Repolainen - Lounais-Suomen Partiopiiri ry
05.11.2012 • Views
Share Embed Flag

Repolainen - Lounais-Suomen Partiopiiri ry

Repolainen - Lounais-Suomen Partiopiiri ry

Repolainen - Lounais-Suomen Partiopiiri ry

SHOW MORE
SHOW LESS
ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
lounaissuomenpartiopiiri.fi

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.

START NOW

<strong>Repolainen</strong><br />

5/2009 <strong>Lounais</strong>-<strong>Suomen</strong> <strong>Partiopiiri</strong>

<strong>Repolainen</strong><br />

2<br />

<strong>Repolainen</strong><br />

5/2009 (6.)<br />

4.9.2009<br />

<strong>Lounais</strong>-<strong>Suomen</strong> <strong>Partiopiiri</strong>n<br />

jäsen lehti<br />

ISSN 1797-9390<br />

Päätoimittaja<br />

Maija-Liisa Laukkanen<br />

Peräänantamattomuudella perille<br />

Teekkari ja partiolainen kuulostavat hurjalta yhdistelmältä. Sopivana sekoituksena<br />

syntyy kuitenkin huimia seikkailuja, loppuunvietyjä koitoksia ja viivasuoria leirirakennelmia.<br />

Kari ”Poppis” Suomelassa on tätä kaikkea ja lisää, lue haastattelu<br />

sivuilta 6–8.<br />

Kansi<br />

Toimitussihteeri ja taittaja<br />

Olli Raimo<br />

Reilan mahti<br />

Reilasta puhuttiin kauan ja paljon. Nyt se on ohi ja onnistui mainiosti. Reilan tiedotuksen<br />

nuoret tähdet kokosivat sivuille 10–13 vielä kerran kauneimmat, hauskimmat<br />

ja hurjimmat leirin tapahtumat muistoksi kaikille.<br />

Suurten purjelaivojen matkassa<br />

Kupittaan Henrikinpoikien koulutusalus S/y Henrika purjehti yhtä matkaa 43 päivää,<br />

kun alus osallistui suurten purjelaivojen Tall Ships’ Raceen. Matkalla kertyi paljon uusia<br />

kokemuksia, mainetta ja kunniaakin. Lue lisää sivuilta 26–27.<br />

Repostelu<br />

Nuotiomestarin viitta, OEK:n laulut, makkara, savun tuoksu ja hauskaa ohjelmaa –<br />

vaikuttaa idylliseltä iltanuotiolta. Ei ehkä kuitenkaan, tällainen runko ei enää tunnu<br />

viihdyttävän. Onko iltanuotio kokenut inflaation? Asiaa repostellaan sivulla 37.<br />

Reila 09:n kaikissa suurissa, yhteisissä iltaohjelmissa ja -tapahtumissa huomion muun<br />

muassa Kettu Ovelukselta ja kumppaneilta varasti Noppa. Kuva: Johanna Skarp, Pyhän<br />

Laurin Ritarit.<br />

Toimitus<br />

Petri Hakosalo<br />

Jaana Ketola<br />

Sari Mantere<br />

Saara Paatero<br />

Liisa Piironen<br />

Tuuli Seppälä<br />

Anna Tenkanen<br />

Minna Toriseva<br />

Niko Vähäsarja<br />

Painettu<br />

Forssan Kirjapainossa<br />

Toimituksen yhteystiedot<br />

<strong>Repolainen</strong><br />

<strong>Lounais</strong>-<strong>Suomen</strong> <strong>Partiopiiri</strong> <strong>ry</strong><br />

Läntinen Pitkäkatu 13<br />

20100 Turku<br />

puh. 050 312 9428<br />

repolainen@partio.fi<br />

www.lounaissuomenpartiopiiri.fi

Kirjoittaja on<br />

Repolaisen<br />

pää toimittaja.<br />

Kuva: Olli Raimo.<br />

Kirjoittaja on<br />

piirihallituksen<br />

jäsen.<br />

Kuva: Eeva Kivilä.<br />

Partio – siellä se koti on<br />

Olen oppinut vuosien varrella, että koti<br />

on siellä missä on oma hammasharja.<br />

Koti voi olla mitä milloinkin: se pysyvä<br />

asunto, teltta keskellä synkintä metsää,<br />

vuokrahuone ulkomailla, hotelli tai vaikkapa<br />

auto. Olen onnellinen myös alkukodistani,<br />

jonne olen aina tervetullut, ja jossa varahammasharja<br />

on odottamassa.<br />

Minä pidän lähtemisestä. Haluan nähdä<br />

paljon ja kokeilla kaikenlaista; kodista on<br />

hyvä päästä välillä pois. Mutta kotiin on aina<br />

ihana palata, oli koti missä tahansa. Leirillä<br />

rankan haikin jälkeen on mukava mennä<br />

omaan telttaan, jossa on kuivat vaatteet<br />

ja unohtuneet tavarat. Nyt alkuvuonna Pekingissä<br />

asuessani pienestä huoneestani tuli<br />

koti, tukikohta, jonne toisinaan jo odotti<br />

pääsevänsä pitkienkin matkojen takaa.<br />

Ulkomailla käymisessä ja asumisessa on<br />

hohtonsa, mutta Suomeen, henkiseen kotiin,<br />

palaaminen on aivan erityisen juhlallista.<br />

Kiinasta tulin suoraan Reilalle. Muu-<br />

innolla kohti syksyä<br />

Katja Jäntti, Auran Tytöt<br />

Yksi kesä kaikkine muistoineen ja kokemuksineen<br />

on jälleen takana. Toivon<br />

mukaan jokainen Repolaisen lukija on saanut<br />

viettää kesän, johon mahtuu paljon kivoja<br />

kokemuksia niin maalla kuin merellä<br />

mukavien ystävien kanssa. Itselleni yksi kesän<br />

kohokohdista oli ensimmäinen koko piirin<br />

leiri, Reila.<br />

Aurinkoisen kesän saattelemana ja rentoutuneena<br />

on hyvä aloittaa uusi partiosyksy<br />

uudet haasteet mielessään. Tätä kirjoittaessani<br />

lippukunnissa käynnistellään syksyn<br />

toimintaa. Toivottavasti paljon uusia jäseniä<br />

saadaan piirimme lippukuntiin. Ainakin itse<br />

olen innolla ollut tekemässä tämän vuotista<br />

Tule Partioon -kampanjaa ja uskon, että sen<br />

<strong>Repolainen</strong><br />

tos maisemiin ja elämänmenoon oli hurja,<br />

mutta suomalainen metsä ja meri, höystettyinä<br />

iloisella naurulla, nuotiolauluilla ja<br />

partiokavereilla, tuntuivat heti äärettömän<br />

kodikkailta. <strong>Suomen</strong> puhdasta luontoa olikin<br />

jo ikävä.<br />

Oli omituista asua maassa, jossa ei ole partiotoimintaa.<br />

Täytyy silti myöntää, että tauko<br />

partiointiin – venyviin kokouksiin, viikonloppuihin<br />

kursseilla ja metsässä, vastuuseen<br />

ja loppumattomaan työhön – teki hyvää. Nyt<br />

uuden partiosyksyn aloittaminen, päätoimittajan<br />

pestin jatkaminen ja lippukuntatoiminta,<br />

maistuu taas vallan mainiolta.<br />

Kaikkien Kiinan hämmennyksien jälkeen<br />

Reilalla oli kotoisaa – niin kuin partiotapahtumissa<br />

yleensä, kun samanhenkiset<br />

ihmiset kokoontuvat yhteen. Toivottavasti<br />

myös retken tai koloillan turvallisessa ilmapiirissä<br />

pienin sudari, hurjapäisin tarpoja<br />

tai väsähtänein johtaja voi tuntea olevansa<br />

kotona.<br />

myötä monta uutta pikku- ja miksei isompaakin<br />

partiolaista saadaan joukkoomme.<br />

Piirimme on nyt toiminut reilun puoli<br />

vuotta, ja itse ainakin olen saanut suuren<br />

määrän uusia partioystäviä, joita varmasti<br />

syksyn tapahtumissa tulee vielä paljon lisää.<br />

Lähteekää kaikki innolla mukaan piirimme<br />

järjestämiin koulutus- ja ohjelmatapahtumiin<br />

saamaan uusia kokemuksia ja ystäviä<br />

sekä miksei tietysti tapaamaan myös<br />

vanhoja partiotuttuja, joita muuten runsaasti<br />

ainakin itse tapasin Reilalla.<br />

Reilan leirilaulun kertosäkeen saattelemana<br />

toivotan kaikille antoisaa partiosyksyä!<br />

”Niin kuin kettu tuo, joka tulee meidän luo,<br />

avoimesti katson maailmaa. Tahdon olla ystäväsi,<br />

kuljen tässä vierelläsi.”<br />

3

<strong>Repolainen</strong><br />

Reportit<br />

Noppa vei voiton<br />

Reilan valokuvakilpailussa<br />

Johanna Skarpin Noppa voitti Reilan valokuvakilpailun.<br />

Otos on tämän Repolaisen kansikuvana. Kisan paras<br />

kuva palkitaan Reilan leirivideolla.<br />

Reila 09 -leirin valokuvakisaan osallistui toistakymmentä<br />

kuvaajaa. Kilpailuotosten laatu ja aihevalinnat olivat<br />

vaihtelevia, mutta kolmen kärki erottui kuitenkin<br />

joukosta melko helposti. Voittajaotos on onnistunut tilannekuva,<br />

joka kuvaa hyvin leirin tunnelmaa.<br />

Kisan tuomaristona toimivat Reilan valokuvausmestari<br />

Toni Salminen ja Repolaisen toimitussihteeri Olli<br />

Raimo.<br />

Tulokset ja tuomariston kommentteja:<br />

1. Noppa (kansi), Johanna Skarp, Pyhän Laurin Ritarit<br />

Otos on hyvä tilannekuva, jossa on meininkiä ja leirin<br />

henkeä – iloa, eloa ja liikettä. Leiriläiset varmasti<br />

muistavat tämän hetken. Kuvassa on todella onnistunut<br />

asettelu ja hyvä valo.<br />

2. Samovaarin aamukaste (vieressä ylempänä), Aleksi<br />

Kaislaniemi, Liedon Eränkävijät<br />

Kuvassa on mielenkiintoinen aihevalinta, tunnelma<br />

ja asettelu. Kuva poikkeaa tavanomaisista leirikuvista.<br />

Kuvaaja on muistanut katsoa ympäristöään ennakkoluulottomasti.<br />

3. Kivituoli, Sakari Aalto, Kullaan Kuusipeurat<br />

Leirillä kivetkin tuntuvat pehmeiltä. Kuvan sommittelu<br />

on hyvä. Kuvaaja on mennyt kohteen tasolle ja katseen<br />

suuntaan on jätetty tilaa.<br />

Sisutoiminta laajenee<br />

<strong>Lounais</strong>-<strong>Suomen</strong> partiopiirissä<br />

Porissa aloittaa tänä syksynä toimintansa uusi sisulauma.<br />

Porin Tulitikut ja Porin Versot ovat päättäneet<br />

perustaa yhteisen sisulauman.<br />

Tähän mennessä pohjoisessa päässä piiriä sisuja on<br />

ollut vain Raumalla. Piirissämme sisupartiolaisia löytyy<br />

nyt siis Laitilasta, Turusta, Raumalta, Salosta, Somerolta,<br />

Mynämäeltä ja Porista. Sisujaosto toivottaa uuden<br />

sisulauman tervetulleeksi mukaan toimintaan! Sisutoiminnasta<br />

kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä Leena<br />

Hakalaan, leena_hakala@netti.fi..<br />

4<br />

Raumalaisia sisuja Reilalla leirimaskotin kanssa: Marjut,<br />

Jani, Sari Mantere, Maarit, Julius ja Santeri.

13. World Scout Moot Keniassa 2010<br />

Ensi kesänä 18–25-vuotiaille vaeltajille<br />

ja nuorille aikuisille on tarjolla<br />

kansainvälinen leirimatka. 13.<br />

World Scout Moot eli vaeltajien jamboree<br />

järjestetään Keniassa 27.7.–<br />

7.8.2010. WOSM:in järjestämä leiri<br />

on ensimmäinen nuorille suunnattu<br />

maailmantapahtuma Afrikan mantereella.<br />

Leirin aikana toimitaan kansainvälisissä<br />

vartioissa ja liikutaan eri<br />

puolilla Keniaa. Leiriläisillä on esimerkiksi<br />

mahdollisuus vierailla Nyerissä<br />

B-P:n haudalla sekä Obaman<br />

isoäidin kotona. Toki reissun aikana<br />

tutustutaan myös Afrikan villiin<br />

luontoon ja värikkääseen kulttuuriin.<br />

Monet tuntevat Jamboreen,<br />

mutta tätä toista merkittävää maail-<br />

Ovelaa kettua<br />

ei moni löytänyt<br />

Repolaisen lukijakilpailu Ketunhäntä kainalossa<br />

on taas kisattu. Kilpailussa etsitään<br />

jollakin lehden sivulla kuvassa pilkottavaa<br />

ketunhäntää ja vastataan tarkasti esitettyyn<br />

kysymykseen.<br />

Neloslehden ketunhännän löysi ainoana<br />

Katriina Rauman Auran Eräkurjista. Ketunhäntähän<br />

löytyi sivulta 10. Paljon onnea<br />

voittajalle!<br />

Tämän Repolaisen lukijakilpailun ohjeen<br />

voit lukea ilmoitussivuilta lehden loppuosasta.<br />

mantapahtumaa Mootia ei Suomessa<br />

tunneta kovin hyvin. Koska leiriläiset<br />

ovat hieman vanhempia kuin<br />

jamboreella, syntyy reissussa vahvoja<br />

ystävyyssiteitä ympäri maailmaa.<br />

<strong>Suomen</strong> Partiolaisten leirimatkalle<br />

osallistuminen on helppoa yksittäisillekin<br />

partiolaisille, mutta mukaan<br />

voi lähteä vaikka kokonaisen<br />

vaeltajavartion voimin. Matka tukee<br />

vaeltajaikäkauden ohjelmaa, ja<br />

sen yhteydessä voi esimerkiksi tehdä<br />

ikäkauteen kuuluvan ulkomaanprojektin.<br />

Leirillä on myös mahdollisuus<br />

saavuttaa Scouts of the World<br />

Award.<br />

Leirille voi ilmoittautua syyskuusta<br />

lähtien. Matkan hinta tulee<br />

olemaan noin 1 500 euroa.<br />

Reportoi uutisista ja tapahtumista<br />

Reportit on ajankohtaisten tai alueellisten pikkuraporttien palsta. Lähetä omat partiouutisesi<br />

osoitteeseen repolainen@partio.fi.<br />

<strong>Repolainen</strong><br />

Partiotoimiston<br />

palveluajat pitenevät<br />

Partiotoimiston aukioloajoista saadun palautteen<br />

johdosta toimiston aukioloaikoja<br />

on päätetty lisätä aamuisin tunnilla.<br />

Syyskuun alusta alkaen partiotoimisto<br />

palvelee Turussa ja Porissa arkisin klo 9–16<br />

paitsi tiistaisin, jolloin toimisto on avoinna<br />

klo 11–18.<br />

Katso toimiston yhteystiedot ilmoituksesta<br />

sivulta 40.<br />

5

<strong>Repolainen</strong><br />

6

<strong>Repolainen</strong><br />

Tinkimätön naparetkeilijä<br />

ja suurleirikonkari<br />

Teksti: Liisa Lundell, Rantakaarinat • Kuvat: Niko Vähäsarja, Tornikotkat<br />

Kari ”Poppis” Suomela on maailman kahdestoista<br />

ihminen, joka on hiihtänyt sekä Pohjois- että Etelänavalle<br />

ilman ulkopuolista apua. Naparetkeilijällä on<br />

kuitenkin jalat tukevasti maassa – ja kalenteri täynnä<br />

partiota. Poppis on ensi kesän Kilke-suurleirillä piirimme<br />

alaleirinjohtaja.<br />

43-vuotiaan Poppis Suomelan partiopolku<br />

on pitkä ja värikäs. Tällä<br />

hetkellä hänellä on kaksoisjäsenyys<br />

kotilippukunnassaan Someron Mikon<br />

Pojissa ja Rajamäen Metsänkävijöissä.<br />

– Mikon Pojat tuntuu edelleen<br />

läheiseltä, vaikka toiminkin aktiivisesti<br />

Rajamäellä, Poppis myöntää.<br />

Poppis tuli mukaan partioon<br />

12-vuotiaana. Hän kisasi, leireili ja<br />

kävi kursseilla ahkerasti. Opiskelijaelämänsä<br />

aikana hän oli mukana sysäämässä<br />

koko <strong>Suomen</strong> opiskelijapartiota<br />

liikkeelle.<br />

– Opiskelin Otanimeessä Teknillisessä<br />

korkeakoulussa ja toimin ahkerasti<br />

Teekkaripartiolaisissa. Sen<br />

myötä saimme heräteltyä opiskelijapartiota<br />

koko Suomessa.<br />

Opiskelijapartiolaisten Lapinvaellukset<br />

kehittyivät yhä vaativammiksi<br />

ja suositummiksi. Lisäksi<br />

porukka oli vastuussa Tervas-suurleirin<br />

päättäjäisistä. Poppiksen Ko-<br />

Gi-projekti oli opiskelijapartion kehittäminen.<br />

– Opiskelijapartio kehittyi, Ko-<br />

Gi-projekti taas ei koskaan valmistunut,<br />

Poppis virnistää.<br />

Suuret leirit ja suurohjelmat ovat<br />

aina olleet lähellä Poppiksen sydän-<br />

tä. Hän on ollut mukana järjestämässä<br />

Miilua, Tervasta, Loistoa ja<br />

Tarusta. Taruksella hän oli ohjelmavastaava<br />

leiritoimikunnassa. Ensi<br />

kesän Kilkkeellä hän johtaa Raffualaleiriä,<br />

jossa majoittuvat <strong>Lounais</strong>-<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Partiopiiri</strong> ja Finlands<br />

Svenska Scouter -partioliitto.<br />

– Odotus nousee koko ajan. Se<br />

tulee olemaan äärimmäisen rankka<br />

loma, mutta toisaalta hieno kokemus.<br />

Partiossa parasta on Poppiksen<br />

mielestä yhdessä tekeminen.<br />

– Erityisesti leirejä on hienoa<br />

suunnitella yhdessä hyvässä porukassa.<br />

Retkeilyä retkeilyn perään<br />

Poppis kiintyi retkeilyyn juuri partion<br />

kautta.<br />

– Silloin seikkailijaikäisenä se oli<br />

uutta. Opin, että ulkona lumessa voi<br />

olla hauskaa. Lopulta teekkaripartion<br />

kautta retkeily on jalostunut ja<br />

harrastuneisuus lisääntynyt.<br />

Poppis kävi ja koulutti lukuisilla<br />

vaelluksilla ja retkillä opiskelupartion<br />

ja SP:n retki- ja luonto<strong>ry</strong>hmän<br />

kautta. Hän myös retkeili paljon<br />

työkseen ja työskenteli erävarusteiden<br />

parissa. Hän toimii vieläkin Retki-lehden<br />

testipäällikkönä. Armei-<br />

ja-ajan laskuvarjojääkärikoulutus<br />

teki retkeilyä entistä tutummaksi<br />

Poppikselle. 1990-luvun puolivälissä<br />

laskuvarjojääkärien kilta aloitti<br />

retkikuntatoiminnan, jonka kautta<br />

Poppis päätyi muun muassa Huippuvuorille<br />

ja Grönlantiin.<br />

Pohjoisnavalle Poppis hiihti<br />

vuonna 2006 ja Etelänavalle vuonna<br />

2008. Tällä hetkellä hän kirjoittaa<br />

kirjaa Etelänapa-vaelluksestaan.<br />

Hurjat kuvat pohjoisen ahtojäistä<br />

pistävät miettimään, voiko<br />

kaikkeen millään varautua. Kuinka<br />

paljon vaelluksella joutuu vain<br />

improvisoimaan yllätysten edessä?<br />

– Ei ole yhtä ja oikeaa tapaa selvitä<br />

vaikka vaikeasta ahtojäästä.<br />

Haasteiden voittaminen käy kuten<br />

missä tahansa työssä. Jokaisella on<br />

kokemuksen tuomia henkisiä ja fyysisiä<br />

taitoja, jotka pitää yhdistää.<br />

Kukaan ei välttämättä kerro, miten.<br />

Jäätiköllä tuli käytetyksi kaikkia<br />

liikkumismuotoja: konttasimme,<br />

<strong>ry</strong>ömimme, vedimme ja työnsimme.<br />

Napavaellus vaatii paljon. Poppis<br />

kuitenkin kertoo, ettei hän missään<br />

vaiheessa pelännyt henkensä edestä.<br />

– En muutenkaan koe vaelluksiani<br />

rajojen etsimiseksi tai adrenaliinipiikeiksi<br />

extremelajien tavoin. Ne<br />

7

<strong>Repolainen</strong><br />

– Olen<br />

valmis tsemppaa<br />

maan ja<br />

puristamaan<br />

minulle<br />

tärkeiden<br />

asioiden<br />

vuoksi.<br />

8<br />

ovat jotain muuta. On vain tavattoman nautinnollista,<br />

kun vaelluksella saa vain keskittyä<br />

tekemiseen ja etenemiseen, Poppis kertoo.<br />

Vaelluksilla ahkio toimii kotina. Teltan<br />

pystytys iltaisin tuntuu siltä, kuin saapuisi<br />

kotiin työpäivän jälkeen. Sekä ahkiolla että<br />

teltalla on myös suorastaan symbolinen<br />

merkitys. Poppiksen mukaan vaellukselta ei<br />

oikeastaan puutu mitään, kaikki on mietitty<br />

tarkkaan ennalta.<br />

– Lisäksi rutiini luo turvallisuudentunnetta.<br />

Säännöllisestä <strong>ry</strong>tmistä saa vaelluk-<br />

sella voimaa. Ihan vaikka vessassakäyntien<br />

näkökulmasta: suoli toimii minuutintarkasti.<br />

Ei ole sattumaa, milloin on kenenkin vuoro<br />

mennä taka-alalle, Poppis valaisee.<br />

Pelkoa ja sinnikkyyttä<br />

Pimeää kaamosta ja hyytävää pakkasta kokenut<br />

partiolainen ei ole kuitenkaan mikään<br />

yli-ihminen.<br />

– Pelkään ihan samalla tavalla kuin tavalliset<br />

ihmiset. Minulla on esimerkiksi<br />

korkean paikankammo. Osaan käsitellä<br />

tilannetta ja tiedän, mitä teen. Olen<br />

silti näkötornissa mieluummin keskellä<br />

kuin laidalla. Enkä esimerkiksi pidä kaikista<br />

Linnanmäen vekottimista, Poppis kertoo.<br />

Kun Poppis kisaa vaikka suunnistuskisoissa<br />

yksin, hän vain antaa mennä ja keskittyy<br />

kilpailuun. On kuitenkin eri asia vaikka<br />

oikaista pimeässä metsän läpi.<br />

– Samalla tavalla pälyilisin taakseni kuin<br />

moni muukin, Poppis toteaa.<br />

Poppis kuvaa perusluonnettaan tinkimättömäksi<br />

ja peräänantamattomaksi.<br />

– Jos vaikka leirillä päätetään tehdä ruokapöytä,<br />

teen siitä sitten mielelläni samantien<br />

suoran ja toimivan. Saatan olla perfektionisti<br />

niissä asioissa, jotka ovat minulle<br />

tärkeitä.<br />

Poppis uskoo, että se on hänen sekä paras<br />

että huonoin piirteensä.<br />

– Olen valmis tsemppaamaan ja puristamaan<br />

minulle tärkeiden asioiden vuoksi,<br />

jotta ne saadaan onnistumaan. Toisaalta se<br />

saattaa olla heikkous, koska minun voi olla<br />

vaikea sulattaa luovuttamista toisilta ja vaadin<br />

muiltakin paljon. Saatan ärsyyntyä, jos<br />

jotain tehdään hutaisten.<br />

Poppis kuitenkin toteaa, ettei peräänantamattomuus<br />

kaikkeen päde. Monet asiat<br />

hän saattaa kuitata kepeästi.<br />

Sinnikkyys ja tekemisen halu ovat olleet<br />

läsnä hänen partiourallaan alusta saakka.<br />

Siksi ei liene väärin väittää, että lounaissuomalaiset<br />

voivat pitää odotuksensa korkealla<br />

Kilkkeen alaleiristä.

Aikuisetkin<br />

mukaan<br />

Teksti: Minna Toriseva, Kipinäpartio •<br />

Kuva: Taru Kujansuu, Kipinäpartio<br />

<strong>Suomen</strong> Partiolaiset<br />

käynnisti vuoden alussa<br />

aikuisten rek<strong>ry</strong>tointiprojektin.<br />

Projektin tavoitteena on saada mukaan<br />

toimintaan ainakin lippukuntien<br />

jäsenlistojen ”nukkuvat”<br />

aikuiset jäsenet ja nuorempien partiolaisten<br />

vanhemmat. Kampanjasta<br />

kertoo vetäjänä toimiva Mikko<br />

Sirkiä Olarin Eräkotkista Espoosta.<br />

Vapaaehtoisten rek<strong>ry</strong>tointi on<br />

lähtöisin maailmanjärjestön tasolta.<br />

Hankkeita on jo toteutettu monessa<br />

maassa, ja otamme mallia niistä.<br />

Aikuisia tarvitaan, mutta kaikkien<br />

ei tarvitse liittyä jäseniksi. Toivottavasti<br />

”vapareiden” myötä lippukuntiin<br />

tulee kuitenkin aikaa myöten<br />

myös uusia johtajia – heistä kun on<br />

aina puute.<br />

Kampanja toivottavasti rohkaisee<br />

pyytämään aktiivisesti apua lippukunnan<br />

arkeen vanhemmilta ja<br />

aivan ulkopuolisiltakin. Pienemmillä<br />

paikkakunnilla yhteistyö vanhempien<br />

kanssa saattaa olla jo aktiivista<br />

ja ehkä helpompaa kuin isoissa kaupungeissa,<br />

koska ihmiset tuntevat<br />

toisensa paremmin muistakin yhteyksistä.<br />

Apua pieniinkin tehtäviin<br />

Vapaaehtoisten aikuisten rek<strong>ry</strong>tointiprojektin<br />

tarkoituksena on edistää<br />

lippukuntien mahdollisuuksia<br />

rek<strong>ry</strong>toida aikuisia auttamaan lippukuntaa<br />

erilaisissa pienissä ja tilapäisissä<br />

tehtävissä. Monissa lippukunnissa<br />

tämä jo toteutuakin: lasten<br />

vanhemmat kuskaavat porukkaa leireille<br />

ja kisoihin, aikuisväellä hoide-<br />

taan kämppätalkoot ja lippukunnan<br />

aktiivitoiminnasta poistuneet aikuiset<br />

jäsenet tekevät leirejä ja muita<br />

lyhyen pestin hommia. Kampanjan<br />

tarkoitus on muistuttaa lippukuntia<br />

tavoista, joilla aikuiset voivat tarjota<br />

lippukunnalle apuaan. Kuljetukset<br />

ovat tavanomaisin tapa saada<br />

lasten vanhemmat mukaan, mutta<br />

miksi emme pyydä apua myös muihin<br />

juttuihin, joita arki on täynnä?<br />

Aikuisia voi pyytää auttamaan<br />

esimerkiksi kämpän tai kolon talkoissa,varainhankintatempauksien<br />

organisoimisessa, jonkin taidon<br />

opettamisessa kokouksissa sekä retkillä<br />

tai järjestelyavuksi, muonittajaksi<br />

kisoihin, retkille ja leireille,<br />

miksei vaikka joulupukiksi lippukunnan<br />

juhlaan. Mahdollisuudet<br />

ovat lähinnä mielikuvituksesta kiinni.<br />

Tärkeää on kuitenkin tarjota jotain<br />

konkreettista auttamisen mahdollisuutta.<br />

Tavoitellaan partiolaisten<br />

vanhempia ja entisiä<br />

partiolaisia<br />

Partiolaisten vanhemmat ja vanhat<br />

partiolaiset ovat varmasti otollisimmat<br />

kohteet, koska heillä on jokin<br />

liittymäkohta partioon, mutta<br />

apua voi pyytää periaatteessa ihan<br />

keneltä vain. Paljon on myös ihmisiä,<br />

joilla on aito auttamisen halu,<br />

ja jotka ehkä ovat joskus olleet halukkaita<br />

toimimaan partiossa. Periaatteessa<br />

kaikki käy, kunhan on<br />

<strong>Repolainen</strong><br />

Talkooporukka tekemässä ruokailukatosta lippukunnan kämpälle.<br />

mietitty mihin apua tarvitaan. Tavoitteena<br />

on saada lippukunnat<br />

kääntymään aikuisten puoleen ihan<br />

tavallisissa pienissä ja väliaikaisissa<br />

tehtävissä, joissa aikuinen voi tarjota<br />

apuaan ja osaamistaan lippukunnan<br />

iloksi. Varsinaisista pesteistä ei<br />

ole kyse. Satunnaisissa pienissä asioissa<br />

auttaminen ei myöskään edellytä<br />

perehdytystä partioon. Aikuinen<br />

tulee mukaan omilla ehdoillaan,<br />

partion yleisiä pelisääntöjä noudattaen.<br />

Niille aikuisille, jotka innostuvat<br />

toimimaan aktiivisemmin lippukunnassa,<br />

piirit ja SP tarjoavat<br />

tukea, kursseja ja oppaita.<br />

Mikä sitten on aikuisen määritelmä<br />

tässä yhteydessä? Projekti<strong>ry</strong>hmä<br />

ei ole vielä löytänyt kattavaa<br />

vastausta. Nyt ei kuitenkaan tarkoiteta<br />

partio-ohjelman yhteydessä<br />

määriteltyä yli 22-vuotiasta. Vapaaehtoinen<br />

aikuinen on sellainen,<br />

joka itsensä sellaisena haluaa pitää,<br />

esimerkiksi opiskelija, perheellinen,<br />

sinkku, eläkeläinen, työssä, työtön,<br />

toispaikkakuntalainen tms.<br />

Käytännössä vapaaehtoisten aikuisten<br />

rek<strong>ry</strong>tointia tuetaan ulkoisella<br />

viestinnällä tiedotusvälineissä<br />

elo-syyskuussa ja rek<strong>ry</strong>tointia<br />

varten perustetaan omat verkkosivut<br />

(vapari.partio.fi). Lippukuntien<br />

käyttöön laaditaan rek<strong>ry</strong>tointiesite<br />

ja muuta tukimateriaalia. Viestintäsuunnitelma<br />

on vielä hieman auki.<br />

Ulkoisen viestinnän lisäksi tullaan<br />

käyttämään myös partion omia medioita.<br />

9

<strong>Repolainen</strong><br />

Janni Pelkonen reijittämässä nahkaa<br />

huivikoristetta/avaimenperää<br />

varten. Kuva: Tauno Kuisma.<br />

Seikkailua<br />

kohti uusia maita<br />

Teksti: Kaisa Liipo, Ulvilan Erätytöt<br />

Seikkailijat osallistuivat Reila-leirille<br />

yhteensä viiden päivän ajan. Leiripäivien<br />

aikana seikkailijat pääsivät<br />

tutustumaan eri maihin ja kulttuureihin.<br />

Ohjelmapisteet sisälsivät ainakin<br />

Australian niksejä, Hullujen<br />

japanilaisten hauskuutta ja Observatooriumin<br />

jännittävyyttä.<br />

Seikkailijat saapuivat Reilalle<br />

sunnuntaina, jolloin leirissä vietettiin<br />

kiireistä päivää. Samana päivänä<br />

leiriohjelmassa oli lisäksi sudenpentujen<br />

kotiinlähtö ja koko leirin<br />

vierailupäivä. Seikkailijoiden ensimmäisenä<br />

tehtävänä oli oikean<br />

alaleirin ja savun löytäminen sekä<br />

tietenkin oman teltan pystytys.<br />

Ensimmäinen leiri-ilta huipentui<br />

seikkailijoiden omiin leiriavajaisiin,<br />

joissa nähtiin muun muassa seikkailijaikäkauden<br />

maskotti Kompassin<br />

10<br />

Ville Virtanen tyytyväisenä selvitettyään<br />

radan. Kuva: Tauno Kuisma.<br />

Muistoja Reilalta<br />

kääntäjä Kettu Ovelus.<br />

Maanantai vierähti kolmessa eri<br />

ohjelmapisteessä. Ohjelmien välillä<br />

käytiin tietysti syömässä mahat täyteen<br />

ruokaa, minkä jälkeen energiaa<br />

riitti aina seuraavan maan koitoksiin.<br />

Illalla seikkailijat osallistuivat<br />

koko leirin yhteiselle suurelle iltanuotiolle.<br />

Iltanuotiolla nähtiin tuttuja<br />

hahmoja laidasta laitaan. Bongata<br />

saattoi niin Paavo Nurmen,<br />

Pyhä Yrjön kuin Star Warsista tutut<br />

Prinsessa Leian ja Luke Skywalkerin.<br />

Tiistai kului jälleen ohjelmapisteissä<br />

ja illalla hiljennyttiin omien<br />

savujen iltoihin. Keskiviikkona eli<br />

viimeisenä kokonaisena leiripäivänä<br />

kaikki seikkailijavartiot osallistuivat<br />

ensimmäisiin seikkailijoille tarkoitettuihin<br />

partiotaitokilpailuihin ja<br />

pääsivät ottamaan toisistaan mittaa<br />

mielenkiintoisella rastiradalla.<br />

Keskiviikon kohokohtana vietettiin<br />

illalla leirin Big Brother -henkisiä<br />

päättäjäisiä. Ilta täyttyi naurulla<br />

ja riemulla, mutta monet valtasi hai-<br />

Kettu Oveluskin leirillä tavattiin.<br />

Kuva: Matti Kreivilä.<br />

Anna Näsi, Essi Nieminen, Aino<br />

Asumalahti ja Siiri Asumalahti kokeilevan<br />

käden tarkkuutta hernenpussin<br />

heitossa. Kuva: Tauno Kuisma.<br />

kea tunnelma, kun leiriläiset suuntasivat<br />

takaisin savuihinsa. Torstaina<br />

vuorossa oli telttojen purkua ja<br />

kotiinlähtö. Useimmat seikkailijat<br />

lupasivat tulla ensi kerrallakin mukaan<br />

leireilemään!

Vaeltajat <strong>ry</strong>hmäkuvassa. Kuva: Matti Kreivilä.<br />

Palvelua<br />

ja viettelystä<br />

Teksti: Katariina Laamanen,<br />

Loimaan Nuotioloimut<br />

Vaeltajien leiripäivät Reilalla täyttyivät<br />

omasta palvelutehtävästä ja<br />

neljästä eri ohjelmapisteestä, joihin<br />

vaeltajat pääsivät osallistumaan.<br />

Omasta palvelutehtävästään jokainen<br />

vaeltaja oli sopinut erikseen jo<br />

ennen leirin alkua.<br />

Vaeltajien ensimmäinen ohjelmapiste<br />

Hyväntoivonniemi torstaina<br />

sisälsi erilaisia rasteja, joita kierrettiin<br />

oman vaeltajavartion kanssa.<br />

Ohjelmassa oli muun muassa jättibiljardia,<br />

ekologisen kukkaron tekoa,<br />

krokettia ja salaviestin ratkaisemista.<br />

Sunnuntai-iltana vaeltajat kokoontuivat<br />

johtajakahvilaan viettämään<br />

omaa Brasilia-juhlaansa. Illan<br />

Viettelysten saareen siir<strong>ry</strong>ttiin omin avuin.<br />

Kuva: Marikki Impivaara.<br />

aikana opeteltiin sambaa, tanssittiin<br />

ja lopuksi ”Bändi joka ei koskaan<br />

tullut” soitti kitaralla tunnelmallisia<br />

kappaleita.<br />

Koko maanantaipäivä kului vaeltajilla<br />

Suomi-projektin parissa. Aamupalan<br />

jälkeen kolme bussia lähti<br />

kohti Uuttakaupunkia. Päivän aikana<br />

kierrettiin rasteja, jotka löytyivät<br />

eri puolilta kaupunkia. Rasteilla pelattiin<br />

muun muassa norsujalkapalloa<br />

suurella jumppapallolla, käytiin<br />

Bonk-museossa sekä tehtiin oma<br />

Bonk-keksintö ja vaeltajanauha. Lisäksi<br />

vaeltajat suorittivat päivän aikana<br />

lyhyen palvelutehtävän, joka<br />

saattoi olla esimerkiksi vanhainkodissa<br />

auttamista. Päivän tarkoituksena<br />

oli valmistaa vaeltajia vaeltajalupaukseen.<br />

Vaeltajien viimeinen ohjelmapiste<br />

oli keskiviikon Viettelysten saari.<br />

Vaeltajien oli päästävä kukin omalla<br />

tyylillään läheiseen saareen. Avuksi<br />

vaeltajat saivat vain tyhjiä kaniste-<br />

<strong>Repolainen</strong><br />

reita ja muovipusseja. Saaressa vaeltajia<br />

odotti joukko rasteja, joiden<br />

tehtävistä suoriuduttuaan he saivat<br />

palkinnoksi joko ruokaa tai puulantteja.<br />

Kun kaikki rastit oli käyty läpi,<br />

oli aika palata takaisin leirialueen<br />

puolelle valmistamaan saaresta kerättyjä<br />

ruokia. Puulanteilla oli mahdollista<br />

hankkia lisää raaka-aineita<br />

ateriaa varten. Lopuksi jokainen<br />

vaeltaja<strong>ry</strong>hmä teki oman soihdun.<br />

Soihdut sytytettiin ja vaeltajat kulkivat<br />

soihtukulkueessa merenrantaan,<br />

missä annettiin vaeltajalupaus<br />

ja saatiin lupausmerkit.<br />

Ikäkausiuudistuksen ja uuden<br />

partio-ohjelman ansiosta vaeltajaikäiset<br />

ovat saaneet enemmän<br />

omaan ikäänsä sopivaa ohjelmaa.<br />

Ainakin Reilalla ohjelmat olivat<br />

mielestäni onnistuneita ja sopivan<br />

haastavia. Pidin itse eniten Suomiprojektista<br />

sekä Viettelysten saaresta.<br />

Vaeltajat kulkivat soihtukulkueessa merenrantaan.<br />

Kuva: Matti Kreivilä.<br />

11

<strong>Repolainen</strong><br />

Ruoanjako käynnissä. Kuva: Auli Tiala.<br />

Liikuntaa<br />

ja leirimuonaa<br />

Teksti: Helena Iltanen, Loimaan<br />

Nuotioloimut<br />

Liikkujan ja tankkaajan näkökulmasta<br />

katsottuna Reila oli monipuolinen<br />

leiri. Välimatkat leirialueella<br />

taittuivat mukavasti kävellen<br />

eikä ruoasta joutunut leirillä kärsimään<br />

puutetta.<br />

Muutamat huoltoautot, -mönkijät<br />

ja -polkupyörät saivat välillä<br />

leiriläisetkin haikailemaan keveämmästä<br />

matkanteosta leirialueen<br />

hiekkateillä, jotka tuntuivat jatkuvan<br />

loputtomiin. Leirin päätie, jonka<br />

varrella ohjelmapisteet sijaitsivat,<br />

kiersi leirialuetta kehän lailla.<br />

Leirillä sai ruokailla ruokailemasta<br />

päästyään. Viimeistään tiskijonossa<br />

aina huomasi, että taas<br />

oli tullut syötyä itsensä tynnyriksi<br />

maittavaa leiriruokaa. Leirin ensimmäiseksi<br />

lounaaksi syöty katkarapukeitto<br />

maisseineen, paprikoineen ja<br />

tulisuuksineen sekä ylenpalttinen<br />

hikoileminen metsäteillä herätteli<br />

aluksi kuitenkin toiveita: josko<br />

yhdeksän leiripäivän aikana paino<br />

kenties putoaisi ja kunto kohenisi?<br />

Turha luulo.<br />

Vaikka leirimuona olisikin ollut<br />

kuinka terveellistä tahansa, Pin-<br />

12<br />

ta-kahvilan ja Pohja-kaupan pikkunaposteltavat<br />

houkuttelivat makeannälkäisen<br />

usein palkitsemaan<br />

itseään milloin mistäkin. Aivan leirialueen<br />

toisella laidalla sijaitsi lisäksi<br />

johtajahuollon Hell´s Kitchen, joka<br />

valmisti 24/9 miltei loputtoman<br />

määrän hampurilaisia ja lohkoperunoita<br />

leirin muonavahvuuden aikuisosalle,<br />

jos jollekin oli vielä sattunut<br />

nälkä jäämään.<br />

Suurleirien tapaan Reilan leirialueella<br />

kulki hiekkateiden lisäksi<br />

myös kymmenittäin pikkupolkuja ja<br />

poluilla kävelijöitä. Eräs suosituimmista<br />

poluista johti uimarantaan,<br />

joka palveli päivittäin jokaista leiriläistä<br />

sudenpennusta johtajaan.<br />

Toinen vähintään yhtä suosittu<br />

reitti päätyi pölyisten leiripäivien<br />

jälkeen saunalle. Täyden joukkueen<br />

vetävässä saunassa sai monien mielestä<br />

parhaimmat löylyt ikinä ja siinä<br />

nauttiessa lihaksetkin rentoutuivat<br />

seuraavan päivän koitoksia varten.<br />

Toiveet painon putoamisesta leirillä<br />

taisivat jäädä yhdellä jos toisella<br />

toteutumatta, mutta kunnon kohoamista<br />

sen sijaan saattoi tapahtua.<br />

Takuuvarmaa on joka tapauksessa,<br />

että Reilalla raikkaassa meri-ilmassa<br />

leijaillut iloinen partiohenki sai kaiverrettua<br />

itselleen tilaa ihan jokaisessa<br />

leiriläisessä.<br />

Jaana Saario Pyhärannan Korpiankkureista<br />

laittoi soppaa jakoon.<br />

Kuva: Matti Kreivilä.<br />

Näkymä suurimmasta leirikeittiöstä.<br />

Kuva: Tauno Kuisma.

Ystäviä ulkomailta<br />

Teksti: Helena Grönblom, Saaren<br />

Kiertäjät<br />

Reilan keskustorin lipputangoissa<br />

liehui siniristilippumme lisäksi Saksan,<br />

Israelin, Hollannin ja Iso-Britannian<br />

liput. Ne viestivät Reilan<br />

olevan kansainvälinen partioleiri<br />

noin viidenkymmenen ulkomaalaisen<br />

leiriläisen ansiosta.<br />

Leiri tarjosi kansainvälisiä elämyksiä<br />

puolin ja toisin. Valtavia<br />

kulttuurishokkeja ei koettu, sopeutuvia<br />

partiolaisia kun ollaan, mutta<br />

eri kulttuurien välisiä eroja oli kuitenkin<br />

nähtävissä. Suomalaiseen<br />

leiriruokaan tottuminen vei vierailta<br />

oman aikansa ja leiriohjelman järjestelmällinen<br />

aikataulutus herätti<br />

kummeksuntaa.<br />

Reila-Mail -leirilehteen englantilaisten<br />

tyttöjen tekemässä ruokaarvostelussa<br />

suomalaisten suursuosikki<br />

lakritsi sai ankaran tuomion,<br />

miinus 10 pistettä (viidestä mahdollisesta<br />

plus-pisteestä). Suomalainen<br />

voisilmäpulla oli puolestaan aivan<br />

Erinomainen<br />

leirialue<br />

Teksti: Anni Mäki, Loimaan<br />

Nuotio loimut<br />

Reilan leirialue on Pyhärannan Reilassa<br />

puolustusvoimien harjoitusalueella.<br />

Paikka oli otollinen partioleirille,<br />

metsä takasi hyvän maaston<br />

erilaisille ohjelmapisteille ja hiekkaranta<br />

mahdollisti leiriläisten päivittäiset<br />

uimavuorot.<br />

Omaksi suosikikseni nousi kuitenkin<br />

suurtapahtumille varattu<br />

niemi, Kyhkärännokka, jossa päästiin<br />

ihastelemaan auringonlaskua<br />

mereen avajaisten, suuren iltanuotion<br />

ja päättäjäisten aikana.<br />

Puolustusvoimien harjoitusalueen<br />

oleminen leirialueena näkyi leirillä.<br />

Puolustusvoimien harjoituksista<br />

peräisin taisivat olla maastossa<br />

olleet kuopat, joihin pienimpien leiriläisten<br />

oli kiva piiloutua johtajilta.<br />

Leirin puolivälissä koettiin jännit-<br />

Ulkomaiset leiriläiset pistivät välillä tanssiksikin. Kuva Marikki Impivaara.<br />

liian pieni englantilaisten makuun.<br />

Leirin vierailupäivänä kukin vierailijamaa<br />

piti omaa ohjelmapistettään.<br />

Englantilaiset tekivät pitkistä<br />

ilmapalloista hauskoja päähineitä,<br />

israelilaiset tarjoilivat pientä naposteltavaa<br />

leikkimielisen turvatarkastuksen<br />

jälkeen ja saksalaiset<br />

paistoivat lettuja kitaransoiton ja<br />

yhteislaulun raikuessa.<br />

Suomalaisuuden ytimeen kansainväliset<br />

vieraamme pääsivät tu-<br />

Leirialueen rannan huikea auringonlasku perjantai-iltana.<br />

Kuva: Marikki Impivaara.<br />

täviä hetkiä, kun Japetus-alaleirin<br />

alueelta löytyi käytetty savuheite,<br />

joka tosin todettiin täysin vaarattomaksi.<br />

Leirialue oli hyvin suunniteltu.<br />

Johtajakahvila ja työtehtävissä olleiden<br />

teltta-alue olivat tarpeeksi<br />

kaukana muusta leiristä ja tiedotuksella<br />

sekä leirisairaalalla oli tarvittavat<br />

rakennukset omiin toimiinsa.<br />

Keskustori ja alaleirit oli sijoitettu<br />

<strong>Repolainen</strong><br />

tustumaan leirille rakennetussa saunassa.<br />

Saksalaiset olivat ihmeissään<br />

suomalaisten hakatessa itseään<br />

koivunoksista tehdyillä kimpuilla.<br />

Kohteliaasti suomalaiset tarjosivat<br />

vihtojaan myös saksalaisille, jotka<br />

aloittivat vihtomisen ensin hyvin<br />

epävarmasti. Lempeä lätkiminen<br />

kuitenkin yltyi naurunremakoiden<br />

säestämäksi piiskaamiseksi, josta<br />

jäi lopputulokseksi vain kaksi lehdetöntä<br />

vihtaa ja naarmuiset selät.<br />

lähelle toisiaan ja ohjelmapisteet<br />

oli ripoteltu sinne tänne. Oma alaleirini<br />

oli kovin metsäinen, mutta<br />

toisaalta lähimpänä torin palveluita.<br />

Kauimpana torista taas saatiin<br />

nauttia merinäköalasta.<br />

Välimatkatkaan eivät olleet päätä<br />

huimaavia missään kohtaa. Varmasti<br />

jokaiselle leiriläiselle jäi mieleen,<br />

kuinka hienoa rannikkoseutua<br />

Reila on.<br />

13

<strong>Repolainen</strong><br />

Paatuneen partiolaisen<br />

voi eristää partiosta,<br />

mutta partiota ei saa<br />

eristettyä partiolaisesta.<br />

Viisi kuukautta Kiinassa<br />

tarjoili uutta perspektiiviä<br />

elämään.<br />

Helmikuun lopulla pakkasin laukkuni<br />

ja suuntasin Kiinaan. Aikomuksenani<br />

oli opettaa ensin suomea kiinalaisille<br />

opiskelijoille Pekingissä ja<br />

sen jälkeen tutustua Kiinaan vähän<br />

paremmin. Halusin lähteä katsomaan,<br />

miksi joku jossain niin kaukana<br />

ja erilaisessa maassa haluaa<br />

opiskella pientä suomen kieltä.<br />

Täytyy myöntää, että aluksi olin<br />

ihan pihalla kaikesta. En ole koskaan<br />

opiskellut kiinan kieltä, enkä<br />

muutenkaan ottanut paljon selvää<br />

Kiinasta ja sen kulttuurista ennen<br />

lähtöäni. Se vähä mitä tiesin, oli toki<br />

hyödyksi, mutta en usko että mikään<br />

voi etukäteen valmistaa niin<br />

14<br />

Partiotta maailmalla<br />

Teksti ja kuva: Maikki Laukkanen, Raision KilliNallit<br />

suureen kulttuurishokkiin. Kaupassa<br />

en tiennyt mitä purkeissa ja<br />

pusseissa on, kadulta en osannut<br />

mennä oikeasta ovesta sisään, enkä<br />

voinut kysyä keneltäkään oikeaa<br />

tietä, varsinkaan kun kiinalaiset eivät<br />

juuri lainkaan osaa lukea karttaa<br />

ja harvat puhuvat englantia. Sinnikkään<br />

yrittämisen, elekielen ja arvailun<br />

tuloksena opin kuitenkin lopulta<br />

tulemaan toimeen.<br />

Opin keskeisiä sanoja ja fraaseja<br />

ja opin jopa tinkimään kiinaksi<br />

ja olen oppinut ymmärtämään tärkeitä<br />

kiinalaisia tapoja ja sääntöjä.<br />

Yksinkertaista elo ei kuitenkaan<br />

missään vaiheessa ollut. Joka päivä<br />

törmäsin uusiin ihmeellisyyksiin.<br />

Kiinalaisen ja suomalaisen tapa<br />

ajatella on niin erilainen, että<br />

vaikka ymmärtääkin tapojen erilaisuuden,<br />

ei silti osaa ajatella samoin.<br />

Kielellä on niin suuri osa ajattelun<br />

ja identiteetin muodostumisessa,<br />

että kieltä taitamattomalle henkilölle<br />

vieraaseen kulttuuriin sulautuminen<br />

on mahdotonta. Ja kiinan<br />

kielen oppiminen viidessä kuukaudessa<br />

on myös mahdotonta: pitäisi<br />

oppia 40 000 erilaista merkkiä ja<br />

ihan hassuja äänteitä. En silti tiedä,<br />

onko kiina sen vaikeampi kieli kuin<br />

mikään muukaan, sen opettelu tarvitsee<br />

vain aloittaa ihan alusta.<br />

Kaikesta huolimatta taisin vähän<br />

rakastua. Jätin pieniä paloja sydämestäni<br />

ympäri Kiinaa. Etenkin<br />

ruokaa ja ruokakulttuuria jään kaipaamaan<br />

kovasti (vaikka puikoilla<br />

syöminen ei aluksi ollutkaan kovin<br />

helppoa). Taidankin tästä lähtien<br />

kaverin tavatessani kysyä mitäkuuluun<br />

sijasta kiinalaisittain: ”Oletko<br />

jo syönyt?”<br />

Loppumaton seikkailu,<br />

hämmennys ja<br />

tutkimusmatka<br />

Kiina on suunnattoman suuri ja taloudellisesti<br />

nopeasti kasvava maa.<br />

Melkein kaikki – joet, kaupungit,<br />

rakennukset, historia – on suurta<br />

paitsi ihmiset. Usein tunsin itseni

ihmisten keskellä jättiläiseksi, valkoiseksi<br />

kummajaiseksi. Se on hassu<br />

tunne, kun ruuhkabussissa voi katsella<br />

kaikkien muiden matkustajien<br />

päiden ylitse. Vaaleuteni herätti<br />

paljon huomiota, minua osoiteltiin<br />

ja tuijotettiin, toisinaan minua yritettiin<br />

huijata mutta usein kanssani<br />

haluttiin jutella ja ottaa valokuvia.<br />

Toisaalta tunsin itseni välillä äärettömän<br />

pieneksi. Kotikaupungissani<br />

Pekingissä on noin 18 miljoonaa<br />

asukasta sekä 6 miljoonaa<br />

siirtotyöläistä ja koko Kiinassa noin<br />

1,3 miljardia ihmistä. Shanghaihin<br />

arvioidaan valmistuvan uusi pilvenpiirtäjä<br />

joka toinen päivä. Kiinan<br />

muuria on rakennettu lähes 7000<br />

kilometriä ja erilaisia vähemmistökansoja<br />

Kiinassa on 55. Kävinkin<br />

monta mielenkiintoista keskustelua<br />

kiinalaisten kanssa näistä koko- ja<br />

lukumääräasioista. Esimerkiksi jonnekin<br />

matkustaessani kiinalainen<br />

saattoi kertoa minulle kyseisen paikan<br />

olevan melko pieni, noin 7 miljoonan<br />

ihmisen kaupunki. Kun taas<br />

itse kerroin asuvani <strong>Suomen</strong> viidenneksi<br />

suurimmassa kaupungissa,<br />

kiinalaisia naurattivat Turun vaivaiset<br />

170 000 asukasta. Muutenkin<br />

vain harvat ihmiset tiesivät Suomesta,<br />

ja hekin yleensä lähinnä Nokian,<br />

Nightwishin tai Kimi Räikkösen.<br />

Kiinassa ei ollut koskaan yksin,<br />

ympärillä oli aina ihmisiä, yleensä<br />

paljon. Kiinalaiset eivät pidä koskemisesta,<br />

mutta heidän on pakko<br />

mennä toistensa lähelle, kun ihmisiä<br />

on joka paikassa niin paljon. Kiinalaiset<br />

eivät myöskään kävele ellei<br />

ole ihan pakko. Pekingissä tosin<br />

ei voinut kävelläkään. Välimatkat<br />

ovat niin pitkiä, vaikka kartasta sitä<br />

ei uskoisi. Kaupungin reunat eivät<br />

koskaan tuntuneet tulevan vastaan.<br />

Pekingin keskustassa ilma oli<br />

usein niin saasteista, että hengittäminen<br />

oli vaikeaa. Olin lukenut tästä<br />

aiemminkin, mutta en oikein uskonut<br />

kuinka paha tilanne todella<br />

on. Ja tällä hetkellä ilma on aiempaa<br />

vähän puhtaampaa, sillä vuoden<br />

2008 olympialaisia varten oli kaikenlaisia<br />

säännöksiä esimerkiksi autolla<br />

ajamisesta ja sylkemisestä.<br />

Roskia on myös ihan joka paikassa,<br />

jopa keskellä asumatonta luon-<br />

toa. Aluksi tuntui todella pahalta<br />

laittaa kaikki roskat samaan pussiin,<br />

mutta näin onneksi myöhemmin,<br />

kuinka ainakin metalli ja muovi lajitellaan<br />

pois pusseista. Kuulostaa<br />

kliseeltä, mutta Suomesta kaipasin<br />

eniten puhdasta luontoa ja ilmaa,<br />

yksinäisyyttä ja hiljaisuutta sekä<br />

puuroa ja irtokarkkeja.<br />

Tosin Kiinalla on myös paljon<br />

luontoa, jolla ylpeillä, maailman<br />

korkeimmat vuoret, pisimpiä jokia,<br />

kuivinta aavikkoa ja reheviä<br />

viljelysmaita. Yritin käydä mahdollisimman<br />

monessa paikassa, mutta<br />

useammalle reissulle riittää vielä<br />

koskematonta Kiinaa. Kiersin itä-<br />

rannikon suuria kaupunkeja, kiipesin<br />

yhdelle taolaisuuden pyhälle<br />

vuorelle Taishanille, tutustuin terrakottasotilaisiin<br />

ja Shaanxin maakunnan<br />

värikkääseen taiteeseen.<br />

Pitemmillä matkoilla kävin Luoteis-<br />

Kiinassa Xinjiangin rauhattomassa<br />

maakunnassa, uiguurien autonomisella<br />

alueella. Sekä Etelä-Kiinassa<br />

Yunnanin maakunnassa, jossa asuu<br />

suuri osa vähemmistökansoista.<br />

Näin kaikkea ruohomaista ja satelliiteilla<br />

varustetuista jurtista tiibetiläisiin<br />

vuoristikyliin ja vehreisiin riisipeltoihin.<br />

Partiota – mei jou!<br />

Mandariinikiinahan on helppo kieli.<br />

Mei jou tarkoittaa sitä miltä kuulostaakin<br />

eli ei oo, ei ole. Kiinassa ei<br />

harrasteta partiota.<br />

Kiinan tasavallassa perustet-<br />

<strong>Repolainen</strong><br />

tiin ensimmäinen partiolippukunta<br />

vuonna 1912, mutta vuonna<br />

1949 kommunistinen puolue virallisesti<br />

kielsi partion harrastamisen.<br />

WOSM:n ylläpitämän tilaston mukaan<br />

Kiina onkin yksi maailman<br />

kuudesta maasta, jossa ei ole partiotoimintaa.<br />

Muita partiottomia<br />

maita ovat muun muassa Andorra ja<br />

Pohjois-Korea. Kiinassa ainoastaan<br />

joissakin länsimaisissa kouluissa<br />

on partion tyyppistä toimintaa. Esimerkiksi<br />

kuitenkin Hong Kongissa,<br />

jossa on oma Kiinan kansantasavallasta<br />

erillinen lainsäädäntönsä, harrastetaan<br />

aktiivisesti partiota.<br />

Kiinan Kommunistisella puolueella<br />

on oma nuorisojärjestönsä,<br />

Kiinan nuoret pioneerit. Kiinan<br />

nuorilla pioneereilla on samankaltaisia<br />

tunnuksia kuin partiolaisillakin.<br />

Heillä on kaulassaan esimerkiksi<br />

punainen huivi, joka on<br />

symbolisesti pala pioneerien punaisesta<br />

lipusta. Pioneereilla on myös<br />

käsitervehdys, ja heidän tunnuslauseessaan<br />

sanotaan: ”Ole aina valmis,<br />

taistelemaan kommunismin puolesta”.<br />

Lisäksi heillä on laki ja lupaus,<br />

kuten partiolaisillakin. En päässyt<br />

kuitenkaan tutustumaan pioneeritoimintaan;<br />

Kiinassa ei ole helppo<br />

näin ulkopuolisena mennä mukaan<br />

kaikkiin asioihin. Kaikkea ei haluta<br />

näyttää ja kertoa ulkomaalaisille.<br />

Kiina olisi loistava kohde erilaisille<br />

partioprojekteille, muun muassa<br />

roskatalkoille tai kampanjoille<br />

puhtaamman ympäristön puolesta.<br />

Partioihanteiden sanomaa voisi levittää<br />

Kiinassa enemmänkin. Toisaalta<br />

Kiinassa on upeita maisemia<br />

ja reittejä esimerkiksi vaelluksen toteuttamiseen.<br />

Näkeminen ja tekeminen<br />

eivät varmasti lopu kesken.<br />

Lomailu partiosta teki varmasti<br />

hyvää, mutta kyllä sitä silti tuli ikävä.<br />

Etenkin <strong>Suomen</strong> luonnossa toimimista<br />

ja tietysti partioystäviä kaipasin<br />

Kiinassa usein. Onneksi sain<br />

partiopuutokseen heti lääkettä, kun<br />

alle vuorokausi Suomeen paluustani<br />

olinkin jo Reilalla uutta tarmoa puhkuen.<br />

Monta mielenkiintoista tarinaa<br />

jäi vielä kertomatta, mutta jos kiinnostuit<br />

Kiinasta, ota yhteyttä. Kerron<br />

mielelläni lisää.<br />

15

<strong>Repolainen</strong><br />

Paras alaleiri ratkottiin merirosvohenkeen sopivalla köydenvedolla. Voittajaksi selviytyi Europa.<br />

HuHuilua Ahtelan metsissä<br />

Teksti: Sari Jokila, Liedon Eränkävijät • Kuvat: Joni Kuusisto, Turun Mikaelin Siniset<br />

Keskiviikkona 3. kesäkuuta<br />

samoajat eri puolilta<br />

<strong>Lounais</strong>-<strong>Suomen</strong> <strong>Partiopiiri</strong>ä<br />

kapusivat busseihin<br />

määränpäänään Sauvon<br />

Ahtela. Piirin ensimmäinen<br />

samoajille tarkoitettu<br />

leiri, HuHu ’09, oli enää<br />

leiriläisiään vailla.<br />

Viimein bussit kaartoivat leirialueelle,<br />

ja leiriläiset pääsivät jakaantumaan<br />

omiin alaleireihinsä. Kovin<br />

köykäinen ei leirin alku ollut,<br />

sillä heti alkuun samoajat pääsivät<br />

testaamaan taitojaan pt-kisoissa,<br />

mutta se ei juurikaan leiriläisiä haitannut.<br />

Aika metsässä kului yllättävänkin<br />

nopeasti, eikä aikaakaan,<br />

16<br />

kun teltat alkoivat nousta mäen laelle.<br />

Illalla avajaisissa oli suuren draaman<br />

tuntua, kun merirosvot ottivat<br />

yhteen Lemmenlaivan miehistön<br />

kanssa. Asiaa ei kuitenkaan saatu<br />

illan aikana lopullisesti selvitettyä,<br />

vaan jatkoa olisi vielä luvassa. Sitä<br />

odotellessa samoajajoukko suuntasi<br />

iltapalalle ja sieltä joko nukkumaan<br />

tai bilettämään Satama-Caféhen.<br />

Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikanaan,<br />

ja yön tummuessa oli viimeisimpienkin<br />

yökukkujien mentävä<br />

maate.<br />

Aamu alkoi perinteisin partiomenoin,<br />

ensin aamupalalle ja sitten<br />

lipunnostoon. Päivän ohjelmapisteissä<br />

samoajat kulkivat oman<br />

alaleirinsä mukana muun muassa<br />

tutustuen eri maihin, taistelemalla<br />

hurjasti vesillä ja kokeilemalla sumopainia.<br />

Samoajat pääsivät myös tutustumaan<br />

valintansa mukaan erilaisiin<br />

leirin tekemiseen liittyviin pisteisiin.<br />

Muonituspisteellä päästiin<br />

sekoittelemaan erilaisia drinkkejä,<br />

rakentelussa – no, rakenneltiin leirillä<br />

tarvittavia rakennelmia, tiedotuspisteellä<br />

tehtiin reportaaseja leirilehteen<br />

ja ohjelmantekijäpisteellä<br />

suunniteltiin ohjelmaa kesän toista<br />

piirileiriä, Reilaa, varten. Melkoisen<br />

tuhti paketti itse kullekin siis.<br />

Illemmalla oli vuorossa aiempaa<br />

pienempi, alaleirien toteuttama iltaohjelma,<br />

jossa kisailtiin hyvässä<br />

hengessä sekä hiottiin alaleirien<br />

omat huudot kuntoon. Huutojen<br />

jäljiltä toimittajan korvat soivat<br />

edelleen.

Vesisateen lisäksi veteen otettiin kontaktia<br />

myös kanooteilla!<br />

Elämyspuistossa leiriläiset pääsivät<br />

kokeilemaan esimerkiksi sumopainia.<br />

Perjantai oli hyvin samankaltainen<br />

torstain kanssa, eli ohjelmapisteitä<br />

kierrettiin pitkin päivää<br />

kokeillen enemmän tai vähemmän<br />

partiomaisia taitoja. Nauru raikui<br />

ympäri Ahtelan metsiä, eikä edes<br />

tihkusade vaikuttanut haittaavan<br />

samoajien menoa.<br />

Päivällisellä meinasi jo epäusko<br />

iskeä: onko lama saanut otteensa<br />

partiostakin, kun kunnon ruokaa ei<br />

ollutkaan tarjolla niin kuin yleensä?<br />

Ei sentään, vaan iltaohjelmassa oli<br />

tarjolla upea yllätys grilliruokineen<br />

ja pehmistötteröineen. Sitä ennen<br />

oli kuitenkin nautittu mahtavasta<br />

iltaohjelmasta, jossa piraattien ja<br />

risteilymiehistön välinen kahakka<br />

jatkui pääsemättä vieläkään päätökseensä.<br />

Nyt oli myös alaleirien näytettävä<br />

kykynsä ja voimansa köy-<br />

denvedossa sekä selvitettävä, kuka<br />

alaleirinjohtajista olikaan nopein.<br />

Rantabileiden jälkeen juhlat<br />

jatkuivat tuttuun tapaan Satama-Caféssa,<br />

eikä juuri kukaan olisi<br />

malttanut mennä nukkumaan. Illan<br />

ehdoton hitti oli tietenkin bingo,<br />

jonka päätähuimaavat palkinnot takuulla<br />

lämmittivät saajiensa mieltä.<br />

Lauantaina starttasi Hyvä elämä<br />

-tapahtuma, jossa samoajat kiersivät<br />

erilaisia pisteitä oman kiinnostuksensa<br />

mukaan. Tarjolla oli niin<br />

perinteisiä partioleikkejä kuin eksoottista<br />

capoeiraakin, ennakkoluulojen<br />

murtamista elävässä kirjastossa,<br />

aggressioiden purkua lekan<br />

avustuksella vanhaan Saabiin ja<br />

vaikka mitä muuta. Tätä leiriä ei kyllä<br />

kukaan voi väittää tylsäksi ja tavalliseksi,<br />

se on aivan varma!<br />

<strong>Repolainen</strong><br />

Ilta oli haikea, olihan se leirin viimeinen.<br />

Viimeisessä iltaohjelmassa<br />

merirosvot ja risteilymiehistö saivat<br />

viimein välinsä selvitettyä, joten<br />

loppu hyvin, kaikki hyvin. Ilta tosin<br />

ei todellakaan päättynyt iltaohjelmaan<br />

– Satama-Cafén lavalle kipusi<br />

Markus Perttula kitaroineen, ja vielä<br />

hänen lopetettuaankin meininki oli<br />

upea ja tunnelma katossa.<br />

Sunnuntai oli leirin vihoviimeinen<br />

päivä. Touhu oli kuin miltä tahansa<br />

leiriltä viimeisenä aamuna,<br />

eli telttoja purettiin ja tavaroita pakkailtiin,<br />

toiset enemmän ja toiset<br />

vähemmän kiireisinä. Kotimatkalla<br />

busseissa istui väsyneitä, mutta<br />

monta iloista muistoa rikkaampia<br />

samoajia. Tätä leiriä muistellaan<br />

vielä kauan.<br />

17

<strong>Repolainen</strong><br />

Vaeltajat<br />

Nepaliin<br />

ensi keväänä<br />

Teksti ja kuvat: Jussi Nummelin, Piikkiön Tammipartio<br />

Huhtikuussa 2010 suomalaiset vaeltajat<br />

huiputtavat ensimmäisinä eurooppalaisina<br />

lähes 6 000 metriä korkean Baden-Powell<br />

Peakin Nepalissa. Mistä oikein on kysymys?<br />

Lähdetkö mukaan?<br />

Nepal on paljon muutakin kuin vuori<br />

ja lunta. Reissun kesto on reilut<br />

kolme viikkoa ja sen aikana ehditään<br />

paljon. Matkaohjelman avainsanoja<br />

ovat:<br />

Paikallinen partio leiri: Osallistumme<br />

Nepalin partiolaisten Rover-<br />

eli vaeltajaleirille Kathmandussa<br />

ja tutustumme heidän kanssaan<br />

tämän mystisen kaupungin temppeleihin,<br />

nähtävyyksiin, apinoihin ja<br />

arkiseen elämään. Nepalilaiset roverit<br />

ovat 17–25-vuotiaita ja leirille kerääntyy<br />

heitä kaikkialta Nepalista.<br />

Luvassa on siis kansainvälistä partiotunnelmaa<br />

ja ystäviä.<br />

Kehy-projekti: Osallistumme<br />

<strong>Suomen</strong> Partiolaisten kehitysyhteistyöprojektiin<br />

Dhunchessa matkalla<br />

vaelluksen alkupisteeseen.<br />

Autamme siis paikallisia partiolaisia<br />

vessojen rakennuksessa. Tämä<br />

on myös arvostetun Scouts of the<br />

World -awardin ensimmäinen osa,<br />

Löytöretki. Halukkaat voivat suorittaa<br />

homman loppuun matkan<br />

jälkeen jonkin kehy-projektin yhteydessä<br />

osallistumalla SotW-palvelutehtävään.<br />

Vaellus ja huippu: Vaellamme<br />

Langtangin laaksoa ylös, tutustumme<br />

luostareihin, huiputam-<br />

18<br />

me BP-Peakin ja ylitämme vuoret<br />

Kathmandun laaksoon 12 päivän<br />

vaelluksen aikana. Vaelluksella selässämme<br />

on isompi päiväreppu, ja<br />

leiriytymiskamat kulkevat kantajien<br />

mukana. Mukanamme on keittiötiimi<br />

ja riittävästi oppaita ja kiipeilyoppaita.<br />

Päivämatkat ovat noin<br />

4–7 tuntia, huiputuspäivä on tietysti<br />

paljon pidempi. Turvallisuudesta<br />

ei tingitä, ja vaellustiimin osalta<br />

käytössämme ovat alan rautaiset<br />

ammattilaiset. Vaelluksen jälkeen<br />

pääsemme testaamaan Himajalta<br />

virtaavien jokien hurjuuden joko<br />

raftingin ja canyoneeringin merkeissä.<br />

Kulttuuri: Vaellusreitti kulkee<br />

monien vuoristo- ja kukkula-alueiden<br />

kylien läpi, joten paikalliseen<br />

elämänmenoon ja buddhalaiseen<br />

kulttuuriin törmäämme joka paikassa.<br />

Kathmandun lisäksi matkan<br />

loppuvaiheessa ahmimme muinaista<br />

nepalilaista kulttuuria UNESCOn<br />

maailmanperintökohteessa, Bhaktapurissa.<br />

Asenne: Noudatamme reilun<br />

matkailun periaatteita ja luonnollisesti<br />

partioihanteita. Kunnioitamme<br />

paikallista kulttuuria ja haluamme<br />

oppia heiltä. Vastineeksi<br />

Nepalissa sekä tytöt että pojat pääsevät partioon yhtä<br />

lailla ja innostus on suuri.<br />

viemme omaa partio-osaamistamme,<br />

mikä puolestaan hyödyttää Nepalin<br />

partiolaisten kehittyvää vaeltajatoimintaa.<br />

Osa vaeltajaohjelmaasi: Tätä<br />

on SP:n uusi vaeltajaohjelma<br />

käytännössä. Matkalla voit nivoa<br />

omaan vaeltajaohjelmaasi erilaisten<br />

aktiviteettien suorituksia tai toteuttaa<br />

vaikka koko ulkomaan projektin.<br />

Kilke: Jälkifiilistelyt suurleirillä<br />

– mikäs sen rehvakkaampaa!<br />

Käytännön asiat: Lennämme<br />

reittiä Helsinki–Delhi–Kathmandu<br />

ja samaa tietä takaisin. Matkan<br />

hinta tulee olemaan noin 1700 e sisältäen<br />

lennot, majoitukset, kuljetukset,<br />

ohjelmat ja vaelluksen. Vaelluksesta<br />

ja extreme-aktiviteeteista<br />

vastaa paikallinen luotettava ja kokenut<br />

matkanjärjestäjä. Suomalaiseen<br />

staabiin kuuluu 6 jäsentä, jotka<br />

kaikki ovat matkailleet Himalajalle<br />

ennenkin.<br />

Vaellus<strong>ry</strong>hmä kootaan syksyn aikana<br />

ja VIP on 5.10. Reissussa pärjää<br />

kuka tahansa normaalikuntoinen ja<br />

seikkailunhaluinen vaeltaja. Lisätietoja<br />

ilmoittautumisesta ja kaikesta<br />

muustakin reissuun liittyvästä<br />

löydät osoitteesta .

Vanhojen temppeliaukioiden elämä pyörii, kuten se on<br />

satoja vuosia pyörinyt.<br />

Baden-Powell Peak<br />

B-P Peak sijaitsee Langtangin alueella<br />

noin sata kilometriä pääkaupunki<br />

Kathmandusta pohjoiseen.<br />

Langtangin kansallispuisto on erittäin<br />

kaunista aluetta. Laakso lähtee<br />

nousemaan kohti Tiibetin rajaa<br />

noin 2 000 metrin korkeudesta ja sitä<br />

reunustavat molemmilla puolilla<br />

korkeat huiput. Aluetta hallitsee<br />

yli 8 000-metrinen Shishapangma.<br />

Vaelluksen aikana koetaan kaikki<br />

kasvillisuusvyöhykkeet sademetsästä<br />

ylävuoristoon ja jäätikköön.<br />

Vuonna 2006 Nepalin partiolaiset<br />

miettivät, miten juhlistaa partion<br />

satavuotista taivalta itselleen sopivimmalla<br />

tavalla. Samaan aikaan<br />

järjestö halusi lisätä kansainvälisiä<br />

partiokytköksiään ja kehittää samoaja-<br />

ja vaeltajaikäkausilleen uutta<br />

ohjelmaa. Toisaalla kansallisesti vireillä<br />

oli useita projekteja vaellusturismin<br />

kehittämisestä myös muilla<br />

kuin tunnetuilla ja vilkkailla Everestin<br />

ja Annapurnan alueilla. Nepalin<br />

partiolaisten puheenjohtajan<br />

aloitteesta Nepalin hallitus nimesi<br />

5 825 metriä korkean, aiemmin kiipeämättömän<br />

huipun Baden-Powell<br />

Matkan kohde Baden-Powell Peak,<br />

5 825 m. Vuoren kiipeäminen onnistuu<br />

hyväkuntoiselta ilman aiempaa<br />

vuorikiipeilykokemusta osaavan<br />

opastiimin kanssa.<br />

Kuva: Explore Himalaya Travel & Adventure.<br />

Peakiksi osoittamaan kunnioitusta<br />

B-P:lle partioliikkeen perustajana.<br />

Ensimmäinen retkikunta vuorelle<br />

koostui Aasian ja Tyynenmeren<br />

alueen partiolaisista syyskuussa<br />

2007 – partiolaisten juhlavuonna!<br />

Yhteensä 26 partiolaista Australiasta,<br />

Etelä-Koreasta, Taiwanista,<br />

Singaporesta, Hong-Kongista, Malesiasta<br />

ja Nepalista osallistui retkikuntaan<br />

ja 15 onnistui saavuttamaan<br />

huipun. Tämän jälkeen vuorella ei<br />

ole käyty. Seuraavan nousun ovat tekemässä<br />

Nepalin partiolaiset omin<br />

voimin vuoden 2009 syyskuussa – ja<br />

sitä seuraavan suomalaiset!<br />

Baden-Powell Peak on niin sanottu<br />

”trekking peak”, joka tarkoittaa<br />

halvalla kiivettävää huippua. Muuten<br />

vuorikiipeily on Nepalissa melko<br />

kallista ja valvottua puuhaa. Näistä<br />

”vaellushuipusta” osa on nimensä<br />

mukaan saavutettavissa ilman suurempaa<br />

kiipeilyteknistä osaamista,<br />

kun taas osa on teknisesti erittäin<br />

vaativia. B-P Peak on helpoimmasta<br />

päästä ja vaatii ammattitaitoisen<br />

opas<strong>ry</strong>hmän, mutta muuten vuoren<br />

kiipeäminen onnistuu hyväkuntoiselta<br />

partiolaiselta ilman aikaisempaa<br />

kiipeilykokemusta.<br />

<strong>Repolainen</strong><br />

Nepal<br />

• Entinen hindulainen kuningaskunta,<br />

nykyinen demokratia,<br />

jossa noin 25 miljoonaa<br />

asukasta. Pinta-ala vajaa puolet<br />

Suomesta.<br />

• Sijaitsee Intian ja Tiibetin välissä<br />

Himalajalla. 10 maailman<br />

14 yli 8 000-metrisestä huipusta<br />

sijaitsee Nepalissa.<br />

• Suurin uskonto hindulaisuus<br />

ja toiseksi suurin buddhalaisuus.<br />

Maailman köyhimpiä valtioita<br />

• Vaellus- ja muu turismi toiseksi<br />

tärkein elinkeino maatalouden<br />

jälkeen<br />

• Nepalin partiolaiset on perustettu<br />

vuonna 1952 ja tyttöjä<br />

ja poikia on jäseninä yhteensä<br />

28 000. Nepalissa<br />

partiotoiminta tapahtuu koulujen<br />

yhteydessä, partiojohtajien<br />

ollessa lähes poikkeuksetta<br />

koulujen opettajia.<br />

• Nepalin partiolaiset on <strong>Suomen</strong><br />

Partiolaisten kumppanijärjestö<br />

ja <strong>Suomen</strong> Ulkoministeriön<br />

kehitysyhteistyökohde.<br />

19

<strong>Repolainen</strong><br />

Kiltapartio on toimintaa,<br />

kavereita ja hauskaa<br />

yhdessäoloa – ihan kuin<br />

nuorena partiolaisena<br />

omassa lippukunnassa.<br />

Kiltapartiossa nautitaan yhdessäolosta<br />

Teksti: Olli Koskela, Varsinais-<strong>Suomen</strong> Samoilijat • Kuva: Iris Pihkala<br />

– Mihin partioon noi vanhat tädit ja<br />

sedät kuuluvat? Ovatko ne unohtuneet<br />

partioon? kysyy pieni sudenpentu<br />

nähdessään kiltapartiolaisen.<br />

Siis kenet? No, sellaisen lähempänä<br />

eläke- kuin rippikouluikää olevan<br />

partiolaisen, ikipartiolaisen. Sinne<br />

kiltapartiolaisten joukkoon sudenpentu<br />

ohjaa oman isoäitinsä tai -isänsä<br />

ikäisen partiosta kiinnostuneen,<br />

joka vielä muistaa hokeman kerran<br />

partiolainen, aina partiolainen.<br />

– Kiltapartiolaiset retkeilevät,<br />

viettävät yhdessä iloisia hetkiä,<br />

vierailevat erilaisissa paikoissa,<br />

osallistuvat tempauksiin ja joskus<br />

muistelevat vähän vanhoja partiokokemuksiaankin,<br />

kertoo Eeva-<br />

Maija Esko, joka on Raumalla toimivan<br />

Franciscus-killan kiltamestari.<br />

Franciscus-kilta on yksi <strong>Suomen</strong><br />

Pyhän Yrjänän Partiokillat -yhdistyksen<br />

(SPYP) paikalliskilloista ja sitä<br />

kautta maailman laajuisen partiokiltayhteisön<br />

jäsen.<br />

– Osalla kiltapartiolaisista on<br />

vuosien partiokokemus, useimmilla<br />

oma aktiivinen partiokausi jäi aikanaan<br />

muutamaan vuoteen, mut-<br />

20<br />

Kesäkuussa kokoontui pari sataa pohjoismaista kiltapartiolaista Ahvenanmaalle<br />

kiltapartiolaisten Pohjoismaiden ja Baltian alueen tapaamiseen.<br />

ta vanhempana kiinnostus partioon<br />

on herännyt ja löytynyt kiltatoiminnasta,<br />

kertoo Eeva-Maija Esko. Innostus<br />

partiotoimintaan voi syntyä<br />

myöhemmälläkin iällä.<br />

Kiltatoiminta<br />

on kansainvälistä<br />

Kiltapartioinnissa voi osallistua<br />

myös kansainväliseen toimintaan.<br />

Kesäkuun puolivälissä kokoontui<br />

lähes pari sataa kiltapartiolaista<br />

Pohjoismaista Ahvenanmaalle joka<br />

kolmas vuosi järjestettävään kiltapartiolaisten<br />

Pohjoismaiden ja Baltian<br />

alueen tapaamiseen.<br />

– Suomalaiset kiltapartiolaiset<br />

toimivat tapahtuman isäntinä ja<br />

emäntinä, kertoo SPYP:n kiltasihteeri<br />

Iris Pihkala.<br />

Tapaamisen ohjelma oli rakennettu<br />

ahvenanmaalaisen juhannusperinteen<br />

ympärille. Toki perinteiset<br />

partio-ohjelmat, iltanuotio<br />

laulukilpailuineen ja olympialaiset<br />

tukinheittokisoineen kuuluivat ohjelmaan.<br />

– Juhlallinen merimiesteemai-<br />

nen ilta vietettiin parkkilaiva Pommerilla,<br />

kertoo Iris Pihkala kesän<br />

kokemuksista.<br />

– Kiltapartiolaiset nauttivat yhdessäolosta<br />

ja tekemisestä siinä<br />

kuin nuoremmatkin, ja hauskaa oli,<br />

jatkaa Iris.<br />

Euroopan alueella oli tänä kesänä<br />

kolme alueellista kiltatapahtumaa.<br />

Ne kaksi muuta tapaamista olivat<br />

Skotlannissa ja Romaniassa.<br />

<strong>Lounais</strong>-<strong>Suomen</strong> alueella toimii<br />

kymmenen kiltaa, joista osa ruotsinkielisiä.<br />

Raumalaisten noin sadan<br />

kiltapartiolaisen Franciscus-kilta on<br />

SPYP:n suurin kilta. Pienempiä kiltoja<br />

toimii Porissa, Loimaalla, Salossa,<br />

Kemiön saarella ja Turussa.<br />

Kiltapartiotoimintaan sopivan<br />

vanhemman partiolaisen tai partiosta<br />

kiinnostuneen sudenpennut,<br />

niin kuin kaikki muutkin, ohjaavat<br />

kiltapartiolaisten joukkoon.<br />

Lisää tietoa saat vaikkapa: www.<br />

spyp.fi kansainvälisestä toiminnasta<br />

www.isgf.org tai lähestymällä kyselyin:<br />

Olli Koskela, p. 050 550 6606<br />

tai tpyk.kilta@gmail.com tai Eeva-<br />

Maija Esko, p. (02) 825 0482.

Partiokauppa on erinomainen<br />

teknisten<br />

asujen ja jalkineiden<br />

hankintapaikka<br />

Haglöfs Actives<br />

-aluspaita<br />

49,- (59,-)<br />

Halti Tunturisusi<br />

-takki 199,- (285,-)<br />

Jack Wolfskin<br />

-retkeilytakki<br />

lapsille 54,90 (74,95)<br />

Elämyksien Etsijöille<br />

Fjällrävenvillapaita<br />

99,- (125,-)<br />

Haglöfs Jaw Soft<br />

Shell -takki 379,-<br />

(529,-)<br />

Milletkuorihousut<br />

255,- (319,-)<br />

Marmotkäsineet<br />

55,-<br />

www.partiovaruste.fi<br />

TURKU: Läntinen Pitkäkatu 13, 010 3970 510 Ark. 9.30-19, la 9.30-15<br />

RAISIO: Kauppakeskus Mylly, 010 3970 530 Ark. 10-21, la 9-18<br />

SALO: Vilhonkatu 11-13, 010 3970 520<br />

Ark. 9.30-17.30, la 9-14<br />

Jäsenkorttia näyttämällä alennus<br />

suositushinnoista<br />

15<br />

Haglöfs Riot -kuori-<br />

takki 379,- (429,-)<br />

Haglöfs-reisitaskuhousut<br />

119,- (139,-)<br />

Sastaeräpuku<br />

399,- (549,-)<br />

<strong>Repolainen</strong><br />

ja tarjous-<br />

5<br />

hinnoista5<br />

Powerstretchpipo<br />

15,90 (19,-)<br />

Halti-kuoritakki<br />

lapsille 79,90 (99,-)<br />

Verkkokauppamme<br />

Verkkokauppamme<br />

PORI: Yrjönkatu 8, 28100 Pori, 010<br />

3970 540 Ark. 10-18, la 10-14<br />

Verkkokauppamme:<br />

www.ulkoilukauppa.com 21

<strong>Repolainen</strong> Mahtavista valikoimistamme vain laatumerkkejä<br />

Hanwag Banks<br />

-retkeilykengät<br />

149,-<br />

(199,-)<br />

Feelmax-<br />

kevytjalkineet<br />

59,90<br />

SanukSanukjalkineet 49,-<br />

22<br />

Fjällrävenreisitaskuhousut<br />

95,- (126,-)<br />

Haglöfsulkoilujalkineet<br />

119,- (149,-)<br />

Marmottuulitakki<br />

50,-<br />

Meindl Vakuum<br />

-vaelluskengät<br />

239,- (275,-)<br />

Salomon XA Pro GTX<br />

-maastolenkkarit<br />

109,- (139,-)<br />

Merrell Siren<br />

-vapaa-ajanjalkineet<br />

70,- (109,-)<br />

Merrell-jalkineet<br />

verkkorakenteella<br />

72,80 (104,-)<br />

Halti Tangor<br />

-fleece<br />

49,90 (69,90)<br />

Meindl Tunturisusi<br />

-vaelluskengät<br />

239,- (289,-)<br />

Icebugsuunnistuskengät<br />

129,- (159,-)<br />

Keen Newport<br />

Leather 99,- (109,-)<br />

Crocs Baya<br />

-sandaalit<br />

39,90<br />

Pesu- ja kyllästeainepaketti<br />

15,- (21,50)<br />

Nokia<br />

Finntrim<br />

49,- (59,-)<br />

Falke Tk<br />

-vaellussukat<br />

17,90 (21,50)<br />

Nikwaxhoitoaine<br />

8,-<br />

Haglöfs Solid<br />

-kengät<br />

269,- (299,-)

Jäsenkorttia näyttämällä<br />

suositushinnoista pois<br />

Ospreyjunioririnkka<br />

119,- (130,-)<br />

Fjällräven Kånken<br />

-reppu 44,90 (49,-)<br />

Ospreykaupunkilaukku<br />

75,-<br />

Fjällräven Kaijka<br />

-rinkka<br />

alk. 229,- (279,-)<br />

<strong>Repolainen</strong><br />

Haglöfs OXO Osprey React<br />

Halti Zero II<br />

-rinkka<br />

-läppärireppu<br />

-päiväreppu<br />

alk. 199,- (230,-) 55,-<br />

37,90 (44,90)<br />

Savotta<br />

Tuolireppu<br />

29,90 (49,-)<br />

15<br />

Tatonka-<br />

matkailureppu<br />

17,90 (25,-)<br />

Deuter Speedlite<br />

20 -seikkailureppu<br />

55,- (65,-)<br />

ja tarjous-<br />

5<br />

hinnoista<br />

Tatonka Akela 45<br />

-juniorinkka<br />

99,- (125,-)<br />

Ortlieb vedenpitävä<br />

pyörälaukku<br />

79,- (88,-)<br />

Halti Teeri<br />

-metsästysreppu<br />

49,90 (59,90)<br />

Deuter Traveller<br />

55+10SL<br />

179,- (220,-)<br />

Retrohenkinen<br />

Savotta-reppu<br />

35,-<br />

Vedenpitävä<br />

Ortlieb-reppu<br />

169,- (179,90)<br />

23

<strong>Repolainen</strong><br />

Kaikki retkeilytarvikkeet ja varusteet<br />

Itsetäyttyvä<br />

Therm-A-Rest Trail<br />

Lite -alusta 89,-<br />

Petzl Tikka Plus<br />

-otsalamppu<br />

49,90<br />

Luger-minikaukoputki<br />

19,50<br />

Jack Wolfskin<br />

-retkeilytakki<br />

lapsille 54,90 (74,95)<br />

Elämyksien Etsijöille<br />

Haglöfs Slumber<br />

jr -makuupussi<br />

77,-<br />

Halti Hike & Bike<br />

-kupoliteltta<br />

219,- (249,-)<br />

Tunturisusimakuualusta<br />

34,90 (39,50)<br />

OPA-räiskälepannu<br />

15,90 (18,90)<br />

www.partiovaruste.fi<br />

Trangia 25-1 UL<br />

-retkikeitin<br />

59,90 59,90 (79,-)<br />

Suunto-<br />

retkikompassi<br />

17,90 (29,90)<br />

Victorinoxmonitoimityökalu<br />

79,90 (99,-)<br />

Vedenpitävä<br />

kännykkäpussi<br />

19,-<br />

TURKU: Läntinen Pitkäkatu 13, 010 3970 510 Ark. 9.30-19, la 9.30-15<br />

RAISIO: Kauppakeskus Mylly, 010 3970 530 Ark. 10-21, la 9-18<br />

SALO: 24 Vilhonkatu 11-13, 010 3970 520 Ark. 9.30-17.30, la 9-14<br />

Garmin<br />

Oregon 200<br />

GPS 249,-<br />

MSR Pocket<br />

Rocket -kaasukeitin<br />

39,90 (49,-)<br />

Marttiini-<br />

puukko junioreille<br />

23,90 (29,90)<br />

Spork-lusikkahaarukka<br />

1,70 (2,-)<br />

Verkkokauppamme<br />

Verkkokauppamme<br />

PORI: Yrjönkatu 8, 28100 Pori,<br />

010 3970 540 Ark. 10-18, la 10-14<br />

Verkkokauppamme:<br />

www.ulkoilukauppa.com

<strong>Repolainen</strong><br />

Köysirataa, kesää ja Kristusta<br />

Partioripari 1.–9.6.2009<br />

Teksti ja kuva: Laura Kajala, Rantakaarinat<br />

Suomalaisista nuorista<br />

osallistuu rippileirille lähes<br />

90 prosenttia. Yksi nousevista<br />

rippileiriteemoista<br />

on partioripari.<br />

L-SP:n alueella partioripareita on<br />

järjestetty jo useiden vuosien ajan.<br />

Tänä vuonna leireilimme Kunstenniemessä<br />

ja mukana oli nuoria useasta<br />

piiristä. Yhteensä meitä leiriläisiä,<br />

isosia ja työntekijöitä oli<br />

viitisenkymmentä.<br />

Miten partioripari sitten eroaa<br />

tavallisesta rippileiristä? Kaikkien<br />

rippileirien perusajatus on sama:<br />

opettaa kristinuskosta nuorille.<br />

Konfirmaatiossa nuoret vahvistavat<br />

kasteensa ja uskonsa. Kevään aikana<br />

leiriläiset saivat leirikirjeitä, jossa<br />

kerrottiin ennakkotehtävistä ja<br />

leirivalmisteluista, kuten tavallista.<br />

Ensimmäisen kerran tapasimme<br />

<strong>ry</strong>hmänä vasta itse leirillä, kun taas<br />

perusriparilaiset yleensä tapaavat toisiaan<br />

keväällä jo useamman kerran.<br />

Toiminnallisuutta<br />

ja ulkoilmaa<br />

Partioriparillakin on oppitunteja,<br />

mutta me pidämme ne lähes poikkeuksetta<br />

ulkona; katoksen alla,<br />

nuotiopaikalla, rantakalliolla, teltta-aukiolla…<br />

missä vain. Nukumme<br />

teltoissa, emme mökeissä ja usein<br />

muonituksenkin hoidamme itse. Tänä<br />

vuonna söimme kuitenkin poikkeuksellisesti<br />

Kunstenniemen ruokalan<br />

herkkuja.<br />

Partioriparilla oppitunnit ovat<br />

enimmäkseen toiminnallisia, vaikka<br />

<strong>ry</strong>hmäkeskusteluja ja pohdiskeluja<br />

harrastamme mekin. Yhdeksän päivän<br />

ohjelmaan kuului monta oppituntia<br />

joiden aiheina oli idean mukaisesti<br />

esimerkiksi Jumala, Jeesus, Raamattu,<br />

Luominen, Käskyt ja Sakramentit.<br />

Näiden lisäksi halusimme tarjota<br />

myös muunlaista ohjelmaa. Niinpä<br />

leiriin kuului myös melontaa, köysirataliukua<br />

ja isosille korikiipeilyä saunoja<br />

ja uimista unohtamatta.<br />

Viimeisenä kokonaisena päivänä<br />

leiriläiset tekivät päivävaelluksen<br />

Rymättylän kirkolle, josta palatessa<br />

he läpikävivät SPR:n pakolaisenpolun.<br />

Isoset pitävät ripareilla raamiksia<br />

ja iltaohjelmia, eikä partioripari<br />

ole siinä poikkeus. Illat päätimme<br />

usein nuotion ympärillä ja aamuisin<br />

nostimme (kuvitteellisen lipun) ja<br />

pidimme hartauden. Mahtuipa mukaan<br />

leirijumalanpalveluskin, jonka<br />

pidimme Kunstenin leirikirkossa<br />

keskellä metsää.<br />

Partiolaiset osaavat<br />

toimia <strong>ry</strong>hmässä<br />

Itse olen ollut nyt kaksi kesää seurakuntayhtymällä<br />

rippileirityössä.<br />

Viiden tavallisen ja yhden partiorippileirin<br />

jälkeen on herännyt monia<br />

ajatuksia. Partioripari tuntui helpommalta<br />

vetää. Vaikka emme suurimaksi<br />

osaksi tunteneet toisiamme<br />

ennen leiriä, yhdisti meitä kaikkia<br />

yksi tekijä, partio. Sen vuoksi myös<br />

tutustuminen toisiin oli helpompaa,<br />

huolimatta lähes tuplasti suuremmasta<br />

<strong>ry</strong>hmästä kuin mitä tavallisesti<br />

ripareilla on.<br />

Partiolaiset ovat jo oppineet toimimaan<br />

<strong>ry</strong>hmässä, pistämään leirin<br />

pystyyn, olemaan leirillä, hoitamaan<br />

erilaisia velvollisuuksia ja hiljentymään<br />

silloin, kun sille on aikansa.<br />

Partiolaiset ovat avoimia kaikelle,<br />

he ovat valmiita leikkimään tyhmiäkin<br />

leikkejä pahimmassa murrosiässä<br />

– ja aikuisenakin. Partiolaisiin voi<br />

luottaa, he ovat tottuneet sääntöihin<br />

ja niiden noudattamiseen ja tietävät,<br />

että siten kaikki sujuu sutjakkaammin.<br />

Partiolainen ymmärtää<br />

milloin hän on tehnyt väärin ja osaa<br />

pyytää anteeksi. Nämä kaikki asiat<br />

saivat leirin toimimaan äärettömän<br />

hyvin. Mukavia ja hyviä ovat myös<br />

perusriparit, mutta partioriparissa<br />

on sitä jotain: kypsyyttä, hyvää itsetuntoa<br />

ja pilkettä silmäkulmassa.<br />

I see, from the sky, that my head,<br />

is really big. Eli lämpimät terveiset<br />

kaikille riparilla olleille.<br />

Seuraava partioripari järjestetään<br />

7.–16.6.2010 Houtskärissä. Ilmoittautuminen<br />

Partio toimistoon.<br />

25

<strong>Repolainen</strong><br />

Puolitoista kuukautta<br />

partiopurjehduksella<br />

Kun Kupittaan Henrikinpoikien koulutusalus<br />

S/y Henrika palasi elokuun alussa kotiin<br />

Heinänokan partiovenesatamaan, oli kotisatamasta<br />

lähdöstä kulunut 43 päivää.<br />

Merimaileja tuona aikana kertyi lähes<br />

2400. Matkaan mahtui useampi<br />

purjehdusosuus ja kaiken kaikkiaan<br />

aluksella purjehti ainakin 46 eri<br />

henkilöä yhdeksästä lippukunnasta.<br />

Valtaosa osallistujista oli oman lippukunnan<br />

väkeä, mutta joka osuudella<br />

purjehti myös muiden lippukuntien<br />

edustajia.<br />

Pitkän yhtämittaisen purjehdussarjan<br />

perusta oli osallistuminen<br />

Tall Ships’ Race 2009 Baltic -tapahtumaan.<br />

Osallituminen kilpailuihin<br />

on lippukunnallemme vuodesta 1996<br />

jatkunut katkeamaton perinne.<br />

Tapahtuma alkoi Puolan Gdyniassa<br />

2.7. ja ensimmäinen kilpailu<br />

purjehdittiin Gdyniasta Pietariin,<br />

josta purjehdittiin Cruise in Company<br />

-osuudella Turkuun. Turusta<br />

toinen kilpailuosuus kulki Gotlanti<br />

länsipuolelta kiertäen Liettuan Klaipedaan.<br />

TSR-tapahtumassa miehistön<br />

alaikäraja on 15 vuotta, joten<br />

siirtopurjehdukset lähtö- ja päätesatamiin<br />

on tapana hyödyntää<br />

nuorempien partiolaisten matkapurjehduksiin.<br />

Tällä kertaa yhdistimme<br />

tapahtumaan noin viikon<br />

mittaisen matkapurjehduksen Turusta<br />

Ruotsin Kalmariin, jolle osallistui<br />

15 partiolaista. Siirto- ja kilpailuosuuksilla<br />

miehistö vaihteli 7 ja 17<br />

henkilön välillä. Näin ollen saimme<br />

tapahtuman aikana tarjottua mat-<br />

26<br />

kapurjehduskokemusta suurelle<br />

joukolle eri-ikäisiä partiolaisia eri<br />

lippukunnista.<br />

Partiotoimintaa<br />

parhaimmillaan<br />

Meillä meripartiolaisilla lienee käsitys<br />

kansainvälisistä matkapurjehduksista<br />

ja TSR-kilpailuista, mutta<br />

moni varmasti ihmettelee, miksi<br />

osallistumme Tall Ships’ Race -tapahtumiin<br />

ja haluamme erityisesti<br />

tarjota matkapurjehduskokemusta.<br />

Ulkomaille suuntautuvat matkapurjehdukset<br />

ja etenkin TSR-tapahtumat<br />

ovat mitä kansainvälisintä<br />

toimintaa. Tapahtumissa tärkein<br />

palkinto jaetaan alukselle, joka on<br />

parhaiten edistänyt kansainvälistä<br />

ystävyyttä ja toisten kulttuurien<br />

ymmärtämistä. Tapahtuma on siis<br />

hyvin lähellä partiolaisten kv-kasvatuksen<br />

periaatteita.<br />

Henrikan päällystö ja miehistö<br />

vieraili muilla aluksilla, kutsui muiden<br />

alusten miehistöä ja päällystöä<br />

vierailuille ja tutustui eri maista<br />

lähtöisin oleviin ihmisiin sekä<br />

myös paikalliseen elämänmenoon.<br />

Pietarista Kotkaan mukana oli jopa<br />

tanskalainen miehistön jäsen tutustumassa<br />

suomalaiseen meripartiotoimintaan.<br />

Pystyimme tarjoamaan etenkin<br />

venekunnanjohtajaikäisille osallis-<br />

Teksti: Tommi Tähtinen, Kupittaan Henrikinpojat •<br />

Kuvat: Akseli Silfver, Kupittaan Henrikinpojat<br />

tujille kansainvälisyys- ja kulttuurikasvatusta,<br />

jota muuten on nuorille<br />

noin kokonaisvaltaisesti vähän tarjolla.<br />

Osallistuminen purjehdustapahtumaan<br />

eri Itämeren maissa, kymmenistä<br />

eri maista tulevien purjealusten<br />

joukossa tarjoaa näköalan<br />

moniin eri kulttuureihin ja toimintatapoihin.<br />

Avoimin mielin toteutettu<br />

partiomatkailu auttaa katsomaan<br />

sekä muita että omaa kulttuuriamme<br />

uudella tavalla.<br />

Matkapurjehdus on myös meripartiota<br />

parhaimmillaan. Pidemmät<br />

merelläolojaksot kasvattavat osallistujia<br />

sekä ihmisinä että purjehdustaidoiltaan.<br />

Vuorokaudesta toiseen<br />

jatkuva vahtipalvelus aaval la merellä<br />

eri olosuhteissa vaatii sopeutumista<br />

jokaiselta miehistön jäseneltä.<br />

Taidot karttuvat matkapurjehduksella<br />

usein enemmän kuin koko kesän<br />

viikonloppupurjehduksilla yhteensä.<br />

Vastuutehtävät pidemmällä matkapurjehduksella<br />

tarjoavat varsin<br />

suuria haasteita. Esimerkiksi kahdelle<br />

15-vuotiaalle venekunnanjohtajalle<br />

oli varmasti antoisa haaste<br />

suunnitella ulkomaanpurjehduksen<br />

ruokahuolto. Huomioitava oli ruoan<br />

täydennysmahdollisuudet aluksen<br />

liikkeiden mukaan, mahdolliset<br />

ruokien pilaantumiset, merellä olon<br />

odottamaton pitkittyminen, ruoan

Anna Leisvuori ruorissa. Mikko Halonen ja Ville<br />

Märsynaho nostamassa<br />

Jib-purjetta.<br />

valmistuksen pahimmassa tapauksessa<br />

estävät sääolosuhteet, kohdemaan<br />

sanakirja kaupassa pärjäämiseksi<br />

ja paljon muuta.<br />

Ikimuistoisia hetkiä,<br />

mainetta ja kunniaa<br />

Tekemämme matka kaikkine osineen<br />

oli kivaa ja mielenkiintoista aikaa.<br />

Tätä seikkaa ei sovi väheksyä.<br />

Pystyimme tarjoamaan aktiivi-ikäisille<br />

nuorille elämyksiä ja matkoja<br />

jotka jättävät elinikäisiä muistoja<br />

ja joista riittää jutun juurta vuosiksi.<br />

Tämä merkitsee myös lippukunnalle<br />

todella paljon. Tällaiset partiomatkat<br />

antavat uutta innostusta<br />

toimintaan ja sitouttavat nuoria toimintaan.<br />

Aktiivisessa käytössä oleva<br />

koulutusalus on mitä parhain sitouttamisväline,<br />

joka saa nuoret<br />

pysymään mukana lippukunnan toiminnassa<br />

aikuisiksi asti.<br />

Ikään kuin kaupan päälle lippukuntamme<br />

ja koko lounaissuomalainen<br />

meripartiotoiminta saivat<br />

julkisuutta, kun kaikille – myös itsellemme<br />

– yllätyksenä aluksemme<br />

voitti ensimmäisen kilpailun Gdyniasta<br />

Pietariin. Harvoin yksittäinen<br />

lippukunta pääsee Kymmenen<br />

uutisiin, iltapäivälehteen, Turun Sanomiin<br />

ja kolmeen paikallisradioon<br />

keräämään positiivista julkisuutta<br />

partioliikkeelle. Myös Venäjällä<br />

päästiin tiedotusvälineisiin, kun<br />

voittajille palkinnon luovutti itse<br />

Venäjän pääministeri Putin.<br />

Matkakokonaisuutta voi pitää<br />

jälkikäteen onnistuneena, vaikka<br />

alus varusteineen onkin kovan käytön<br />

ja suolaisempien vesien jäljiltä<br />

maailmaa nähneen näköinen ja vaatii<br />

maalia, purjelankaa ja paljon talkootyötä.<br />

Hienoja ikimuistoisia hetkiä noihin<br />

43 päivään ja yöhön mahtui monia.<br />

Niitä oli sekä merellä että satamissa,<br />

niitä tarjosivat yhtäältä<br />

kilpailun voiton tuoma menestyksen<br />

huuma ja toisena hetkenä turvallinen<br />

satamaan pääsy teknisten<br />

ongelmien jälkeen.<br />

Kesän muistot kantavat meitä<br />

eteenpäin ja antoivat mm. konkreettisen<br />

haaveen ja haasteen ensi<br />

kesälle: tavoitteemme on osallistua<br />

Tall Ships Race -kilpailuun Pohjanmerellä<br />

ja purjehtia siinä yhteydessä<br />

Belgiaan saakka. Kyseessä olisi aluksellemme<br />

ja lippukunnallemme ensimmäinen<br />

purjehdus Itämeren ulkopuolelle.<br />

Yhden tai kahden suuremman<br />

partioaluksen osallistuminen eri<br />

lippukunnista kootuin miehistöin<br />

olisi lounaissuomalaisen meripartiotoiminnan<br />

kohokohta ensi kesälle.<br />

Toivon mukaan matkan vaatimat<br />

varsin mittavat hankinnat ja<br />

kunnostukset on mahdollista tehdä<br />

talven aikana ja tavoite toteutuu<br />

ensi kesänä. Sitä ennen jatkamme<br />

kuitenkin purjehduskautta 2009 kotivesillä<br />

viikonloppu- ja iltapurjehdusten<br />

muodossa.<br />

Kirjoittaja toimi Henrikan kipparina<br />

etapeilla Turku–Kalmar ja Turku–<br />

Klaipeda–Turku.<br />

Tall Ships’ Races<br />

<strong>Repolainen</strong><br />

Eveliina Tomberg kättelemässä<br />

Vladimir Putinia.<br />

• Kansainvälinen nuorisopurjehdus<br />

(Sail Training) -tapahtuma,<br />

jota järjestää Sail Training<br />

International (STI)<br />

• Ensimmäinen kilpailu<br />

vuonna 1956, tavoitteena pelastaa<br />

nopeasti katoamassa<br />

olleita purjelaivoja jälkipolville<br />

ja kouluttaa nuoria purjehtimaan<br />

näillä aluksilla<br />

• Osallistujista suuren osan<br />

muodostavat eri maiden merivoimien<br />

koululaivat, eri maiden<br />

Sail Training -yhdistysten<br />

ja järjestöjen alukset, partioalukset<br />

sekä yksityisveneet<br />

• Tapahtumia joka vuosi eri<br />

puolilla maailmaa, Itämerellä<br />

keskimäärin joka 4. vuosi<br />

• Sääntöjen mukaan vähintään<br />

puolet miehistöstä pitää<br />

olla 15–25 vuotiaita<br />

• Meripartio on Suomessa<br />

yksi merkittävä Sail Trainingin<br />

muoto. Suomea edustaa<br />

STI:ssa virallisesti <strong>Suomen</strong><br />

Purjelaivasäätiö.<br />

27

<strong>Repolainen</strong><br />

Maakrapu<br />

veneilee<br />

Teksti ja kuvat: Jaana Ketola, Euran<br />

Peurat<br />

Veneohjaajakurssilla<br />

teoria kohtaa käytännön,<br />

vaikka teoria olisi hieman<br />

huonomminkin hallussa.<br />

Mitä tapahtuu maapartiolaiselle,<br />

kun hän innostuu<br />

opiskelemaan purjeveneilyä<br />

ihan tosissaan.<br />

Lokakuussa 2008 selaan kurssitarjontavihkosta.<br />

Ensi vuonna voisikin<br />

osallistua jollekin partiokurssille<br />

pitkästä aikaa. Silmiini osuu ilmoitus<br />

veneohjaajakurssista. Sinne!<br />

Olenhan aina haaveillut omasta veneestä,<br />

pitäähän sitä koulutus hankkia<br />

ennen veneen ostoa, tuumin.<br />

Sen enempää kurssisisältöön tutustumatta<br />

ilmoittaudun kurssille<br />

avoimin mielin. Kyllä siellä yksi<br />

maapartiolainen pärjää.<br />

Tammikuussa tulee ensimmäinen<br />

kurssikirje, kutsu pääsykokeisiin.<br />

Tavoilleni uskollisena perehdyn<br />

kurssikirjeeseen vasta pääsykoetta<br />

edeltävänä iltana. Kirjeessä kurssinjohtaja<br />

kehottaa palauttamaan<br />

mieleen jo aiemmin opitut merikarttamerkit,<br />

navigointilaskut ja<br />

väistämissäännöt. Mitä ihmettä!<br />

Enhän minä ole tällaisista koskaan<br />

28<br />

Eläkeläisvartio eli Mikko, Timo ja Jaana.<br />

kuullutkaan enkä eläissäni soutupaattia<br />

kummempaa ohjannut.<br />

Totean, että yhdessä yössä ei<br />

moisia asioita opita, joten seuraavana<br />

aamuna laitan kurssinjohtajalle<br />

viestin, etten osallistu pääsykokeeseen.<br />

Mutta partiossahan ei ole totuttu<br />

luovuttajiin, ja näin ollen ei kurssinjohtaja<br />

päästä minua helpolla.<br />

Saan kutsun osallistua kurssille tekemättömästä<br />

pääsykokeesta huolimatta.<br />

Kurssinjohtaja vannottaa<br />

minua opettelemaan merikarttamerkit<br />

ja väistämissäännöt ennen<br />

kurssia. En sitten sitäkään viitsinyt<br />

tehdä ja se totisesti kostautui.<br />

Maaliskuisena perjantaina jännittyneenä,<br />

ja vähän nolonakin,<br />

pakkasin kurssitavarat reppuuni ja<br />

suuntasin kurssille. Luvassa oli tiivis<br />

teoriapainotteinen viikonloppu.<br />

Jo perjantai-iltana tuli selväksi,<br />

että merikarttamerkit ja väistämissäännöt<br />

olisi kannattanut opetella<br />

etukäteen. Niin tiivis oli opetuksen<br />

tahti. Lauantai sujuikin koko päivä<br />

navigoinnin parissa. Harpin ja kolmioviivaimen<br />

avulla laskettiin merikartoista<br />

etäisyyksiä ja sijainteja.<br />

Päivän huipennus oli kuitenkin vierailu<br />

Merikoululla, jossa oli luvassa<br />

pelastautumisharjoituksia uima-<br />

altaassa.<br />

Harjoittelimme <strong>ry</strong>hmäkelluntaa<br />

ja <strong>ry</strong>hmäuintia. Vaikein osuus oli pelastuslautalle<br />

nousu. Enpä olisi ikinä<br />

uskonut, että se voi olla niin hankalaa,<br />

ottaen huomioon, että olimme<br />

sisällä uima-altaassa uimapuvuissa.<br />

Mitä se olisikaan kaikki vaatteet<br />

päällä, syksyisellä, myrskyävällä merellä<br />

veden ollessa hyytävän kylmää.<br />

Sunnuntaina oli luvassa teoriaosion<br />

koe. Ja tässä kohtaa kostautui<br />

se, etten ollut noudattanut kurssinjohtajan<br />

neuvoa opetella merikarttamerkkejä<br />

ym. etukäteen.<br />

Navigointiosuus kokeesta meni<br />

yllättävän hyvin, kiitos hyvien opettajien,<br />

mutta muuten koe meni niin<br />

kehnosti, että ehdot tuli. Käytännön<br />

osalle ei ole asiaa ennen kuin on<br />

kotiläksyt tehty. Nippu merikarttamerkkejä,<br />

päivälippuja, väistämissääntöjä<br />

ja valoja sain opeteltavakseni.<br />

Laineilla keinui<br />

pieni lautta vain<br />

Toukokuisena perjantaina kotiläksyt<br />

tehneenä pakkasin pari kassillista<br />

vaihtovaatteita mukaan ja lähdin<br />

merelle viikonlopuksi. Edessä oli<br />

kurssin käytännön osa.

Rannassa meidät jaettiin vartioihin<br />

ja näissä muodostelmissa<br />

suuntasimme paatteihin ja merelle.<br />

Meidän vartio sai Meripurakan ensimmäiseksi,<br />

ja sitä oli – uskomatonta<br />

kyllä – helpoin hallita, vaikka<br />

se olikin suurin. Pätevillä kouluttajilla<br />

saattoi tietysti olla vaikutusta<br />

asiaan. Tuntien seilaamisen jälkeen<br />

kiinnitimme Meripurakan Partiokarin<br />

laituriin. Kyllä uni maittoi.<br />

Aamulla heräsin tunteeseen, että<br />

koko Partiokarin mökki keinui ja oli<br />

huono olo. Ei ole maakrapu tottunut<br />

tällaiseen vesillä oloon. Pahoinvointilääkettä<br />

poskeen ja aamupalan jälkeen<br />

my-veneellä merelle. Tuntuipa<br />

my pieneltä Purakan jälkeen ja vaikeammalta<br />

ohjata.<br />

Vuorottelimme ohjauksessa sekä<br />

purjeissa ja turvallisesti pääsimme<br />

lounastamaan Partiokariin. Lounaan<br />

jälkeen vuorossa oli Purakkaa<br />

pienempi purjevene Lady Olave,<br />

jonka ohjaamisesta ei meinannut<br />

tulla mitään. Sain ohjeeksi kääntää<br />

pinnaa tuulen suuntaan, mutta mistä<br />

minä tiedän mistä tuulee?!<br />

Hyvillä neuvoilla ja ohjausvuoroa<br />

vaihtamalla selvisimme tästäkin<br />

reissusta takaisin tukikohtaamme<br />

Partiokariin. Saunan ja päivällisen<br />

jälkeen olisi jo uni maittanut, mutta<br />

kun ollaan veneilyä tultu opetelemaan,<br />

niin merelle matkamme taas<br />

johti. Tällä kertaa vuorossa oli myvene<br />

eikä reissu näin ollen kestänyt<br />

kovin kauan, koska Partiokariin oli<br />

palattava jo ennen pimeän tuloa.<br />

Mikko Purakan ruorissa Timon tähystäessä.<br />

Ohjaamisesta meinasi muodostua<br />

jo todellinen ongelma. Liekö<br />

väsymys jo painanut, kun en saanut<br />

hallittua venettä ollenkaan, ja<br />

kivikkoisessa paikassa oli turvauduttava<br />

jo kouluttajien apuun. Väljemmillä<br />

vesillä taas uskaltauduin<br />

ohjaamaan, ja se sujuikin vähän paremmin,<br />

mutta ei hyvin vieläkään.<br />

Lihapiirakka parilla nakilla yöpalaksi<br />

ja nukkumaan.<br />

Heräsin jo tuttuun keinutukseen,<br />

päivä alkoi taas pahoinvointilääkkeellä.<br />

Tuleekohan minusta<br />

Purjeet ylös. Meripurakk'.<br />

<strong>Repolainen</strong><br />

kunnon veneilijää ikinä, kun aina<br />

vain näin paljon keinuttaa?<br />

Aamulla laitoimme Partiokarissa<br />

paikat järjestykseen ja lounaan jälkeen<br />

oli loppupurjehduksen vuoro<br />

Lady Olavella. Tällä kertaa oli vähän<br />

sellainen fiilis, että voisin jopa oppia<br />

ohjaamaan venettä. Viikonlopun<br />

päätteeksi kiinnitimme paatit Kuuskarin<br />

rantaan ja saimme kurssitodistukset.<br />

Ja sellaisen sain minäkin,<br />

alkuvaikeuksista huolimatta.<br />

29

<strong>Repolainen</strong><br />

Luontopolku<br />

syntyi yhteistyössä<br />

Teksti: Hanna Alin, Partio-Puhurit •<br />

Kuvat: Kaija Vähä-Vahe, Partio-Puhurit<br />

Partiolaisten ja seurakuntien yhdessä<br />

toteuttama Kunstenniemen uusi Avainreitti<br />

vie keskelle lehtomaisemaa.<br />

Partiolaisten yhteistyöstä seurakuntien<br />

kanssa käydään jatkuvaa keskustelua.<br />

Pohdintoja herättää ennen<br />

kaikkea se, miten osapuolet voisivat<br />

mielekkäällä tavalla tukea toistensa<br />

toimintaa. Eräs esimerkki onnistuneesta<br />

yhteistyöprojektista on juuri<br />

valmistunut Kunstenniemen Avainreitti,<br />

joka on Rymättylässä sijaitsevalle<br />

Kunstenniemen leirikeskuksen<br />

alueelle rakennettu lähes 30 rastin<br />

luontopolkuverkosto. Reitin suunnitteluun<br />

ja toteutukseen osallistui<br />

myös partiolaisia, ja projekti vietiin<br />

päätökseensä toukokuussa 2009.<br />

Kunstenniemen Avainreitin<br />

suunnitteli ja toteutti Turun ja Kaarinan<br />

seurakuntayhtymän edustajista<br />

ja vapaaehtoisista partiolaisista<br />

koottu pieni työ<strong>ry</strong>hmä. Koko<br />

projekti aloitettiin keväällä 2008,<br />

jolloin työ<strong>ry</strong>hmä suunnitteli yhdessä<br />

reitin rakennetta, ideaa ja sisältöä.<br />

Luontopolun rastipisteiden ja<br />

materiaalien kuvituksesta vastasi<br />

projektissa Minttu Vikstén Henrikin<br />

Tapulitytöistä. Rastipisteiden ja<br />

ohjaajan kansion tekstit puolestaan<br />

laati Hanna Alin Partio-Puhureista.<br />

Reitin valmistuttua avajaiset päästiin<br />

pitämään melko tarkkaan vuoden<br />

kuluttua projektin aloituksesta.<br />

Avajaispäivänä lauantaina 16.<br />

toukokuuta Kunstenniemessä kävi<br />

kuhina, sillä leirikeskuksen alueelle<br />

saapui niin seurakunnan eri<br />

toimintamuotojen <strong>ry</strong>hmiä, par-<br />

30<br />

tiolaisia kuin yksityisiä henkilöitä.<br />

Luontopolkuun tutustumisen ohella<br />

ohjelmassa oli mm. Kas kummaa!<br />

-nukketeatterin luonnonsuojelusta<br />

kertova esitys. Lisäksi luontoasiantuntijat<br />

pitivät pieniä esittelytuokioita<br />

muun muassa lehtometsistä ja<br />

Itämeren suojelusta. Partiotoimintaa<br />

esiteltiin leirikeskuksen telttaleirialueella<br />

mallileirin muodossa.<br />

Mallileirissä leiriään vietti tuona vii-<br />

Kunstenniemen luonto on täynnä<br />

yksityiskohtia. Pähkinäpensaiden<br />

suojassa kasvaa paljon kieloja ja<br />

valko vuokkoja.<br />

konloppuna turkulainen yhteislippukunta<br />

Partio-Puhurit.<br />

Luontevasti luontoaiheita<br />

leireille<br />

Kunstenniemen Avainreitti tutustuttaa<br />

alueella elävään luontoon,<br />

muistuttaa ympäristönsuojelun<br />

tärkeydestä sekä perehdyttää leirialueen<br />

monivaiheiseen historiaan.<br />

Luontopolun rastit voi kiertää yksin tai yhdessä. Ryhmässä kun mennään,<br />

on paljon mukavampaa jakaa kokemuksia.

Mallileirin leiriportti pystytettiin yhteistyöllä. Sampsa<br />

Murro, Mikko Ylinen ja Janne Närvänen toimivat rakennusmestareina.<br />

Reitin varrella on näihin kolmeen<br />

edellä mainittuun osa-alueeseen<br />

teemautuvia rastipisteitä, joihin<br />

liittyvää lisätietoa ja -materiaalia<br />

on laadittu Kunstenniemen Avainreitin<br />

ohjaajan kansioon. Esimerkiksi<br />

kustakin osa-alueesta on laadittu<br />

valmis tietokilpailu, jonka voi<br />

järjestää vaikkapa luontopolkukierroksen<br />

päätteeksi. Ohjaajan kansio<br />

löytyy kustakin leirikeskuksen majoitusrakennuksesta<br />

ja lisäksi leirikeskuksen<br />

keittolarakennuksesta.<br />

Kansion tarkoituksena on ennen<br />

kaikkea tukea erilaisten <strong>ry</strong>hmien<br />

ohjaajia luontopolun hyödyntämisessä<br />

leireillä.<br />

– Nuorten ympäristö- ja luontotietämystä<br />

tulisi tukea, sillä vain<br />

ymmärtämällä ympäristöämme<br />

voimme oppia huolehtimaan siitä.<br />

Kunstenniemen luonto on aivan<br />

erityislaatuinen, ja on hienoa, että<br />

voimme tarjota näin hienon mahdollisuuden<br />

tutustua siihen monipuolisesti,<br />

kertoo leirikeskuksista<br />

vastaava nuorisosihteeri ja Kunstenniemen<br />

Avainreitti -projektista<br />

vastannut Marja Ruusu luontopolkuverkoston<br />

lähtökohdista.<br />

Monipuolinen reitti<br />

antaa elämyksiä<br />

Luontopolku polveilee Kunstenniemen<br />

leirikeskuksen upeassa maastossa,<br />

ja reitillä kulkija saa hyvän<br />

katsauksen lounaissuomalaiseen rehevään<br />

tammilehtometsään. Kauniisti<br />

kaartuvat pähkinäpensaat, tiheät<br />

kielo- ja valkovuokkopeitteet<br />

sekä sadat vanhat rosoiset tammet<br />

kiehtovat kauneudellaan. Avainreitin<br />

varrelle on rakennettu myös<br />

luontotorni korkealle näköalapaikalle,<br />

josta voi hämmästellä upeaa<br />

saaristomaisemaa, tarkkailla merilintuja<br />

tai kiikaroida etäällä siintävää<br />

kummelia.<br />

Polkuverkoston rastitekstit tarjoavat<br />

monipuolisesti luontotietoutta<br />

ja kiinnittävät huomion<br />

Kunstenniemen luonnon yksityiskohtiin<br />

käävistä jääkauden jälkiin.<br />

Rasteilla kannustetaan ympäristöystävällisiin<br />

valintoihin leirillä<br />

ja leirille tullessa. Polulla muistutetaan<br />

myös Itämeren suojelun tärkeydestä.<br />

Polkuverkostossa leirialueen<br />

historiasta kerrotaan kuvin ja kertomuksin.<br />

Ympäristönsuojelun valintoihin<br />

opastaa Ekokurre-maskotti,<br />

jonka ohjeita on kiinnitetty lisäksi<br />

leirialueen majoitusrakennusten sisätiloihin.<br />

<strong>Repolainen</strong><br />

Kunstenniemen Avainreitin varrelle on rakennettu<br />

myös luontotorni. Torniin kiipeämällä voi nähdä vaikkapa<br />

merikotkia.<br />

Kunstenniemi<br />

Kunstenniemen leirikeskus Rymättylässä<br />

on suurin Turun ja<br />

Kaarinan seurakuntayhtymän<br />

neljästä leirikeskuksesta. Alueella<br />

on ollut leiritoimintaa jo<br />

yli 60 vuotta. Joka kesä Kunstenniemen<br />

leirikeskuksessa<br />

viettää leirejä kolmisen tuhatta<br />

leiriläistä.<br />

Muita Turun ja Kaarinan<br />

seurakuntayhtymän leirikeskuksia<br />

ovat Heinänokka ja Sinappi.<br />

Näiden leirikeskusten lisäksi<br />

seurakuntayhtymällä on<br />

Houtskarissa erähenkinen leirialue,<br />

joka pyritään säilyttämään<br />

mahdollisimman luonnonmukaisena<br />

ja erityisesti<br />

partiolaisten käyttöön sopivana.<br />

Koska Kunstenniemen<br />

Avainreitti -luontopolku sijaitsee<br />

leirikeskuksen alueella,<br />

toivotaan luontopolulla vierailijoita<br />

ilmoittamaan ennalta<br />

saapumisestaan. Ilmoituksen<br />

voi tehdä leirikeskuksen hoitajalle.<br />

Kunstenniemen leir<br />

i k e s k u k s e n h o i t a j a :<br />

Hanna Arhi- Sahlsten,<br />

p. (02) 252 2879, 040 341 7576.<br />

31

<strong>Repolainen</strong><br />

32<br />

Yhdistä pisteet ja auta hiiri<br />

juuston luo.<br />

Hyvä.<br />

Ja nyt kohtalaisen helppojen pankki-ja vakuutuspalvelujen pariin:<br />

op.fi/nuoret<br />

Olemme nähneet paljon vaivaa sen eteen, että asiakkaamme voisivat nähdä mahdollisimman<br />

vähän vaivaa. Siinä on mielestämme palvelun ja palvelemisen ydin.

Miilunvartijoiden Lapin valloitus<br />

Teksti: Marita Hakala, Jämijärven Miilunvartijat Kuvat: Virpi Havi, Jämijärven Miilunvartijat<br />

Yli nelikymmenpäinen<br />

joukko Jämijärven Miilunvartijoita<br />

kävi kesäkuussa<br />

valloittamassa Lapin<br />

tuntureita ja jänkiä.<br />

Perjantaina 5:nä kesäkuuta määränpäänä<br />

oli Kittilässä Aakenustunturin<br />

juurella sijaitseva Totovaara.<br />

Linja-autosta noustessamme Totovaaran<br />

pihassa lunta leijaili ilmassa,<br />

näin varmasti jokainen heräsi.<br />

Matkassa meitä oli mukana kaiken<br />

kaikkiaan 43, sudenpennusta<br />

johtajaan. Totovaaran kämpän kerrossängyissä<br />

saivat ensimmäisen<br />

yön nukkua myös vaellukselle lähtevät.<br />

Jatkossa kämppä oli päiväretkiläisten<br />

tukikohtana. Ensikertalaisia<br />

oli matkassa runsaasti, siksi heti alkajaisiksi<br />

Anttisen Pertsa ohjeisti<br />

rinkan pakkaamisessa.<br />

Pipot päässä ja hanskat käsissä<br />

lähdimme koko porukka nousemaan<br />

Aakenustunturille. Metsän<br />

rajassa olikin sitten ruokatauon aika.<br />

Nuudelit ja lämpimät kupit pantiin<br />

kiehumaan. Aakenustunturin<br />

kipuaminen oli vaellukselle lähtijöille<br />

hyvää harjoitusta tulevia päiviä<br />

varten.<br />

Sunnuntaiaamuna joukkomme<br />

jakaantui. Päiväretkiläiset lähtivät<br />

erähenkisen kuljettajan Esa Ala-<br />

Jaakkolan johdolla kohti Pallasta<br />

ja seuraavana päivänä Leville. Päiväretkiläiset<br />

tutustuivat myös luon-<br />

Yhteiskuva Aakenustunturilta.<br />

topolkuun, joka lähtee Totovaaran<br />

pihasta. Vaeltajat lähtivät Moloslehdossa<br />

sijaitsevaa porokämppää<br />

kohti. Matkalla ihastelimme naavakoivuja<br />

ja jättimäisiä muurahaispesiä.<br />

Perillä laitettiin teltat pystyyn<br />

ja <strong>ry</strong>hdyttiin ruuanlaittoon, hikiset<br />

vaatteet, sukat ja kengät vietiin<br />

porokämpään kuivumaan. Päivän<br />

päätteeksi viihdyttiin nuotiolla laulellen,<br />

Virpin sekä Liisan paistamia<br />

lettuja syöden.<br />

Porokämpältä matka jatkui kohti<br />

Pyhäjärveä, jossa oli mahdollisuus<br />

kalastaa. Osa vaeltajista taittoi matkaa<br />

poropolkuja seuraillen. He olivat<br />

aikaisemmin perillä, kuin merkittya<br />

reittiä kulkenut <strong>ry</strong>hmä. Päivän kohokohta<br />

oli lähdepuron osuminen<br />

reitille vähän ennen saapumista Pyhäjärvelle.<br />

Raikas vesi maistuikin<br />

tosi hyvälle. Kaikki vesipullot tuli<br />

täytettyä seuraavaa ruuanlaittoa<br />

varten. Illalla saimme maistella nuotiolla<br />

paistettua kalaa.<br />

Kirsti-hoitajan kenttäsairaala oli<br />

avoinna jälleen aamulla. Lähinnä<br />

asiaan kuuluvia rakkoja oli hoidettavana.<br />

Toiseksi viimeisen vaelluspäivän<br />

etappi oli Kotamaja. Matka<br />

eteni varsin reippaasti, maasto oli<br />

helppokulkuista. Kotamajalle päästyämme<br />

oli jälleen ohjelmassa telttojen<br />

pystytys ja ruoan valmistus.<br />

Illalla kävimme ilman rinkkoja vielä<br />

huiputtamassa Kukastunturin, jonka<br />

huipulta näkyi 7 tunturia, jos ei<br />

enempää.<br />

Suota ylittämässä.<br />

<strong>Repolainen</strong><br />

Viimeisen kokonaisen vaelluspäivän<br />

reitti vei meidät Kesänkijärven<br />

rannalle, josta seuraavana aamuna<br />

suurin osa kävi kipuamassa Pirunkuruun.<br />

Kalastamaan jääneillä oli<br />

onnea matkassa: lohia ja taimenia<br />

jäi kiinni uistimeen. Bussi tuli hakemaan<br />

meidän puolen päivän aikoihin.<br />

Neljä kokonaista päivää vierähti<br />

nopeasti kauniin luonnon keskellä.<br />

Ajatuksiin nousi haikeus – voi, jospa<br />

olisi voinut vielä jatkaa vaellusta.<br />

Matkalla kohti Totovaaraa poikkesimme<br />

vielä tutustumassa Luontokeskus<br />

Kellokkaaseen. Päiväretkiläiset<br />

saimme mukaan kyytiin heidän<br />

kierrettyä Varkaankurun luontopolun.<br />

Pappa-Raimo opasti meitä kalan<br />

perkaamisessa, maustamisessa sekä<br />

paistamisessa. Näin saimme viimeisen<br />

illan kunniaksi maistella Valtterin,<br />

Oton, Topiaksen ja Samuelin<br />

pyytämiä kaloja poronkäristyksen ja<br />

perunamuusin ohella. Sauna odotti<br />

jo lämpimänä ja vihta tehtynä. Sitten<br />

pääsimme kastautumaan Toto-ojaan.<br />

Illan päätteeksi kokoonnuimme laulelemaan<br />

partiolauluja ja sitten hiljennyimme<br />

matkan viimeisen illan<br />

iltahartauteen. Rinkat pakattuina uusilla<br />

kokemuksilla matkamme jatkui<br />

aamulla kotia kohti.<br />

Lapissa konkreettisesti kokee<br />

Luojan luoman luonnon kauneuden.<br />

Sydämeen jäi syvä kiitollisuus<br />

kaikille, jotka olitte matkaa toteuttamassa.<br />

Tästä on hyvä jatkaa kohti<br />

seuraavia haasteita.<br />

33

<strong>Repolainen</strong><br />

34

Adventtikalenteri kampanjaan<br />

puhaltavat uudet tuulet<br />

Teksti: Elina Eskola<br />

Tiesitkö, että tänä<br />

vuonna adventtikalenterikampanjan<br />

voi yhdistää<br />

partio-ohjelmaan? Ja mikä<br />

parasta, tämä käy helposti<br />

valmiita ohjeita käyttäen.<br />

Sudenpennuille ja seikkailijoille on<br />

tehty kokonaan uudet merkit, varainhankinta-jälkimerkki<br />

ja varainhankinta-taitomerkki.<br />

Lisäksi kaikki<br />

ikäkaudet voivat tehdä kampanjaan<br />

liittyen yksittäisiä aktiviteetteja, jotka<br />

on muokattu adventtikalenteriteemaan<br />

sopiviksi.<br />

Vastuun kantamista<br />

koko <strong>ry</strong>hmän voimin<br />

Sudenpennut ja seikkailijat tutustuvat<br />

adventtikalenteriin tarinoiden<br />

myötä ja opettelevat samalla esimerkiksi<br />

myymistilanteessa käyttäytymistä,<br />

rahan käsittelyä ja rahan<br />

käyttöä. Vanhemmilla ikäkausilla<br />

korostuu enemmän koko projektin<br />

käsittäminen ja tavoitteiden asettaminen<br />

pidemmällä tähtäimellä.<br />

Vaeltajat voivat myös vastata kampanjan<br />

sujumisesta lippukunnassa.<br />

Sudenpentujen varainhankinta-jälkimerkki,<br />

jonka saa tekemällä vähintään<br />

kuusi askelta sudenpentujen<br />

Varainhankinta-jäljestä.<br />

<strong>Repolainen</strong><br />

Ensimmäinen partiolaisten adventtikalenteri tuotiin markkinoille syksyllä<br />

1947. Tämän vuoden kalenterin on kuvittanut Timo Kästämä. Suurin<br />

osa 6 euron hintaisen kalenterin myyntituotosta jää lippukuntien toiminnan<br />

tukemiseen.<br />

– Adventtikalenterikampanja haluttiin<br />

sitoa tiiviimmin ohjelmaan,<br />

onhan kampanja paljon muutakin<br />

kuin pelkkää kalenterien myymistä,<br />

<strong>Suomen</strong> Partiolaisten koulutussihteeri<br />

Maija Jauhiainen muistuttaa.<br />

Tavoitteena onkin, että lapset ja<br />

nuoret saadaan kantamaan yhdessä<br />

Seikkailijoiden varainhankinta-taitomerkin<br />

saa tekemällä vähintään<br />

viisi tehtävää seikkalijoiden varainhankinta-taitomerkistä.<br />

vastuuta oman <strong>ry</strong>hmän ja lippukunnan<br />

toiminnasta sekä toimimaan<br />

<strong>ry</strong>hmässä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi<br />

Lisätietoja ohjelmasta ja adventtikalenterista<br />

löydät netistä osoitteesta<br />

<br />

<strong>Lounais</strong>-<strong>Suomen</strong> <strong>Partiopiiri</strong>ssä otetaan<br />

käyttöön myös tonttumerkki,<br />

jonka voi saada hihaansa myymällä<br />

10 kalenteria. Lippukunta voi halutessaan<br />

ottaa kangasmerkkejä<br />

kampanjansa tueksi.<br />

35

<strong>Repolainen</strong><br />

36<br />

Matin Jousi<br />

Teksti: Liisa Piironen, Rantakaarinat • Kuva: Niko Vähäsarja, Tornikotkat<br />

<strong>Suomen</strong> Partiomuseon<br />

kokoelmassa on kaksi jännittävän<br />

näköistä jalkajousta.<br />

<strong>Suomen</strong> Partiopoikaliitto (SPPL) järjesti<br />

1930-luvun lopussa toimintakilpailuja,<br />

joiden palkinnoksi saatiin harvinaisia<br />

kiertopalkintoja. Perinteisten<br />

hopeapikareiden sijasta palkinnoiksi<br />

teetettiin 12 kansallista erä- ja maanpuolustushenkeä<br />

kuvaavaa varsijousta.<br />

Jouset SPPL:lle lahjoitti liiton hallituksen<br />

jäsen Matti Parviainen.<br />

Matin Jouset suunnitteli taiteilija<br />

Jussi Suan to mukaillen Kansallismuseossa<br />

säilytettäviä muinaissuomalaisia<br />

jousia.<br />

Jokainen yhdestätoista partiopiiristä<br />

sai yhden jousen omiin kilpailuihinsa,<br />

ja viimeinen jousi jäi piirien välisten<br />

kilpailujen palkinnoksi. Vaikka<br />

kiertopalkinnot siirtyivät lippukunnilta<br />

ja piireiltä toisille, jäi voittajille kuitenkin<br />

pysyvä muisto. Voittajille luovutettiin<br />

kuparilevystä lyöty plaketti,<br />

joka kiinnitettiin lipputankoon.<br />

Toimintakilpailuja järjestettiin vuosina<br />

1937–1939 ja sodan jälkeen <strong>Suomen</strong><br />

Partiopoikajärjestön (SPJ) piirissä<br />

1946–1952. Tämän jälkeen jouset<br />

unohdettiin yli 30 vuodeksi, kunnes<br />

muutamia säilyneistä jousista entisöitiin.<br />

Neljä kunnostettua jousta oli ensimmäisen<br />

kerran esillä 1990 Tervasleirillä.<br />

Partiomuseon kokoelmista<br />

löytyy kaksi entisöityä Matin Jousta.<br />

<strong>Lounais</strong>-<strong>Suomen</strong> alueen lippukunnista<br />

Matin Jousen ovat aikoinaan<br />

voittaneet Toivon Eränkävijät, Metsän-Pojat,<br />

Rauman Partiopojat, Lallin<br />

Partio, Ouran Pojat, Kosken Tl. Siniset,<br />

Tornikotkat, Porin Ruoripojat, Hirvensalon<br />

Eräpojat ja Turun Partiosissit.<br />

Koska Matin jouset olivat oikean<br />

jousen näköisiä ja kokoisia, houkuttelivat<br />

ne partiopoikia kokeilemaan jousella<br />

ampumista. Palkintojousia ei kuitenkaan<br />

ollut suunniteltu käyttöön,<br />

vaan koristeiksi, vaikka ne rakenteeltaan<br />

olivatkin toimivia. Jotkin jousien<br />

osat oli tehty käyttöjousiin soveltumattomista<br />

materiaaleista, eivätkä ne<br />

kestäneet kovinkaan hyvin poikien kokeiluja.<br />

Siksi useissa jousissa heikommat<br />

kohdat pettivät.<br />

Lähde: <strong>Suomen</strong> Partiomuseon Vuosikirja<br />

1996.<br />

Jukka Hurme pitelemässä Matin Jousta<br />

vuonna 1937. Kuva: L-SP:n arkisto.

Repostelu<br />

Lopetetaan iltanuotiot<br />

Teksti: Lauri Luoto, Turun Sinikotkat • Kuva: Hanna Alin, Partio-Puhurit<br />

Milloin olet viimeksi ollut<br />

oikein mieleenpainuvalla<br />

iltanuotiolla? Itselläni siitä<br />

on kolmetoista vuotta.<br />

Monta muuta mukavaa<br />

partioillanviettoa on ollut<br />

tänäkin vuonna, mutta<br />

iltanuotioissa on jotain<br />

kummaa.<br />

Vaikka oltaisiin kämppäretkellä, iltanuotiota<br />

varten mennään ulos<br />

metsään, jossa on kylmää ja pimeää.<br />

Itse nuotio piirin keskellä on niin<br />

pieni, ettei se juuri valaise tai lämmitä,<br />

mutta kuitenkin riittävän suuri,<br />

jotta levittäisi savua joka suuntaan.<br />

Ohjelma etenee vaiheittaisesti.<br />

Ensin lauletaan kappale laulukirjasta<br />

ja sitten selvitetään, millä sivulla<br />

seuraava laulu on kenenkin kirjassa.<br />

Sivunumerot kun vaihtelevat OEK:n<br />

painosten välillä. Laulujen välejä siivittävät<br />

myös osallistujien tehtäviksi<br />

määrätyt esitykset, jotka yleensä<br />

ovat aika väkinäisiä siltä osin kuin<br />

pimeydeltä näkyvät.<br />

Kaikkein ankeinta on, jos ohjelmallisen<br />

nuotion yhteydessä päätetään<br />

valmistaa lättyjä, makkaraa,<br />

pullaa, leipää tai karitsaa. Silloin koko<br />

tilanne hajoaa käsiin osan hauduttaessa<br />

huolella ruokaansa toisten<br />

odottaessa jo illan päätöstä ja<br />

yöpuulle pääsyä.<br />

Kaikki kansat ovat eri aikoina istuneet<br />

iltaisin nuotioilla. Se on perusmuodossaan<br />

tosi hauskaa. Ne,<br />

joilla on jotain viihdyttävää mielessään<br />

tai laulu- tai soittotaitoa, esiin-<br />

tyvät ja kaikki viihtyvät. Hyvä vetäjä<br />

saa tällaisesta mieleen jäävän,<br />

hallitun kokonaisuuden. Iltanuotiosta<br />

on kuitenkin kehittynyt erilainen.<br />

Siellä istutaan kuin kirkossa,<br />

sillä iltanuotio kuuluu samaan kategoriaan<br />

kuin lipunnosto ja telttatarkastus,<br />

jossa pitää toimia perinteen<br />

edellyttämällä tavalla. Joskus asian<br />

alleviivaamiseksi puhutaankin perinteisestä<br />

iltanuotiosta. Vähän niin<br />

kuin perinteinen hiihtotyyli – hidas<br />

ja vanhahtava. Tai perinneruuat,<br />

rönttöset tai lanttusupikkaat, joista<br />

ei ensinnä tule mieleen, että nytpä<br />

herkutellaan.<br />

Niinpä hervottomat tai spontaanit<br />

esitykset kaikkoavat, kun ollaan<br />

iltanuotiolla. Jokin aika sitten<br />

olin menossa nuotiolle, jonka<br />

nuotiomestarina oli aivan huippuhauska<br />

partiopersoona, hauskimpia<br />

tietämiäni tyyppejä. Odotin hy-<br />

<strong>Repolainen</strong><br />

ker<strong>ry</strong>ttävän hauskaa iltaa. Sitten se<br />

alkoi. Nuotiomestari oli sonnustautunut<br />

ilmeisen epämukavaan nuotioviittaan,<br />

mikä ei luvannut hyvää.<br />

Sitten tuli savu ja sen jälkeen OEK:n<br />

sivunumerot ja ontuvat esitykset.<br />

Iltanuotiolla olo oli saanut muuten<br />

hauskan viihdyttäjän kipsiinsä.<br />

Iltanuotioperinteestä,<br />

joka alun perin oli riehakas<br />

ja mukaansatempaava,<br />

on monin paikoin poimittu<br />

vain rakenne muttei ideaa.<br />

Ehkä olisikin parasta, jos<br />

iltanuotiot lopetettaisiin.<br />

Tällöin tapa voitaisiin myöhemmin<br />

keksiä uudestaan<br />

rennompana ja sisällökkäämpänä.<br />

Asia hahmottui minulle<br />

kesällä 1996, kun kokenut<br />

nuotiomestari Holmroosin<br />

Altti veti lippukuntamme<br />

iltanuotiolla parhaita paloja<br />

useamman vuosikymmenen<br />

varrelta. Tunnelma eteni riehakkuudesta<br />

kohti käytöstä<br />

poistetun lipun juhlallista<br />

polttamista. Nuotiomestari<br />

kytki osallistujien spontaanit huudot<br />

juontoihinsa ja <strong>ry</strong>yditti valmistellut<br />

esitykset yllättävillä välipaloilla.<br />

Yhtäkkiä merestä käveli pari<br />

partiolaista intensiivisesti jutellen<br />

ja katosi metsään.<br />

Tuolloin ymmärsin, mitä vanhat<br />

partiojermut tarkoittavat puhuessaan<br />

leiripäivän kruunaavista<br />

iltanuotioista. Kokemus oli hieno,<br />

mutta sitä ei voi laittaa pulloon ja<br />

kopioida nykyisille lippukuntaleireille<br />

tai piirin tapahtumiin. Meidän<br />

on luotava oma iltanuotiokulttuurimme.<br />

37

<strong>Repolainen</strong><br />

Ketä?<br />

Reilalla oli<br />

tosi kivaa<br />

Teksti: Elina Vainio, RajakivenKiertäjät<br />

ja Anna Meronen, Maarian Kämmekät<br />

Minttu-Maaria Erola ja Senni Kärkkäinen olivat ensimmäistä<br />

kertaa kesäleirillä. Reilalla oli heidän mielestään<br />

kivaa ohjelmaa ja teltassa oli mukava nukkua ja asua.<br />

Ketä olet ja mistä tulet?<br />

– Olen Senni Kärkkäinen, 7<br />

vuotta, Turusta.<br />

Mihin lippukuntaan ja laumaan<br />

kuulut?<br />

– Lippukunta on Ilpoisten Vuorenkävijät<br />

ja lauma Rouskumetsän<br />

asukkaat.<br />

Miten kauan olet harrastanut<br />

partiota?<br />

– Vuoden, olen käynyt jo kahdella<br />

yöretkellä, partioparaatissa ja Reila-kesäleirillä.<br />

Senni Hullujen japanilaisten jäljillä. Kuva: Mari Korhonen.<br />

38<br />

Mikä on parasta partiossa?<br />

– Kun askarrellaan. Reilalla tehtiin<br />

bumerangi.<br />

Mitä muuta sinulle jäi leiristä<br />

mieleen?<br />

– Hauskinta oli Hullut japanilaiset,<br />

se oli esterata. Nukuttiin kavereiden<br />

kanssa teltassa. Uiminen oli<br />

kivaa. Sain myös uusia kavereita.<br />

Mitä odotat alkavalta partiosyksyltä?<br />

– Paljon retkiä.<br />

Ketä olet ja mistä tulet?<br />

– Olen Minttu-Maaria Erola, 9<br />

vuotta, Kaarinasta<br />

Mihin lippukuntaa kuulut?<br />

Entä mihin laumaan?<br />

– Kuulun RajakivenKiertäjiin,<br />

laumani on Pikkukarhut<br />

Kuinka kauan olet ollut partiossa?<br />

– Olen ollut mukana partiossa<br />

puolitoista vuotta, aloitin ensimmäisen<br />

luokan jouluna.<br />

Olit kesällä Reila-leirillä, mitä<br />

muistat vielä leiristä?<br />

– Ohjelmapisteet olivat kivoja,<br />

samoin päättäjäisissä sai laulaa paljon,<br />

uimassakin käytiin yhden kerran,<br />

teltassa nukkuminen jäi mieleen.<br />

Mikä ohjelmapiste jäi parhaiten<br />

mieleen?<br />

– Välimeri. Siellä kerättiin lantteja,<br />

jotka käytin mm. miekkailuun,<br />

ostin popcornia, annoin maalata auringon<br />

poskeeni jne..

Minttu-Maaria Reilan riennoissa.<br />

Kuva Elina Vainio.<br />

Miten päätit lähteä Reilalle?<br />

– Tieto tuli kotiin ja halusin lähteä<br />

leirille.<br />

Oletko ennen nukkunut teltassa?<br />

– Ennen leiriä harjoittelin mökillä<br />

teltassa nukkumista.<br />

Onko sinulla muita harrastuksia?<br />

– Taitoluistelu, sitä onkin neljänä<br />

iltana viikossa.<br />

Aiotko syksyllä lippukunnan<br />

partioleirille?<br />

– Kyllä varmasti.<br />

Teltta vai mökki?<br />

– Kesällä teltta.<br />

Makuupussi vai peitto?<br />

– Makuupussi.<br />

Leirikarkit vai lauantaikarkit?<br />

– Ehkä leirikarkit.<br />

Mitä muuta teit kesällä kuin<br />

kävit Reilalla?<br />

– Olin mökillä paljon, uin, kävin<br />

metsässä marjassa sekä sienessä,<br />

olen leikkinyt paljon.<br />

Kui<br />

Kui partioasu?<br />

Teksti: Tuuli Seppälä, Luvian Loukke<br />

<strong>Repolainen</strong><br />

Kun paraati lähestyy, tulee kaivettua partioasu<br />

esiin ja tarkistettua merkkien ajankohtaisuus.<br />

Kuinka kauan tapahtumamerkki onkaan ollut<br />

paidassa? Joko hihassa on uusi piirimerkki? Miksi<br />

partioasua käytetään?<br />

Nykyisen partioasun pohjana on B-P:n suunnittelema univormu.<br />

Se pohjautuu Etelä-Afrikan poliisivoimien pukuun. Alun alkaen pukuun<br />

kuului paidan ja huivin lisäksi shortsit ja polvihousut, sekä<br />

sauva, joka ilmaisi jokaisen yksilöllisyyttä. Ilmastollisista syistä <strong>Suomen</strong><br />

partiolaiset kuitenkin luopuivat varhaisessa vaiheessa lyhyistä<br />

housuista. Maailmanlaajuisesti partiolaisia yhdistävät huivi ja samankaltainen<br />

paita.<br />

<strong>Suomen</strong> partiolaisten järjestöpäällikkö Taina Schildt, miksi partiopukua<br />

käytetään?<br />

– Alun perin pukua käytettiin, etteivät luokkaerot näkyisi. Nykyään<br />

tunnustetaan väriä, eli halutaan näyttää, että ollaan partiolaisia,<br />

perustelee Taina.<br />

– Uusi partiopaita on lisäksi tyylikäs, rento ja hyvännäköinen,<br />

iloinen.<br />

Kun B-P otti puvun käyttöön partiolaisten keskuudessa, se innosti<br />

poikia. Shortsit olivat aivan uusi juttu, jota vanhemmat vastustivat.<br />

Käytännöllisyytensä lisäksi partiohuivi toi mieleen cowboyt,<br />

joiden huivista B-P oli saanut innoitusensa asusteeseen.<br />

Alkuperäinen huivi oli vihreä. Nykyään eri lippukunnat ja joukkiot<br />

voidaan erottaa erilaisten huivien ja taakse ommeltujen lippukuntatunnusten<br />

perusteella.<br />

– Kun pukee paidan päälle, osoittaa että on cool olla partiolainen.<br />

Jokainen käyttää pukua yksilöllisesti tyylillään, mutta tärkeintä on<br />

yhteenkuuluvuus, summaa Taina syitä partiopuvun käyttöön.<br />

39

<strong>Repolainen</strong><br />

40<br />

Partiotoimisto palvelee<br />

Partiotoimisto palvelee Turussa ja Porissa<br />

arkisin klo 9–16, paitsi ti klo 11–18.<br />

Keskuksen numero on 010 397 0420<br />

(numero on lisämaksullinen, mutta alla mainitut<br />

suorat numerot ovat normaalihintaisia).<br />

Turun partiotoimisto<br />

Läntinen Pitkäkatu 13, 20100 TURKU<br />

partiotoimisto.turku(at)partio.fi<br />

•toiminnanjohtaja Nils Grönberg,<br />

050 312 9421<br />

•koulutussihteeri Riitta Suomi,<br />

050 312 9424<br />

•viestintäsuunnittelija Olli Raimo,<br />

050 312 9428<br />

•aluesihteeri Maiju Mutanen,<br />

050 312 9430<br />

•taloussihteeri Ami Heikkinen,<br />

050 312 9426<br />

•toimistosihteeri Eeva Kivilä<br />

050 312 9427<br />

Porin partiotoimisto<br />

Yrjönkatu 8, 28100 PORI<br />

partiotoimisto.pori(at)partio.fi<br />

•aluesihteeri Tarja Hellanmaa,<br />

050 312 9423<br />

•ohjelmasihteeri Riikka Hosiosto<br />

050 312 9425<br />

Sähköpostiosoitteet ovat muotoa<br />

etu nimi.sukunimi(at)partio.fi.<br />

www.lounaissuomenpartiopiiri.fi<br />

Pistä postia!<br />

<strong>Repolainen</strong> julkaisee mielellään<br />

sivuillaan lukijapostia,<br />

kommentteja ja mielipidekirjoituksia.<br />

Juttuvinkitkin ovat tervetulleita.<br />

Lehti toki varaa itselleen oikeuden valita julkaistavat<br />

kirjoitukset ja tarvittaessa lyhentää saamiaan<br />

tekstejä.<br />

Lehden toimituksen tavoittaa osoitteesta<br />

repolainen@partio.fi.<br />

Viestintä lippukunnassa<br />

Tarvitsetko apua lippukuntasi viestintään<br />

liittyvissä asioissa? Milloin on<br />

hyvä viestiä lippukunnan ulkopuolelle<br />

ja minkälaisin keinoin? Miten<br />

teen hyvän lehdistötiedotteen?<br />

Näistä ja monista muista lippukunnan viestintään<br />

liittyvistä asioista kuulet lokakuussa järjestettävällä<br />

Viestintää lippukunnassa -kurssilla. Tapahtumassa<br />

kuulet myös ihka elävän toimittajan<br />

vinkit siitä, miten partio näkyisi paremmin tiedotusvälineissä.<br />

Kurssi on tarkoitettu kaikille lippukunnan johtajille,<br />

jotka haluavat saada lisätietoa viestintään<br />

liittyvistä asioista. Koulutus on erityisen suositeltava<br />

lippukunnan johdolle, ikäkausijohtajille sekä<br />

tapahtumien järjestäjille.<br />

Viestintää lippukunnassa-kurssi 17.–18.10 Uudenkaupungin<br />

Tammiossa. Paikkoja on vielä vapaana,<br />

ilmoittaudu pikaisesti (viimeistään 18.9.)<br />

toimistolle. Lisätietoja sari.mantere@gmail.com.<br />

Etsintäkuulutus<br />

Tietoja uupuvasta KilliNallista kaivataan<br />

pikimmiten!<br />

Reilalla, viimeisenä leiripäivänä savumme sulostuttaja,<br />

kireä pirkko, savuporttikilpailun voittaja,<br />

ihanainen Euphrosyne joutui ilmeisesti kammottavan<br />

jäynän kohteeksi. Euphrosyne oli odottamassa<br />

kyytiä takaisin Raisioon, kun hänet luultavimmin<br />

kaapattiin. Katoamispaikalle oli jätetty<br />

kirje, jonka allekirjoittajina olivat huonot häviäjät.<br />

Jos sinulla on tietoja Euphrosynen liikkeistä,<br />

ota yhteyttä Raision KilliNalleihin. Toivomme tapaavamme<br />

Euphrosynen viimeistään Kilkkeellä.

Missä järjestetään piirin tapahtumia?<br />

Missä kurssit pidetään?<br />

Kuka huolehtii lippukuntien<br />

tukemisesta?<br />

Kuka esittää jäsenmaksun suuruutta?<br />

Vaikuta!<br />

<strong>Lounais</strong>-<strong>Suomen</strong> <strong>Partiopiiri</strong>n hallitukseen haetaan<br />

ehdokkaita. Syyskokouksessa valitaan kaudelle<br />

2010–2011 alue-, koulutus-, talous-, ohjelma-<br />

ja projektiministerit.<br />

Oletko sinä joku heistä? Tai tiedätkö hyvän<br />

tyypin, joka olisi hallituksessa mies tai nainen paikallaan?<br />

Ilmianna hänet.<br />

Vaalitoimikunta on valmiina:<br />

Terhi Rajala, terhi.rajala1@gmail.com, 040 518 2958<br />

Nana Luoma, nana.luoma@gmail.com, 040 555 4347<br />

Mika Kuusiso, qsisto@gmail.com, 050 480 2584<br />

Juhani Haapakoski, juhani.haapakoski@gmail.com,<br />

040 574 8902<br />

Mari Kousa, mari.kousa@utu.fi, 045 630 7532<br />

Ketunhäntä<br />

kainalossa<br />

Mistä pilkottaa<br />

ketunhäntä?<br />

<strong>Repolainen</strong><br />

Ketunhäntä kainalossa on Repolaisen lukijakilpailu.<br />

Jokaisessa Repolaisen numerossa jollekin<br />

sivulle on piilotettu ketunhäntä. Tällä kerralla<br />

sinun tulee kertoa meille, kenen kainalossa<br />

ketunhäntä on.<br />

Lähetä vastauksesi ja yhteystietosi osoitteeseen<br />

repolainen@partio.fi 14.9.2009 mennessä.<br />

Osallistuneiden kesken arvotaan Partiovarusteen<br />

lahjoittama tavarapalkinto. Tällä<br />

kertaa palkintona on Petzl E+Lite -otsalamppu<br />

kotelolla.<br />

Voittajan nimi julkaistaan Repolaisen seuraavassa<br />

numerossa ja hänelle ilmoitetaan voitosta<br />

henkilökohtaisesti.<br />

<strong>Repolainen</strong><br />

Julkaisuaikataulu 2009<br />

numero aineistot (ke) ilmestyy (pe)<br />

6/2009 16.9. 9.10.<br />

7/2009 21.10. 13.11.<br />

8/2009 (jn) 25.11. 18.12.<br />

jn: jäsennumero, joka jaetaan kaikille piirin<br />

partio laisille. Muut lehdet jaetaan 15 vuotta täyttäneille<br />

.<br />

<strong>Repolainen</strong> on aina kokonaan nelivärinen.<br />

Ohjeet lehteen kirjoittamisesta saat piirin nettisivuilta<br />

tai lehden toimitussihteeri Olli Raimolta,<br />

050 312 9428, olli.raimo@partio.fi.<br />

41

<strong>Repolainen</strong><br />

42<br />

Tosi pimeetä!<br />

Älä kompastele kadulla, vaan tule metsään.<br />

<strong>Lounais</strong>-<strong>Suomen</strong> <strong>Partiopiiri</strong>n<br />

yösuunnistusmestaruuskilpailut<br />

tiistaina 13.10.2009 Ruskolla<br />

Partio-Puhurit kutsuu kaikki <strong>Lounais</strong>-<strong>Suomen</strong> <strong>Partiopiiri</strong>n<br />

jäsenet yösuunnistusmestaruuskisoihin<br />

13.10. Ruskolle. Osallistumisoikeus on kaikilla vuoden<br />

2009 jäsenmaksun maksaneilla <strong>Lounais</strong>-<strong>Suomen</strong><br />

<strong>Partiopiiri</strong>n jäsenillä.<br />

Sarjat ja matkat<br />

H45 4 km D45 3 km<br />

H35 4 km D35 3 km<br />

H21 5,5 km D21 4 km<br />

H19–20 5,5 km D19–20 4 km<br />

H17–18 4 km D17–18 3 km<br />

H15–16 3 km D15–16 2.5 km<br />

H13–14 2,5 km D13–14 2.5 km<br />

H11–12 2 km D11–12 2 km<br />

Henkilökohtaisten sarjojen lisäksi yösuunnistusmestaruudesta<br />

kilpaillaan myös seuraavissa sarjoissa:<br />

• Parisarja vaeltajille (2,5 km)<br />

• Vartiosarja samoajille (2,5 km)<br />

• Vartiosarja tarpojille (2 km)<br />

Henkilökohtaisia sarjoja lukuun ottamatta tytöt<br />

ja pojat kilpailevat samassa sarjassa. Vartiosarjoissa<br />

<strong>ry</strong>hmän kokoa ei ole rajoitettu. Parisarjassa<br />

kummankin parin jäsenen tulee olla vaeltajaikäisiä.<br />

Kilpailijoiden iät lasketaan 31.12.2009 mennessä täytettyinä<br />

vuosina.<br />

Sudenpennuille ja seikkailijoille on tarjolla viitoitettu<br />

rastirata, jossa <strong>ry</strong>hmät voivat edetä johtajansa<br />

johdolla ja tutustua pimeässä metsässä liikkumiseen.<br />

Myös sudenpentu- ja seikkailija<strong>ry</strong>hmien tulee ilmoittautua<br />

tapahtumaan ilmoittautumisohjeiden mukaisesti.<br />

Ensimmäinen lähtö tapahtuu aikaisintaan klo<br />

19.30.<br />

Emit-leimaus<br />

Kilpailussa käytetään emit-leimausjärjestelmää. Ota<br />

mukaasi oma emit-korttisi. Järjestäjät varaavat kortittomille<br />

kilpailijoille emitin.<br />

Kilpailukeskus<br />

Kilpailukeskuksena toimii Tikoma Oy:n tilat Ruskolla.<br />

Osoite: Ahopellontie 5, 21290 Rusko. Opastus kilpailukeskukseen<br />

on Vahdontieltä. Kilpailukeskus aukeaa<br />

tiistaina 13.10. klo 17.00. Kilpailukeskuksessa<br />

on peseytymismahdollisuus ja maalissa mehutarjoilu.<br />

Lisäksi kilpailukeskuksessa on mahdollista ostaa<br />

pientä purtavaa.<br />

Ilmoittautuminen<br />

Ilmoittautuminen tapahtuu kirjallisesti L-SP:n ilmoittautumislomakkeella<br />

partiotoimistoon (Läntinen<br />

Pitkäkatu 13, 20100 Turku tai Yrjönkatu 8, 28100<br />

Pori) tai sähköisen ilmoittautumisen kautta Polun<br />

osoitteessa https://spfs.clubonweb.com/book/yosuunnistus09.<br />

Ilmoittautuminen tapahtuu henkilökohtaisella<br />

ilmoittautumistunnuksella, joka löytyy<br />

jäsenkortista. Kaikkiin sarjoihin on ilmoittauduttava<br />

viimeistään tiistaina 29.9.<br />

Ilmoittautumisessa on mainittava kilpailijan nimi,<br />

sarja, lippukunta sekä emit-kortin numero tai<br />

sen puuttuminen. Sudenpentujen, seikkailijoiden,<br />

tarpojien ja samoajien <strong>ry</strong>hmien kohdalla ei tarvitse<br />

listata joukkueen jäsenten nimiä, arvioitu vahvuus ja<br />

<strong>ry</strong>hmän johtajan nimi riittää.<br />

Jälki-ilmoittautuminen tapahtuu kilpailukeskuksessa<br />

klo 17.00–18.00. Kaikkien kilpailijoiden on ilmoittauduttava<br />

kilpailukeskukseen kilpailupäivänä<br />

viimeistään klo 18.45.<br />

Osallistumismaksu<br />

Henkilökohtaisten sarjojen osallistumismaksu on<br />

6 e/kilpailija. Pari- ja vartiosarjassa osallistumismaksu<br />

on 6 e/joukkue. Sudenpentulaumojen ja seikkailijajoukkueiden<br />

osallistumismaksu on 6 e/<strong>ry</strong>hmä.<br />

Jälki-ilmoittautuminen maksaa 8 e/kilpailija tai<br />

joukkue. Kilpailumaksut laskutetaan jälkikäteen lippukunnalta.<br />

Kilpailuun ei järjestetä yhteiskuljetusta.<br />

Lisätiedot: kilpailun johtaja Hanna Alin, p. 040<br />

082 9740, hanna@alin.fi.

<strong>Repolainen</strong><br />

43

<strong>Repolainen</strong><br />

TURKU: Läntinen Pitkäkatu 13, 010 3970 510 • Ark. 9.30-19, la 9.30-15<br />

RAISIO: Kauppakeskus Mylly, 010 3970 530 • Ark. 10-21, la 9-18<br />

SALO: Vilhonkatu 11-13, 010 3970 520 • Ark. 9.30-17.30, la 9-14<br />

PORI: Yrjönkatu 8, 28100 Pori, 633 6871 • Ark. 10-18, la 10-14<br />

numero aineistot ilmestyy<br />

6/2009 16.9. 9.10.<br />

7/2009 21.10. 13.11.<br />

Partiolaisten<br />

omistama<br />

Jäsenkortillapartioalennus<br />

-15 15 15 15 15 15 15 15 15 15 15 15 15<br />

15 %Suositus-<br />

Verkkokauppamme15<br />

Elämyksien Etsijöille<br />

%%Suositushinnoistahinnoista<br />

Partiovarusteen ja<br />

Satakunnan Partiokaupan omistaa<br />

<strong>Lounais</strong>-<strong>Suomen</strong> Partiosäätiö, jonka<br />

tehtävänä on tukea lounaissuomalaista<br />

partiotoimintaa yhdessä <strong>Lounais</strong>-<strong>Suomen</strong><br />

<strong>Partiopiiri</strong>n kanssa. Kauppojen<br />

tuotto käytetään kokonaisuudessaan<br />

nuorisotoimintaan, noin 12.500<br />

partiolaisen hyväksi!<br />

-555%<br />

TarjousTarjoushinnoistahinnoista www.partiovaruste.fi

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!