Uusi Passat - Volkswagen

Verneri Pohjolasta ei koskaan pitänyt
tulla muusikkoa, vaikka sitä
sukua onkin. Hänen isänsä kun
on Pekka Pohjola, pari vuotta sitten
kuollut basistilegenda.
Mutta tietenkin hänestä tuli muusikko, joko
”sukurasituksensa” vuoksi tai siitä huolimatta.
Trumpettia hän rupesi soittamaan tosin vasta
15-vuotiaana, mutta siltä tieltä ei sitten paluuta
ollutkaan.
Nyt musiikki täyttää hänen elämänsä aika
täydelleen. Siitä hän pitää kyllä aina huolen, että
aikaa riittää tarpeeksi myös kymmenkuiselle
pojanvilperille – ja ruuanlaitolle. No jaa, vähän
myös jalkapallolle ja autoille.
Aikaa itselleenkin
Verneri Pohjolan uralla on pari tärkeää rajapyykkiä.
Ensimmäinen oli pohjoismaisen nuorisobändikilpailun
voitto 2000-luvun alussa. Seuraava
oli Pori Jazzin vuoden nuoren muusikon titteli
2004. Sitten pitää mainita hänen kaksi omaa levyään,
vuona 2009 julkaistu Aurora sekä tämän
kevään uutuuslevy Ancient History, julkaisijana
saksalainen levy-yhtiö ACT Music.
Näiden ”työnäytteiden” jälkeen Pohjolan
keikkakalenteri täyttyisi nopeasti vuosiksi eteenpäin,
jos hän antaisi sen täyttyä. Kysyntää riittäisi
niin Suomessa kuin paljon pitemmälläkin.
Mutta Pohjola taistelee vastaan.
Ensiksi siitä syystä, että hän haluaa rauhoittaa
vuodesta noin 2,5 kuukautta niin perheelleen
kuin itselleenkin, eli omalle luomisvoimalleen:
– Rentoutuminen on ainoa keino pystyä uudistumaan
ja uudistamaan musiikkiaan. Se on
tällä alalla tuikitärkeää, ja sitä ei voi tehdä, jos
on työstressi päällä, Pohjola selittää.
Vain sitä mitä haluaa
Toinen syy kalenterin muutamille tyhjille sivuille
on se periaate, että hän kieltäytyy tekemästä
muunlaista musiikkia kuin itse haluaa.
Toisin sanoen mitkä tahansa keikat eivät saa
häntä liikkeelle:
– Jo 2000-luvun taitteessa tein sen päätöksen,
että perusmuusikon pakkohommia en tee vaan
vain sellaista, mitä itsekin haluan. Sitä päätöstä
seurasi pari kovin hiljaista vuotta, mutta pohjoismaisen
kilpailun voitto loi meille jonkinlaisen
positiivisen auran, jonka jälkeen meistä alettiin
kiinnostua juuri sellaisina kuin olemme.
Niin nirppanokkaiseksi ei kuitenkaan ole
Pohjolan mukaan varaa eikä kai haluakaan, että
voisi kieltäytyä soittamasta muuta kuin jazzia.
Kyllä muukin kelpaa, mutta senkin tulee olla sellaista,
jonka itse kokee mielekkääksi.
Hänen elämässään työ ja harrastus yhdistyvät
niin vahvasti, että niiden erottaminen olisi
keinotekoisen väkivaltaista. Tässä mielessä hänen
ammattinsa on monen ihmisen unelma:
– Ei soittaminen keikallakaan aina tunnu
työltä. Siinäkin tilanteessa osaan aidosti nauttia
musiikista, jos kohta pieni analyysi siinä tietenkin
on koko ajan päällä.
Pituussuunta tärkeä
Verneri Pohjola ajaa tällä hetkellä vuoden 2007
Passat Variantilla, ja ajokilometrejä kertyy noin
16 000 kilometriä vuodessa.
Auto on hänelle tavattoman sopiva:
– Keikkakäyttöön se on hyvä. Silloin on pituussuunta
tärkeä, koska mukaan pitää mahtua
kontrabasso ja rummut. Minun trumpettini nyt
menee mihin vain.
Paitsi Passatiaan Pohjola diggaa muutenkin
autoja. Hän lukee alan lehtiä ja seuraa auto-ohjelmia
tv:stäkin, onpa ajanut karting-autoakin
jonkin verran.
– Mitään en osaa autoille tehdä, mutta jotenkin
kummasti kiinnostun, kun vaikka Polosta
tulee uusi malli.
Volkswagen 13