nenhuolto-opas-valmis

Laulajan äänenhuolto-opas 

Tämä opas on tarkoitettu laulua opiskeleville ja harrastaville. Tarkoituksena on antaa 

laulajalle lääketieteellistä tietoa omasta lauluelimistöstä, sen toiminnasta ja siihen 

vaikuttavista sairauksista. Oppaaseen on koottu lauluelimistön anatomiaa ja fysiologiaa, 

äänenmuodostuksen fysiologiaa, äänielimistöön vaikuttavia yleisimpiä sairauksia ja niiden 

hoitoa, sekä äänenhuoltoon ja ääniergonomiaan liittyviä asioita. Oppaan tiedot perustuvat 

tämänhetkiseen käsitykseen lauluelimistön toiminnasta. Opas ei keskity käsittelemään 

laulutekniikkaa tai laulun opiskelua. 

Loppuun on liitetty opiskelijoille teetetyn äänenkäyttökyselytutkimuksen tuloksia. 

Tutkimuksessa selvitettiin, esiintyykö laulun opiskelijoilla enemmän äänioireita ja ääneen 

vaikuttavia sairauksia, kuin muilla opiskelijoilla. 

Opas on tehty Turun lääketieteellisen tiedekunnan syventävänä opintoprojektina foniatri ja 

dosentti Eeva Salan ohjauksessa. 

Avusta, opista ja neuvoista haluan erityisesti kiittää ohjaajaani Eeva Salaa, puheterapeutti 

Anneli Lainetta, laulunopettaja Jouni Kuorikoskea, laulupedagogi Ritva Eerolaa, Elisa 

Huovista, Suvi Jääskeläistä, Tuuli Hirvosta, ja kaikkia äänenkäyttökyselyyn vastanneita. 

Suurin kiitos kuuluu Herralleni Jeesukselle! 

Turussa 22.1.2011 

Katariina Laato 

1

SISÄLLYS 1 

Johdanto 5 

ÄÄNENHUOLTO-OPAS 6 

Anatomia ja fysiologia 

1 ÄÄNENTUOTTO- JA HENGITYSELIMISTÖ 7 

1.1 Hengityselimistö 7 

1.2 Hengitystiet 8 

1.3 Keuhkot 9 

1.4 Hengityslihakset 11 

1.5 Hengityksen säätely 12 

1.6 Hengitystilavuudet ja hengityselimistön tutkiminen 12 

2 KURKUNPÄÄ 14 

2.1 Kurkunpää 14 

2.2 Kurkunpään suuret rustot 14 

2.3 Kurkunpään pienet rustot 15 

2.4 Kurkunpään ligamentit 15 

2.5 Kurkunpään lihakset 16 

2.5.1 Kurkunpään lihasten tehtävä 16 

2.5.2 Kurkunpään ulkoiset lihakset 16 

2.5.3 Kurkunpään sisäiset lihakset 17 

2.5.4 Kurkunpään lihasten säätely 17 

2.6 Äänihuulet 17 

2.7 Taskuhuulet 18 

2.8 Kurkunpään alueet 18 

2.9 Kurkunpään toiminta ja fysiologia 19 

2

3 LIMAKALVO 21 

3.1 Limakalvo 21 

3.2 Limakalvon merkitys äänenkäytössä 21 

3.3 Limakalvojen kosteutus ja huolto 22 

4 ÄÄNI 23 

4.1 Äänen syntyminen 23 

4.2 Äänen korkeus 24 

4.3 Äänen voimakkuus 25 

4.4 Äänen laatu 25 

5 LAULAMINEN JA ELIMISTÖ 26 

5.1 Ryhti 26 

5.2 Lihasten rentous 26 

5.3 Limakalvot 27 

5.4 Hengitys 27 

5.5 Äänentuotto 28 

5.6 Äänenavaus 28 

5.7 Tauot 29 

Ääneen vaikuttavat sairaudet ja niiden hoito 

6 ÄÄNIHÄIRIÖ 30 

6.1 Mikä on äänihäiriö 30 

6.2 Äänihäiriön syntyminen 30 

6.3 Äänen toimintaan vaikuttavia tekijöitä 31 

6.4 Erikoislääkärin vastaanotolla 33 

7 ÄÄNIHUULTEN ONGELMAT 34 

3

8 HENGITYSTEIDEN ONGELMAT 37 

8.1 Ylähengitystieinfektiot 37 

8.2 Alahengitystieinfektiot 38 

8.3 Polyypit 38 

8.4 Milloin lääkäriin flunssaoireiden takia? 39 

9 ALLERGIA JA ASTMA 40 

9.1 Allergia 40 

9.2 Astma 41 

9.3 Milloin lääkäriin allergia- tai astamaoireiden takia? 41 

10 REFLUKSITAUTI 42 

10.1 Kurkunpään refluksitauti 42 

10.2 Ruokatorven refluksitauti 43 

10.3 Oireet ja diagnoosi 43 

10.4 Tutkimukset 43 

10.5 Hoito 43 

10.6 Milloin lääkäriin refluksioireiden takia? 44 

11 KUULOHÄIRIÖ 45 

11.1 Kuulo 45 

11.2 Korva 45 

11.3 Kuulon heikkenemisen syitä 46 

11.4 Melualtistus 46 

11.5 Melulta suojautuminen 47 

11.6 Tinnitus 47 

11.7 Kuuloa heikentäviä sairauksia 48 

11.8 Milloin lääkäriin kuulo-oireiden takia? 48 

4

12. ÄÄNIERGONOMIA JA ÄÄNENHUOLTO 49 

12.1 Ääniergonomiaa 49 

12.2 Ääniterapia 50 

12.3 Ääniterapeutin vastaanotolla 50 

12.4 Äänestä huolehtiminen 52 

TUTKIMUS: ÄÄNIOIREIDEN ESIINTYMINEN LAULUN OPISKELIJOILLA 

1 JOHDANTO 54 

1.1 Johdanto 54 

1.2 Tutkimuksen tavoite 54 

1.3 Menetelmät 54 

1.4 Tutkimusaineisto 54 

2 TUTKIMUSTULOKSIA 56 

2.1 Äänen huolto 56 

2.2 Elämäntavat 57 

2.3 Oireet 58 

2.4 Ääneen vaikuttavat sairaudet 59 

2.5 Laulamiseen liittyvät ongelmat 59 

2.6 Laulua harrastavien ja harrastamattomien eroista 61 

3 LOPPUPÄÄTELMÄT 62 

LÄHTEET 63 

LIITTEET 

5

Johdanto 

Syventävien opintojeni työ keskittyy laulun opiskelijoiden äänenhuoltoon. Työ jakautuu 

kahteen osaan: Ensimmäinen osa on laulajille tarkoitettu äänenhuolto-opas, joka tulee 

lauluoppilaitosten käyttöön. Toinen osa on laulun opiskelijoiden äänioireita käsittelevä 

tutkimus. Työ on tehty foniatri ja dosentti Eeva Salan ohjauksessa. 

Laulajan äänenhuolto-opas on tarkoitettu laulua opiskeleville ja harrastaville. Tarkoituksena 

on antaa laulajalle lääketieteellistä tietoa omasta lauluelimistöstä, sen toiminnasta ja siihen 

vaikuttavista sairauksista. Oppaaseen on koottu lauluelimistön anatomiaa ja fysiologiaa, 

äänenmuodostuksen fysiologiaa, äänielimistöön vaikuttavia yleisimpiä sairauksia ja niiden 

hoitoa, sekä äänenhuoltoon ja ääniergonomiaan liittyviä asioita. Oppaan tiedot perustuvat 

tämänhetkiseen käsitykseen lauluelimistön toiminnasta. Opas ei keskity käsittelemään 

laulutekniikkaa tai laulun opiskelua. 

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää esiintyykö laulun opiskelijoilla enemmän äänioireita ja 

ääneen vaikuttavia sairauksia kuin muilla opiskelijoilla. Tutkimus toteutettiin jakamalla 

tutkittaville paperinen kyselykaavake, jossa selvitettiin äänenkäyttöön, äänenhuoltoon ja 

äänioireisiin liittyviä asioita. Tutkimuksessa selvisi, että laulun opiskelijoilla esiintyi 

enemmän äänioireita ja ääneen vaikuttavia sairauksia kuin muilla opiskelijoilla. 

Tutkimuksessa ei otettu huomioon sitä, että laulun opiskelijat todennäköisesti kiinnittävät 

muita opiskelijoita enemmän huomiota äänensä kuntoon. 

6

ÄÄNENHUOLTO-OPAS 

7

1 ÄÄNENTUOTTO- JA HENGITYSELIMISTÖ 

1.1 Hengityselimistö 

Hengityselimistö on laulajan instrumentti. Sen kaikkia osia tarvitaan laulamisessa, ja yksikin 

hengityselimistön poikkeavuus tai häiriö vaikuttaa heti äänen toimivuuteen. Hengityselimiin 

kuuluvat ylemmät ja alemmat hengitystiet, keuhkot ja hengityslihakset. 

Kuva 1. Hengityselimistö (Muokattu: LadyofHats. Respiratory system.) 

8

1.2 Hengitystiet 

Ylempiin hengitysteihin kuuluvat suu ja nielu (pharynx), kurkunpää (larynx) sekä pään 

ontelot (mm. poski- ja otsaontelot). 

Ylähengitystiet toimivat ilman kulkuväylänä sekä hengityksessä että äänentuotossa. Ontelot 

toimivat äänen vahvistimina, ts. kaikukoppina. Itse ääni syntyy kurkunpäässä, ja sitä 

käsitellään erillisessä luvussa. 

Alahengitysteihin kuuluvat henkitorvi (trakea), keuhkoputket (bronkukset) ja keuhkot 

(pulmones). 

Henkitorvi alkaa suoraan kurkunpään alapuolelta. Se on n. 10–12 cm pitkä putki, ja koostuu 

15–20 :stä C:n muotoisesta rustorenkaasta, jotka kiinnittyvät toisiinsa sidekudoksen 

välityksellä. C:n avoin puoli jää taakse, missä henkitorven takaseinämä kiinnittyy 

ruokatorveen. 

Henkitorvi jakautuu oikeaan ja vasempaan keuhkoputkeen, jotka haarautuvat kumpikin 

omaan keuhkoonsa. Niin kuin puun oksat, keuhkoputketkin haarautuvat ja pienenevät 

pienenemistään, kunnes ne lopulta päättyvät pyöreisiin keuhkorakkuloihin (alveolit). 

Hengitysteitä verhoaa limakalvo eli hengitystie-epiteeli, joka koostuu valekerrostuneesta 

värekarvaepiteelistä. Värekarvojen päällä on limakerros. Värekarvat liikuttavat limaa kohti 

nielua, josta se sitten niellään ruokatorven kautta mahalaukkuun. Hengitysteihin päässeet 

mikrobit tarttuvat limaan, ja joutuvat nielemisprosessin kautta mahaan mahahappojen 

tuhottaviksi. Hengitysteissä on ulkoilmaa korkeampi lämpötila. Hengitysteiden tärkeä tehtävä 

onkin toimia ilman lämmittäjänä ja kostuttajana ennen kuin ilma pääsee keuhkoihin. 

Kuva 2. Värekarvasolut ja limarauhanen 

9

Äänenkäytössä hengitystiet toimivat ns. ääntöväylänä. Hengitystiet luovat tilan äänen 

muodostumiselle ja soinnille. Tärkeimmät ääntä vahvistavat tilat ovat järjestyksessä nielu ja 

suuontelo. Nenäonteloita käytetään kolmen nasaalikonsonantin (n, m, äng-äänne) kohdalla. 

Äänenkäytössä hengitysteiden limakalvojen elastisuus ja kosteus on tärkeää. Kuivat 

limakalvot heikentävät äänentuottoa ja läpäisevät helpommin tulehduksia aiheuttavia 

mikrobeja. Hengitysteiden tulehdukset rasittavat äänielimistöä, joten sairaana pitää antaa 

äänen levätä, ts. vähentää puhumista ja laulamista. 

1.3 Keuhkot 

Koko elimistömme koostuu soluista. Lihakset ovat soluja, iho koostuu soluista, hermotkin 

ovat soluja jne. Samalla tavoin kuin ihminen tarvitsee ruokaa jaksaakseen, ja ulostaa jätteen 

pois, tarvitsevat solut happea toimiakseen, ja tuottavat ”jätteenä” hiilidioksidia. Keuhkojen 

tehtävänä on poistaa elimistöstä hiilidioksidia ja tuoda happea tilalle. 

Sisään hengitettävä ilma kulkee ylä- ja alahengitysteiden läpi aina keuhkokudokseen, eli 

keuhkorakkuloihin saakka. Keuhkorakkulan vieressä on verisuoni. Keuhkorakkula luovuttaa 

ilmassa olevan hapen (O2) verisuonessa olevalle punasolulle, joka sitten kuljettaa hapen 

verisuonia pitkin elimistön muille kudoksille. Vaihtokaupassa punasolu luovuttaa 

hiilidioksidin (CO2) keuhkorakkulalle, joka toimittaa sen hengityksen kautta ulos. 

Keuhkorakkuloita on n. 300 miljoonaa, ja kaasujenvaihtopinta-ala on valtava: yhteensä jopa 

100 m2. 

Keuhkot ovat ihmiselle elintärkeät: ilman happea elimistön toiminta lakkaa ja kudokset 

kuolevat. Keuhkot ovatkin hyvin suojatut. Tiiviisti keuhkokudoksen ympärillä on 

keuhkopussi (pleura). Se sisältää pleuranestettä, joka vähentää kitkaa keuhkopussin ja 

keuhkojen välillä. Neste helpottaa keuhkojen laajenemista ja pienenemistä eli hengittämistä. 

Keuhkopussia ympäröi 12 kylkiluuparin muodostama kehikko ja niihin liittyvät lihakset ja 

sidekudos. Keuhkojen alaosa taas lepää pallean (diaphragma) päällä. 

Keuhkojen välissä, vielä paremmassa suojassa, on sydän. Keuhkoista palaavat happea 

keränneet punasolut menevät keuhkolaskimosuonia pitkin sydämen vasempaan kammioon, 

josta ne sitten pumpataan yleiseen verenkiertoon. Näin koko kehon kudokset saavat happea. 

Yleisestä verenkierrosta palaavat hiilidioksidia kuljettavat punasolut tulevat sydämen oikeaan 

kammioon, josta ne pumpataan keuhkoihin suorittamaan kaasujenvaihtoa. Sama sykli jatkuu, 

sydämen lyönnistä toiseen. 

10

Äänenkäytössä keuhkojen merkitys on valtava. Äänielimistön lihakset tarvitsevat happea 

toimiakseen. Lisäksi äänentuotossa tarvitaan ilmavirtaa. Keuhkot varastoivat ilman, jota 

käytetään äänentuotossa. 

Kuva 3. Hapen (O2) ja hiilidioksidin (CO2) kulku 

Kuva 4. Sydän ja keuhkot (Muokattu: Gray´s Anatomy plate.) 

11

1.4 Hengityslihakset 

Jotta keuhkoihin saadaan ilmaa, tarvitaan alipaine, joka vetää ilmavirran keuhkoihin. 

Rintakehän sivuilla olevat ulommat kylkivälilihakset (mm. Intercostales externi) laajentavat 

rintakehää ulospäin ja pallea (diaphragma) vetää keuhkoja alaspäin. Näin syntyy rintakehän 

sisälle alipaine. 

Tärkein sisäänhengityslihas pallea on sateenvarjon muotoinen, ja toimii keuhkojen lattiana 

sekä vatsaontelon kattona. Keskeltä palleaa, suoraan lihaksen läpi kulkevat ruokatorvi sekä 

sydämen vasemmasta kammiosta lähtevä suuri valtimosuoni aortta. Supistuessaan pallea 

laskeutuu, raskaassa/syvässä hengityksessä jopa 10 cm. 

Uloshengitys tapahtuu levossa itsestään. Keuhkot ja rintakehä palautuvat kuminauhan tavoin 

lepoasentoon. Rasituksessa, esim. juoksulenkillä, uloshengityksen apuun tulevat sisemmät 

kylkivälilihakset (mm. Intercostales interni) ja vatsalihakset (mm. abdominis). 

Lisäksi on paljon muita pieniä lihaksia rintakehän ympärillä, jotka aktivoituvat erityisesti 

voimakkaassa rasituksessa auttamaan hengitystä. 

Äänenkäytössä tärkein hengityslihas on pallea. Sen laskeutuessa kurkunpää laskeutuu 

laululle edulliseen asentoon. Pallea ja muut hengityslihakset säätelevät ilman sisään- ja 

ulosvirtausta äänenkäytössä. Laulaessa on tärkeää säilyttää sisäänhengityksessä saavutettu 

tila. Sisäänhengityslihakset toimivatkin laulun aikana uloshengitysliikettä vastustaen. 

K.5 K.6 

Kuva 5. Pallealihas (Gray´s Anatomy plate.) 

Kuva 6. Pallea elimsitössä(Muokattu: Knott. Respiratory system.) 

12

1.5 Hengityksen säätely 

Hengitystä säätelee aivoissa sijaitseva hengityskeskus, joka toimii autonomisesti eli 

itsenäisesti. Hengityskeskukseen vaikuttaa erityisesti veren happi- ja hiilidioksiditasapaino. 

Jos happea on liian vähän tai hiilidioksidia liikaa, hengityskeskus tehostaa hengitystä, ja 

päinvastoin. 

Hengitykseen voi vaikuttaa myös tahdonalaisesti aivokuoren kautta. Puhuminen, laulaminen, 

puhaltaminen ja yskiminen ovat kaikki tällaista tahdonalaista toimintaa. Myös hengityksen 

pidättäminen onnistuu tiettyyn rajaan asti. Kun veren happipitoisuus laskee niin alas, että 

pyörtyy, lakkaa tahdonalainen toiminta, ja hengityskeskus palauttaa itsenäisesti normaalin 

hengityksen. 

Hengityskeskuksesta ja aivokuorelta lähtee hermoja, joita pitkin käskyt kulkevat 

hengityslihaksiin. Näiden hermojen vaurioituminen voi häiritä hengittämistä. Jos esimerkiksi 

palleaa hermottava hermo katkeaa, ei omatoiminen hengitys enää onnistu. 

Äänenkäytössä hermot ovat välttämättömiä. Ilman hermoja ei mikään lihas liiku. Hermoja 

tarvitaan siis tavalliseen hengitykseen, mutta myös tahdonalaiseen ääntö- ja 

lauluhengitykseen. 

1.6 Hengitystilavuudet ja hengityselimistön tutkiminen 

Normaalisti ihminen hengittää levossa 8-12 kertaa minuutissa. Fyysisessä rasituksessa määrä 

luonnollisesti nousee. Kerralla sisään hengitettävän ilman määrä on normaalisti n. 0,5 litraa. 

Tämän jälkeen voidaan vetää vielä 3 l ilmaa sisään (sisäänhengityksen varatila). Normaalin 

uloshengityksen jälkeen voidaan puhaltaa ulos vielä uloshengityksen varatila, n. 1 l. 

Äärimmäisen uloshengityksen jälkeen keuhkoihin jää vielä jäännösilmatila, n. 1,5 l. Keuhkot 

ovat herkkää kudosta, joka ilmattomana painuu kasaan. Jäännösilma estää tämän 

kasaanpainumisen. 

Vitaalikapasiteetti= normaali hengitys + sisään- ja uloshengityksen varatila= 4,5 l (keskiarvo) 

Kokonaiskapasiteetti= vitaalikapasiteetti + jäännösilmatila= 6 l (keskiarvo) 

Hengitystilavuuksia ja hengityselimistön tehokkuutta tutkitaan spirometrialla. Sitä käytetään 

hengityselimistön sairauksien tutkimiseen ja diagnosointiin. Tärkeimmät spirometria-arvot 

ovat FEV1 eli sekuntikapasiteetti ja PEF eli uloshengityksen huippuvirtaus. FEV1 kertoo 

13

kuinka suuren ilmamäärän tutkittava pystyy puhaltamaan täyteen vedetyistä keuhkoista ulos 

ensimmäisen sekunnin aikana. PEF taas kertoo kuinka nopeaan uloshengitykseen tutkittava 

pystyy sisäänhengityksen jälkeen. Lisäksi usein tutkitaan FVC, joka kertoo kuinka monta 

litraa ihminen pystyy puhaltamaan täytetyistä keuhkoista ulos. 

FVC on keskimäärin naisilla 3,7 l ja miehillä 4,8 l. PEF normaaliarvot riippuu iästä ja 

pituudesta, miehillä PEF on keskimäärin >600, naisilla >400. FEV1 tulisi olla n. 80% 

FVC:sta. 

Kuva 7. Hengitystilavuudet (Muokattu: Vihsadas. Lung volumes.) 

14

2 KURKUNPÄÄ 

2.1 Kurkunpää 

Kurkunpää on äänen syntypaikka. Se sijaitsee kielen takana ja alapuolella, missä nielu 

jakaantuu kahteen putkeen: taaempi on ruokatorvi, etumainen on henkitorvi, jonka yläpäässä 

kurkunpää on. Kurkunpäässä on kurkunkansi (epiglottis), joka sulkeutuu nieltäessä, jotta 

ruokaa ei pääsisi henkitorveen. (Kts. Kuva s.6) 

Kurkunpään tuntee kaulalla niin sanottuna Aatamin omenana. Alhaalta kurkunpää kiinnittyy 

henkitorveen, joka tuntuu pitkin kaulaa pienistä renkaista koostuvana putkena. Ylhäältä 

kurkunpää kiinnittyy kieliluuhun (hyoid bone, os hyoideum), jonka voi tunnustella leuan 

alapuolelta, kaulan sivuilta. 

Anatomisesti kurkunpää koostuu kolmesta suuresta rustosta ja kolmesta pienemmästä 

rustosta. Näihin tukirakenteisiin kiinnittyvät kurkunpään lihakset, jotka säätelevät 

ääntöasentoa. Lisäksi koko kurkunpäätä verhoaa hengitysepiteelistä koostuva elastinen 

limakalvo. 

Äänenkäytössä tarvitaan kurkunpään lihaksia, jotka venyessään tuottavat äänihuuliin erilaisia 

äänenkäyttöasentoja. Venymiseen tarvitaan myös tukirakenteet, joissa lihakset ovat kiinni. 

Vrt. jos halutaan venyttää kuminauhaa, tarvitaan molemmat kädet pitämään kiinni 

kuminauhasta, jotta venytys onnistuu. Äänentuotto on monimutkainen prosessi, jossa lukuisat 

pienet lihakset toimivat yhteistyössä. 

2.2 Kurkunpään suuret rustot 

Rengasrusto 

Rengasrusto (cricoid cartilage, cricoideus) on kurkunpään alin rusto ja kiinnittyy 

henkitorveen. Se on sormuksen muotoinen ja ympäröi koko ilmakäytävää. Ruokatorvi 

kiinnittyy sen alapuolelle takapintaan. 

Kilpirusto 

Kilpirusto (thyroid cartilage, thyroideus) on suurin kurkunpään rustoista. Se kiinnittyy 

rengasruston yläpuolelle ja muodostaa kaksi symmetristä liuskaa, jotka yhtyvät edessä. 

Miehillä liuskojen välinen kulma on terävämpi (90) kuin naisilla (120), joten kilpiruston 

15

muodostama ”Aatamin omena” näkyy miesten kaulalla selvemmin. Kilpirusto kiinnittyy 

vahvan kalvon (membrana thyrohyoidea) avulla ylempään kieliluuhun. 

Kurkunkansi 

Kurkunkansi (epiglottis) on kolmas suurista rustoista. Se on lehden muotoinen ja kiinnittyy 

Aatamin omenan kohdalla kilpirustoon. Kurkunkansi toimii ilmatien sulkijana nieltäessä, 

yskittäessä ja ponnistettaessa. 

Kuva 8. Kurkunkansi (Gray´s Anatomy plate.) 

Kuva 9. Kurkunpään suuret rustot 

(Gray´s Anatomy plate.) 

2.3 Kurkunpään pienet rustot 

Rengasruston yläpuolelle kiinnittyy kaksi samanlaista pyramidinmuotoista rustoa 

(arytenoideat eli kannurustot), joihin äänihuulet kiinnittyvät. Näihin rustoihin liittyvät vielä 

parilliset corniculate- ja cuneiformisrustot, jotka estävät kurkunpään limakalvorakenteen 

hajoamista. 

2.4 Kurkunpään ligamentit 

Kurkunpään tärkeimmät ligamentit (kiinnittäviä rakenteita) liittävät kurkunpään rustot 

toisiinsa ja ympäristöön. Lig. Cricotyhroidea yhdistää cricoideus- ja thyroideusrustot ja 

16

muodostaa ääniligamentin, johon äänihuulet kiinnittyvät. Memrana quadrangulare muodostaa 

vestibulaariligamentin, johon taskuhuulet (vestibulaarihuulet) kiinnittyvät. 

2.5 Kurkunpään lihakset 

2.5.1 Kurkunpään lihasten tehtävä 

Kurkunpään lihakset huolehtivat kaikista kurkunpään toiminnoista liikuttelemalla eri 

rakenteita. Lihakset jaetaan ulkoisiin ja sisäisiin lihaksiin. Lihaksen nimi kertoo aina mihin 

rakenteisiin se liittyy, ja mitä se liikuttaa. M. on etuliite lihakselle (musculus). Esim. m. 

cricothyroideus kiinnittyy cricoideus- ja thyroideus-rustoihin. 

K.10 K.11 

Kuva 10. Kurkunpään lihaksia (Gray´s Anatomy plate.) 

Kuva 11. Äänihuulet (Muokattu: Gray´s Anatomy plate.) 

2.5.2 Kurkunpään ulkoiset lihakset 

Kurkunpään ulkoiset lihakset voidaan jakaa suprahyoidaalilihaksiin, jotka ovat hyoidaaliluun 

yläpuolella ja infrahyoidaalilihaksiin, jotka ovat sen alapuolella. Ne kiinnittyvät kaikki 

hyoidaaliluuhun (hyoid bone, os hyoideum) ja vastaavat kaikista kurkunpään asennoista. 

17

Suprahyoidaalilihaksiin kuuluvat m. stylohyoideus, m. digastricus, m. mylohyoideus ja m. 

geniohyoideus. Niiden tehtävänä on nostaa kurkunpäätä. Nieltäessä ne nostavat 

kurkunpäätä eteen ja ylös, ja sulkevat ilmakäytävän. Ne toimivat myös uloshengityksessä. 

Infrahyoidaalilihaksiin kuuluvat m. sternohyoideus, m. omohyoideus, m. thyrohyoideus ja m. 

sternothyroideus. Niiden tehtävänä on laskea kurkunpäätä, erityisesti sisäänhengityksessä. 

2.5.3 Kurkunpään sisäiset lihakset 

Kurkunpään sisäiset lihakset ovat tärkeitä äänenmuodostuksessa ja ne vaikuttavat pääosin 

äänihuuliin. 

M. vocalis ja M. thyro-arytenoideus yhdessä muodostavat äänihuulen. Lihakset huolehtivat 

äänihuulien jännityksestä puhumisen tai laulamisen aikana. Lihasten toiminta hallitsee 

rintarekisteriä. 

Cricothyroideus-lihakset liikuttavat kurkunpäätä eteen- ja alaspäin, ja näin pidentävät 

äänihuulia, mistä seuraa korkeampi ääni. Ne toimivat erityisesti ohennerekisrerissä. 

Posterioriset crico-arytenoideus-lihakset avaavat ääniraon (rima glottidiksen). 

Lateraaliset crico-arytenoideus-lihakset sulkevat ääniraon (rima glottidiksen). 

2.5.4 Kurkunpään lihasten säätely 

Kurkunpään lihaksia hermottaa 10. aivohermon recurrens- haara. Hermon vaurioituminen voi 

aiheuttaa äänihuulihalvauksen. Kilpirauhasleikkauksen riskinä on äänihermon 

vaurioituminen, ja leikkauksen jälkeen voikin tavallisesti esiintyä äänen käheyttä muutaman 

viikon ajan. Suuremmat hermovauriot ovat harvinaisia. Jos hermovaurio tapahtuu, on tärkeää 

päästä heti ääniterapiaan, jotta äänentuotto saadaan palautumaan ja vältetään halvaantuneen 

äänihuulen surkastuminen. 

2.6 Äänihuulet 

Äänihuulet (vocal fold, vocal cords) koostuvat äänihuulilihaksesta (m. vocalis) ja sen päällä 

olevasta limakalvosta. Limakalvo voidaan jakaa pintakerrokseen (epiteeliin) ja sen alla 

olevaan (lamina proprian) 3:een eri kerrokseen. Äänihuulten rasitusmuutokset tulevat juuri 

limakalvon alueelle. Äänihuulet kiinnittyvät kilpirustoon ja kannurustoihin. 

18

2.7 Taskuhuulet 

Taskuhuulet (ventricular fold) sijaitsevat äänihuulten yläpuolella. Jotkut laulajat saattavat 

puhua myös vääristä äänihuulista. Niin kuin äänihuulet, taskuhuuletkin kiinnittyvät kilpi- ja 

kannurustoihin, mutta eivät osallistu normaaliin äänentuottoon. Taskuhuulia käytetään 

rytmimusiikissa efektin antajana, esim. Louis Armstrong –tyylisesti laulettaessa. 

Kansanlaulussa ja kargyra-kurkkulaulussa taskuhuulten avulla saadaan aikaan matalan karhea 

sointi. Taskuhuulia tarvitaan ilmaraon sulkemisessa ja taskuontelon muodostamisessa. 

2.8 Kurkunpään alueet 

Äänihuulet ja taskuhuulet jakavat kurkunpään kolmeen eri alueeseen. 

1. Vestibule on kurkunpään ylempi ontelo, jonka rajaavat kurkunpään alku ja 

taskuhuulet. 

2. Keskiontelo (taskuontelo tai glottinen alue) on todella pieni; se sijoittuu tasku- ja 

äänihuulten väliin. Keskiontelossa on paljon rauhasia, jotka ylläpitävät äänihuulien 

kosteutta tuottamalla limaa. 

3. Infraglottinen alue on alin ontelo, alkaa äänihuulista ja päättyy kurkunpään alaosaan. 

Kurkunpäätä ylhäältä katsottuna nähdään kaksi kolmion muotoista aukkoa. Ylempi (rima 

vestibuli) muodostuu taskuhuulten väliin ja aukeaa keskionteloon. Alempi (rima glottidis) 

muodostuu äänihuulista ja sulkee keskiontelon. Molempia aukkoja sulkevat ja avaavat 

arytenoideus-rustojen liikkeet, joita lihakset saavat aikaan. 

19

Kuva 12. Rima glottids (Muokattu: Gray´s Anatomy plate.) 

Kuva 13. Kurkunpään alueet (Muokattu: G.A.p.) 

2.9 Kurkunpään toiminta ja fysiologia 

Hengitys 

Rauhallisessa hengityksessä kurkunpään alkupää, rima vestibuli ja rima glottidis ovat 

avoinna. Raskaassa hengityksessä posterioriset crico-arytenoideus-lihakset avaavat rima 

glottidiksen yhä suuremmaksi, jotta ilma pääsee läpi tehokkaammin. Lepohengitys on 

tasainen ilmanvirtaus sisään ja ulos. Ääntöhengityksessä taas on lyhyt ja nopea sisäänhengitys 

ja pitkä uloshengitys. 

Nieleminen 

Nieltäessä taskuhuulet (rima vestibuli) ja äänihuulet (rima glottidis) suljetaan. Kurkunpään 

alkupää kaventuu ja kurkunpää liikkuu ylös ja eteenpäin. Tämä aiheuttaa kurkunkannen 

laskeutumisen kurkunpään ylle, ja samalla ruokatorven aukon avautumisen. Näin kaikki 

nieltävä massa menee ruokatorveen ja mahalaukkuun eikä pääse ilmateihin. 

20

Ponnistus 

Ponnistuksessa, esim. raskaan tavaran nostamisessa, taskuhuulet ja äänihuulet sulkeutuvat 

kokonaan, jotta ilma saataisiin pysymään sisällä. Sama ilmiö tapahtuu yskittäessä tai 

oksennettaessa; ensin ilmakäytävä suljetaan, sisäinen paine kasvaa, ja sitten se avautuu äkkiä 

ja ilma pääsee suurella voimalla ulos. 

Äänentuotto 

Äänentuotossa äänihuulet sulkeutuvat ja avautuvat useita kertoja sekunnissa. Äänihuulten läpi 

virtaava ilma yhdessä äänihuulten liikkeen kanssa saa aikaan äänen. Äänentuottoa käsitellään 

tarkemmin kappaleessa 4. 

Kuva 14. Äänihuulten asennot (Muokattu: Unknown author. Vocal folds.) 

21

3 LIMAKALVO 

3.1 Limakalvo 

Limakalvo on monia elimiä ja rakenteita verhoava solukerros, joka peittyy limaan. Esim. 

koko ruuansulatuskanavaa ja hengitysteitä peittää limakalvo. Hengityselimistön limakalvo 

koostuu epiteelisolukerroksesta, joka on kiinni tyvikalvossa. Epiteeli- eli pintakerroksessa on 

värekarvasoluja, joita peittää limakerros. Tyvikalvon alapuolella sijaitsevat limarauhaset, 

jotka erittävät liman epiteelin pinnalle. Hengitysteiden limakalvon tarkoituksena on napata 

mikrobit ja vieraspartikkelit ennen kuin ne pääsevät alempiin hengitysteihin. Terve limakalvo 

suojelee tulehduksia vastaan. 

Kuva 15. Värekarvaepiteelisolut ja limarauhanen 

3.2 Limakalvon merkitys äänentuotossa 

Täysin kuiva äänihuulen limakalvo ei ala lainkaan värähdellä. Tarvitaan siis kosteutta, jotta 

ääni saadaan aikaan. Lisäksi hengitysteiden limakalvojen kosteus ja elastisuus vaikuttavat 

äänen sointiin ja laulutuntumaan. Jokainen laulaja tietää kokemuksesta, että kuivan ja käheän 

kurkun kanssa ei ole mukava laulaa. Toisaalta kosteassa ilmastossa laulaminen sujuu 

ihmeellisen kevyesti. Terveet limakalvot ovat kosteat, herkkäliikkeiset ja elastise 

22

3.3 Limakalvojen kosteutus ja huolto 

Limakalvon kosteutus on erityisen tärkeätä ylähengitystieinfektion yhteydessä. Limakalvon 

kuiva pinta on herkempi vaurioitumaan kuin liukas ja kostea. Vaurioitunut limakalvo avaa 

mikrobeille pääsyn elimistöön aiheuttamaan tulehdusta. 

Elimistön nestetasapaino vaikuttaa limakalvojen kosteuteen. Laulajan on hyvä juoda joka 

päivä tarpeeksi normaalin nestetasapainon ylläpitämiseksi. 

Jos kuiva kurkku ja limakalvot vaivaavat, kannattaa ensin kokeilla juomisen lisäämistä. 

Helpointa on pitää vesipulloa mukana ja juoda hiukan säännöllisin väliajoin. Apua voi saada 

myös höyryhengityksestä, esim. hengittämällä kattilassa kiehuvan veden höyryä. Apteekista 

on saatavana myös vesipiippuinhalaattoreita, joilla on samankaltainen vaikutus. Jos 

huoneilma on kuivaa, kannattaa harkita ilmankostuttajan hankkimista. Nuhan yhteydessä on 

suositeltavaa käyttää nenäsuihketta etenkin yöllä, koska suun kautta hengittäminen kuivattaa 

limakalvoja. (Atula ja Blomgren 2008.) 

23

4 ÄÄNI 

4.1 Äänen syntyminen 

Kuulemme jatkuvasti erilaisia ääniä. Ulkopuoleltamme tulevat ärsykkeet eli äänilähteet 

aiheuttavat paineaaltoja: aaltomaisesti etenevät ilmamolekyylit tihentyvät ja harventuvat 

ilmassa. Esimerkiksi lautasen putoaminen lattialle synnyttää paineaallon, jonka korva välittää 

kuulohermon kautta aivoihin, ja aivoissa se muuttuu kuultavaksi ääneksi. Samalla tavoin 

syntyy ääni kurkunpäässä. Kun äänirako sulkeutuu ja avautuu, äänihuulet ja ilmavirta yhdessä 

aikaansaavat paineaaltoja, joille muu elimistö toimii kaikuontelona eli vahvistimena. Korva 

vastaanottaa paineaallot ja aivot tunnistavat sen ihmisääneksi. (Kehr ja Ruth 2007.) 

Äänentuotto on vaativa tapahtuma: se edellyttää kymmenien pienten lihasten tasapainoista 

yhteistyötä. Lihasten lisäksi äänen syntymiseen tarvitaan ilmavirtaa ja limakalvoja. Kehon 

ontelot puolestaan vahvistavat äänen. Aluksi kurkunpään lihakset lähentävät äänihuulia. 

Ääniraon pienetessä ulosvirtaavan ilman nopeus kasvaa ja ääniraon kohdalle syntyy alipaine. 

Alipaineen ja lihasten yhteistyöstä seuraa äänihuulten tiivis sulkeutuminen alaosastaan. Ilman 

virtaus keskeytyy, ja ilmanpaine äänihuulia vastaan alkaa kasvaa, mikä työntää äänihuulia 

ylöspäin. Samalla ne alkavat alhaalta irrota toisistaan ja lopulta avaavat ääniraon kokonaan. 

Äänirako on avoinna ja päästää ilmaa läpi sekunnin murto-osan ajan, jonka jälkeen se taas 

sulkeutuu alipaineen johdosta. Sama sykli jatkuu värähdyksinä, jotka synnyttävät paineaaltoja. 

Visuaalisesti äänihuulten liike näyttää siltä kuin kaksi aaltoa kohtaisi ja sitten taas 

erkanisi (kuva 1). (Aalto ja Parviainen 1980.) 

Kuva 16. Äänihuulten liikkeet äänenmuodostuksessa. (Kuvan luomisessa otettu mallia kirjasta Aalto ja 

Parviainen 1985, 124.) 

24

4.2 Äänen korkeus 

Äänen korkeutta säätelee kolme tekijää: äänihuulten pituus, paksuus ja jännitys. Jännitys lisää 

äänihuulten värähtelyä. 

Äänen korkeus ilmoitetaan hertseinä, 1 Hz = 1 värähdys sekunnissa. Mitä suurempi on 

hertsiluku, sitä enemmän on värähdyksiä sekunnissa ja sitä korkeampi on ääni. Esimerkiksi c 

= 131 Hz ja c1 = 262 Hz (keski-c). Tavallisen keskustelun aikana naisen äänihuulet 

värähtelevät n. 200 – 400 kertaa sekunnissa. Miehillä luku on hiukan pienempi. Ihmisen korva 

pystyy erottamaan 20 – 20 000 Hz:n äänet. Alle 20 Hz:n äänet ovat infraääniä ja yli 20 000 

Hz:n äänet ultraääniä. (Kehr ja Ruth 2007.) 

Vastasyntyneen äänihuulet ovat 3 mm pitkät. Lapsuudessa ne kasvavat nopeasti ja 

murrosiässä kasvu kiihtyy huimasti. Siitä seuraa varsinkin pojilla huomattava äänenmurros. 

Tällöin ääniala laskee noin oktaavin. Tytöillä lasku on 1/3 oktaavia. Aikuisen miehen 

äänihuulten pituus on 17–23 mm ja naisen 12,5–17 mm. Värähtelevä pinta miehillä on 7–8 

mm ja naisilla 5–6 mm. (Aalto ja Parviainen 1985. Benninger ym. 1994.) 

Kouluttamattoman äänen ääniala on yleensä 1,5–2 oktaavia. Sen sijaan koulutettu laulaja voi 

yltää jopa viiden oktaavin äänialaan. Laulajien äänialat jaetaan yleensä kuuteen ryhmään: 

miesten bassoon, baritoniin ja tenoriin, naisten alttoon, mezzosopraanoon ja sopraanoon. 

Laulajan on tärkeää laulaa omalta äänialaltaan, jotta ääni toimisi parhaalla mahdollisella 

tavalla. 

Lauluäänessä voidaan erottaa kaksi rekisteriä: rinta- ja ohennerekisteri. Naisilla 

ohennerekisteri jaetaan keski- ja päärekisteriin. Miehillä puhutaan rinta-, pää- ja 

falsettorekistereistä. Rintarekisterissä äänihuulet ovat paksut ja niiden pinnassa oleva 

limakalvo löysä. Ylempiin rekistereihin siirryttäessä äänihuulet pitenevät ja limakalvo ohenee 

ja jäykistyy. Rinta- ja ohennerekisterissä äänirako sulkeutuu, mistä seuraa kirkas ja tiivis ääni. 

Usein etenkin miehet sanovat laulavansa falsetissa, vaikka tarkoittavat päärekisteriä tai 

falsettoa. Falsetissa äänirako jää auki, mistä seuraa vuotoinen ääni. (Aalto ja Parviainen 

1985.) 

Äänihuulten pidentyessä äänen korkeus kasvaa. Samalla värähtelyjen määrä aikayksikössä 

kasvaa. Falsettirekisterissä oheneminen kuitenkin loppuu, vaikka laulettaisiin korkeallekin. 

Äänihuulten paksuudella on suurempi merkitys puheäänessä ja matalissa äänissä, kun taas 

korkeissa äänissä jännitys on tärkein tekijä. 

25

4.3 Äänen voimakkuus 

Äänen voimakkuus eli intensiteetti ilmoitetaan desibeleinä. Normaali puheääni on 60 dB ja 

kuiskaus 20 dB, mutta rock-konsertissa ääni voi nousta 120 dB:in. Tästä suuremmat 

desibeliluvut alkavat aiheuttaa kipua ja fyysisiä oireita. Yli 130 dB:n äänet aiheuttavat 

pahoinvointia, oksentelua ja sekavuutta. Yli 140 dB:n äänet voivat aiheuttaa tilapäistä 

kuulonmenetystä, ja yli 190 dB:n äänet aiheuttavat pysyviä vaurioita korvaan. (Kehr ja Ruth 

2007.) 

Äänen voimakkuutta säädellään ilmanpainetta säätelemällä. Suurempi ilmanpaine aiheuttaa 

suuremman ääniaallon, josta seuraa kovempi ääni. Ilmanpainetta voidaan nostaa joko 

lisäämällä ilman ulosvirtausta keuhkoista, tai lisäämällä äänihuulten välistä vastusta. 

Ilmanpainetta lisäämällä saadaan aikaan suuria muutoksia äänenvoimakkuudessa; tällainen 

tilanne on esimerkiksi laulussa tehty crescendo. Muutokset ääniraossa taas hienosäätävät 

äänen voimakkuuden ja korkeuden vaihteluita ja auttavat sanojen korostamisessa. (Aalto ja 

Parviainen 1985. Benninger ym. 1994.) 

4.4 Äänen laatu 

Äänen laatuun vaikuttaa resonanssi eli se, miten elimistö ja sen ontelot vahvistavat äänen. 

Mitä enemmän laulaja oppii hyödyntämään kehoaan kaikuontelona, sitä täyteläisemmältä ja 

laadukkaammalta ääni kuulostaa. 

Tärkeimmät kehossa ääntä vahvistavat tilat ovat järjestyksessä nielu, suuontelo ja pääontelot. 

Suurin osa resonanssista tapahtuu suu- ja nieluonteloissa. Syvähengityksessä pallea laskeutuu 

ja samalla nielu avataan. Suuontelon tilaan vaikuttavat leuan, kielen ja huulten asennot. 

Pääonteloiden resonanssiin vaikuttaa lähinnä nenäportti. 

Äänen laatua tutkitaan akustisella spektrillä, joka muodostuu äänen voimakkuuden ja 

korkeuden suhteesta toisiinsa. Näiden erilaiset yhdistelmät aiheuttavat valtavan määrän 

erilaatuisia ääniä. (Benninger ym. 1994.) 

26

5 LAULAMINEN JA ELIMISTÖ 

Lauluelimistö on laaja ja monimutkainen kokonaisuus, ja laulaessa tulee kiinnittää huomiota 

yllättävän moniin seikkoihin. Hyvä ryhti ja rentous ovat terve pohja kun aletaan laulaa. 

Terveet limakalvot ja oikea hengitystekniikka takaavat hyvät olosuhteet laulamiselle. Aina 

ennen laulamista on muistettava äänenavaus, ja lopulta itse laulaminen on herkkää ja tarkkaa 

lihastoiminnan säätelyä. Seuraavassa on käsitelty kokoavasti aiemmissa luvuissa esiteltyjä 

perusasioita laulamisen kannalta. 

5.1 Ryhti 

Tasapainoinen ryhti on laulajalle tärkeä. Se estää lihasjännitysten syntymistä ja auttaa 

sijoittamaan hengityksen riittävän alas. Hyvässä ryhdissä niska on vapaa ja rento ja laulaja 

aistii selkärankansa pitkänä ja elastisena sekä selän leveänä. Polvien tulee olla hiukan 

koukussa – yliojennetut polvet jäykistävät selkälihasten toimintaa. Rintakehä ja keskivartalo 

eivät saa olla kasassa, vaan niiden tulee olla avoinna. Kehon painopisteen tulee olla tasaisesti 

kantapäiden ja päkiöiden varassa. (Eerola 2005.) 

5.2 Lihasten rentous 

Lihasjännitykset niskahartiaseudulla, kasvoissa ja puremalihaksissa, kaulalla tai muualla 

häiritsevät äänentuottoa ja heikentävät säätelyn herkkyyttä. Joskus lihasjännitykset ovat niin 

voimakkaita, että niiden laukaisemiseksi tarvitaan hierontaa. On olemassa monia erilaisia 

rentoutusmenetelmiä, joista jokainen laulaja löytää itselleen sopivat. 

Rentoutusharjoituksia ja venytyksiä (Eerola 2005): 

 

 

 

 

 

 

 

kaulan ja niskan venytys: pään pudotus eteen, sivulle, eri kulmiin 

olkapäiden pyöritys: kädet rentoina sivuilla, pyöritys eteen, taakse, 

vastakkaisliikkeellä 

olkapäiden nosto ja pudotus 

leuan rento pudotus ja nosto käsillä, edestakaisin heilutus 

rintalihasten venytys: käsivarsi suorana seinää vasten, venytys eri tasoissa 

kylkien venytys: kädet kohti kattoa ja taivutus sivulle 

kasvojen, kaulan ja niskahartiaseudun hieronta 

27

5.3 Limakalvot 

Laulajan limakalvojen tulee olla kosteat ja joustavat. Äänihuulen kuiva limakalvo värähtelee 

huonosti ja jäykästi. Kuivat hengitystiet aiheuttavat yskää ja rykimistä, mikä rasittaa 

äänihuulia, eikä ääni soi yhtä kauniisti kuivassa elimistössä. Laulajan onkin hyvä juoda 

muutamia kertoja harjoittelun aikana. Rykimistä tulee välttää, ja ylimääräinen lima tulisi 

poistaa nieleskelemällä ja juomalla. 

5.4 Hengitys 

Hengityksestä puhuttaessa on erotettava neljä eri hengitystapaa: Solisluuhengityksessä hartiat 

nousevat. Rintahengitys keskittyy rintakehän yläosaan. Vatsahengityksessä alavatsa pullistuu 

voimakkaasti ulospäin. Syvähengitys aktivoi pallean, kyljet, selän ja vatsan. Lisäksi 

syvähengitys rentouttaa vartaloa. 

Laulajan hengityksen tulisi olla syvähengitystä. Siinä aktivoituvat kyljet ja pallea sekä vatsaja 

selkälihakset. Sisäänhengityksen aikana keskivartalo ”lihoo” eli laajentuu etenkin kyljistä. 

Kun pallea toimii sisäänhengityksessä, se automaattisesti laskee kurkunpäätä alaspäin 

äänenkäytölle otolliseen asemaan. Samalla tärkein sointitila nielu avautuu. Pallean ja 

kurkunpään yhteistoiminnasta käytetään myös nimeä trakeaalinen veto. (Eerola 2005.) 

Laulajan sisäänhengitys ei saa olla haukkaavaa, vaan ilman tulisi ikään kuin automaattisesti 

täyttää keuhkot. Haukkominen rasittaa kurkunpäätä turhaan. 

Laulajan on tärkeää ymmärtää lepo- ja ääntöhengityksen ero. Lepohengitys on tasaista ja 

rauhallista ilmanvirtausta. Ääntöhengityksessä sisäänhengitys on nopea ja lyhyt, kun taas 

uloshengitys on pidempi. Uloshengityksen aikana toimivat sisäänhengityslihakset, jotka 

jarruttavat kehon kasaanpainumista. Sisään- ja uloshengityslihasten hyvää ja tasapainoista 

toimintaa yhdessä lantion lihasten kanssa kutsutaan tueksi (hengityksen hyväksi säätelyksi). 

(Sala ym. 2003.) 

28

Laulajalle tuttu termi tuki tarkoittaa siis seuraavaa: 

Syvähengityksessä pallea laskee kurkunpäätä ja nielu avautuu. 

Äänentuotossa sisäänhengityslihakset yhdessä lantion lihasten kanssa vastustavat ja 

auttavat pidättämään uloshengitystä ja kehon kasaanpainumista. 

Vastustusliike pitää kurkunpään alhaalla ja nielun avoinna. 

Syvähengitystä ja tuen käyttöä voi harjoitella vetämällä ilmaa sisään ja laajentamalla samalla 

kylkiä ja vatsaa. Sitten puhalletaan ilma ulos, mutta pyritään säilyttämään saavutettu kylkien 

ja vatsan asento. Tukea vahvistaa myös kylkilihasten kuivaharjoittelu, pumppaus. 

5.5 Äänentuotto 

Äänentuoton aloittaminen voidaan jakaa kolmeen eri tapaan: vuotoiseen, kovaan ja 

pehmeään. Laulajan äänentuoton tulisi olla pehmeää. Vuotoisessa äänessä äänihuulten välinen 

rako ei sulkeudu tiiviisti, ja ilmaa pääsee vuotamaan ääniraon läpi koko äänentuottojakson 

ajan. Kovassa äänenaloituksessa äänihuulet puristetaan liian voimakkaasti yhteen; tästä seuraa 

paukahtava fraasin aloitus ja puristeinen äänentuottotapa, jossa keskitytään liikaa itse äänen 

tuottamiseen. (Sala ym. 2003, Eerola 2005.) 

Pehmeä ääni syntyy, kun äänihuulet koskettavat toisiaan kevyesti mutta tiiviisti. Pehmeää 

äänenaloitusta helpottaa tilan tekeminen nielussa, hyvä tuki ja mielikuva siitä, että 

jättäydytään lepäämään ilman varaan. Mitä rennommin pystyy tuottamaan ääntä ilman turhia 

lihasjännityksiä, sitä parempi on äänentuottotapa. Tässä auttaa mielikuva: ”Mitä paremmin 

pystyy olemaan puuttumatta itse äänen synnyttämiseen, sitä vapaammin ääni tulee.” (Eerola 

2005.) 

5.6 Äänenavaus 

Äänenavaus on ehdottoman tärkeä ennen laulamista. Äänenavauksia on valtava eri määrä, ja 

jokainen laulaja löytää itselleen sopivat. Tässä yksi esimerkki helposta äänenavauksesta: 

 

 

 

 

Hymistele m:llä terssiä edestakaisin. 

Laula r:llä tai huulitäryllä kvinttiä edestakaisin. 

Laula oktaavia edestakaisin eri vokaaleilla tai pieniä melodianpätkiä. 

Muista tauot harjoitusten välissä! 

29

Ammattilaulajalle yhtä tärkeää kuin äänenavaus, on esiintymisen jälkeen äänen 

rentouttaminen kevyin harjoituksin, ns. cool down –harjoituksin. (Eerola 2005.) 

5.7 Tauot 

Laulukestävyys kasvaa pitkäjänteisen harjoittelun myötä. Harjoittelussa on oltava kuitenkin 

kärsivällinen, sillä äänihuulten ylirasitus aiheuttaa helposti äänihäiriöitä. Äänenavauksessa on 

muistettava pitää taukoja muutaman minuutin välein. Myös harjoittelussa lepo- ja juomatauot 

on muistettava. Laulukestävyyden kannalta on hyvä laulaa joka päivä mutta ei liikaa. Pitkän 

tauon jälkeen laulaminen kannattaa aloittaa hitaasti, esim. puoli tuntia kerrallaan. Neljä tuntia 

päivässä alkaa lähennellä maksimilaulumäärää. Parasta äänelle on laulaa usein ja vähän 

kerrallaan. 

Kun äänioireita alkaa ilmetä tai sairastuu flunssaan, tulee äänen antaa levätä. Laulaminen on 

syytä lopettaa sairauden ajaksi. Myös puhuminen kannattaa minimoida. Muut kuin flunssaan 

liittyvät äänioireet ovat syy lähteä erikoislääkärin vastaanotolle. 

30

6 ÄÄNIHÄIRIÖ 

6.1 Mikä on äänihäiriö? 

Kun ääni ei toimi normaalisti, ei kestä äänenkäyttöä tai se muuttuu laadultaan tavallista 

huonommaksi, kyseessä on äänihäiriö. Äänihäiriöstä viestii myös äänialan kapeutuminen. Jos 

ääni toimii normaalisti, siihen ei kiinnitä huomiota. Äänihäiriön huomaa joko äänenkäyttäjä 

itse tai muut ympärillä. 

Äänihäiriön aiheuttajia on lukuisia erilaisia, ja niistä seuraa erilaisia oireita. Ääni voi 

vaihdella karheasta vuotavaan tai puristeiseen jne. Korkeuden tai voimakkuuden säätely voi 

olla häiriintynyttä, ääni voi väsyä helposti, tai potilas voi joutua jatkuvasti nieleskelemään ja 

rykimään. Joskus ääni hiljenee tai häviää kokonaan. 

Äänihäiriön oireiden ja löydösten perusteella lääkäri voi tunnistaa taustalla olevan syyn. 

Onkin tärkeää hakeutua äänihäiriön hoitoon perehtyneen lääkärin vastaanotolle, jos 

häiritseviä, normaalia elämää ja äänenkäyttöä haittaavia oireita alkaa ilmaantua. 

6.2 Äänihäiriön syntyminen 

Äänihäiriö syntyy, kun äänielimistön rakenne tai toiminta häiriintyy. Puutteellinen hengitysja 

äänentuottotapa, sekä liika äänenkäyttö voivat rasittaa äänihuulia ja aiheuttaa ongelmia. 

Infektiot, allergiat, kurkunpään refluksi ja eräät muut sairaudet voivat aiheuttaa äänihäiriön. 

Myös äänenkäyttöympäristö ja äänenkäyttäjän fyysinen ja psyykkinen olotila voivat 

edesauttaa tai ehkäistä äänihäiriön syntyä tai häiriön aiheuttamaa haittaa. (Sala ym. 2003) 

Seuraavaksi käsitellään yleisiä äänen toimintaan vaikuttavia tekijöitä, joihin on mahdollista 

itse vaikuttaa. Myöhemmissä luvuissa perehdytään sairauksiin ja äänihuulten rasitustiloihin. 

31

6.3 Äänen toimintaan vaikuttavia tekijöitä 

Jokainen laulaja on kokenut sen miten yhtenä päivänä ääni toimii moitteettomasti, kun taas 

seuraavana päivänä jo kiristää ja tuntuu hankalalta laulaa. Tämä on tavallinen ilmiö, sillä 

ääneen vaikuttavat lukuisat ympäristötekijät, oma elimistö ja psyykkinen tila. 

Yleinen terveydentila vaikuttaa koko elimistön tehokkuuteen ja jaksamiseen, siten myös 

äänielimistöön. Väsynyt, kivulias ja sairas ihminen ei pysty tuottamaan ääntä samalla tavoin 

kuin virkeä ja terve ihminen. 

Persoonallisuus on tärkeä tekijä äänenkäytössä. Puhelias ja voimakasluonteinen 

äänenkäyttäjä kuormittaa äänielimistöään enemmän kuin hiljainen ja rauhallisempi ihminen. 

Toisaalta puheliaan ihmisen kuormitus voi olla samaa tasoa hiljaisemman kanssa, jos hänellä 

on hyvä äänenkäyttötekniikka. (Peltomaa ja Vilkman 2002.) 

Rykiminen on voimakas tälli äänihuulille. Siitä tulee pyrkiä kokonaan eroon. Kurkun 

selvittäminen rykimällä provosoi lisää rykimistä ärsyttämällä äänihuulia. Limasta pääsee 

eroon juomalla. (Benninger ym. 1994.) 

Unen puute heikentää laulusuoritusta. Väsyneen ihmisen lihakset ovat väsyneet, ja 

laulaminen on lihastyötä! Pitkään jatkunut unettomuus kiristää lihaksistoa, ja huonontaa 

laulajan keskittymiskykyä. (Sala ym. 2003.) 

Niskahartiaseudun ja kasvojen lihasten kireys kiristää myös äänielimistöä. Huono 

työskentelyasento ja hampaiden narskuttelu lisäävät jännityksiä ja häiritsevät äänentuoton 

säätelyä. Purentavirheet voivat aiheuttaa jännityksiä kasvojen alueella. Lihasten 

rentoutusohjeita voi kysellä esim. fysioterapeutilta. (Eerola 1997.) 

Ilman lämpötila ja kosteus vaikuttavat suoraan äänielimistön kosteuteen. Helpointa on 

laulaa paikassa, jossa ilman kosteus on suuri. Myös pöly ja ilman epäpuhtaudet ärsyttävät ja 

kuivattavat limakalvoja ja aiheuttavat äänen käheyttä. (Benninger ym. 1994.) 

Äänenkäyttötila on tärkeä, etenkin laulua harjoiteltaessa. Huono akustiikka ja taustamelu 

aiheuttavat äänen voimistamista ja ponnistelua, mikä turhaan rasittaa äänielimistöä. 

(Benninger ym. 1994.) 

32

Tupakointi tai tupakan savun hengittäminen aiheuttaa kurkunpään tulehdusta ja kuivattaa 

äänihuulia ja ympäröivää limakalvoa. Lisäksi se vaikeuttaa hengittämistä. Tupakointi 

pahentaa astmaa ja voi aiheuttaa keuhkoahtaumatautia tai emfyseemaa. Haitallisin tupakan 

savun vaikutus on kurkunpään syöpä ja syövän esiasteet. (Peltomaa ja Vilkman 2002.) 

Alkoholin liikakäyttö huonontaa laulusuoritusta huomattavasti. Jo pienet annokset kuivattavat 

lauluelimistöä. Alkoholi häiritsee kurkunpään pienten lihasten säätelyä, mikä kuullaan selvästi 

humalassa olevan ihmisen puheesta (puhe takkuilee). Laulussa myös vireyden ja 

voimakkuuden hallinta heikkenee. Alkoholin vaikutuksen alaisena oleva ihminen käyttää 

ääntään tavallista voimakkaammin, ja voi siten aiheuttaa mekaanista rasitusvauriota 

kurkunpäähän. (Peltomaa ja Vilkman 2002.) 

Jotkin ruoka-aineet kuten suklaa, maito, jäätelö ja jotkin mausteet voivat olla haitallisia 

äänenkäytölle. Maitotuotteet sitkistävät limaa ja voimakkaasti maustetut ruuat voivat lisätä 

takaisinvirtausta eli närästystä. Kahvi, kolajuomat ja muut kofeiinipitoiset valmisteet 

kuivattavat limakalvoja. Jokainen laulaja oppii kuitenkin itse tunnistamaan, mitkä ruokaaineet 

haittaavat laulamista, ja mitä kannattaa välttää esim. ennen esiintymistilannetta. (Eerola 

1997.) 

Jotkin lääkeaineet vaikuttavat äänielimistön toimintaan. Jotkut antihistamiinit ja diureetit 

kuivattavat elimistöä. Pitkäaikainen kortisonikäyttö esim. astmassa voi aiheuttaa kuivumista 

ja turvottelua. (Eerola 1997.) 

Psykologisilla tekijöillä on merkittävä vaikutus ääneen. Henkinen väsymys, stressi ja 

jännitys vaikuttavat suoraan kurkunpään lihaksiin ja lisäävät lihasjännitystä. Lyhyet yöunet, 

jatkuva matkustelu, kilpailu ja raskas elämäntyyli lisäävät kaikki jännitystä. Oireena voi olla 

äänen käheys, kiristävä tunne, tai vireyden ja korkeuden säätelyn vaikeus, mitkä haittaavat 

hyvää suoritusta. (Peltomaa ja Vilkman 2002.) 

Esiintymisjännitys on myös monelle laulajalle iso ongelma. Jännityksen aiheuttama sydämen 

tykytys, vapina tai suun kuivuminen voivat häiritä laulusuoritusta. Esiintymisjännityksestä 

olisi tärkeää puhua opettajan tai muun ohjaajan kanssa, ja saada tarvittaessa psyykkistä 

valmennusta esiintymistilanteisiin. Monet muusikot käyttävät beetasalpaajia rauhoittamaan 

esiintymisjännitystä, mutta laulajan tulee käyttää niitä harkiten ja pienillä annoksilla sydän- ja 

verisuonivaikutusten takia. (Peltomaa ja Vilkman 2002.) 

33

6.4 Erikoislääkärin vastaanotolla 

Äänihäiriötä tutkii foniatrian erikoislääkäri. Terveyskeskuslääkäri voi tehdä lähetteen 

foniatrille. Erikoislääkäri selvittää mikä on potilaan ongelma ja mitä oireita esiintyy laulaessa. 

Laulajan on usein vaikea yksilöidä ongelmaansa, joten oireet johdattelevat lääkärin etsimään 

syytä, joka sopii ongelmaan ja oireisiin. 

Ongelman selvittyä tehdään kurkunpään tutkimus. Lääkäri katsoo kurkunpäähän 

laryngoskoopilla. Tutkimus on potilaalle kivuton. Laryngoskoopilla nähdään onko kurkunpää 

normaalin värinen ja onko poikkeavia tai rakenteellisia toiminnallisia muutoksia. Kun 

käytetään stroboskooppista valoa tai highspeed kameraa (suurtaajuuskamera) voidaan nähdä 

äänihuulen limakalvon liike hidastettuna. Jos on löydöksiä, lääkäri arvioi, selittävätkö oireet 

löydöksen. 

Kun ongelman selittävä syy on selvinnyt, pohditaan hoitovaihtoehtoja. Lääkäri selittää 

vaihtoehdot potilaalle ja päätös hoidosta tehdään yhdessä. 

34

7 ÄÄNIHUULTEN ONGELMAT 

Äänen liikakäyttö on haitallista laulajalle. Lievimmillään se aiheuttaa äänihuuliin palautuvia 

vaurioita, mutta pahimmillaan voi estää laulajan urakehityksen. Esimerkkejä siitä, kuinka 

menestyvä laulaja ei ole osannut asettaa rajoja esiintymiselle, ja on siten tuhonnut äänensä, on 

olemassa useita. Äänen maltillinen ja terve käyttö takaa äänen kestämisen vuosia. 

Äänielimistön sietokyky on yksilöllistä, ja jokaisen tulisi tarkkailla omaa elimistöään. Äänen 

nopea väsyminen ja erilaiset äänioireet voivat kertoa äänen liikakäytöstä. 

Äänihuulia rasittavia ylimääräisiä toimintoja tulisi välttää. Näitä ovat mm. yskiminen, 

rykiminen, jatkuva kurkun selvittely, kuiskaaminen, huutaminen, voimakkaalla äänellä 

puhuminen ja voimakkaat äännähdykset. Rykimisen välttämiseksi kurkussa oleva lima tulisi 

pyrkiä saamaan liikkeelle juomalla ja nielemällä. 

Äänihuulen verenvuoto voi olla seurausta kurkunpääntulehduksen aiheuttamasta 

mekaanisesta vauriosta. Sitä voivat aiheuttaa myös yskiminen, pitkäaikainen huutaminen tai 

muu voimakas äänihuulten rasittaminen. Oireena on äkillinen äänenlaadun heikkeneminen. 

Äänilepo on ehdottoman tärkeää, jotta verenpurkauma voi parantua ilman lisävammoja. 


Äänihuulipolyyppi on pieni nyppylämäinen muutos äänihuulissa, ja syntyy tyypillisesti 

pitkäaikaisen äänihuulirasituksen seurauksena. Tulehdus lisää polyypin syntymisen riskiä. 

Sijainnistaan riippuen polyyppi voi olla lähes oireeton, tai aiheuttaa jopa äänen menetyksen. 

Yleisiä oireita ovat äänen karheus, vuotoisuus ja puristeisuus. Hoitona on leikkaus. 


Kuva 17. Polyyppi oikean äänihuulen reunassa. Kurkunpäässä myös 

tulehdusmuutoksia, punotusta ja limakalvojen turvotusta. (Sala) 

35

Äänihuulikyhmyt ovat molemminpuolisesti äänihuulten etukolmannesten rajoilla. Ne 

syntyvät äänihuulien mekaanisen rasituksen seurauksena. Yleensä syy on suuri laulamisen 

määrä, äänelle sopimaton ohjelmisto tai ongelma puhe- tai laulutekniikassa. Meluisa, 

savuinen, huonosti ilmastoitu tai kosteutettu, tai huonon akustiikan omaava esiintymispaikka 

voi edesauttaa kyhmyjen syntymistä. Äänihuulikyhmyt voivat syntyä myös runsaan ja 

voimakkaalla äänellä puhumisen seurauksena. Oireena voi esiintyä äänen rosoisuutta, 

käheyttä ja vuotoa, sekä äänen menetystä korkealle mentäessä. Hoitona käytetään ääniterapiaa 

ja lepoa. Suomessa äänihuulikyhmyjen hoitona leikkaus on harvinainen. (Benninger ym. 

2004.) 

Kuva 18. Pienet kyhmyt äänihuulten etukolmannesten rajalla. (Sala) 

Äänihuulen kysta on kystamainen muutos äänihuulissa. Se voi olla synnynnäinen tai kehittyä 

mekaanisen rasituksen seurauksena kun limakalvon rauhanen tukkeutuu. Kystat hoidetaan 

pääsääntöisesti leikkauksella. (Benninger ym. 2004.) 

Kuva 19. Läpikuultava kysta oikean äänihuulen reunassa. (Sala) 

36

Reinken edeema on rasituksen seurauksena syntyvää turvotusta äänihuulten pintakerroksen 

alle. Kolme yleisintä syytä ovat tupakointi, kurkunpään refluksitauti ja mekaaninen rasitus. 

Naiset ja poplaulajat ovat kaikkein alttiimpia saamaan Reinken edeemaa. Hoito kohdennetaan 

turvotusta aiheuttavaan tekijään tai sairauteen. Jos turvotus on hyvin suuri, voidaan käyttää 

leikkaushoitoa. (Benninger ym. 2004.) 

Kuva 20. Molemmissa äänihuulissa erittäin voimakas turvotus. (Sala) 

37

8 HENGITYSTEIDEN ONGELMAT 

8.1 Ylähengitystieinfektiot 

Ylähengitystieinfektiot ovat yleisin laulamista haittaava tekijä. Ne aiheuttavat nenän 

tukkoisuutta, ja turvotusta ja limaisuutta ylähengitysteihin. Laulusuoritus vaikeutuu, kun 

kaikuontelot ovat tukossa ja äänikäytävä arka ja turvonnut. Suositeltavaa olisi antaa äänen 

levätä infektion aikana, mutta jos laulaminen on pakollista, on laulettava mahdollisimman 

vähän ja pienissä pätkissä. 

Suurin osa ylähengitystieinfektioista on viruksen aiheuttamia. Jos kuitenkin nenäerite on 

märkäistä tai tauti ei parane, voi tulehdus olla bakteerin aiheuttama, ja silloin tarvitaan 

antibioottihoitoa. Virustaudeissa antibiooteista ei ole apua, ja ainoa hoito on oireita 

helpottavat lääkkeet. 

Flunssa on yleisin ylähengitystieinfektio, viruksen aiheuttama n. 1–2 viikkoa kestävä tauti. 

Flunssan oireena on nuha, kurkkukipu, yskä ja kuume. Tyypillisesti alussa on kurkkukipua, 

johon vähitellen kehittyy rinnalle tukkoisuutta ja nuhaa. Hoitona käytetään limakalvoja 

supistavia nenäsuihkeita (esim. sympatomimeettejä) ja kipulääkkeitä (parasetamoli tai 

ibuprofeeni). Myös höyryhengityksestä on yleensä apua. 

Poskiontelontulehdus (sinuiitti) on flunssan komplikaatio. Se voi olla bakteerin tai viruksen 

aiheuttama. Poskiontelontulehdusta aletaan epäillä, jos flunssaoireet jatkuvat pahoina yli 

viikon, ja lisäksi ilmenee kasvokipua, päänsärkyä, kuumetta ja märkäistä nenäeritettä. Lääkäri 

toteaa tulehduksen oireiden perusteella, ultraäänellä tai poskiontelopunktiolla. Punktio toimii 

myös hoitona. Jos tauti on bakteerin aiheuttama, määrätään siihen antibiootti. 

Nielutulehdus (faryngiitti) voi olla virus- tai bakteeriperäinen. Sen tyyppioireena on 

äkillisesti alkanut kurkkukipu. Lisäksi voi esiintyä nielemiskipua, kuumetta, päänsärkyä ja 

pahoinvointia. Lääkäri näkee nielussa punotusta ja turvotusta, ja bakteeritulehduksessa 

nähdään märkäistä eritettä nielussa ja nielurisoissa. Bakteerifaryngiitti hoidetaan antibiootilla. 

Kurkunpääntulehdus (laryngiitti) on tyypillisesti viruksen aiheuttama. Usein 

kurkunpääntulehdus alkaa tavallisella flunssalla. Akuutin tulehduksen tyyppioireita ovat 

kuiva äänen käheys ja kuiva yskä. Äänihuulet ovat punoittavat ja turpeat. Oireita helpottaa 

höyryhengitys. Parantumista edistää äänilepo, ärsytystä hillitsevä yskänlääke sekä rykimisen 

ja kuiskaamisen välttäminen. 

38

Kurkunpääntulehdus voi olla myös pitkäaikainen, esim. refluksitaudin aiheuttama. Oireita 

ovat äänen käheys ja kurkkuoireet. On tärkeää hoitaa pitkäaikaisen tulehduksen perussyy, eli 

tauti, joka aiheuttaa kurkunpääntulehdusta. 

Nielurisojen tulehdus (tonsilliitti) on usein bakteeritulehdus. Voimakas kurkkukipu alkaa 

nopeasti ja kuume nousee yli 38,5 asteen. Lääkäri näkee nielussa valkoiset peitteet 

nielurisojen päällä ja määrää hoidoksi antibiootin. Jos tulehdukset ovat toistuvia, voidaan risat 

poistaa. 

8.2 Alahengitystieinfektiot 

Tärkeimmät alahengitystieinfektiot ovat keuhkoputkentulehdus ja keuhkokuume. Oireina ovat 

yskä, hengenahdistus, hengityksen vinkuna, rintakehän kipu ja yli 38 asteen kuume. 

Laulajalle haitallisinta on voimakas yskä, jota voidaan helpottaa yskänärsytystä hillitsevillä 

yskänlääkkeillä. 

Keuhkoputkentulehdus (bronkiitti) on usein virusperäinen. Siinä on tyypillinen 

alahengitystieinfektion oirekuva. Jos kuume jatkuu yli 5 päivää, on bakteeritulehdus 

todennäköisempi ja määrätään antibiootti. Keuhkoputkentulehdukseen liittyy usein myös 

kurkunpääntulehdus. 

Keuhkokuume (pneumonia) on lähes aina bakteerin aiheuttama. Alahengitystieinfektion 

oireiden lisäksi hengitys ja sydämen tykytys tihenevät, hengitysäänet hiljenevät ja 

tulehdusarvo CRP nousee yli 50:n (norm.

8.4 Milloin lääkäriin flunssaoireiden takia? 

Hälyttävät oireet, kuten hengenahdistus, oksentelu, huimaus ja korkea kuume ovat aina syitä 

lääkäriin lähtemiselle. Jos tavallinen flunssa pitkittyy ja oireet pysyvät pahoina yli viikon, on 

syytä mennä lääkäriin. Polyypin vuoksi lähdetään lääkäriin, jos oireet ovat häiritsevät. 

40

9 ALLERGIA JA ASTMA 

9.1 Allergia 

Allergia on länsimaissa yleinen ja yhä yleistyvä ongelma. Siinä elimistön puolustusjärjestelmä 

ylireagoi tiettyjä aineita kohtaan. Allergia voi ilmetä nenän vuotona, silmien punoittamisena, 

ihottumana, suolisto-oireina tai hengityselimistön turpoamisena ja vakavimmillaan jopa 

anafylaktisena reaktiona, joka voi johtaa kuolemaan. 

Laulajalle haitallisimpia allergian aiheuttamia oireita ovat nenän tukkoisuus, krooninen yskä, 

kröhiminen ja hengitysteiden turvotus. Myös pitkäaikainen kurkunpääntulehdus voi olla 

allergian aiheuttama. 

Allergian hoidossa ensin selvitetään allergian aiheuttajat (allergeenit). Potilas seuraa itse 

mitkä aineet aiheuttavat oireita ja lisäksi voidaan tehdä allergiatestejä. Hoidossa tärkeää on 

allergeenien välttäminen. Hengitysteiden allergiassa (esim. siitepölyallergia) se ei usein 

kuitenkaan ole mahdollista, joten tarvitaan lääkitystä tai siedätyshoitoa. 

Allergialääkkeistä vanhemmat antihistamiinit (esim. Atarax) kuivattavat ja paksuntavat 

limakalvoja, mikä ei tee hyvää lauluäänelle. Näillä voi olla myös väsyttävä vaikutus, mikä voi 

heikentää laulusuoritusta. Laulajan kannattaakin kokeilla uudempia antihistamiineja ja muita 

allergialääkkeitä, joista haitalliset sivuvaikutukset puuttuvat tai ovat lievempiä. Allergiseen 

nuhaan kannattaa käyttää steroidia sisältävää nenäsuihketta, jolla on vähemmän kuivattava 

vaikutus. (Peltomaa ja Vilkman 2002.) 

Jos allergia haittaa jatkuvasti laulamista, voidaan harkita siedätyshoitoa. Jos se tehoaa, voi 

potilas päästä allergiasta kokonaan eroon. Teho on osoitettu erityisesti pölypunkin, lehtipuiden 

ja heinien aiheuttamassa allergiassa. (Terveysportti. Käypä hoito –suositus. 

http://terveysportti.fi/) 

41

9.2 Astma 

Astmaa sairastaa Suomessa n. 6% väestöstä. Se on keuhkoputkien limakalvon 

tulehdussairaus. Samalla tavoin kuin allergiassa, astmassa elimistö puolustautuu liian 

voimakkaasti, vaikka todellista vaaraa ei ole olemassa. Allergeeni pääsee keuhkoihin ja alkaa 

ärsyttää limakalvoa. Limakalvo tulehtuu ja turpoaa ja keuhkoputket ahtautuvat aiheuttaen 

hengenahdistusta ja hengityksen vinkunaa. Tulehtunut limakalvo erittää limaa, jota potilas 

joutuu yskimään. Astman ensioire onkin usein pitkittynyt, erityisesti yöllä esiintyvä yskä. 

Noin puolella astmapotilaista on taustalla allergia. 

Astmapotilaan kohtauksen voivat provosoida kylmä ilma, pöly (eläin, pölypunkki, siitepöly), 

fyysinen tai henkinen rasitus, sekä jotkut ruoka-aineet. Jos astma on allergiaperäistä, tulisi 

potilaan välttää allergeenia. Tupakoinnin lopettaminen on astmaatikolle todella tärkeää, sillä 

se pahentaa oireita huomattavasti. 

Astmaa tutkitaan spirometrilla ja PEF-mittarilla (Kts. kpl. 1.6). PEF-mittaria käytetään myös 

taudin seurannassa, joten potilas saa mittarin kotiin ja hänet opetetaan itse käyttämään sitä. 

Mittariin puhalletaan aamuin illoin ja luvut kirjataan ylös. 

Lievimmissä tapauksissa ei välttämättä tarvita lääkehoitoa. Usein se on kuitenkin 

välttämätöntä. Lääkitys määräytyy astman vaikeusasteen mukaan. Peruslääkkeenä on sisään 

hengitettävä eli inhaloitava kortikosteroidi. Tarvittaessa voidaan käyttää lisäksi 

lyhytvaikutteista beeta2-agonistia. Vaikeimmissa tapauksissa tarvitaan lisälääkitystä, josta 

konsultoidaan erikoislääkäriä. Laulajan kannattaa muistaa, että inhaloitavat kortikosteroidit 

voivat aiheuttaa äänen käheyttä tai hiivasienitulehduksen ylähengitysteihin. (Benninger ym. 

1994, Terveysportti. Käypä hoito –suositus. http://terveysportti.fi/) 

9.3 Milloin lääkäriin allergia- ja astmaoireiden takia? 

Lääkäriin lähdetään kun allergiaoireet haittaavat normaalia elämää. Pitkittyneen yskän syy on 

aina syytä selvittää, ja astmakohtaus on ehdoton lääkäriin lähtemisen syy. 

42

10 REFLUKSITAUTI 

10.1 Kurkunpään refluksitauti 

Kurkunpään refluksitauti eli laryngofaryngeaalinen refluksitauti on yleinen laulajien vaiva. 

Kurkunpään refluksitaudissa mahan sisältöä pääsee pieniä määrin nieluun ja kurkunpäähän 

vaikka sitä ei itse huomaakaan. Ruokatorven limakalvo kestää mahan sisältöä hyvin, mutta 

kurkunpään limakalvo on erilaista eikä kestä sitä ollenkaan. Jos mahan sisältöä pääsee 

pieniäkin määriä kurkunpäähän, se voi aiheuttaa kurkunpään tulehdusta. Jos hapan 

mahansisältö pääsee suuhun saakka, se voi aiheuttaa suutulehdusta ja hampaisiin 

kiillevaurioita. (Belafsky ym. 2002.) 

Kurkunpään refluksitaudin syynä on ruokatorven ylemmän sulkijalihaksen (UES= upper 

esophageal sfincter) hetkittäinen löystyminen. Jos ruokatorvessa on mahan sisältöä silloin, 

kun tämä lihas löystyy, mahan sisältöä pääsee kurkunpäähän ja nieluun. Mitä useammin 

mahan sisältöä on ruokatorvessa, sitä suuremmalla riskillä se pääsee myös nieluun ja 

kurkunpäähän. Ylemmän sulkijalihaksen rentoutumista lisäävät tietyt ruoka-aineet, kuten 

kofeiinipitoiset aineet (kahvi, suklaa, kolajuomat, energiajuomat), alkoholi, nikotiini, 

rasvainen ruoka ja stressi. (Benninger ym. 1994, Belafsky ym. 2002.) 

10.2 Ruokatorven refluksitauti 

Ruokatorven refluksitauti eli gastroesofageaalinen refluksi on yleinen. Länsimaissa taudin 

oireita esiintyy 10-20%:lla. Refluksissa mahan hapanta sisältöä nousee mahalaukusta 

ruokatorveen normaalia enemmän. Mahan sisältö aiheuttaa ruokatorven limakalvon tulehdusta 

ja polttavaa tunnetta rintalastan takana. Sylki suojelee limakalvovaurioilta. Tupakointi 

vähentää syljen eritystä ja lisää ruokatorven ylemmän ja alemman sulkijalihaksen 

rentoutumista. 

Ruokatorven refluksitaudin yleisin syy (90%) on mahalaukun ja ruokatorven välissä olevan 

sulkijan rakenteellinen löystyminen. Vaikeassa taudissa voi kyseessä olla palleatyrä 

(hiatushernia), eli mahalaukun osan pullahtaminen ruokatorven puolelle. 

43

10.3 Oireet ja diagnoosi 

Kurkunpään refluksitaudin oireena on äänen käheys, kurkun limaisuus ja selvittämisen tarve, 

palan tunne kurkussa ja kurkkukivut. Diagnoosi tehdään tyypillisten oireiden ja löydösten 

perusteella. Erikoislääkäri katsoo laryngoskoopilla kurkunpäätä. Limakalvojen poikkeava 

punoitus, turvotus ja limaisuus sekä tietyt muut muutokset kurkunpäässä sopivat kurkunpään 

refluksitautiin. (Belafsky ym. 2001, 2002.) 

Ruokatorven refluksitaudin oireena on polttava tunne rintalastan takana. Oire voimistuu 

ruokailun jälkeen tai makuulle mentäessä. Ruokatorven refluksitauti diagnosoidaan oireiden 

perusteella. Jos rintalastan takaista polttoa on ollut 2–3 kertaa viikossa useamman kuukauden 

ajan, kyseessä on ruokatorven refluksitauti. 

10.4 Tutkimukset 

Laryngoskoopilla katsotaan kurkunpäähän ja nähdään äänihuulet ja niiden liikkeet, 

kurkunpään tulehdus tai muita rakennemuutoksia tai poikkeavuuksia toiminnassa. 

PH-rekisteröinnillä mitataan gastroesofageaalisen refluksin määrää. PH-rekisteröinnissä 

nenän kautta viedään johto ruokatorveen. Johtoon on kiinnitetty mittari, joka rekisteröi 

happamat refluksitapahtumat. Laitetta pidetään vuorokauden ajan, ja samalla merkitään 

päiväkirjaan milloin on syönyt, ollut makuulla, oireet jne. 

Gastroskopiassa tähystinputki viedään suun kautta ruokatorveen, mahalaukkuun ja usein 

myös ohutsuolen alkuosaan saakka. Skopian yhteydessä otetaan koepaloja limakalvolta. 

Niistä voidaan nähdä helicobakteeri-infektio, gastriitti, atrofia, keliakia tai mahahaavan 

mahdollinen pahanlaatuisuus. 

10.5 Hoito 

Refluksitaudin hoitona ovat elämäntapaohjeet ja lääkehoito, joskus harvoin leikkaushoito. Jos 

tulehduksen parannuttua, äänihäiriö ei lievene tai parane, on ääniterapia tarpeen. Hoitava 

lääkäri tekee sinne lähetteen. Koska refluksitaudin syynä on ruokatorven sulkijalihaksen 

toiminnallinen löystyminen, on sulkijalihasta rentouttavien ruoka-aineiden välttäminen 

tärkeää. (Terveysportti. Käypä hoito suositus. http://terveysportti.fi.) 

44

Refluksipotilaan elämäntapaohjeet: 

Vältä kofeiinipitoisia aineita (kahvia, kolajuomia, teetä, suklaata, kaakaota), 

alkoholia sekä rasvaisia ruokia. 

Vältä hiilihappopitoisia juomia, sitrushedelmiä ja voimakkaita mausteita. 

Syö pieniä aterioita usein, vältä isoja aterioita. 

Älä syö 2–3 tuntiin ennen nukkumaanmenoa. 

Kohota sängyn pääpuolta n. 15cm, se helpottaa yöllisiä oireita. 

Lopeta tupakointi. 

Älä käytä vatsaa kiristäviä vaatteita. 

Laihduta, jos painoindeksi on yli 25. 

Ota lääkkeet n. ½ -1 h ennen aamiaista. 

Lääkehoitona käytetään tehokkaita mahahapon eritystä vähentäviä lääkkeitä. Ensisijainen 

lääkehoito on protonipumpun estäjä (PPI). Annos on melko suuri ja hoitoaika pitkä, 3–6 kk 

Koska lääkehoito on pitkä, on diagnoosin oltava hyvin perusteltu sisältäen mm kurkunpään 

tähystyksen ja tyypillisten löydösten havaitsemisen. (Belafsky ym. 2001, 2002.) 

Myös ruokatorven refluksitaudin hoito on laulajilla tärkeä, koska se lisää kurkunpään 

refluksitaudin riskiä. 

Jos osoittautuu, että tarvitaan jatkuvaa lääkehoitoa tai lääkehoito ei tehoa tai lääkkeistä saa 

sivuvaikutuksia, voidaan tehdä leikkaus, jossa mahalaukun ja ruokatorven välistä sulkijaa 

kiristetään. Ennen leikkauspäätöstä tehdään gastroskopia ja pH-rekisteröintitutkimus. 

Leikkauksen tekee kokenut gastrokirurgi. 

10.6 Milloin lääkäriin refluksioireiden takia? 

Jos kurkunpään refluksitaudin oireet haittaavat laulamista tai puhumista, on syytä hakeutua 

äänihäiriöihin perehtyneen erikoislääkärin hoitoon. 

Jos närästysoireita esiintyy useita kertoja viikossa useiden viikkojen ajan on syytä hakeutua 

lääkäriin. Närästykseen liittyvä oksentelu, nielemisvaikeus, laihtuminen, anemia tai vatsan ja 

rinnan alueen kivut ovat syy pikaiseen lääkärikäyntiin. (Terveysportti. Käypä hoito suositus. 

http://terveysportti.fi.) 

45

11 KUULOHÄIRIÖT 

11.1 Kuulo 

Kuulo on laulajalle tärkeä apuväline. Kuulon avulla laulaja saa palautetta tuottamastaan 

äänestä ja voi sitä kautta muokata ja kehittää ääntään. Laulaja säätelee omaa ääntään paljon 

kuulopalautteen perusteella, joten muutokset (varsinkin uudet muutokset) kuulossa voivat 

vaikuttaa äänenmuodostukseen ja laulutekniikkaan. Kokenut laulaja oppii kuitenkin 

käyttämään enemmän lihasmuistia, joten kuulovian kanssa on mahdollista pärjätä hyvin 

laulajana. 

11.2 Korva 

Korva voidaan jakaa ulko-, väli-, ja sisäkorvaan. Ulkokorvaan kuuluu korvalehti ja 

korvakäytävä. Tärykalvo on ulko- ja välikorvan välissä. Välikorva koostuu kuuloluuketjusta, 

joka voimistaa äänen n. 22-kertaiseksi. Välikorvassa on lisäksi korvatorvi (auditory tube), 

putki nieluun, joka tasoittaa ilmanpainetta korvassa. Esim. nieltäessä tai haukoteltaessa 

korvatorvi avautuu, ja lukkoon mennyt korva aukeaa. Sisäkorvassa on simpukka (koklea) eli 

kuuloelin, josta kuuloimpulssit lähtevät kuulohermoa pitkin aivoihin. Simpukan yhteydessä 

on tasapainoelin, joka aistii elimistön asentoa ja liikettä. Tasapainoelimen avulla voi tuntea 

asennon, vaikka silmät olisivatkin kiinni. 

Kuva 21. Korvan anatomia (Gray´s Anatomy plate.) 

46

11.3 Kuulon heikkenemisen syitä 

Kuuloa voivat heikentää useat eri syyt. Vika voi olla ulko-, väli- tai sisäkorvassa, 

kuulohermossa tai aivoissa. Ikääntymisen myötä tuleva kuulon heikkeneminen on normaalia, 

ja se tulee usein niin hitaasti, että laulaja ehtii sopeutua hyvin. Haitallisempia ovat äkilliset 

kuulohäiriöt. 

Konduktiivisessa kuulonalenemassa äänen johtuminen ulkokorvan, tärykalvon ja 

kuuloluuketjun kautta on heikentynyt. Syynä voi olla vahatulppa eli korvavaikku, tärykalvon 

aukko, korvatulehdus tai kuuloluuketjun jäykistyminen eli otoskleroosi. Vahatulppaa ei pidä 

itse ruveta poistamaan, vaan on turvallisinta antaa lääkärin tehdä toimenpide. 

Lukkiutunut korva johtuu korvatorven ahtaudesta. Yleensä hoito on helppo: suljetaan nenä ja 

suu tiiviisti, ja puhalletaan kovaa – ilmanpaine avaa korvatorven. Jos se ei auta, on 

mahdollista asentaa paineentasaajaputki. 

Sensorineuraalinen kuulonalenema johtuu sisäkorvan aistinsolujen tai kuulohermon 

vauriosta, ja häiritsee äänen aistimista. Normaali ikääntyminen, meluvamma tai sisäkorvan 

verenkiertohäiriö voivat olla häiriön syynä. Sisäkorvan vaurio alkaa hiljaisten äänien 

kuulemisen ja erottelemisen vaikeutena ja voimakkaiden äänien korostumisena. Se voi johtaa 

jopa täydelliseen kuuroutumiseen, mutta harvoin. Hoitona käytetään kuulolaitetta. 

Sentraalisen kuulonaleneman syy on aivoperäinen: ikääntyminen, kasvain, erilaiset 

aivosairaudet ja synnynnäiset syyt. Sentraalisen kuulon aleneman tärkein hoito on perussyyn 

hoito, esim. kasvaimen poisto. 

11.4 Melualtistus 

Pitkäaikainen altistuminen melulle voi aiheuttaa sekä palautuvia että pysyviä kuulovaurioita. 

Kovat äänet vaurioittavat sisäkorvan ääntä aistivia soluja, mikä heikentää kuulemista. Melun 

voimakkuus ja kesto vaikuttavat vaurion laajuuteen. Kerta-altistuminen liian voimakkaalle 

äänelle esim. räjähdykselle voi aiheuttaa jopa pysyvän kuuroutumisen. 

Melutasolle on asetettu turvallisuusrajat. Kuulovaurioriskin aiheuttavaa melualtistusta tulee 

välttää. 

47

Melutaso 

Aika 

85dB 

88dB 

91dB 

94dB 

100dB 

8h 

4h 

2h 

1h 

15min 

Taulukko 1.Turvallinen melualtistusaika eri altistustasoilla. (Melu. Wikipedia.) 

Tilapäinen kuulon heikkeneminen on elimistön normaali puolustusmekanismi kovia ääniä 

vastaan. Jos kuulon palautuminen esim. normaalin työpäivän jälkeen kestää yli 16 tuntia, on 

henkilö vaarassa saada pysyvän kuulovaurion. Meluisassa työssä ja vapaa-aikana 

(musiikkimelu, moottoriurheilu, ampuminen) olisikin tärkeää suojata kuuloa yllä esitettyjen 

arvojen mukaisesti. (Benninger ym. 1994.) 

11.5 Melulta suojautuminen 

Ylimääräisen melun välttäminen on ensimmäinen askel melulta suojautumiseen. Jos melussa 

on kuitenkin pakko olla, kuulosuojainten käyttö on tärkeää. Korvatulpat häiritsevät omaa 

laulusuoritusta, mutta muuten musisoitaessa tai konserteissa kannattaa käyttää korvatulppia. 

Muusikoille on suunniteltu erityisiä korvatulppia, jotka vaimentavat ääntä mahdollisimman 

tasaisesti koko kuuloalueella kun tavalliset vahakorvatulpat vaimentavat voimakkaammin 

korkeita ääniä. Lisäksi on mahdollista hankkia omaan korvaan teetetyt korvatulpat, joihin voi 

vaihtaa eri desibelivahvuisia suodattimia. 

11.6 Tinnitus 

Tinnitus eli korvien soiminen määritellään vinkuvaksi tai kohisevaksi ääneksi, joka ei tule 

ulkoisesta lähteestä. Jopa n. 10 %:lla väestöstä tinnitus on jatkuvaa. Yleisin syy tinnitukselle 

on melun aiheuttama sisäkorvavaurio. Myös ikääntyminen, jotkin lääkkeet ja sairaudet 

vaikuttavat. Pahentavia tekijöitä voivat olla väsymys, rasitus, tupakointi ja alkoholin käyttö. 

Parantavaa hoitoa ei ole olemassa, joten kuulovaurion ennaltaehkäisy on tärkeää. 

48

11.7 Kuuloa heikentäviä sairauksia 

Perinnöllisiä kuulohäiriöitä ovat otoskleroosi, Menieren tauti ja Usherin oireyhtymä. Ne 

voivat johtaa kuuroutumiseen, mutta ovat harvinaisia, ja niitä hoidetaan 

erikoissairaanhoidossa. Krooninen välikorvatulehdus voi hoitamattomana johtaa vakavampiin 

tulehduksiin ja lopulta kuuroutumiseen. 

11.8 Milloin lääkäriin kuulo-oireiden takia? 

Jos kuulo heikkenee äkillisesti, eikä syynä ole flunssa tai vahatulppa, on hakeuduttava 

pikaisesti lääkäriin. Korva, joka vuotaa verta tai muuta eritettä on myös näytettävä lääkärille 

heti. Vähitellen kehittynyt huonokuuloisuus on syytä tutkia viimeistään silloin, kun se alkaa 

haitata kuulemista. Jos kuulon heikkenemiseen liittyy huimausta tai korvien suhinaa, tulisi 

lääkäriin hakeutua pikaisesti. (Terveysportti. Käypä hoito -suositus. http://terveysportti.fi.) 

49

12 ÄÄNIERGONOMIA JA ÄÄNENHUOLTO 

12.1 Ääniergonomiaa 

Äänihäiriöiden kehittymistä voi estää välttämällä riskitekijöitä ja huoltamalla omaa ääntä. 

Ääneen vaikuttavat sairaudet tulisi hoitaa mahdollisimman hyvin äänihäiriön syntymisen 

ehkäisemiseksi. Näihin sairauksiin kuuluvat esim. ylä- ja alahengitystietulehdukset, astma, 

allergiat ja refluksitauti. Tärkeää on myös pitää huolta niska- ja hartiaseudun lihaksista, sillä 

lihasjännitykset voivat edesauttaa äänihäiriön syntyä tai hidastaa sen paranemista. 

Muiden kuin flunssaan liittyvien äänioireiden vuoksi tulee laulajan ehdottomasti hakeutua 

foniatriaan erikoistuneen lääkärin vastaanotolle. 

Äänestään huolehtivan kannattaa välttää kovassa melussa puhumista ja pölyisissä tai 

homeisissa paikoissa oleskelua. Lisäksi tulee kiinnittää huomiota äänenkäyttöasentoon. 

Hyvässä asennossa selkäranka on pitkä, niska suorassa ja leuka rentona. Tällöin hengitys 

kulkee vapaasti ja kurkunpää toimii rennosti. Pään kiertoasennot ja lihasjännitykset 

vaikeuttavat äänentuottoa ja lisäävät kurkunpään rasitusta. (Sala ym. 2003.) 

Hyvä äänenkäyttöasento: 

 

 

 

Puhu kuulijoihin päin kääntyneenä. 

Vältä pään kiertoasentoja. 

Pidä leuka, kaula ja hartiaseutu rentoina. 

Suomen ilmastossa lämmityskaudella huoneilma on kuivaa. Äänen kannalta mahdollisimman 

kostea ilma on hyvä, joten sisäilman kostutus tekee hyvää äänelle. Toisaalta veden juonti 

riittävän usein pitää huolta limakalvoista. Apteekista voi myös hankkia 

vesipiippuinhalaattoreita, joilla kurkkua voi kostuttaa. 

50

Äänenhuollossa tärkeää on sekä puhe- että lauluäänen avaaminen ja rentouttaminen. 

Lauluääni tulee avata aina ennen laulamista ja puheääni joka aamu. Se vahvistaa ääntä ja 

valmistaa lihakset äänenkäyttötilanteeseen. Alla muutama helppo äänenrentoutusohje 

Työterveyslaitoksen ääniergonomiaoppaasta (Sala ym. 2003.): 

 

 

 

 

 

 

Haukottele ja huokaise, toista useita kertoja. 

Hymähtele myönteisillä sävyillä. 

Hyräile huulet kevyesti yhdessä. Aloita korkealla äänellä ja liu´uta ääni matalaksi. 

Pidä leuka rentona. 

Hyräile huulet kevyesti yhdessä lyhyitä melodioita. 

Tärisytä kielen kärkeä ”rrrrrrr” lyhyesti muutamia kertoja (vaihtoehtoisesti 

huulitäry). 

Lauleskele tai puhele rennosti. Esim. ”Moi, moi, moi...” 

Jos ääni on jo rasittunut ja ilmenee äänioireita, on äänen säästäminen tärkeää. Pitkiä 

äänenkäyttöjaksoja ja voimakasta äänenkäyttöä, kuten huutamista, tulisi välttää. Myös 

kuiskaaminen, yskiminen ja rykiminen rasittavat kurkunpäätä. 

12.2 Ääniterapia 

Kun lääkäri on saanut selville äänioireiden ja -häiriön syyn, arvioidaan tarvitaanko 

lääketieteellisen hoidon (lääkkeet, dieettiohjeet jne.) lisäksi myös ääniterapiaa. Ääniterapeutti 

on äänihäiriön hoitoon perehtynyt puheterapeutti, joka laatii jokaiselle potilaalle yksilöllisen 

ja yksityiskohtaisen terapiasuunnitelman. 

Ääniterapiaan kuuluu ääniharjoituksia, ääniergonomista ohjausta, apuvälinetarpeen arviointia, 

esim. erilaisia langattomia äänenvahvistinlaitteita, ja toipumisen seurantaa. Lisäksi jokaiselle 

potilaalle tehdään oma kotiharjoitusohjelma, johon kuuluu harjoituksia monta kertaa päivässä, 

ja jonka toteuttaminen edellyttää omaa aktiivisuutta. Puheterapeutin vastaanotolla käydään 1- 

3 kertaa viikossa, yleensä 8-10 kertaa parin kuukauden ajan. (Sala ym. 2003.) 

12.3 Ääniterapeutin vastaanotolla 

Suurin osa potilaista tulee ääniterapeutille lääkärin lähetteellä. Lääkäri on tehnyt diagnoosin ja 

hoitosuunnitelman, antanut tarvittaessa sairasloman sekä määrännyt mahdolliset lääkkeet. 

Erityisesti laulajan olisi tärkeää käydä foniatrin vastaanotolla ennen ääniterapiaan tulemista. 

Näin varmistetaan paras mahdollinen hoito. 

51

Ensimmäinen ääniterapiakäynti on tutkimuskäynti. Terapeutti kyselee elämäntavoista, työstä, 

harrastuksista ja perheestä sekä selvittää potilaan äänenkäyttötottumuksia. Tutkimuskäynnin 

perusteella ääniterapeutti tekee ääniterapiasuunnitelman, joka sisältää suunnitelman 

käytettävistä terapiamenetelmistä, käyntikertojen määrästä jne. Lääkärin antama 

lääketieteellinen diagnoosi on ehdottoman tärkeä hoitoa suunniteltaessa, sillä erilaisiin 

ääniongelmiin on hyvin erilaiset kuntoutusmenetelmät. Esim. äänihuulikyhmy on liian 

rasituksen seurausta, mikä johtuu useimmiten puutteellisesta äänenkäyttötekniikasta. Tällöin 

ääniterapeutti teettää äänentuottotekniikkaa keventäviä harjoituksia. Äänihuulihalvauksessa 

taas äänirako vuotaa, ja kuntoutukseen tarvitaan voimakkaita ääniharjoituksia. 

Laulajan tyypillisin ääniongelma johtuu puutteellisesta äänenkäyttötekniikasta, jonka taustalla 

voi olla kurkunpään lihasten ja hengityslihasten säätelyongelmia. Kurkunpään ja 

hengityslihasten yhteistyö ei toimi tällöin tasapainoisesti ja rennosti. Kun nämä saadaan 

ääniterapialla kohdalleen, oireet yleensä helpottuvat. Samaan aikaan on tärkeää noudattaa 

myös lääkärin antamia hoito-ohjeita. Esim. refluksipotilaan ääniterapia ja kuntoutuminen 

vaikeutuu huomattavasti, jos hän ei syö määrättyjä lääkkeitä. 

Ääniterapiamenetelmiä on valtava määrä. Niistä ääniterapeutti valitsee jokaiselle sopivat 

menetelmät ja harjoitukset, ja niitä vaihdellaan sen mukaan kuin kuntoutuminen edistyy. 

Voidaan käyttää erilaisia hymähtelyjä, ääntelyitä ja sanoja. Yleinen äänihuulten 

rentoutusmenetelmä on vesivastusterapia, jossa puhalletaan putken kautta vesiastiaan. 

Puhalluksessa oikea tekniikka, sopiva aika ja oikein tehdyt harjoitukset ovat tärkeitä. Niitä 

harjoitellaan yhdessä ääniterapeutin kanssa. 

Ääniterapian eteneminen on potilaasta itsestään kiinni. Vastaanotolla opeteltuja harjoituksia 

tulee tehdä monta kertaa päivässä ohjeiden mukaisesti. Ääniterapeutti huomaa äänestä jos 

potilas ei harjoittele itse. Tällöin paraneminen hidastuu tai estyy kokonaan. 

Potilas saa parhaan mahdollisen hoidon kun ääniterapeutti ja lääkäri tekevät yhteistyötä. 

Lääkärin antama lausunto on ääniterapeutille tärkeä työväline, samoin myös toisinpäin. 

Ääniterapiajakson jälkeen on usein syytä käydä vielä lääkärin vastaanotolla hoidon 

onnistumisen seurannassa. 

52

12.4 Äänestä huolehtiminen 

Äänenhuollossa tärkeää on oman äänielimistön tarkkailu. Se onnistuu esim. lukemalla 10 

minuuttia kirjaa ääneen. Mitä elimistössä ja äänessä tapahtuu? Pysyykö ääni koko ajan 

samanlaisena? Väsyykö se? Samalla kiinnitetään huomiota keskivartaloon. Tapahtuuko siellä 

liikettä? Jos ei, kurkunpää ylirasittuu. 

Äänestä huolehtimiseen kuuluu myös ääntä rasittavien riskitekijöiden välttäminen. Niitä on 

käyty läpi luvussa 6.3. 

Rasittuneen äänen rasituksenpurku on erityisesti laulajalle todella tärkeää. Äänihuulia voi 

rentouttaa esim. hymisemällä puheäänikorkeudelta. Myös vesivastusterapia on tehokas äänen 

rentoutusmenetelmä. 

Flunssan tai hengitystietulehduksen aikana ääni tarvitsee lepoa. Äänilepo on tärkeää myös 

rasituksen jälkeen. 

53

TUTKIMUS: 

ÄÄNIOIREIDEN 

ILMENEMINEN LAULUN 

OPISKELIJOILLA 

54

1 JOHDANTO 

1.1 Tutkimuksen esittely 

Laulajilla äänioireet voivat haitata laulamista ja heikentää suoriutumista. Äänielimistöön 

vaikuttavat sairaudet voivat ilman hoitoa olla kohtalokkaita laulajan uralle. Siksi on tärkeää 

ymmärtää äänioireiden syitä, riskejä ja hoitoa. Tämä tutkimus kuuluu osana Laulajien 

äänenhuoltoa edistävään syventävien opintojen projektiin ja toteutettiin keväällä 2010. 

1.2 Tutkimuksen tavoite 

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää esiintyykö laulun opiskelijoilla enemmän äänioireita ja 

ääneen vaikuttavia sairauksia kuin muilla opiskelijoilla. Samalla selvitettiin myös 

äänioireiden riskitekijöitä. 

1.3 Menetelmät 

Tutkimus toteutettiin antamalla opiskelijoille täytettäväksi paperinen 

äänenkäyttökyselykaavake. Kaavake annettiin henkilökohtaisesti ja täytettiin paikan päällä, 

minkä jälkeen se annettiin takaisin tutkimuksen tekijälle. Kyselykaavake on raportin liitteenä. 

Tutkimusanalyysi toteutettiin Excel:in avulla. Ryhmien välisiä merkitsevyyksiä ei testattu 

koska ryhmät olivat pieniä. 

1.4 Tutkimusaineisto 

Tutkimukseen vastasi 82 henkilöä, joista 41 oli laulun opiskelijoita ja 41 muita opiskelijoita. 

Muista opiskelijoista 20 ilmoitti harrastavansa laulua. Laulun opiskelijat olivat Sibelius 

akatemiasta, Turun konservatoriosta ja Kauniaisten musiikkiopistosta. Muut opiskelijat olivat 

Turun ja Helsingin yliopistoista ja korkeakouluista. Laulunopiskelijoiden ikä oli keskimäärin 

21,5 ja muiden opiskelijoiden 21,6. Laulajista naisia oli 24, miehiä 17. Muista opiskelijoista 

naisia oli 25 ja miehiä 16. 

55

Laulun opiskelijat olivat opiskelleet keskimäärin 3,7 vuotta laulua. He lauloivat keskimäärin 

7,6 tuntia viikossa. Laulun harrastajat ilmoittivat harrastaneensa laulua keskimäärin 5 vuotta. 

Harrastajat lauloivat keskimäärin 3,9 tuntia viikossa. Loput opiskelijat lauloivat keskimäärin 

0,9 tuntia viikossa. 

Laulun määrä 

8 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 

0 

Laulun opiskelijat Laulua harrastavat Muut opiskelijat 

Tuntia viikossa 

Kuva 1. Laulun opiskelijoiden, laulua harrastavien opiskelijoiden ja muiden opiskelijoiden keskimääräiset 

lauluajat viikossa. 

56

2 TUTKIMUSTULOKSET 

2.1 Äänenhuolto 

Äänenhuollosta kysyttiin äänen avausta, limakalvojen kostutusta ja niskahartialihasten 

rentoutusta. Limakalvojen kostutusta koskeva kysymystä ei analysoitu, koska kysymyksen 

ymmärtämisessä oli epäjohdonmukaisuutta. 

Runsas puolet laulunopiskelijoista (23/41) ilmoitti avaavansa ääntään 3-4 kertaa viikossa, kun 

taas suurin osa (38/41) muista opiskelijoista satunnaisesti tai ei ollenkaan. Niskahartialihasten 

kunnosta molemmat ryhmät pitivät jokseenkin yhtä tasaisesti huolta. 

Laulun opiskelijat 

25 

20 

15 

10 

5 

Päivittäin 

3-4 krt vko:ssa 

Satunnaisesti 

En ollenkaan 

0 

Avaat ääntäsi 

Rentoutat niskahartialihaksia 

Kuva 2. Laulun opiskelijoiden äänen avaaminen ja niskaharialihasten rentoutus. 

Muut opiskelijat 

25 

20 

15 

10 

5 

Päivittäin 

3-4 krt vko:ssa 

Satunnaisesti 

En ollenkaan 

0 

Avaat ääntäsi 

Rentoutat niskahartialihaksia 

Kuva 3. Muiden opiskelijoiden äänen avaaminen ja niskahartialihasten rentoutus. 

57

2.2 Elämäntavat 

Elämäntavoista kysyttiin tupakointia, kofeiinipitoisten juomien ja rasvaisten ruokien käyttöä, 

pölyisessä tai meluisassa paikassa oleskelua ja kovan äänen käyttöä. Tupakoijia oli 

molemmissa ryhmissä yhtä vähän, ja he kaikki olivat miehiä. Elämän tavoissa ei ollut paljon 

eroa, tosin laulun opiskelijat joutuivat käyttämään kovaa ääntä ja puhumaan meluisassa 

ympäristössä muita opiskelijoita useammin. 

Tupakoit 

Juot kofeiinipitoisia juomia 

Syöt rasvaisia ruokia 

Oleskelet pölyisessä paikassa 

Joudut käyttämään kovaa ääntä 

Päivittäin 

Viikottain 

Satunnaisesti 

En ollenkaan 

Puhut meluisassa ympäristössä 

0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 

Kuva 4. Laulun opiskelijoiden elämäntapojen jakauma. 

Tupakoit 

Juot kofeiinipitoisia juomia 

Syöt rasvaisia ruokia 

Oleskelet pölyisessä paikassa 

Joudut käyttämään kovaa ääntä 

Päivittäin 

Viikottain 

Satunnaisesti 

En ollenkaan 

Puhut meluisassa ympäristössä 

0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 

Kuva 5. Muiden opiskelijoiden elämäntapojen jakauma. 

58

2.3 Oireet 

Oireista kysyttiin yskää, äänen käheyttä, kurkkukipua, palan tunnetta kurkussa, limaisuutta 

kurkussa, flunssaista oloa, polttavaa tunnetta rintalastan takana ja happaman nesteen nousua 

suuhun. Molemmissa ryhmissä suurin osa oireili satunnaisesti tai ei ollenkaan. Päivittäin tai 

viikoittain oireilevia oli laulun opiskelijoiden ryhmässä hiukan enemmän kuin muissa 

opiskelijoissa. 

Happaman nesteen nousu suuhun 

Polttava tunne rintalastan takana 

Flunssainen olo 

Limaisuus kurkussa 

Palan tunne kurkussa 

Kurkkukipu 

Äänen käheys 

Päivittäin 

Viikottain 

Kuukausittain 

Satunnaisesti 

Ei oiretta 

Yskä 

0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 

Kuva 6. Laulun opiskelijoiden oireiden jakauma. 






Kurkkukipu 


Päivittäin 

Viikottain 

Kuukausittain 

Satunnaisesti 

Ei oiretta 

Yskä 

0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 

Kuva 7. Muiden opiskelijoiden oireiden jakauma. 

59

2.4 Ääneen vaikuttavat sairaudet 

Ääneen vaikuttavista sairauksista kysyttiin kurkunpään tulehdusta, kurkunpään refluksitautia, 

ruokatorven refluksitautia, äänihuulipolyyppia, äänihuulikyhmyjä ja äänihuulihalvausta. 

Ääneen vaikuttavia sairauksia oli todettu huomattavasti useammalla laulun opiskelijoilla kuin 

muilla opiskelijoilla. Äänihuulihalvausta ei ollut todettu yhdelläkään tutkimukseen 

vastanneella. Sairauksissa ei ollut merkittävää sukupuolieroa. Sairastuneista yksi tupakoi, ja 

hänellä oli todettu kurkunpään tulehdus ja kurkunpään refluksitauti. 

9 

8 

7 

6 

5 

Laulun opiskelijat 

4 

3 

2 

Muut opiskelijat 

1 

0 

Kurkunpään 

tulehdus 

Kurkunpään 

refluksitauti 

Ruokatorven 

refluksitauti 

Äänihuulikyhmyt 

Kuva 8. Ääneen vaikuttavien sairauksien esiintyminen laulunopiskelijoilla ja muilla opiskelijoilla. 

2.5 Laulamiseen liittyvät ongelmat 

Laulamiseen liittyviä oireita kysyttiin vain laulun opiskelijoilta (Kuva 8.). Aina laulaessa eri 

oireita esiintyi 0-5:llä ja jännittäessä 1-8:lla naisopiskelijalla. Yleisin oire oli vaikeus tuottaa 

korkeita ääniä. Myös miehillä korkeiden äänten tuottamisen vaikeus oli yleisin oire, aina 

laulaessa 2:lla ja jännittäessä 4:llä (Kuva 9). 

16 

14 

12 

10 

8 

6 

4 

2 

0 

Aina laulaessani 

Jännittäessäni 

Satunnaisesti 

Ei ongelmaa 

Vaikea tuottaa 

korkeita ääniä 

Vaikea laulaa hiljaa 

Rekisterivaihdokset 

vaikeita 

Ääni väsyy 

Kurkku kipeytyy 

Ääni ei ole kirkas 

Kuva 9. Laulamiseen liittyvät oireet naispuolisilla laulunopiskelijoilla (n=24). 

60

14 

12 

10 

8 

6 

4 

2 

0 

Aina laulaessani 

Jännittäessäni 

Satunnaisesti 

Ei ongelmaa 

Vaikea tuottaa 

korkeita ääniä 


Rekisterivaihdokset 

vaikeita 

Ääni väsyy 



Kuva 10. Laulamiseen liittyvät ongelmat miespuolisilla laulunopiskelijoilla (n=17). 

Naisilla oli enemmän laulamiseen liittyviä ongelmia, ja ne esiintyivät etenkin jännittäessä. 

9 

8 

7 

6 

5 

4 

3 

2 

1 

0 

1 2 3 4 5 

Vaikea tuottaa korkeita ääniä 


Rekisterinvaihdokset vaikeita 

Ääni väsyy 



Kuva 11. Laulamiseen liittyvät ongelmat naisilla ja miehillä. 1 = Aina laulaessani, naiset, 4 = Aina laulaessani, 

miehet, 2 = Jännittäessäni, naiset, 5 = Jännittäessäni, miehet 

61

2.6 Laulua harrastavien ja harrastamattomien eroista: 

Suurin osa opiskelijoista, jotka ilmoittivat harrastavansa laulua, avasivat ääntään 

satunnaisesti, kun taas muut opiskelijat eivät ollenkaan. Elämäntavoissa ei ollut merkittävää 

eroa, mutta äänioireita ilmeni harrastajilla enemmän kuin muilla opiskelijoilla. Kuitenkin 

molemmissa ryhmissä oli todettu yhtä paljon sairauksia: yksi kurkunpään tulehdus ja yksi 

ruokatorven refluksitauti. 






Kurkkukipu 


Päivittäin 

Viikottain 

Kuukausittain 

Satunnaisesti 

Ei oiretta 

Yskä 

0 5 10 15 20 25 30 

Kuva 12. Laulua harrastavien oireet (n=20). 






Kurkkukipu 


Päivittäin 

Viikottain 

Kuukausittain 

Satunnaisesti 

Ei oiretta 

Yskä 

0 5 10 15 20 25 

Kuva 13. Laulua harrastamattomien opiskelijoiden oireet (n=21). 

62

3 LOPPUPÄÄTELMÄT 

 

 

 

 

 

 

 

Äänioireita ilmeni molemmissa ryhmissä, mutta laulun opiskelijoiden keskuudessa 

niitä oli useammin. 

Naisilla on enemmän laulamiseen liittyviä ongelmia kuin miehillä ja nämä ilmenivät 

erityisesti jännittämisen yhteydessä. 

Laulun opiskelijoilla on enemmän laulamiseen vaikuttavia sairauksia kuin muilla 

opiskelijoilla, kurkunpään tulehdusta sekä kurkunpään ja ruokatorven refluksitautia. 

Laulun opiskelijat lauloivat keskimäärin paljon pidempiä aikoja viikossa, kun muut 

opiskelijat. 

Laulun opiskelijat joutuivat käyttämään useammin kovaa ääntä ja oleskelemaan 

meluisassa paikassa, kuin muut opiskelijat. 

Laulun opiskelijat avasivat ääntään selvästi useammin kuin muut opiskelijat. 

Laulun opiskelijat pitivät parempaa huolta äänestään, mutta äänirasituksen määrä oli 

paljon suurempi kuin muiden opiskelijoiden keskuudessa. Äänen rasituksen määrä 

näyttää olevan yhteydessä äänioireiden ilmenemiseen. Se voitiin todeta myös 

verrattaessa laulua harrastavia ei-harrastajiin. 

63

LÄHTEET 

Kirjat: 

Aalto A, Parviainen K. Auta ääntäsi. Otava, Helsinki. 1985. 

Atula T, Blomgren K (toim.). Korva-, nenä- ja kurkkutaudit – päivystäjän opas. Duodecim, 

2008. 

Benninger MS, Jacobson BH, Johnson AF. Vocal arts Medicine, The Care and Prevention of 

Professional Voice Disorders, 1994. 

Drake R, Vogl W, Mitchell A. Gray´s anatomy for students, 2004. 

Huovinen P, Meri S, Peltola H, Vaara M, Vaheri A, Valtonen V (toim.). Mikrobiologia ja 

infektiosairaudet 1 ja 2, 2007. 

Kerr G, Ruht P. Physics. 2007. 

Sala E, Sihvo M, Laine A. Ääniergonomia, toimiva ääni työvälineenä. Työterveyslaitos, 

Helsinki 2003. 

Artikkelit: 

Belafsky PC, Postma GN, Koufman JA.Validity and reliability of the Reflux Finding Score 

(RFS). Laryngoscope 2001;111:1313-1317. 

Belafsky PC, Postma GN, Koufman JA. Laryngopgaryngeal reflux symptoms improve before 

changes in physical findings. Laryngoscope 2001;111:979-981. 

Belafsky PC, Postma GN, Koufman JA. Validity and reliability of the Reflux Symptom Index 

(RSI) J Voice 2002;16:274-277. 

Eerola R. Ääneen vaikuttavat tekijät ja äänihygienia. Moniste, 1997. 

Eerola R. Äänenmuodostuksen äänifysiologiset ja akustiset perusteet. Moniste, 2005. 

Kiviluoto T. Refluksitaudin leikkaushoito. Aikakauskirja Duodecim. 2000;116(17):1893- 

1897. 

64

Peltomaa M ja Vilkman E. Laulu hukassa – mistä apu? Laulajan terveys lääkärin haasteena. 

Aikakauskirja Duodecim 2002;118(15):1587-1595. 

Sala E, Salminen P, Simberg S, Koskenvuo J. Laryngopharyngeal reflux disease treated with 

laparoscopic fundoplication. Dig Dis Sci 2008;53:2397-2404. 

Salminen P, Sala E, Koskenvuo J, Ovaska J. Reflux laryngitis – a feasible indication for 

laparoscopic antireflux surgery. Surg Laparosc Percutan Tech 2007;17(2):73-78. 

Kuvat: 

Gray's Anatomy plate. 

http://commons.wikimedia.org/wiki/Category:Gray´s_Anatomy_plates. Luettu 15.7.2010 

Lung volumes. Vihsadas. http://en.wikipedia.org/wiki/File:LungVolume.jpg. Luettu 

18.8.2010 

Melu. Wikipedia. http://fi.wikipedia.org/wiki/Melu Luettu 20.9.2010 

Respiratory system. LadyofHats. 

http://en.wikipedia.org/wiki/File:Respiratory_system_complete_en.svg. Luettu 16.7.2010. 

Respiratory system. Theresa Knott. http://en.wikipedia.org/wiki/File:Respiratory_system.svg. 

Luettu 16.7.2010 

Vocal folds. Unknown author. http://en.wikipedia.org/wiki/File:Illu07_larynx02.jpg. Luettu 

18.8.2010. 

Äänihuulten kuvat Salan arkistosta. 

Kaikissa kuvissa maailmanlaajuinen julkinen käyttöoikeus, copyright päättynyt tai kuva 

luovutettu julkiseksi. 

65

nenhuolto-opas-valmis

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?