Reservilaistutkimus_2008

kiinni vartalossa. Vapaan käden kämmen pidettiin suorituksen ajan vapaan käden puoleisella polvella. Suoritus tapahtui
lyhytkestoisena, maksimaalisena ja yhtäjaksoisena puristuksena. Tulos määritettiin molempien käsien parhaiden
puristusten (kg) keskiarvona. Puristusvoimamittarin maksimitulos oli 90 kilogrammaa.
Alaraajojen ojentajalihasten voima
Isometrinen bilateraalinen alaraajojen ojennus suoritettiin kahdessa toisiaan vastaavassa dynamometrissä. Suoritus
tapahtui istuma-asennossa polvikulman ollessa 107°. Käsillä pidettiin puristusote penkin reunasta suorituksen aikana.
Suoritus hylättiin, mikäli koehenkilön takapuoli ei pysynyt kiinni penkissä tai levyä ei painettu koko jalkapohjalla.
Yläraajojen ojentajalihasten voima
Yläraajojen bilateraalisen isometrisen ojennuksen maksimivoima mitattiin dynamometrilla penkkipunnerrusasennossa.
Testattavat suorittivat selinmakuulla, kyynär- ja olkanivelten kulmien ollessa 90°, käskystä maksimaalisen
isometrisen yläraajojen ojennuksen. Suorituksen aikana selän tuli pysyä kiinni penkissä ja jalkapohjien maassa.
Laitteet säädettiin jokaiselle henkilölle sopiviksi. Maksimiyrityksiä edelsi aina vähintään kaksi submaksimaalista
verryttelysuoritusta, joista ensimmäinen suoritettiin puolella teholla ja toinen lähes maksimaalisesti. Jokaisen testin
suoritustekniikka ohjeistettiin tarkasti, ja sen toteutumista valvottiin. Virheelliset suoritukset hylättiin. Testattavat
ohjeistettiin tuottamaan maksimivoima mahdollisimman nopeasti ja ylläpitämään sitä kannustuksen ajan (noin kolme
sekuntia). Maksimisuorituksia oli yhteensä kolme, ja niiden välinen palautusaika oli 30 sekuntia.
Voima kerättiin 16-bittisellä AD-muuntimella (CED power 1401, Cambridge Electronic Design ltd, Englanti)
yhden kilohertsin keräystaajuudella ja tallennettiin tietokoneelle, josta se analysoitiin Signal (2.16) -ohjelmalla. Kaikista
suorituksista analysoitiin maksimivoima (N). Yläraajojen ojentajien maksimivoimatulokseen lisättiin tangon
paino (70 N). Tangon kolahduksesta aiheutuneet mahdolliset häiriöpiikit suodatettiin pois.
8-juoksu
8-juoksulla mitataan ketteryyttä, koordinaatiokykyä ja hermolihasjärjestelmän suorituskykyä. 8-juoksun radan muodosti
kaksi kartiota, joiden etäisyys oli 10 metriä. Testattava asettui lähtö/maalilinjalle kartion oikealle puolelle ja
aloitti juoksemisen testaajan antamasta merkistä. Hän kiersi kahdeksikon muotoisen radan, jota hän harjoitteli kerran
ennen varsinaisia suorituksia. Kukin testattava suoritti kaksi maksimaalista yritystä. Aika mitattiin valokennojen
(Newtest Powertimer, Newtest Oy, Oulu) avulla, jolloin lähtö ja maaliintulo rekisteröityivät automaattisesti 1/100
sekunnin tarkkuudella. Tulokset pyöristettiin 1/10 sekunnin tarkkuuteen. Nopein suoritus otettiin mukaan tilastolliseen
analyysiin. 8-juoksulle käytettiin luokitusperusteena koko aineiston (N=846) tertiilejä.
Polkupyöräergometritesti
Polkupyöräergometritestillä mitattiin maksimaalista aerobista suorituskykyä. Testit suoritettiin kymmenellä ergometrillä
(Ergoline 800S, Ergoselect 100K, Ergoselect 200K, Bitz, Saksa) samanaikaisesti. Testit toteutettiin nousujohteisena
kuormituksena uupumukseen saakka. Lähtökuormana oli 50 Wattia, ja kahden minuutin välein vastus
nousi 25 Watilla. Testiin kuului uupumuksen jälkeinen 2 minuutin aktiivinen palautumisjakso. Syke mitattiin koko
suorituksen ajan (Polar T-31; Polar Vantage, Kempele, Suomi). Mitattavat muuttujat olivat maksimisyke, maksimivastus
(W) sekä ohjelman (Milfit4/Fitware, Suomi) arvioima maksimaalinen hapenkulutus (ml·kg -1·min -1 , L·min -1 ).
Testattavalle säädettiin satulan korkeus siten, että hänen jalkansa juuri suoristui polkimen ollessa ala-asennossa.
Ohjauskannatin säädettiin samalle korkeudelle satulan kanssa ja käsikahvat asetettiin pystysuoraan. Lisäksi häntä
ohjeistettiin siten, että ote tangosta on vapaa ja käsien paikkaa sai vaihtaa testin aikana. Testin aikana testettavaa
kehotettiin pysymään istuma-asennossa ja välttämään puhumista. Ergometritesti suoritettiin maksimaalisena siten,
että testi päättyi, kun testattava ei enää jaksanut ylläpitää vaadittua poljentakierrosnopeutta (60–90 rpm·min -1 ) tai
halusi omasta tahdostaan lopettaa testin suorittamisen. Maksimaalisen hapenkulutuksen arvioinnissa käytettiin kaavaa:
(11,016 ∙ maksimi polkemisteho) ∙ kehon paino -1 + 7,0. Maksimaalisen hapenottokyvyn luokituksina käytettiin
Puolustusvoimien asettamia viitearvoja (Puolustusvoimien kuntotestaajan käsikirja 2008).
13