puolesta, niin on meillä kuitenkin jo<br />
päälle näkyväistä siunausta keskellämme. Meillä on puhdas Laestadiuksen Kirkkopostilla,<br />
painettu Luulajassa 1876, on puhdas Virsikirja, jossa ei ole hengellisiä huoralauluja eikä<br />
fariseusten rukouksia, vaan Amerikan Aapisesta otetut rukoukset, on historia hajaannuksesta<br />
ruotsiksi ja suomeksi, jota jakelemme ulos ilmaiseksi kaikissa kokouspaikoissa, niin että totuus<br />
pääsee kulkemaan valheen rinnalla, onpa meillä sitten työn alla uusi L. L. L:n saarnakirja<br />
puhtaana, josta jo on valmiina puhtaaksikirjoitettuna 450 sivua. Onpa meillä vielä lähetystoimi<br />
Lapissa, Suomessa ja muuallakin voimassa pidetty, joka vain lisääntyy, eikä vähene<br />
tulevaisuudessa. On siis syytä Jumalaa kiittää, kun Hän on kaiken taas rakentanut ylös, vaikka<br />
välillä näytti kaikki totuus sammuvan maan päältä. Gamalielin sana pätee vieläkin: Jos tämä<br />
kristillisyys on Jumalasta, niin sitä ei voida hävittää, vaan jos se on ihmisistä, niin se tyhjään<br />
raukee.<br />
Uskomme Jumalalla olevan työtä Amerikan maaliakin, ja kun aika täyttyy, niin saamme<br />
sielläkin nähdä silmillämme Jumalan työtä. Onhan siellä jo totuus päässyt valheen rinnalle aika<br />
laajalti, kun olemme siellä kulkeneet ja vielä saaneet ulos kirjoituksia suomeksi ja englanniksi, jo<br />
Niskan ystävyyden aikana. Jakoivathan he ulos Viktor Wettaisen kirjeitä englanniksi ja minunkin<br />
kirjoituksiani näistä asioista. Vaikka he itse ovatkin minun nuoruuteeni pahentuneet ja<br />
nuoruuden tähden selkänsä kääntäneet meille - niin heidän työnsä 1975 on kuitenkin ollut<br />
merkityksellistä. Samoin olemme Tyynen meren rannalla antaneet ulos koko joukon kirjoituksia<br />
90/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 69<br />
Hockinsonin rukoushuoneen väelle ja Hazell Dellissa olemme julkiset kokoukset pitäneen<br />
Metodistikirkossa, ja suuri ilmoitus oli sanomalehdissä "The Oregonian" ja "The Columbian". Ei<br />
siis ole Amerikka aivan säkissä eli pussissa, vaan totuus on siellä huudettu julki. Kyllä Jumala<br />
työtä tekee sitten hiljaisuudessakin. Saamme vain odottaa päälle näkyviä merkkejä tulevaksi<br />
Amerikassa. Emme ole unohtaneet sinua emmekä lapsiasi.<br />
Lopetan tällä kertaa. Ole vanha sisaremme toivossa iloinen. Jumala asiansa hoitaa ja<br />
valittunsa varjelee. Synnit annamme ja todistamme anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa<br />
sovintoveressä. Kanna meitä ja lapsiasi ja koko Amerikan kansaa rukouksissasi armoistuimen<br />
eteen. Jää Jumalan armon ja rauhan haltuun.<br />
Lauri Koistinen, Eero Mäkelä<br />
Kalervo Koistinen, Severi Mäkelä<br />
Toivo Mäkelä, Heimo Mäkelä y. m.<br />
91/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 70<br />
Vesisaari 15. 5. 1983<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha lisääntyköön<br />
teille, amen.<br />
Kirjoitan muutaman tervehdyssanan teille täältä kaukaa Jäämeren rannalta, missä olemme<br />
tutkimusmatkalla katsomassa, jos tänne kannattaisi tulla joskus pitämään kokouksia, ja näyttää siltä,<br />
että kyllä se kannattaa, kun vain siihen tilaisuus tulee.<br />
Olemme tutustuneet nyt Vesisaareen ja Annijoen paikkoihin, ja monta uutista olemme saaneet<br />
kuulla ja nähdä. Tässä Vesisaaressa istuimme yhden illan erään kauppamiehen luona, joka on<br />
johtavana jäsenenä erään vanhan eriseuran lahkon seurassa. Hänen nimensä on Andreas Esbensen.<br />
Hän on kohta 70 vuotinen ja puhuu norjaa sekä suomea, ja osaa myös saksaa. Hän on Lyngensuuntaa,<br />
eli Erik Johnsenilaisia. Koettelin hänen toivon perustustaan ja siveyden hengessä hän vain<br />
vastasi minulle. Vaimoni oli mukanani, ja sai myös olla mukana keskustelussa. Esbensenin vaimo<br />
puhui hyvää suomea. Esbensen tarjosi meille iltapalan ja oli kutsunut myös kotiinsa seurakuntansa<br />
päähenkilöt. Eivät he pidä Laestadiuksen Huutavan Ääntä missään arvossa, vaan osittain he<br />
Laestadiuksenkin oppia pitävät hyvänä. Pääasiassa he turvaavat Lutheriin – vaan eivät tiedä, kuinka<br />
puhtaana Lutherin oppi heillä on. Annoin useille heistä historian kirjan ja muita pikku<br />
kirjoituksiamme. Esbensen kertoi, että ”esikoisuus” on kahdessa osassa tässä Annijoessa (norjaksi<br />
Vestre Jakobselv). Hän foonasi myös sinne lauantai-iltana ja ohjasi meitä toisen ”esikoisuuden”<br />
yhteyteen. Niinpä me kävimmekin siellä tänään pyhänä.<br />
Ensiksi menimme valtiokirkkoon kello 11. Siellä oli konfirmaatiojuhla, ja kirkonmenojen<br />
jälkeen jakelin Joonas Håkaninpojan ilmestyksiä aika monelle, lapsille ja aikuisille kirkon pihalla.<br />
Annoin myös muutaman kuolemanmuiston kolmen vanhurskaan haudalla, jotka Laestadius ja<br />
Raattamaa ovat pitäneet. Eräs herra kysyi, millä tarkoituksella me niitä jakelemme, johon vastasin,<br />
että sillä tarkoituksella, että ihmiset ajattelisivat kuolemaa ja sitä, mikä kuoleman jälkeen tulee.<br />
Kaikki ottivat kirjoitukset vastaan, joille niitä tarjosimme.<br />
Kirkonmenojen jälkeen menimme vanhalle tuttavalle Leif Törmäselle sisälle. Hänet olin nähnyt<br />
Gellivaarassa 1967 jouluna. Leif otti meidät hyvin vastaan, ja sain kertoa hänelle paljon niistä<br />
väärennöksistä, mitä postilloissa on tehty. Hän vain ei sanonut sanallakaan minua tai vaimoani<br />
vastaan missään asiassa. Olimme yllättyneitä hyvästä vastaanotosta ja avoimesta keskustelusta.<br />
Jätin Leifille koko joukon lukemista, kuten Luulajan Kirkkopostillan, oman historian, pikku<br />
virsikirjan ja kolmen vanhurskaan kuolemanmuistot. Näytin hänelle myös sitä noin 500 sivuista<br />
postillalaitostani, jota on olemassa vain kaksi kappaletta koko maailmassa. Selitin, kuinka olemme<br />
puuhaamassa käsikirjoituksista Laestadiuksen koko saarnatuotantoa puhtaana suomeksi. Siitä Leif<br />
vain ilostui. Leif kertoi, että ei hän niin kovin vanha kristitty ole, vaikka onkin 50 vuotta iältään,<br />
sillä hän teki parannuksen vasta 1966 paikkeilla. On siis nuorempi kristitty kuin minä, jota<br />
kutsutaan Suomen poikaseksi. Toivon Leifistä tulevan todellisen ystävän, niin että hän käsittäisi<br />
tuon boremannin eksytyksen.<br />
Leif Törmänen soitti (foonasi) sitten iltapäivällä naapuriinsa, jossa on toisen joukon esikoisia,<br />
mies nimeltä Ingvar Pedersen, vaan se mies sanoi, ettei hän tahdo ottaa Koistista vastaan, sillä hän<br />
oli kuullut sanomia Koistisen täällä olosta jo lauantaina. Emme me siis menneet Pedersenille. Tämä<br />
Pedersen ei hyväksy Leif Törmäsen ystävää, Trygve Marjavaaraa saarnaajaksi, ja siitä syystä on<br />
heillä keskinäinen ero, mutta molemmilla on sama seurakunta Lapissa, tuo Boremannin joukko.<br />
Leifistä en oikein tiedä, kuinka hän ajattelee pohjimmiltaan, vaan ystävällinen hän oli. Tuo<br />
Pedersen teki niin kuin Wilbur Koistinen Dakotassa – ei halua keskustellakaan kanssamme<br />
kristillisyydestä.<br />
Lähdemme huomenna Suomen läpi Lappiin takaisin. Ei tämä matka turha ollut. Tulemme ehkä<br />
takaisin saarnamiesten kanssa ja pidämme kokouksia täällä. On täällä heränneitä ihmisiä ja surkea<br />
kurjuus kristillisyydessä – kolme joukkoa laestadiolaisia pienessä paikassa. Kyllä olisi hyvä, jos<br />
Jumala antaisi niin suuren voiman huutamaan totuutta, että valheapostolit sotkuinensa vaikenisivat.<br />
Vaan Jumalan rangaistus se on, että vääryys pääsee kasvamaan.<br />
92/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 70<br />
Olemme me onnelliset, joilla vielä puhdas kristillisyys on. Harvat ovat ne, joilla se on. Ole<br />
hyvässä turvassa, rakas matkakumppani elämän kaidalla tiellä. Jumala pitää huolen omistaan.<br />
Synnit ja epäilykset saarnaan ja todistan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Terveisiä Einolle,<br />
Williamille, Aarolle, everstille, Mabelille y. m.<br />
Rukoile puolestamme<br />
Lauri Koistinen rakkaan vaimoni ja lasteni kanssa.<br />
93/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 71<br />
Palohuornas 9. 6. 1983<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha lisääntyköön<br />
teille.<br />
Kiitos ensinnä siitä kalliista kirjeestä, jossa muistelit, kuinka Jumalan Henki sinua lohdutti.<br />
Kiitos myös mukana tulleesta August Isaksson - vanhimman kirjeestä. Siitä olen ottanut kopioita<br />
kristityille.<br />
Olemme odottamassa suurta Johanneksen juhlaa, kun Eero laittaa kokoukset Jukkasjärvelle ja<br />
Svappavaaraan. Veljeni Kalervo tulee koko viikoksi tänne Lappiin, sillä meillä on kokoukset<br />
Tjautjasjärvellä viikkoa ennen juhannusta, jonne Kalervo on luvannut tulla.<br />
Aikomuksemme on lähettää pieni tervehdys koko Niskan joukolle Johanneskokouksistamme<br />
Jukkasjärveltä. Laitan sinulle jo nyt yhden kopion, vaan pidä se omana salaisuutenasi toistaiseksi.<br />
Se Melvinin ja Ralphin välinen riita on arka asia heille.<br />
Lähetän sinulle muutaman kappaleen Mikkelinpäivän saarnoja, jotka olen kopioinut kesken<br />
varsinaisen kirjan toimituksen. Minua niin itketti, kun luin sen saarnan. Siinä on murheellisille<br />
kaidan tien matkamiehille monta autuaallista lohdutuksen sanaa. Hyvä Paimen siinä lohduttaa<br />
Jeesuksen lampaita.<br />
Ei nyt enempää tällä kertaa. Näin unta teistä, vaan Herra tietää, saammeko toisiamme kohdata<br />
tämän maan päällä. Jää Jumalan armon ja rauhan haltuun, ja usko kaikki synnit anteeksi Jeesuksen<br />
nimessä ja veressä. Jumala teitä onnellisesti kuljettakoon sielun ja ruumiin puolesta.<br />
Kirjoitti vähä veljenne Herrassa<br />
Lauri Koistinen<br />
94/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 72<br />
Svappavaara Johanneksen päivänä 1983<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha<br />
olkoon teidän henkenne kanssa.<br />
Olemme viettämässä Johannes Kastajan muistojuhlaa täällä Lapinmaalla, missä olemme<br />
kokoontuneina Jumalan puhtaan Sanan ympärille Suomesta ja Lapista nuoria ja vanhoja<br />
kristityitä. Ihana on olla yhdessä Jumalan lasten kanssa näinä viheliäisinä maailman lopun<br />
aikoina.<br />
On syytä olla kiitollinen Jumalalle, koska Hän on niin hyvin asiansa johdattanut meidän<br />
kohdallemme, että etsikkoaikamme ensimmäinen kristillisyys on vieläkin elävänä tykönämme. Ei<br />
olisi asia näin onnellisesti, jos ei Levi-vanhin olisi ollut Jumalan valittuna aseena huutamassa niin<br />
urhoollisesti totuuden torveen, kuin hän teki. Hän uskalsi Jumalaan ja sanoi usein, että hän oli<br />
Jumalan Hengen kautta pakotettu katsomaan Suomen maan puoleen, sillä siellä oli Jumalalla<br />
aivoitus asiaansa kuljettaa. Nyt näemme, että Suomen maan kristityt ovatkin kantamassa<br />
kristillisyyttä sydämensä asiana. Sieltä on väki tullut Jumalan asian ajajaksi nuorista ja vanhoista.<br />
Ei olekaan koko Euroopan maalla muita saarnaamassa Jumalan Sanaa puhtaana kuin<br />
suomalaiset. Sanokoon sitten perkele mitä tahtoo, mutta totuus on näin. Ei ole ruotsalaisista<br />
ollut millään ajalla seisomaan sodassa, vaan he ovat aina olleet ensimmäiset vääryyden perään<br />
menemään. Ei ole tämän kristillisyyden ajalla ruotsinkielisiä opettajia lähetystoimessa ollut<br />
ulkomaille. Ja hedelmät ovatkin näyttäneet, ettei ruotsalaisista ole mitään hyvää matkaan<br />
lähtenyt. Saamme vielä nähdä mitä Sten Johanssonin lähetystoimi Amerikassa matkaan saapi.<br />
Tuleeko sovinto Niskan veljesten välillä, sen saamme sitten kuulla.<br />
Toivossa teemme työtä vanhimman haudan päällä. Emme ole aikomassa kilvoitustamme<br />
heittää kesken, vaan olemme taas uudistaneet liittoja ja lupauksia Herralle, että tahdomme<br />
loppuun asti kilvoitella, tuli vastaan mitä tuli. Ahkeroimme rakentaa toinen toisiamme<br />
hengelliseksi huoneeksi ja pyhäksi pappeudeksi vanhan Pietarin neuvon mukaan. Pesemme<br />
toinen toistemme jalkoja Jeesuksen käskyn jälkeen vaelluksen vioista ja synnin tomusta, joka<br />
aina tarttuu ja hitaaksi tekee. Herran lauma on rauhassa ja yksimielisyydessä, josta on ilo<br />
Jumalalla ja kaikilla pyhillä enkeleillä. Ei ole aina näin onnellisesti asiat olleet. Surkea on nähdä,<br />
kuinka paljot saarnaajat tämänkin etsikon ajan alla ovat sorakielisiksi tulleet ja seitsemän kertaa<br />
pahemmiksi tulleet. Ei ole Juudas yksin Jeesusta pettänyt, vaan monta on Juudaksella veljeä ja<br />
sisarta ollut aina meidän päiviimme asti. On kuitenkin nyt koetellut kristityt ilmoitetuksi tulleet<br />
riitain ja eripuraisuuksien jälkeen apostolin sanain mukaan. Ja koeteltuihin on voinut kaikki<br />
totuutta halaavaiset sielut luottamuksella turvata. Ihana on puhuvaisilla veljilläkin, kun saa toinen<br />
toiseensa luottaa ja työnsä liittää heidän kanssansa vilpittömänä sydämellä. Ja niin onkin<br />
saarnaajain joukko Jumalan silmäteräksi sanottu vanhoilta. Ja joka siihen silmäterään rupee, se<br />
saa nähdä, kuinka onnettomasti hänelle käypi. Sanoipa Jumala Samuelille: "Ei kansa ole sinua<br />
hyljännyt, vaan minut". Niin mekin sanomme: "Eivät ole eriseuraiset Leviä hyljänneet, vaan<br />
Jumalan". Kyllä ne saavat niittää, mitä ovat kylväneet, jotka Levi-vanhinta soimasivat<br />
kuninkaaksi, vanhuuden höperöksi ja paaviksi y.m. Viimein he saavat nähdä, ketä he ovat<br />
pistäneet.<br />
Tahdomme tervehtiä sinua, vanha Sophia lastesi kanssa näillä sanoilla. Ei ole syytä epäillä,<br />
etteikö Jumala lupauksiansa täyttäisi, jotka lupaukset Hän antoi jo esi-isille. Vielä tulee aika, että<br />
Herran viinamäki pohjan maalla antaa runsaan hedelmän. Vaan Jumalan kädessä ovat ajat ja<br />
hetket. Uskomme myös, että Amerikan maalla vielä eloa löytyy, sillä ei Jumala anna kaiken<br />
poroksi palaa. Vaan työtä pitää meidän ahkeroida tehdä kaikella voimalla niin kauan kuin päivä<br />
on, sillä yö on tuleva, jolloin ei kukaan saata työtä tehdä. Jääkää Jumalan armon ja rauhan<br />
haltuun. Vielä annamme ja todistamme kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.<br />
Teitä tervehtää koko Lapinmaan ja Suomen kristillisyys. Seurakunnan kanssa ja puolesta:<br />
Lauri Koistinen<br />
Severi Mäkelä<br />
Eero Mäkelä<br />
Kalervo Koistinen y.m.<br />
95/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 73<br />
Laitilassa 24.7.1983<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill lastesi kanssa. Jumalan armon ja rauhan<br />
tervehdyksellä lähestymme teitä.<br />
Kiitos kalliista kirjeestäsi, josta näemme, että olet vielä sielun puolesta terve, ja saatat vielä<br />
kirjoittaa omalla kädelläsi kuulumisiasi meille sieltä kaukaiselta Amerikan maalta, minne olet<br />
jäänyt niin kuin muistokiveksi kristillisyyden vanhinten työlle. Näemme, että Israelin Jumala on<br />
sinut rakentanut ja hengen lahjoilla kaunistanut, sillä muutoin et olisi voinut olla seisovainen siinä<br />
opissa, jota etsikkoaikamme ensimmäiset opettajat Laestadiuksesta ja Raattamaasta asti ovat<br />
opettaneet.<br />
Suuret myrskyt on perkele nostanut pohjattomuudesta tätä kristillisyyttä vastaan<br />
aamunkoitosta alkaen, mutta ei ole Kristus vieläkään hukkunut. Kuningas Daavid sanoo<br />
psalmissa: Miksi kansat turhia ajattelevat Ja maan kuninkaan hankitsevat heitänsä Herraa ja<br />
Hänen Voideltuansa vastaan Ja Raattamaa kirjoittaa v.1873: "Ilmestyskirjan 19 luku osoittaa,<br />
että elävä kristillisyys levenee, vaikka sokea maailma vainoo ja vastaan seisoo: he pitävät neuvoa<br />
keskenänsä, ja ei sekään seiso, sillä tässä on Immanuel". Olemme saaneet nähdä todeksi kaiken<br />
tämän. Ei ole esikoisten seurakuntaa voitettu, vaikka monen väriset eriseurat ovat nousseet.<br />
Välistä isommat, välistä pienemmät. Hukkaan meni Lapinmaan pappien ennustus Jonas Purnun<br />
aikanakin, kun he profeteerasivat, ettei Purnulla ole kolmen vuoden päästä laumassaan enempää,<br />
kuin pivon täysi lappalaisia. Turhaan raukesi edesmenneen saarnaajan Gunnar Jönssonin sana<br />
August Iskaksson- vanhimmalle, että hän jäisi yksin. Hukkaan meni myös saarnaaja Sten<br />
Johanssonin sana, että koko kristillisyyden lähetystoimi joutuu naurunalaiseksi, kun nuoria<br />
miehiä siihen otetaan. Sillä vanhassa Lahden virsikirjassa on seuraavat värssyt: (V.47) Niin kuin<br />
sotamies kädessäns´ tuntee vasamans´ ja nuolens´, Jotk´ hän viepi edessäns´, Niill´ varjelee<br />
pääns´ ja suolens´: Niin nuoret myös Herra tuntee, Jotk´ Hän silloin sotaan tunkee, koska hän<br />
auttaa tahtoo. Autuaat ovat, joiden viini Senkaltaisii on täynnäns´, Eip´ yksikään heit´ saa kiinni,<br />
Eik´ vihamies heit´ häväis´: Kosk´l he puolestans´ sotivat. Päältäns´ vihollisia otivat, Niin heidän<br />
myötä käypi".<br />
Muistathan vanhan eriseuran vanhimman saarnaajan Erkki Antin Juhonpietistä, joka nimitteli<br />
lännen saarnaajia poikasiksi. Hän tarkoitti ilmankin Kuoksua, Wettasjärveä y.m. Silloin nämä<br />
saarnaajat olivat noin 40 vuoden ikäisiä, ja muut lännen saarnaajat olivat vielä nuorempia. Jonas<br />
Purnu vanhin liitti työnsä näitten nuorten kanssa yhteen, niin kuin sinulta saamamme kirjoitukset<br />
osoittivat, nimittäin julkaisu nimeltä: "Merkillisiä vanhinten kirjeitä."<br />
Kerskatkoon eriseuraiset vanhuudestaan, ei se mitään tee. Onhan paavikuntakin vanha, ja<br />
Mooseksen usko vielä vanhempi. Luther sanoo kuitenkin, että Kristuksen seurakunta on vielä<br />
vanhempi. Me tahdomme pitää kiinni etsikkoaikamme ensimmäisten opettajien neuvoista ja<br />
opetuksista kaikissa asioissa. Sen tähden teemme myös työtä, että saisimme painetuksi sekä<br />
rovasti Laestadiuksen saarnat puhtaina, että vanhinten kirjat muuttamattomana. Teemme työtä<br />
tulevaisuutta ajatellen, ja uskomme kristillisyyden vielä kasvavan ja lisääntyvän.<br />
Lapin maalla ei meitä ole enää saarnaamassa enempää kuin kaksi Suomen poikasta - niin kuin<br />
muutamat vanhat karhakat sanovat - vaan on kristittyin joukossa vielä joku vanhakin elämässä,<br />
joka sinun tavallasi on meille turvana ja tukena. Kun olemme nähneet teidät, niin olemme<br />
nähneet ne vanhimmat, joitten syliin olette syntyneet. Levi vanhin oli myös opettajiensa<br />
kaltainen, nimittäin Kuoksun ja Parakan. Täällä Suomessa, missä nyt olemme pitämässä<br />
kokouksia, on useampia saarnaavaisia veljiä, joista vanhin on Severi Mäkelä. Ei hänkään häpeä<br />
olla poikasten kanssa lähetysmatkalla saarnaamassa sitä oppia, jota sydämestä ja korvista<br />
ympärileikkaamattomat eivät kärsi kuulla. Hän lukee turvansa meihin ja me luemme turvamme<br />
häneen. Tunnemme tarvitsevamme kaikki ne Jumalan lahjat keskuudessamme, jotka Jumala on<br />
meille lahjoittanut tälläkin viimeisellä ja viheliäisellä maailman ajalla.<br />
96/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 73<br />
Päätämme kirjeen tällä kertaa tähän. Ole nyt lohdutettu murheessasi, uskollinen vanha sisar.<br />
Pian pääset lepäämään kaikista matkan vaivoista iankaikkiseen Sabatin lepoon. Vielä todistamme<br />
kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jää Jumalan armon ja rauhan haltuun.<br />
Seurakunnan kanssa ja puolesta:<br />
Lauri Koistinen<br />
Kalervo Koistinen<br />
Toivo Mäkelä<br />
Severi Mäkelä<br />
Heimo Mäkelä<br />
y.m.<br />
97/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 74<br />
Palohuornasessa 7. 8. 1983<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha lisääntyköön<br />
teille.<br />
Kiitos ensiksi kalliista kirjeestäsi, jonka sain. Olen sitä lukenut taas vanhoille täällä, jotka aina<br />
ovat iloinneet, kun ovat saaneet sinulta sanomia.<br />
Pyysit Jonas Håkaninpojan ilmestyksiä, joita laita tässä ohessa tulemaan sinulle suomenkielisinä.<br />
Haluaisin saada yhden englanninkielisen samasta kirjoituksesta, jotta voisin sitä tehdä pikku<br />
vihkoksi, niin kuin nämä suomenkielisetkin. Olen tehnyt niitä tässä kotona omilla koneilla.<br />
Meille tulevat kokoukset Vittangiin nyt ensi viikolla, ja sinne on tulossa monta vierasta<br />
Suomesta. Alva sisar siellä Vittangissa on niitä kokouksia laittanut jo monena vuotena peräkkäin,<br />
aivan yksin, vaan nyt hänellä on apuna leskivaimo nimeltä Ester Martinsson, joka sinne siirtyi<br />
Kiirunasta. Toivomme, että Jumala antaisi menestyksen työllemme, jota teemme uskossa ja<br />
uskalluksessa Häneen, jonka asialla olemme.<br />
Emme ole kuulleet mitään sanomia Amerikasta Johanssonin matkan jälkeen. Tiedämme heidän<br />
kuitenkin palanneen takaisin sieltä. Taitavat kulkea niin salaa matkoillansa, niin kuin varkaitten ja<br />
ryövärien tapa on ollut, ettei kukaan saa kuulla, mitä he ovat siellä toimittaneet. Entiset saarnaajat<br />
ovat aina kirjoittaneet lähetyskirjoja, ja pyytäneet antaa erimielisillekin. Mutta nämä hiipparit eivät<br />
kestä päivän valoa.<br />
Alva sisar näki hauskan unen, ja olisihan se hauskaa, jos se olisi totta. Hän näki paljon<br />
lappalaisia kokoontuneen saarnapöydän ympärille kokouksissamme, joitten keskitse pikku<br />
tyttäremme Salla tuli häntä tervehtimään. Alva oli unessaan ajatellut, että Lauri on nyt iloinen, sillä<br />
hän on aina kaivannut lappalaisia.<br />
Ja kun ajatukset lentävät entisiin aikoihin kristillisyydessä, niin mieli liikkuu. Niistä ajoista<br />
voidaan sanoa, että silloin Jeesus oli täällä joka päivä. Mutta nykyisistä ajoista voidaan sanoa, että<br />
”silloin kaipaatte nähdä yhtäkään Ihmisen Pojan päivää.” On ikään kuin Ylkä olisi otettu meiltä<br />
pois. Vaan emme silti epäile Jumalan lupauksista, sillä onhan Hän jättänyt meille Hengen pantiksi,<br />
joka huokaa sanomattomilla huokauksilla sydämessämme tällä viimeisellä ja viheliäisellä maailman<br />
ajalla. Toivossa kuitenkin vaellamme eteenpäin tietäen Jumalan kuljettavan asiansa onnelliseen ja<br />
voittoisaan loppuun. Valittuin luku täytetään varmasti, niin totta kuin Herra elää.<br />
Minulle tuli kuninkaallisesta kirjastosta mikrofilmi Lutheruksen postillasta 1500- luvulta. Se on<br />
saksankielinen. Siinä esipuheessa on sanottu, että evankeliumi ei pysy puhtaana kuin 40 vuotta.<br />
Sitten se sekaantuu ihmisopeilla. Näin Luther sanoo käyneen apostolein aikana ja niin kaikkina<br />
historian aikoina, missä puhdas oppi vain on ilmestynyt. Se on lyhyt vieras maan päällä. Se on niin<br />
kuin kulkevainen rankkasade, joka ei jää koskaan seisomaan paikalleen, vaan se vaeltaa kulkuansa<br />
paikasta toiseen. Ei se myöskään palaa takaisin sinne, mistä se kerran on pois siirtynyt. Ei ole siis<br />
syytä pitää outona asiana sitä, että kristillisyys on tälläkin etsikonajalla jo sekaantunut niin monta<br />
kertaa eri paikoissa kristillisyyden laveudessa. Ihme on, että siemenkään löytyy enää. Ja se siemen,<br />
joka täällä Lapissa vielä on, se on se kallis aine, josta Kuoksu vanhin sanoi Lumijärvelle, että<br />
vaikka kuulisit Lapinmaan kristillisyyden poroksi palaneen, niin pitää siitä tuhkaläjästä joku kallis<br />
aine löytymän.<br />
Sieltä kuninkaallisesta kirjastosta tuli myös Lutherin saksalainen raamatunkäännös 1530-<br />
luvulta, josta on aikomus tarkastaa muutamia kohtia tarpeen mukaan. Kun en osaa kreikkaa enkä<br />
hepreaa, vaan vähän saksaa, niin on tämä Lutherin Raamattu ainoa alkukieli minulle. Oppineet ovat<br />
sanoneet, että vanha suomalainen raamattumme on hyvä ja alkukielen mukainen, vaan ainahan<br />
käännös on joissakin paikoissa vaikeampi ymmärtää kuin alkukieli. Lutherin raamattu on<br />
alkukielestä käännetty, ja koska uskonpuhdistaja itse oli työssä, niin on varmaa, ettei se 1530- luvun<br />
saksankielinen raamattu ole mikään ”lehmänsilmäisten” jumaluusoppineitten kyhäelmä. Se on<br />
Pyhän Hengen valaiseman, raamatun tohtorin, Martti Lutherin vaivalloisen työn tulos, monen<br />
oppineen ja Jumalaa pelkääväisen miehen avulla tehty, jossa yhtä ainoata sanaa on tutkittu<br />
98/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 74<br />
viikkotolkulla oppineitten miesten kanssa, jotta se tulisi oikein käännetyksi. Niin kirjoittaa<br />
kirkkohistoria.<br />
Olemme tänään matkustaneet vanhoja kristityitä tapaamassa Jellivaarassa ja Tjautjasjärvellä.<br />
Meillä ovat myös käymässä Eeron sisaret Tuula ja Terttu, jotka huomenna menevät Kiirunaan<br />
veljensä luokse. Eeron vaimo Inga on sairaalassa (hospitalissa) astman takia, eikä tiedä, kuinka<br />
hänen terveytensä kestää. Jumalan kädessä on ihmispoloinen täällä, monen vaivan kanssa on<br />
matkaa tekeminen. Yhdellä on yhtä, toisella toista.<br />
Jääkää nyt hyvästi tällä kertaa. Synnit saarnaamme ja todistamme anteeksi Jeesuksen nimessä ja<br />
veressä. Muista meitä esirukouksissasi.<br />
Vähä veljesi Herrassa<br />
Terveisiä Eerolta ja kaikilta Lapin ja Suomen kristityiltä.<br />
Lauri Koistinen rakkaan vaimoni Sirkan ja lasteni kanssa<br />
99/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 75<br />
Palohuornasessa 26. 9. 1983<br />
Rakas vanha Sophia<br />
Jumalan armo ja rauha olkoon kanssasi. Lähetän tässä heti perään lisää lukemista. Saat Ralph<br />
Niskan kirjeestä kopion ja käännöksen, sekä Kalervon kirjeen saarnaaja Erkki Ahoselle<br />
Lappeenrannassa.<br />
Jää Jumalan rauhaan<br />
Lauri & Sirkka ja lapset<br />
100/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 76<br />
Stockholm 16.10.1983<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha<br />
olkoon teidän kanssanne.<br />
Tahdomme tervehdellä sinua täältä suuresta turmeluksen kaupungista, missä olemme<br />
pitämässä kokouksia jo toista päivää. Täällä ovat meitä palvelleet sisareni tytär Marita ja hänen<br />
miehensä Roger. Kokouspaikkana meillä on luterilainen kirkko tässä Kistan kaupunginosassa.<br />
Tässä kaupungissa asuu pari miljoonaa ihmistä, mutta ei ole täällä Jumalan Sanan nälkää. Täällä<br />
on niin kuin Sodomassa ja Gomorrassa - yksi eli kaksi sielua pirujen keskellä.<br />
Veljet Suomesta ovat tulleet tueksemme, ja kummipoikani Tapani, Kalervon poika, joka on<br />
saanut sydämellisen kristillisyyden. Veljet ovat saarnanneet puhtaan Jumalan Sanan ja selittäneet<br />
Raamattua, samaten kuin olemme lukeneet Laestadiuksen alkuperäisiä saarnoja suomeksi<br />
kokouksissamme. Emme epäile opista emmekä seurakunnasta, sillä Jumalan armon kautta<br />
olemme tulleet rakennetuiksi etsikkoaikamme ensimmäisessä kristillisyydessä, jota ei ole<br />
ihmisopeilla sotkettu. Meillä on puhdas Jumalan Sana ja hengen yhteys vielä elävien vanhusten<br />
kanssa Lapissa ja kaikkialla, missä heitä löytyy, jotka ovat vanhinten aikana jo valkeuden<br />
käsittäneet. Vanhimmilla tarkoitan silloin Kuoksua, Nikua, Parakkaa, Vettasjärveä ja August<br />
Isaksson Jänkänpäätä. Samassa hengessä oli myös Leevi-vanhin, joka meille oli niin kuin isä.<br />
Onnettomat olisimme, jos meillä olisi turva ollut Nikkari Tuomaksessa tai sen kaltaisissa<br />
saarnaajissa, joilla ei ole yhtään totuutta, vaan pelkästään valhetta, petosta, ulkokullaisuutta ja<br />
hengellistä vihaa. Onnettomat olisimme, jos Niska olisi ainoa turvamme. Onnettomat olisimme<br />
Ralph Niskan seuraajana, joka turvaa Jeesukseen sivuitse seurakuntaa. Onnettomat olisimme<br />
Yrjö Mäkelän seuraajana, joka täällä pullikoitsee ja miehustelee omassa viisaudessaan<br />
itsekkyyden pöhöttämänä. Luimme täällä kopion Yrjön kirjeestä nuorelle Melvin Niskalle, jossa<br />
Yrjö sanoo, että Amerikan nuorukaiset ovat pahan voittaneet, kun ovat sanoneet August<br />
Isaksson-vanhinta Apelqvistin kanssa yhdenlaiseksi, joka hengellisessä ylpeydessä kiipesi<br />
temppelin harjalle ja sieltä putosi huoran perseeseen. Huoravalheita Yrjö levittää Augustin päälle<br />
samoin kuin vanha eriseura Purnun päälle.<br />
Jos meillä vielä joskus tulee matka Amerikkaan, niin otamme kyllä mukaamme Kalervo-veljen<br />
ja Toivon, jos vaan siihen mahdollisuutta on.He ovat täällä Tukholmassa olleet molemmilla<br />
kerroilla täällä kokouksia pitäessämme.<br />
Pian lähetän sinulle kolme kansiota, joissa on pikainen vedos tästä tekeillä olevasta<br />
kirjastamme. Se ei maksa mitään sinulle, vaan tarkoitus on, että pidät sen hyvässä tallessa siellä,<br />
jos piru vaikka polttaisi meidän paperimme, kuten saksalaiset polttivat sodassa Jäämeren rannalla<br />
Börresenin keskeneräisen käännöksen viime sodan aikana. Voit antaa vaikka Einon asiaksi pitää<br />
papereita tallella, jos itse alat sairastelemaan eli pelkäämään, että kuolema tulee pian. Toivomme<br />
ja rukoilemme, että eläisit vielä kauan. Jumala voi kyllä pitkää ikää lisätä. Sinä olet puhdas<br />
siemen Amerikassa, viimeinen valtakunnan lapsista vanhinten haudan päällä, niin kuin yksi 12<br />
kivestä Jordanin virrassa, jotka Israelin lapset panivat muistokiveksi, että tästä ovat isät menneet<br />
virran yli kuivin kengin.<br />
Jää nyt Jumalan armon ja rauhan haltuun. Synnit ja epäilykset ovat anteeksi annetut<br />
Jeesuksen nimessä ja veressä iankaikkisella unhotuksella. Muista meitä kaikkia<br />
esirukouksissasi anteeksi antavaisella sydämellä.<br />
Seurakunnan kanssa ja puolesta:<br />
Lauri Koistinen<br />
Toivo Mäkelä<br />
Eero Mäkelä<br />
Kalervo Koistinen<br />
P.S. Terveisiä Severi ja Heimo Mäkelältä. He jäivät kotiin.<br />
101/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 77<br />
Malmberget 22.11.1983<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Jumalan armon ja rauhan<br />
tervehdyksellä lähestyn teitä jollakin harvalla sanalla. Sattuu olemaan joku minuutti aikaa<br />
kirjoittamaan töissä, niin kirjoitan kuulumisia.<br />
Ensiksi kiitos kirjeestäsi, jonka olen saanut. Hauska kuulla, että paketti tuli perille.<br />
Suunnitelmat ovat hiukan muuttuneet kirjamme kanssa. En tee niitä ollenkaan kotona, koska ei<br />
se homma kannata. Olemme tehneet paremman ratkaisun. Kristityt ovat myötä asiassa, ja niin<br />
panemme kirjat heti joulukuun alusta kirjapainoon Pieksämäelle Suomeen. Siellä painetaan 1000<br />
kirjaa. Kirja kopioidaan suoraan meidän kotona olleesta originaalista, eli meidän omasta<br />
kappaleestamme. Kirjapainossa olivat sitä mieltä, että se on kyllin hyvän näköinen teksti.<br />
Säästämme paljon rahaa, kun se tehdään meidän omasta kirjoituksesta vain offset-menetelmällä<br />
kuvattuna. Painotyö maksaa vain 110.000 markkaa eli hiukan yli. Jos kirjapaino joutuisi<br />
kirjoittamaan eli latomaan sen uudestaan, niin hinta olisi 170.000. Olemme siis omalla työllä<br />
voittaneet jo alusta 60.000. Tarkoitus on, että kaikki ostavat läjän kirjoja itselleen, jotkut 100<br />
kirjaa, jotkut enemmin, jotkut vähemmin. Kappaleen hinta tulee olemaan noin 200 markkaa<br />
myydessä, koska meidän työvälineet, mikrofilmit ja kirjoituskoneet maksoivat yli 50.000. Työlle<br />
emme ole laskeneet markkaakaan, vaikka olemme panneet siihen vapaa-aikaa kahteen mieheen<br />
yli 2 vuoden ajan.<br />
Kirja valmistuu kolmen kuukauden kuluttua painoon antamisesta, eli maaliskuussa 1984, jos<br />
Jumala suo. Lähetän kyllä sitten sinulle niitä, jos en tule itse tuomaan. Sittenhän sen näkee, kun<br />
se aika joutuu.<br />
Kristityt voivat muuten hyvin. Eeron vaimolla oli astmasta hankaluuksia lapsen<br />
synnyttämisessä, mutta se meni hyvin. Hän on Bodenin suuressa sairaalassa. Hän pääsee<br />
luultavasti pian kotiin. Meidän väki jaksaa hyvin. Suomessakin on kristillisyys toimellinen ja<br />
hedelmällinen. Ei ole kuolemansanomia kuulunut.<br />
Kalervo veli tullee hakemaan paperit kirjapainoon parin viikon päästä. Pidämme silloin<br />
rukoukset Vittangissa Alvan luona.<br />
Odotan vain uutta vuotta, jolloin kokoonnumme tässä Jellivaarassa. Toivomme suurta juhlaa<br />
saapuvaksi ja paljon vieraita.<br />
Jääkää Jumalan armon ja rauhan haltuun. Synnit ja viat annan ja todistan anteeksi Jeesuksen<br />
nimessä ja kalliissa sovintoveressä.<br />
Kirjoitti vähän poikanen suuressa sodassa<br />
Terveisiä Eerolta ja meidän molempain perheiltä.<br />
Lauri Koistinen<br />
102/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 78<br />
Jellivaarassa 1.1.1984<br />
Tykö rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha<br />
lisääntyköön teille.<br />
Kiitos kalliitten kirjeitten edestä, joita olet meille lähettänyt. Suuresta merkityksestä se on<br />
meille, että saamme Sinunkin kauttasi vielä kuulla lohdutuksen ja rohkaisun sanoja sodassa<br />
perkelettä, maailmaa ja omaa lihaa vastaan. Näemme kirjeistäsi, että sinä olet kätkenyt<br />
kristillisyyden vanhinten opetukset ja Jumalan Sanat sydämellesi. Sen tähden oletkin jäänyt<br />
vanhinten todistajaksi heidän hautainsa päälle Amerikan maalla. On kallista kuulla, kun muistat<br />
vanhaa saarnaajaa Stickingeriä, Salomon Johnsonia ynnä Lapinmaan vanhimpia. Tästä näemme,<br />
että mekin olemme Jumalan armon kautta vielä oikealla tiellä, kun löydämme hengen yhteyden<br />
edesmenneittenkin vanhain opettajain kanssa.<br />
Meistä näyttää siltä, että Jumala tekee työtänsä Amerikassakin. Olemme saaneet Tyynen<br />
meren rannikolta kirjeen yhdeltä saarnaajalta, joka kiittää meitä siitä työstä, että olemme<br />
ahkeroineet painattaa Jumalan Sanan kirjoja puhtaana, erityisesti Laestadiuksen kirjoituksia, joka<br />
onkin etsikkoaikamme ensimmäinen ja paras työntekijä. Mielellämme tahdomme olla hänen<br />
opetuslapsiansa, sillä Jumala puhui Laestadiuksen suun kautta. Ilman Laestadiusta ei meillä olisi<br />
yhtään ainutta Jumalan Sanaa, vaan olisimme helvetin omat olleet. Ei puhdas kristillisyys ole<br />
ollut tarjolla joka kirkon nurkassa, eikä joka kuusen juurella. Kyllä siihen on tarvittu Pyhän<br />
Hengen saaneet saarnaajat, että olemme Jumalan valtakuntaan sisälle tulleet johdatetuiksi. Sen<br />
tähden kiroamme kaikki ihmiset, jotka ovat Jumalan Sanaa muuttaneet, siitä pois ottaneet ja<br />
siihen omiansa lisänneet. Ilmestyskirjakin todistaa, että heidän loppunsa on kadotus. Vaan jos ne<br />
raukat syntinsä tuntisivat ja katumuksen armon saisivat Jumalalta, niin olisimme valmiit Jumalan<br />
puolesta heitä armahtamaan syntein anteeksiantamuksen saarnalla. Vaan kysymys on, saavatko<br />
sellaiset väärintekijät koskaan katumuksen armoa. Vaara on, että he ovat tehneet tätä vääryyttä<br />
vastoin parempaa tietoaan, jolloin he ovat tehneet syntiä Pyhää Henkeä vastaan, jota ei anneta<br />
anteeksi tässä eikä tulevaisessa elämässä.<br />
Olemme saaneet viettää uudenvuoden juhlaa täällä Jellivaarassa ja Jumala on antanut sanansa<br />
oven auki olla, niin että väsyneet ja murheelliset matkamiehet ovat saaneet virvoitusta ja uutta<br />
voimaa tällä viheliäisellä ja vaarallisella maailman ajalla. Veljellinen rakkaus on tullut<br />
vahvistetuksi keskuudessamme, kun olemme saaneet uskollisia matkakumppaneita<br />
ilovieraiksemme Suomesta asti. Muistaessamme niitä ikäviä aikoja, kun Levi-vanhinta sorrettiin<br />
ja monen väriset eriseurat tulivat isommassa ja pienemmässä mitassa, niin tunnemme iloa siitä,<br />
että sovinto ja rakkaus vallitsee kristittyin keskuudessa,<br />
ja<br />
kaikki opettajat ovat yksimieliset ja keskinäisessä rakkaudessa puhtaat. Voi, kuinka suuri armo<br />
se on, että, Jumalan lapset pysyvät sovinnossa. Salomo sanookin, että parempi on nälkää kärsiä<br />
rakkaassa seurassa, kuin lihavaa pitoa syödä riidassa. Meillä vain ei ole puutetta ruumiin eikä<br />
sielun puolesta, vaan saamme pitää häitä parhaan viinan ja ytimen kanssa Siionin vuorella.<br />
Jää nyt hyvästi, vanha uskollinen sisaremme. Vielä annamme ja todistamme kaikki synnit<br />
anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jumalan pyhät Lapinmaalla tervehtivät teitä. Tänä vuonna<br />
on Lapinmaan seurakunta luvannut lähetysmiehet Suomeen.<br />
Seurakunnan kanssa ja puolesta:<br />
Lauri Koistinen Eero Mäkelä Kalervo Koistinen Heimo Mäkelä<br />
Edvin Abrahamsson y. m.<br />
103/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 79<br />
Rakas ystävä, Aaro Mackie perheesi kanssa<br />
Palohuornasessa 21.1.1984<br />
Jumalan armon ja rauhan tervehdyksellä lähestyn teitä. Vanha äitisi Sophia on kirjeessään<br />
minulle pyytänyt minua kirjoittamaan sinulle jonkun sanan kristillisyydestä, koska hän on<br />
huolissaan sinun sielusi iankaikkisesta kohtalosta. Kirjeesi äidillesi jouluna oli herättänyt<br />
erityisesti hänen huoliaan sinusta.<br />
Olen käynyt kaksi kertaa äitisi luona, ja molemmilla kerroilla on veljesi William ollut<br />
kanssamme. Viimeksi 1979 oli sinunkin poikasi siellä, ja saimme vaihtaa muutaman ajatuksen<br />
heidän kanssaan.<br />
Tulisi pitkäksi muistella tämän elävän kristillisyyden vaiheista Amerikassa ja Euroopassa.<br />
Lyhyesti sanottuna asia on niin, että vanha äitisi on yksin koko Amerikan maalla, joka on<br />
säilynyt Jumalan seurakunnassa, eikä ole eksynyt vääriin oppeihin. Kaikki apostolis-luterilaiset<br />
siellä ovat hyljänneet sekä apostolien että Lutherin opin. Heillä on vain nimi jäljellä, mutta Pyhä<br />
Henki on heistä lähtenyt pois. Tämän me näemme siitä, ettei sieltä kukaan muu ole pitämässä<br />
yhteyttä Lapinmaan apostolis-luterilaiseen seurakuntaan, kuin yksin vanha äitisi.<br />
Sinun, kuten kaikkien, jotka tahtovat autuaaksi tulla, on ensiksi löydettävä Kristuksen<br />
seurakunta maan päältä. Paavali ei saanut syntejään anteeksi Damaskon tiellä, vaan vasta<br />
Kristuksen hengellisen papin Ananiaksen kätten päällepanemisen kautta. Korneliukselle ilmestyi<br />
Herran enkeli näyssä, mutta ei tämä enkeli voinut hänelle anteeksi antaa syntejä, vaan se johdatti<br />
hänet turvaamaan apostoli Pietariin, jonka sanasta Kornelius sai Pyhän Hengen lahjan, eli uskon<br />
ja syntein anteeksisaamisen. (Ap.t. 10:1-48). Luther sai Pyhän Hengen köyhän kerjäläismunkin<br />
kautta, ja rovasti Laestadius köyhältä Lapin Marialta. Sinunkin tarvitsee turvautua Pyhän<br />
Hengen saaneeseen ihmiseen tullaksesi sovintoon Jumalan kanssa.<br />
Sinä olet lapsuuden ja nuoruuden aikana kuullut ja nähnyt Jumalan Pyhiä ihmisiä siellä<br />
Amerikassa. Sellaiseen kristillisyyteen sinun pitäisi pyrkiä, jotta saattaisit autuaaksi tulla. Jos<br />
tahdot, niin voimme tulla sinne pitämään kokouksia muutaman veljen kanssa. Puhu asiasta lastesi<br />
ja Williamin ja Einon y. m. kanssa.<br />
Jumalan siunausta toivottaen<br />
Lauri Koistinen<br />
104/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 80<br />
Palohuornasessa 15.2.1984<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa, Jumalan armon ja rauhan<br />
tervehdyksellä lähestyn teitä.<br />
Tänään tuli lahjasi postillaamme varten, kiitos siitä. Huhtikuussa se kirja tulee valmiiksi.<br />
Olemme antaneet painoluvan kirjapainolle tarkastettuamme, ettei virheitä enää ole jäänyt.<br />
Täällä on yksi nuori mies Johanssonin joukosta saanut silmänsä auki ja anonut anteeksi<br />
eksytyksen hengen. Hänen nimensä on Tenho Sukari. Hän asuu Turussa. Hänen äitinsäkin on<br />
käynyt meidän rukouksissamme siellä Honkilahden lähellä viime pyhänä. Onhan se ilosanoma<br />
kristityille.<br />
Tänne Lappiin ei kuulu mitään ihmeellistä. Kristityt ovat jokseenkin entisenlaisessa kunnossa.<br />
Rukouksia pidetään siellä täällä, ja meille tulee Hakasen kirkkoon ensi pyhänä pyhärukoukset. Ei<br />
sinne niin monta vierasta tule. Sitten maaliskuun lopulla Eero laittaa suuremmat kokoukset<br />
Kiirunaan. Sinne tulee suomalaisiakin.<br />
Kiitos Lindan kirjeistä, joista näemme heidän kuulumisiansa. Ei se ole iloksi meille, että heillä<br />
on monenlaista kolhua, sekä hengellistä että ruumiillista. Menestystä ja onneahan me heille<br />
toivottaisimme. Ikävä vain kun he hylkäsivät Levi-vanhimman ja minut väärinä opettajina. Olikos<br />
Sten Johansson parempi saarnaaja Miksis he sitten ei pysyneet koossa Omat lapset marssivat<br />
pois heidän joulukokouksistaan! Voi, kuinka suuri onnettomuus heille tuli. Aivan niin kuin<br />
Jumala olisi heidän hengellisen työntekonsa kokonaan kironnut. Vieläkin toivon, että he saisivat<br />
katumuksen armon Jumalalta. Kyllä meidän olisi kevyt heille antaa anteeksi kaikki<br />
pahanilkisyydet ja kirouskirjeet.<br />
Minä olin Niskalle liian nuori kristillisyyden työhön. Ja Levi taisi olla taas liian vanha, joten he<br />
ottivat saarnaajan siitä välistä, Leviä nuoremman, mutta minua vanhemman, nimittäin Sten<br />
Johanssonin. Vaan kun hän on yksi emävalehtelija, ja selittää raamattua aivan nurin, niin ei ole<br />
heidän yhteistyönsä menestynyt. Kyllä minä sen ymmärrän, että lihallinen ihminen katsoo aina<br />
ulkomuotoon, mutta Jumala katsoo sydämeen. Aika näyttää, kenen työn Jumala siunaa, eli kuka<br />
on Jumalan kädessä uskollinen palvelija.<br />
Sinäkin olet yksi halpa vanha vaimo siellä suuressa Amerikassa. Ei siellä kukaan käsitä, mikä<br />
merkitys sinulla on Jumalan asiassa. Me käsitämme sen. Sinä olet Jumalan kädessä yksi<br />
uskollinen palvelija, eikä sinunkaan työsi pidä jäämän ilman hedelmää, eikä ole jäänyt. Kuoksu<br />
sanoo, että kun "vaimo pakeni korpeen kahdella suuren kotkan siivellä" niin se merkitsee, että<br />
kristillisyys kuljetetaan yli maita ja meriä niin että särjetyt sydämet, hajalla asuvaiset, kätkevät<br />
Jumalan Pojan povessansa. Siellä korvessa Jumalan Poika nyt on, yhden särjetyn sydämen luona<br />
Amerikassa, yhden jossakin Lapin kylässä, yhden jossakin Etelä-Suomessa j. n. e. Eikä<br />
lohikäärme saata sellaista hajallaan asuvaa laumaa niin helpolla hukuttaa, sillä vaikea pirun on<br />
monta valtakuntaa niin vain allensa ottaa. Jos Ruotsin esivalta vainoaisi kristityitä, niin Amerikan<br />
esivalta ehkä vielä säästäisi heitä j. n. e. Kuitenkin kun aika täyttyy, niin vaino tulee, ja verinen.<br />
Lopetan tähän tällä kertaa. Lähetän ohessa Kalervon kirjeen Sten Johanssonille Kiirunaan,<br />
jonka hän kirjoitti Tenho Sukarin puolesta. Jää Jumalan armon ja rauhan haltuun ja usko kaikki<br />
synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Terveisiä rakkaille lapsillesi.<br />
Vähä veljesi Herrassa<br />
Lauri<br />
105/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 81<br />
Palohuornasessa 5.3.1984<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia. Jumalan armo, ja rauha olkoon henkesi kanssa<br />
nyt ja iankaikkisesti, amen.<br />
Kiitos kirjeestäsi, jossa tuli m. m. vanhinten kirjeitä. Olen niistä tehnyt kopioita ja lähettänyt<br />
sinulle eilen Vittangista. Siinä pussissa tulee parikymmentä kirjettä ja joku muu lisäksi. Tuli<br />
mieleeni, että tarvitsisin oikeastaan saada sinulta ainakin lainaksi kaikki pikku vihkoset, joista<br />
olisi helppo tehdä suoraan tällaisia pikkukirjoja, kun ei nyt ole lähiaikoina isompia kirjoja tulossa.<br />
Varsinkin se pitkä Parakan Fransin kirje länteen 1931, josta minulla on jäljellä joku himmeä<br />
kopio. Tarvitsisi saada se alkuperäinen, päivätty 2.5.1931 Parakassa.<br />
Olimme lauantaina Sopperon kappelissa pitämässä iltarukoukset. Sinne tuli muutama<br />
kymmenen lappalaista ja muita kyläläisiä muutamien kristittyjen lisäksi. Siellä on vanha eriseura<br />
hallitsevana. On sinne rakennettu vasta uusi Ristin Kirkko, joka on joku uskonlahko. Se on<br />
merkki siihen, että siellä on heränneitä ihmisiä, joita piru kovalla kiireellä tahtoo eksyttää. Kyllä<br />
me sinne vielä toistekin menemme, jos Jumala suo. Pyhänä pidimme päivärukoukset Vittangin<br />
kirkossa. Sinne ei tullut niin montaa kuulijaa, vain 5 uskotonta vaimoa. Oli siellä kuitenkin<br />
meidän lähimmät kristityt ystävämme Lapista, nimittäin Alva Thyni, Hilma Blombacke,<br />
Abrahamssonit, Gun Mari Dagerhult, Ester Agnehäll (Tiautias-Fransin leski) sekä minun ja<br />
Eeron perheet. Vanha Lea Holmelid Parakasta on jo niin vanhuuden ja sairauden heikentämä,<br />
ettei kykene tulemaan kokouksiin enää. Muistikin on melkein kokonaan poissa. Kävimme<br />
pyhäaamuna häntä katsomassa. Poispääsyä maailmasta hän vain halajaa. Nattavaarassa on myös<br />
vanha Josefina Dynesius, jota kävimme viikon päivät sitten katsomassa. Hän on myös hyvin<br />
heikkona. Jellivaarassa asuvat Mikko ja Anna-Liisa (jotka sinun kirjeistä saavat usein kopion ja<br />
niin saavat virvoitusta hengelleen) ovat myös kykenemättömät käymään ulkopuolella asuntoaan.<br />
Odottavat poismuuttoa maailmasta.<br />
Suomesta ei kuulu mitään suurempia uutisia. On kuitenkin taas yksi nuorukainen nimeltä<br />
Juha-Lassi Tast tehnyt parannuksen Honkilahdessa. Hän oli Sten Johanssonin joukossa jonkun<br />
aikaa ja kulki tulkkina hänen matkassaan Amerikassa asti. Sanoo, ettei löytänyt turvaa Stenin<br />
laumassa. On myös käsittänyt Johanssonin luopuneen pois esikoisuuden opista.<br />
Suomeen saattaa tulla isot lakot, eli työnseisaus. Se voi vaikuttaa kirjapainon viipymistä, vaan<br />
toivomme, että Jumala sallisi kirjamme tulevan lupauksen mukaan tässä huhtikuun paikkeilla.<br />
Maailma on nyt siinä tilassa, että pian paukahtaa. Vuosi 1984 on vasta alussa, mutta paljon<br />
ennättää tapahtua, ennen kuin on vuosi 1985. Jos minun ajatukseni Ilmestyskirjan 12. luvun<br />
kohdasta pitää paikkansa, niin vuosi on erittäin tapahtumarikas. Ken elää, hän näkee.<br />
Lähetä siis pikkuiset vihkot tänne kopioitaviksi, niin että saamme tehdä pikkukirjoja suoraan<br />
niistä. Kerro terveisiä Williamille, Mabelille, Einolle, Fernille, Aarolle vaimonsa kanssa ja kaikille<br />
muille ystävillemme. Jää Jumalan armon ja rauhan haltuun, uskollinen Jumalan palvelija, ja usko<br />
kaikki synnit ja puutokset anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ikuiseen muistoomme olet<br />
jäänyt. Joka päivä sinua ajattelemme ja olemme hengessä luonasi. Rukoile puolestamme, että<br />
urhoollisesti loppuun asti taistelisimme puhtailla omillatunnoilla.<br />
Vähä veljesi Herrassa<br />
Lauri Koistinen<br />
106/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 82<br />
Kiirunassa 25.3.1984<br />
Kallis vanhus ja hyvä ja uskollinen Jumalan palvelija Amerikan maalla, Sophia Hill ynnä<br />
lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha lisääntyköön teille.<br />
Kiitos kaikista kirjeistä, joita olet lähettänyt Kalervolle ja Laurille, joissa olet lähettänyt<br />
terveisiä, meille kaikille saarnaajille ja kristityille täällä Euroopassa, jotka yhtä armon raitista<br />
ilmaa hengitämme sen aikakaudessamme ensiksi syntyneen seurakunnan helmassa ja hengen<br />
yhteydessä. Kallista oli kuulla kirjeestäsi, että sinun lapsillasi on rakkautta kristillisyyttä kohtaan,<br />
niin että lähettävät meille terveisiä ja lisäksi tahtovat kirjeitämmekin vastaanottaa. Rukoilemme,<br />
että Jumala heitäkin johdattaisi siihen seurakuntaan, johon mekin Jumalan armon kautta olemme<br />
sisälle tulleet verisen oven, Herran Jeesuksen kautta.<br />
Oikein olet hengessä nähnyt, kun kirjoitat näistä Marian päivän kokouksistamme täällä<br />
Kiirunassa, sanoen: "Oi aikaa autuasta, kuin Siionissa nyt on!"Paljon on uskollisia ystäviä tullut<br />
kokoon Suomen maaltakin, jotka ovat ilovieraiksemme tulleet. Jumalan voima kulkee kristittyin<br />
matkassa. Jumalan Sana on puhtaasti saarnattu, niin että ei Haagarin poika ole jäänyt<br />
hallitsemaan, vaan on ulos ajettu, niin kuin kirjoitettu on: "Aja pois palkkavaimo poikinensa!"<br />
Kristillisyyden vanhimmat kirjoittivat lähetyskirjassansa Amerikkaan, että perkeleen joukko<br />
on aamunkoitosta asti pyytänyt peittää niitä jälkiä, jotka uskolliset opettajat ovat jättäneet,<br />
nimittäin Laestadiuksen, Raattamaan, Joonas Purnun y.m. Frans Parakkakin sanoo Havaksen<br />
historian vastalauseissa, että kirjailija tahtoo haudata Joonas Purnun ja Juhani Takkisen niin<br />
mustain multain alle, että jälkimaailma kauhistuksella selkänsä kääntäisi heille. Paljon onkin<br />
valhetta levitetty ja uskottu niistä saarnaajista, jotka ovat Jumalan totuuden saarnanneet ja julki<br />
tuoneet ihmisten muotoon katsomatta. Ei ole kumma, että Jumalan Poikakin joutui huutamaan:<br />
"Voi maailmaa pahennusten tähden, sillä pahennukset kumminkin tulevat, voi kuitenkin sitä<br />
ihmistä, jonka kautta pahennus tulee!" Ei rietas kuitenkaan ole koskaan saattanut koko<br />
kristikuntaa hävittää, vaan Jumala on siemenen säästänyt aina meidän päiviimme asti. Olemme<br />
saaneet nähdä Jumalan väkevän käden voimaa tälläkin ajalla, kun Jumala johdatti kalliin<br />
nuorukaisen Juha-Lassi Tastin sen esikoisten seurakunnan helmaan, johon mekin tulleet olemme.<br />
Hän oli joutunut monta valhetta kuulemaan, ja jossain määrin niitä uskomaankin, mutta kun<br />
hänellä on ollut vilpitön pyrkimys totuuden perään, niin eivät mitkään valheen henget ole häntä<br />
voittaneet. Suuri apu hänellä on ollut kristillisyyden vanhinten kirjoista etsiessään sitä vanhaa<br />
kristillisyyttä, missä vieläkin vanhinten oppi ja henki vallitsee. Kyllä oli Sten Johanssonin ja<br />
Melvin Niskan joukko mustalla värillä Levi-vanhimman ja meidän, hänen opetuslastensa muodon<br />
maalannut. Juha-Lassi on kirjoittanut suuren kirjeen Sten Johanssonille pyytäen siihen vastausta,<br />
mutta kun hän soitti perjantaina 23. 3. Johanssonille, niin vastaus oli: "En vaihda yhtään sanaa<br />
Juha-Lassin kanssa!" Hänen vaimonsa Aina oli puhelimessa, kun Juha-Lassi soitti, eikä Sten itse<br />
tullut ollenkaan puhelimeen, vaikka oli kotona. Tulee mieleen ne ajat, kun Leevi-vanhin yritti<br />
mennä Luomaa puhuttelemaan Suomessa, niin Luoma pani ovet lukkoon. Kaikki oikeat kristityt<br />
ovat aina olleet valmiit vastaamaan jokaiselle, joka heiltä tahtoo kysyä kristillisyyden asioista.<br />
Olemmekin löytäneet sen Herran edessä oikeaksi, että julkaisimme Juha-Lassin kirjeet<br />
ihmisten luettavaksi, koska niissä on totuus ilmi tuotu. Lähetämme niitä koko Sten Johanssonin<br />
joukolle sillä tarkoituksella, että jokukaan raukka saisi silmänsä auki. Ei luulisi olevan vaikeata<br />
nähdä niitä karkeita valheita, joita he ovat uskottaneet kirjeissä aina Amerikkaan asti.<br />
Vielä ilmoitamme, että meillä tulee lähetysmatka Suomen Lappiin kolmen viikon päästä<br />
yhdessä Suomen veljien kanssa. Kuljemme Kuusamossa, Kemijärvellä, Sallassa, Rovaniemellä,<br />
Kittilässä sekä Suomen ja Ruotsin Yli-Torniolla. Etelä-Suomen lähetys tulee kesäkuussa.<br />
Lapinmaan ja Suomen kristityt lähettävät teille rakkaita terveisiä. Sisaremme Margit Ojala on<br />
myös täällä parannuttuaari sen verran, että kykenee matkustamaan. Pyydämme, että rukoilette<br />
meidän heikkoin puolesta. Vielä saarnaamme ja todistamme kaikki synnit anteeksi Jeesuksen<br />
nimessä ja veressä.<br />
107/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 82<br />
Kirjoitti seurakunnan kanssa ja puolesta:<br />
Lauri Koistinen<br />
Eero Mäkelä<br />
Kalervo Koistinen<br />
Severi Mäkelä<br />
Toivo Mäkelä y. m.<br />
108/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 83<br />
Kemijärvi 17.4.1984<br />
Tykö rakkaalle vanhukselle ja sisarelle Herrassa Amerikan maalla, Sophia Hill lastesi kanssa.<br />
Armo ja rauha Jumalalta ja meidän Herraltamme Jeesukselta Kristukselta olkoon kanssanne.<br />
Kiitos kaikista rakkaista kirjeistäsi, joita olet lähettänyt. Nyt viimeksi kuulemme, että William<br />
on siirtynyt ajasta iankaikkisuuteen. Kuoleman enkeli kulkee ja niin me kaikki viimein tulemme<br />
sille paikalle, että lähtö tulee pois tästä maailmasta. Siinä vain on suuri kysymys, että olisi öljyä<br />
lampussa, kun huuto tulee: "Katso, Ylkä tulee, menkää ulos Häntä vastaan". Lohduta sinä vanha<br />
sisaremme itseäsi sillä, ettei yksikään päivä ole niin pitkä, ettei ehtoo tule. Pian sinä ja me harvat<br />
kristityt saamme muuttaa pois tästä murheen maasta siihen uuteen maahan, missä ensimmäinen<br />
näkeminen maksaa kaikki matkan vaivat.<br />
Olemme nyt lähetystoimessa täällä Suomen Lapissa uskollisten saarnaajaveljien kanssa Etelä-<br />
Suomesta. Olemme saaneet nähdä, kuinka hirveää jälkeä omanvanhurskauden henki<br />
Rauhanyhdistyksen saarnaajien kautta on täällä tehnyt. Eriseurat ovat nämä maat niin tarkoin<br />
poroksi polttaneet, ettei ole paljon Laestadiuksen nimeä varaa mainita, kun jo koko kansa<br />
kauhistuu. Kuulimme Kuusamossa, että siellä on ihmisiä mennyt hirttosilmukan sisälle näinäkin<br />
aikoina, kun niitä on yhdestä ja toisesta syystä ajettu ulos rukoushuoneista. Kaikenlaiset vanhan<br />
Aatamin oikut siellä ovat hengellistä hallitusta, joilla heränneitä ihmisiä rääkätään. Suuri<br />
hengellinen viha on Rauhanyhdistyksellä meitä kohtaan vielä tänäkin päivänä. Ei ne meidän<br />
kokouksiimme ole tulleet, mutta me olemme heitä puhutelleet Kuusamon kirkon edustalla ja<br />
kirkossa, kun he tulivat omia pappejansa kuulemaan Palmusunnuntaina. Jakelimme kirkon<br />
edustalla heille Jonas Häkanin pojan ilmoituksia ja Laestadiuksen markkinasaarnoja. Joku<br />
Rauhanyhdistysläinen huusi siinä kirkon edessä kumppanilleen, että "Älä ota niitä kirjoituksia, ei<br />
ne ole muuta kuin humpuukia".<br />
Olemme nähneet, että uskoton kansa vihaa Rauhanyhdistystä ja halveksia heitä heidän<br />
tyhmyytensä tähden. On tullut kuitenkin ilmi, että sitä vanhaa kristillisyyttä, jota täällä ei enää<br />
ole, ollaan vielä pitämässä arvossa. Sen tähden olemme löytäneet sen tarpeelliseksi, että<br />
painamme David Juho Rautiaisen kirjeen muutamana tuhantena kappaleena ja levitämme sitä<br />
näille maille. Niistä näkyy, kuinka Rauhanyhdistykset ja eriseurat Suomessa ovat syntyneet ja<br />
mistä hedelmistä ne voidaan vääriksi nähdä. Samalla tavalla on Boremannin joukkokin syntynyt,<br />
kuin vanha eriseura. He ovat hyljänneet Lapin vanhinten ymmärrykset, Laestadiuksen saarnat ja<br />
vanhinten esikuvan. Valheen hengeltä he ovat ylimmäiset orasten nykijät ja hengen sammuttajat<br />
monen heränneen sielun surmaksi ja iankaikkiseksi kadotukseksi.<br />
Kirjamme on nyt tullut ulos painosta, ja lähetämme pian pari kappaletta sinulle, joitten hinnan<br />
ja postikulut olet jo ennen tänne lähettänyt. Ne on siis maksettu. Matkamme jatkuu tästä<br />
Kemijärveltä Rovaniemelle, Kittilään, Alakylään, Ylitornioon ja Ruotsin Övertorneåån. Sinne<br />
tulee joitakin ystäviä lisää Lapista ja Etelä-Suomesta.<br />
Ole Sophia-sisar hyvässä turvassa esikoisten seurakunnan helmassa ja hengen yhteydessä.<br />
Synnit annamme ja todistamme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kerro terveisiä kaikille<br />
lapsillesi ja ystävillesi. Seurakunnan kanssa ja puolesta:<br />
Lauri Koistinen<br />
Severi Mäkelä<br />
Heimo Mäkelä<br />
Eero Mäkelä<br />
Kalervo Koistinen<br />
y.m.<br />
109/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 84<br />
Honkilahdessa 29.4.1984<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha<br />
olkoon kanssanne, amen.<br />
Nyt olen täällä Etelä-Suomessa noutamassa sitä postillamäärää, joka tulee Ruotsin Lappiin.<br />
Kirjapaino on sen tehnyt valmiiksi, ja nyt laatikoita levitetään tilaajille. Kirjasta tuli sangen hyvä,<br />
josta kaikesta Jumalalle kiitos olkoon. Ei ole puhdas Jumalan sana niin halpa, että tällaista asiaa<br />
ei saisi ilmoittaa kansalle suurena uutisena. Harvat kristityt ovat uhranneet melkein kaiken, mitä<br />
ovat saattaneet, yhteisen asian hyväksi. Tästä kaikesta uskon Jumalan heille palkan maksavan.<br />
Lähetän sinulle kaksi kirjaa sen 100 dollarin edestä, jonka lähetit kirjaa varten. Jos tahdot<br />
niitä lisää, niin jokainen kappale maksaa 200 markkaa plus postikulut.<br />
Eero jäi kotiin Lappiin, sillä hänellä ei tällä kertaa ollut tilaisuutta tänne lähteä, kun ei vielä<br />
ollut erityistä tarvettakaan. Asianahan on vain noutaa kirjoja Lappiin. Lisäksi Eeron vaimo on<br />
Gellivaaran sairaalassa muutaman viikon ajan, koska häneltä meni jalka polvesta rikki meidän<br />
ollessamme Suomen Lapin lähetysmatkalla. Oli siellä Suomen Lapissa joku herännyt sielu, joka<br />
tuli kokouksiimme, nimittäin Rovaniemellä. Pääasia on, että Jumalan sana tulee julkisesti<br />
saarnatuksi. Jumala on se joka kasvun antaa. Nyt meillä on täällä Honkilahdessa pyhärukoukset,<br />
ja tarkoitus on lähteä kirjalastin kanssa kotiin Tampereen kautta maanantai-iltana.<br />
Et ole kirjoittanut mitään Williamin kuoleman jälkeen. Ymmärrän sinulla olevan murhetta<br />
lapsistasi tällaisena aikana, niin etten ihmettele, vaikka et jaksaisikaan kirjoittaa vähään aikaan.<br />
Ole kuitenkin toivossa iloinen ja kärsivällinen murheessa. Onhan sinun nimesi kirjoitettuna<br />
Karitsan elämänkirjassa, ja kolme vahvaa todistusta, nimittäin Jumalan Sanan, Pyhän Hengen ja<br />
seurakunnan todistus. Ole siis hyvässä turvassa esikoisten seurakunnan helmassa, ja usko kaikki<br />
synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Ikuisessa muistossa olet. Kerro<br />
terveisiä lapsillesi. Terveisiä Kalervolta, Severiltä, Toivolta y. m. vaimoinsa kanssa.<br />
Vähä veljes Herrassa<br />
Lauri<br />
110/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 85<br />
Palohuornas 31.5.1984<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha<br />
lisääntyköön teille, amen.<br />
Kiitos kalliin kirjeen edestä, josta taas olemme saaneet virvoitusta täällä korven matkalla.<br />
Olemme lukeneet sen tänään pienelle rukousväellemme Kompelusvaaran koululla, missä olimme<br />
viettämässä Kristuksen taivaaseenastumisen muistoa. Tuli sinne pari kylän ihmistä kristillisyyden<br />
ystävien lisäksi. Tämä olikin viimeinen yhteentulomme täällä Lapinmaassa ennen Suomeen<br />
lähtöämme, joka tapahtuu ensiviikolla. Ensimmäiset kokoukset ovat Uudessa Kaarlepyyssä<br />
Margit ja Kalle Ojalan luona, josta matka jatkuu sitten Honkilahteen ja Turun kaupungin<br />
ympäristöön, ja niin eteenpäin läpi koko Etelä-Suomen aina itärajalle asti. Käymme myös<br />
Savonmaan Nilsiässä, mistä Koistisen suku on kotoisin. Kalle on järjestänyt sinnekin kokoukset,<br />
ja serkkumme ovat luvanneet tulla, vaikka ovatkin Paavo Ruotsalaisen eli Savon herännäisyyden<br />
piirissä. Kalervo sanoi Niilo Koistisella olevan heräystä. Olipa Niilo pannut hänelle neljä<br />
perunasäkkiä matkaan, kun hän oli siellä käynyt noin viikon päivät sitten.<br />
Nuorukainen Juha-Lassi Tast on sisällisen pakotuksen voimasta kirjoittanut paljon kirjeitä<br />
eksyneille ystävilleen Amerikassa ja Euroopassa. Lähetän sinulle nipun hänen kirjeenvaihdostaan<br />
tässä ohessa, niin että näet, kuinka Jumalan Henki etsii hänen sydämessään eksyneitä lampaita<br />
Israelin huoneesta. Hän kantaa murhetta lähimmäistensä sielusta ja on kasvanut armossa ja<br />
Herran Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. Niin on Vapahtajan sanat todet vieläkin, kun Hän<br />
sanoo: "Niin pitää ilo oleman taivaassa yhdestä syntisestä, joka itsensä parantaa, enempi kuin 99<br />
hurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.<br />
Olethan sinä hengessä mukanamme joka paikassa, missä kuljemme Suomenmaalla saarnaten<br />
ja ilmoittaen evankeliumia Jumalan valtakunnasta. Me olemme kelvottomat palvelijat, mutta<br />
tiedämme, että Jumala on heikoissa väkevä, ja antaa menestyksen niille, jotka tiiviisti kylvävät,<br />
sillä profeetta sanoo, että heidän pitää myös tiiviisti niittämän. Uskalluksella astua sotaan Hänen<br />
asiaansa ajamaan ja totuutta tunnustamaan ihmisten muotoon katsomatta.<br />
Jää nyt hyvästi sen suuren Israelin paimenen haltuun. Kerro terveisiä kaikille ystäville siellä.<br />
Lilian Kankaalta en ole mitään kuullut vielä. Olen hänelle lähettänyt vasta takaisin sen Parakan<br />
kirjeen ynnä Leevin kuolemanmuiston ja pikkuisen historiamme suomenkielellä. Voithan kertoa,<br />
mitä Juvosen leski sinulle kirjoitti. Onko hän Samuel Juvosen leski<br />
Lopuksi saarnaan ja todistan kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Muista<br />
meitä heikkoja vielä esirukouksissasi, sillä vanhurskaan rukous voi paljon, koska se totinen on.<br />
Kirjoitti vähä veljesi Herrassa<br />
Lauri vaimoni Sirkan ja lasteni kanssa.<br />
Eerolta ja Alvalta terveisiä, jotka poikkesivat tässä Kompelusvaarasta palatessa.<br />
111/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 86<br />
Pöytyä 18.6.1984<br />
Rakas sisar Herrassa, Sophia Hill lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha lisääntyköön teille.<br />
Kiitos kalliista kirjeestä, jonka olen saanut muutamia viikkoja sitten, johon taisin vastata jo<br />
kotona ollessani. Nyt olemme tehneet tätä matkaa täällä Suomen maalla jo useassa paikassa,<br />
nimittäin Uudessa Kaarlepyyssä, Honkilahdessa, Mouhijärvellä, Tampereella ja Kyrössä.<br />
Kristityitä on ollut koolla eri puolilta maata, ja jokaisessa kokouspaikassa on myös käynyt<br />
joitakin ulkopuolisia ihmisiä kuulemassa. On muutamat olleet heränneellä tunnollakin, ja joitakin<br />
eriseuraisia on ollut anteeksianovaisinakin.<br />
Jumalan Sanaa on saarnattu monilla lahjoilla, ja Pyhän Hengen valkeudessa. Kaikki veljet<br />
ovat liittäneet työnsä yhteen, josta näkyy, että yksimielisyys ja veljellinen rakkaus on<br />
vallitsemassa opettavaisten miesten kesken. Kaikki olemme kiinni pitämässä siitä valkeudesta,<br />
minkä Jumala on antanut taivaasta Pyhän Hengen kautta tämän viimeisen etsikkoajan<br />
ensimmäisille työmiehille Ruotsin Lapinmaalla, missä rovasti Laestadius oli ensimmäinen ja<br />
kirkas aamutähti. Maailmaa vastaan on lujasti seisottu ja saarnattu näissäkin kokouksissa, ja<br />
itsekutakin on Jumalan Henki neuvonut korjaamaan ja parantamaan rauenneita paikkoja<br />
viinamäen aidassa. Maailma tahtoo voimalla pakata kristittyin sydämiin tällä ajalla, sillä perkele<br />
käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura ja etsii, ketä hän saisi niellä. Sen tähden Pyhä Henki<br />
nuhtelee meitä kaikkia, ja vaatii meitä parannusta tekemään mykkätaudista, hengellisestä<br />
laiskuudesta, maailmanrakkaudesta ja kaikista vaelluksen vioista. Olemme rientäneet<br />
armoistuimen Herran Jeesuksen eteen suurina syntisinä ja armonkerjäläisinä, ja olemme saaneet<br />
lohdutusta Pyhältä Hengeltä. Uusia liittoja ja lupauksia olemme tehneet Herran Jeesuksen<br />
kanssa, ja tahdomme loppuun asti kilvoitella kristillisyytemme vanhinten neuvojen seuraajina.<br />
Tahdomme tässä tervehtiä sinua, vanha sisaremme lastesi kanssa. Älä väsy rukoilemasta<br />
lasteni edestä, sillä vanhurskaan rukous voi paljon, koska se totinen on. Usko kaikki synnit<br />
anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ole toivossa iloinen, sillä pian sinun sotimisesi aika<br />
loppuu ja pääset iankaikkiseen sapatin lepoon.<br />
Seurakunnan kanssa ja puolesta<br />
Lauri Koistinen Eero Mäkelä<br />
Severi Mäkelä y. m.<br />
112/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 87<br />
Kermassa 28.6.1984<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha<br />
lisääntyköön teille meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta, amen.<br />
Lähetysmatka Suomessa on nyt kallistunut kohti loppuaan. Jäljellä ovat vielä Ilomantsi ja<br />
Eno, jonka jälkeen palaamme Lappiin. Tarkoitukseni on vielä käydä Jäämeren rannalla<br />
tervehtimässä muutamia väsyneitä matkamiehiä, joista ei ole kuulunut mitään pitkään aikaan.<br />
Minulla on heinäkuun ensimmäinen viikko vielä vapaata töistä, joten voin matkustaa Norjaan.<br />
Mukaan tulevat Viljakaisen Hannu ja Juha-Lassi Tast. Eerolla alkaa työ rautakaivoksessa silloin.<br />
Eilen oli onnellinen päivä Nilsiässä, missä Koistisen suku asustaa. Olimme siellä kaksi päivää<br />
kahdella autolla, minä, Eero, Kalervo, Severi, Jaakko, Juha-Lassi, äitini Martta, tyttäreni Salla,<br />
anoppini Olga ja Kalervon tytär Leena. Majapaikkamme oli serkullamme Niilo Koistisella, joka<br />
on Kalervon ikäinen, vähän yli 40 vuotta. Hänellä on siinä maatila.<br />
Talossa on 5 tytärtä, joista nuorin 14 vuotta. Siinä meillä oli ihana olla yhdessä sukulaisten<br />
kanssa. Niilon lapsetkin istuivat joka kokouksessa ja siinä isossa tuvassa tutkimme yhdessä<br />
Raamatun paikkoja. Niilo on jokin aika sitten saanut raskaan tunnonheräyksen tautivuoteella.<br />
Hänellä oli veritulppa sydämessä ja oli elämän ja kuoleman rajamailla. Hän kertoi, että hän<br />
kapinoi siinä sairasvuoteellansa Jumalaa vastaan kysyen: Miksi näin nuorena Nyt hän kuitenkin<br />
käsittää, että Jumala otti häntä kiinni ruumiillisen ja hengellisen kurituksen kautta synnin<br />
juoksusta. Hän on, kuten isäni sukukin, hakenut iankaikkista elämää Savon herännäisyydestä, eli<br />
körttiläisyydestä, mutta ei hän ole siellä lepoa löytänyt. Unessakin hänelle näytettiin, ettei hän<br />
saanut mennä körttiläispapin tykö rippiä tekemään. Ja hän tunsi, ettei körttipappi päässyt hänen<br />
sydäntään lähelle, eikä hänkään ole pystynyt lähestymään pappia. Niilo nousi viimeisenä iltana<br />
anteeksi rukoilemaan siellä Nilsiän kirkon suuressa seurakuntasalissa, missä kokoukset olivat.<br />
Hänen lapsensa olivat myös syvästi Jumalan sanalta vaikutetut, vaikka eivät vielä rukoilleet<br />
syntiänsä anteeksi. Me olemme olleet suuresti iloiset tästä Jumalan voimallisesta työstä Nilsiässä,<br />
ja profeetan sanat ovat todeksi löydetyt: Sinun edessäsi iloitaan niin kuin elonaikana iloitaan, ja<br />
niin kuin saaliin jaossa iloitaan.<br />
Niilo kertoi, että hän oli nähnyt ihmeellisen unen, joka herätti häntä vakavasti ajattelemaan<br />
iankaikkisuutta. Hän oli unessaan Nilsiän kirkon edustalla. Siihen kokoontui vähä joukko<br />
tummaa körttikansaa. Silloin siihen tuli pieni pilvi, joka nosti tämän pienen joukon kohti<br />
korkeutta, missä oli kirkas valo. Kun pilvi oli jo korkealla, näkyi maassa paljon kansaa, ja<br />
tulenliekit löivät valtavasti maan päällä, ja ihmiset paloivat tulessa. Niilo oli aivan pilven reunalla<br />
ja pelkäsi putoavansa, mutta ei pudonnut. Sen lisäksi hän oli myös kuullut äänen, joka sanoi, että<br />
hänen piti olla kynttilällä eli valona maailmassa, mutta hän oli sanonut, ettei hän kelpaa valoksi,<br />
joka on niin mitätön ja kelvoton ihminen.<br />
Nyt Niilo jäi sydämellisellä kaipauksella meitä muistamaan, niin kuin mekin häntä. Vielä<br />
kirkolta lähtiessämme, otin häntä toiseen kertaan kädestä kiinni auton ikkunasta ja sanoin, että<br />
anna minä pidän vielä vähän sinun kädestäsi kiinni, niin että rakkaus jäisi oikein lämpimäksi.<br />
Niin me lähdimme tänne Kalervon palatsiin Kirkkaan Kermajärven rannalle, missä nyt olemme<br />
lepäämässä lähteäksemme taas kohta kohti Ilomantsia ja Enoa. Tätä kirjoitan Kalervon<br />
luotsiveneen kajuutassa, jossa kuulen laineen liplatusta veneen kyljistä.Tässä on muutama pieni<br />
lapsi vieressä. Toiset ovat sisällä talossa, jonne minäkin pian lähden. Tapanani on kirjoitella<br />
matkaystäville kuulumisia vähän missäkin paikassa, joskus metsässä, joskus niityllä. Nyt<br />
veneessä.<br />
Olemme sinua muistamassa ja uskomme Jumalan tekevän työtä Amerikan maassakin<br />
Henkensä kautta. Minä en tiedä mitään tällä ajalla minulle menneestä postista, joten saan kertoa<br />
myöhemmin, jos olisi tullut Amerikan postia.<br />
113/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 87<br />
Jää Jumalan armon ja rauhan haltuun, uskollinen palvelija. Pian sinä pääset iankaikkiseen<br />
sapatin lepoon. Synnit annamme ja todistamme anteeksi Jumalan puolesta Jeesuksen nimessä ja<br />
kalliissa sovintoveressä. Muista meitä rukouksissasi.<br />
Kirjoitamme tähän kaikki nimikirjoituksemme merkiksi, että olemme sinua ikuisella<br />
rakkauden muistona kantamassa Jumalan ihmisenä, yhtenä elävänä muistomerkkinä<br />
kristillisyyden vanhinten työstä siellä kaukaisella Amerikan maalla.<br />
Lauri Koistinen<br />
Eero Mäkelä<br />
Kalervo Koistinen<br />
Severi Mäkelä<br />
Heimo Mäkelä y. m.<br />
114/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 88<br />
Palohuornasessa 29.7.1984<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha<br />
lisääntyköön teille.<br />
Kiitos kalliista kirjeistä, joita olen viime aikoina saanut tuon tuostakin, vaikka en ole<br />
jokaiseen vastannutkaan erikseen. Kallis on kuulla, että olette vielä terveenä ja kykenette<br />
kirjoittamaan kuulumisia sieltä kaukaiselta Amerikan maalta.<br />
Elämä menee menoaan tälläkin puolella Atlantin valtamerta. Rukouksia pidämme aina silloin<br />
tällöin eri paikoissa, ja kokouksiakin joskus. Tänä kesänä olemme pitäneet kokoukset Tjautjasjärvellä,<br />
ja elokuun 10 päivän paikkeilla alamme suuret kokoukset Vittangin kylässä. Siellä on<br />
sisaremme Alva Thyni kattanut pöytänsä ja valmistanut majan Jumalan Pojalle. Sinne onkin<br />
yleensä tullut paljon vieraita Suomesta. Viikko sitten kävimme Kvikkjokissa Jokkmokin<br />
seurakunnassa pitämässä puhärukoukset, vaan ei siellä ollut ulkopuolista väkeä enempää kuin<br />
kaksi tanskalaista turistia, jotka istuivat koko ajan kuulemassa, vaan pakenivat ulos, kun kristityt<br />
alkoivat anteeksi anomaan toinen toisiltaan.<br />
Meillä on nyt juhla-aika, kun nuori veljemme Juha-Lassi Tast asuu meillä kuukauden päivät.<br />
Hän istuu tässä työhuoneessani ja tarkastelee Laestadiuksen saarnojen ruotsinnoksia, joita<br />
veljemme Roger Kalenius on valmistanut. Juha-Lassi ori ruotsinkielessä aika pätevä ja hän on<br />
käynyt maallistakin koulua, jota tällaisessa työssä tarvitaan. Iltaisin istumme usein lukemassa<br />
Laestadiuksen saarnoja, ja niin saamme pitää hengellistä juhlaa lastemme kanssa, välistä Jumalan<br />
voimaakin tuntien. Kyllä tällä tiellä ja matkalla usein syntiseksi joutuu, ja välistä tulee suuri<br />
pelkokin siitä, että kuinkahan minun autuuteni asia nyt onkaan, kun en tahdo millään pysyä<br />
valvomassa.<br />
Vanha Takkinen kirjoittaa, että elämän tie on kaita: Toiselta puolen raappaa lain henki kiinni<br />
omaantuntoon, ja toiselta puolen ylitsekäyminen armon suojassa. Niinpä onkin Takkinen<br />
kokenut Lutheruksen tavoin, että se vanhurskauttamisen paikka on varsin liukas, ei siinä tahdo<br />
millään pysyä. Siinä onkin työtä, että jokapäiväisen katumuksen ja parannuksen tietä vaeltaa, ja<br />
katsoa uskon alkajan ja päättäjän Jeesuksen päälle, joka on katuvaisen syntisen velkakirjan<br />
maksanut omalla kalliilla verellään ristin päällä. Kyllä syntinsä tuntevaisille on rakas sellainen<br />
Vapahtaja, joka heitä auttaa, eikä hylkää morsiantansa kaikkinaisten vikain tähden.<br />
Tänään ei ole missään kuulutettu rukouksia, ja olemme aikeissa tehdä matkan Killingeen<br />
Kaitum-joen pohjoisrannalle, missä leskivaimo Lovisa Pålsson asuu kesäaikaan. Foonasin sinne<br />
juuri äsken, ja ilmoitin tulostamme. Ajamme Niilivaaran kirkon kautta, missä pydähdymme<br />
kirkonmenojen ajaksi. Siellä on nyt viransijaisena Ylitornion pappi Lauri Mustakallio, joka kävi<br />
meillä saunassa viime perjantaina. Hän on rauhanyhdistyksestä erotettu pappi, mutta ei hänellä<br />
näytä olevan paljon kummempaa oppia kuin kirkon papeilla yleensäkään. Hän oli sitä mieltä, että<br />
kristityitä on eri joukoissa, niin kuin länsiläisten ja itäläisten keskuudessa. Ei meillä ole suoloja<br />
niin isojen kalojen suolaamiseksi.<br />
En ole kuullut Amerikasta mitään keneltäkään muulta kuin sinulta. Ei ole Carl Kullakaan<br />
vastannut kirjeeseeni, kun lähetin hänelle kopion Lumijärven kirjeestä kysymysten kanssa, josko<br />
monta seurakuntaa löytyy, joissa autuaaksi tullaan.<br />
Jää Jumalan armon ja rauhan haltuun. Kaikki synnit saarnaan ja todistan anteeksi Jeesuksen<br />
nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Rukoile puolestamme. Paljon terveisiä Juha-Lassilta ja<br />
Eerolta ynnä minulta perheeni kanssa.<br />
Lauri Koistinen<br />
115/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 89<br />
Vittangi 12.8.1984<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill lastesi kanssa siellä kaukaisella Amerikan<br />
maalla. Jumalan armo ja rauha lisääntyköön teille.<br />
Kiitämme kaikista kalliista kirjeistäsi, joista vielä saamme kuulla Hengen yhteyden vallitsevan<br />
välillämme. Niistä kuuluu vielä elävä ääni, mikä todistaa, että uskollisten kristillisyyden<br />
vanhinten opetukset ovat sinun sydämeesi kätketyt. Ihmeelliset ovat Jumalan työt, joita ei<br />
ihmisjärki voi käsittää. Kuka on Jumalan mielen tietänyt ja kuka on Hänen neuvon antajansa<br />
ollut Kuka tietää, mitä varten sinutkin siellä Amerikassa vielä pidetään ikään kuin yhtenä<br />
ihmeellisenä, yksinäisenä muistokivenä edesmenneitten opettajien haudan päällä. Sanot<br />
kirjeessäsi elävän äänen Amerikan kristillisyydestä sammuneen uskollisen vanhimman, Viktor<br />
Björkmannin ennustuksen mukaan, koska hän sanoi, että kun suomenkieli Amerikan<br />
kristillisyydestä loppuu, niin henki sammuu. Sinä olet jo 96 vuoden ikäinen, eikä sinulla enää voi<br />
kovin pitkä aika olla jäljellä tästä vaivalloisesta maallisesta vaelluksesta. Olet kuitenkin ollut<br />
meille tukena ja turvana, kuri olet jäänyt eläväksi todistajaksi meille, että mekin olemme yhdessä<br />
hengessä ja opissa kuin nekin uskolliset opettajat ja vanhimmat, joitten kautta sinullekin<br />
evankeliumin valkeus koitti.<br />
Olemme nyt koolla tässä Vittangin kylässä viimeistä päivää taas tällä kertaa. Suomesta on<br />
tullut kaksi autoa, joissa saarnaajaveljiä ja kristityitä on matkustanut meidän avuksemme. Kallis<br />
asia on saada sielullista kristityitä vieraakseen, joissa Jumalan Henki asuu. Sydämellistä ja<br />
rakentavaa kanssakäymistä olemme saaneet täällä nauttia. Jumalan sanaa on saarnattu<br />
moninaisilla lahjoilla ja Jumala on vahvistanut sanansa seuraavaisten merkkien kautta.<br />
Kanssapuheissa olemme tutkineet Raamatuita ja kyselleet jokaiselta kristityltä heidän<br />
ajatuksiaan. Näin olemme ahkeroineet noudattaa apostolin neuvoa, joka sanoo, että "Asukoon<br />
Jumalan Sana runsaasti teissä kaikella viisaudella".<br />
Aika on kolkko ja vakava, jota nyt elämme. Näyttää siltä, että nyt on tuhatvuotinen rauhan<br />
valtakunta loppumassa, jolloin kristityt ovat saaneet nauttia ulkonaista rauhaa ja vapautta<br />
esivallan suojeluksen alla. Näyttää siltä, että saatana on päässyt irti niistä kahleista, joilla Jumalan<br />
enkeli oli hänet sitonut tuhanneksi vuodeksi. Maailma on saatanan haltuun niin tyystin annettu,<br />
että pian on ulkonainen jumalanpalveluskin kokonaan loppunut. Nyt on perkele irti päästetty.<br />
Esivalta on antanut lihallisen vapauden rehottaa, niin että kaikki lain siteet ovat katkaistut, jotka<br />
ovat perustuneet Jumalan 10 käskyyn. Ei taida viipyä kauan, ennen kuin vanhurskasten veri<br />
alkaa virtaamaan maailmassa, kun viimeinen verinen vaino alkaa. Ei parane meidän nukkua ja<br />
hengelliseen laiskuuteen vaipua, jos mieli on pelastua helvetin kattilasta, vaan syy on hieroa unta<br />
pois silmistä ja huutaa apua Jumalalta, että Hän varjelisi meitä antikristuksen kaikista juonista ja<br />
perkeleen kavaluudesta. Meillä on syy tulla vahingoista viisaaksi, sillä meillä on esimerkkejä<br />
uskomattomasta ja pöyristyttävistä pahennuksista, joitten kautta perkele on niin monta meidän<br />
entisistä matkakumppaneista vietellyt. He ovat hetken aikaa huolimattomuudessa vaeltaneet ja<br />
kuulemattomuudessa Pyhän Hengen nuhteille, ja nyt he ovat seitsemän kertaa pahemmaksi<br />
tulleet. Näitten yli Jumalan poika huutaa raskaasti voi-huutoa.<br />
Lopuksi tahdomme lohduttaa sinua yksinäistä matkamiestä siellä Amerikan maalla sillä<br />
autuaallisella sanalla, että kaikki sinun syntisi ovat anteeksi annetut Jeesuksen nimessä ja veressä.<br />
Ei voi murha-enkeli sinua tappaa, kun sydämesi oven pihtipielet ovat viattoman karitsan verellä<br />
sivellyt. Kaikki Lapin ja Suomen kristityt lähettävät sinulle ja lapsillesi sydämenrakkaita terveisiä.<br />
Jää Jumalan armon ja rauhan haltuun.<br />
Seurakunnan kanssa ja puolesta:<br />
Lauri Koistinen<br />
Eero Mäkelä<br />
Severi Mäkelä<br />
Kalervo Koistinen<br />
Toivo Mäkelä y. m.<br />
116/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 90<br />
Palohuornasessa 16.9.1984<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill lastesi kanssa, Jumalan armo ja rauha<br />
lisääntyköön teille meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta, amen.<br />
Kiitos kalliista kirjeistä, joita olen saanut tänä syksynä. Viimeisessä pyysit minua<br />
lähettämään yhden postillan Melvin Niskalle, jonka teen huomenna maanantaina. Lähetän hänelle<br />
sitten pienen kirjeen, jossa panen muutaman sanan ja kirjan hinnan mukaan.<br />
Olen tänään käynyt perheeni kanssa tervehtelemässä vanhaa Mikko Nilssonia Jellivaarassa.<br />
Hän oli iloinen saadessaan nähdä meitä ja kuullessaan vielä viimeisen kirjeesi, jonka luin hänelle.<br />
Hänen vaimonsa Anna-Liisa ei ollut tällä kertaa kotona, sillä heidän tyttärensä oli vienyt hänet<br />
Tjautjasjärvelle tervehtelemään vanhaa sisarta Hilma Blombackea. Jätin tapani mukaan kopion<br />
kirjeestäsi Anna-Liisaa varten.<br />
Tulevana pyhänä meille tulevat rukoukset Jellivaaraan Edvin Abrahamsonin vuorolla.<br />
Tänään ei ollut meillä missään yhteisiä kokoon tulemisia, mutta olemme lukeneet Laestadiuksen<br />
saarnan kotona ja veisanneet jonkun virren värssyn perheen kanssa yhdessä. Kävelimme myös<br />
jonkin aikaa Jellivaaran hautausmaalla koko perheen kanssa, sillä ilma oli mitä ihanin,<br />
aurinkoinen ja kuiva. Koivut ovat keltaisia ja pihlajat tulipunaisia. Kävelimme hautojen ohitse ja<br />
löysimme sieltä muutamia vanhurskasten nimiä, kuten esimerkiksi Jonas Purnun ja Samuel<br />
Wettasjärven. Kyllä ajatukset menevät vanhaan kristillisyyden aikaan, kun profeettoja muistaa.<br />
Tipotiessään on se kaunis kristillisyys — eikä moni ole Maria Magdaleenan kanssa kristillisyyden<br />
haudalla murheella vuodattamassa rakkauden ja kaipauksen kyyneleitä.<br />
Toivossa kuitenkin elämme tietäen sen, että Herra elää. Hän ei ole unohtanut valituitansa,<br />
joita Hän vieläkin Henkensä kautta kutsuu suurelle ehtoolliselle. Se mieli meillä on vieläkin, että<br />
tahdomme Häntä seurata tällä kaidalla tiellä loppuun asti, tuli vastaan mitä tuli.<br />
Niin jää taas hyvästi Jumalan armon ja rauhan haltuun, vanha uskollinen kristillisyyden<br />
palveluspiika. Ole toivossa iloinen, sillä pian tulee Hän, joka tuleva on, ja hänen palkkansa on<br />
Hänen myötänsä. Hän on sanova sinulle: "Hyvin sinä hyvä ja uskollinen palvelija, vähässä sinä<br />
olit uskollinen, minä panen sinut paljon päälle, mene sinun Herras iloon." Synnit annan ja<br />
todistan anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä taivaaseen asti. Rukoile meidän<br />
puolestamme, että mekin perille kostuisimme.<br />
Terveisiä koko Herran laumalta täällä Euroopassa sinulle ja lapsillesi. Vähä veljesi Herrassa<br />
Lauri Koistinen perheeni kanssa.<br />
117/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 91<br />
Palohuornasessa 3.10.1984<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha<br />
lisääntyköön teille meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta.<br />
Kiitos aluksi kalliista kirjeestäsi, joka tuli äsken. Olen juuri palannut Suomesta, missä olimme<br />
koko perheittemme kanssa, minä ja Eero. Heinävedellä olivat kokoukset Kalervo-veljen luona,<br />
missä oli paljon Jumalan lapsia koolla. Jos minulla olisi kertomisen lahjaa, niin kyllä saisin sinut<br />
iloiseksi, kun saat kuulla, että siellä tapahtui ihmeitä. Serkkumme Niilo Koistinen Nilsiästä oli<br />
siellä kolmen nuoren tyttärensä kanssa, ja vanhin tytär, nimeltään Kaija, joka on kahdenkymmenen<br />
ikäinen, teki myös parannuksen siellä. Oli se kaunista nähdä, että nuorelta väeltä<br />
sydän särkyy. Se näkyy niin autuaallisena kuvana kasvoistakin. Voimakkaat Pyhän Hengen<br />
vaikutukset muuttavat ihmisen ulkomuodonkin. Heidän kasvonsa ovat niin kuin enkelin kasvot.<br />
Kalliit olivat kokouksemme siellä. Ei tullut mieleenkään, että pitäisi lähteä etsimään uutta ja<br />
parempaa kristillisyyttä, kuin se vanha kristillisyys, jota olemme seuraamassa Jumalan armon<br />
kautta. Eriseuraiset ovat aina huutaneet, että uusi aika kaipaa uusia muotoja, mutta me emme<br />
kaipaa muuta, kuin sitä hyvää vanhain esikuvaa. Se rukous nousee sydämestä, ettei Herra ottaisi<br />
meiltä pois tätä valkeutta kiittämättömyytemme tähden.<br />
Suuren synninvoiman läpi on kilvoitteleminen, sillä perkele pitää suurta vihaa tietäen<br />
itsellänsä vähän aikaa olevan. Tarvitsemme rukoilla Isää Jeesuksen nimeen, että Hän varjelisi<br />
meitä kaikesta pahasta. Olemme saaneet elää runsaassa Jumalan viljassa ja myötäkäymisessä<br />
sielun ja ruumiin puolesta, missä piilee vaara, että sydämemme kiinnittyvät tähän maailmaan.<br />
Hengellinen laiskuus myös tahtoo tulla väkisin päälle, niin ettei jaksa vaivaa nähdä uskottomain<br />
ihmisten autuuden eteen. Väkisin tahtoo antaa uskottomain naapureitten ja tuttavain mennä<br />
rauhassa helvettiin, vaikka Pyhä Henki vaatii heitäkin muistuttelemaan kuolemasta, tuomiosta ja<br />
iankaikkisuudesta.<br />
Herran lauma Euroopassa on menestynyt ja kasvanut armossa ja Herran Jeesuksen<br />
tuntemisessa. Juha-Lassi ja Tenho ovat pysyväistä totuudessa, ja tekevät työtä tuttaviensa<br />
keskuudessa, jotta heillekin valkeus koittaisi, niin että tulisivat tuntemaan eksytyksen hengen.<br />
Juha-Lassi kävi viikonpäivät sitten puhuttelemassa Sten Johanssonia Tampereella, missä hän on<br />
lähetysmatkalla. Sten oli sanonut, että mene kotiin ja anna äitisi pestä korvan taustat puhtaaksi ja<br />
kuivata ne hyvin. Minä olin esittänyt Juha-Lassille, että hän kysyisi Steniltä, mitä hän tarkoittaa<br />
sillä, että lähettelee Juha-Lassin kirjeitä takaisin Eero Mäkelälle, joitten päälle hän (Sten) on<br />
piirtänyt ristinmerkkejä ja ison pitkänokkaisen ukonpään. Mutta Juha-Lassi ei muistanut kysyä<br />
tätä Steniltä. Hämeenlinnalaiset ovat luopuneet Stenistä, mutta on hänellä vielä Yleniukset<br />
Tampereella ja Kuokkaset Lahdessa, sekä Raittiset Lammilla jonkun muun lisäksi. Kovasti<br />
hänen joukkonsa on pienentynyt viime vuoden aikana. Saa nähdä, kuinka tulevan vuoden aikana<br />
käy. Gamaliel sanoi, että jos se on ihmisistä, niin se tyhjään raukeaa, mutta jos se on Jumalasta,<br />
niin ei ihmiset sille mitään voi.<br />
Melvinille olen lähettänyt postillan ja pikku kirjelapun. Odotan vastausta sieltä. Eerolle<br />
tulevat kokoukset kuukauden kuluttua, jonne odotamme paljon vieraita Suomesta. Paljon<br />
terveisiä kaikilta Jumalan pyhiltä täällä Lapissa ja Suomessa. Synnit saarnaan ja todistan anteeksi<br />
Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Rukoile puolestamme.<br />
Vähä veljesi Herrassa<br />
Lauri vaimoni Sirkan ja lasteni kanssa<br />
118/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 92<br />
Kiirunassa marraskuun 3.p 1984<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha<br />
lisääntyköön teille.<br />
Kiitämme kaikista kalliista kirjeistä ja sanomista, joita olet meille lähettänyt sieltä<br />
kaukaiselta Amerikan maalta. Kaikki kristityt täällä vanhalla Euroopan mantereella ovat iloinneet<br />
siitä, että sinä olet kantamassa meitä rukouksen käsivarsilla Jumalan eteen ja korkealla iälläsi olet<br />
vielä murhetta kantamassa koko kristillisyyden laveudesta, muistaen meitä harvoja Ihmisen Pojan<br />
tähden hyljätyitä työmiehiä Herran pellolla puhtaalla ja sydämellisellä rakkaudella.<br />
Olemme nyt kokoontuneet neljäksi päiväksi tässä Eero Mäkelän talossa Pyhäin miesten<br />
päivän juhlaa pitämään Jumalan Sanan ympärille. Kokoukset pidetään Kiirunan suuressa kirkossa<br />
ja Jukkasjärven vanhassa kirkossa. Saamme pitää täällä suurta ja lihavaa pitoa, jonka Herra itse<br />
on valmistanut Pyhällä vuorellansa. Täällä saamme nauttia selkeätä viinaa parhaasta viinapuusta<br />
Herrasta Jeesuksesta. Ja vaikkei meillä olekaan Helluntaijuhlaa, missä opetuslapset olivat<br />
täynnänsä makeata viinaa, niin kuitenkin olemme saaneet tuntea Emmauksen tien matkamiesten<br />
tavoin Herran Jeesuksen armollista läsnäoloa. Moni köyhä matkustavainen iankaikkisuuteen on<br />
sanonut sydämessään veljein saarnan alla: "Eikö meidän sydämemme palanut meissä, kun Hän<br />
selitti meille kirjoituksia"<br />
Profeetta Jesaja kirjoittaa 9. luvussa: "Sinä lisäät kansaa ja lisäät hänelle iloa, Sinun edessäs<br />
iloitaan, niin kuin elonaikana iloitaan, niin kuin saaliin jaossa iloitaan". Niin olemme mekin<br />
saaneet kokea tällä ajalla tätä samaa iloa, kun olemme nähneet Niilo Koistisen perheessä palavan<br />
Pyhän tulen, josta liekistä on jo kolme hänen tytärtänsä osallisiksi tulleet. Tästä näemme, että<br />
Jumalalla on vielä etsikon aika, eikä ole hukkaan mennyt se työ, mitä mekin heikot Jumalan<br />
välikappaleet olemme ahkeroimassa tehdä uskalluksella Jumalaan. Vielä on seurakunta<br />
hedelmällinen ja synnyttää eläviä lapsia Jumalalle. Tunnemme itsemme sangen onnellisiksi<br />
saadessamme olla osalliset Jumalan valtakunnasta, vaikka saammekin Daavidin kanssa nähdä niin<br />
paljon katkeria vihamiehiä ja valheenpuhujia totuutta vastaan ympärillämme. Daavid sanoo:<br />
"Voi Herra kuinka usiat, tääll' karkaa minua vastaan: Mun vihollisen' nuriat, ain pyytää minua<br />
lastaa... (Virsi 10). Tiedämme kuitenkin, että meidän palkkamme on suurempi kuin meidän<br />
vaivamme, joka ajallinen ja keveä on, mutta saattaa meille määrättömän kunnian.<br />
Ilmoitamme tässä, että Melvin Niska on saanut sen suuren postillamme ja lähettänyt<br />
kiitoskirjeen ynnä maksun kanssa. Toivomme, että he käyttävät ahkerasti sitä kirjaa kokouksissaan,<br />
ja että he tulisivat näkemään, missä esikoisten seurakunta on, niin ettei tarvitsisi valheita<br />
uskoa, joita Jeesuksen ristin viholliset nostavat pohjattomuudesta hukuttaakseen ja pettääkseen<br />
autuutta kaipaavaa sieluja.<br />
Ole nyt lohdutettu, vanha ja uskollinen kristillisyyden palveluspiika siellä kaukaisella<br />
Amerikan maalla. Pian sinä pääset pois tästä mustasta maailmasta, ja saat kuulla Jeesukselta ne<br />
suloiset sanat: "Tulkaa minun isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka teille on valmistettu<br />
maailman alusta. Synnit annamme ja todistamme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Koko<br />
tämä koolla oleva pyhien ihmisten joukko tervehtää sinua. Seurakunnan kanssa ja puolesta:<br />
Lauri Koistinen<br />
Kalervo Koistinen<br />
y. m.<br />
Eero Mäkelä<br />
Severi Mäkelä<br />
P.S. Juha-Lassi pystyy tulkitsemaan englanniksi saarnat.<br />
119/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 93<br />
Palohuornasessa 3.10.1984<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha<br />
lisääntyköön teille meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta.<br />
Kiitos aluksi kalliista kirjeestäsi, joka tuli äsken. Olen juuri palannut Suomesta, missä olimme<br />
koko perheittemme kanssa, minä ja Eero. Heinävedellä olivat kokoukset Kalervo-veljen luona,<br />
missä oli paljon Jumalan lapsia koolla. Jos minulla olisi kertomisen lahjaa, niin kyllä saisin sinut<br />
iloiseksi, kun saat kuulla, että siellä tapahtui ihmeitä. Serkkumme Niilo Koistinen Nilsiästä oli<br />
siellä kolmen nuoren tyttärensä kanssa, ja vanhin tytär, nimeltään Kaija, joka on kahdenkymmenen<br />
ikäinen, teki myös parannuksen siellä. Oli se kaunista nähdä, että nuorelta väeltä<br />
sydän särkyy. Se näkyy niin autuaallisena kuvana kasvoistakin. Voimakkaat Pyhän Hengen<br />
vaikutukset muuttavat ihmisen ulkomuodonkin. Heidän kasvonsa ovat niin kuin enkelin kasvot.<br />
Kalliit olivat kokouksemme siellä. Ei tullut mieleenkään, että pitäisi lähteä etsimään uutta ja<br />
parempaa kristillisyyttä, kuin se vanha kristillisyys, jota olemme seuraamassa Jumalan armon<br />
kautta. Eriseuraiset ovat aina huutaneet, että uusi aika kaipaa uusia muotoja, mutta me emme<br />
kaipaa muuta, kuin sitä hyvää vanhain esikuvaa. Se rukous nousee sydämestä, ettei Herra ottaisi<br />
meiltä pois tätä valkeutta kiittämättömyytemme tähden.<br />
Suuren synninvoiman läpi on kilvoitteleminen, sillä perkele pitää suurta vihaa tietäen<br />
itsellänsä vähän aikaa olevan. Tarvitsemme rukoilla Isää Jeesuksen nimeen, että Hän varjelisi<br />
meitä kaikesta pahasta. Olemme saaneet elää runsaassa Jumalan viljassa ja myötäkäymisessä<br />
sielun ja ruumiin puolesta, missä piilee vaara, että sydämemme kiinnittyvät tähän maailmaan.<br />
Hengellinen laiskuus myös tahtoo tulla väkisin päälle, niin ettei jaksa vaivaa nähdä uskottomain<br />
ihmisten autuuden eteen. Väkisin tahtoo antaa uskottomain naapureitten ja tuttavain mennä<br />
rauhassa helvettiin, vaikka Pyhä Henki vaatii heitäkin muistuttelemaan kuolemasta, tuomiosta ja<br />
iankaikkisuudesta.<br />
Herran lauma Euroopassa on menestynyt ja kasvanut armossa ja Herran Jeesuksen<br />
tuntemisessa. Juha-Lassi ja Tenho ovat pysyväistä totuudessa, ja tekevät työtä tuttaviensa<br />
keskuudessa, jotta heillekin valkeus koittaisi, niin että tulisivat tuntemaan eksytyksen hengen.<br />
Juha-Lassi kävi viikonpäivät sitten puhuttelemassa Sten Johanssonia Tampereella, missä hän on<br />
lähetysmatkalla. Sten oli sanonut, että mene kotiin ja anna äitisi pestä korvan taustat puhtaaksi ja<br />
kuivata ne hyvin. Minä olin esittänyt Juha-Lassille, että hän kysyisi Steniltä, mitä hän tarkoittaa<br />
sillä, että lähettelee Juha-Lassin kirjeitä takaisin Eero Mäkelälle, joitten päälle hän (Sten) on<br />
piirtänyt ristinmerkkejä ja ison pitkänokkaisen ukonpään. Mutta Juha-Lassi ei muistanut kysyä<br />
tätä Steniltä. Hämeenlinnalaiset ovat luopuneet Stenistä, mutta on hänellä vielä Yleniukset<br />
Tampereella ja Kuokkaset Lahdessa, sekä Raittiset Lammilla jonkun muun lisäksi. Kovasti<br />
hänen joukkonsa on pienentynyt viime vuoden aikana. Saa nähdä, kuinka tulevan vuoden aikana<br />
käy. Gamaliel sanoi, että jos se on ihmisistä, niin se tyhjään raukeaa, mutta jos se on Jumalasta,<br />
niin ei ihmiset sille mitään voi.<br />
Melvinille olen lähettänyt postillan ja pikku kirjelapun. Odotan vastausta sieltä. Eerolle<br />
tulevat kokoukset kuukauden kuluttua, jonne odotamme paljon vieraita Suomesta. Paljon<br />
terveisiä kaikilta Jumalan pyhiltä täällä Lapissa ja Suomessa. Synnit saarnaan ja todistan anteeksi<br />
Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Rukoile puolestamme.<br />
Vähä veljesi Herrassa<br />
Lauri vaimoni Sirkan ja lasteni kanssa<br />
120/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 94<br />
Kiirunassa marraskuun 3.p 1984<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha<br />
lisääntyköön teille.<br />
Kiitämme kaikista kalliista kirjeistä ja sanomista, joita olet meille lähettänyt sieltä<br />
kaukaiselta Amerikan maalta. Kaikki kristityt täällä vanhalla Euroopan mantereella ovat iloinneet<br />
siitä, että sinä olet kantamassa meitä rukouksen käsivarsilla Jumalan eteen ja korkealla iälläsi olet<br />
vielä murhetta kantamassa koko kristillisyyden laveudesta, muistaen meitä harvoja Ihmisen Pojan<br />
tähden hyljätyitä työmiehiä Herran pellolla puhtaalla ja sydämellisellä rakkaudella.<br />
Olemme nyt kokoontuneet neljäksi päiväksi tässä Eero Mäkelän talossa Pyhäin miesten<br />
päivän juhlaa pitämään Jumalan Sanan ympärille. Kokoukset pidetään Kiirunan suuressa kirkossa<br />
ja Jukkasjärven vanhassa kirkossa. Saamme pitää täällä suurta ja lihavaa pitoa, jonka Herra itse<br />
on valmistanut Pyhällä vuorellansa. Täällä saamme nauttia selkeätä viinaa parhaasta viinapuusta<br />
Herrasta Jeesuksesta. Ja vaikkei meillä olekaan Helluntaijuhlaa, missä opetuslapset olivat<br />
täynnänsä makeata viinaa, niin kuitenkin olemme saaneet tuntea Emmauksen tien matkamiesten<br />
tavoin Herran Jeesuksen armollista läsnäoloa. Moni köyhä matkustavainen iankaikkisuuteen on<br />
sanonut sydämessään veljein saarnan alla: "Eikö meidän sydämemme palanut meissä, kun Hän<br />
selitti meille kirjoituksia"<br />
Profeetta Jesaja kirjoittaa 9. luvussa: "Sinä lisäät kansaa ja lisäät hänelle iloa, Sinun edessäs<br />
iloitaan, niin kuin elonaikana iloitaan, niin kuin saaliin jaossa iloitaan". Niin olemme mekin<br />
saaneet kokea tällä ajalla tätä samaa iloa, kun olemme nähneet Niilo Koistisen perheessä palavan<br />
Pyhän tulen, josta liekistä on jo kolme hänen tytärtänsä osallisiksi tulleet. Tästä näemme, että<br />
Jumalalla on vielä etsikon aika, eikä ole hukkaan mennyt se työ, mitä mekin heikot Jumalan<br />
välikappaleet olemme ahkeroimassa tehdä uskalluksella Jumalaan. Vielä on seurakunta<br />
hedelmällinen ja synnyttää eläviä lapsia Jumalalle. Tunnemme itsemme sangen onnellisiksi<br />
saadessamme olla osalliset Jumalan valtakunnasta, vaikka saammekin Daavidin kanssa nähdä niin<br />
paljon katkeria vihamiehiä ja valheenpuhujia totuutta vastaan ympärillämme. Daavid sanoo:<br />
"Voi Herra kuinka usiat, tääll' karkaa minua vastaan: Mun vihollisen' nuriat, ain pyytää minua<br />
lastaa... (Virsi 10). Tiedämme kuitenkin, että meidän palkkamme on suurempi kuin meidän<br />
vaivamme, joka ajallinen ja keveä on, mutta saattaa meille määrättömän kunnian.<br />
Ilmoitamme tässä, että Melvin Niska on saanut sen suuren postillamme ja lähettänyt<br />
kiitoskirjeen ynnä maksun kanssa. Toivomme, että he käyttävät ahkerasti sitä kirjaa kokouksissaan,<br />
ja että he tulisivat näkemään, missä esikoisten seurakunta on, niin ettei tarvitsisi valheita<br />
uskoa, joita Jeesuksen ristin viholliset nostavat pohjattomuudesta hukuttaakseen ja pettääkseen<br />
autuutta kaipaavaa sieluja.<br />
Ole nyt lohdutettu, vanha ja uskollinen kristillisyyden palveluspiika siellä kaukaisella<br />
Amerikan maalla. Pian sinä pääset pois tästä mustasta maailmasta, ja saat kuulla Jeesukselta ne<br />
suloiset sanat: "Tulkaa minun isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka teille on valmistettu<br />
maailman alusta. Synnit annamme ja todistamme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Koko<br />
tämä koolla oleva pyhien ihmisten joukko tervehtää sinua. Seurakunnan kanssa ja puolesta:<br />
Lauri Koistinen<br />
Kalervo Koistinen<br />
y. m.<br />
Eero Mäkelä<br />
Severi Mäkelä<br />
P.S. Juha-Lassi pystyy tulkitsemaan englanniksi saarnat.<br />
121/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 95<br />
Jellivaarassa 1.1.1985<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill lastesi kanssa. Armo ja rauha Jumalalta ja<br />
meidän Herraltamme Jeesukselta Kristukselta olkoon kanssanne nyt ja iankaikkisesti, amen.<br />
Kiitos kalliista kirjeistäsi, jotka olemme ilolla vastaanottaneet ja lukeneet matkaystävillemme<br />
täällä Euroopassa. Kallis asia, että kultainen lanka kulkee läpi Siionin linnan. Tätä rauhan sidettä<br />
ei voi valtameret eikä kuolemakaan katkaista, sillä usko ja toivo muuttuvat näkemiseksi<br />
kuoleman virran toisella puolella, mutta rakkaus jää iankaikkisesti pysyväiseksi.<br />
Olemme nyt kokoontuneina tässä kuuluisassa Jellivaaran kirkonkylässä, missä elävän<br />
kristillisyyden ääni on kuulunut jo pitkälti toista sataa vuotta. Ei ole vielä kristillisyys tästä<br />
kylästä loppunut, vaikka niin monta eriseuraa ja eksytystä on pyytänyt hukuttaa tätä taivaasta<br />
alas laskettua valkeutta aamunkoitosta alkaen aina meidän päiviimme asti. Ei etelän valkeus sitä<br />
taivaan kirkkautta saattanut sammuttaa prinsessa Eugenian aikana, ei myöskään Apelqvistin<br />
lankeemus eikä Boremannin höyry sitä saattanut kokonaan hävittää. Vielä on harvoja sieluja<br />
kristillisyytemme vanhinten hautain päällä, jotka ovat jo kilvoitelleet pitkän elämän ajan. Mikko<br />
Nilsson, joka poikasena näki Jonas Purnun on vielä elämässä, vaikka hän tällä kertaa on<br />
sairaalassa hoidossa. Hänen vaimonsa Anna-Liisa on vielä kotona ja elävällä tunnontilalla<br />
kilvoittelemassa, jota kävimme kaikki kuusi saarnaajaa katsomassa ja lohduttamassa uudenvuoden<br />
aattona. Samoin ovat sisaremme Hilma Blombacke ja Lovisa Pålsson tässä paikkakunnassa<br />
Abrahamsson-parin kanssa meidän kanssamme rakentamassa yhteistä hengellistä<br />
huonetta turvan ja suojan paikaksi meille ja kaikille Jumalan omille tällä ajalla.<br />
Ihmeellisesti on Jumala asiansa kuljettanut tänne asti. Saamme vielä nähdä todeksi vanhan<br />
Kuoksun sanat, joka sanoi, että "Vaikka kuulisit, että Lapinmaan kristillisyys olisi poroksi<br />
palanut, niin pitää siitä tuhkaläjästäkin joku kallis kappale löydettämän". Tämä kallis evankeliumi<br />
eli Kristuksen oppi on vieläkin keskellämme kätkettynä särjettyihin sydämiin, jotka kuuliaisina<br />
Pyhän Hengen äänelle ovat kilvoittelemassa suuren synnin voiman läpi parannuksen tekijänä<br />
matkasauvaan nojaten. Suomesta on tullut monta kymmentä vierasta ilovieraiksemme, joitten<br />
mukana Jumalan voima kulkee. Olemme rakentamassa toinen toistamme Jumalan Sanalla ja<br />
taivaallisella viisaudella, pyrkien noudattamaan apostolin neuvoja, joka sanoo: "Asukoon<br />
Jumalan Sana runsaasti teissä kaikella viisaudella".<br />
Raamatun paikkoja on kanssapuheissa tutkisteltu ja kyselty, ja pienet lapsetkin ovat<br />
kilvoittelemassa samoja hengellisiä aarteita kätkemään kuin vanhemmatkin. On ihana nähdä,<br />
kuinka pienet lapset ovat elävästi uskomassa ja ahkeroivat omantunnon puhtaudessa kilvoitella.<br />
Totisesti on vanhan Takkisen sana tosi tälläkin ajalla, että oma sydän on huono ruokapöytä,<br />
mutta joukko Jumalan ihmisiä on enkeleitten seura. Kristittyin kokoukset ovat murheellisten<br />
huvitushuone ja nälkäisten ravintola. Pyhä kyyhkynen on lentämässä vielä keskellämme tuoden<br />
sydämiimme öljypuun lehden merkiksi siitä, että pian iankaikkinen kesä tulee.<br />
Jää hyvästi Jumalan armon ja rauhan haltuun. Synnit annamme ja todistamme anteeksi<br />
Jeesuksen nimessä ja veressä taivaaseen asti. Pyydämme sinua muistamaan meitä<br />
esirukouksissasi.<br />
Seurakunnan kanssa ja puolesta:<br />
Lauri Koistinen Eero Mäkelä Severi Mäkelä<br />
Kalervo Koistinen Heimo Mäkelä Toivo Mäkelä<br />
Juha-Lassi Tast y. m.<br />
122/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 96<br />
Palohuornasessa 7.1.1985<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Armo, laupeus ja rauha Jumalalta<br />
ja meidän Herraltamme Jeesukselta Kristukselta olkoon teidän kanssanne nyt ja iankaikkisesti,<br />
amen.<br />
Lähetän tässä "yhden kansapuheen" sinulle ynnä kirjekopion, jonka olen lähettänyt<br />
samanaikaisesti Melvinille ja Ralphille kuin sinullekin. Tutkipas nyt, vanha ja kokenut Israeliitta,<br />
jolla on tarkka nokka haistamaan henkiä, onko minun kirjoitukseni oikea Herran edessä. Vastaa<br />
sitten minulle, kun jaksat. Tarkoitukseni on hyvä. Halu olisi koota kaikki eksyväiset lampaat<br />
lammashuoneeseen viimeisen myrskyn edellä.<br />
Meillä oli ihanat ja suuret juhlat uutena vuotena. Meillä oli yövieraitakin noin 30 henkeä jos ei<br />
enemmänkin. Kaikki 6 saarnaajaa olivat paikalla. Lähetyskirjeemme oletkin jo saanut tätä ennen.<br />
Taitaa olla jotakin tapahtumassa, koska paimenia koetellaan. Olen Kallen kanssa saanut<br />
painiskella Jaakobin painia ja valvonut yötä, mutta ei ole oppimme horjunut yhtään. Se kun ei ole<br />
omamme, vaan Jumalan. Eerolle ilmoitti Pyhä Henki keskiyön hetkellä meidän kokousten<br />
aikana, että nyt Kallella on kova kamppailu, ja niin hän kysyi Kallelta, miten yö kului. Silloin<br />
Kalle sai huomata, että Eero tiesi kellon lyönninkin, millä hetkellä Kallella oli Jaakobin syvä<br />
kaivo edessään. Eero oli kortteerissa Abrahamssonilla Jellivaarassa, ja Kalle meidän tykönämme,<br />
joten kortteerien väli on 50 kilometriä. Eero näki sittenkin, miten Kalle taisteli.<br />
Olen kokoustemme jälkeen ollut kotona, sillä valvominen otti vatsahermoihin ja niin sain<br />
vatsakatarrin. Olen syönyt keitettyä ruokaa, pellavan siemeniä ja joskus vähän lääkettä nimeltä<br />
Novalucol, joka neutraloi vatsahappoja. Kyllä tämä vatsa pian on kunnossa ja pääsen töihin<br />
käsiksi.<br />
Lähetin Mabelille ja Aarolle ne Suuret Postillat lentopostissa. Kyllä ne postirahan kanssa<br />
maksoivat 90 taalaa yhteensä, mutta viime kerralla maksoit 100 taalaa kahdesta kirjasta, joten<br />
nyt riittää 80 taalaa. Olisi se ihana asia, jos lapsesi saisivat armon Jumalalta tulla Hänen<br />
lapsikseen. Olisi se ilo sinulle hautaan lähtiessäsi ja hyvästit jättäessäsi tälle maailmalle, kun<br />
iankaikkisuuden kukkaset kasvaisivat hautasi päällä omista lapsistasi. Sitä rukoilemme ylhäältä<br />
valkeuden Isältä.<br />
Sano paljon terveisiä lapsillesi ja lasten lapsille meiltä täällä kylmässä Pohjolassa. Jos Jumala<br />
suo, niin ehkä saamme vielä nähdä tämänkin maan päällä toisiamme ja lämmitellä sen valkean<br />
ääressä, jota Jeesus tuli sytyttämään maan päälle. Usko kaikki synnit ja vihollisen valheet<br />
anteeksi, ja ole turvallisella mielellä, sillä sinun nimesi on kirjoitettu elämän kirjassa. Muistathan<br />
meitäkin poloisia esirukouksissasi armoistuimen edessä. Jumalan rauha, joka kaiken<br />
ymmärryksen ylitse käy, asukoon sydämessäsi nyt ja iankaikkisesti, amen.<br />
Kirjoitti vähä veljesi Herrassa, osallinen vaivassa ja valtakunnassa<br />
Lauri Koistinen, rakkaan vaimoni Sirkan ja lasteni, Sallan, Heikin, Lassin ja Vesan kanssa.<br />
Terveisiä Eero Mäkelältä perheineen y. m.<br />
123/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 97<br />
Palohuornasessa 20.2.1985<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill lastesi kanssa. Armo ja rauha Jumalalta ja<br />
meidän Herraltamme Jeesukselta Kristukselta olkoon nyt ja aina teidän kanssanne.<br />
amen.<br />
Kiitän aluksi kirjeestä ja 100 taalan shekistä. Tässä menneenä pyhänä meillä oli rukoukset,<br />
jolloin kirjoitimme Suomeen vastauskirjeen. Kalervo oli myös täällä käymässä ja saarnasi<br />
Hakasen kirkossa. Meille tulee siis Suomeen lähetys palmusunnuntaista alkaen kaksi viikkoa.<br />
Kuljemme Nilsiässä, Heinävedessä, Enossa, Honkilahdessa, Kyrössä, Mouhijärvellä,<br />
Tampereella, Hämeenlinnassa ja Lappeenrannassa. Lähetän ohessa kopion Suomenkirjeestämme.<br />
Huomaat siitä myös, että meillä on aikomus käydä Amerikassa tänä vuonna vähän<br />
myöhemmin. Aikaa ja matkasuunnitelmaa ei ole vielä päätetty. Tulemme kuitenkin sinun luokse<br />
ensin. Tyynenmeren rannalla on myös aikomus käydä ja mahdollisesti myös Michiganissa ja<br />
Minnesotassa, jos ei mitään parempaa satu mieleen tulemaan. Koetamme pärjätä omilla<br />
varoillamme, emmekä ole pyytämässä Amerikasta mitään apua. Siitä on jo pian 6 vuotta, kun<br />
siellä viimeksi kävimme, joten on aika käydä katsomassa, mitä tuttaville kuuluu. Olen<br />
yhteydessä Carl Kullaan Vancouverissa, mutta ei hän ole meitä kutsunut. Voi olla mahdollista,<br />
että siellä olisi joku sielu, joka kaipaa meitä nähdä ja kuulla, sillä niin rakkaasti meitä siellä<br />
vastaanotettiin 1979 syksyllä.<br />
Minulla pyörii sellaiset ajatukset, että tunsimme joskus syksyllä tai elokuun lopulla ja<br />
viipyisimme 3 viikkoa siellä tällä kertaa. Ihana olisi, jos lapsesi ja lasten lapset olisivat meitä<br />
näkemässä siellä. Williamia emme enää näe siellä, mikä tuo murheen mieleen. Elämän ja<br />
kuoleman Herra varjelkoon lapsiasi ja johdattakoon heitä Taivaan valtakuntaan ahtaan portin<br />
kautta.<br />
Olen vielä sairaana. Tutkimukset ovat meneillään ja menen pian vatsantutkimuksiin<br />
Jellivaaran sairaalaan. Siellä otetaan vatsasta kuva sisältäpäin. (gastroscope).<br />
Jää nyt hyvästi Jumalan armon ja rauhan haltuun, uskollinen matkaystävämme. Synnit annan<br />
ja todistan anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Ole toivossa iloinen, sillä pian<br />
tämän maallisen matkan vaivat loppuvat. Paljon terveisiä vanhoilta Lapissa, Mikolta ja Anna-<br />
Liisalta, Hilmalta ja Loviisalta, Eerolta perheensä kanssa y. m.<br />
Vähä apulainen Herran työssä<br />
Lauri Koistinen rakkaan vaimoni Sirkan ja lasteni kanssa.<br />
PS. Meitä voi tulla useitakin tällä kertaa, jos saamme varoja kokoon. Olen ajatellut että minä,<br />
Eero, Juha-Lassi, Kalervo ja Toivo tunsimme tällä kertaa sinne. Kuitenkin minä ja Eero<br />
tulemme.<br />
PS.2. Puhuit edellisessä kirjeessä Kirkkopostillasta. Meillähän on se 1876 vuoden Luulajassa<br />
painettu kirja valokuvapainoksena valmiina jo v:sta 1973 asti. Sitä on jäljellä vielä ainakin 500<br />
kappaletta. Otamme niitä mukaan, kun tulemme sinne.<br />
124/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 98<br />
Honkilahti pitkäperjantaina 1985<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill omaistesi kanssa. Armo ja rauha meidän<br />
Jumalaltamme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta olkoon teidän henkenne kanssa, amen.<br />
Kiitämme aluksi maaliskuussa lähettämästäsi kirjeestä, josta näkyy, että olet saanut tiedon<br />
meidän aikomuksestamme tulla sinne Amerikan maalle syksyllä. Tarkemmin sanottuna syyskuun<br />
19. päivän paikkeilta lokakuun puoliväliin. Me teemme matkasuunnitelman valmiiksi jo täällä ja<br />
koetamme joko kirjeen tai puhelimen kautta järjestää kirkot kokouksia varten. Kaikki veljet<br />
ovat yksimielisesti tukemassa tätä päätöstämme, josta ymmärrämme Jumalan tahdon niin olevan.<br />
Emme ole tähän asti kuulleet mitään Niskan veljeksiltä, vaikka alkuvuodesta lähetin sinne<br />
kirjeen ja ”Yhden kansapuheen” pyynnöllä saada vastaus. Juha-Lassi on saanut kirjeen Charles<br />
Niskalta äsken, jossa ei näy, että hän olisi minun kirjettäni nähnyt, jonka lähetin samanlaisena<br />
sekä Ralphille että Melvinille. Ei ole opin asiat selvänä Amerikan miehillä. Tarkoituksemme on<br />
käydä heitä puhuttelemassa, kun sinne tulemme.<br />
Puhut kirjeessäsi everstipoikasi Williamin tulevan Helsinkiin. Tarkoitatko sinä sitä, että hän<br />
tulee Helsinkiin työhön Ilmoita minulle hänen adressinsa täällä Suomessa.<br />
Matkamme täällä syntymämaassa on jo hyvässä alussa. Nilsiässä oli ensimmäiset kokoukset<br />
kirkon tiloissa ja kuulijoita tuli siinä kymmenen paikkeilla kyläläisistä. Sen lisäksi meitä oli<br />
monella autolla kaukaa tulleita kristillisyyden uskollisia matkakumppaneita. Kaikki saarnaavaiset<br />
veljet olivat mukana alusta alkaen, joka on ollut suuri ilo kaikille. Serkkumme Niilo Koistisen<br />
tyttäret olivat kokouksissa, vaikka heillä on kova vaino ja vastus omasta kodista. Kun kävimme<br />
Eeron ja Kalervon kanssa heitä tervehtimässä Laitisenmäellä, missä heidän kotinsa on, niin<br />
saimme kuulla talon jumalattoman tyttären ja hänen miehensä suusta sanat: "Menettekö itse ulos,<br />
vai tarvitaanko ottaa poliisi avuksi" Talon isäntä ja emäntä ei olleet kotona. Körttiläiset ukot<br />
ovat täynnä vihaa meille ja sanovat meitä hurma-hengiksi. Siitä näemme, kuinka varis huutaa<br />
omaa nimeään, sillä körtit ovat hurmahenkiä, jotka uskovat Helena Konttisen unia ja valheita,<br />
jotka tulevat suoraan Raamattua vastaan.<br />
Niilon tyttäret ovat hyvin uskomassa ja vahvistuvat vainon alla. Urhoollisesti näimme<br />
Kertunkin puolustavan Jumalan totuutta vainoojia vastaan. Emme viipyneet kauan<br />
Laitisenmäessä. Jäi kuitenkin ihana tunne sydämeen, kun näki, että Jeesuksen karitsat ovat<br />
vahvistuneet armon kautta ja saaneet urhoollisen sydämen. Jumala heitä yhä vahvistakoon. Tätä<br />
kaikki valitut rukoilevat täällä. Uskomme Jumalalla olevan valituita Savossa, koska piru on niin<br />
vihainen siellä.<br />
Anni Brolan sisar Nasti on sairasvuoteella ja melkein pois tästä maailmasta. Hänellä on pari<br />
tippapulloa sängyn vieressä ja nestettä pannaan suoraan verisuoneen. Muisti on kadonnut pois,<br />
eikä hän jaksanut monta minuuttia meidän kanssamme ajatuksia vaihtaa. Hän puhui vain jonkun<br />
yksittäisen sanan, kun häneltä kysyttiin. Hän on autuas ihminen, ja mahdollisesti pääsee pian<br />
sisarensa Annin luokse uuden maan ihanuuteen.<br />
Nyt olemme tässä vanhassa Mäkelän tuvassa istumassa. Kalervo kyselee vuorotellen<br />
Raamatun paikkaa, ja jokainen lapsi ja aikuinen joutuu jotakin vastaamaan. Hän kysyy Pietarin<br />
epistolasta sitä kohtaa, missä sanotaan: "Meillä on vahva profeetallinen sana, ja te teette hyvin,<br />
että te siitä vaarin otatte niin kuin kynttilästä, niin kauan kuin päivä valkenee ja kointähti koittaa<br />
teidän sydämissänne."<br />
Ei ole tainnut Kointähti koittaa Amerikan kristillisyydelle enää pitkiin aikoihin, sillä siellä on<br />
vain niitä lohikäärmeen pyrstöllään maahan vetämiä tähtiä. Siellä taitaa olla sellainen lohikäärme,<br />
josta profeetta sanoo: "Vanhat kunnialliset ihmiset ovat pää, ja profeetat, jotka väärin opettavat,<br />
ovat häntä." Ei sellaisessa kristillisyydessä ole kointähti koittanut, missä pidetään pallopelejä,<br />
syntymäpäiväjuhlia, yöjuoksuja, tyttöjen ja poikien illanviettoja kesämökeillä, häitä ja hautajaisia<br />
paavilaisessa kiillossa ja hengessä. Ei ole oluen ja viinanjuomareille kointähti koittanut, eikä<br />
125/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 98<br />
velhoille ja salavuoteisille, miesten kanssa makaajille. Ei myöskään hengellisille huorille ja<br />
Baabelin portolle, jotka väärentävät Jumalan sanat.<br />
Mutta tälläkin ajalla on kointähti koittanut muutamille yönvalvojille, jotka ovat ottaneet<br />
vaarin siitä vahvasta profeetallisesta Sanasta, mitä kristillisyyden vanhimmat ovat opettaneet.<br />
Pian meidän kristillisyytemme olisi kuollut ja omavanhurskaus olisi pettänyt meidät, ellei Levivanhin<br />
olisi tullut vahvan profeetallisen sanan kautta meitä ojentamaan. Hänen kauttaan<br />
meillekin päivä valkeni ja kointähti koitti meidän sydämissämme. Emme enää ole ihmispelon alla<br />
eikä paavilla ja Boremannilla ole enää niitä sideavaimia eikä rautakahleita, joilla se seitsenpäinen<br />
lohikäärme sitoo niin monet ja lukemattomat autuutta kaipaavaiset sielut perkeleen orjuuteen.<br />
Nyt me olemme valmiit opettamaan koko maailmaa autuuden tielle. Me ymmärrämme, ettei<br />
evankeliumia ole kellään muulla kuin meillä ja niillä, jotka ovat samasta opista hengen ja elämän<br />
saaneet ja sen säilyttäneet. Ei ole enempää kuin yksi oikea lammashuone ja yksi ainoa ovi - Herra<br />
Jeesus. Ja jolle ei esikoisten seurakunta ole äitinä maailmassa, niille ei ole Jumala Isänä taivaassa.<br />
Tarvitsemme yhä pitää kiinni vahvasta profeetallisesta sanasta ja siitä ojennusta ottaa tiellä ja<br />
matkalla. Tarvitsemme rukouksella tutkia puhtaita Jumalan Sanan kirjoituksia ja kätkeä niitä<br />
sydämiimme, sillä niistä saamme silmänvoidetta, omantunnon valkeutta, sydämen virvoitusta ja<br />
elävää toivoa. Ja kun yhteen tulemme, niin tarvitsemme antaa veljein ja sisarten koetella meidän<br />
sydämiämme ja tutkia meidän sielumme tilaa, niin että olisimme valmiit lähtemään pois tästä<br />
maailmasta. - Voi kuinka onneton asia se on, jos kristityt tai kristittyin lapset huolimattomuuden<br />
ja uneliaisuuden kautta menevät valkeuden syrjästä eli keskeltä onnettomuuteen. Onpa meillä<br />
esimerkkejä sellaisistakin varoittavista tapahtumista. Kristittyin lapsista menee moni lyhty<br />
kädessä helvettiin.<br />
Usko nyt kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Kaikki kristityt<br />
kotimaallasi Suomessa ja Lapissa ovat sinua kantamassa kristittynä ja rukoilevat puolestasi.<br />
Vieläpä uskovat valituita löytyvän Amerikasta, koska sinäkin siellä olet niin kuin muistopatsas<br />
vanhasta kristillisyydestä todistamassa sen evankeliumin voimaa, jota me Jumalan armon kautta<br />
saarnaamme.<br />
Seurakunnan kanssa ja puolesta<br />
Lauri Koistinen<br />
Eero Mäkelä<br />
Kalervo Koistinen<br />
Severi Mäkelä<br />
Heimo Mäkelä<br />
Toivo Mäkelä<br />
y. m.<br />
126/127<br />
copyright Lauri Koistinen
Nro: 99<br />
Palohuornas 9.5.1985<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha<br />
lisääntyköön sinulle.<br />
Kiitos kaikista kirjeistä ja sanomista, joita olet matkan varrelta minulle lähetellyt. Nyt ilmoitan<br />
sinulle sanomia täältä.<br />
Suurin vastustajamme ja kristillisyyden sotkija Sten Johansson on kuollut metsässä 3.5. Hän<br />
oli hakannut polttopuita ja kun ei kuulunut kotiin määrättynä aikana, niin hänen poikansa olivat<br />
menneet häntä hakemaan. Hän makasi kuolleena maassa.<br />
Oheisesta kuolinilmoituksesta voit nähdä, että se on lähes sanasta sanaan samanlainen kuin<br />
Gunnar Jönssoninkin. Vain pari viimeistä riviä ovat tässä ilmoituksessa lisätyt. Hautaukseen<br />
emme mene, sillä meillä on kokoukset Uumajassa silloin. Haudatkoot kuolleet kuolleitansa.<br />
Meidän Amerikan matkamme on jo pitkälle suunniteltu. Olen soittanut Astoriaan,<br />
Vancouveriin, Minneapoliin, Calumettiin, Duluthiin, Detroittiin ja Washington DC<br />
pääkaupunkiin. Joka paikasta olen pyytänyt huonetta metodisteilta. Olen kirjoittanut kyselyn<br />
myös Leadin metodistipastorille. Odotan sieltä vastauksia kirjeisiini. Calumetista ja<br />
Washingtonista olen jo puhelimessa saanut lupauksen, joten kyllä kaikki järjestyy hyvin. Me<br />
lennämme kaikki välit ilmassa. Meitä tulee neljä miestä. Minä, Eero, Kalervo ja Juha-Lassi, joka<br />
on tulkki. Tarkoitus on käydä puhuttelemassa kaikkia, joita tunnemme ennestään, Niskoja y. m.<br />
Matkamme on ajalla 18.9-12.10. Otamme Rapid Citystä auton (leasing) ja ajamme johonkin<br />
motelliin sinne sinun lähellesi ja 19.9. aamupäivällä tulemme sinua katsomaan. Sinun ei tarvitse<br />
huolehtia mistään. Me teemme kaikki valmiiksi itse.<br />
Meidän ystävämme ovat kaikki vielä elossa, eikä hautauksia ole vielä ollut. On tosin monia<br />
heikkoja ja sairaita keskellämme, niin kuin Brolan Nasti ja Kurosen Aili Enossa ja sitten meidän<br />
vanhat täällä Lapissa, Lea, Mikko ja Anna-Liisa sekä Josefina. Oma terveyteni on hiukan<br />
parempi, mutta ei vielä oikein hyvä. Täällä on yksi hyvä suomalainen lääkäri kirurgina, joka on<br />
ottanut minut autettavakseen. Uskon paranevani syksyyn mennessä.<br />
Meillä on Helluntaina Norjan matka, jolloin pidämme kokouksia Ofotenissa kolmessa<br />
paikassa, Harstadissa, Evenesissä ja Narvikissa. Siellä on minulla paljon tuttuja boremannin<br />
joukossa. Kunpa joku tulisi kuulemaan. Mukaan tulee Suomesta Hannu Viljakainen ja Eeron<br />
sisaria y. m. Nyt sinne Ofotiin pääsee suoraan autolla, kun uusi tie Kiirunasta avattiin.<br />
Ei minulla ole nyt mitään hengellisiä ajatuksia kerrottavana. Kaipaan vain saada nähdä sinua<br />
ja lapsiasi Amerikassa. Ilmoitamme kokouksemme hyvissä ajoin, kun metodistipapit ovat<br />
vahvistaneet meille kokoushuoneet. Eikös Aaro asu lähellä pääkaupunkia Ja pääseekö Mabel<br />
Spearfishiin silloin Eino ja Fern ovatkin siinä likellä.<br />
Jää nyt Jumalan armon ja rauhan haltuun ja usko kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja<br />
veressä. Muista meitä rukouksissasi. Vähä veljesi elämän kaidalla tiellä<br />
Lauri Koistinen<br />
127/127<br />
copyright Lauri Koistinen