Viihtyisä kylämaisema
Viihtyisä kylämaisema
Viihtyisä kylämaisema
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Viihtyisä<br />
KYLÄMAISEMA<br />
Opas maaseutumaiseman ymmärtämiseen,<br />
asukaslähtöiseen suunnitteluun ja<br />
hoidon toteutukseen talkoilla Pohjois-Pohjanmaalla<br />
Nina Kuikka<br />
toimittaja<br />
1
Kirjoittajat<br />
Emilia Ihatsu, Oulun yliopisto, arkkitehtuurin osasto<br />
Henna Koistinen, ProAgria Oulun Maaseutukeskus<br />
Nina Kuikka, Oulun yliopisto, maantieteen laitos<br />
Heli Pääkkö, Oulun seudun ammattikorkeakoulu,<br />
luonnonvara-alan yksikkö<br />
Pirjo Siipola, Oulun seudun ammattikorkeakoulu,<br />
luonnonvara-alan yksikkö<br />
toimitus: Nina Kuikka<br />
paino: Painorauma 2006<br />
taitto: Ateljee-ar.fi<br />
etukannen valokuvat: Heli Pääkkö, Emilia Ihatsu ja Nina Kuikka<br />
Lehmä on osa perinteistä maaseudun maisemaa.<br />
Emilia Ihatsu<br />
2
Opas kotikylän maiseman kehittämiseen<br />
Maiseman kokonaisvaltainen suunnitteleminen ja maisemanhoidon toteuttaminen<br />
ovat tehtäviä, joissa pelkkä into asiaan ei aina riitä. Tieto oman kotikylän maiseman<br />
tunnuspiirteistä auttaa luomaan laajemman ja syvemmän näkökulman siihen, millaista<br />
lopputulosta kylämaisemassa kannattaisi milläkin alueella tavoitella. Pohjois-Pohjanmaan<br />
maakunnassa on maisematekijöiltään hyvin erilaisia alueita, niin sanottuja maisemamaakuntia.<br />
Kaikilla näillä alueilla maiseman tunnuspiirteet ja uhkatekijät ovat erilaisia, mikä<br />
luo eri alueiden maiseman suunnittelulle ja hoidolle toisistaan poikkeavat lähtökohdat.<br />
Tämä opas on syntynyt osana Asukaskeskeinen maisemanhoidon suunnittelu ja toteutus –<br />
hanketta (mAsu), jonka kohdekylät sijaitsevat Pohjanmaan joki- ja rannikkoseudulla. Oppaassa<br />
tarkastellaankin tämän alueen maisemaa erilaisten suunnittelu- ja hoitoesimerkkien<br />
kautta. Opasta voi silti hyödyntää kaikissa maakunnan kylissä, sillä alueesta riippumatta<br />
maiseman suunnitteluun ja hoidon toteutukseen sopivat hyvin pitkälti samat pääperiaatteet.<br />
Oppaassa kerrotaan pohjoispohjalaisen joki- ja rannikkoseudun maisemasta, sen arkisistakin<br />
osatekijöistä pääpainon kohdistuessa kylien kulttuurimaisemaan ja siinä tapahtuneisiin muutoksiin<br />
sekä näiden muutosten hallintaan. Maisemasuunnitteluun on otettu kokonaisvaltainen<br />
näkökulma, sillä luonnon lähtökohtien ohella maisemaa tulee tarkastella myös maankäytön<br />
suunnittelu huomioiden.<br />
Maankäyttö- ja rakennuslain hengessä korostetaan sitä, miten yksittäinen kyläläinen tai kyläyhdistys<br />
voi suunnitella ja tehdä pieninkin toimenpitein yhteistä kylämaisemaa viihtyisämmäksi<br />
ja vetovoimaisemmaksi. Oppaassa annetaan vinkkejä kylämaiseman vahvuuksien ja<br />
kehittämiskohteiden tunnistamiseen, maisemasuunnitteluprosessin läpivientiin, maisemanhoitosuunnitelmien<br />
laatimiseen ja niiden toteuttamiseen sekä rahoituksen ja suunnitteluavun<br />
hakemiseen. Oppaassa ei anneta yksityiskohtaisia neuvoja esimerkiksi siihen, miten pajukot<br />
tulee raivata tai punamultamaali keittää, vaan neuvotaan näitä aiheita käsittelevien muiden<br />
tietolähteiden jäljille. Perusideana on rohkaista maiseman suunnitteluun ja hoitoon korostamalla<br />
siihen liittyviä hyötyjä ja kertomalla kannustavia kokemuksia kyliltä.<br />
Katso kotikyläsi maisemaa. Opi tuntemaan kylämaiseman vahvuudet ja mahdollisuudet, mutta myös kehittämisen paikat.<br />
Kirsi Pääkkö<br />
3
Sisällys<br />
MAISEMALLA ON MERKITYSTÄ ............................................................................................6<br />
Maiseman kokonaisvaltainen suunnittelu ja hoito ..............................................8<br />
POHJANMAAN JOKISEUTU JA RANNIKKO - MAISEMAN MONET KASVOT .....................10<br />
Arvokkaita kulttuurimaisema-alueita .................................................................10<br />
Luonnonolot ja kulttuuri kylien muodostajina ....................................................11<br />
Muuttuva kylämaisema .......................................................................................12<br />
ARKIMAISEMAN ARVOKKAAT YKSITYISKOHDAT<br />
– VIIHTYISÄN MAISEMAN PERUSTEKIJÄT ...............................................................14<br />
MAISEMA SUUNNITTELUN LÄHTÖKOHTANA - KOKONAISVALTAISET TAVOITTEET ...........17<br />
Kylämaiseman suojelukohteet ............................................................................17<br />
Maisema ja kylärakenne maankäytön perustana ............................................19<br />
Elämisen paikat - pihapiirit ja rakennukset ........................................................21<br />
Maisema ja elinkeinot ..........................................................................................22<br />
HOIDETTU KYLÄMAISEMA – TASAPAINOA PERINTEEN JA UUDEN VÄLILLÄ .....................24<br />
ASUKASLÄHTÖINEN MAISEMAN SUUNNITTELU .................................................................29<br />
Omaehtoisen suunnittelun kulmakivet ...............................................................29<br />
Vuorovaikutteisia toimintatapoja maiseman suunnitteluun .............................32<br />
MAISEMANHOIDON TOTEUTTAMINEN ..............................................................................35<br />
MAISEMANHOITOON MYÖNNETTÄVIÄ TUKIA .................................................................40<br />
MISTÄ RESURSSEJA JA ASIANTUNTIJA-APUA? .................................................................42<br />
MISTÄ LISÄTIETOA? ...........................................................................................................43<br />
Emilia Ihatsu<br />
4
”… vahvat kuusikot ja koivikot, korkiat mäet ja luolikot<br />
ja laksopaikoissa sievät nurmi niityt ja savi maat,<br />
järvien rannat ovat kauniita ja täynnä taloja …”<br />
”…maa on siellä kaunista ja viljavaa … niityt ovat<br />
laajat, tasaset kuin meren pinta … pellot myös suuret<br />
hyväsä hoi’ossa … kaikki talonsa rakentavat komiasti ja<br />
pitävät net siistinä … varsinki joen rannat ovat täynnä<br />
semmosia …”<br />
Näin kirjoitti O. E. Petterson vuonna 1852 matkatessaan<br />
Pohjois-Pohjanmaan eteläisessä sisämaassa ja rannikon<br />
jokilaaksoissa.<br />
(Matkoja vanhassa Suomessa, 1990)<br />
Heli Pääkkö<br />
5
MAISEMALLA ON MERKITYSTÄ<br />
Maaseutua ovat viimeisten vuosikymmenien<br />
aikana leimanneet suuret muutokset<br />
ja osa näistä muutoksista näkyy myös<br />
maisemassa. Perinteisen maankäytön (niitto,<br />
laidunnus) vähentyminen on johtanut maaseudun<br />
kulttuurimaisemille ominaisen avoimuuden<br />
vähittäiseen katoamiseen. Toisaalta maatalouden<br />
tehokkuus- ja keskittymisvaatimukset ovat<br />
tuoneet mukanaan suuria tuotantorakennuksia<br />
ja uudenlaisia viljelysaukeita. Lisääntyvä vapaa-aika<br />
ja loma-asutus vaatimuksineen sekä<br />
uudisrakentamisen kasvupaineet etenkin taajamien<br />
läheisissä kylissä ovat nekin luoneet muutospaineita<br />
kylien maisemalle.<br />
Ihminen on aina muokannut ympäristöään ja<br />
muutos on olennainen osa kylien maisemaa.<br />
Maankäytössä tapahtuvat muutokset ovat olleet<br />
maaseudulla huomattavasti pienimuotoisempia<br />
verrattuna kaupunkeihin ja ovat aiheuttaneet<br />
harvemmin hyvin äkillisiä muutoksia<br />
maisemaan. Juuri tämän takia pienikin muutos<br />
maisemassa voi tuntua merkittävältä. Maaseudun<br />
kulttuurimaisemasta ja perinteisestä kylämiljööstä<br />
omaksutut mielikuvat eivät enää vastaakaan<br />
arjen todellisuutta.<br />
Uusien arvojen tyyssija. Kulttuurimaisema on<br />
saanut yhä keskeisemmän aseman osana kylien,<br />
maatalouden ja maaseudun kehittämistä.<br />
Maaseutua ei enää nähdä pelkkänä maataloustuotteita<br />
tuottavana alueena, vaan myös monien<br />
mahdollisuuksien lähteenä. Maatalouden<br />
katsotaan tänä päivänä tuottavan merkittäviä<br />
ympäristöarvoja ja yleishyödykkeitä, kuten maisemaa<br />
ja elinvoimaisuutta, joista erilaiset liitännäis-<br />
ja sivuelinkeinot voivat hyötyä. Tämä on<br />
luonut hyvät edellytykset maaseudun kulttuurimaiseman<br />
uudenlaiselle suunnittelulle ja hoitamiselle.<br />
Etenkin paikallisen toiminnan viriäminen<br />
on kylien maiseman suunnittelun ja hoidon kannalta<br />
hyvin tärkeää. Maatalous ja maanviljelijät<br />
eivät kuitenkaan yksin voi turvata maaseutumaiseman<br />
tulevaisuutta, vaan maiseman vaaliminen<br />
on meitä kaikkia koskettava asia.<br />
Maisemaan kuulumattomat pienetkin esineet voivat<br />
olla lähimaisemassa häiritseviä.<br />
Kirsi Pääkkö Heli Latvala<br />
6
Viihtymisen edellytys. Hyvin hoidetulla ja persoonallisella<br />
kylämaisemalla on suuri merkitys<br />
kylän omien asukkaiden viihtymisen ja uusien<br />
asukkaiden houkuttelemisen kannalta. Sanotaan,<br />
että kaunis kylämaisema on vastapainoa<br />
työn synnyttämälle stressille. Vaikka asumisviihtyvyys<br />
kylässä on kiinni monesta eri tekijästä, kuten<br />
riittäväksi koetusta asumisväljyydestä ja kyläläisten<br />
yhteishengestä, on kylämaiseman hoidetulla<br />
yleisilmeellä myös suuri painoarvo. Siistit<br />
tie- ja jokivarret, avoimet järvinäkymät, ”romuttomat”<br />
ja hoidetut piha-alueet sekä kunnossapidetyt<br />
vanhat rakennukset ovat viihtyvyyden<br />
osatekijöitä.<br />
Vetovoimatekijä. Ohikulkijalle ensimmäinen<br />
vaikutelma kylästä tulee juuri maisemasta, sen<br />
muodostamasta kokonaisuudesta ja pienistä<br />
yksityiskohdista, kuten kukkaistutuksista, aidoista<br />
tai maitolaitureista. Miellyttäväksi koettuun<br />
maisemaan palataan mielellään yhä uudelleen<br />
lomamatkoilla. Myös uusi asukas muuttaa<br />
mieluummin miellyttäväksi kokemaansa kylään.<br />
Asutun ja hoidetun näköinen maisema<br />
viestittää ulkopaikkakuntalaisille positiivista ja<br />
energistä kuvaa kylästä. Kylämaisema on käyntikortti<br />
kylästä ja sen asukkaista.<br />
Elinkeinojen lähde. Monet maaseudun liitännäis-<br />
ja sivuelinkeinot ovat suoraan riippuvaisia<br />
hyvin hoidetusta ja monipuolisesta maisemasta<br />
ja kylämiljööstä. Maatilamatkailu, luontoyrittäminen<br />
sekä erilaiset retkeily- ja vapaa-ajan palvelut<br />
hyötyvät maanviljelyn ylläpitämästä avoimesta<br />
peltomaisemasta, mutta myös asukastalkoiden<br />
avulla hoidetusta maisemasta. Erilaiset<br />
maisemanhoitotyöt voivat tarjota tulevaisuudessa<br />
yhä useammalle viljelijälle erikoistumismahdollisuuden<br />
lisäansioineen tai ympäristönhoitotöihin<br />
perehtyneelle yrittäjälle työtä.<br />
Pellon pientareiden pajukot tai liika puusto voivat<br />
estää muuten kauniin pelto- tai järvinäkymän.<br />
Kutsuuko kylätie kulkijaa sinun kylääsi? Kylän<br />
ehkä tärkein osa on sen raitti, sillä sitä pitkin<br />
saavutaan kylään. Raitilta saadaan ensimmäiset<br />
havainnot kylän yleisilmeestä.<br />
Kaunis maitolaituri vangitsee katseen.<br />
Sanna Pieksämäki & Reetta Takala Heli Pääkkö<br />
Sanna Pieksämäki & Reetta Takala Sanna Pieksämäki & Reetta Takala<br />
7
Maiseman kokonaisvaltainen suunnittelu ja hoito<br />
Maaseutumaiseman ja perinteisten<br />
kylämiljöiden arvostuksen kasvaessa<br />
on kasvanut myös kiinnostus maiseman<br />
suunnitteluun ja hoitoon. Maisemasuunnittelun<br />
ja –hoidon tarve ovat<br />
kasvaneet sitä mukaa, kun kulttuurimaisemaan<br />
liittyviä arvoja ja tunnusmerkkejä<br />
on menetetty.<br />
Maisemasuunnittelu ja –hoito …<br />
… on aktiivista maisemakuvan ja maisemarakenteen<br />
ylläpitoa, kehittämistä ja maiseman mahdollisuuksien<br />
hyväksikäyttöä eri toiminnoissa.<br />
… on esteettis-sosiaalista toimintaa, jonka avulla säilytetään<br />
luonnon- ja rakennetun maiseman kauneusarvoja<br />
sekä luodaan maisemaan liittyviä virkistysmahdollisuuksia.<br />
Suunnittelua ja toteutusta käsi kädessä.<br />
Maisemasuunnittelussa kiinnitetään<br />
huomiota alueen luonnon- ja<br />
kulttuurimaiseman osatekijöihin sekä<br />
niissä tapahtuneisiin muutoksiin ja<br />
muutosten aikaansaamiin näkyviin … eivät sulje pois maa-alueiden taloudellista käyttöä,<br />
vaikutuksiin maisemassa. Maisemasuunnittelussa<br />
tarkastellaan nykyhet-<br />
ihmisen toiminnan tasapainoisesti maisemaan.<br />
vaan onnistunut maisemasuunnittelu ja -hoito sulauttaa<br />
keä sen valossa millaisin toimenpitein<br />
maisemaa voitaisiin parantaa. Tällöin<br />
puhutaan usein myös maisemanhoidon<br />
suunnittelusta. Maisemasuunnittelun<br />
tuloksena syntyy erilaisia maiseman<br />
kehittämis-, rakentamis-, suojeluja<br />
hoitosuunnitelmia. Maisemasuunnitteluun liittyykin olennaisesti toteuttava puoli. Varsinaisen<br />
maisemanhoidon tehtäväkenttään kuuluvat kaikki ne moninaiset käytännön toimenpiteet,<br />
joilla vaikutetaan niihin asioihin maisemassa, joissa koetaan olevan parantamisen varaa.<br />
Maiseman, maankäytön ja elinkeinojen yhtäaikainen suunnittelu. Kokonaisvaltaisessa maisemasuunnittelussa<br />
huomioidaan yksittäisten kohteiden lisäksi laajempia aluekokonaisuuksia,<br />
kuten koko kylän alue. Kokonaisvaltaisessa maiseman suunnittelussa tarkastellaan maisema-arvojen<br />
ohella kyläyhteisön toimintoja. Maankäyttö, kuten elinkeinojen harjoittaminen<br />
tai teiden ja talojen rakentaminen vaikuttaa aina maisemaan. Mutta myös toisinpäin.<br />
Parhaimmillaan maiseman ja maankäytön samanaikainen suunnittelu täydentävät toisiaan.<br />
Paikallisten ominaispiirteiden huomioiminen kaikessa suunnittelussa on keskeistä maiseman<br />
viihtyisyyden, rakennetun ympäristön laadun säilymisen ja asukkaiden paikallisidentiteetin<br />
(mistä me tulemme ja keitä me olemme) kannaltakin. Kehittämisstrategioiden, maankäytön<br />
suunnittelun ja maisemanhoidon ensisijaisena lähtökohtana tulisi olla kotiseudun<br />
ja –kylän arvon näkeminen.<br />
Asukkaiden tärkeä rooli. Maisemasuunnittelun ja hoidon ei tarvitse olla yksinomaan viranomaistyötä,<br />
vaan tarvitaan myös aktiivisia kyläläisiä, jotka omaavat kotiseutuylpeyttä ja rohkeutta<br />
lähteä kehittämään kylää sen omista lähtökohdista ja vahvuuksista käsin. Asukaslähtöisen<br />
toiminnan etuna on muun muassa nopea reagointimahdollisuus paikallisiin tarpeisiin.<br />
Oman pihapiirin, kyläraitin kokonaisilmeen tai kylän yhteisten kokoontumispaikkojen suunnittelu<br />
ja hoito maisemanäkökulmat huomioiden ovat hyviä esimerkkejä omaehtoisesta ja asukaslähtöisestä<br />
maisemasuunnittelusta.<br />
8
Mitä maisema on?<br />
Maisema on laaja ja moniulotteinen kokonaisuus, joka<br />
voi viitata konkreettiseen maa-alaan, silmin havaittavaan<br />
näkymään, maisemakuvaan tai jopa maisemaa<br />
esittävään taideteokseen. Maisema on ensisijassa aistihavainto,<br />
mutta maisemaan liittyy usein myös vahva<br />
tunnekokemus. Maisema on jatkuvassa muutoksessa<br />
ja jokainen sukupolvi vaikuttaa siihen toimillaan.<br />
Maisema ja ympäristö ajatellaan usein toistensa<br />
synonyymeiksi, vaikka maisema on pikemminkin osa<br />
ympäristöä.<br />
Maisema voidaan jakaa luonnon- ja kulttuurimaisemaan.<br />
Luonnonmaisemia ovat alueet, jotka ovat<br />
muodostuneet pääasiassa luonnon omien prosessien<br />
kautta. Luonnonmaisema on suhteellisen koskematonta.<br />
Kulttuurimaisemat ovat puolestaan ihmisen<br />
toiminnan ja luonnon ominaisuuksien yhteisvaikutuksena<br />
syntyneitä kokonaisuuksia. Tyypillistä kulttuurimaisemalle<br />
on kerroksisuus: ympäröivästä maisemasta<br />
löytyy paljon eri aikakausilta olevia elementtejä. Kulttuurimaisema<br />
mielletään useimmin viljellyksi maaseutumaisemaksi,<br />
jota tiet ja rakennukset värittävät. Kaikki<br />
arkimaiseman tekijät ovat osa kulttuurimaisemaa, joka<br />
ilmentää aina aikansa arvoja. Kylämaisema on kulttuurimaisemaa.<br />
Perinnemaisemat ovat vanhojen maankäyttötapojen<br />
luomia maisemia. Perinnemaisemia ovat erilaiset<br />
perinnebiotoopit (muun muassa hakamaat, niityt,<br />
kedot, metsälaitumet, kasket, laidunsaaret), rakennetut<br />
perinnemaisemat ja kulttuurimaisemassa olevat<br />
merkittävät yksittäiskohteet. Viimeksi mainittuja ovat<br />
erilaiset historialliset rakennukset ja rakennelmat ympäristöineen<br />
sekä varhaisen teollisuuden ja liikenteen ja<br />
puutarhakulttuurin muovaamat maisemat. Myös esihistorialliset<br />
kohteet ovat rakennettua perinnemaisemaa.<br />
Emilia Ihatsu<br />
Sanna Pieksämäki & Reetta Takala Heli Pääkkö<br />
Nina Kuikka<br />
Sanna Pieksämäki & Reetta Takala<br />
9
POHJANMAAN JOKISEUTU JA RANNIKKO<br />
-MAISEMAN MONET KASVOT<br />
Maiseman yleiset tunnuspiirteet. Pohjanmaan jokiseutu- ja rannikkoalueen maisemassa<br />
näkyvät jääkauden ja sen sulamisvesien jäljet. Maisemalle ovatkin tunnusomaisia<br />
suurehkot Perämereen laskevat joet, joiden varsille viljelysmaat ja asutus ovat keskittyneet<br />
kapeiksi nauhoiksi. Jokivarsien ravinteikkaita soita on myös raivattu laajalti viljelykseen.<br />
Selvärajaisten jokilaaksojen väliin jää lähes asumattomia, mäntyvaltaisia ja laajasti soistuneita<br />
selänne- eli mäkialueita. Järviä ei Pohjanmaan jokiseudulla ja rannikolla juurikaan ole<br />
tai ne ovat kohtalaisen pieniä. Myös maaston korkeusvaihtelut ovat suhteellisen vähäisiä ja<br />
paikallisia. Maanpinnan kohoamisen myötä rannikolle on paikoin muodostunut dyynikenttiä,<br />
joista tunnetuin on Kalajoen seudulla. Rannikko on avointa ja rantoja reunustavat merenrantaniityt.<br />
Arvokkaita kulttuurimaisema-alueita<br />
Maiseman kulttuuriarvot ovat ihmistyön tulosta. Perinteinen maankäyttö on muovannut luonnonympäristöä<br />
pelloiksi, niityiksi ja laidunmaiksi ja on siten mahdollistanut monipuolisen kasvi-<br />
ja eläinlajiston leviämisen ja säilymisen. Maisemista on tullut sekä biologisesti että kulttuurihistoriallisesti<br />
arvokkaita. Maisemanhoidon edistämiseksi ja maankäytön suunnittelun pohjaksi<br />
maakunnan maisemia on analysoitu ja luokiteltu.<br />
Luetteloituja kohteita. Valtakunnallisesti merkittäviä maisema-alueita on Oulun läänissä 18,<br />
joista Pohjanmaan joki- ja rannikkoseudulla ovat Hailuoto, Kalajokilaakso, Oulujoen laakso ja<br />
Limingan lakeus. Näiden lisäksi Pohjois-Pohjanmaalta on luokiteltu 51 maakunnallisesti arvokasta<br />
maisema-aluetta, jotka edustavat maakunnalle tyypillisiä kulttuuriarvoja. Alueet käsittävät<br />
maaseutumaisemia, rannikon historiallisia kaupunkeja, luonnonkauniita näköalapaikkoja<br />
sekä viime sotien seurauksena syntyneitä asutusalueita. Lisäksi on inventoitu maakunnallisesti<br />
arvokkaat rakennetun kulttuuriympäristön kohteet, kaikki tiedossa olleet kiinteiden muinaismuistojen<br />
alueet sekä arvokkaat perinnebiotoopit.<br />
Limingan lakeus on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi<br />
maisema-alueeksi. Aluetta luonnehtivat laajat ja tasaiset<br />
viljelyalueet. Seutu on maamme laajimpia yhtenäisiä viljelytasankoja.<br />
Seutu on niin tasaista, että maastossa voi paikoin<br />
todeta maanpinnan kuperuuden: kaukana horisontissa<br />
siintävistä ladoista voi nähdä vain katot. Peltonäkymä Ala-<br />
Temmekseltä.<br />
Kalle Askola<br />
10
Luonnonolot ja kulttuuri kylien muodostajina<br />
Maaseutumaiseman kauneus on seurausta jääkaudesta. Jääkauden jälkeen aallokko, virtaava<br />
vesi ja tuulet ovat hioneet maanpinnan sulavalinjaisiksi muodoiksi. Ihmisen toiminta on<br />
jalostanut maiseman muotoja paremmin nähtäviksi, kun peltoja on raivattu myötäillen tarkoin<br />
viljelykelpoisen maaperän muotoja. Kulttuurimaisema on pala palalta muodostunutta<br />
näkyvää historiankirjoitusta, josta voi lukea maiseman kehityksen vaiheita.<br />
Asutuksen sijoittuminen. Pohjanmaa on ollut kauan asuttua ja maakunnalla on verraten pitkät<br />
ja vankat kulttuuriperinteet. Jokivarsilta on tehty paljon kivikautisia löytöjä. Myös rautakautisesta<br />
asutuksesta on merkkejä. Asutus on aina pyrkinyt hakeutumaan selänteiden ja<br />
laaksojen välisille kuivemmille, mutta riittävän reheville rinnealueille. Milloin tämä ei ole ollut<br />
mahdollista, on asutus hakeutunut jokitörmille tai laaksoista nouseville kumpareille. Asutusta<br />
on ohjannut pyrkimys sijoittua tulvan ulottumattomiin.<br />
Perinteiset kylätyypit. Maaston muodot<br />
ovat tuottaneet kullekin alueelle<br />
omanlaisen kylätyypin: on syntynyt<br />
joko pitkiä, nauhamaisesti rakennettuja<br />
kyliä jokitörmiin ja selänteiden reunoille<br />
tai useista erillisistä taloryhmistä<br />
koostuvia kyliä kapeile harjanteille<br />
ja kumpareille. Kylät edustavat kuitenkin<br />
hyvin harvoin puhtaasti vain yhtä<br />
kylätyyppiä. Yleensä kylät rakentuvatkin<br />
eri tavoilla sijoittuneista taloryhmistä.<br />
Pohjanmaalta alkanut isojako ja<br />
uusjako ovat hajottaneet tiiviitä kyliä<br />
1800-luvun jälkipuoliskolta lähtien.<br />
Ihmisen toiminta kylien muokkaajana.<br />
Perinteisesti kylän rakentumista on<br />
luonnonympäristön ohella ohjannut<br />
oman alueen rakentamisperinne eli rakenta-misen<br />
mallia on otettu lähikylistä<br />
ja naapureilta. Taloudellisten voimavarojen<br />
pakottamina on rakentamisessa<br />
hyödynnetty paikallisia raaka-aineita<br />
ja rakennuksista on siten tehty kestäviä<br />
ja käytännöllisiä. Luonnon ja ihmisen<br />
toiminnan tasapaino on ollut vallitseva<br />
piirre perinteisesti muodostuneissa kylissä.<br />
Kylät ovat kasvaneet hitaasti ja viljelysalueiden<br />
tuntumaan syntyneiden taloryhmien<br />
yhteyteen ovat vähitellen sijoittuneet<br />
myös koulu, kauppa ja muut<br />
palvelut. Uusi rakentaminen on sulautunut<br />
osaksi kokonaisuutta ja eri aikakausilta<br />
olevat rakennukset leimaavat vielä<br />
nykyäänkin vanhoja kyläympäristöjä.<br />
Copyright: JP-Transplan Oy<br />
Jokilaaksojen kylät ovat pitkiä ja rakennustiheydeltään vaihtelevia<br />
rivikyliä. Rakennetun kyläympäristön muodostumista ovat ohjanneet<br />
niin paikalliset luonnonolosuhteet kuin ihmisten toiminta. Perinteisiä<br />
pihapiirejä Temmesjoen rannalla Ala-Temmeksellä,<br />
Limingassa. Kuva on vuodelta 1980.<br />
11
Muuttuva kylämaisema<br />
Maaseudun kulttuurimaisemat eli kylien<br />
asukkaiden arkimaisemat ovat<br />
viimeisten vuosikymmenien aikana<br />
muuttuneet paljon. Maankäyttötapojen<br />
muutokset ovat johtaneet muun<br />
muassa asutuksen ja viljelyn perinteisen<br />
jaon muuttumiseen. Maaseutuun<br />
ja maatalouteen kohdistetaan yhä<br />
enemmän myös erilaisia kehittämispaineita.<br />
Maiseman selkeys ja pienipiirteisyys<br />
ovatkin paljolti hävinneet.<br />
Viljelyalueiden umpeenkasvu on<br />
maatilojen määrän vähentyessä muodostunut<br />
suurimmaksi maisemaa uhkaavaksi<br />
tekijäksi. Viljelyksestä poistuvat<br />
tai metsitetyt pellot sijoittuvat usein<br />
sattumanvaraisesti maanomistusrajoja<br />
noudattaen laajojenkin yhtenäisten<br />
viljelyalueiden keskelle tai kylätien tuntumaan.<br />
Erityisesti jokilaaksojen maisemakuva<br />
on tällöin vaarassa. Myös kulttuurivaikutteinen<br />
kasvi- ja eläinlajisto<br />
vähenee uhkaavasti pienten peltojen<br />
ja niittyjen kadotessa.<br />
Laajenevat tuotantoalueet. Myös viljelytapojen<br />
muutokset heijastuvat maisemaan.<br />
Tehokkaan tuotannon ja suurien<br />
koneiden takia peltojen tulee olla<br />
helppohoitoisia ja pinta-aloiltaan<br />
laajoja. Aiemmin peltojen reunat ovat<br />
tarkasti seuranneet luonnonmuotoja,<br />
mutta nykyään viljelyalueiden reunat<br />
ovat suoraviivaisia. Salaojituksen<br />
yleistymisen myötä avo-ojat kasvillisuusvyöhykkeineen<br />
ovat vähentyneet.<br />
Myös perinnemaisemat ovat huvenneet<br />
maaseutumaisemassa. Laiduntamalla<br />
on pystytty pitämään avoimena<br />
kivisiä ja jyrkkiäkin alueita sekä<br />
pellon ja metsän välisiä vyöhykkeitä.<br />
Etenkin näiden alueiden umpeutuessa<br />
ja pusikoituessa maiseman pienipiirteisyys<br />
ja luonnon monimuotoisuus<br />
vähenevät.<br />
Emilia Ihatsu<br />
Heli Latvala<br />
Kalle Askola<br />
12<br />
Maarit Satomaa
Heli Pääkkö<br />
Heli Pääkkö<br />
Kalle Askola<br />
Uusia ja vanhoja talousrakennuksia<br />
rinnakkain. Suuret tuotantorakennukset<br />
ovat tulleet näkyväksi osaksi kylämaisemaa.<br />
Jos tuotantorakennukset<br />
on rakennettu vanhojen tilakeskusten<br />
yhteyteen ja ne ovat sopusuhtaisen<br />
muotoisia, ne yleensä soveltuvat koostaan<br />
huolimatta maisemaan. Maisemaongelmia<br />
voivat tuottaa myös suurikokoiset<br />
maaseudun liitännäiselinkeinojen<br />
tehdasmaiset hallirakennukset,<br />
jotka sijaitsevat usein muusta rakennuskannasta<br />
erillään. Maatalouden<br />
kehityksen seurauksena aikaisempaan<br />
viljelyskulttuuriin kuuluneita pieniä<br />
talousrakennuksia ja latoja on jäänyt<br />
pois käytöstä. Nämä rappeutuvat<br />
rakennukset antavat melko alakuloisen<br />
kuvan maaseudusta.<br />
Uudisrakentamisen laajeneminen kylän<br />
reunoille. Nykypäivän uudisrakentaminen<br />
on tuottanut maaseudulla<br />
paikoin varsin kirjavaa ympäristöä,<br />
sillä rakentaminen on ollut niukasti<br />
ohjeistettua ja rakennustekniikka on<br />
mahdollistanut rakentamisen melkein<br />
mihin tahansa. Etenkin suurten kasvukeskusten<br />
läheisyydessä sijaitsevissa<br />
kylissä asutus on levittäytynyt kylien<br />
reuna-alueille perinteisten asuinpaikkojen<br />
ulkopuolelle, mikä on hajottanut<br />
vanhaa kylärakennetta. Peltoalueille<br />
sijoittuvat asutuksen erillissaarekkeet<br />
ovat pahimmillaan maisemahaitta.<br />
Tyhjenevät pihapiirit ja kesäasukkaat.<br />
Väestön väheneminen syrjäisemmillä<br />
maaseutualueilla on johtanut monien<br />
pihapiirien autioitumiseen. Jopa kulttuurihistoriallisesti<br />
arvokkaat rakennuskokonaisuudet<br />
ovat vaarassa ränsistyä.<br />
Toisaalta maaseudun tarjoamat<br />
laadulliset puitteet, kuten asumisväljyys<br />
ja vanhojen rakennusten käyttö<br />
loma-asuntoina houkuttelevat maalle<br />
yhä enemmän myös uusia asukkaita,<br />
etenkin lapsiperheitä.<br />
Emilia Ihatsu<br />
13
ARKIMAISEMAN ARVOKKAAT YKSITYISKOHDAT<br />
-VIIHTYISÄN MAISEMAN PERUSTEKIJÄT<br />
Kylämaisema on luonnonympäristön lähtökohdista sekä ihmisen työn ja toiminnan aikaansaannoksista<br />
muodostuva kokonaisuus. Kylän viljelyalueet, niitä reunustavat metsät ja vesistöt,<br />
rakennukset ja rakennelmat, tiestö sekä tienvarsien puusto muodostavat yhdessä<br />
ja erikseen kylän maisemaa ja kylämiljöötä. Monta kertaa niitä pidetään itsestään selvinä<br />
maisematekijöinä, joihin ei välttämättä sen kummemmin kiinnitetä huomiota. Parhaimmillaan<br />
ne kuitenkin muodostavat viihtyisän elinympäristön - tasapainoisen, rikkaan ja vaihtelevan<br />
arkimaiseman.<br />
Avoin peltomaisema on maaseudun tärkein maisemallinen<br />
elementti. Pohjanmaalla tämä korostuu erityisesti<br />
maaston tasaisuuden ja vesistöjen vähäisyyden vuoksi.<br />
Näkymät, jotka avautuvat teiltä ja pihapiireistä pelloille<br />
tai vesistöön ovat vaikuttavia arkimaiseman kohokohtia.<br />
Avoimen peltomaiseman ja näkymien merkitystä<br />
ei useinkaan huomata ennen kuin se on menetetty<br />
umpeenkasvun, metsityksen tai rakentamisen myötä.<br />
Kalle Askola<br />
Nina Kuikka<br />
Vuosisatoja jatkuneen viljelyn<br />
ja laidunnuksen muokkaamat<br />
perinnemaisemat<br />
muodostavat maaseudun<br />
viljelymaiseman arvokkaimpia<br />
kerrostumia. Ne<br />
ovat maisemakuvaltaan sekä<br />
vaihtelevia että pienipiirteisiä<br />
ja näin kylämaisemaa<br />
rikastuttavia. Perinnemaisemiin<br />
liittyy usein myös rakennelmia,<br />
kuten kivi- tai puuaitoja,<br />
jotka kertovat vanhoista<br />
maankäyttötavoista.<br />
Kirsi Pääkkö<br />
Kylätiestö noudattelee maaston reunavyöhykkeiden<br />
muotoja, kuten metsänlaitamia ja tekee maiseman kokemisesta<br />
siksi miellyttävää. Tie rytmittyy kiemurrellessaan<br />
vaihtuvien maisemien läpi. Tieympäristö on usein<br />
näkyvin osa kylän maisemakokonaisuutta. Tieltä avautuvilla<br />
näkymillä on suuri merkitys kyläkuvan muodostumiselle.<br />
Kalle Askola<br />
14
Emilia Ihatsu<br />
Kirsi Pääkkö<br />
Metsät kehystävät ja rajaavat avointa viljelymaisemaa. Maiseman kannalta tärkeitä ovat<br />
etenkin kylän lähimetsät, peltojen metsäsaarekkeet, peltoalueita rajaavat yhtenäiset metsänreunat<br />
ja tienvarsien puusto. Kylän lähimetsät ovat tärkeitä virkistäytymis- ja rentoutumispaikkoja<br />
kyläläisille. Vanhoilla metsillä on merkitystä myös kylän identiteetin luojina.<br />
Heli Pääkkö<br />
Sanna Pieksämäki &<br />
Reetta Takala<br />
Kirsi Pääkkö<br />
Avoimia peltoalueita elävöittävät maisemapuut eli yksittäiset komeat puut tai puuryhmät,<br />
jotka näkyvät kauas avoimessa maastossa. Maisemapuut tuovat viljely- ja tiemaisemaan<br />
miellyttävää vaihtelua ja paikalle omaleimaisuutta. Maaseutumaisemaan kuuluvat perinteisesti<br />
myös puukujanteet, Pohjanmaalla yleisimmin koivu- tai kuusikujanteet. Ne toivottavat<br />
tervetulleeksi pihatielle ja ovat myös näkyvä osa kylämaisemaa. Kookkaiden puiden lisäksi<br />
kylän maamerkkejä voivat olla myös erikoiset luonnonkohteet, kuten kalliot, siirtolohkareet,<br />
purot, lammet tai korkeat mäet.<br />
Maaseutumaiseman rakennukset ja rakennusryhmät<br />
muodostavat parhaimmillaan ympäröivän<br />
maiseman kanssa sopusointuisen kokonaisuuden,<br />
jossa hyvin hoidetut talot ja pihapiirit muodostavat<br />
maiseman kohokohtia. Rakennusten ympärillä<br />
olevalla kasvillisuudella on monta tehtävää:<br />
ne kehystävät rakennuksia, liittävät niitä ympäristöön,<br />
koristavat pihapiiriä ja joskus jopa korjaavat<br />
rakentamisen virheitä.<br />
Nina Kuikka<br />
15
Heli Pääkkö<br />
Heli Pääkkö<br />
Omalla tavallaan merkittäviä ovat myös kylän ja talojen<br />
historiasta kertovat rakennusta pienemmät rakennelmat,<br />
kuten aidat, portit, maakellarit, kioskit, maitolaiturit<br />
tai sillat. Ne ovat osaltaan rikastuttamassa kylämaisemaa<br />
ja jäsentämässä kylämiljöötä. Ladot ja muut maatalouden<br />
käytöstä poistuneet tuotantorakennukset ovat edelleen<br />
tärkeä osa kylien viljelymaisemaa, vaikka niiden lukumäärä<br />
on laskenut voimakkaasti.<br />
Nina Kuikka<br />
Heli Pääkkö<br />
Suomalaisen kyläympäristön<br />
ja maiseman kannalta<br />
on ensiarvoisen tärkeää, että<br />
vesistö on terve ja rantavyöhykkeet<br />
ovat luonnolliset<br />
ja ehjät. Vesistöt ovat olleet<br />
kautta aikojen asukkaiden<br />
virkistyspaikkoja ja myös<br />
ravinnon hankkimisen lähde.<br />
Pohjois-Pohjanmaalla<br />
joet ovat usein uurtaneet syvän uoman, eivätkä siksi<br />
näy kauas. Joki- ja purorantojen puustovyöhykkeet rajaavat<br />
muutoin tasaista ja avointa peltomaisemaa. Kanavat<br />
ja muut keinotekoiset vesialueet ovat myös tärkeitä,<br />
sillä ne kertovat kylän historiasta.<br />
Sanna Pieksämäki &<br />
Reetta Takala<br />
Luonnon omat ihmeet, kuten isot katajat, erikoisen malliset puut,<br />
jääkauden aikaiset merkit tai isot muurahaispesät ovat niin ikään<br />
arkimaiseman kohtia, jotka antavat sijaintipaikalleen ja miksei<br />
koko kylällekin omaleimaisuutta. Osa näistä kohteista voi olla<br />
luonnonsuojelulailla suojeltuja luonnonmuistomerkkejä.<br />
Kirsi Pääkkö Kalle Askola Sanna Pieksämäki & Reetta Takala<br />
Heli Pääkkö<br />
16
MAISEMA SUUNNITTELUN LÄHTÖKOHTANA -<br />
KOKONAISVALTAISET TAVOITTEET<br />
Maiseman merkitys asuinympäristön viihtyisyyden ja vetovoimaisuuden kannalta on<br />
kiistaton. Siksi maisema ja kulttuuriympäristö on otettava lähtökohdaksi kaikessa suunnittelussa.<br />
Jokaisella kylällä on omat maisemalliset erityispiirteensä, joiden huomioiminen<br />
maisemanhoidon sekä rakentamisen, liikenneväylien ja muiden toimintojen sijoittelun<br />
lähtökohtana on ensiarvoisen tärkeää. Erityisesti valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaiden<br />
maisema-alueiden ja perinnemaisemien säilyttäminen tulee turvata.<br />
Kylämaiseman suojelukohteet<br />
Maiseman suunnittelun pohjana toimivat kohdealueella tehdyt erilaiset inventoinnit ja selvitykset.<br />
Maisema-, luonto- ja kulttuuriympäristöselvityksissä kuvataan alueen arvokkaita, suojeltavia<br />
sekä kehitettäviä kohteita, mutta myös maisemallisia häiriötekijöitä. Kylämaisemassa<br />
olevia arvokohteita voivat olla luonnonympäristön suojelukohteet, luonnon monimuotoisuuden<br />
kannalta tärkeät alueet, rakennetun ympäristön arvokohteet tai muinaisjäännökset.<br />
Erityiset luontokohteet. Luonnossa suojeltavia<br />
kohteita ovat uhanalaisten kasvilajien<br />
lisäksi metsälain määrittelemät erityisen<br />
tärkeät elinympäristöt ja luonnonsuojelulain suojeltavat<br />
luontotyypit. Tärkeitä elinympäristöjä ovat<br />
muun muassa lähteiden ympäristöt, kangasmetsäsaarekkeet<br />
ojittamattomilla soilla ja kalliojyrkänteet<br />
alusmetsineen. Suojeltavia luontotyyppejä<br />
ovat esimerkiksi avointa maisemaa hallitsevat<br />
suuret puut tai puuryhmät, katajakedot ja<br />
luonnontilaiset hiekkarannat. Lainsäädäntö määrittelee<br />
hyvin tarkasti, mitä näissä suojelukohteissa<br />
saa tehdä ja mitä ei. Nyrkkisääntönä on, että<br />
kohde on aina säilytettävä ja sitä tulee hoitaa siten,<br />
etteivät kohteen ominaispiirteet kärsi. Maanomistajalla<br />
on vastuu paikallisesti arvokkaista<br />
elinympäristöistä.<br />
Perinnemaisemat. Maaseutumaiseman ja luonnon<br />
monimuotoisuuden arvokohteiksi ovat muuttuneet<br />
monet perinnemaisemat, etenkin kulttuurivaikutteiset<br />
luontotyypit eli perinnebiotoopit. Perinnemaisemat<br />
ovat vanhojen maankäyttötapojen<br />
ja muun ihmistoiminnan luomia maisemia.<br />
Perinnemaisemiin kuuluvat erilaiset perinnebiotoopit,<br />
rakennetut perinnemaisemat ja kulttuurimaisemassa<br />
olevat merkittävät yksittäiskohteet.<br />
Perinnemaisemat ovat aina säilyttämisen arvoisia<br />
kohteita, sillä ne kertovat kylän ja kyläläisten<br />
historiasta.<br />
Kirsi Pääkkö<br />
Luonnontilainen puro on metsäluonnon arvokas elinympäristö<br />
(avainbiotooppi). Puron lähialuetta ei esimerkiksi<br />
metsänhakkuilla tai maanmuokkauksella saa muuttaa<br />
siten, että puroalueen pienilmasto (kosteus, valoisuus)<br />
muuttuu ja kasvillisuus vaarantuu. Käytännössä tämä<br />
tarkoittaa suojavyöhykkeen jättämistä puron ympärille.<br />
17
Perinnebiotoopit ovat kasvi- ja eläinlajistoltaan<br />
erityisiä. Niiden lajisto on muodostunut<br />
ihmisen toiminnan kautta ja myös niiden säilyminen<br />
riippuu paljolti niittämisen, laiduntamisen<br />
tai kaskeamisen jatkamisesta. Perinnebiotooppeja<br />
hoidetaankin raivaamalla, niittämällä<br />
ja laiduntamalla. Tällaisten alueiden<br />
hoitoon eivät kuulu maan muokkaaminen,<br />
lannoitteiden tai torjunta-aineiden käyttö,<br />
eikä aluetta rehevöittävä laiduntaminen. Ilman<br />
hoitotoimenpiteitä niityt, kedot ja hakamaat<br />
peittyvät yksipuolisella tai liian korkealla<br />
kasvilajistolla ja valoisaa niukkaravinteista<br />
kasvupaikkaa tarvitsevat lajit katoavat.<br />
Perinnebiotooppeihin liittyvät erottamattomasti<br />
myös erilaiset rakennukset ja rakennelmat,<br />
kuten ladot, karjasuojat, pisteaidat, kiviaidat<br />
sekä vanhat kulkuväylät.<br />
Kiinteät muinaisjäännökset ovat vanhimpia<br />
merkkejä ihmisen asumisesta ja elinkeinoista.<br />
Ne ovat erilaisia maastossa säilyneitä jälkiä<br />
tai irtolöytöjä. Muinaisjäännöksiä ovat muun<br />
muassa hautaröykkiöt, kalmistot, asuinpaikat,<br />
kalliomaalaukset, uhrikivet ja muut palvontapaikat,<br />
huomattavien rakennusten<br />
rauniot ja kulkutiet, sillat ja kiinteät luonnonesineet,<br />
joihin liittyy historiallisia muistoja.<br />
Muinaisjäännökset ovat lain nojalla suojeltuja,<br />
eikä niitä saa millään tavoin muuttaa,<br />
vahingoittaa tai poistaa.<br />
Muinaismuistolain mukaan muinaismuistojen<br />
hoidosta vastaa museovirasto, mutta se voi<br />
siirtää hoitovastuun järjestöille tai yhteisöille.<br />
Usein muinaisjäännökset sijaitsevat maaja<br />
metsätalouden harjoittajien mailla, jolloin<br />
he ovat keskeisessä asemassa turvaamassa<br />
muinaismuistojen säilymistä.<br />
Kulttuurihistorialliset kohteet. Rakennetussa<br />
ympäristössä arvokkaiksi kohteiksi on luokiteltu<br />
ikänsä, tyylipiirteidensä tai maisemaarvojensa<br />
mukaan kulttuurihistoriallisesti<br />
merkittävät alueet ja kohteet. Maaseudulla<br />
tällaisia merkkikohteita ovat muun muassa<br />
kirkot, pappilat, kartanot, rautatieasemat,<br />
talonpoikaiset pihapiirit, ruukit, myllyt tai sahat.<br />
Perinnebiotooppeja ovat<br />
avoimet<br />
perinnebiotoopit:<br />
-kedot<br />
-tuoreet niityt<br />
-merenrantaniityt<br />
-järven- ja joenrantaniityt<br />
-tulvaniityt<br />
-suoniityt<br />
-nummet<br />
puustoiset<br />
perinnebiotoopit:<br />
-metsälaitumet<br />
-hakamaat<br />
-kaskimetsät<br />
-lehdesniityt<br />
-lepikkoniityt<br />
Raahen Kettukankaan muinaisjäännösalueella on noin sata<br />
kivikauden elämästä kertovaa erilaista jäännöstä. Alueella on<br />
maisemanhoitotöinä poistettu esimerkiksi muinaisjäännösten päällä<br />
kasvaneet puut. Hoitotoimenpiteet suunniteltiin yhdessä Museoviraston<br />
kanssa. Paikallisella kyläyhdistyksellä on ollut aktiivinen<br />
rooli hoitotöissä ja se myös järjesti kohteen esittelyn vuonna 2004.<br />
Pehkosen pihapiiri on komea esimerkki perinteisestä asutuksesta ja<br />
rakennustaiteesta. Ala-Temmes, Liminka.<br />
Pirjo Siipola<br />
Maarit Satomaa<br />
18
Rakennusten lähiympäristö on olennainen osa rakennusta. Rakennusta ja sen ympäristöä tulisikin<br />
tarkastella kokonaisuutena. Lähes jokaiselta kylältä löytyy arvokkaita talonpoikaisen rakentamisperinteen<br />
esimerkkejä. Rakennusten pitäminen asuttuina tai muussa käytössä on<br />
paras tapa säilyttää ne kunnossa. Vanhat rakennukset tulisi aina korjata tyyliin sopivasti ja perinteisin<br />
menetelmin.<br />
Maisema ja kylärakenne maankäytön perustana<br />
Maankäytön suunnittelun tavoitteena on muun muassa ohjata uuden rakentamisen ja liikkumisväylien<br />
sijoittumista kylä- ja maisemarakenteen kannalta kestävällä tavalla. Rakentamisen<br />
ja muun maankäytön lähtökohtana tulisi aina olla maiseman ominaispiirteet ja olemassa<br />
oleva rakennettu ympäristö. Valitsemalla rakentamiselle parhaiten soveltuva kohta voidaan<br />
välttyä monilta negatiivisilta vaikutuksilta, jotka liittyvät niin rakentamisen tekniseen toteutukseen<br />
kuin maiseman visuaaliseen ilmeeseen.<br />
Maiseman korkeussuhteet ohjaavat rakentamista. Maisemarakenteen huomioivassa rakentamisessa<br />
selänteiden ylimmät lakialueet ja alimmat laaksot jätetään rakentamatta. Parhaiten<br />
rakentamiseen soveltuvat alueet eli niin sanotut inhimilliset vyöhykkeet ovat selänteen rinnevyöhykkeen<br />
alaosissa. Laaksoissa pienilmasto on usein niin hallanarkaa, etteivät asumisviihtyvyyden<br />
edellytykset täyty. Karut selännealueet puolestaan kestävät huonosti rakentamisen<br />
mukanaan tuomia muutoksia.<br />
Olosuhteet voivat muuttua lyhyelläkin matkalla ja muutaman<br />
metrin korkeuserolla rehevästä purolaaksosta jäkälää kasvavaksi<br />
kankaaksi. Tästä syystä luonnon olosuhteiden huomioiminen<br />
maankäytön suunnittelussa on tärkeätä huolimatta maaston<br />
muotojen näennäisestä mataluudesta. Maiseman solmukohta<br />
sijaitsee useiden maisematekijöiden, kuten teiden ja joen muodostamassa<br />
leikkauspisteessä. Perinteinen rakentaminen on<br />
Alavieskan Taluskylällä sijoittunut joko selänteiden alarinteille,<br />
maiseman solmukohtaan tai joen rannalle.<br />
Lakiosa<br />
Ylärinne<br />
Alarinne<br />
Laakso<br />
Vesistö<br />
Vedenjakaja<br />
Maiseman solmukohta<br />
Perinteinen rakentaminen on lähes poikkeuksetta hakeutunut<br />
maisemarakenteen kannalta oikeisiin paikkoihin. Maisemallisesti<br />
merkittäville paikoille sijoittuvat usein myös kylän<br />
merkkirakennukset.<br />
Suunnitelma Sanna Pieksämäki & Reetta Takala, 2005<br />
Kirsi Vainio<br />
19
Kylärakenne määrittää hyvät rakennuspaikat. Maaseutukylät tulisi nähdä kokonaisuuksina,<br />
jolloin rakentamisen lähtökohdaksi olisi otettava maisemarakenteen ohella myös kylärakenne.<br />
Uuden rakentamisen tulisi sijoittua luontevasti osaksi olemassa olevaa rakennuskantaa.<br />
Etenkin joen ja kylätien merkitys rakentamista ohjaavina tekijöinä tulee huomata. Koska jokaisella<br />
kylällä on oma tapansa rakentaa, voi toisessa kylässä luonteva uuden rakentaminen<br />
esimerkiksi tonttiryhmiksi olla huono ratkaisu toisentyyppisessä kylässä. Keskeistä kaikessa rakentamisessa<br />
on kylämäisyyden vaaliminen.<br />
Rakentamisen määrää arvioitaessa on<br />
muistettava, etteivät väestömäärä ja<br />
ihmisten toiminnot saisi nopeasti kasvavillakaan<br />
alueilla ylittää maiseman sietokykyä.<br />
Kyläkuvan kannalta olisi edullisinta, jos<br />
uusi rakentaminen täydentäisi kylärakenteessa<br />
olevia aukkopaikkoja. Esimerkisi<br />
tyhjillään olevien tilojen, joiden rakennukset<br />
on kenties purettu, uudelleen asuttaminen<br />
on maiseman kannalta parasta.<br />
Uuden rakennuksen saa liitettyä vanhaan<br />
ympäristöön myös kasvillisuuden avulla.<br />
Liikkumisen väylät. Uusien kevyenliikenteenväylien<br />
rakentaminen on monen kylän<br />
toiveena. Hyvällä suunnittelulla ne voidaan<br />
sovittaa kylämiljööseen siten, että<br />
maiseman kannalta arvokkaat luonnonelementit<br />
ja rakennukset säästyvät. Pyörätien<br />
suunnittelussa kannatta huomioida<br />
mahdollisuus vanhojen tienpohjien<br />
hyödyntämiseen, sillä ne tuovat väylään<br />
vaihtelevuutta ja lisäävät siten sen<br />
käyttömukavuutta.<br />
Ajotien ja pyörätien väliin jätetyt maisemapuut lisäävät<br />
väylän viihtyisyyttä. Puita kannattaa jättää vaihtelevasti<br />
joko ryhmiksi tai yksittäispuiksi.<br />
Suunnitelma Emilia Ihatsu, 2005<br />
Suunniteltaessa uusia rakennuspaikkoja on sovitettava yhteen sekä asumisväljyys<br />
että tonttien maisemallinen ja taloudellinen sijoittaminen. Uuden<br />
rakentamisen tulisi huomioida myös kulttuuriympäristön arvokkaat kohteet.<br />
Alavieskan Taluskylällä uudet tonttipaikat löytyvät teiden varsilta ja metsien<br />
laitamilta, läheltä muita taloja. Kartassa uudet tontit on merkitty oranssilla.<br />
Oranssi viiva rajaa sisäpuolelleen ne kylän alueet, joille rakentaminen on maisemallisesti<br />
suositeltavaa.<br />
Kalle Askola<br />
20
Elämisen paikat<br />
- pihapiirit ja rakennukset<br />
Pihapiirin rakentuminen. Rakennuspaikan<br />
huolellisen valinnan lisäksi myös yksittäisten<br />
tonttien suunnittelu on seikka, jolla on<br />
suuri vaikutus kyläkuvaan. Kullakin alueella<br />
on omat perinteensä rakennusten sommittelusta<br />
pihapiiriksi ja tätä perinnettä tulisi<br />
kunnioittaa myös uuden asuinrakentamisen<br />
kohdalla.<br />
Perinteisesti maaseudulla päärakennus ja<br />
lukuisat erilliset piharakennukset ovat muodostaneet<br />
neliömäisen, tuulelta ja katseilta<br />
suojatun piirin. Puilla ja pensailla on lisätty<br />
pihapiirin suojaisuutta. Pääsisäänkäynti on<br />
sijoittunut pihan puolelle. Päärakennus on<br />
suunnattu kyläraittia tai jokea kohti siten,<br />
että näkymät talolta ympäröivään maisemaan<br />
ovat olleet mahdollisimman avarat<br />
ja kauniit.<br />
Yksittäisten rakennusten ulkoasu on sekin<br />
tekijä, joka vaikuttaa kyläkuvan muodostumiseen.<br />
Tässäkin on kyläympäristön<br />
eheyden säilyminen otettava tavoitteeksi<br />
eli uudisrakentamisen tulisi nojata paikallisidentiteettiin.<br />
Uuden rakennuksen ei silti<br />
tarvitse kopioida vanhaa rakennuskantaa,<br />
vaan uuden rakennuksen tulisi näyttää<br />
oman aikakautensa tuotokselta. Rakennus<br />
tulisi kuitenkin suunnitella siten, että<br />
sen koko ja mittasuhteet sekä kattokaltevuus,<br />
materiaalit ja väritys sopivat ympäröivään<br />
rakennuskantaan. Hyvistä rakentamisen<br />
tavoista voidaan laatia jokaiselle kylälle<br />
sopivat rakennustapasuositukset.<br />
Luonnonnurmi ja perinteiset kasvilajit sopivat maaseutumaiseen<br />
pihapiiriin parhaiten. Halutessaan jokainen<br />
voi teetättää ammattilaisella pihasuunnitelman.<br />
Vanhoista pihapiireistä voi ottaa mallia. Perinteisen pihapiirin<br />
tunnelmaa luo, kun aitta, pihasauna, puuliiteri ja autokatos ovat<br />
erillisinä rakennuksina.<br />
Kalle Askola<br />
Rakennetun ympäristön arkisimmillakin rakennuksilla on tärkeä merkitys<br />
kylän ilmeen kannalta. Erityisesti pihapiirien rakennukset olisi syytä säilyttää,<br />
vaikka niillä ei olisikaan välitöntä käyttötarkoitusta. Rakennuksen<br />
purkaminen saattaa avartaa aiemmin suojaisaa pihapiiriä epämiellyttävästi.<br />
Pirjo Siipola<br />
Heli Pääkkö<br />
21
Maisema ja elinkeinot<br />
Elinkeinot muokkaavat maisemaa. Maaseutumaisemassa näkyvimpiä elinkeinoja ovat maaja<br />
metsätalous, mutta myös matkailu vaikuttaa yhä kasvavassa määrin maisemaan. Paikallisesti<br />
merkittävä maisematekijä on bioenergian tuottaminen.<br />
Tilakeskukset tuotantorakennuksineen näkyvät kylämaisemassa kauas, jolloin niiden erottuvimpia<br />
elementtejä ovat rakennukset ja muut rakenteet, puusto ja kasvit sekä yleinen<br />
siisteys. Tilakeskuksen suunnittelussa tulisikin ajatella miltä piha näyttää vaikkapa kylätieltä<br />
katsottuna. Isot talousrakennukset kannattaa sijoittaa siten, että tilakeskuksen kokonaishahmo<br />
säilyy mahdollisimman tasapainoisena. Talousrakennus ei saisi peittää päärakennusta tai<br />
estää kylätieltä avautuvaa näkymää joelle tai pelloille. Uudet talousrakennukset ja korkeat<br />
tornisiilot on maisemallisesti paras sijoittaa vanhan tilakeskuksen yhteyteen ja mieluiten sen<br />
taakse. Muutoin tuotantorakennukset kannattaa sijoittaa mieluiten metsänreunaan.<br />
Pellot. Kylän keskeisillä alueilla olevat pellot<br />
tulisi säilyttää viljely- tai laidunkäytössä.<br />
Kukkaniityt ja muut maisemapellot luovat<br />
vaihtelevuutta maisemaan. Puilla, puuryhmillä<br />
sekä reuna- ja suojavyöhykkeillä<br />
saadaan tarvittaessa isotkin pellot näyttämään<br />
pienemmiltä. Peltojen metsityksessä<br />
kannattaa käyttää harkintaa. Etenkin<br />
kyläalueella olevia peltoja metsitettäessä<br />
tulisi huomioida näkymien säilyminen.<br />
Metsänhoidossa on tärkeää ottaa huomioon<br />
maisemanhoidon näkökohdat etenkin<br />
asutuksen lähimetsissä, kauemmas näkyvissä<br />
lakimetsissä ja tienvarsilla. Hoitotoimissa<br />
on kiinnitettävä huomiota hakkuiden<br />
muodon vaihtelevuuteen ja koon<br />
pienentämiseen. Kyläalueen keskeisimmillä<br />
alueilla kannattaa suosia harvennushakkuita<br />
avohakkuiden sijaan. Selänteen<br />
lakialuettakaan ei saisi hakata täysin<br />
paljaaksi, vaan sinne tulisi jättää maisemapuita<br />
pehmentämään näkymiä. Jos<br />
hakkuualue on lähellä kylätietä, voi hakkuun<br />
ja kylätien väliin jättää esimerkiksi<br />
lehtipuita suojavyöhykkeeksi.<br />
Taimi Mahosenaho<br />
Säilörehupaalien varastoinnin eri vaihtoehtoja kannattaa miettiä.<br />
Parhaimmillaan paalit voivat olla hauska yksityiskohta maisemassa.<br />
Taimi Mahosenaho<br />
22<br />
Tilakeskusten suunnittelulla on väliä. Pitkän tuotantorakennuksen<br />
voi katkaista esimerkiksi puilla ja puuryhmillä<br />
näyttämään pienemmältä. Toinen hyvä tapa on sijoittaa rakennus<br />
siten, että sen pääty osoittaa päänäkymän, kuten kylätien<br />
suuntaan.
Bioenergian tuottaminen. Peltojen käyttö energian tuotantoon saattaa lähivuosina nousta<br />
paikallisesti elintarviketuotannon yhdeksi vaihtoehdoksi. Ruokohelpi, rypsi tai energiapuu voivatkin<br />
olla osa tulevaisuuden peltomaisemaa. Bioenergiapellot ovat hyvä vaihtoehto vaikkapa<br />
metsittyville vanhoille pelloille. Maisemanhoito ja bioenergian tuotanto yhdistyvät kätevästi,<br />
kun raivausjätteet haketetaan bioenergiaksi.<br />
Kylämaisema matkailussa. Kylämaisema tarjoaa mahdollisuuksia erilaisille matkailu- ja vapaa-ajanpalveluille.<br />
Maisemamatkailusta hyvänä esimerkkinä ovat erilaiset pyöräilyreitit,<br />
perinne- ja luontopolut, lintutornit, kylämuseot, vanhat pihapiirit sekä luontokohteet, kuten<br />
hienot kalliot tai metsälammet. Matkailua voidaan rakentaa myös perinteisten maaseudun<br />
töiden varaan. Matkailun suunnittelussa on tärkeä muistaa kohtuus. On mielekkäämpää pyrkiä<br />
hyödyntämään jo olemassa olevia rakenteita ja palveluja ja lisätä toimintoja vähitellen.<br />
Monesti matkailun kehittäminen vaatii maiseman kunnostamista ja siistimistä sekä erilaisten<br />
rakenteiden rakentamista. Etenkin perinnemiljöissä maaseutumatkailua kehitettäessä tulisi<br />
pitää huoli siitä, ettei maatalousmaisema muutu ainoastaan keinotekoisesti ylläpidetyksi elämysympäristöksi<br />
ja varsinainen maatalous jää vain sivuelinkeinoksi.<br />
Suunnitelma Heli Latvala, 2005<br />
Heli Pääkkö<br />
Rypsipelto on yhtä aikaa sekä maisemapelto että ruoan<br />
ja energian tuottopaikka.<br />
Rantsilan Savalojalla kyläläiset miettivät maiseman ja elinkeinojen rinnakkaineloa.<br />
Kylän historiasta kertovat kohteet ja luonnon nähtävyydet voi nivoa<br />
vaikka osaksi maatilamatkailua. Kylärakenteen kestävyyden ohella suunnittelussa<br />
pitää muistaa myös luonnon kulutuskestävyys. Esimerkiksi reittien<br />
kannattaa noudatella vanhoja tien- ja polunpohjia. Reitistöissä vaihtelevuus on<br />
valttia: polku voi väliin seurailla joen tai pellon rantaa ja piipahtaa sitten metsän<br />
siimekseen. Reiteistä ja levähdyspisteistä on hyvä jo heti suunnittelun alkuvaiheessa<br />
neuvotella maanomistajien kanssa. Valmiiksi suunniteltuja ideoita, joilla<br />
on kylän tuki takanaan, on helppo esitellä yrittäjälle.<br />
23
HOIDETTU KYLÄMAISEMA -<br />
TASAPAINOA PERINTEEN JA UUDEN VÄLILLÄ<br />
Maisemanhoidon tavoitteena on pyrkimys löytää ratkaisuja siihen, miten uudet asiat<br />
sopeutetaan ympäristöön ja miten vanhaa ympäristöä voidaan hoitaa perinteitä jatkaen.<br />
Maisemanhoidossa maiseman kerroksellisuus ja eri aikakausia edustavat elementit<br />
on sallittava. Parasta olisi tavoitella vanhan ja uuden välille juuri omalle kylälle sopivaa<br />
tasapainoa. Kulttuurimaisemaa voidaan suojella ennen kaikkea sitä hoitamalla. Viljelytoiminta<br />
ja karjatalous ovat parhaita maisemanhoitajia, mutta useilla kylillä ja etenkin viljelyksestä<br />
poisjääneillä alueilla tarvitaan myös muita maisemanhoitotoimenpiteitä. Esimerkiksi<br />
puuston raivauksilla, harvennuksilla ja näkymien avaamisilla saadaan maiseman arvokkaat<br />
kohteet paremmin esille ja siten kyläkuvaa hoidetumman näköiseksi.<br />
Maisemanhoitosuunnitelma on työohje<br />
maiseman kokonaisvaltaiseen<br />
kehittämiseen. Maisema ja kylän<br />
ominaispiirteet ovat ensiarvoisen<br />
tärkeitä, kun mietitään kylälle tarvittavia<br />
maisemanhoidon toimenpiteitä.<br />
Kylän maisemanhoitosuunnitelma<br />
voidaan laatia joko asiantuntijan<br />
johdolla tai kyläläisten itsensätoimesta.<br />
Suunnitelma on apuna<br />
lähimaiseman hoidossa ja antaa<br />
toiminnalle johdonmukaiset suuntaviivat.<br />
Näin vältytään turhalta työltä<br />
ja maisemaa voidaan kehittää<br />
pienissäkin erissä silti kokonaisuus<br />
turvaten. Maisemanhoitosuunnitelma<br />
on kuitenkin vain ohjaava,<br />
eivätkä siinä esitetyt hoitosuositukset<br />
velvoita maanomistajia tai kyläläisiä<br />
toimenpiteisiin.<br />
Kylän sisääntulokohta voi esimerkiksi<br />
olla peltoja reunustava metsikkö, jolloin<br />
metsästä ikään kuin astutaan sisälle<br />
kylään. Jos kylään sisääntuloa halutaan<br />
vielä korostaa, voidaan siihen rakentaa<br />
ympäristötaidetta tai vaikka kyläportti,<br />
jossa on kylän nimi.<br />
Heli Pääkkö<br />
Pahimmillaan sähköjohdot katkaisevat<br />
muuten eheän peltomaiseman.<br />
Kalle Askola<br />
Maiseman hoitaminen vaatii joskus taloudellista<br />
panostusta etenkin kunnostettaessa perinteiseen<br />
maankäyttöön liittyviä rakennelmia. Maisemanhoito<br />
onnistuukin parhaiten, jos asukkaat antavat arvoa<br />
paikallisille perinteille.<br />
Kalle Askola<br />
Näkymien avaamiset laajentavat maisemakuvaa. Näkymien avaamisessa ei ole<br />
tarkoitus poistaa kaikkea kasvillisuutta vaikkapa peltojen reunoilta, jolloin muun<br />
muassa eroosion riski kasvaa. Näkymien avaamisessa on kyse aukkokohtien<br />
raivaamisesta sopiviin kohtiin. Esimerkkikuvassa jo muutaman puun tai pensaan<br />
poistaminen toisi taustalla olevat pellot paremmin näkyviin.<br />
Kirsi Pääkkö<br />
24
Maisemanhoitosuunnitelmassa huomioidaan kylämaiseman arvokkaat kohteet, niiden ongelmat<br />
ja vauriot. Kylän yleisilme ja muut tärkeät kohteet, kuten kylän sisääntulokohta ja maiseman<br />
solmukohta on syytä myös muistaa. Suunnitelmassa tulee tarkastella kylämaisemaa<br />
laajemmin kuin vain keskeiseltä kyläalueelta tai yksittäisten kohteiden osalta. Esimerkiksi laajat<br />
metsähakkuut, soranottopaikat sekä teiden ja voimalinjojen rakentaminen pitäisi suunnitella<br />
siten, etteivät ne heikennä alueen maisema-arvoja. Suunnitelmassa olisi pohdittava<br />
myös elinkeinojen ja uudisrakentamisen yhteensovittamista kylämaiseman kanssa.<br />
Kattavasti laadittu maisemanhoitosuunnitelma sisältää kylämaiseman analyysin, jossa<br />
selvitetään kyläalueen luonnonolot, maisemarakenne ja kulttuurimaiseman arvokkaat<br />
alueet ja kohteet. Lisäksi siinä kartoitetaan parannusta tai hoitoa kaipaavat kohteet.<br />
Maise-manhoitosuunnitelman keskeinen osa on kartta, johon erilaisin merkinnöin<br />
havainnollisesti kuvataan maisemanhoidon kohteet toimenpide-ehdotuksineen. Kirjallinen<br />
kuvaus tehtävistä hoitotoimenpiteistä ja niiden vaikutuksesta kylämaisemaan on hyvä<br />
liittää osaksi suunnitelmaa. Suunnitelmien hahmottamista ja siten päätöksentekoa ja<br />
toteutusta helpottavat erilaiset ennen - jälkeen piirrokset tai valokuvat. Maisemanhoitosuunnitelmaan<br />
voidaan liittää tietoa myös rahoitusmahdollisuuksista ja vastuutahoista.<br />
Hoidon toteutus tulisi miettiä jo suunnitteluvaiheessa ja kylän voimavarojen mukaisesti.<br />
Suunnitelma Kirsi Pääkkö, 2005<br />
Ote Vihannin Läntisrannalle laaditusta maisemanhoito<br />
suunnitelmasta. Suunnitelma voi sisältää<br />
hyvinkin paljon asiaa. Erilaisten merkkien ohella<br />
voidaan maisemanhoitoa vaativia alueita kuvata eri<br />
väreillä (esimerkiksi yllä olevassa kartassa: keltainen = avoimena säilytettävä pelto, vihreä = säilytettävä metsä, lila = pajukoitunut pelto,<br />
joka raivattava niityksi, harmaa = harvennettava kohde). Numeroilla ja kirjaimilla voidaan erikseen osoittaa jollekin kohteelle erityistoimenpiteitä,<br />
jotka kerrotaan tarkemmin suunnitelman kirjallisessa osiossa.<br />
25
Maisemanhoitosuunnitelma voidaan laatia koskemaan<br />
myös yksittäistä piha-aluetta, kuten kylän<br />
yhteisen virkistyspaikan pihaa. Suunnitelman merkinnät<br />
kannattaa tehdä mahdollisimman selkeiksi,<br />
jotta suunnitelmaa on helppo lukea jopa talkootöitä<br />
tehdessä. Ote Limingan Ala-Temmeksen<br />
nuorisoseurantalon pihasuunnitelmasta.<br />
Suunnitelma Heli Pääkkö, 2005<br />
Oman kylän maisemaa voit miettiä vaikkapa<br />
seuraavien kysymysten avulla<br />
- Mikä on kylämaisemalle tunnusomaista?<br />
- Onko kylällä merkittäviä maisemakohteita: kauniita näkymiä, maamerkkejä, maisemapuita,<br />
puuryhmiä tai puukujanteita? Missä sijaitsevat maiseman kannalta tärkeät<br />
metsänreunat?<br />
- Onko kylämaisemassa merkittäviä luontokohteita: perinnemaisemia, harvinaisia<br />
kasveja, vanhoja metsiä? - Missä ovat kylän vanhimmat ja arvokkaimmat rakennukset<br />
ja rakennusryhmät? Liittyykö niihin muita rakennelmia: aitoja, siltoja tai kaivettuja<br />
uomia? Onko kylällä vanhoja kokoontumispaikkoja?<br />
- Löytyykö kylältä jälkiä entisaikojen asumisesta: muinaisjäännöksiä, pyyntikuoppia,<br />
patorakennelmia tai hautaröykkiöitä? Löytyykö kylältä tervahautoja, uittorakennelmia<br />
tai muita historiallisia rakennelmia?<br />
Mikä rumentaa kylämaisemaa? Onko alueella esimerkiksi maanottopaikkoja tai isoja<br />
hakkuuaukeita? Ovatko piha-alueet hoidettuja ja näkyvätkö ne tielle?<br />
- Missä tarvitaan laidunnusta tai niittoa? Tarvitaanko jossain kohdissa puuston raivausta<br />
tai näkymien avaamista?<br />
- Onko rakennuksissa kunnostamistarvetta? Voidaanko niitä kunnostaa nähtävyyskohteiksi<br />
tai kyläläisten yhteisiksi kokoontumispaikoiksi?<br />
-Voidaanko kasvillisuudella parantaa rakennusryhmien sopivuutta maisemaan? Kaipaisiko<br />
joku pihatie puukujaa? Missä muualla kasvillisuuden lisääminen elävöittäisi<br />
kylämaisemaa?<br />
-Tarvitaanko uusia kevyenliikenteen reittejä ja valaistusta? Voisiko kylää valaista<br />
vaikka rakennusten julkisivujen kautta?<br />
- Onko kyläalue selkeästi hahmotettavissa? Tarvitaanko kylälle sisääntuloporttia?<br />
Ovatko tienviitat ja opasteet kunnossa?<br />
- Onko tarvetta kyläläisten yhteisille virkistysalueille: luontopolulle, nuotiopaikalle tai<br />
onkirannalle?<br />
- Voisiko kylämaisemaa monipuolistaa aidoilla, maitolaitureilla tai muilla rakennelmilla?<br />
Yhtenäistyisikö kyläkuva samankaltaisilla postilaatikkotelineillä<br />
ja roskalaatikoilla?<br />
Katso kotikyläsi maisemaa eri vuodenaikoina. Mieti miltä kyläsi näyttää ohikulkijasta.<br />
Kirsi Vainio<br />
26
Kuvat kertovat<br />
esimerkkejä erilaisista ennen - jälkeen tilanteista<br />
Suunnitelmakuvat<br />
Sanna Pieksämäki ja Reetta Takala, 2005.<br />
Oikeanpuoleisesta kuvasta näkee, miltä vanhan maantiesillan ympäristö voisi näyttää puiden harvennuksen<br />
jälkeen kesäaikaan. Taluskylä, Alavieska.<br />
Suunnitelmakuvat Heli Pääkkö, 2005.<br />
Pajukoiden raivaaminen antaa kasvutilaa suurille puille ja tuo niitä paremmin näkyviin. Samalla vanha arvokas<br />
rakennus pääsee paremmin oikeuksiinsa. Nuorisoseurantalo, Ala-Temmes, Liminka.<br />
Suunnitelmakuvat Emilia Ihatsu, 2005.<br />
Kylää voi valaista myös rakennusten julkisivujen<br />
kautta. Näin pienelläkin vaivalla<br />
kylään saadaan aivan uutta ilmettä. Vanha<br />
koulu, Taluskylä, Alavieska.<br />
Rakennus saa uuden ilmeen ”maalaamalla”.<br />
Kohteen esittäminen kunnostettuna<br />
on yksi tapa markkinoida tyhjillään<br />
tai myynnissä olevia vanhoja rakennuksia.<br />
Anttilan talo, Taluskylä, Alavieska.<br />
27
Hoidettu kylämaisema on ilo silmälle!<br />
Maisemanhoito rakentuu pienistä asioista, joilla kaikilla on suuri<br />
merkitys kokonaisuuden kannalta.<br />
Emilia Ihatsu Kalle Askola<br />
Heli Pääkkö Kirsi Pääkkö<br />
Sanna Pieksämäki &<br />
Reetta Takala<br />
Kirsi Pääkkö<br />
Sanna Pieksämäki &<br />
Reetta Takala<br />
Pirjo Siipola<br />
28
ASUKASLÄHTÖINEN MAISEMAN SUUNNITTELU<br />
Maiseman kokonaisvaltainen suunnitteleminen ei yksin takaa hyvää lopputulosta, jos<br />
suunnittelu tapahtuu asukkaista irrallaan. Maankäyttö- ja rakennuslaki korostaa asukkaiden<br />
mahdollisuutta vaikuttaa arkiympäristönsä muotoutumiseen. Lainsäädännössä<br />
puhutaan osallisuudesta, joka on yhteenkuuluvuutta oman asuinympäristön kanssa. Maiseman<br />
suunnittelun näkökulmasta osallisia ovat kaikkia ne, jotka kokevat maiseman ja sen<br />
muutosten koskettavan itseään. Kyläalueen maiseman suunnittelussa ovat periaatteessa<br />
kaikki kyläläiset osallisia.<br />
Osallisuus on edellytys suunnittelun asukaslähtöisyydelle. Asukaslähtöinen (omaehtoinen)<br />
maiseman suunnittelu on asukkaiden itsensä organisoimaa toimintaa, jota tehdään asukkaiden<br />
omista tarpeista käsin. Asukaslähtöinen suunnittelu ei sanoudu irti viranomais- ja<br />
asiantuntijasuunnittelusta, vaan kyläläisten keskenään toteuttama suunnittelu tukee ammattisuunnittelua.<br />
Kyläläisten laatimat maisemanhoidon suunnitelmat, kohdesuunnitelmat tai sanalliset<br />
visiot kylämaiseman tulevasta tilasta ovat apuna muun muassa kuntien ympäristöohjelmien<br />
laatimisessa.<br />
Suunnittelun 10 ohjetta<br />
- Osallistuminen kannattaa aina.<br />
Ole aktiivinen, sillä kukaan ei hae sinua kotoa.<br />
- Älä dominoi muita, vaan pyri ymmärtämään toisten<br />
näkemyksiä. Perustele omat näkemyksesi.<br />
- Älä sulje ketään ulkopuolelle,<br />
sillä kaikki tieto on arvokasta, myös lasten ja nuorten.<br />
Älä silti pakota ketään osallistumaan.<br />
- Luo yhteistyöverkostoja niin kylän sisällä, toisiin kyliin<br />
kuin kuntaan ja asiantuntijoihin.<br />
- Ota avainhenkilöt mukaan. Muista etenkin maanomistajat,<br />
mutta myös luonto- ja kotiseutuharrastajat.<br />
- Katkaise huhuilta siivet.<br />
Tiedota asioista mahdollisimman nopeasti.<br />
- Laadi suunnittelulle pelisäännöt.<br />
Varmista, että puhutte samasta asiasta.<br />
- Jaa ja ota vastuuta.<br />
Kukaan ei jaksa tai osaa tehdä kaikkea yksin.<br />
- Ole ennakkoluuloton ja rohkea. Älä jäljittele muita, vaan<br />
korosta suunnittelussa oman kyläsi erityispiirteitä.<br />
- Suunnittelu vaatii aina aikaa.<br />
Huolellinen suunnittelu tuottaa aina hyvän lopputuloksen.<br />
Omaehtoisen<br />
suunnittelun kulmakivet<br />
Paikalliset arvot suunnittelun lähtökohtana.<br />
Maisema koskettaa<br />
eri tavoin eri ihmisiä. Maisema<br />
näyttäytyy hyvin erilaisena, kun<br />
sitä tarkastelee keski-iässä oleva<br />
maanviljelijä, nuori biologian<br />
opiskelija tai eläkeiässä oleva kesämökkiläinen,<br />
vaikka he kaikki<br />
asuisivat samalla kylällä. Hyväksi<br />
koetusta maisemasta ei ole olemassa<br />
vääriä näkemyksiä, vaan<br />
erilaisiin arvoihin on oikeus.<br />
Käytännössä arvojen tasaveroinen<br />
välittyminen suunnitteluun<br />
edellyttää mahdollisimman<br />
monen kyläläisen osallistumista<br />
suunnitteluun. Parhaimmillaan<br />
kylämaisema merkitsee hyvän<br />
olon tunnetta ja siksi on tärkeää,<br />
että jokainen tuntee kotikylän<br />
omakseen. Asukkaiden<br />
laatimat suunnitelmat ovat usein<br />
paremmin sopusoinnussa paikallisen<br />
arvomaailman kanssa kuin<br />
yksinomaan viranomaistyönä<br />
laaditut.<br />
29
Asukas on asiantuntija. Asukkaat ovat kylämaiseman<br />
suunnittelussa avainasemassa,<br />
sillä heillä on arvokasta paikallistietoa<br />
kylän maisemasta ja historiasta, mutta<br />
myös kylän toiminnoista ja perinteistä. Ulkopuolinen<br />
suunnittelija tarkastelee maisemaa<br />
usein vain maiseman havaittavien<br />
piirteiden kautta tai olemassa olevien dokumenttien<br />
valossa. Siksi suunnittelijan näkemys<br />
kylämaisemasta voi jäädä pinnalliseksi.<br />
Asukkaiden arkitieto tuo maiseman<br />
suunnitteluun realistisuutta.<br />
Kyläläisten yhteistyön kautta saadaan<br />
kanavoitua kylällä olevat erilaiset tiedot<br />
ja taidot kylän yhteiseksi hyödyksi. Asukkaiden<br />
asiantuntemuksen hyödyntäminen<br />
pienentää riskiä toteutuskelvottomien<br />
suunnitelmien tekemiseen. Asukkailla on<br />
ulkopuolista suunnittelijaa selkeämpi käsitys<br />
siitä, miten kylällä on perinteisesti totuttu<br />
suunnittelemaan asioita.<br />
Uskalla puuttua asioihin, vaikka kyseessä olisi naapurin tontti.<br />
Maiseman häiriötekijästä huomauttaminen ei ole ilkeämielisyyttä,<br />
vaan vastuunkantoa yhteisestä maisemasta. Kunnat järjestävät aina<br />
tarpeen mukaan romunkeräyspäiviä. Myös jotkin avustusjärjestöt<br />
voivat sopimuksesta hakea autonromuja maksutta.<br />
Eeva Määttä<br />
Vahvuutta kylien yhteistyöstä. Aina tilaisuuden<br />
tullen kannattaa käydä tutustumassa<br />
muilla kylillä toteutettuihin maisemahankkeisiin<br />
ja luoda samalla yhteistyösuhteita.<br />
Kokemuksien vaihtaminen<br />
synnyttää uusia ideoita, mutta se auttaa<br />
myös välttämään virheiden turhaa toistamista.<br />
Kokemusten vaihdon myötä syntyy<br />
jopa positiivista kateutta kylien välille.<br />
Naapurikylien yhteisillä maisemahankkeilla<br />
saavutetaan monenlaisia etuja. Esimerkiksi<br />
ulkopuolisen rahoituksen saaminen<br />
kahden tai useamman kylän yhteishankkeelle<br />
on usein helpompaa kuin jos<br />
jokainen kylä hakisi erikseen rahoitusta<br />
samanlaisille hankkeille.<br />
Hankkeiden järjestämien retkien puitteissa on vaivatonta tutustua muualla<br />
toteutettuihin maisemahankkeisiin. mAsu-hankkeen retkeläiset vierailivat<br />
syksyllä 2005 Hyrynsalmen kunnan rahoittamalla ja toteuttamalla Saukkoniemen<br />
viheralueella. Paikalliset asukkaat olivat alueen suunnittelussa<br />
mukana. Kaikille avoin ja maksuton kansalaisopiston piiri kokoontui<br />
useaan otteeseen suunnittelemaan alueen toimintoja.<br />
Viranomais- ja asiantuntija-avun käyttäminen<br />
aina tarvittaessa. Maisemasuunnittelua<br />
ei voi tehdä täysin irrallaan<br />
kunnasta tai muista asiantuntijatahoista,<br />
vaikka kylätasolla voidaankin suunnitella monenlaisia maisemaan<br />
liittyviä asioita. Etenkin jos suunnittelukohde on pinta-alaltaan laaja,<br />
toteutuskustannuksiltaan suuri tai hankkeella on toteutuessaan merkittäviä<br />
vaikutuksia, on hyvä tarkistaa jo ennen suunnittelun aloittamista,<br />
mitkä tekijät asettavat ideoinnille reunaehtoja. Suunnittelua rajoittavia<br />
tekijöitä ovat esimerkiksi maanomistusolosuhteet, alueen kaavoitustilanne,<br />
suojelukohteet ja rakentamista koskevat lupamääräykset. Kunta<br />
ja muut asiantuntijatahot ovat velvollisia antamaan tietoa aina sitä<br />
pyydettäessä.<br />
Nina Kuikka<br />
30
Paikallistiedon ja asiantuntijatiedon kohtaamisesta<br />
on monia etuja. Ulkopuolinen<br />
asiantuntija voi tarjota asukkaille aivan<br />
uudenlaisen tarkastelunäkökulman kylämaisemaan.<br />
Ulkopuolinen saattaa havaita<br />
maisemasta sellaisia vahvuuksia ja kehittämisen<br />
mahdollisuuksia, joita kylällä<br />
on saatettu aiemmin pitää itsestäänselvyyksinä.<br />
Vastuunkantoa ja sitoutumista toteutukseen.<br />
Kuntien kiristyvässä taloudellisessa<br />
tilanteessa korostuu yhä enemmän kyläläisten<br />
oman toiminnan merkitys. Vastuuta<br />
maiseman suunnittelusta ja hoidosta on<br />
otettava myös kylätasolla. Kyläläisten omaehtoinen<br />
toiminta on riippumatonta ulkopuolisista<br />
toiminnan vetäjistä ja spontaanin<br />
toiminnan avulla voidaan saavuttaa tuloksia<br />
hyvinkin nopeasti. Etenkin pienten maisemakohteiden<br />
suunnittelu ja toteutus, kuten<br />
nuotiopaikan perustaminen tai koivukujan<br />
raivaaminen sopivat kokonaan kylän<br />
voimin toteutettaviksi. Asukkaiden vastuusta<br />
kasvaa myös sitoutuminen suunnittelun<br />
tulosten toteuttamiseen.<br />
Suunnitteluapua<br />
eri alojen ammattilaisilta<br />
Arkkitehdit laativat mm.<br />
-rakennuspaikkasuunnitelmia<br />
-korjausrakentamissuunnitelmia<br />
-pyörätiesuunnitelmia<br />
Maisema-arkkitehdit ja hortonomit (AMK)<br />
laativat mm.<br />
-maisemaselvityksiä<br />
-viher/virkistysaluesuunnitelmia<br />
-maisemanhoitosuunnitelmia<br />
-pihasuunnitelmia<br />
Maantieteilijät laativat mm.<br />
- elinkeinosuunnitelmia<br />
-maisemaselvityksiä<br />
-reitistösuunnitelmia<br />
Rantsilan Savalojan kylällä pyörätien suunnittelu aloitettiin kyläkävelyllä, johon myös aluearkkitehti<br />
ja kunnaninsinööri osallistuivat. Lisäksi tapahtumasta tiedotettiin kaikille asianosaisille<br />
maanomistajille. Kävelyn aikana mietittiin muun muassa sitä, mille matkalle pyörätie tulisi saada ja<br />
missä olisivat sopivat ylityspaikat. Myös vaihtoehtoisia kulkureittejä mietittiin, sillä kyläalueella on<br />
vanhoja tienpohjia. Kävelyn jälkeen kokoonnuttiin kyläkoululle, jossa kartalle piirrettiin alustava<br />
pyörätien linjaus. Tämän pohjalta kunta voi laatia tarkemmat toteuttamissuunnitelmat.<br />
Nina Kuikka<br />
31
Vuorovaikutteisia toimintatapoja<br />
maiseman suunnitteluun<br />
Suunnittelun apuvälineiksi on olemassa<br />
monenlaisia ohjeistuksia, joiden avulla<br />
maiseman suunnittelulle saadaan selkeät<br />
toimintalinjat. Erilaiset karttatyöskentelyt,<br />
sovellukset kyläkävelystä sekä suunnitelmavaihtoehtojen<br />
laatiminen ja niistä käyty<br />
arviointikeskustelu sopivat hyvin maiseman,<br />
maankäytön ja elinkeinojen suunnitteluun.<br />
Näiden menetelmien ohella voi<br />
käyttää muitakin toimintatapoja, kuten<br />
kyselylomakkeita ja haastatteluja. Ongelman<br />
ratkaisussa on mahdollista käyttää<br />
apuna ideointimenetelmiä, joista ideariihi<br />
sekä uhkien ja mahdollisuuksien kartoittaminen<br />
swot-analyysin avulla ovat käytetyimpiä.<br />
Päätöksentekoa puolestaan helpottavat<br />
erilaiset äänestyskäytännöt.<br />
Karttatyöskentely on hyvä tapa aloittaa<br />
suunnittelu. Kartalle voidaan merkitä esimerkiksi<br />
yksittäisiä maisemakohteita. Näin<br />
saadaan luotua katsaus kylän maisemallisiin<br />
vetovoimatekijöihin, mutta myös kohennusta<br />
vaativiin kohtiin. Karttatyöskentely<br />
soveltuu erinomaisesti myös erilaisten<br />
reitistöjen ja väylien linjausten sekä uusien<br />
tonttipaikkojen suunnittelemiseen. Kartan<br />
avulla voidaan suunnitella jopa elinkeinoja,<br />
niiden sijoittamista tai laajentamista<br />
kylämaiseman kannalta sopiviin paikkoihin.<br />
Kartalle on vaivatonta hahmotella<br />
myös kyläläisten yhteisiä virkistäytymispaikkoja<br />
tai kylän solmukohta, joiden<br />
suunnittelu maiseman näkökulmasta on<br />
tärkeää.<br />
Karttatyöskentelyssä kutakin kohdetta on<br />
kuvattava eri merkinnöillä tai väreillä sekaannuksien<br />
välttämiseksi. Karttamerkinnöistä<br />
on lisäksi hyvä laatia erilliselle paperille<br />
seloste, jossa kerrotaan miksi kohde<br />
on valittu ja mitä sille tulisi tehdä. Näin<br />
varmistetaan se, että kohteen valinnan<br />
perustelut säilyvät muistissa ja ovat hyödynnettävissä<br />
myöhemminkin. Karttatyöskentelyn<br />
etuna on, että yhdelle kartalle<br />
mahtuu kaikki oleellinen lähtötieto<br />
maiseman suunnittelua varten. Jo yhdellä<br />
silmäyksellä voidaan kartalta hahmottaa<br />
ne kylämaiseman alueet, jotka<br />
ovat maisemasuunnittelun ja -hoidon<br />
kannalta keskeisimpiä.<br />
Ennen karttatyöskentelyä on varmistettava, että kartta on riittävän<br />
tarkka ja kooltaan iso merkintöjen tekemiseen. Jos osallistujia on<br />
monta, on hyvä jakautua pienempiin ryhmiin. Tarvittaessa eri ryhmät<br />
voivat merkitä kartalle eri asioita. Eri ryhmien tulokset voi koota<br />
yhteen esimerkiksi seinälle kiinnitetyn ison kartan avulla. Kartalla<br />
voidaan vaikkapa erivärisin nastoin kuvata kauniita ja vaarallisia<br />
paikkoja, kyläläisten kokoontumispaikkoja tai kohennusta vaativia<br />
paikkoja.<br />
Sanna Pieksämäki & Reetta Takala Heli Pääkkö<br />
32
Karttamerkintöjen perusteella voidaan rajata niin sanottu suunnittelualue eli alue, jolle enin<br />
osa merkinnöistä sijoittuu ja ottaa tämä alue tarkemman maisemasuunnittelun piiriin. Kartan<br />
ääreen on myös helppo palata yhä uudestaan esimerkiksi maastokäyntien jälkeen ja lisätä<br />
tai muuttaa kartan merkintöjä. Kaikki kartalle tehdyt merkinnät ovat suurena apuna myöhemmässä<br />
vaiheessa, kun aloitetaan varsinaisen maisemanhoitosuunnitelman tekeminen.<br />
Kartta-aineisto on myös hyvä dokumentti asioitaessa viranomaisten kanssa.<br />
Kyläkävelyllä maisemakohteiden nykytilanne konkretisoituu. Kun suunnittelun yksittäiskohteet<br />
tai suunnittelualue on saatu selville, on siihen hyvä käydä perehtymässä paikan päällä.<br />
Maastokäynti voidaan toteuttaa vaikka yhteisen kävelyretken eli niin sanotun kyläkävelyn<br />
muodossa. Kyläkävelyn tarkoituksena on arvioida maiseman ja eri kohteiden nykyistä tilaa<br />
ja miettiä mikä maisemassa tai kussakin kohteessa on hyvää ja mikä huonoa. Lisäksi on tärkeää<br />
pohtia sitä, millainen maiseman tai kohteen tulisi olla ja millaisin toimenpitein tähän tavoitteeseen<br />
päästäisiin.<br />
Kävelyn toteuttaminen vaatii ennakkovalmisteluina reitin ja käyntikohteiden miettimisen. Kuljettava<br />
reitti ei saa olla liian pitkä, eikä kohteita saa olla liikaa. Jos kohteita on paljon tai kylä<br />
laaja, kannattaa mieluummin tehdä useampi kävelyretki. Kävely voidaan keskittää myös hyvin<br />
suppealle alueelle, kuten kylätalon pihalle tai luontopolulle. Joka tapauksessa kävelyyn<br />
tulee varata riittävästi aikaa. Vaikka maiseman yleisilmettä arvioidaan koko kävelyn ajan, on<br />
varsinaisissa kohteissa hyvä seisahtua hetkeksi katselemaan ympärilleen. Kävelylle kannattaa<br />
valtuuttaa erillinen kirjuri ajatusten muistiin merkitsemiseen tai sitten kukin osallistuja kirjaa<br />
omat kommenttinsa ylös. Kävelyn jälkeen ajatukset ja tunnelmat kootaan sisätiloissa keskustellen<br />
yhteen.<br />
Nina Kuikka<br />
Nina Kuikka<br />
Traktoriajelu ja kyläpyöräily ovat hyviä vaihtoehtoja perinteiselle kyläkävelylle. Traktorilla voidaan kiertää nopeasti hyvinkin laaja alue toisin<br />
kuin pyörällä tai kävellen. Traktorin kyydissä istuen myös liikuntarajoitteiset voivat osallistua tapahtumaan. Kuljetettaessa traktorin peräkärryllä<br />
ihmisiä on tähän kysyttävä lupa poliisilta, sillä kyyditykselle on asetettu tiettyjä turvallisuuskriteerejä. Traktorilla kuljettaessa koko<br />
seurue pysyy hyvin kasassa, mutta pyöräillessä on käyntikohteissa odotettava ryhmä kokoon ennen keskustelun aloittamista. Itse traktoriajelun<br />
aikana on keskustelu melun takia vaikeaa, joten kohteissa on pysähdyttävä ja jalkauduttava maastoon.<br />
33
Suunnitelmaluonnokset rakentavat maisemanhoitosuunnitelmaa pala palalta. Kun suunnittelu<br />
on edennyt siihen pisteeseen, että kokonaiskuva kylämaisemasta ja yksittäiskohteista on<br />
muotoutunut, on hyvä laatia suunnittelukohteista useampia suunnitelmavaihtoehtoja. Näin<br />
etenkin, jos suunnittelun kohteena on laajempi alue. Vaihtoehtojen laatimisella ja niiden kriittisellä<br />
arvioimisella varmistetaan, ettei mitään oleellista vain jää huomaamatta.<br />
Suunnittelukohteesta voidaan laatia esimerkiksi 2-4 erilaista suunnitelmaluonnosta. Tämä voi<br />
tapahtua esimerkiksi käsin tehdyin havainnepiirroksin. Lisäksi mukaan voidaan liittää kohteesta<br />
tehty kuvasarja, jossa kohde esitetään nykytilassa ja toimenpiteiden jälkeen. Kaikkein tärkein<br />
osa luonnoksia on kuitenkin sanallinen selvitys siitä, mitä toimenpiteitä kunkin vaihtoehdon<br />
toteuttaminen vaatisi, mitkä olisivat toteutuksen arvioidut kustannukset sekä mitä resursseja<br />
ja hoitotoimia ylläpito vaatisi. Suunnitelmaluonnosten tekemiseen kannattaa tarvittaessa<br />
pyytää ammattilaista apuun.<br />
Suunnitelmaluonnokset on kätevä asettaa näytteille vaikkapa kylätalolle. Luonnoksien avulla<br />
on helppo välittää ajatuksia niillekin, jotka eivät aiemmin ole olleet mukana suunnittelutilaisuuksissa.<br />
Luonnoksien pohjalta voidaan esimerkiksi järjestää maanomistajille erillinen esittelyilta.<br />
Jos luonnokset jätetään näytteille pidemmäksi aikaa, on mukaan liitettävä palautelaatikko<br />
kommenteille. Keskustelun ja saadun palautteen pohjalta voidaan tarvittaessa eri<br />
luonnoksista poimia parhaat palat ja yhdistää ne kokonaan uudeksi suunnitelmaksi. Kun viimeisin<br />
versio on saatu valmiiksi ja sille kyläläisten hyväksyntä, voidaan kohdesuunnitelma liittää<br />
sellaisenaan osaksi kylän maisemanhoitosuunnitelmaa.<br />
Suunnitelmat Sanna Pieksämäki & Reetta Takala, 2005<br />
34<br />
Kesällä 2005 Etelänkylälle Kalajoen rannalle maisemasuunnittelijat laativat neljä erilaista suunnitelmaluonnosta, joita arvioitiin yhdessä<br />
asukkaiden kanssa. Jokaisesta vaihtoehdosta tehtiin kaksi erilaista havainnekuvaa: käsin tehty piirros ja valokuvamanipulaatio. Erilaiset<br />
luonnokset kohteesta ovat hyviä, sillä ne herättävät ajatuksia ja keskustelua. Vaihtoehtoja arvotettaessa on pidettävä mielessä mitä resursseja<br />
kylällä on alueen perustamiseen ja sen ylläpitoon.
MAISEMANHOIDON TOTEUTTAMINEN<br />
Tärkein vastuu maisemanhoidosta on aina maan-, metsän- tai rakennuksen omistajalla<br />
itsellään. Myös kyläseurat ja –yhdistykset ovat keskeisessä asemassa maisemanhoidossa,<br />
sillä ne voivat toimia rahoituksen hakijoina suuremmille hankkeille ja talkootoiminnan<br />
organisaattoreina. Maisemanhoidon kohteen ei ole pakko olla kyläläisen omistuksessa,<br />
vaan valtion ja kunnankin mailla voi sopimuksesta tehdä maisemanhoidon toimenpiteitä.<br />
Esimerkiksi vanhojen siltojen kunnostaminen on usein sekä valtion ja kunnan että kyläläisten<br />
yhteinen intressi.<br />
Palkattu maisemanhoitaja. Mikäli<br />
kyläläisillä ei itsellään ole aikaa tai<br />
jaksamista maisemanhoitotöihin,<br />
voidaan niihin palkata työvoimaa.<br />
Nykyään monella kylällä toimii usein<br />
kunnan palkkaama kylätyöntekijä,<br />
kuten kylätalkkari tai maisemanhoitaja,<br />
joka voi sopimuksesta tehdä<br />
myös koko kylälle hyötyä tuovia<br />
erilaisia maiseman hoitotöitä. Tällaisia<br />
toimia voivat olla esimerkiksi kylätalon<br />
kunnostaminen tai jokivarren<br />
siistiminen.<br />
Vaativimmissa viherrakentamisen<br />
toimissa, kuten maan muotoilussa,<br />
salaojituksissa tai suurten alueiden<br />
kasvi-istutuksissa kannattaa varojen<br />
salliessa käyttää ammattitaitoisia viherrakentajia.<br />
Maisemanhoitoon<br />
erikoistuneilta yrittäjiltä onnistuvat<br />
myös muut työt, kuten perinteisten<br />
aitojen rakentaminen tai vanhojen<br />
rakennusten kunnostaminen.<br />
Kaikkea ei tarvitse tehdä<br />
itse. Etenkin lampaat<br />
ovat tehokkaita maisemanhoitajia.<br />
Lampaiden<br />
tai muiden vastaavien<br />
maisemanhoitajien vuokraamisesta<br />
omalle pellolle<br />
kannattaa keskustella lähimmän<br />
maatilan kanssa.<br />
Laiduneläimiä voi myös<br />
vuokrata internetin kautta<br />
(www.laidunpankki.fi).<br />
Maarit Salomaa<br />
Alueelliset ympäristökeskukset työllistävät<br />
pitkäaikaistyöttömiä ympäristönhoitotöihin.<br />
Yksityishenkilöt tai<br />
yhteisöt, esimerkiksi kyläyhdistykset,<br />
voivat tarjota kunnostamiskohdetta<br />
ympäristökeskukselle työllistämistyönä<br />
toteutettavaksi. Käytäntö näissä<br />
on ollut, että ympäristökeskus huolehtii<br />
palkkakustannuksista ja työn tilaaja<br />
vastaa materiaali- ja konekuluista.<br />
Myös työvoimatoimiston kautta<br />
on mahdollista saada työllisyysvaroin<br />
yhdistelmätuella palkattua<br />
työvoimaa. Yksi mahdollisuus ovat<br />
myös maisemanhoitoon perehtyneet<br />
maisemahankkeet.<br />
Heli Pääkkö<br />
35
Perinteisellä talkootoiminnalla on monia hyötyjä. Hyvä maisemanhoitotapa on perinteinen<br />
talkootyö. Talkootoiminta oli ennen vanhaan hyvin tavallista ja suurempaa työvoimaa vaativia<br />
tehtäviä tehtiin kullekin talolle vuorotellen. Nykyäänkin talkootoiminnasta on etuja, joita<br />
kannattaa käyttää hyväksi kylän maisemanhoidossa. Selvin etu talkootyöstä on, että näkyvää<br />
jälkeä syntyy aina sitä nopeammin, mitä enemmän tekijöitä on. Näkyvien tulosten aikaansaaminen<br />
motivoi ja synnyttää positiivista kierrettä tekemiseen. Eri ihmisillä on myös erilaisia<br />
taitoja, joita voidaan käyttää talkoissa hyväksi.<br />
Konkreettisen edun lisäksi yhdessä toimien voidaan lisätä kyläläisten yhteenkuuluvuuden tunnetta.<br />
Talkoot ovat kylän uusille asukkaille hyvä tilaisuus tutustua muihin kyläläisiin, ja työ yhdistää<br />
luontevasti eri-ikäisiä kyläläisiä. Jos maisemanhoidon kohteita on useita, voidaan kylällä<br />
sopia, että talkoita pidetään säännöllisesti esimerkiksi joka kevät ja syksy. Tällä tavoin talkoita<br />
voidaan tehdä useammalle maanomistajalle tasapuolisesti.<br />
Talkoiden käytännön järjestelyt kannattaa suunnitella yhdessä ja huolellisesti. Monesti kyläyhdistyksen<br />
hallitus ottaa vetovastuun talkoista, mutta vastuu voi yhtä lailla olla kenellä tahansa<br />
kyläläisistä. Joka tapauksessa on huolehdittava siitä, että työt eivät keräänny liikaa samojen<br />
ihmisten harteille. Talkootöiden ajankohdat kannattaa sopia yhteisesti, jotta mahdollisimman<br />
moni pääsee paikalle. Sekä maisemanhoidon suunnittelusta että toteutuksesta pitää<br />
tiedottaa huolellisesti, jotta kaikki kyläläiset ja maanomistajat saavat siitä tiedon. Tiedottaminen<br />
voi tapahtua esimerkiksi ilmoitusten jakamisella postilaatikoihin tai paikallislehden yhdistyspalstan<br />
ilmoituksella. Muualla asuvia maanomistajia kannattaa lähestyä postitse tai puhelinsoitolla.<br />
Maaseudulla useimmissa taloissa on ainakin joitakin maisemanhoitotöissä tarvittavia työkaluja<br />
ja koneita, joten ne eivät tuota päänvaivaa tai lisäkustannuksia. Käytännön maisemanhoitotöistä<br />
on olemassa erilaisia oppaita, joista saa neuvoja siihen, mitä välineitä kulloinkin tarvitaan<br />
ja miten työt teknisesti toteutetaan. Toteutuksessa voi myös pyytää opastusta viheralan<br />
ammattilaisilta ja muilta asiantuntijoilta.<br />
Nina Kuikka<br />
Kirsi Pääkkö<br />
Vihannin Läntisrannalla rakennettiin kesällä 2005 lammasaitaus perinteisen pisteaidan tapaan. Maanomistaja vastasi materiaalikustannuksista<br />
ja palkkasi talkoille maisemanhoidon ammattilaisen vetäjäksi. Ammattilaisen vetämät talkoot ovat oppimistalkoot, joihin kuka<br />
tahansa voi tulla oppimaan uutta tai verestämään vanhoja taitoja. Muutenkin talkoot ovat aina tieto-taidon vaihtoa talkoolaisten kesken.<br />
Myöhemmin kesällä kylällä vielä rakennettiin uutta kiviaitaa kylällä olevien vanhojen kiviaitojen mallin mukaan.<br />
36
EU-hankkeen puitteissa maisemanhoitoa<br />
tehtäessä talkootöistä on pidettävä tarkkaa<br />
kirjaa. Jokainen talkootyöhön osallistuva<br />
täyttää talkoolomakkeen ja varmentaa<br />
allekirjoituksellaan osallistuneensa talkoisiin.<br />
Talkootunnilla on tietty rahallinen<br />
arvo, ja koska talkootöiden toteutuminen<br />
on tärkeä osa hankkeen rahoitusta, kannattaa<br />
lomakkeiden täytössä olla huolellinen.<br />
Tätäkin tehtävää varten kannattaa<br />
nimetä pari vastuuhenkilöä.<br />
Kirjallinen lupa maanomistajilta. Ennen<br />
kuin mitään toimenpiteitä tehdään hoitokohteissa,<br />
kannattaa maanomistajilta<br />
pyytää kirjalliset luvat. Luvassa selvitetään<br />
mahdollisimman tarkkaan mikä on hoitotoimenpiteiden<br />
tarkka alue, mitä kohteessa<br />
saa tehdä ja mitä ei, ja kauanko lupa<br />
on voimassa. Näin vältytään väärinkäsityksiltä<br />
ja ongelmilta jatkossa. Jos kohde<br />
on esimerkiksi perikunnan maalla, kannattaa<br />
lupa hankkia kaikilta perikunnan jäseniltä.<br />
Perinteisissä talkoissa isäntäväki on tarjonnut talkooväelle ruuat.<br />
Maisemanhoitotalkoissa voidaan tarjoiluista sopia vaikkapa niin,<br />
että kukin kyläläinen tai perhe vuorotellen huolehtii kahvituksesta ja<br />
mahdollisesta ruokailusta. Toinen vaihtoehto on, että muonituksesta<br />
huolehtivat sellaiset henkilöt, jotka eivät esimerkiksi terveydentilansa<br />
vuoksi pysty osallistumaan varsinaisiin hoitotöihin. Myös<br />
kyläyhdistys voi tarjota eväät.<br />
Talkootyötä voi tehdä monenlaisissa kohteissa.<br />
Näkymien avaaminen, perinnemaisemien<br />
hoitaminen, yksittäisten maisemakohteiden parantaminen, erilaiset metsänhoitotoimet<br />
sekä virkistyskohteiden rakentaminen ovat yleisimpiä maisemanhoidon toimenpiteitä,<br />
joita voidaan toteuttaa myös talkoilla. Jo pientenkin asioiden kohentamisella on suuri vaikutus<br />
maiseman kannalta. Kukkaistutusten laittaminen, pihapiirien siistiminen tai ladon maalaaminen<br />
voivat toimia kipinöinä kohti suurempia talkoourakoita, kuten luontopolun rakentamista,<br />
kyläraitin kohdevalaisemista tai jokivarren kunnostamista. Kaikista helpoimpia maisemanhoitotöitä<br />
ovat erilaiset näkymien avaamiset. Tällaisiin töihin ei tarvita erityistyökaluja ja niihin<br />
voivat osallistua kaikki kyläläiset esimerkiksi raivattujen oksien ja vesojen kasaamisella.<br />
Nina Kuikka<br />
Kyliltä löytyy osaavaa työvoimaa myös erilaisiin korjaus- ja rakennuskohteisiin. Tällaisia voivat<br />
olla esimerkiksi maitolaiturien tai kylän yhteisten tilojen, kuten kylätalon korjaus sekä nuotiopaikan<br />
rakentaminen. Rakennuskohteissa etenkin maalaustalkoisiin voivat ottaa osaa kylän<br />
lapsetkin. Maalaamisella kohentuu vähällä vaivalla ja kustannuksilla moni kohde. Erilaiset perinneaidat,<br />
kuten riuku- tai kiviaidat tuovat vaihtelevuutta kylämaisemaan, mutta niiden rakentaminen<br />
vaatii jo erityisosaamista. Perinnemaisemien hoitaminen vaatii myös asiaan perehtyneisyyttä.<br />
Nopea ja helppo tapa yhtenäistää kyläkuvaa on rakentaa kylän taloihin yhdenmukaiset<br />
posti- ja roskalaatikot. Kylälle voidaan suunnitella omaleimaiset mallit, mutta silloin<br />
kannattaa pitäytyä hyvin kylämaisemaan sopivassa tyylissä.<br />
37
Kylätalkoiden muistilista<br />
Ennen talkoopäätöksen tekemistä:<br />
- Arvioi, onko työstä mahdollista suoriutua itse vai tarvitaanko ammattilaisen apua.<br />
- Mieti myös ylläpitoa, jos talkookohde sitä vaatii.<br />
- Sovi, paljonko rahaa voidaan käyttää ammattilaisten palkkoihin, materiaaleihin yms.<br />
- Mieti, paljonko talkoisiin on varattava aikaa ja mikä olisi talkoille paras ajankohta.<br />
- Selvitä kylässä asuvat osaajat ja pyydä heidät mukaan jo suunnitteluvaiheessa.<br />
Ennen talkoiden aloittamista:<br />
- Talkookohteesta on oltava suunnitelma, jonka pohjalta työt tehdään.<br />
- Valitse talkoille innokas vetäjä, jolla on organisointikykyä.<br />
- Selvitä, mitä koneita ja laitteita työ vaatii, ja onko niitä kylällä saatavilla (varaa työvälineitä riittävästi).<br />
- Sovi, kuka tuo mitäkin talkoisiin (laitteet, materiaalit).<br />
- Laadi talkoista hyvissä ajoin innostava kutsu.<br />
- Varaudu myös sateeseen.<br />
Talkoopäivänä:<br />
- Muista tarjota talkooväelle ruokaa ja kahvia (varaa riittävästi).<br />
- Jaa työt talkooväen kesken. Työnjako voi olla joko kiertävä, jolloin kaikki<br />
voivat tehdä kaikkea tai kunkin osaamisen ja jaksamisen mukaan jaettuja.<br />
- Jos työn edetessä keksitte uuden ja hyvän idean toteuttaa suunnitelma, niin tehkää se.<br />
- Muista loppusiivous (huolehdi muun muassa risujen poiskuljetuksesta tai kysy<br />
lupa puiden välivarastointiin maanomistajan mailla).<br />
- Älä unohda lapsia, vaan keksi heillekin pientä puuhaa.<br />
Talkoiden lopuksi:<br />
- Pidä talkoiden jälkipuintitilaisuus vaikkapa saunaillan muodossa.<br />
- Vaihtakaa ajatuksia siitä mikä meni hyvin ja mitä voisi parantaa.<br />
- Sovi seuraavista talkoista.<br />
Kalle Askola<br />
Emilia Ihatsu<br />
Kalle Askola<br />
38
Ja eikun töihin! - esimerkkejä talkoista<br />
Vanhan myllyn uudelleen käyttöönotto. Tyrnävän Haurukylällä<br />
on 1800-luvun lopulta peräisin oleva Mikkolan vesimylly ja<br />
saha, jotka Temmeksen kotiseutuyhdistys on kunnostanut talkootyönä<br />
vuonna 1987. Nyt suunnitteilla on veden juoksutuksen<br />
palautus myllyuomaan. Tämänkaltainen iso vesistöön liittyvä<br />
hanke edellyttää yhteistyötä kylän, maanomistajien, jakokunnan,<br />
kunnan ja alueellisen ympäristökeskuksen kesken.<br />
Nuorisoseurantalon kunnostaminen. Limingan Ala-Temmeksellä<br />
on komea nuorisoseurantalo, jonka kunnostukseen oli aiemmin<br />
saatu avustusta Suomen kotiseutuliitolta. Kunnostus oli kuitenkin<br />
vähitellen hiipunut. mAsu-hankkeen puitteissa aloitettu<br />
pihan kunnostaminen sytytti uuden kipinän myös rakennuksen<br />
sisätilojen loppuun kunnostamiseksi. Talkoista tehtiin viikoittainen<br />
tapahtuma ja työt ovat edenneet pitkin syksyä 2005.<br />
Nuotiopaikan perustaminen. Tyrnävän Haurukylällä kyläläisten<br />
yhteiseen käyttöön tulevalle nuotiopaikalle pyydettiin lupa<br />
maanomistajalta, joka oli mukana miettimässä nuotiopaikan<br />
kohtaa myös maastossa. Nuotiopaikan vaatimista maisemanhoitotoimista<br />
ja rakenteiden tyylistä laadittiin suunnitelmat<br />
ja työt toteutettiin talkoilla kesän 2005 aikana. Myöhemmin<br />
alueella pystytettiin vielä opastetaulu.<br />
Kevyenliikenteenväylän rakentaminen. Vihannin Läntisrannan<br />
kyläyhdistyksen aktiivisuus ja tiivis yhteistyö kunnan, tiepiirin<br />
ja paikallisten urakoitsijoiden kanssa mahdollisti pitkäikäisen<br />
toiveen toteutumisen. Syksyllä 2005 valmistui pohja pyörätielle<br />
Raahentien varteen. Kivituhkapinnoite ja valaistus ovat vuorossa<br />
seuraavaksi. Kylän rahallista osuutta hankkeessa korvasi<br />
osittain talkootyö, jonka puitteissa kyläläiset muun muassa<br />
merkitsivät pyörätien varrelle jätettävät maisemapuut.<br />
Jokisiltojen kunnostaminen. Tyrnävän Haurukylällä on ollut<br />
useita Temmesjoen ylittäviä pieniä siltoja. Leader-rahoituksella<br />
ja talkootoiminnalla on vanhoille sillan paikoille rakennettu uusia<br />
siltoja perinteisen mallin mukaan. Nyt sillat ovat ahkerassa<br />
käytössä kyläläisten ulkoilureittinä.<br />
Näkymien avaaminen. Alavieskan Taluskylällä on joen ylittävä<br />
vanha maantiesilta. Sen kohdalta raivattiin talkoilla pensaikkoa,<br />
jotta silta tulisi paremmin näkyviin. Samalla avattiin näkymiä<br />
kauempana oleville pelloille. Suunnitelmissa on myös sillankaiteiden<br />
uusiminen vanhaan malliin ja istuinpenkkien rakentaminen<br />
sillalle levähdyspaikaksi. Ennen talkoita varmistettiin<br />
kunnalta ja tielaitokselta, että työt voidaan tehdä.<br />
Koivukujan raivaaminen. Tyrnävän Haurukylällä kunnostettiin<br />
kylän keskeisellä paikalla sijaitseva Vikiön koivukuja kesällä<br />
2005. Koivujen harventaminen ja pusikoiden raivaaminen toi<br />
esiin sekä hienon koivukujan että peltonäkymän suosittuna kävelyreittinä<br />
toimivalla kylätiellä.<br />
Nina Kuikka Heli Pääkkö Heli Pääkkö Heli Pääkkö<br />
39
MAISEMANHOITOON MYÖNNETTÄVIÄ TUKIA<br />
Maiseman hoitamiseksi tehtävään työhön voi hakea tukea eri tahoilta. Osa tuista on<br />
tarkoitettu yhteisöille ja yksityisille henkilöille ja osa tuista myönnetään maanviljelijöille.<br />
Yhteisöille tarkoitettujen tukien hakemisessa saattaa olla hyötyä siitä, jos kylällä on<br />
rekisteröity kyläyhdistys, nuorisoseura tai muu vastaava. Mikäli avustuksien suhteen on epäselvyyttä,<br />
kannattaa ottaa yhteyttä omaan kuntaan ja kysyä sieltä lisätietoa.<br />
Rakennusten entisöintiin ja kunnostamiseen myönnettäviä avustuksia. Rakennusperinnön<br />
hoitoavustusta voivat hakea kunnat ja kuntayhtymät, yksityiset kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden<br />
rakennusten omistajat sekä rakennusperinnön hoitoa edistävät yhteisöt. Tukea haetaan<br />
alueelliselta ympäristökeskukselta. Avustusta myönnetään sellaisten rakennusten hoitoon,<br />
jotka on luokiteltu kulttuurihistoriallisesti arvokkaiksi tai joiden rakennushistoriallisesta arvosta<br />
museovirasto on antanut myönteisen lausunnon.<br />
Museoviraston entistämisavustus on tarkoitettu rakennussuojelulain nojalla suojeltujen rakennusten<br />
ja muiden kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten kunnostamiseen. Tukea voivat<br />
hakea yksityiset ja yhteisöt sekä kunnat. Suomen kotiseutuliitto myöntää korjausavustusta<br />
esimerkiksi työväenyhdistysten, nuorisoseurojen, kotiseutuyhdistysten ja kyläyhdistysten omistamien<br />
seurantalojen kunnostamista varten. Avustuksen ehtona on, että talo kunnostetaan<br />
vapaata kansalaistoimintaa varten.<br />
EU:n hankerahoitus. EU-tukiohjelmista voi hakea tukea hankkeille, joiden tavoitteena on esimerkiksi<br />
maaseutumaiseman ja kylätoiminnan kehittäminen. Hankkeen voivat käynnistää<br />
kuntien ja yritysten ohella myös järjestöt, erilaiset yhteisöt sekä yksityiset ihmiset. Tuettavat<br />
hankkeet valitaan hakemusten perusteella. Hankkeen on noudatettava ohjelmien yleistavoitteita<br />
ja periaatteita. Hakemukset osoitetaan alueelliselle viranomaiselle, jonka toimialaan<br />
hanke liittyy. Jo hankkeen suunnitteluvaiheessa kannattaa olla yhteydessä alueellisiin viranomaisiin,<br />
jotka auttavat oikean rahoituskanavan etsimisessä. Tärkeimmät rahoittajatahot<br />
Pohjois-Pohjanmaalla ovat Pohjois-Pohjanmaan TE-keskus, Pohjois-Pohjanmaan Liitto, Oulun<br />
Lääninhallitus ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus.<br />
Vuonna 2007 alkaa uusi EU-ohjelmakausi ja hankerahoituksen rooli saattaa muuttua nykyisestä.<br />
Hankkeen aloittamista harkitsevien kannattaakin ottaa suoraan yhteyttä esimerkiksi<br />
Pohjois-Pohjanmaan TE-keskuksen maaseutuosaston maaseudun kehittämishankkeista vastaaviin<br />
ajantasaisen tiedon saamiseksi.<br />
Paikallisten toimintaryhmien myöntämä rahoitus. Hyvä kylätoiminnan rahoituskanava on EUtukiohjelmista<br />
niin sanottu Leader+ -ohjelma. Ohjelman kautta voidaan hakea tukea esimerkiksi<br />
pienyrityksen perustamiseen tai kehittämiseen, kurssien järjestämiseen sekä kylien kehittämiseen,<br />
mutta myös maisemanhoitotöihin. Rahoitettavien hankkeiden tulee hyödyttää<br />
useampaa kyläläistä. Hankkeiden rahoitus on pääosin pienimuotoista ja siihen kuuluu aina<br />
myös hakijan omarahoitusosuus. Leader+ -rahoitus haetaan paikalliselta toimintaryhmältä.<br />
40
Näillä näkymin tulevalla EU:n ohjelmakaudella Leader -toimintatavan rooli on vahvistumassa.<br />
Tavoitteena on, että kyläyhdistys voisi jatkossa esimerkiksi hakea perinnebiotooppien hoitoon<br />
erityistukea Leaderin kautta. Tukea voisi hakea samanaikaisesti kaikille kylän kohteille.<br />
Tukea olisi mahdollista saada myös maisematyöntekijän palkkaamiseen. Tällöin on kuitenkin<br />
kyse sopimusperusteisesta rahoituksesta, jossa palkattavalla maisemaurakoitsijalla on oltava<br />
tietyt laatutakeet.<br />
Maanviljelijöille tarkoitettuja tukimuotoja maiseman hoitoon ovat avustus perinneympäristöjen<br />
vaalimiseen, korkotukilaina sekä maatalouden ympäristötuen erityistuet. Näitä tukia<br />
haetaan paikalliselta TE-keskukselta. Avustus perinneympäristöjen vaalimiseen on tarkoitettu<br />
perinteiseen maaseutumaisemaan kuuluvien rakennusten ja näiden ympäristöjen kunnostamiseen.<br />
Kunnostettavia rakennuksia voivat olla esimerkiksi tuulimyllyt, koskimyllyt, riihet, aitat<br />
ja perinteiset aidat. Korkotukilaina on tarkoitettu kulttuurihistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti<br />
arvokkaiden rakennusten kunnostamiseen. Maatalouden maisemanhoitoon ja luonnon monimuotoisuuden<br />
edistämiseen tarkoitettuja ympäristötuen eritystukia ovat maiseman kehittäminen<br />
ja hoito, luonnon monimuotoisuuden edistäminen, perinnebiotooppien hoito sekä<br />
suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito.<br />
Myös EU:n maataloustukia ollaan parhaillaan uudistamassa. Uudistusten myötä merkittävä<br />
osa suorista EU:n kokonaan rahoittamista tulotuista siirretään tuotannosta irrotettuun tilatukeen.<br />
Tilatuen saamisen edellytyksenä on täydentävien ehtojen noudattaminen. Käytännössä<br />
tämä tarkoittaa sitä, että muissakin EU:n myöntämissä tuissa kuin ympäristötuessa edellytetään,<br />
että viljelijä ottaa huomioon luonto- ja ympäristöarvot.<br />
Tukien uudistamisen yhteydessä on puhuttu siitäkin mahdollisuudesta, että jatkossa erityisympäristötukea<br />
voisivat saada muutkin kuin viljelijät. Tämä parantaisi etenkin perinnemaisemien<br />
hoitomahdollisuuksia. Muutoinkin perinnebiotooppien hoitotukiin ollaan kaavailemassa<br />
uudistuksia, jotka mahdollistaisivat entistä pienempien kohdealueiden huomioimisen.<br />
Myös sopimusaikojen pidentämisestä ja tukien korotuksista on keskusteltu. Lisäksi kustannuksiltaan<br />
suuriin maisemanhoidontoimiin, kuten kosteikkojen perustamiseen, ollaan kaavailemassa<br />
parannuksia.<br />
Suunnitelma Maarit Satomaa ja Heli Pääkkö, 2005<br />
Kiviröykkiö<br />
Peltolohkojen keskellä on aikojen kuluessa syntynyt pelloilta<br />
kerätyistä kivistä kiviröykkiö. Röykkiö on tarkoitus maisemoida<br />
mm. istuttamalla siihen pihlajaa ja ottamalla kiviä esiin.<br />
Vaihtoehtona länsireunalle voi istuttaa pienimuotoisen<br />
maisemapellon, johon istutetaan esimerkiksi auringonkukkia.<br />
Heinämäistä kasvillisuutta hoidetaan niittämällä.<br />
Ote eräälle maatilalle laaditusta maatalouden ympäristötuen<br />
erityistukisuunnitelmasta. Suunnitelma koskee<br />
maiseman kehittämistä ja hoitoa. Suunnitelma koostuu<br />
tilatietojen ohella hoito- ja kustannussuunnitelmista<br />
liitteineen. Niissä kuvataan kohteet, joille erityistukea<br />
haetaan ja millä ajalla, kohteiden sijainti ja tunnuspiirteet,<br />
kohteille suunnitellut hoitotoimenpiteet ja hoidon<br />
tavoitteet sekä ympäristövaikutukset. Myös vuosittaiset<br />
hoitotoimet ja niiden aikataulu sekä kustannuslaskelma<br />
ja haettavan tuen määrä on mainittava suunnitelmassa.<br />
Liitteinä on hyvä olla valokuvia kohteista. Suunnitelman<br />
tekoon voi pyytää ammattiapua esimerkiksi<br />
maaseutukeskukselta.<br />
41
MISTÄ RESURSSEJA JA ASIANTUNTIJA-APUA?<br />
Tärkeimpiä rahoittaja- ja asiantuntijatahoja<br />
ProAgria Oulun Maaseutukeskus<br />
Kauppurienkatu 23, PL 106, 90101 Oulu<br />
puh. (08) 316 8611<br />
http://www.oulunmaaseutukeskus.fi/index.php<br />
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus<br />
Isokatu 9, PL 124, 90101 Oulu<br />
(08) 315 8300<br />
http://www.ymparisto.fi<br />
Pohjois-Pohjanmaan museo<br />
Ainolan puisto, PL 26, 90015 Oulu<br />
(08) 558 47150<br />
http://www.ouka.fi/ppm/<br />
http://www.nba.fi/entavustus<br />
Suomen Kotiseutuliitto<br />
Kalevankatu 13 A, 00100 Helsinki<br />
(09) 612 6320<br />
http://suomenkotiseutuliitto.fi<br />
Pohjois-Pohjanmaan TE-keskus<br />
Viestikatu 1, PL 86, 90101 Oulu<br />
(010) 60 28000<br />
www.te-keskus.fi<br />
Ylivieskan palvelupiste<br />
Valtakatu 4, PL 103, 84101 Ylivieska<br />
(010) 60 28000<br />
Pohjois-Pohjanmaan liitto<br />
Kauppurienkatu 8 A, 90100 Oulu<br />
(08) 3214 000<br />
http://www.pohjois-pohjanmaa.fi/<br />
Paikalliset toimintaryhmät, esimerkiksi<br />
Nouseva rannikkoseutu ry, Rieska-Leader ry<br />
neuvontaa maisemanhoidosta (myös tukiasiat),<br />
maatalouden eri alueilta (mm. maataloustuet,<br />
bioenergia) ja maaseudun yritystoiminnasta<br />
rahoitusta maisemanhoitotyöntekijän palkkaukseen,<br />
rakennusperinnön hoitoavustus, tiedot uhanalaisista<br />
lajeista, tiedot tulva-asioista ja vesistöjen tilasta,<br />
tietoa luonnonsuojelu- ja metsälaista<br />
museoviraston entistämisavustus<br />
Suomen kotiseutuliiton korjausavustus<br />
EU-ohjelmatuet ja maatalouden ympäristötuet<br />
tietoa maakuntakaavasta ja maakunnan<br />
kehittämissuunnitelmista sekä maakunnan<br />
hankkeista, kyläyhdistysten yhteystietoja<br />
hankerahoitusta<br />
Muista myös nämä<br />
- oma kotikunta<br />
- aluearkkitehdit<br />
- Pohjois-Pohjanmaan Metsäkeskus<br />
- metsänhoitoyhdistykset<br />
- kotiseutuyhdistykset<br />
- Tiehallinto<br />
- paikalliset luonto- ja harrastejärjestöt<br />
- maisemanhoidon yrittäjät<br />
- työvoimatoimistot<br />
- yksityiset tiehoitokunnat<br />
42
MISTÄ LISÄTIETOA?<br />
Selvityksiä ja inventointeja<br />
Mahosenaho, T. & M. Översti (2003). Siikajokilaakson perinnemaisemia. Niittyjen ja hakamaiden lumoa.<br />
ProAgria Oulun Maaseutukeskus, Oulun Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskus.<br />
Pohjois-Pohjanmaan liitto (1997). Pohjois-Pohjanmaan arvokkaat maisema-alueet.<br />
Pohjois-Pohjanmaan liitto (2000). Pohjois-Pohjanmaan kiinteät muinaisjäännökset. Osat 1-3.<br />
Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliitto (1993). Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet.<br />
Osa 1-3.<br />
Putkonen, L. (1993). Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset<br />
ympäristöt. Museovirasto.<br />
Vainio, M. & H. Kekäläinen (1997). Pohjois-Pohjanmaan perinnemaisemat. Pohjois-Pohjanmaan<br />
ympäristökeskus.<br />
Maisemaan liittyvää kirjallisuutta<br />
Isotalo, M. (1998). Vetten ja metsien maa. Suomalaisen maiseman ja kulttuuriympäristön opinto-opas. Maa- ja<br />
Kotitalousnaisten Keskuksen julkaisuja no 169.<br />
Karhunen, K. (2005). Maaseutuympäristöstä työtä ja toimeentuloa –esiselvityshanke. Oulun seudun<br />
ammattikorkeakoulu, luonnonvara-alan yksikkö.<br />
Kivinen, T. (2005). Maatilan talouskeskuksen toiminnallinen ja maisemallinen suunnittelu. MTT:n selvityksiä 87.<br />
Luostarinen, M. & A. Yli-Viikari (1997). Maaseudun kulttuurimaisemat. Suomen ympäristökeskus, Maatalouden<br />
tutkimuskeskus.<br />
Maa- ja metsätalousministeriö (2002). Eläimet luonnon- ja maiseman hoitajina. MMM, maa- ja kotitalousnaisten<br />
keskus.<br />
Maa- ja metsätalousministeriö (2002). Viljelyalueiden luonto. MMM, maa- ja kotitalousnaisten keskus.<br />
Maisema-alueryhmän mietintö I (1993). Maisemanhoito. Ympäristöministeriö. Mietintö 66/1992.<br />
Meriluoto, M. & T. Soininen (1998). Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt.<br />
Panu, J. (1998). Maisemarakenteen ja taajamarakenteen yhteensovittaminen. Ympäristöministeriö.<br />
Perinnemaisemien hoitoryhmän mietintö (2000). Perinnebiotooppien hoito Suomessa. Ympäristöministeriö:<br />
ympäristönsuojeluosasto, Suomen ympäristökeskus, julkaisuja nro 443.<br />
Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliitto (1990). Pohjois-Pohjanmaan maisema. Maiseman huomioonottaminen<br />
suunnittelussa. Julkaisusarja A:96.<br />
Pykälä, J. (2001). Perinteinen karjatalous luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjänä. Suomen ympäristökeskus,<br />
julkaisuja nro 495.<br />
Rautamäki, M. (1989). Maisema rakentamisen perustana. Ympäristöministeriö, Kaavoitus- ja rakennusosasto,<br />
selvitys 2.<br />
43
Oppaita maisemanhoidon käytännön toteutukseen<br />
Borg, P. (1983). Luonnon ja maiseman hoidon opas.<br />
Kolehmainen, K. (1995). Perinnerakentajan opas. Maaseutukeskusten Liiton julkaisuja no 894.<br />
Kovonen, K., M. Luostarinen & L. Lahdenvesi-Korhonen (2004). Koppelj, sarani ja kokkitalli. Opas maatalouden<br />
rakennusperinnön vaalimiseen Etelä-savossa. Etelä-Savon TE-keskus: maaseutuosasto, ProAgria Etelä-Savon<br />
maaseutukeskus: Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskus.<br />
Mäkinen, K. & T. Mahosenaho (2003). Tiemaisema kuuluu kaikille. Puuston ja pensaikon hoito-opas. Maa- ja<br />
metsätalousministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö.<br />
Ojala, E. (2004). Viljelijän opas. Vesistöjen tilaan vaikuttavat tuet ja toimenpiteet Pohjois-Pohjanmaalla.<br />
Pohjois-Pohjanmaan TE-keskus, ProAgria Oulun maaseutukeskus.<br />
Partanen, H. & T. Heikkilä (toim.) (1993). Viikatteen, karjan ja tulen luomat perinnemaisemat.<br />
Maaseutukeskusten Liiton julkaisuja no 856.<br />
Raatikainen-Rissanen, A. (2003). Hakamailta ja metsälaitumilta. Opas perinnemaisemien hoitoon Pohjois-<br />
Savossa. Pohjois-Savon TE-keskus: maaseutuosasto,<br />
ProAgria Pohjois-Savon maaseutukeskus: Maa- ja kotitalousnaiset.<br />
Raatikainen-Rissanen, A. (2003). Mäkien laella ja rantakylillä. Opas maaseutumaiseman hoitoon Pohjois-<br />
Savossa. Pohjois-Savon TE-keskus: maaseutuosasto,<br />
ProAgria Pohjois-Savon maaseutukeskus: Maa- ja kotitalousnaiset.<br />
Salmela, A. (2000). Perinteisen pihapiirin hoito. Ohjekortisto. Lakeuden kulttuuriympäristö 2000.<br />
Siltala, M. (2005). Rakkailla rannoilla. Opas rantavyöhykkeiden hoitoon Pohjois-Savossa. Pohjois-Savon<br />
TE-keskus: maaseutuosasto, ProAgria Pohjois-Savon maaseutukeskus: Maa- ja kotitalousnaiset.<br />
Valpasvuo-Jaatinen, P. (2003). Maatalouden ympäristötuen erityistuet v. 2000–2006. Suojavyöhykkeiden<br />
perustaminen ja hoito. Maa- ja metsätalousministeriö.<br />
Esimerkkejä maisemanhoitosuunnitelmista<br />
Aarnio, J. & M. Luostarinen (2000). Saimaan sylissä, Savon sydämessä. Porrassalmen<br />
maisemanhoitosuunnitema. Etelä-Savon maakuntaliiton julkaisu 40.<br />
Etelä-Savon maakuntaliitto (2001). Veskansan maisemissa. Suurlahdentien alueen maisemanhoitosuunnitelma.<br />
Julkaisu 45.<br />
Isola, A-E. (2002). Sen seitsemän kylää eli maisema ja muisti. Siikajokivarren kylien kulttuurimaisemat sekä<br />
niiden kerroksellisuutta tukeva maisemanhoito- ja rakennustapaohjeisto. Diplomityö. Oulun yliopisto:<br />
arkkitehtuurin osasto.<br />
Itä-Uudenmaan liitto (2001). Nietoo-Vakkola-Askolan kirkonkylä-Nalkkila maisemanhoitosuunnitelma.<br />
Julkaisu 72.<br />
Itä-Uudenmaan liitto (2001). Porvoonjokilaakson maisemaselvitys ja maisemanhoidon yleissuunnitelma.<br />
Julkaisu 69.<br />
44
Suunnittelu- ja menetelmäoppaita<br />
Kuikka, N. (toim.) (2004). Asukaskeskeisiä suunnittelumenetelmiä kylien kehittämiseen. Asu kylässä! –hanke.<br />
Nordia Tiedonantoja numero 3.<br />
Kuisma, J. & T. Peltonen (2002). Kyläsuunnittelun opas. Miten kehitämme ja kaavoitamme kotikyläämme<br />
2000-luvulla.<br />
Niemi, S. (2004). Maankäytön suunnittelu maaseutukylissä – kyläläiset ja asiantuntijat yhteistyössä.<br />
Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisu 7.<br />
Hyödyllisiä internetsivuja<br />
Maa- ja metsätalousministeriön neuvonnalliset kalvosarjat<br />
http://www.mmm.fi/tuet/maatalouden_viljelijatuet/kalvosarjat<br />
Museoviraston korjauskortisto<br />
http://www.nba.fi/fi/korjauskortit<br />
Museoviraston restaurointikuvasto<br />
http://restaurointikuvasto.nba.fi/restkuvasto/default.htm<br />
Pohjois-Pohjanmaan korjausrakentamiskeskus PORA:n ohjekortisto korjausrakentamiseen (keittomaalin<br />
valmistaminen, korjauskustannuksia ym.)<br />
http://www.ouka.fi/pora/alku.htm<br />
Suomen uhanalaiset lajit<br />
http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=5454&lan=FI<br />
Rakennussuojelua ja maisemansuojelua koskeva lainsäädäntö ympäristöhallinnon sivuilla (Maankäyttöja<br />
rakennuslaki, Rakennussuojelu, Muinaisjäännökset, Maisema-alueet, Maa- ja metsätaloutta koskeva<br />
lainsäädäntö, Maa-ainesten otto, Tiesuunnittelu, Ympäristövaikutusten arviointi)<br />
http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=1365&lan=fi#a1<br />
Kirsi Pääkkö<br />
Emilia Ihatsu<br />
Kalle Askola<br />
45
Opas on syntynyt osana Asukaskeskeinen<br />
maisemanhoidon suunnittelu ja toteutus<br />
–hanketta (mAsu). mAsu toimi vuosina<br />
2005–2006 kuudella pohjoispohjalaisella<br />
kylällä (Alavieskan Taluskylä, Kalajoen<br />
Etelänkylä, Limingan Ala-Temmes, Rantsilan<br />
Savaloja, Tyrnävän Haurukylä ja Vihannin<br />
Läntisranta). Hanke toteutettiin Oulun<br />
Maaseutukeskuksen, Oulun yliopiston<br />
ja Oulun seudun ammattikorkeakoulun<br />
yhteistyönä Pohjois-Pohjanmaan TEkeskuksen<br />
ollessa hankkeen päärahoittaja.<br />
Hankkeen aikana kohdekylillä tehtiin<br />
yhdessä kyläläisten, kunnan virkamiesten<br />
ja opiskelijoiden kanssa vuorovaikutteista<br />
maankäytön ja maiseman suunnittelua<br />
sekä toteutettiin talkoilla maisemanhoitosuunnitelmia.<br />
ProAgria Oulun Maaseutukeskus<br />
PL 106 (Kauppurienkatu 23)<br />
90101 OULU<br />
puh. (08) 316 8611<br />
46
Change language