"Reppuun ei tarvita meikkilaukkua" - Espoon seurakuntasanomat
"Reppuun ei tarvita meikkilaukkua" - Espoon seurakuntasanomat
"Reppuun ei tarvita meikkilaukkua" - Espoon seurakuntasanomat
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
10 esse ❘ 22.9.2011 22.9.2011 ❘ esse 11<br />
”Mä en kestä mun nenää”<br />
Ulkonäköpaineet ovat nuorelle arkipäivää<br />
Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan fyysisesti<br />
vammaisina syntyneet nuoret ovat ulkonäköönsä keskimäärin<br />
tyytyväisempiä kuin terveet. Asiantuntijan mukaan<br />
tutkimustulos kertoo, että suhtautuminen ulkonäköön on<br />
länsimaissa suorastaan neuroottista.<br />
Teksti Laura Kimari<br />
Kuvat Jani Laukkanen<br />
Psykoanalyytikko,<br />
psykoterapeutti Anneli<br />
Hautala viittaa<br />
tutkimukseen, ja toteaa,<br />
että varsinkin<br />
tytöt oppivat jo varhaisessa<br />
t<strong>ei</strong>ni-iässä, että naisen vartalossa<br />
on aina jotain korjattavaa.<br />
25 vuotta Nuorisopsykoterapiasäätiön<br />
koulutuksia vetänyt Hautala<br />
toteaa, että nykynuorelle ja erityisesti<br />
tytölle aikuiseksi kasvaminen<br />
on erittäin haastavaa.<br />
”Murrosikä tuo mukanaan aivan<br />
uudenlaiset viettipaineet, ja<br />
kehon muuttumisen ohella koko<br />
mielenmaisema mullistuu. Lisäksi<br />
nuoret elävät keskellä visuaalisilla<br />
ärsykk<strong>ei</strong>llä kyllästettyä kulttuuria,<br />
jossa naisen ruumista kohdellaan<br />
kaltoin, suorastaan pahoinpidellään.”<br />
Hautalan mukaan t<strong>ei</strong>ni-ikäinen<br />
<strong>ei</strong> vielä kykene suodattamaan vaikutt<strong>ei</strong>ta<br />
aikuisen tavoin.<br />
”Jos valokuvamallit ja filmitähdet<br />
ovat monen aikuisenkin naisen<br />
ikon<strong>ei</strong>ta, voi vain kuvitella, miten<br />
murrosikäiset tytöt ihannoivat elämäntapaa,<br />
jollainen tähdillä kuvitellaan<br />
olevan”, Hautala sanoo.<br />
Veli-Matti Tainio<br />
”Ja jos tytön normaalipainoinen<br />
äiti on koko ikänsä laihdutuskuurilla,<br />
onko ihme, jos tytär haluaa<br />
laihduttaa tai korjailla vartaloaan<br />
kirurgisesti?”<br />
Suomessa kauneusl<strong>ei</strong>kkauksia<br />
tehdään alle 18-vuotiaille vain<br />
poikkeustapauksissa. Sen sijaan<br />
parikymppisten nuorten naisten<br />
kauneusl<strong>ei</strong>kkaukset, kuten silikoni-implanttien<br />
laitattaminen rintoihin,<br />
ovat nykyään melko yl<strong>ei</strong>siä.<br />
”Moni psykoterapian aloittava,<br />
alemmuudentunt<strong>ei</strong>sta kärsivä<br />
nuori suunnittelee terapian alussa<br />
esimerkiksi silikonien ottamista<br />
tai nenän l<strong>ei</strong>kkauttamista”, Hautala<br />
sanoo. ”Kun itsearvostus terapian<br />
edetessä lisääntyy, tyttö melk<strong>ei</strong>n<br />
aina luopuu aik<strong>ei</strong>staan. ”<br />
Yhdellä kahdestakymmenestä<br />
syömishäiriö<br />
Alle 20-vuotiaiden ikäluokasta ainakin<br />
viisi, kuusi prosenttia sairastaa<br />
jotain syömishäiriötä.<br />
”Anorektikkoja näistä on noin<br />
prosentti”, HYKSin nuorisopsykiatrian<br />
keskitettyjen palvelujen klinikan<br />
johtaja, psykiatri Veli-Matti<br />
Tainio sanoo. ”Anoreksiaa huomattavasti<br />
yl<strong>ei</strong>sempi on bulimia,<br />
johon kuuluu ahmiminen ja sen<br />
jälk<strong>ei</strong>nen ruuan oksentaminen. ”<br />
Lisäksi tautiluokituksesta löytyy<br />
ahmimishäiriö, jossa ahmimiseen<br />
<strong>ei</strong> liity oksentamista, sekä<br />
epätyypillinen syömishäiriö, joka<br />
on sekoitus anoreksian ja bulimian<br />
oir<strong>ei</strong>ta.<br />
”Ylimitoitetuista<br />
ulkonäköpain<strong>ei</strong>sta kärsii<br />
paljon suurempi joukko<br />
nuoria kuin varsinaiset<br />
syömishäiriöiset.”<br />
Kouluterveydenhoitaja Kirsi Kestille syömishäiriöiden merkkien tarkkailu on nykyään<br />
rutiinia.<br />
”Ortoreksialle, pakkomielt<strong>ei</strong>sen<br />
terveelliselle syömiselle, <strong>ei</strong> toistaiseksi<br />
ole tautiluokitusta.”<br />
Anoreksiaan sairastutaan<br />
yleensä jo yläast<strong>ei</strong>käisenä, bulimiaan<br />
hiukan myöhemmin, 16–17<br />
-vuotiaana. Syömishäiriöt ovat lähinnä<br />
tyttöjen riesa.<br />
”Sairastun<strong>ei</strong>ta poikia on ehkä<br />
yksi kymmentä tyttöä kohti”, Tainio<br />
sanoo. ”Pojillakin on ulkonäköpain<strong>ei</strong>ta,<br />
mutta poikien vartaloideaalit<br />
<strong>ei</strong>vät suosi painonpudotusta.”<br />
Espoolainen kouluterveydenhoitaja<br />
Kirsi Kesti kertoo, että syömishäiriöiden<br />
merkkien tarkkailu<br />
on yläasteella, lukioissa ja ammattikouluissa<br />
nykyään jokapäiväistä.<br />
”Siinä vaiheessa kun aikuiset<br />
havaitsevat syömishäiriön, ongelma<br />
on yleensä kehittynyt jo pitkälle”,<br />
Kesti sanoo. ”Vielä silloinkin<br />
nuori saattaa yrittää selittää painon<br />
putoamista sillä, että on syönyt pari<br />
päivää huonosti.”<br />
Vuosi sitten tuli voimaan asetus,<br />
jonka mukaan kuntien on järjestettävä<br />
vuosittaiset terveystarkastukset<br />
kaikille koululaisille,<br />
myös lukioissa ja ammattikouluissa.<br />
Oppilaalla on kuitenkin oikeus<br />
kieltäytyä tulemasta tarkastukseen.<br />
”Jos oppilas kieltäytyy, ainakin<br />
minä soitan aina hänen kotiinsa”,<br />
Kesti sanoo.<br />
Syömisestä<br />
keskustellaan aina<br />
Kirsi Kestin mukaan koululaisen<br />
terveystarkastuksessa puhutaan aina<br />
syömisestä, oli kyse sitten kahdeksan-<br />
tai kahdeksantoistavuotiaasta<br />
oppilaasta. Toinen asia on,<br />
kertooko nuori ruokailutottumuksistaan<br />
rehellisesti.<br />
”Yleensä oppilas rastittaa etukäteen<br />
täytettävästä kaavakkeesta<br />
kohdan, jossa kysytään aamupalan<br />
syömisestä, vaikk<strong>ei</strong> hän koskaan<br />
söisi aamupalaa”, Kesti sanoo.<br />
”Nuoret tietävät hyvin, että jos rastia<br />
<strong>ei</strong> tietyissä kohdissa näy, asiasta<br />
tulee keskustelua.”<br />
Kesti toteaa olevansa terveydenhoitaja<br />
24 tuntia vuorokaudessa,<br />
sillä hänellä itsellään on murrosikäisiä<br />
lapsia. Hän on kohdannut<br />
syömishäiriöitä paitsi työssään,<br />
myös omassa tuttavapiirissään.<br />
”Joskus eteen tulee tapauksia,<br />
joiden kohdalla ajattelee, että arvasin<br />
tämän”, hän sanoo. ”Toiset sairastumiset<br />
taas tulevat totaalisina<br />
yllätyksinä.”<br />
Tainio, Kesti ja Hautala ovat yhtä<br />
mieltä siitä, ett<strong>ei</strong> sairastumisesta<br />
voi syyttää pelkästään nuoren epäitsenäisyyttä.<br />
”Tyypillisessä anorektikkotytössä<br />
tiivistyy se, mitä kilpailuyht<strong>ei</strong>skunta<br />
ihmiseltä haluaa: hän on<br />
menestyvä, tarmokas, urh<strong>ei</strong>lullinen<br />
– ja laiha”, Tainio luonnehtii.<br />
Mikään uusi ilmiö anoreksia,<br />
klassisin syömishäiriö, <strong>ei</strong> ole. Sitä<br />
on sairastettu koko modernin ajan,<br />
ja se on kuvattu lääketieteellisessä<br />
kirjallisuudessa jo 1600-luvulla. Se<br />
on kuitenkin lisääntynyt räjähdysmäisesti<br />
viim<strong>ei</strong>sten parinkymmenen<br />
vuoden aikana.<br />
”Syömishäiriöön liittyy aina<br />
ruumiinkuvan häiriintyminen”,<br />
Tainio kertoo. ”Ruumiinkuvan<br />
häiriö ja sen mukanaan tuoma ahdistus,<br />
masennus ja pakko-oir<strong>ei</strong>suus<br />
<strong>ei</strong>vät kuitenkaan välttämättä<br />
johda painonmuutoksiin, joista<br />
syömishäiriöt yleensä havaitaan.”<br />
Ylimitoitetuista ulkonäköpain<strong>ei</strong>sta<br />
kärsii paljon suurempi joukko<br />
nuoria kuin varsinaiset syömishäiriöiset.<br />
Toisaalta epänormaali<br />
painoindeksi <strong>ei</strong> aina ole syömishäiriön<br />
merkki.<br />
”Nuoresta <strong>ei</strong> yleensä voi nähdä<br />
ulospäin, onko hänen ruumiinkuvansa<br />
terve vai <strong>ei</strong>”, Hautala sanoo.<br />
Ruumiinkuva on<br />
minuutemme perusta<br />
Syömishäiriöiden, kuten muidenkin<br />
psyykkisten häiriöiden, synnyn<br />
syyt ovat moninaiset.<br />
”Se, miksi yksi nuori reagoi esimerkiksi<br />
pettymyksiin koulussa<br />
tai perhe-elämässä sairastumalla<br />
ja toinen <strong>ei</strong>, on ikuinen arvoitus”,<br />
Tainio sanoo. ”Mutta se <strong>ei</strong> tarkoita<br />
sitä, että ruumiinkuvan häiriö syntyisi<br />
sattumalta. Ruumiinkuva on<br />
minuutemme perusta, ja kyseessä<br />
on pitkä prosessi, johon vaikuttavat<br />
esimerkiksi temperamentti ja varhainen<br />
vuorovaikutus.”<br />
Tainion mukaan syömishäiriöiden<br />
syntytavasta on maailmalla<br />
erilaisia teorioita.<br />
”Esimerkiksi syömishäiriöitä<br />
Ruotsissa hoitavassa Karoliinisessa<br />
instituutissa uskotaan, että ruumiinkuvan<br />
vääristyminen on seurausta<br />
laihduttamisen aiheuttamasta<br />
häiriöstä aivotoiminnassa. ”<br />
Sekä Tainio että Kesti tietävät,<br />
että syömishäiriöisten nuorten kotioloista<br />
on syytä puhua harkiten.<br />
”Silti täytyy sanoa, että viime<br />
vuosina nuorisopsykiatriassa ja<br />
myös syömishäiriöyksikössämme<br />
on hoidettu entistä enemmän moniongelmaisia<br />
nuoria, joiden persoonallisuus<br />
on epävakaa ja hauras”,<br />
Tainio toteaa. ”Tällaisilla nuorilla<br />
on yleensä paljon perheongelmia.”<br />
Tainio huomauttaa, että vaikeasti<br />
sairaiden nuorten ja h<strong>ei</strong>dän<br />
perh<strong>ei</strong>densä tapauksessa on kuitenkin<br />
us<strong>ei</strong>n vaikea sanoa, mikä<br />
on syy ja mikä seuraus.<br />
”Nuoren sairastuminen saattaa<br />
aiheuttaa perheessä kriisin, joka<br />
synnyttää tai pahentaa muita ongelmia.<br />
”<br />
Nuoren sairastuminen saattaa<br />
aiheuttaa vanhemmissa ankaraa<br />
syyllisyyttä. Tainio <strong>ei</strong> pidä syyllistymistä<br />
pelkästään pahana.<br />
”Jos emme koskaan tunne syyllisyyttä,<br />
m<strong>ei</strong>llä <strong>ei</strong> ole motivaatiota<br />
muuttaa käytöstämme, vaikka se<br />
olisi tarpeen.”<br />
Sekä Kesti että Tainio painottavat,<br />
ett<strong>ei</strong> syömishäiriöepäilyistä pidä<br />
vaieta.<br />
”Nuorelta kannattaa kysyä heti,<br />
mikä on hätänä. Vanhemmat pelkäävät<br />
myös aivan turhaan ottaa<br />
yhteyttä nuorisopsykiatrian erikoissairaanhoitoon<br />
ja kysyä neuvoa<br />
”, Tainio sanoo.<br />
Noralle työn vastapainoa ovat partioretket. ”Jotta selviytyy syyspimeällä tai talvipakkasella metsässä, on matkassa oltava muuta kuin m<strong>ei</strong>kkilaukku”, hän hymähtää. ”Metsä on minulle tärkeä pakopaikka silloin, kun työ ja arki<br />
alkavat tuntua liian pain<strong>ei</strong>silta. Luonnosta löytyy voima, jonka avulla jaksaa kulkea taas seuraavaan, <strong>ei</strong>listä parempaan päivään.”<br />
Glamour on mallin arjesta kaukana<br />
Milloin Nora tulee lavalle?<br />
Nora Ojala astelee haastattelupaikaksi<br />
sopimaamme kahvilaan<br />
ilman m<strong>ei</strong>kkiä, hiukset poninhännällä,<br />
mustassa mekossa ja<br />
nahkatakissa. Pitkänhuiskea,<br />
hoikka nainen näyttää hyvältä,<br />
ja kerää arkilookissaankin kats<strong>ei</strong>ta.<br />
Huomiota <strong>ei</strong> herätä vain<br />
ulkoinen olemus; hän sät<strong>ei</strong>lee<br />
hyväntahtoista varmuutta, joka<br />
aivan kuin viestii; ”olen sinut itseni<br />
kanssa”.<br />
Teksti Hannele Koskinen<br />
Kuvat Jani Laukkanen<br />
Opin tuntemaan Noran päiväkoti-ikäisenä.<br />
Hän erottui joukosta:<br />
hivenen vakavan oloinen pieni<br />
tyttö piti hiljaisella tavallaan<br />
kurissa villiä poikalaumaa kruununhakalaisessa<br />
Vironniemen<br />
päiväkohdissa. ”Virtsu oli boheemi,<br />
mutta lämminhenkinen paikka.<br />
Kaikki tunsivat toisensa ja<br />
lasten vanhemmatkin olivat paljon<br />
tekemisissä keskenään”, Nora<br />
muistelee varhaislapsuuttaan.<br />
”Ongelmia, jos niitä oli, <strong>ei</strong> lakaistu<br />
maton alle. Niistä puhuttiin.”<br />
Kaverijoukolla oli paljon yht<strong>ei</strong>siä<br />
harrastuksia: fudis- ja sählyjeng<strong>ei</strong>ssä<br />
oltiin mukana, vaikka<br />
kaikkien taidot <strong>ei</strong>vät edustusjoukku<strong>ei</strong>siin<br />
riittäneetkään. ”Pyörin<br />
tietysti urh<strong>ei</strong>luporukoissa muiden<br />
tapaan, mutta ykköseksi nousi<br />
partio”, Nora sanoi. ”Äiti v<strong>ei</strong><br />
minut Helsingin Hakatyttöihin,<br />
kun olin s<strong>ei</strong>tsemän, ja sillä tiellä<br />
olen edelleen. Nyt johtajana.”<br />
Nora miettii, että partio oli tuttu ja<br />
turvallinen paikka mennä ja pitää<br />
kiinni arjesta, kun kotona läikkyi<br />
vanhempien eron myötä. ”En minä<br />
sitä silloin osannut niin ajatella,<br />
saati että olisin asiaa analysoinut”,<br />
hän sanoo. ”Mutta oli varmasti hyväksi,<br />
että entisestä elämästä säilyi<br />
jotakin, mistä pitää kiinni.”<br />
Nora asui aluksi isänsä kanssa,<br />
kävi ala-asteen Kaisaniemessä,<br />
yläasteen Alppilassa, mutta muutti<br />
sitten äitinsä luokse Espooseen ja<br />
meni Etelä-Tapiolan lukioon. Koulujen<br />
vaihtuminen vaati sopeutumista,<br />
mutta Noran mielestä asialla<br />
on myös toinen, myönt<strong>ei</strong>nen<br />
puolensa. ”Kruununhaan ja Tapiolan<br />
kouluilla oli vähän elitistinen<br />
l<strong>ei</strong>ma: kuljettiin Burberryn huivit<br />
kaulassa ja ylläpidettiin kulissia.<br />
Alppilassa elämä oli realistisempaa.<br />
Monikulttuurisuus toi arkeen<br />
näkökulmia, joissa elämä kaikkine<br />
vivaht<strong>ei</strong>neen oli läsnä ja tapetilla<br />
sellaisena, kun se todellisuudessa<br />
oli”, hän ruotii koulukokemuksiaan.<br />
Arm<strong>ei</strong>ja opetti<br />
johtajuutta<br />
Tapiolan lukio oli yht<strong>ei</strong>skuntapainott<strong>ei</strong>nen<br />
ja Nora mietti kansainvälisen<br />
politiikan opintoja yliopistossa.<br />
”Kävin pääsykok<strong>ei</strong>ssa, mutta<br />
<strong>ei</strong> tärpännyt”, hän huomauttaa.<br />
Muutama partiokaveri oli käynyt<br />
arm<strong>ei</strong>jan, ja n<strong>ei</strong>ti Ojala päätteli, että<br />
”miesten koulu” voisi olla hänenkin<br />
juttunsa. ”Mietin, että upseerin<br />
paper<strong>ei</strong>sta saattaisi olla hyötyä<br />
työnhaussa. Kyse <strong>ei</strong> kuitenkaan ollut<br />
pelkästä statuksesta. Ajatuksenani<br />
oli oppia johtajuutta”, hän sanoo<br />
ja toteaa, että asepalvelus täytti<br />
odotukset. ”Arm<strong>ei</strong>ja-aika oli kivaa.<br />
Ympäristö oli turvallinen ja omalla<br />
tavallaan helppo; auktoriteettia <strong>ei</strong><br />
”En ole koskaan elänyt<br />
mallikuplassa.”<br />
tarvinnut kyseenalaistaa.”<br />
Nora kertoo miettineensä myös<br />
kadettikoulua ja sotilasuraa, mutta<br />
kävi toisin. Hänestä tuli ammattimalli.<br />
”Milloin Nora tulee lavalle, kysyttiin,<br />
kun t<strong>ei</strong>n pienenä avustajan<br />
hommia Vatevan muotimessujen<br />
takahuoneessa”, hän kertoo ja naurahtaa,<br />
että vaikk<strong>ei</strong> koskaan l<strong>ei</strong>kkinyt<br />
prinsessal<strong>ei</strong>kkejä, <strong>ei</strong>kä haav<strong>ei</strong>llut<br />
missin tai mallin urasta, hän<br />
ajautui muotimaailman verenperintönä.<br />
Noran isoisä on perint<strong>ei</strong>kkään<br />
suomalaisen vaatemerkin perustaja.<br />
Nora vertaa mallimaailmaan<br />
urh<strong>ei</strong>luun. ”Menestyäkseen on<br />
omattava tietyt perintötekijät ja<br />
lahjakkuutta, mutta on oltava<br />
myös vahva tahto tehdä töitä. On<br />
treenattava, ja jaksettava pitää itsestään<br />
huolta”, hän sanoo ja huomauttaa,<br />
että mallin arjesta on glamour<br />
kaukana. ”Pitkät kuvauspäivät<br />
vaativat vastapainoksi lepoa. Ei<br />
voi juhlia, kun aamulla on oltavana<br />
virkeänä kuvauksissa tai valmistautumassa<br />
näytökseen.”<br />
Nora toteaa, ett<strong>ei</strong> ole koskaan<br />
ajatellut olevansa poikkeuksellisen<br />
kaunis saati ajattelisi alituiseen,<br />
miltä näyttää. ”En ole koskaan<br />
elänyt mallikuplassa. Olen työskennellyt<br />
Pariisissa ja Lontoossa,<br />
mutta aina tiedostanut, että näytösmallin<br />
ura on hyvin lyhytaikainen<br />
vaihe elämässä. Uusia, nuoria<br />
tyttöjä on tulossa m<strong>ei</strong>dän vanhojen<br />
tilalle.” Nora huomaa, että olen<br />
sanomaisillani, että h<strong>ei</strong>, olet vain<br />
26-vuotias ja kiirehtii lisäämään,<br />
että on jo aloittanut uran toisen<br />
vaiheen bookerina, mallien välittäjänä.<br />
”Koen tehtävän erittäin vastuullisena.<br />
Emotoimiston on pidettävä<br />
huoli maailmalle lähtevistä<br />
nuorista”, hän sanoo.<br />
”Niin kuin missä työssä tahansa,<br />
tässäkin on kyse siitä, että on<br />
sinut itsensä kanssa. On terveellä<br />
tavalla varma itsestään ja osaamisestaan.<br />
Olen tottunut ohjaamaan<br />
ja johtamaan muita, mutta en asiakesk<strong>ei</strong>sesti.<br />
Ihmiset tulevat ensin.”<br />
Nora kertoo, kuinka eräässä<br />
johtajuutta käsitelleessä seminaarissa<br />
osallistujia pyydettiin kertomaan,<br />
kukan on h<strong>ei</strong>dän idolinsa,<br />
ketä he pitivät hyvänä johtajana ja<br />
katsoivat ylöspäin. ”Minä siihen,<br />
että apua, <strong>ei</strong> minulla ole idolia”,<br />
hän sanoo. ”Parhaimmat johtajat<br />
ovat mielestäni niitä, jotka ovat<br />
nähneet elämää, oppineet vastoinkäymisistä,<br />
ja oppineet tukemaan<br />
kanssakulkijoita silloin, kun on<br />
vaikeaa.”
Change language