Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
teksti ja kuvat: leena erholtz<br />
Minun tarinani - Leena Erholtz<br />
Diagnoosi Humppahullu?<br />
Oikeastaan minä kuulun siihen diskosukupolveen,<br />
joka hytkyi Modern Talkingin tahdissa<br />
ja aloitteli lupaavaa ilmakitaristin uraansa<br />
Final Countdownin soidessa. Parikymppisenä ei tullut<br />
mieleenkään, että joskus minäkin olisin niin hörhö, että<br />
ajaisin satoja kilometrejä vain tanssien perässä tai että<br />
viettäisin lomani mieluummin tanssileirillä lattiamajoituksessa<br />
jossakin syvässä Suomessa kuin lojumalla<br />
etelän auringossa.<br />
Tanssikärpänen pörräili jo pitkään ympärillä, mutta<br />
puraisi todella vuosituhannen vaihteessa. Kymmenen<br />
vuoden keikauksen jälkeen maailmalla palasin takaisin<br />
Suomeen ja olin aivan pihalla, mikä mahtaa olla in.<br />
Tanssitaitoni rajoittui kotona opittuun jenkan, valssin ja<br />
foxin perusaskeleeseen ilman käännöksiä.<br />
Ystäväni houkutteli minut mukaansa paikalliselle<br />
lavalle Agentseja fanittamaan. Lavaetiketistä ei ollut<br />
hajuakaan, eikä käynyt edes mielessä, että joku oikeasti<br />
voisi hakea tanssimaan. Seurasi elämäni toiseksi tuskaisin<br />
viisiminuuttinen; minua yritettiin viedä, vemputtaa,<br />
keikuttaa, pyörittää ja taivuttaa. Kauhusta kankeana sekosin<br />
koko ajan jaloissani, talloin kavaljeerini varpaille,<br />
purin huultani ja toivoin, että tilanne olisi ohi mahdollisimman<br />
nopeasti. Kahden kappaleen jälkeen minut<br />
talutettiin sinne takaisin, mistä olin lähtenyt – naistenriviin.<br />
Minut valtasi aivan järkyttävä häpeä omasta osaamattomuudestani<br />
ja päätin hiljaa mielessäni, että tätä ei<br />
tapahdu minulle koskaan enää - ei näin. Päätin opetella<br />
tanssimaan, ihan vaan yleissivistyksen vuoksi sen verran,<br />
että pärjäisin sillä julkisissa tilaisuuksissa. Lavoille<br />
en ajatellut enää meneväni kiusattavaksi.<br />
Tehtävä osoittautui vaikeammaksi kuin olin ajatellut.<br />
Jalka kuitenkin vipatti itsestään kotona ja auton ratissa<br />
iskelmän soidessa, mutta usko omasta riittämättömyydestä ja<br />
tanssiparin puuttuminen hidastivat matkaa. Kun sitten vihdoin<br />
onnistuin löytämään parin itselleni ja aloin jo jotakin oppiakin,<br />
parini muutti pois työn perässä ja olin taas tyhjän päällä. Kynnys<br />
startata uudelleen nousi entisestään. Muutaman kerran kokeilin,<br />
aina eteneminen tyssäsi siihen, ettei ollut omaa paria. Niinpä<br />
sitten vaihdoin viikkoharjoitukset lenkkipolkuun, samalla pikkuhiljaa<br />
valitsin kursseja ja leirejä, jonne pääsi myös parittomana<br />
mukaan. Leireillä totesin, etten ollut yksin, tutustuin myös<br />
muihin yhtälailla hurahtaneisiin samassa tilassa oleviin<br />
tanssinharrastajiin eri puolilta Suomea – vähän aikaa<br />
leirejä kolutessaan huomaa, että tuttuja kasvoja tulee<br />
vastaan, oli paikkakunta sitten Kittilä, Joensuu, Jyväskylä<br />
tai Tampere…. totesin, että minulle mielekäs tapa<br />
oppia oli löytynyt ja kehitystä alkoi tapahtua!<br />
Tanssireissujen pituuskin alkuajoista on kasvanut, ennen<br />
tanssit 100 km:n päässä olivat aivan liian kaukana, nykyään<br />
katsotaan tanssikalenteria enemmän esiintyvän artistin<br />
kuin tanssilavan sijainnin mukaan. Kesäaikaan tarjontaa onkin<br />
lähes joka illalle, talviaikaan ajellaan hiukan pidempiä matkoja<br />
ja tanssahdellaan ravintolan parketilla tai salilla vapaaharjoituksissa.<br />
Pisimmillä tanssireissuilla matkaa on kertynyt 370<br />
km suuntaansa. Onnekseni muitakin hurahtaneita löytyy lähimaastosta,<br />
kimppakyyti kasaan, tanssiretkelle lähdetään<br />
joskus jo iltapäivällä, kohteesta riippuen ja aamunkoitossa<br />
takaisin. Hyvässä seurassa matka taittuu mukavasti ja juttua<br />
riittää mennen tullen paljon muustakin kuin tanssista.<br />
Mitä tanssi on minulle antanut? Tanssi urheilumuotona on<br />
haastava ja monisäikeinen. Harrastan monipuolisesti liikuntaa,<br />
mutta mitään muuta lajia en voisi kuvitella harrastavani viitenä<br />
päivänä viikossa peräkkäin neljää, viittä tai jopa kymmentä tuntia<br />
kerrallaan, tanssista taasen ei voi saada tarpeekseen. Uusien<br />
asioiden opettelu on vaatinut toistoja ja jälleen kerran toistoja,<br />
kunnes liikeradat jäävät lihasmuistiin. Motoriikkani ja kehonhallintani<br />
on parantunut, paino pysynyt kurissa ja kunto hyvänä.<br />
Usein tulee tilanteita, joissa keho ottaisi uutta vastaan, mutta<br />
mieli tekee tenän – siis myös erinomaista aivojumppaa.<br />
Voimaa – rohkeutta – rakkautta. Tanssi on auttanut minua<br />
niissä hetkissä, kun on tuntunut siltä, ettei jaksa eteenpäin. Huolet<br />
unohtuvat saman tien, kun musiikki alkaa viedä. On vain<br />
rytmi, tunne, tanssi. Taitojen karttuessa myös luottamus omaan<br />
itseen kasvaa, vieläkin sotkeudun jalkoihini, mutten läheskään<br />
niin usein. Kohtaamalla uusia ja aina uusia ihmisiä olen oppinut<br />
ymmärtämään erilaisia ihmisiä, löytänyt itsestäni myös<br />
sen sosiaalisen puolen, pieni oppimäärä diplomatiaa ja toisen<br />
huomioimista on tullut sivutuotteena. Näistä taidoista on ollut<br />
myös hyötyä työelämässä.<br />
Tuttuja on tullut vuosien varrella satoja, kavereita kymmeniä,<br />
ystäviä jokunen ja mikä ihaninta, myös se oma rakas on löytynyt<br />
lavalta. Tosin täältä Savosta katsottuna piti tehdä pitkä matka<br />
Yläneen Valasrantaan asti, mutta näin jälkeenpäin täytyy todeta,<br />
että kannatti käydä katsastamassa!<br />
Tästä hulluudesta en usko enää koskaan kokonaan parantuvani<br />
ja siksi olenkin jo varmistanut, ettei vieroitusoireita pääse synty-<br />
Leena tanssin pyörteissä oman<br />
rakkaansa tanssiotteessa.<br />
mään; olen aktiivina mukana kotiseurani Tanssiseura J&V:n toiminnassa,<br />
jossa touhua riittää joka päivälle, jopa työssäni olen tekemisissä parketin<br />
kanssa, hiukan toisesta vinkkelistä tosin.<br />
Odotan jo innolla tulevaa kesää ja lavojen aukeamista, syksyllä olen<br />
taas toivottavasti monta kokemusta ja elämystä rikkaampi. Ehkä jo tänä<br />
kesänä vihdoinkin opin myös sambaa…. tanssahdellaan! •<br />
Vuoden 2007<br />
tanssiseura<br />
Suomen Seuratanssiliitto SUSEL ry valitsi Vuoden 2007 jäsenseuraksi<br />
Tanssiseura Heinäkengät ry:n Inarista. Valintaan<br />
vaikutti yhdistyksen tekemä aktiivinen työ seuratanssin<br />
eteen välimatkoista huolimatta. Tanssiharrastuksen ja motivaation<br />
ylläpitäminen talven kaamoksessa vaatii seuralta intohimoista tanssiharrastuksen<br />
paloa.<br />
Tanssiseuran puheenjohtaja Lauri Wesslin luonnehtii seuran alkutaivalta<br />
seuraavin sanoin: Heinäkengät perustettiin paikallislehteen<br />
v. 2004 teetetyn ilmoituksen siivittämänä; Tanssiseura Ivaloon!<br />
Tämä ilmoitus poiki runsaasti puhelinkyselyjä ja näin huutoon oli<br />
tietysti vastattava. Seuran toiminta aloitettiin loppuvuodesta 2004<br />
ja lopullinen perustamiskirja toimitettiin Tarmo Mansikka-ahon,<br />
Hannele Heinosen, Päivi Akujärven ja allekirjoittaneen toimesta<br />
patentti- ja rekisterihallituksen yhdistysrekisteriin keväällä 2005.<br />
Heinäkenkäläiset lähtivät alkuvaiheessa liikkeelle mottonaan:<br />
”Suuret tanssijat eivät ole suuria tekniikkansa ansiosta vaan intohimonsa”.<br />
Vuosien mittaan Heinäkenkien intohimo tanssiin on vain<br />
kasvanut ja samalla myös tekniikka on parantunut.<br />
Seuratanssiliitto alkoi säännöllisesti huomioida jäsenseurojensa<br />
toimintaa 10 v. juhlan yhteydessä vuonna 2006 myöntämällä aina<br />
vuosittain Vuoden Tanssiseura tunnustuksen. Silloin ensimmäiseksi<br />
Vuoden Tanssiseuraksi valittiin Turun Kansantanssin ystävät ry:n<br />
alajaosto Lavatanssikerho Sekahaku.<br />
Suomen Seuratanssiliitto SUSEL ry valitsee tänäkin vuonna vuoden<br />
tanssiseuran ja ehdotuksia vuoden tanssiseuraksi voi lähettää jo<br />
nyt liiton puheenjohtajalle. Tanssiharrastusta ylläpidetään eripuolilla<br />
suomea tanssiseurojen avulla ja saadaan tanssiliikunnan pariin<br />
uusia harrastajia. •<br />
WWW.T<strong>ANSSI</strong>VIIHDE.FI<br />
21
Change language