Nro 2/2011

teksti: marika pietilä
lavatanssikulttuuri
ei koskaan kuole
Syvälahden tanssilavanvetäjän Reijo Pynnösen mukaan lavatanssikulttuuri
nousi Suomessa suurimpaan suosioonsa sota-ajan jälkeen.
Ihmiset halusivat iloita ja nauttia elämästä. Kaikkialle Suomeen rakennettiin
kuution muotoisia lavoja, jotka ovat yhä edelleen monien
nykyisin toimivien tanssilavojen pohjana. Suomelle ainutlaatuinen
lavatanssikulttuuri oli tullut jäädäkseen.
la 21.5. Helmenkalastajat
la 28.5. Suvi Teräsniska, Laidunkauden avajaiset
ke 1.6. Tuure Kilpeläinen
Kaihon karavaani ja ?? (P/R)
pe 3.6. Jorma Kääriäinen ja Sirpa Jokinen & Veijarit
la 4.6. Anne Mattila & Mistral
ke 8.6. Neljänsuora, kehitysvammaisten
päivätapahtuma klo. 14-18
la 11.6. Juha Metsäperä & Resina
la 18.6. Kake Randelin & Presto
pe 24.6. Markku Aro & Diesel, Pia Piha & Jam
Halavatunpapat
la 25.6. Tapani Kansa ja Suvi Karjula & ork.
Halavatunpapat
pe 1.7. ??? (P/R)
la 2.7. Neljänsuora ja ??
ke 6.7. In The Mood
pe 8.7. Laura Närhi ja ?? (P/R)
la 9.7. Charlies
ke 13.7. Myrskytuuli
Naistenviikko
la 16.7. Kino Jake
su 17.7. Taikakuu ja Kino Jake
ma 18.7. Charles Plogman ja Hurma ja Kino Jake
ti 19.7. Sinitaivas ja Kino Jake
ke 20.7. YÖ ja Kino Jake (P/R)
to 21.7. Apulanta ja Anna Abreu (P/R)
pe 22.7. Jenni Vartiainen ja ?? (P/R)
la 23.7. Mamba ja ?? (P/R)
su 24.7. Suvi Teräsniska
pe 29.7. Yölintu ja ??
la 30.7. Tulipunaruusut
pe 5.8. ??? (P/R)
la 6.8. Mikko Mäkeläinen & Myrskylyhty
pe 12.8. Erja Lyytikäinen & Band
Cotton´n Steel Band (B/R)
la 13.8. Korsuorkesteri
la 20.8. Johanna Pakonen & Omenapuu
la 27.8. Tarja Lunnas & Rosso ja ??
Laidunkauden päättäjäiset
??? = Ohjelma avoinna ?? = Toinen esiintyjä avoinna
(P/R) = Pop/Rock (B/R) = Blues/Rock
Leppävirralla, valtatie 23:n varrella
Vastaavaa lavatanssikulttuuria
kuin Suomessa
ei ole mistään muualla.
Naapurivaaran lavan taloudenhoitajana
jo 30 vuotta, ja ohjelmavastaavana
yli kymmenen toiminut,
Sirpa Moilanen kertoo,
että heillä Napiksessa käy toisinaan
ulkomaalaisia katselemassa
ja ihmettelemässä tanssilavoja
keskellä ei mitään.
- Kai Ruotsissa on jonkin
verran tällaista tanssikulttuuria,
mutta olen käsittänyt, että tanssit
ovat siellä enemmän sellaisia,
joita pidetään esimerkiksi seurojen
taloilla. Niinkään varsinaisia
lavatansseja ei taida sieltäkään
löytyä, Syvälahden lavan Reijo
Pynnönen puolestaan kertoo.
Tanssilavakulttuurissa on tapahtunut
suuria muutoksia koko
1900-luvun ajan, jolloin lavatanssit
ovat varsinaisesti olleet
keskeinen osa suomalaista kulttuuria.
Hymyssä ennen 12 vuotta
tanssipalstaa pitänyt ja Suomen
Seuratanssiliiton vaimonsa kanssa
perustanut Hannu Nyyssönen
muistelee Vuokatin kyljessä
sijaitsevan Naapurivaaran olevan
yksi Suomen vanhimmista
tanssipaikoista. Siellä on pidetty
kalliotansseja jo 1800-luvun lopulta
lähtien.
Nyyssösen mukaan 1800-luvulla
Suomessa pidettiin muutenkin
jo iltatansseja ja muita
vastaavia. Lavatanssikulttuurin
kehitys sai lisävauhtia, kun tango
rantautui Suomeen noin 90
vuotta sitten. Varsinainen lavatanssiryntäys
alkoi kuitenkin
vasta sotien päätyttyä.
- Hienoimmat ajat lavatanssikulttuurissa
on vietetty sotien
jälkeen. Oli hirveä pula kaikesta,
ja tansseissa käyminen oli halpa
huvittelutapa. Tansseista oli helppo
löytää itselleen elämänkumppani,
Nyyssönen kertoo.
Tapaamispaikasta
taitojen
esittelyyn
Nyyssösen mukaan tanssit olivat
ennen sosiaalinen tapahtuma,
mutta nykyisin pikemminkin
harrastus. Tärkeämpää kuin ihmisten
kohtaaminen, on tanssitaitojen
esittely ja kilpaileminen.
- Ennen isät opettivat tyttäriä
ja äidit poikia tanssimaan, mutta
nykyään väki tulee tanssikouluista
ja -kerhoista. Tanssitaito
on kehittynyt huomattavasti, hän
kuvailee.
Pynnönen kertoo, että varsinkin
miehille suurin este tansseissa
käymiselle on usein se, ettei
osaa tanssia.
- Sitä arkailee ja tuntee itsensä
orvoksi, kun väki tulee nykyään
tanssikerhoista. Ennen oli tasaisempaa,
eikä erottunut joukosta.
” Nykyään
kierretään
pidempiä matkoja
ja lähdetään
kauemmaksi
artistien perässä.”
Pynnösen mukaan 1950-60-luvuilla
tanssipaikoille tulivat
kaikki, jotka vähänkin osasivat
tanssia. Vaikka ei olisi menty
tanssimaankaan, tultiin ainakin
tanssilavojen parkkipaikoille
vähän ”muksimaan” toisia. Haluttiin
toimintaa ja säpinää. Sittemmin
tansseissa kävijöistä on
tullut hirveän siistiä porukkaa,
joka tulee paikalle tanssimaan ja
viihtymään.
Moilanen puolestaan on
huomannut, että ihmiset eivät
enää käy oman paikkakunnan
tansseissa, vaan liikkuvuus on
lisääntynyt.
- Nykyään kierretään pidempiä
matkoja ja lähdetään kauemmaksi
artistien perässä. Ihmisillä on
enemmän omia autoja, ja myös
kimppakyydit ovat vähentyneet.
Niitä harrastavat enää lähinnä
nuoret. Vielä 70-luvulla ihmiset
myös majoittuivat paljon teltoissa
lähistöllä, mutta niitäkään ei
ole enää näkynyt, hän kertoo.
Huvikeskuksia
ja ketjuuntumista
Lavatanssit ovat alusta alkaen
olleet sosiaalinen tapahtuma
myös siksi, että niitä on järjestetty
talkoilla, usein urheiluseurojen
voimin. Talkoopuolen toimintaa
edustava Moilanen kehuukin,
että Suomessa on hirveän hyvä
talkooperinne. Naapurivaaran lava
on yhdistyspohjainen, ja sen
omistaa Sotkamon nuorisoseura.
Lavasta on kehittynyt ajan mittaan
huvikeskus, jossa on myös
ravintola.
Naapurivaaran huvikeskuksella
ei laajenemisensa ansiosta
olekaan hätää, mutta monet
pienet tanssilavat ovat vaarassa.
Kun artistien esiintymispalkkiot
kasvavat, pienet paikat eivät enää
pysty kustantamaan huippuesiintyjiä.
- Urheiluseurat eivät uskalla
tehdä velkaa. Niiden hallituksissa
on monta jäsentä päättämässä,
eivätkä uudistukset ja laajennukset
tahdo mennä läpi, pohtii Pynnönen.
Pynnösen mielestä lippujen
hinnat ovat jääneet pahasti jälkeen
orkestereiden palkkioista,
mutta moni ei uskalla nostaa
hintoja. Hän uskoo, että koska
tavoite on kuitenkin kattaa lipputuloilla
orkesterikulut, on 15-20
euroa kymmenen vuoden päästä
yleinen lipun hinta.
Haapamäen Pallo-Poikien tanssijaoksen
vetäjä ja seuran puheenjohtajana
19 vuoden ajan toiminut
Esko Hietanen tietää, mitä lavan
pyörittäminen talkoovoimin on.
Pallo-Pojat ostivat Haapamäen
Suojan tanssilavan 1976.
- Lipputulot kattoivat ennen,
mutta nykyään tarvitaan muutakin
toimintaa, että pysyy pystyssä.
Kun orkesteri vie lipputulot,
niin ravintolasta ne rahat tulevat,
myös Haapamäen Suojan alkoholivastaavana
toimiva Hietanen
toteaa.
” Lipputulot
kattoivat ennen,
mutta nykyään
tarvitaan muutakin
toimintaa, että
pysyy pystyssä. ”
Nyyssönen kertoo, että vaikka
tanssipaikkojen koot ovat kasvamassa,
niiden määrä on vähenemässä.
Pikkulavat ja seurojen talot
ovat jo lähes kaikki sulkeneet
ovensa.
- Kun -95 tein ekan tanssipaikkaoppaan
Hymyyn, tanssipaikkoja
oli vähän päälle 900.
Viimeisessä oppaassa paikkoja
oli enää 350. Kriteerinä oli, että
paikassa järjestettiin vähintään
kymmenet tanssit vuodessa,
Nyyssönen sanoo.
Avainsanoja toiminnan kannattavuudelle
ovat olleet laajentaminen,
oheistoiminta ja
ketjuuntuminen. 1980-luvulta alkaen
lavoilla alkoi olla anniskeluoikeudet,
ja samoihin aikoihin
maksimaalista tuottoa hakevat
liikemiehet alkoivat ostaa tanssipaikkoja.
Bändit vetävät
väkeä
Naapurivaaran Moilasen mukaan
yleisömäärät ovat tippuneet
huomattavasti 1960-70-lukujen
jälkeen. 60-luvun lopulla Naapurivaaran
juhannusjuhlilla saattoi
käydä 5 000-10 000 ihmistä.
Vielä vuoden -96 huippuiltoina
väkeä oli päälle parin tuhannen.
- Viimevuodet kävijämäärät
ovat pysyneet suurin piirtein samassa,
mutta enää ei ole monen
tuhannen jätti-iltoja, hän kertoo.
Suikkalan kesälavan pitäjä Timo
Martikainen on sitä mieltä,
että riippuu paljolti esiintyjästä,
että tanssipaikalle tulee väkeä.
- Pitäisi saada joku uusi Jari
Sillanpää, että saataisiin paikalle
enemmän nuorempaa porukkaa,
hän naurahtaa.
Moilasen mukaan tanssipaikoille
vetivät ennen enemmän
solistit, mutta nykyään ihmiset
lähtevät bändien perässä. Varmoja
vetonauloja ovat esimerkiksi
Finlanders, Sinitaivas ja
Souvarit. Yksityishenkilöistä
Kari Tapio sai lavat täyteen, ja
nykyään Suvi Teräsniska on
uusi vetonaula.
Myös tanssilajit ovat lisääntyneet.
Sekä Moilanen että Nyyssönen
mainitsevat Ruotsista tulleen
buggin suosion. Moilanen
lisää luetteloon myös lattarit ja
Nyyssönen ja Hietanen käden
ali -tanssit.
Vaikka tanssikulttuuria ovat
myllertäneet sadan vuoden aikana
lukuisat muutokset, ja lavat
ovat nykyään haasteiden edessä,
on usko tulevaisuuteen edelleen
vakaa.
- Tanssiminen on erittäin hyvää
liikuntaa ja sosiaalista toimintaa.
Ystäviä tulee ja parisuhteitakin
syntyy, toteaa Hietanen.
Nyyssönen puolestaan kommentoi,
että suomalainen on
sen tyyppinen luonteeltaan, että
kaipaa tällaista sosiaalisuuden
muotoa.
- Olen sillä lailla positiivisesti
ajatteleva ihminen, että uskon aina
niiden pärjäävän, jotka koko
ajan uudistavat ja ovat ajan hermolla.
Täytyy olla nuorekkaita
esiintyjiä, pitää taso korkealla ja
kehittää joka vuosi, niin pysyy
pinnalla, Pynnönen kiteyttää. •
8 TANSSIPAIKKALIITE 2/2011