"Reppuun ei tarvita meikkilaukkua" - Espoon seurakuntasanomat
"Reppuun ei tarvita meikkilaukkua" - Espoon seurakuntasanomat
"Reppuun ei tarvita meikkilaukkua" - Espoon seurakuntasanomat
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Ääriviivaversioita saa käyttää väritaustaan tai kuvaan upotettuina.<br />
esse ❘ <strong>Espoon</strong> <strong>seurakuntasanomat</strong> ❘ Perustettu 1972 ❘ www.esse.fi ❘ Tuomiokirkko ❘ <strong>Espoon</strong>lahti ❘ Leppävaara ❘ Olari ❘ Tapiola ❘ Kauniainen<br />
22.9.2011 ❘ esse<br />
3<br />
22.9.2011 Kolumni<br />
Kolehtikohde on vastuullinen päätös<br />
Raamattu valok<strong>ei</strong>lassa<br />
Jumalanpalveluksissa kerättävät kolehdit ovat<br />
vastuullinen asia. Kirkkohallitus on tällä viikolla<br />
määritellyt ensi vuonna kaikissa seurakunnissa<br />
kerättävät viralliset kolehdit. Keskustelua<br />
on herättänyt naispappeus- ja homokeskustelussa<br />
esillä oll<strong>ei</strong>den järjestöjen asema kolehtikohteena.<br />
Suurin osa jumalanpalveluksissa kerätyistä<br />
kolehd<strong>ei</strong>sta on joko kirkkohallituksen tai hiippakunnan<br />
määrittelemiä. Tänä vuonna kirkkohallitus<br />
on määrännyt 38 virallista kolehtia<br />
ja lisäksi suositellut 25 kolehtikohdetta. <strong>Espoon</strong><br />
tuomiokapituli on määrännyt hiippakunnan<br />
seurakunnille 3 kolehtia. Muista runsaasta 10<br />
kolehdista päättää Espoossa kunkin seurakunnan<br />
seurakuntaneuvosto.<br />
Ennalta määrätyt kolehdit menevät valtaosin<br />
kirkollisten järjestöjen käyttöön. Noin joka<br />
toiselle järjestökolehdille on nimetty tarkka,<br />
yleensä ulkomainen avustuskohde. Toinen<br />
puoli kolehd<strong>ei</strong>sta menee käytännössä järjestöille<br />
yl<strong>ei</strong>savustuksina. Monen järjestön toiminnan<br />
edellytyksenä on vuotuisen virallisen kolehtien<br />
saaminen.<br />
Hiippakunnan määräämät kolehdit ja pieni<br />
osa kirkkohallituksen määrittelemistä kolehd<strong>ei</strong>sta<br />
menevät sellaiseen toimintaan, joka olisi<br />
luontevampaa kattaa riittävin budjettivaroin.<br />
Kirkon viranhaltijoiden palkka ja toimintakulut<br />
pitäisi rahoittaa budjetista, <strong>ei</strong> kolehd<strong>ei</strong>sta.<br />
Kolehdit <strong>ei</strong>vät kuulu rahankeräyslain piiriin.<br />
Laki määrittelee, ett<strong>ei</strong> sen piiriin kuulu uskonnollisen<br />
yhdyskunnan julkisen uskonnonharjoituksen<br />
yhteydessä siihen osallistuvien keskuudessa<br />
suoritettava kolehdin keräys. Seurakunnan<br />
jumalanpalvelus kuuluu ilman muuta<br />
tämän määrittelyn piiriin.<br />
Kolehti on eri asemassa kuin talousarvioavustus.<br />
Talousarvion rahoittamiseen osallistuvat<br />
kaikki kirkollisveroa maksavat seurakuntalaiset.<br />
Kolehtirahan antaminen on vapaaehtoista.<br />
Kolehdin kohde ilmoitetaan erikseen<br />
jokaisessa jumalanpalveluksessa ja jokainen<br />
osallistuja päättää itse, osallistuuko kolehtiin<br />
vai <strong>ei</strong> ja minkälaisen summan keräyskohteeseen<br />
antaa.<br />
Yht<strong>ei</strong>sten kolehtien määrääminen on vastuunalainen<br />
tehtävä. Kolehtikohteen tulee olla<br />
sen arvoinen, että jokaisessa maamme seurakunnassa<br />
voidaan siihen sydämestä yhtyä. Lisäksi<br />
eri sunnuntait <strong>ei</strong>vät ole kolehtien suhteen<br />
lainkaan samanarvoisia.<br />
Suositun juhlapyhän painoarvo on moninkertainen<br />
hiljaiseen arkipyhään verrattuna.<br />
Kolehtisunnuntaita määrätessään kirkkohallitus<br />
joutuu arvottamaan asioita. Sama koskee<br />
hiippakunnan tuomiokapitulia ja seurakuntaneuvostoa.<br />
Niissä maailman kirkoissa, jotka joutuvat<br />
rahoittamaan koko toimintansa keräysvaroin,<br />
kolehti on aivan eri asemassa kuin m<strong>ei</strong>llä.<br />
Työntekijöiden palkat ja kiint<strong>ei</strong>stöjen ylläpitokulut<br />
kerätään kolehtihaavista. Siinä järjestelmässä<br />
toisaalta pitää ottaa seurakuntalaiset<br />
huomioon, mutta toisaalta on vaara miellyttää<br />
vain niitä, joilla on varaa antaa eniten rahaa.<br />
Jokaisessa järjestelmässä on ongelmansa.<br />
Oleellista on, miten eettisesti päätöksentekijät<br />
ja seurakuntalaiset kunkin järjestelmän sisällä<br />
menettelevät.<br />
Simo Repo<br />
simo.repo@evl.fi<br />
Essessä oli 25.8. mielenkiintoinen<br />
artikkeli otsikolla ”Taistelu<br />
Raamatun tulkinnasta jatkuu”.<br />
Lukiessani Esseä muistin<br />
Kirkon tutkimuskeskuksen tutkijan,<br />
dosentti Kati Niemelän<br />
tutkimusartikkelin, piispa Seppo<br />
Häkkisen lehtikolumnin ja<br />
5<br />
Risto Leppäsen väitöstutkimuksen.<br />
Yht<strong>ei</strong>nen nimittäjä kaikilla<br />
tekst<strong>ei</strong>llä oli pohdinta Raamatun<br />
merkityksestä kirkossamme. Pohdinnat ovat sen laatuisia,<br />
että joudun kysymään, mistä taistelusta oik<strong>ei</strong>n on kysymys<br />
puhuttaessa taistelusta Raamatun tulkinnasta.<br />
Niemelän mukaan kirkolta on katoamassa identiteetti. Ei<br />
vähiten sen takia, että konservatiivinen kristitty, joka haluaa<br />
ottaa Raamatun vakavasti, <strong>ei</strong> kovin helposti löydä paikkaansa<br />
kirkossa.<br />
Häkkinen kehottaa kolumnissaan pappeja lukemaan<br />
Raamattua. Sen hän tekee siksi, että kyselytutkimus oli<br />
osoittanut pappien lukevan Raamattua yllättävän harvoin.<br />
Tässä asiassa m<strong>ei</strong>llä kaikilla on varmaan syytä katsoa p<strong>ei</strong>liin<br />
ja kirjahyllyyn. Kuinka paljon pölyä on laskeutunut m<strong>ei</strong>dän<br />
Raamattujemme päälle?<br />
Leppäsen mukaan ”Raamattu on pap<strong>ei</strong>lle uskontulkintojen<br />
auktoriteetti ja he kokevat olevansa hyvinkin raamatullisia,<br />
kunhan he itse saavat määritellä käsitteen merkityksen”.<br />
Tekstien valossa Raamattu on yhä useammalle papille yhä<br />
vieraampi kirja. Papit pitävät kuitenkin itseään Raamatulle<br />
uskollisina. Siis jos saavat itse määritellä, mitä uskollisuus<br />
tarkoittaa.<br />
On vaikea nähdä, että tällaisilla eväillä perustellusti voisi<br />
puhua taistelusta Raamatun tulkinnasta. Pikemmin voi<br />
liian us<strong>ei</strong>n olla kysymys taistelusta hatarin perust<strong>ei</strong>n tehdystä<br />
tulkintojen tulkinnoista Raamatusta, jota <strong>ei</strong> edes kunnolla<br />
tunneta. Silloin taistellaan pikemmin siitä, mitä Raamatun<br />
tulisi mielestämme sanoa, <strong>ei</strong>kä siitä, mitä se todella<br />
sanoo.<br />
P u h e e n v u o r o<br />
Marja-Liisa Nokelainen<br />
Tuomiokirkkoseurakunnan<br />
seurakuntaneuvoston<br />
jäsen, Laajapohjainen<br />
ryhmä<br />
Sarjassa kirjoittavat seurakuntien<br />
uudet luottamushenkilöt.<br />
”Keskustelua on<br />
herättänyt naispappeusja<br />
homokeskustelussa<br />
esillä oll<strong>ei</strong>den järjestöjen<br />
asema kolehtikohteena.”<br />
Usko ja arkipuhe<br />
Muutama kymmenen vuotta sitten<br />
hankalat puheenaiheet liittyivät seksiin<br />
ja uskontoon. Seksijutut ovat<br />
nykyään turhankin avoimesti esillä,<br />
mutta uskonasiat edelleen vaikeasti<br />
jaettavissa. Uskosta puhuminen<br />
katsotaan kirkon työntekijöiden ja<br />
vastaavien hommaksi.<br />
Miten rohkaistuisimme puhumaan<br />
myös vakaumuksen asioista?<br />
Puhumaan arkipuhetta, sitä tavallista,<br />
jossa ihmiset kertovat murh<strong>ei</strong>staan,<br />
iloistaan ja elämänsä tapahtumista<br />
toisilleen tasavertaisesti<br />
ja toisiaan kunnioittavasti. Uudessa<br />
testamentissa on lukuisia kertomuksia<br />
juuri tästä.<br />
Filippus kutsui Natanaelin Jeesuksen<br />
seuraajaksi yksinkertaisin<br />
sanoin: ”Tule, niin näet”. Ilman pakottamista,<br />
ilman pienintäkään tuputtamista<br />
Natanael meni ja näki.<br />
”Sinä olet Jumalan poika, Israelin<br />
kuningas.”<br />
Tämän tapahtuman muistaminen<br />
on ajankohtainen asia. Kirkosta vieraantun<strong>ei</strong>den<br />
määrä kasvaa. Osa<br />
kirkon jäsenistä käy tilaisuuksissa<br />
ahkerasti, enemmistö käy harvoin<br />
tai <strong>ei</strong> ollenkaan. Tilaisuuksia on tarjolla<br />
lähes joka päivä.<br />
Seurakunnat kouluttavat vapaaehtoisia<br />
palvelutehtäviin, joita tehdään<br />
seurakunnan tiloissa ja tilant<strong>ei</strong>ssa.<br />
Voisiko myös rohkaista ja valmentaa<br />
seurakuntalaisia puhumaan uskosta<br />
ja elämästä lähipiirissään, ystäviensä<br />
ja tuttujensa kanssa?<br />
Arkipuhe <strong>ei</strong> ole käännytyspuhetta.<br />
Se on aika us<strong>ei</strong>n puhetta vaik<strong>ei</strong>sta<br />
asioista ja myös ilosta. Jumala<br />
on molemmissa vahvasti läsnä. Voisitko<br />
sinä puhua jotakin Jumalasta,<br />
joka kuulee ja auttaa? Voisitko rohkaista<br />
rukoilemaan ja hakemaan<br />
apua seurakunnasta?<br />
Kaikk<strong>ei</strong>n tärk<strong>ei</strong>ntä, mitä ihminen<br />
voi antaa, on antaa omaa aikaansa<br />
kuuntelemiseen ja toisen ihmisen<br />
lähellä olemiseen. Miks<strong>ei</strong> voisi joskus<br />
kutsua tällaisen ystävän kahville<br />
tai johonkin tilaisuuteen. Tai tarjota<br />
kyydin ja olla läsnä.<br />
Stig Kankkonen<br />
Kirjoittaja on <strong>Espoon</strong> kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja,<br />
kirkolliskokousedustaja ja kaupunginvaltuutettu.<br />
stig@kankkonen.net<br />
Mieheni kotiseudulla Savon sydänmailla<br />
puhuimme kerran paikallisen<br />
ompelijan kanssa hänen kutsumuksestaan<br />
seurakunnan työssä. Nainen<br />
kertoi Jumalan antaneen hänelle<br />
”tuupparin” armolahjan. Hän innosti<br />
ihmisiä tulemaan seurakunnan<br />
tilaisuuksiin.<br />
Oman pojan kanssa oli vaikeaa.<br />
Viikonloppuisin mies kävi omilla retkillään.<br />
Aina kun hän tuli, odotti l<strong>ei</strong>vinuunissa<br />
lämpimänä pidetty lauantai-illan<br />
ateria. Se sammutti miehen<br />
nälän ja kutsui hänet Jumalan<br />
luo. Arkipuheella ja teoilla rakennetaan<br />
siltoja ihmisten ja Jumalan välille.<br />
Linkkinä seurakuntalaisen ja kirkkobyrokratian välissä<br />
Kuuluuko luottamushenkilön ääni?<br />
Kaukana ovat päivät, jolloin<br />
valta kirkossa oli muutamalla<br />
hiippaa kantavalla.<br />
Nykypäivän kirkko pyrkii<br />
olemaan demokraattinen:<br />
päätösvaltaa on jaettu jo<br />
niin, että järjestelmä voi<br />
vaatia opettelua.<br />
Teksti Maria Hakala<br />
Kuva Mikael Liimo<br />
Päätöksenteon alimmalla<br />
orrella on seurakunnan<br />
äänestysikäinen<br />
jäsen, joka seurakuntavaal<strong>ei</strong>ssa<br />
pääsee äänestämään<br />
ehdokastaan yht<strong>ei</strong>seen<br />
kirkkovaltuustoon ja seurakuntaneuvostoon.<br />
Yht<strong>ei</strong>nen kirkkovaltuusto<br />
päättää seurakuntayhtymän<br />
talouden päälinjoista.<br />
Seurakuntaneuvostot taas<br />
pyörittävät pienempää hallinnollista<br />
pyörää yksittäisten<br />
seurakuntien tasolla. Puheenjohtajana<br />
on kirkkoherra,<br />
joka on virkamies. Kirkkoherra<br />
on yht<strong>ei</strong>sen kirkkoneuvoston<br />
puheenjohtaja.<br />
Missä neuvostojen ja valtuustojen<br />
kiemuroissa yksittäisen<br />
luottamushenkilön<br />
ääni kuuluu? Hän on kuitenkin<br />
suorin linkki perusseurakuntalaisen<br />
ja kirkollisdemokratian<br />
välillä. Äänestimmekö<br />
kumil<strong>ei</strong>masimia?<br />
Mahdollisuus<br />
vaikuttaa?<br />
”Luottamushenkilöiden päätösvalta<br />
rajoittuu kokouksiin<br />
ja siellä esitettäviin asioihin”,<br />
tiivistää Tapiolan kirkkoherra<br />
Antti Rusama.<br />
Seurakuntahallintoa voi<br />
hyvin verrata eduskuntatyöhön:<br />
virkamiehet valmistelevat<br />
asioita ja kirkkoherra<br />
esittelee ne. Yksinkertaisemmillaan<br />
luottamushenkilöiden<br />
tehtävä on hyväksyä asioita.<br />
Linjanvedot tapahtuvat<br />
jo virkamiestasolla.<br />
”Moni uusi luottamushenkilö<br />
taitaa pettyä siihen,<br />
että päätösvaltaa on aika vähän.<br />
Kirkko on kuitenkin<br />
melko byrokraattinen laitos”,<br />
Rusama pohtii.<br />
Toista kauttaan <strong>Espoon</strong>lahden<br />
seurakuntaneuvostossa<br />
ja yht<strong>ei</strong>sessä kirkkovaltuustossa<br />
istuva Paula Viljakainen<br />
muistuttaa, että<br />
luottamushenkilöillä on aito<br />
tilaisuus vaikuttaa. Vaikka<br />
perustyö on lähinnä asioiden<br />
hyväksymistä, on luottamushenkilöillä<br />
mahdollisuus<br />
nostaa asioita esille seurakuntaneuvostossa,<br />
yht<strong>ei</strong>sessä<br />
kirkkoneuvostossa ja johtokunnissa.<br />
Myös yht<strong>ei</strong>sessä kirkkovaltuustossa<br />
on mahdollisuus<br />
toivomusponteen. Tätäe vaikutusmahdollisuutta<br />
käytetään<br />
kuitenkin aika harvoin.<br />
”Kirkkovaltuuston kokouksissa<br />
tulee aika vähän<br />
muutosesityksiä. Se voi johtua<br />
siitä, että ne asiat on käyty<br />
jo moneen kertaa läpi eri<br />
luottamuselimissä.”<br />
Taustajoukot<br />
Seurakunta on sinun, Sitoutuneena<br />
seurakuntaan, kokoomus,<br />
vihreät. Luottamushenkilöt<br />
nousevat monenlaisista<br />
taustaryhmistä. Viimevuotisten<br />
seurakuntavaalien<br />
alla oli polemiikkia, homokohua<br />
ja erosumaa. Tämä näkyi<br />
siinä, että eri ryhmät tuntuivat<br />
jakaantuvan selkeämmin<br />
liberaal<strong>ei</strong>hin ja konservatiiv<strong>ei</strong>hin.<br />
”Ainakin Tapiolan seurakuntaneuvostossa<br />
taustaryhmät<br />
näkyvät nykyään aikaisempaa<br />
voimakkaammin”,<br />
Rusama sanoo.<br />
”Ei se ole kielt<strong>ei</strong>nen asia.<br />
Seurakuntaneuvostoon on<br />
tultu edustamaan tiettyä näkemystä.”<br />
Viljakainen <strong>ei</strong> näe taustaryhmien<br />
vaikutusta yhtä suurena.<br />
Hänen mukaansa rajat<br />
hälvenevät käytännön työssä.<br />
”Mutta totta kai jokaisella<br />
on oma maailmankuvansa<br />
ja visionsa kirkon tulevaisuudesta.”<br />
Hankalat<br />
arvokysymykset<br />
”Ei ole tavatonta, että kirkkoherran<br />
kanssa ollaan erimieltä”,<br />
sanoo Antti Rusama, kun<br />
kysytään keväisestä Iivisniemen<br />
seurakuntakotia koskeneesta<br />
jupakasta.<br />
Kyse oli siitä, antaako <strong>Espoon</strong>lahden<br />
seurakunta tilojaan<br />
käyttöön naispappeutta<br />
vastustavalle järjestölle.<br />
Kirkkoherra ja luottamushenkilöt<br />
olivat eri mieltä ja<br />
asia päätettiin antaa tuomiokapitulin<br />
ratkaistavaksi.<br />
”Halusimme viedä asian<br />
tuomiokapituliin, sillä kyseessä<br />
oli erilainen juttu kuin<br />
mistä siellä yleensä puhutaan.<br />
M<strong>ei</strong>tä luottamushenkilöitä<br />
kuunneltiin, ja asia vietiin<br />
eteenpäin”, Viljakainen<br />
sanoo.<br />
Ulkopuolisesta näytti<br />
ehkä siltä, että neuvosto <strong>ei</strong><br />
osannut ratkaista asiaa keskenään.<br />
Eivätkö arvokysymykset<br />
kuulu luottamushenkilöille?<br />
”Minun mielestäni kysymys<br />
on siitä, käsitelläänkö<br />
esimerkiksi seurakuntaneuvostossa<br />
oik<strong>ei</strong>ta asioita. Siellä<br />
olisi tilaisuus käydä keskustelua<br />
siitä, mihin suuntaan<br />
seurakunta on menossa”, Rusama<br />
sanoo.<br />
Hän kaipaa neuvostoilta<br />
suurempaa linjauskeskustelua.<br />
Luottamushenkilöillä on<br />
kosketus seurakunnan perusarkeen<br />
ja sen haast<strong>ei</strong>siin.<br />
He kuuluvat yleensä seurakunnan<br />
aktiiv<strong>ei</strong>hin ja ovat<br />
mukana muussakin vapaaehtoistoiminnassa:<br />
pyhäkouluissa,<br />
messuavustajina,<br />
yht<strong>ei</strong>svastuukerääjinä.<br />
Myös alkukysymykseen,<br />
toteutuuko seurakunnissa<br />
demokratia, kuuluuko seurakuntalaisten<br />
äänestysääni,<br />
saadaan vastaus.<br />
”Ei se käytännössä ole demokraattista,<br />
kun äänestysprosentit<br />
ovat sitä mitä ovat.<br />
Mutta parempaakaan järjestelmää<br />
m<strong>ei</strong>llä <strong>ei</strong> ole”, Rusama<br />
sanoo.<br />
”Us<strong>ei</strong>n vaikutusmahdollisuudet<br />
ovat kiinni siitä, kuinka<br />
hyvin on itse perehtynyt<br />
asioihin”, miettii Paula Viljakainen.
Change language