Reservilaistutkimus_2008

6.1 Reserviläisten tulokset vuonna 2008
Elintavat ja työ
Liikunnan terveyshyötyjen saavuttamiseksi tulisi suositusten mukaan (ACSM 2007) keskiraskasta aerobista liikuntaa
harrastaa vähintään 30 minuutin ajan viitenä päivänä viikossa tai vaihtoehtoisesti raskasta liikuntaa vähintään 20
minuuttia kerrallaan kolmesti viikossa. Tämän lisäksi lihaskuntoa kehittävää liikuntaa tulisi harrastaa kaksi kertaa
viikossa. Suomalaisen väestön kohdalla on arvioitu, että nuorista noin 40-50 %:a ja aikuisväestöstä 60-65 %:a liikkuu
terveytensä kannalta riittävästi (Fogelholm ym. 2007). Arvio reserviläisten fyysisen aktiivisuuden riittävyydestä
on hiukan heikompi. Noin 40 % reserviläisistä liikkuu terveytensä kannalta riittävästi, kun lihaskuntoa kehittävää
liikuntaa ei huomioida (joko arkiliikuntana vähintään 30 minuutin ajan viitenä päivänä viikossa tai vaihtoehtoisesti
vapaa-ajallaan ripeää tai reipasta liikuntaa vähintään 20 minuuttia kerrallaan kolmesti viikossa). Tästä joukosta 29
%:a ilmoitti, ettei harrasta voima- tai kamppailulajeja lainkaan. Reserviläisistä 13 %:a ilmoitti, ettei harrasta liikuntaa
lainkaan.
Yli puolet reserviläisistä ilmoitti työtuntimääräkseen 31-40 tuntia viikossa, ja yli 51 tuntia viikossa töitä tekeviä
oli 16 %:a. Tulokset ovat samansuuntaisia Rantasen ym. (2002) tutkimuksen kanssa. Viimeisen vuoden aikana sairauslomilla
oli ollut yli puolet reserviläisistä. Osuus on suurempi kuin suomalaisessa väestössä keskimäärin (Kauppinen
ym. 2007). Yli 14 päivän sairauslomia oli 6 %:lla reserviläisistä. Työolotutkimuksen mukaan 25-35 –vuotiailla
suomalaisilla miehillä oli vuonna 2003 keskimäärin 6,2 sairauspoissaolopäivää vuodessa (Lehto & Sutela 2004).
Reserviläisistä suurin osa ilmoitti unen määräkseen 7-8 tuntia. Kuusi tuntia tai vähemmän ilmoitti nukkuvansa
reilu viidennes ja yhdeksän tuntia tai yli 7 %. Aiempiin suomalaisiin tutkimuksiin verrattaessa lyhyen yöunen osuus
oli hieman suurempi ja pitkän yöunen pienempi. (Hublin ym. 2001, Härmä ym. 2002, Kronholm ym. 2006,
Fogelholm ym. 2007). Säännöllisesti tupakoivia reserviläisiä oli 38 %:a. Osuus on samankaltainen Finriski 2007
-tutkimuksen kanssa, jossa tupakoivia 25-35 –vuotiaita miehiä todettiin olevan 33-36 %:a.
Fyysinen suorituskyky
Sotilaille määritetyn kestävyyskunnon minimitavoitevaatimuksen 42 ml·kg -1·min -1 täytti 46 % reserviläisistä. Puolustusvoimien
kuntotestiluokitusten perusteella 15 % reserviläisistä saavutti hyvän tai erinomaisen kestävyystuloksen
(≥ 50 ml·kg -1·min -1 ), kun vastaavasti heikon tai välttävän tuloksen saavutti 72 % (≤ 45,9 ml·kg -1·min -1 ). Sotilaan
kestävyyssuorituskyvyn kannalta tulokset tarkoittavat sitä, että ainoastaan 15 % reserviläisistä on sijoituskelpoisia
fyysisesti vaativiin ns. etulinjan sotilastehtäviin.
Lihaskunnoltaan (lihaskestävyys) reserviläiset ovat keskimääräisesti hyvässä kunnossa jalkojen ojentaja- ja keskivartalon
koukistajalihasten osalta. Toistokyykistyksessä hyvän tai erinomaisen tuloksen saavutti 42 %:a ja istumaannousussa
60 %:a reserviläisistä. Kuitenkin samaan aikaan heikon tai välttävän tuloksen saaneiden osuus oli kummassakin
testissä merkittävä. Yläraajojen lihaskunnon tulokset olivat heikompia: etunojapunnerruksessa hyvän tai
erinomaisen tuloksen saavutti 32 %:a, ja heikon tai välttävän tuloksen saavuttaneiden osuus oli 59 % reserviläisistä.
Tutkimustulokset osoittivat myös sen, että Puolustusvoimien käyttämät lihaskuntotestit mittaavat yläraajojen
osalta sekä lihaskestävyyttä että lihasten maksimivoimaa. Tämä ilmeni etunojapunnerrustestin (toistojen lukumäärä
minuutissa) ja penkkipunnerruksen maksimivoiman välisenä merkitsevänä (r = 0,58, p < 0,001) korrelaationa.
Sen sijaan alaraajojen toistokyykistystestin tulokset korreloivat heikosti alaraajojen ojentajalihasten dynamometrilla
suoritetun maksimivoiman kanssa. Toistokyykistystestin tulokset korreloivat se sijaan maksimaalisen hapenottokyvyn
kanssa (r = 0,55, p < 0,001). Lisäksi havaittiin, että yläraajojen maksimivoima korreloi merkitsevästi lihaskuntoindeksin
kanssa. Sen sijaan alaraajojen maksimivoimalla eikä puristusvoimalla ollut yhteyttä lihaskuntoindeksiin.
Näin ollen Puolustusvoimissa käytettävät lihakuntotestit mittaavat varsin hyvin sotilaiden kokonaisvaltaista fyysistä
suorituskykyä, ja maksimivoiman osuus saadaan selville myös yläraajojen osalta, mutta alaraajojen ojentajien maksimivoimaa
nykyiset testit eivät pysty mittamaan. Tämä asia tulisi jatkossa huomioida mm. testimenetelmien edelleen
kehittämiseksi sekä siksi, että alaraajojen maksimivoima on kestävyyden ohella tärkeä tekijä liikunnassa ja monissa
sotilaallisissa operaatioissa.
Fyysisen suorituskyvyn vertaaminen muiden asevoimien vastaaviin tuloksiin on vaikeaa, koska yleiseen asevelvollisuuteen
perustuvia asevoimia on vain harvoissa länsimaissa (mm. Ruotsi ja Norja). Raportoitujen tutkimusten
mukaan Ruotsissa (Rasmussen ym. 1999), Tanskassa (Sörensen ym. 1997) ja Norjassa (Dyrstad ym. 2005) fyysinen
53