Suomen Unima ry:n lehti - Unima.nu
Suomen Unima ry:n lehti - Unima.nu
Suomen Unima ry:n lehti - Unima.nu
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
NUKKE-<br />
TEATTERI 1/2012<br />
<strong>Suomen</strong> <strong>Unima</strong> <strong>ry</strong>:n <strong>lehti</strong><br />
Union International de la Marionnette
2<br />
Nukketeatteri 1/2012<br />
NUKKETEATTERI 1/2012<br />
Photo: Timo Väntsi<br />
TÄSSÄ NUMEROSSA<br />
Pääkirjoitus 3<br />
Nukketeatterikilpailu Oulussa 4<br />
Matti Ranin ja Kasper avasivat Näyteikkunan 4<br />
Rainer Kaunisto on <strong>nu</strong>kketeatterilaukkujen isä 5<br />
Mustat serkut: Käsiteatteri on puhdistavaa katsottavaa 6<br />
Nukketeatterikoulutusta Pieksämäellä ja Helsingissä 9<br />
Puppet<strong>ry</strong> for a blind eye 10<br />
Nukketeatterijulistus 2012 11<br />
Poimintoja keskustelusta Petr Formanin kanssa 12<br />
Kulttuuripääkaupunkivuosi 2011 ja <strong>nu</strong>kketeatteri 14<br />
Puppet<strong>ry</strong> of the public space 19<br />
Rene Baker: Discover the puppet 20<br />
Satujen Sateenvarjo tulee kolmatta kertaa 23<br />
Raportti Chengdun kongressista ja festivaaleilta 24<br />
Teos nimeltä Breathing 29<br />
TEHDAS Teatterin uudet tuulet 30<br />
Roosa Halme aloittaa läänintaiteilijana Satakunnassa 31<br />
Tallinnan Teater TREFF 32<br />
Puheenvuoro: Antti-Juhani Manninen 33<br />
Arvioita esityksistä: Fanatic Figuras 34<br />
Arvioita esityksistä: Mukamas 2012 37<br />
Suomalaisen <strong>nu</strong>kketeatterikirjallisuuden satoa 40<br />
Muistamme: Kirsti Huuhka 41<br />
Kolumni: Aapo Repo 42<br />
Järjestösihteerin palsta 43<br />
Kuva: Kati-Aurora Kuuskoski<br />
Kuva: Andrea Van<strong>nu</strong>cchi<br />
INTERVIEW<br />
WITH<br />
RENE BAKER<br />
SIVU 20<br />
Teatteri Sudenenteen esityksessä lapset<br />
näkivät oliuksia läjhietäisyydeltä.<br />
MITÄ JÄI MIELEEN<br />
TURUN SUUR-<br />
VUODESTA 2011?<br />
SIVU 14<br />
Nukkenäyttelyn satoa.<br />
UNIMAN SUUR-<br />
TAPAHTUMA KIINASSA<br />
SIVU 24
Nukketeatteri 1/2012<br />
3<br />
PÄÄKIRJOITUS<br />
15. KESÄKUUTA 2012<br />
Monenlaista rintamaa<br />
Ole hyvä! Tässä kesälukemista <strong>Suomen</strong> <strong>nu</strong>kketeatterikentältä!<br />
SUOMEN UNIMA RY<br />
Puheenjohtaja:<br />
Teija Muurinen<br />
Varapuheenjohtaja:<br />
Riku Laakkonen<br />
Hallituksen jäsenet:<br />
Kati-Aurora Kuuskoski<br />
Aapo Repo<br />
Timo Väntsi<br />
Järjestösihteeri:<br />
Arja Hokkanen<br />
Kansainvälisen UNIMAn<br />
edustajisto:<br />
Katriina Andrianov<br />
Kati-Aurora Kuuskoski<br />
Aapo Repo<br />
Tämä <strong>nu</strong>mero esittelee jälleen tekijöitä, esityksiä, ideoita, ajatuksia, kritiikkejä eri puolilta<br />
Suomea ja hiukkasen ulkomailtakin. Se kertoo ainakin siitä, miten erilaisia toimia tehdään<br />
kaikkialla <strong>nu</strong>kketeatterialan nostamiseksi näkyväksi taidemuodoksi muiden rinnalle. Jossain on<br />
tarpeen perustaa uusi teatteritila, jossain tarvitaan uutta läänintaiteilijaa, jossain pykätään<br />
pystyyn festivaalia, jossain kaivataan asioiden orgnisointiaä, jossain perustetaan paikkakunnan<br />
ensimmäistä harrastaja<strong>nu</strong>kketeatteria, jossain pohditaan maailmanlaajuisia toimia <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
asioita ajamaan. Tarpeita on monenlaisia, mutta onneksi on tekijöitäkin.<br />
Se tärkein asia, eli hyvät esitykset, puhutteleva taide kaikissa muodoissaan on edellytys sille,<br />
että <strong>nu</strong>kketeatterista jaksetaan puhua, kirjoittaa, kokoustaa ja talkoilla. Ilman sitä kaikki tämä<br />
olisi turhaa ja voitaisiin unohtaa koko taidemuoto muinaisjäänteenä. Onneksi tällaisesta ei<br />
ole mitään merkkejä, vaan päinvastoin!<br />
Kiinan Chengdussa kokoontui maailman <strong>nu</strong>kketeatteriväki touko-kesäkuun alussa. Suomea tuo<br />
kokous kiinnosti etukäteen etenkin sen takia, että alun perin <strong>Suomen</strong> ja Oulun oli määrä olla<br />
ehdokkaana seuraavan UNIMAn maailmankongressin ja festivaalin järjestäjänä. Neuvottelut<br />
kariutuivat täällä koti-Suomessa jo kevättalvella, ja <strong>Suomen</strong> UNIMA päätti vetäytyä leikistä.<br />
Se oli tavattoman suuri harmi. Todennäköistä on, että Oulu pohjoisuudellaan olisi ollut varteenotettava<br />
haastaja muille ehdokkaille. Valitettavasti näin suuren tapahtuman järjestäminen<br />
vaatii niin suuria panostuksia, työvoimaa, valmistelua ja lobbaamista, että pieni järjestö<br />
ei pystynyt sitä nykyresurssein hoitamaan. Asia piti haudata…toistaiseksi! Toivottavasti joku<br />
itu jäi kytemään.<br />
Timo Väntsi<br />
päätoimittaja<br />
NUKKETEATTERI<br />
nro 1/2012<br />
ISSN-L 1799-0521<br />
ISSN 1799-0521<br />
Julkaisija: <strong>Suomen</strong> <strong>Unima</strong> r.y.<br />
Sahaajankatu 19<br />
00880 Helsinki<br />
www.unima.fi,<br />
email: unimafinland@gmail.com<br />
Painosmäärä 300 kpl<br />
Nukketeatteri-<strong>lehti</strong> on <strong>Suomen</strong> <strong>Unima</strong> <strong>ry</strong>:n<br />
<strong>lehti</strong>, joka ilmestyy kaksi kertaa vuodessa.<br />
Lehti on ainoa säännöllisesti ilmestyvä, <strong>nu</strong>kketeatteriin<br />
erikoistu<strong>nu</strong>t kulttuuri<strong>lehti</strong> Suomessa.<br />
Lehti on <strong>Suomen</strong> Kulttuuri- ja mielipide<strong>lehti</strong>en<br />
liiton Kultti <strong>ry</strong>:n jäsen<strong>lehti</strong>.<br />
Tilaushinta<br />
20€ (<strong>Unima</strong>n jäsenille <strong>lehti</strong> sisältyy jäsenmaksuun)<br />
Seuraava <strong>nu</strong>mero<br />
ilmestyy marraskuussa 2012. Siihen tarkoitetut<br />
materiaalit tulee toimittaa 1.10.2012<br />
mennessä osoitteeseen<br />
<strong>nu</strong>kketeatteri<strong>lehti</strong>@gmail.com.<br />
Toimitus<br />
Päätoimittaja: Timo Väntsi<br />
Toimituskunta: <strong>Suomen</strong> UNIMAn toimisto Arja<br />
Hokkanen (tilaukset, laskutus), Teija Muurinen.<br />
Lisäksi tämän <strong>nu</strong>meron kirjoittajat:<br />
Katriina Andrianov, Ishmael Falke, Kati-Aurora<br />
Kuuskoski, Antti-Juhani Manninen, Ilpo<br />
Mikkonen, Teija Muurinen, Satu Paavola, Aapo<br />
Repo, Johanna Salo, Outi Sippola, Maiju<br />
Tawast<br />
Ilmoitushinnat:<br />
1/1 sivu 400€<br />
1/2 sivua 200€<br />
1/4 sivua 100€<br />
1/8 sivua 50€<br />
+ Alv 24%<br />
Ilmoitustilavaraukset ja tilaukset osoitteeseen<br />
unimafinland@gmail.com<br />
Kannen kuva: Teatteri Mukamas: @Hannah,<br />
kuvassa näyttelijät Henrika Nieminen,<br />
Heikki Kuusela, Erika Aalto. Ohjaus<br />
Jakub Krofta. Kuva: Patrick/Grass<br />
Painopaikka:<br />
Painosalama Oy, Turku 2012
4<br />
Nukketeatteri 1/2012<br />
Vielä ehtii osallistua!<br />
Oulun perinteikäs kisa tulee taas<br />
Kuva: Timo Jerkku<br />
Vielä ehtii osallistua valtakunnalliseen<br />
<strong>nu</strong>kketeatterikilpailuun!<br />
Nukketeatteri Akseli Klonk järjestää<br />
vuoden 2012 Valtakunnallisen<br />
Nukketeatterikilpailun lokakuun<br />
lopussa The End of Daylight Saving<br />
Time -festivaalin yhteydessä.<br />
Kilpailu on avoin ammattilaisille ja harrastajille.<br />
Esityksen kestoa, kokoa tai aihetta ei<br />
ole rajattu, kaikki <strong>nu</strong>kketeatterin muodot<br />
ovat sallittuja.<br />
Seitsemännen kerran järjestettävän kilpailun<br />
tavoitteena on ensisijaisesti suomalaisen<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin nykytilanteen tutkiminen ja<br />
edistäminen.<br />
Nukketeatteri Akseli Klonkin taiteellinen<br />
johtaja Janne Kuustie valitsee esitykset Oulussa<br />
28.10. käytävään loppukilpailuun. Loppukilpailussa<br />
ei kilpailla videoilla, vaan ihka<br />
oikeasti näyttelemällä elävästi. Nukketeatterikilpailun<br />
ratkaisee teatterialan ammattilaisista<br />
koostuva raati.<br />
Loppukilpailun paras palkitaan 2500 euron<br />
stipendillä, toiseksi tullut 1500 euron stipendillä<br />
ja kolmas 500 euron stipendillä.<br />
Osallistuminen kilpailuun tapahtuu lähettämällä<br />
näytelmän tiedot ja DVD –taltiointi esityksestä<br />
1.8. mennessä osoitteeseen: Nukketeatteri<br />
Akseli Klonk, ”Nukketeatterikilpailu 2012”,<br />
PL 40, 90015 Oulun kaupunki. Linkki kilpailulomakkeisiin<br />
löytyy Akseli Klonkin nettisivuilta.<br />
Lomakkeita voi myös tilata omaan sähköpostiin.<br />
LISÄTIEDOT:<br />
Nukketeatteriyhdistys Akseli Klonk <strong>ry</strong><br />
puh 050-3166488<br />
email: akseliklonk@gmail.com<br />
www.akseliklonk.fi<br />
Kilpailussa ovat<br />
menestyneet aiemmin:<br />
2010<br />
1. Kuuma Ankanpoikanen (Turku): Vain Toivo<br />
jää/ Kiiltokuva/<br />
Yhteenveto Planeettojen välisistä Yhteyksistä<br />
2. Anatomia Ensemble (Helsinki): Anatomia<br />
Lear<br />
3. Nukketeatteri Piironginlaatikko (Uusikaupunki):<br />
Yhdeksän kultapäistä prinssiä<br />
2008:<br />
1. Teatteri Lumottu Prinsessa (Turku): Pixy<br />
2. Nukketeatterikeskus Poiju (Helsinki): Ofelia<br />
Nukketeatteri Myrskyn Ankkalammella 2001 oli<br />
ensimmäinen palkittu.<br />
3. Nukketeatteri Reaktori (Turku): Aarresaari<br />
2004<br />
1. Merja Pöyhönen (Turku) Kullervo<br />
2003<br />
1. Nukketeatteri Hupilainen (Kangasala): Ihmemaa<br />
Oz<br />
2002<br />
1. Marionettiteatteri Mundo (Turku): Orfeus<br />
ja Eu<strong>ry</strong>dike<br />
Kunniamaininnat:<br />
Nukketeatteri Hupilainen (Kangasala): Kesäyön<br />
unelma<br />
Nukketeatteri Pillipiipari (Kotka): Prinsessa<br />
ja jättiläinen<br />
2001<br />
1. Nukketeatteri Myrsky (Turku): Ankkalammella<br />
Kunniamaininta: Teatteri Ramppi & Kuume<br />
(Joensuu) / Sielu ja Piikkilanka<br />
Matti Ranin ja Kasper avasivat<br />
Nukketeatterin Näyteikkunan 2012<br />
Kuva: Tia Kalenius<br />
Matti Ranin ja Kasper-<strong>nu</strong>kke, joka pitää majaa<br />
nykyään Teatterimuseossa.<br />
<strong>Suomen</strong> UNIMAn keväisessä suurtapahtumassa,<br />
Nukketeatterin Näyteikkunassa oli<br />
korkea-arvoisia vieraita. Näyttelijälegenda<br />
Matti Ranin saapui avaamaan tapahtuman<br />
vuosien takaa tutun <strong>nu</strong>kkehahmonsa,<br />
Kasperin kanssa. Juontaja Pia Kaleniuksen<br />
spiikkaamana koko yleisö lauloi Raninin ja<br />
Kasperin kanssa Trait-trait-trallallaa, traittrait-trallallaa!<br />
Tapahtuma kokosi viikonlopun aikana satoja<br />
katsojia, ja se on selvästi vakiin<strong>nu</strong>tta<strong>nu</strong>t<br />
paikkansa Helsingin kevätkauden tapahtumien<br />
joukossa.<br />
Uutta tapahtumaa valmistellaan jo, ja nyt<br />
on aika hakea ensi vuoden Näyteikkunaan.<br />
Näyteikkuna on maaliskuussa, 15.-17.3.2013<br />
Helsingin kulttuurikeskus Stoassa. Tällä kertaa<br />
tapahtuman teemana on monikulttuurisuus<br />
ja se on saa<strong>nu</strong>t nimekseen Tarinoita<br />
kaukomailta.<br />
Tapahtuma on osa valtakunnallista Hurraa!<br />
-lastenteatterifestivaalia. Mukana yhteistyössä<br />
ovat myös Stoa ja Nukketeatterikeskus<br />
Poiju. Tapahtuman tarkoituksena on esitellä<br />
teemaan sopivia tuoreita, kiinnostavia,<br />
ammatillisesti korkeatasoisia esityksiä lapsille<br />
ja aikuisille. Hakupapereiden tulee olla<br />
postitettu viimeistään 20.8.2012. Esitykset<br />
valitsee <strong>Suomen</strong> <strong>Unima</strong> <strong>ry</strong>:n hallitus sekä<br />
kulttuurikeskus Stoan edustaja.<br />
Hakemuksesta tulee selvitä: Teoksen nimi,<br />
kuvaus ja kesto, tekijä(t) yhteystietoineen,<br />
tila - ja tekniset vaatimukset, arvio matkaja<br />
rahtikuluista, DVD- taltiointi teoksesta ja<br />
kuvia teoksesta. Kuvien tulee olla jpg-tiedostoja,<br />
koko min. 2000 x 2000 pikseliä ja<br />
resoluutio 300.<br />
<strong>Suomen</strong> <strong>Unima</strong> korvaa esiintyjille matka-,<br />
majoitus- ja rahtikulut sekä maksaa esityspalkkioita<br />
mahdollisuuksien mukaan,<br />
sekä yhden ruokailun esityspäivänä sekä<br />
festivaalipassin. Pääkaupunkiseudun kulttuurikeskukset<br />
voivat tilata päiväkoti- ja<br />
koululaisyleisölle suunnattuja esityksiä tapahtumaviikolle.<br />
Tilausohjelmistoon valituille<br />
esityksille ei makseta festivaaliesityksestä<br />
palkkiota.Hakemukset liitteineen tulee<br />
lähettää 20.8.2012 mennessä osoitteeseen:<br />
<strong>Suomen</strong> <strong>Unima</strong> <strong>ry</strong><br />
Sahaajankatu 19<br />
00880 Helsinki
Nukketeatteri 1/2012<br />
5<br />
Nukketeatterin voi myös vuokrata<br />
Rainer Kaunisto on<br />
Nukketeatterilaukkujen<br />
isä<br />
Keväällä 2010 Rainer Kaunisto esitteli<br />
ideansa <strong>nu</strong>kketeatterilaukuista<br />
Nukketeatterikeskus Poijun väelle.<br />
Hänellä oli haaveena rakentaa matkalaukullinen<br />
teatteri<strong>nu</strong>kkeja vuokrattavaksi<br />
kouluille, päiväkodeille,<br />
kirjastoille tai ihan kenelle tahansa<br />
<strong>nu</strong>kketeatterista innostuneelle,<br />
joka haluaisi nopeasti päästä<br />
kokeilemaan <strong>nu</strong>keilla näyttelemistä<br />
oikeilla teatteri<strong>nu</strong>keilla.<br />
Kuva: Heli Baric<br />
Kuva: Timo Väntsi<br />
Rainer Kaunisto Stoassa keväällä 2011.<br />
Sauva<strong>nu</strong>kkeja Rainer Kauniston tapaan.<br />
Laukussa tulisi olemaan sekalainen kokoelma<br />
erilaisia <strong>nu</strong>kkeja, lapsia, aikuisia, tätejä,<br />
mummoja, setiä ja tietysti muutama fantasiahahmoja.<br />
Näillä hahmoilla olisi mahdollista<br />
toteuttaa erilaisia näytelmiä, improja<br />
ja tai visualisoida lauluja. Poijussa tämä riemastuttava<br />
idea otettiin suurella mielenkiinnolla<br />
vastaan ja Rainerilta tilattiin heti kaksi<br />
erilaista laukkua.<br />
Ensimmäisessä laukussa, joka valmistui keväällä<br />
2011, on keppi<strong>nu</strong>kkeina toteutettuja<br />
arkielämänhahmoja, toinen toistaan persoonallisempia<br />
tyyppejä, joista osalla oli selvästi<br />
esikuvansa elävässä elämässä. Nuket ovat<br />
näyttävän kokoisia ja mukavasti pilke silmäkulmassa<br />
suunniteltuja. Materiaalina on<br />
kestävä ja eläväpintainen joustofrotee, joka<br />
Rainerin käsissä muuttaa muotoaan moneksi.<br />
Itse pääsin testaamaan laukkua heti sen valmistuttua<br />
itähelsinkiläisessä koulussa muutaman<br />
luokan kanssa. Hahmot olivat hyker<strong>ry</strong>ttävän<br />
hauskoja ja lapset rakastivat<br />
esiintyä niiden kanssa. Opettajat puolestaan<br />
nauttivat tilannekomiikasta, kun julkisuudesta<br />
tutut persoonat lauloivat ja tarinoivat<br />
lasten suulla. Lisäksi laukussa on kokonainen<br />
kuoro vauvakäsi<strong>nu</strong>kkeja ja tietysti<br />
minikokoinen näyttämö. Rainerin rautaisella<br />
ammattitaidolla valmistamat <strong>nu</strong>ket kestävät<br />
hyvin lasten kovakouraisessa käsittelyssä<br />
ja ne ovat teknisesti riittävän yksinkertaisia<br />
käsitellä, vaikka ovatkin melko suuria ihan<br />
pienimpien käteen.<br />
Toinen laukku valmistui seuraavana syksynä<br />
ja se sisältää kokoelman pöytäteatteri<strong>nu</strong>kkeja,<br />
jotka pysyvät tukevasti pystyssä ja sopivat<br />
hyvin pieneenkin käteen. Nämä <strong>nu</strong>ket<br />
ovat selvästi pienempiä kuin keppi<strong>nu</strong>ket ja<br />
osa niistä on keijuja, peikkoja ja menninkäisiä,<br />
osa puolestaan arkielämän hahmoja.<br />
Kolmannen laukun Poijulle toteutti Päivi Vallin<br />
työharjoittelunsa aikana. Tämä Prinsessa<br />
Ruusus –laukku sisältää sadun hahmot pieninä<br />
tankomarionetteina. Näillä <strong>nu</strong>keilla on siten<br />
helppo elävöittää tuttu satu yhdessä lasten<br />
kanssa tai sitten keksiä oma uusi tarina<br />
tutuille hahmoille. Tämä hurmaava laukku<br />
oli keväällä Pukinmäen kirjaston näyttelyssä<br />
esillä lastenosastolla.<br />
Nyt keväällä 2012 laukut ovat jo kiertäneet<br />
useissa eri kouluissa ja saaneet hyvän vastaanoton.<br />
Ne toimivat innostavana opetusvälineenä<br />
koulun arjessa, mutta sopivat<br />
myös elävöittämään yhteisiä juhlahetkiä.<br />
Vuokra-aika laukuilla on 1-2 viikkoa ja hinta<br />
on kohtuullinen 50 €/viikko + alv 23%<br />
Niitä voi varata Nukketeatterikeskus Poijusta<br />
Jos et itse pysty noutamaan laukkua, niin<br />
se toimitetaan si<strong>nu</strong>lle Matkahuollossa.<br />
Teija Muurinen<br />
Lisätietoja ja laukkujen varaukset:<br />
info@<strong>nu</strong>kketeatterikeskus.fi
6<br />
Nukketeatteri 1/2012<br />
Käsiteatteri on<br />
PUHDISTAVAA<br />
KATSOTTAVAA
Nukketeatteri 1/2012<br />
7<br />
Viisi käsiparia, saman verran jalkoja<br />
ja jokunen muukin ruumiinosa<br />
riittävät aineksiksi kokonaiseen teatteriesitykseen.<br />
Raumalta kotoisin<br />
oleva teatteriseurue Mustat serkut<br />
on erikoistu<strong>nu</strong>t Suomessa harvemmin<br />
nähtyyn käsiteatteriin, joissa<br />
näyttämöhahmoina toimivat paljaat<br />
kädet, muun vartalon ollessa verhottuna<br />
täysmustaan.<br />
Raumalainen Eila Saarva johtaa teatteriseuruetta,<br />
joka kertoo tarinoita omintakeisella<br />
tavalla. Mustat serkut- teatteri<strong>ry</strong>hmä käyttää<br />
toki esityksissään esineitä, varjo<strong>nu</strong>kkeja<br />
ja toisinaan ihmisnäyttelijää, mutta <strong>ry</strong>hmän<br />
kulmakivi on nimenomaan käsiteatteri.<br />
Seurueen nimi Mustat serkut viittaa näyttelijöiden<br />
esiintymisasuihin: kokomustiin vaatteisiin.<br />
Nimi kertoo myös jotakin oleellista<br />
teatteriseurueen kokoonpanosta: <strong>ry</strong>hmäläiset<br />
ovat serkkuja ja sisaruksia keskenään.<br />
Ryhmän ohjaajana ja kokoavana voimana<br />
työskentelee Eila Saarva. Näyttelijöinä toimivat<br />
Aati (21), Iita (18), Taavi (15) ja Liina<br />
(11) Saarva sekä Annikki Levomaa (20). Eilan<br />
puoliso Pekka toimii teatterin raken<strong>nu</strong>smestarina,<br />
roudarina ja moninaisissa muissa<br />
tehtävissä.<br />
Eila opiskeli Turun Taideakatemian täydennyskoulutuksessa<br />
<strong>nu</strong>kketeatteria vuodet<br />
2006 - 2008. Siellä kurssin vetäjän Kitta Saran<br />
keskeinen komento oli, että kurssilla<br />
opittuja asioita pitää tehdä ja kokeilla <strong>ry</strong>hmässä.<br />
Koska Eilalla ei ollut valmista teatteri<strong>ry</strong>hmää,<br />
hän päätti koota sen läheltä: suvun<br />
lapsista ja <strong>nu</strong>orista.<br />
- Se on monessa mielessä kätevää. Pitkiä<br />
esiintymismatkoja on helpompi järjestää.<br />
Ja tämä on tosi hauskaa, Eila toteaa, mutta<br />
myöntää, että teatteria ei väkisin ole tarkoitus<br />
pitää pelkästään suvun sisäisenä juttuna.<br />
Kun Mustat serkut aloitti toimintansa vuonna<br />
2006, Eilan oma esikoinen Aati ja hänen<br />
serkkunsa Annikki olivat noin 14-vuotiaita.<br />
Nuorin näyttelijä oli tuolloin alle kouluikäinen.<br />
Nyt Aati ja Annikki ovat päälle kaksikymppisiä,<br />
ja kuopuksetkin ovat jo toisella<br />
kymmenellä.<br />
Alkuvaiheessa käsien ja jalkojen kokoeroilla<br />
saattoi leikitellä. Yleisön ihastus oli melkoinen,<br />
kun näyttämöllä roolihahmona olikin<br />
pienen ekaluokkalaisen jalkaterä. Luonnollisesti<br />
kokoerot ovat hiukan kaventuneet,<br />
missä on varmasti myös hyvät puolensa, kun<br />
luodaan uusia hahmoja.<br />
Käsiteatteri<br />
on lihaa ja verta<br />
listaa.<br />
Eilaa viehättää käsiteatterin minimalistinen<br />
ja pelkistetty kerronta, joka on jollain tavalla<br />
jopa puhdistavaa katsottavaa. Käsiteatterissa<br />
katsoja saa oivaltaa.<br />
Mustat Serkut on tarttu<strong>nu</strong>t vuosien varrella<br />
isoihin tarinoihin ja haasteisiin: Tiernapojat,<br />
Luomiskertomus, ja Ruma Ankanpoikanen.<br />
Peukalo-Liisan <strong>ry</strong>hmä on valmista<strong>nu</strong>t<br />
esineteatterin keinoin. Varjoteatteria Mustat<br />
serkut käyttää Jukka Itkosen runoon pohjautuvassa<br />
esityksessä Ihmeellinen maailma.<br />
tat serkut on säännöllinen vierailija. Onpa<br />
<strong>ry</strong>hmän käsiteatteriesitys toimi<strong>nu</strong>t jopa perhekirkossa<br />
saarnan paikalla ”käsisaarnana”.<br />
Käsiteatteri pystyy menemään melkeinpä<br />
minne vain, koska mitään ihmeellistä teatteritekniikkaa<br />
ei välttämättä tarvita. Käsiteatterin<br />
yksinkertaisella ja puhtaalla kerrontatavalla<br />
pääsee helposti monenlaisten<br />
erityis<strong>ry</strong>hmien lähelle: dementikot, kehitysvammaiset<br />
tai kuulovammaiset.<br />
Tiernapojat osallistuivat aikanaan Oulun<br />
Tiernapoikakilpailuun, mutta se osoittautui<br />
enemmänkin laulukilpailuksi. Kaikki tuomarit<br />
eivät edes katsoneet esiintyjiä, vaan pelkästään<br />
kuuntelivat. Joka tapauksessa serkuille<br />
herui kolmas sija.<br />
Kokeiluja,<br />
kokeiluja<br />
Eila toimii <strong>ry</strong>hmän ohjaajana, mutta harjoitusvaiheessa<br />
tarvitaan kaikkien kekseliäisyyttä.<br />
Lopullinen esitys täytyy koreografioida<br />
tarkkaan, mutta sitä edeltää pitkä ja<br />
vaiherikas matka. Käsiteatterissa ai<strong>nu</strong>t tapa<br />
löytää uusia ilmaisukeinoja ja hahmoja on<br />
yksinkertaisesti kokeilla, kokeilla ja kokeilla.<br />
Helppoja hahmoja ei olekaan, ja välillä<br />
ollaan todella hassuissa asennoissa.<br />
-Rumaa Ankanpoikasta tehdessämme mietimme<br />
tosi pitkään, miten teemme pienet<br />
ankanpoikaset, mutta lopulta Liina keksi<br />
sen.<br />
Käsiteatterin kaltaiset esiintymismuodot<br />
ovat olleet <strong>nu</strong>pullaan suvussa jo varhain.<br />
Näyttelijöistä vanhimmat Aati, Annikki ja<br />
Iita, osoittivat jo pieninä kiinnostusta erikoisiin<br />
teatterin muotoihin. He esittivät sukujuhlissa<br />
esityksen kehittämillään ”selkähahmoilla”,<br />
jotka oli luotu näyttelijöiden<br />
selkään. Lopullinen ihastus käsiteatteriin<br />
tapahtui kesällä 2002, jolloin Eila lähti perheineen<br />
Hämeenlinnan lastentapahtumaan.<br />
Siellä esiintyi perulainen teatteri Hugo&Ines<br />
esityksellään Short Stories. Koko perhe oli<br />
lumoutu<strong>nu</strong>t, ja esitystä muisteltiin pitkään.<br />
- Mimiikan ja <strong>nu</strong>kketeatterin mestari Hugo<br />
Suarez loihti eteemme olentoja ja tarinoita<br />
pelkästään omia käsiään ja kehoaan käyttäen.<br />
Myöhemmin Eila osallistui Aatin kanssa mustan<br />
teatterin kurssille Porissa, ja kun Turun<br />
taideakatemian täydennyskoulutuksessa Eila<br />
sai oppia Ishmael Falkelta, oli oma taidemuoto<br />
löytynyt.<br />
-Ishmaelin kurssilla olin innoissani: tämähän<br />
on juuri sitä käsiteatteria, mitä Hugo esitti<br />
Hämeenlinnassa vuosia aiemmin.<br />
Eila on koulutukseltaan toimintaterapeutti,<br />
mutta teatteri ja esiintyminen ovat olleet<br />
hänen elämässään jo lapsuudesta lähtien.<br />
Eilan äiti, Anni Hanikka, kiersi lausujana, ja<br />
Mikä käsiteatterissa sitten viehättää?<br />
- Käsiteatteri on lihaa ja verta, totta ja todellista<br />
ja kaunista eri tavalla kuin taidokkaimmatkaan<br />
<strong>nu</strong>ket. Käsi ei valehtele, Eila<br />
Ohjaaja Eila Saarva joutuu ohjatessaan toisinaan ojentamaan näyttämöhahmoja milli kerrallaan. Etualalla<br />
käsiröykkiön keskellä Iita.
8<br />
Nukketeatteri 1/2012<br />
Taavi (vas. ylh.), Iita, Liina, Aati ja Annikki sekä asetelma Rumasta Ankanpoikasesta.<br />
runojen parissa Eilakin on tehnyt pitkän ajan<br />
töitä mm. kokoamalla runomatineoita. Eilalla<br />
on oma sooloteatteri Tyrske. Pelkästään<br />
yksin esiintyminen alkoi kuitenkin kyllästyttää,<br />
ja silloin kuvaan astuivat <strong>nu</strong>kketeatteri<br />
kaikkine ilmiöineen.<br />
- Haaveilen, että saisi tehdä pelkästään teatteria.<br />
- Mutta nyt olen kiitollinen toimintaterapeuttikoulutuksestanikin.<br />
Voin hyödyntää<br />
näitä asioita myös työssäni. Vedän kehitysvammaisten<br />
ja ikäihmisten teatteri<strong>ry</strong>hmiä<br />
sekä teen heidän kanssaan digitarinoita.<br />
Digitarinoita tehdään tietokoneohjelmalla.<br />
Niihin skannataan tai kuvataan valokuvia tai<br />
muita kuvia, esim. kuvateoksia. Digitarinoiden<br />
perinne pitäytyy todessa. Tehdään tarina<br />
siitä, mikä on totta ja tärkeää, merkittävää<br />
omassa elämässä. Aihe voi olla suuri: lapsuus<br />
tai peräti elämänkerta tai hyvin pieni: rakas<br />
esine, matka, oivallus, yksittäinen muisto,<br />
harrastus tai lemmikkieläin.<br />
Matkalla<br />
ammattiin<br />
olla joskus ihan ammattiin asti. Hän on erikoistu<strong>nu</strong>t<br />
taikatemppuihin. Taavi ällistyttää<br />
katsojia erityisesti lähitaikuudella korttitempuillaan.<br />
Taavin taikatemput ovat usein<br />
Mustien serkkujen esityksen lisäherkkuna.<br />
Mustien serkkujen tulevia projekteja on varjoteatterikokonaisuus,<br />
joka koostuu pienistä<br />
runoihin tehdyistä osioista. Tuula Korolaisen<br />
runosta Arttu pikku kummitus on esitys<br />
jo valmiina. Lisäksi tänä kesänä <strong>ry</strong>hmällä on<br />
edessään mielenkiintoinen haaste:<br />
-Teemme 50-vuotispäiville päivänsankarin<br />
elämästä esityksen käsiteatterina!<br />
Lisätietoja Mustista Serkuista ja Sooloteatteri<br />
Tyrskeestä:<br />
www.saarva.fi<br />
Teksti ja kuvat: Timo Väntsi<br />
Saattaa olla, että Mustien serkkujen kasvatteja<br />
näkyy tulevaisuudessa suomalaisessa teatterielämässä<br />
enemmänkin. Kuopus Liina ei<br />
vielä ammattisuunnitelmia murehdi, mutta<br />
Iita haaveilee lavastajan ammatista. Aatia<br />
kiinnostavat teatteriin liittyvät opinnot,<br />
mutta toistaiseksi meneillään on vielä siviilipalvelusvuosi<br />
Turun Kaupunginteatterissa.<br />
Annikki on jo alan opinnoissa kiinni, sillä hän<br />
opiskelee Turun Taideakatemiassa <strong>nu</strong>kketeatteria.<br />
Taavilla on jo hihassaan taitoja, joista voi<br />
Käsitaituruutta tämäkin. Taavi Saarva hämmästyttää korttitempuillaan.
Nukketeatteri 1/2012<br />
9<br />
Uusia tuulia koulutuksessa<br />
Pieksämäki ja Helsinki<br />
yhdistivät voimansa<br />
Koulutuskeskus Agricola Pieksämäeltä<br />
ja Nukketeatterikeskus<br />
Poiju Helsingistä ovat yhdistäneet<br />
voimansa ja tarjoavat uudenlaisen<br />
mahdollisuuden opiskella <strong>nu</strong>kketeatteria<br />
huippuopettajien johdolla<br />
kahdessa eri paikassa.<br />
Opiskelija voi itse valita haluaako hän hakeutua<br />
näyttötutkintoon tähtäävään koulutukseen<br />
Agricolassa vai osallistua vain yksittäiselle<br />
kurssille Nukketeatterikeskus Poijussa.<br />
Yksittäisistä kursseista voi valita haluamansa<br />
kokonaisuuden ja täydentää osaamista silloin<br />
kun haluaa.<br />
Kokonaisuuden ovat nyt ensimmäistä kertaa<br />
suunnitelleet Marja-Liisa Lintunen ja Anne<br />
Lihavainen yhdessä kentältä kummunneiden<br />
tarpeiden ja toiveiden mukaisesti.<br />
Marja-Liisa Lintunen puolestaan on <strong>nu</strong>kketeatteriohjaaja,<br />
joka on vastan<strong>nu</strong>t Pieksämäen<br />
<strong>nu</strong>kketeatterilinjan koulutuksesta alusta<br />
alkaen ja toimii siellä edelleen tutkintovastaavana.<br />
1990 Pieksämäellä alkoi <strong>nu</strong>kketeatterikoulutus<br />
kansanopiston yhteydessä ja<br />
2000 se muuttui näyttötutkintoon johtavaksi<br />
koulutukseksi. 2005 tutkinnon perusteet uudistettiin<br />
ja silloin vakiintui käytäntö, jossa<br />
tutkinnon voi suorittaa joko <strong>nu</strong>kketeatterikasvatuksesta<br />
tai <strong>nu</strong>kenraken<strong>nu</strong>ksesta.<br />
Anne Lihavainen on teatteripedagogi ja <strong>nu</strong>kketeatteritaiteilija,<br />
joka toimii Nukketeatterikeskus<br />
Poijun koulutusvastaavana. Hän<br />
on myös soolotaiteilijana, joka kiertää kouluja<br />
ja päiväkoteja esitystensä kanssa. Nukketeatterikeskus<br />
Poijussa on oma kurssitoiminta<br />
käynnistynyt jo pari vuotta sitten.<br />
Viime kevään Rene Bakerin ja Rainer Kauniston<br />
viikonloppukurssit olivat suuri menestys,<br />
samoin Iida Vanttajan <strong>nu</strong>kenraken<strong>nu</strong>skurssit<br />
ovat aina vetäneet tuvan täyteen väkeä.<br />
Vuoden<br />
Nukketeatteriteko<br />
lehden toimituksesta<br />
Nukketeatteri-lehden päätoimittaja Timo<br />
Väntsi palkittiin maaliskuussa teatterialan<br />
Thalia-gaalassa vuoden <strong>nu</strong>kketeatteritekopalkinnolla.<br />
<strong>Suomen</strong> UNIMAn hallitus myöntää palkinnon<br />
vuosittain henkilölle tai organisaatiolle,<br />
joka on toiminnallaan nosta<strong>nu</strong>t <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
asemaa. Palkinto jaettiin nyt<br />
neljännen kerran.<br />
Perusteluissaan UNIMAn hallitus toteaa<br />
seuraavaa: ”Väntsi on ollut vuodesta 2008<br />
lehden päätoimittaja, taittaja ja kantava<br />
voima. Sinä aikana <strong>lehti</strong> on noussut vaatimattomasta<br />
infopaketista näyttäväksi kulttuurijulkaisuksi,<br />
jossa käsitellään laajasti<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin eri osa-alueita.<br />
Se tekee suomalaisten <strong>nu</strong>kketeatteritaiteilijoiden<br />
työtä näkyväksi kulttuurintuottajille,<br />
taideyhteisöille ja ennen kaikkea<br />
tavalliselle yleisölle. Vuoden 2011 Nukketeatteriteko-<br />
palkinto myönnetään Timo<br />
Väntsille hänen työpanoksestaan Nukketeatteri-lehden<br />
kehittäjänä ja koko taiteenalan<br />
profiilin nostajana.<br />
Sielun Veljien<br />
musiikkia näyttämölle<br />
Teatteritarjonta ei rajoitu kesäaikaan pelkästään<br />
kesäteattereihin. Oulun suuntaan<br />
matkaavien kannattaa bongata Nukketeatteri<br />
Akseli Klonkin johtajan Janne Kuustien<br />
kesäohjaus, Seitsemän Sielun Veljestä, jossa<br />
soi Suomi-rockin legendan, Sielun Veljien<br />
musiikki.<br />
The Dangerous Virgins- työ<strong>ry</strong>hmä on liittänyt<br />
musiikin yhteen toisen klassikon, Seitsemän<br />
veljeksen kanssa. Lopputulosta voi<br />
mennä kokemaan Valve-keskuksen saliin<br />
17.7.-27.7. välisenä aikana.<br />
Iida Vanttaja on yksi uusimuotoisen koulutuksen opettajista. Kuvassa Iida<br />
<strong>nu</strong>kkensa Mateon kanssa.<br />
John – Eleanor<br />
keikoille USAan<br />
TEHDAS Teatterin ja HOX Companyn esitys<br />
John – Eleanor kääntyy englannin kielelle<br />
ja lähtee ensimmäiselle ulkomaan visiitille<br />
syyskuun lopulla. Esitys on kutsuttu esiintymään<br />
Puppets of Green Mountains- festivaaleille,<br />
joita isännöi suomalaisille tuttu<br />
<strong>nu</strong>kketeatteritaiteilija Eric Bass. Festivaali<br />
järjestetään eteläisen Vermontin kaupungeissa;<br />
Putney, Marlboro, Bellows Falls ja<br />
Battleboro.<br />
Ennen USAn esityksiä John – Eleanor nähdään<br />
englanninkielisenä TEHDAS teatterissa<br />
Turussa 7.-9. syyskuuta.<br />
www.tehdasteatteri.com<br />
www.sandglasstheater.com
10<br />
Nukketeatteri 1/2012<br />
Maarit Lehtosalo, Raija Ravaska and Leena Väy<strong>ry</strong>nen get to know shadowtheatre.<br />
Puppet<strong>ry</strong><br />
for a blind eye<br />
Lapland Puppet Association (LPA) and Association for Visually Impaired People in Lappland<br />
(AVIPL) arranged in November a two-weekend workshop in Rovaniemi. It had been<br />
planned the whole year 2011 and finally we made it!<br />
The organisers were Kaarina Konttavaara, whose work at AVIPL includes planning different<br />
workshops for the clients, and Johanna Salo, who is a puppeteer working for LPA.<br />
The aim was to give a full idea of the possibilities<br />
puppet<strong>ry</strong> has for visually impaired<br />
people and to create small <strong>nu</strong>mbers both for<br />
blind and non-blind.<br />
AVIPL (www.lapinnakovammaiset.fi) is a<br />
58-year old association with more than 400<br />
members. They actively organise courses for<br />
the visually impaired and one of their goals<br />
is to prevent social exclusion.<br />
Nowadays almost all big theatres have simultaneous<br />
interpreters who enable the visually<br />
impaired to enjoy theatre too. There<br />
are interpreters also for art exhibitions and<br />
museums. In Tampere there is a professional<br />
theatre called Theatre Sokkelo which is<br />
run by visually impaired people. So there is<br />
a huge interest to participate and develope<br />
artistic skills. There are a few associations<br />
whose work is mainly the cultural development<br />
for visually impaired.<br />
How to<br />
replace visuality<br />
All of the participants were visually impaired,<br />
a few of them completely blind. The<br />
challenge was to find a way to make visual<br />
art without seeing it yourself.<br />
We started by making a pot of coffee, putting<br />
the guide dogs on their places and getting<br />
to know each other. The participants came<br />
from all around Lapland.<br />
After a while I took out the puppets and we<br />
started getting to know different puppetstyles,<br />
mechanics and ways to perform<br />
puppet<strong>ry</strong>. We discussed the differences between<br />
theatre with human beings and with<br />
puppets, which only made eve<strong>ry</strong>body more<br />
interested of the subject.<br />
- When I got the opportunity to know many<br />
different puppets and materials, my mind<br />
immediately went into the world of fai<strong>ry</strong>tales<br />
and fantasy, said Raija Ravaska, who attended<br />
the course.<br />
Different<br />
solutions<br />
We exchanged thoughts on the meaning of<br />
sounds, smells and sensations on stage. We<br />
came to the conclusion that if the performance<br />
and the audience had straight contact<br />
and the visuality was brought to other<br />
senses, the performance could be opened to<br />
visually impaired or deaf with a totally new<br />
and radical way.<br />
For people with some eyesight it is important<br />
to be able to use that sight. They can<br />
usually see if used strong contrasts. Experiencing<br />
comprehension is important. Description<br />
or interpretation, which are used in
Nukketeatteri 1/2012<br />
11<br />
theatre, are information which come via<br />
another person.<br />
All the participants came with their own chosen<br />
text. We analysed them and found different<br />
ways to make them into a puppet plays.<br />
It involved all the steps from dramaturgy to<br />
puppet making and short repetitions too.<br />
In the end we managed to make 2 small shadow-theatre<br />
demos and one tablepuppet demo<br />
and were left with an eagerness to conti<strong>nu</strong>e<br />
our final text next year.<br />
LPA got funded by OKM-Minist<strong>ry</strong> of Education<br />
and Culture and AVIPL took part on the expences<br />
with grant from RAY. OK-opintokeskus<br />
also gave funds for holding courses.<br />
Text and photos: Johanna Salo<br />
Lapin Nukketeatteriyhdistys r.y<br />
www.laplandpuppets.net<br />
Lapin Näkövammaiset r.y<br />
www.lapinnakovammaiset.fi<br />
Näkövammaisten kulttuuripalvelu 80-vuotta<br />
www.kulttuuripalvelu.fi<br />
Näkövammaiset kulttuurin ystävät<br />
www.naky-kulttuuri.fi/Yhdistys.php<br />
Leena Väy<strong>ry</strong>nen, Kirsti Reijonen, Maarit Lehtosalo and Raija Ravaska with the puppets they made.<br />
NUKKETEATTERIJULISTUS 2012<br />
Meillä kaikilla on tarina, jonka me joskus haluaisimme tulevan kuulluksi. Aivan oma ja erityinen tarina.<br />
Useimmat meistä myös haluavat kuulla niitä, aina uusia ja erilaisia. Koskettavia ja viihdyttäviä tarinoita,<br />
pienistä ja suurista aiheista. Me haluamme kuulla tarinoita, jotka saavat meidät pysähtymään hetkeksi ja<br />
siirtymään jonkun toisen maailmaan. Sellaiseen toiseen maailmaan, josta voi löytää myös itsensä.<br />
Teatterissa tarinat ovat usein samoja mutta jokaisessa esityksessä ne ovat aina erilaisia, yhden hetken<br />
tulkintoja. Teatteri on hetken taidetta, joka elää vain sen tuokion, kuin me täällä ja te siellä yhdessä<br />
sovimme. Me asetumme yhteisesti tarinan äärelle ja tästä tarinasta tulee aivan erityinen. Se saattaa olla<br />
sama, jonka olet joskus jo kuullut tai joskus jo esittänyt, mutta tänään täällä se on meille eri ja erityinen,<br />
koska tässä tarinassa meidän kaikkien täällä olevien tarinat kohtaavat.<br />
Erityinen on myös se <strong>nu</strong>kke tai esine, joka meille tarinan kertoo tänään. Tässä tarinassa <strong>nu</strong>kke on aina<br />
sama mutta jokaiselle katsojalle se on kuitenkin aina eri.<br />
Nukke kertoo meille monta sellaista tarinaa, joita ihminen ei voi kertoa toiselle. Nukke kertoo sellaisetkin<br />
tarinat, jotka eivät ehkä muuten uskalla tulla kuulluksi. Sellaisten tarinoiden kertomisessa <strong>nu</strong>ket ovat<br />
paljon parempia kuin ihmiset joiden tarinoita ne kertovat.<br />
Tämän tarinan me haluamme tänään tulevan kuulluksi ja olemme iloisia siitä, että te haluatte sen kuulla.<br />
Hyvää <strong>nu</strong>kketeatteripäivää kaikille!<br />
Satu Paavola<br />
Nukketeatterijulistus julkistetaan joka vuosi suomalaisen <strong>nu</strong>kketeatterin päivänä 11.helmikuuta.<br />
Tämän vuoden julistuksen kirjoittaja palkittiin viime vuonna vuoden <strong>nu</strong>kketeatteriteko-palkinnolla.
12<br />
Nukketeatteri 1/2012<br />
Obludarium kokoaa yleisönsä telttaan, jossa nähdään ei niin perinteistä sirkusta.<br />
Obludariumia,<br />
energiaa<br />
ja ihmissuhteita<br />
– poimintoja keskustelusta Petr Formanin kanssa<br />
Obludarium on tsekkiläisen The Forman Brothersien ja ranskalaisen<br />
Theatre National de Bretagnen yhteisproduktio. Obludarium on vanhan<br />
sirkuksen tyyliin tehty uuden sirkuksen esitys, joka sai ensi-iltansa neljä<br />
vuotta sitten. Teltassa esitettävä produktio sisältää <strong>nu</strong>kke -, varjo- ja<br />
naamioteatteria, tanssi-, laulu- ja friikki<strong>nu</strong>meroita orkesterin säestämänä.<br />
Esityksen hetket vaihtelevat hersyvän hauskoista koskettavan kauniisiin.<br />
Vuonna 2009 Obludarium voitti Alfred Radok-palkinnon Tsekin parhaana<br />
teatteriproduktiona.Agenttimme Tanskassa törmäsi Obludariumin ohjaajaan<br />
Petr Formaniin SilkeborginThe Festival of Wonder -<strong>nu</strong>kketeatterifestivaalilla<br />
marraskuussa 2011.<br />
- Esitystemme kanssa yritämme aina astua<br />
maailmaan, jota emme entuudestaan tunne.<br />
Halusimme tehdä esityksen, jolla voisimme<br />
kiertää pienissä kylissä. Ajattelen, että<br />
suuret näytelmäkirjailijat, kuten Molière<br />
ja Shakespeare, saattavat pelottaa ihmisiä.<br />
Heistä ehkä tuntuu, että hieno klassinen<br />
teksti ei ole heitä varten. Halusimme luoda<br />
jotakin, jonne ihmisistä tuntuisi luonnolliselta<br />
tulla. Jotakin, jonne he voivat tulla kuin
Nukketeatteri 1/2012<br />
13<br />
torille, kirkkoon, baariin tai mihin hyvänsä<br />
paikkaan, jossa he ovat tottuneet käymään.<br />
Halusimme tehdä esityksen, joka olisi kaikille,<br />
sekä lapsille että aikuisille. Tehdäksemme<br />
jotakin tällaista lähdimme tutkimaan sirkuksen,<br />
kabareen ja freak shown perinnettä.<br />
Halusimme myös luoda tilan, joka houkuttelee<br />
ihmisiä, Forman kertoo.<br />
Teltanpystyttäminen kestää työ<strong>ry</strong>hmältä joitakin<br />
päiviä. Formanin mukaan pystytystapahtuma<br />
toimii myös hyvänä mainoksena,<br />
sillä nouseva teltta houkuttelee ihmisiä paikalle<br />
ihmettelemään, mitä on tapahtumassa.<br />
Näyttäisi siltä, että <strong>ry</strong>hmä on onnistu<strong>nu</strong>t tavoitteessaan;<br />
Obludariumin kaikki esitykset<br />
olivat loppuunmyytyjä jo ennen festivaalin<br />
alkua, eikä tämä ole edes esityksen ensivierailu<br />
Silkeborgin festivaalilla.<br />
Esityksen menestyksestä huolimatta Forman<br />
vaikuttaa suhtautuvan työhönsä nöyrästi.<br />
- Pelkään, että kyllästytän ihmisiä. Teatteri<br />
on asia, jota ihminen ei varsinaisesti elämässään<br />
tarvitse, kuten vaikka sairaalaa<br />
tai koulua. Teatteri kilpailee monen muun<br />
vapaa-ajan aktiviteetin kanssa ja ihmiset<br />
ovat hyvin tottuneita käymään esimerkiksi<br />
baarissa tai elokuvissa. Obludariumia tehdessämme<br />
mietimme, miten saada ihmiset<br />
teatteriin. Haluamme tarjota ihmisille jotakin,<br />
jonka perusteella he tulisivat teatteriin<br />
myös uudelleen. On vaikea saada yleisö teatterin<br />
ovista sisään, mutta heidät hyvin helppo<br />
menettää.<br />
Formanin mukaan teatterin tekijät jäävät<br />
helposti kiinni omiin taiteellisiin ideoihinsa<br />
ja unohtavat yleisön. Tämä ei hänen mukaansa<br />
tarkoita, että pitäisi tehdä sellaisia<br />
esityksiä, mitä yleisö pyytää, mutta teatterikokemuksesta<br />
on tultava katsojille miellyttävä.<br />
Vaikka aihe olisi vakavakin, on esityksen<br />
hänen mukaansa sisällettävä muutoksia,<br />
yllätyksiä ja energiaa. Formanin kanssa on<br />
helppo olla samaa mieltä. Obludariumin sisältö<br />
ei järisytä maailmoita, mutta sen energia<br />
ja yllätykset ovat onnistuneet houkuttelemaan<br />
mi<strong>nu</strong>t telttaan jo kolmesti.<br />
Esityksen aikana Forman ei istu hiljaa katsomossa<br />
jännittämässä esiintyjien puolesta.<br />
Hän juontaa illan kulkua, kampeaa valoja<br />
päälle, esittää humalaista sirkustirehtööriä,<br />
laulaa jaakkoo kultaa, tanssii, nostaa ilmaakrobaatteja<br />
kattoon palomiesten tankoa<br />
pitkin liikkumalla, siirtää lavasteita, lähettää<br />
esiintyjiä lavalle ja <strong>nu</strong>kettaa härskiä rouvaa.<br />
- Ohjaaminen ja esiintyminen samassa esityksessä<br />
ei ole ollut ongelma. Yleisö kyllä<br />
peilaa, toimivatko ajoitukset vai eivät. Vaikeusaste<br />
lisääntyy tosin, kun matkustamme<br />
maasta toiseen, sillä eri maissa yleisö reagoi<br />
hyvin eri tavalla. Myönnän, että ohjaan esityksen<br />
aikanakin, silloin ei tosin ole mahdollista<br />
olla kovin objektiivinen. Joskus komentelen<br />
kulisseissa, toisinaan korjailen asioita<br />
lavalla. Yritän kyllä pidätellä itseäni, Forman<br />
nauraa ja jatkaa samaan hengenvetoon,<br />
että ohjaajan on kohdeltava esiintyjiä hyvin,<br />
sillä he tarvitsevat tukea.<br />
- Tapa, jolla esiintyjän kanssa työskennellään<br />
saattaa muuttaa hänen suhteensa kokoesitykseen.<br />
Henkilökohtaisesti uskon kohteliaaseen<br />
tekemisen tapaan. Olen itse myös<br />
esiintyjä, joten sitä kautta tunnen molemmat<br />
puolet. Mielestäni esiintyjän ei tarvitse<br />
rakastua esitykseen, mutta pyydän heitä kyllä<br />
antamaan kaikkensa.<br />
Forman jää vielä pohtimaan ohjaajan ja työ<strong>ry</strong>hmän<br />
suhdetta. Hyvä suhde <strong>ry</strong>hmään on<br />
onnistuneen harjoitusprosessintärkein osatekijä.<br />
- Joskus tunnen itseni ujoksi, jos tiedän, että<br />
esiintyjät ovat kokeneempia kuin minä tai<br />
jos he tulevat erilaisesta ympäristöstä, kuin<br />
mistä itse olen. Mutta he ovat silti riippuvaisia<br />
mi<strong>nu</strong>sta ohjaajana. En yritä väkisin pakottaa<br />
omia ideoitani läpi. Puolet työstä on<br />
tehty silloin, kun olen onnistu<strong>nu</strong>t saamaan<br />
sopivat ihmiset tiimiini mukaan. Kun luottamus<br />
on kohdillaanja tekijöitten maku on<br />
sama, voin jättää tekemisen muiden käsiin,<br />
eikä mi<strong>nu</strong>ntarvitse valvoa kaikkea. Toisinaan<br />
käy niin, että projekti ja joku ihminen eivät<br />
vain sovi yhteen. Sitten on vain vietävä<br />
harjoitukset päätökseen tavalla tai toisella.<br />
Teatterin tekeminen on kuitenkin etuoikeutettua,<br />
joten kaikkien pitäisi nauttia harjoitustilanteesta.<br />
Forman miettii myös ohjaajan riippuvuutta<br />
työ<strong>ry</strong>hmäänsä:<br />
- Tilan ja tarinan voi aina luoda. Rahaa tarvitaan<br />
tietysti jonkin verran myös, mutta siinäkin<br />
on kyse ensisijaisesti ihmisistä. Minä<br />
opettelen tätä myös koko ajan. Sitä tulee<br />
helposti ajaneeksi vain omaa ideaansa ja<br />
unohtaa tämän puolen. Kaikki tulee toisiltaihmisiltä.<br />
Obludarium on esiintynyt neljässä vuodessa<br />
nelisensataa kertaa. Kaikesta päätellen Formanin<br />
pelko yleisön kyllästyttämisestä on<br />
toimi<strong>nu</strong>t hyvänä moottorina.<br />
Ennen seuraavaa ulkomaanreissuun lähtöä<br />
kannattaa tarkistaa Obludariumin keikkakalenteri.<br />
Sen teet osoitteessa http://www.<br />
formanstheatre.cz/<br />
Outi Sippola<br />
Kuvat: The Forman Brothers<br />
Vaikka aihe olisi vakavakin, on esityksen hänen mukaansa sisällettävä muutoksia, yllätyksiä ja energiaa, sanoo Petr<br />
Forman. Kuva esityksestä.
14<br />
Nukketeatteri 1/2012<br />
Kuva: Andrea Van<strong>nu</strong>cchi<br />
Pienimmät turkulaiset pääsivät Iisa Ilona Tähtisen kanssa Bongaamaan Oliopus Oliuksia Teatteri Sudenenteen luontoesityksessä.<br />
Miten <strong>nu</strong>kketeatteri näkyi Kulttuuripääkaupunkivuodessa 2011?<br />
Kämmenelle mahtuvaa<br />
ja taivaisiin kohoavaa<br />
Turun vuosi Euroopan Kulttuuripääkaupunkivuotena on takana. Viralliset<br />
tahot aina EU:ta myöten ovat nimenneet valtaisan prosessin erittäin onnistuneeksi,<br />
niin sisällöltään kuin taloudellisesti. Mitä tuumaavat turkulaiset<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin tekijät, joista moni oli omilla hankkeillaan mukana vuoden<br />
toteutuksessa.<br />
Nukketeatteri oli yksi taiteenlajeista, joihin<br />
Turku 2011-säätiö tietoisesti halusi panostaa<br />
kulttuurivuoden ohjelmaa kasatessaan. Viralliseen<br />
ohjelmaan ja säätiön rahoitukseen<br />
pääsi kymmenkunta hanketta, joissa <strong>nu</strong>kketeatteri<br />
näytteli tärkeää roolia. Mukana oli<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin koko skaala: kämmenelle<br />
mahtuvia pikkuesityksiä ja spektaakkelimeininkiä<br />
monimetrisillä <strong>nu</strong>keilla.<br />
Nukketeatterin katsojamäärät liikkuvat parissakymmenessä<br />
tuhannessa katsojassa, ja<br />
jos mukaan lasketaan suurtapahtumat, kuten<br />
joulukaupungin avajaiset, Eurocultured<br />
tai vuoden päätösjuhlat, niin luvun voi lähes<br />
kolminkertaistaa.<br />
Iso vuosi on takana, mitä jäi käteen? Nukketeatteri-<strong>lehti</strong><br />
kyseli hankkeissa mukana<br />
olleilta taiteilijoilta tunnelmia nyt, kun<br />
vuodesta alkaa olla kulu<strong>nu</strong>t jo useampi kuukausi.<br />
Iisa Ilona Tähtinen oli mukana tekemässä<br />
Teatteri Sudenenteen <strong>nu</strong>kketeatteriteemaista<br />
lasten luontopolkukierrosta Bongaa Oliopus<br />
Olius. Niinikään saman <strong>ry</strong>hmän hanke<br />
Puppet Sciense and Fiction yhdisteli <strong>nu</strong>kketeatteria<br />
ja matemaattista ajattelua Outi<br />
Sippolan ohjauksessa. Turun Taideakatemian<br />
<strong>nu</strong>kketeatterilinja ja TIP Copnnection <strong>ry</strong> kokosivat<br />
jättiläismäisen spektaakkelin Abduction<br />
of Europe Samppalinnan maauimalaan<br />
yhteistyössä insinööriteatteri Akhen kanssa.<br />
HOX Company oli mukana vuodessa kahdella<br />
esityksellään: John – Eleanor TEHDAS Teatterissa<br />
ja UKI – NYKI Turun Kaupunginteatterissa.<br />
Nukketeatterin elementtejä käytettiin Artsoppa<br />
<strong>ry</strong>:n lastenoopperassa Tulevaisuuden<br />
retki 3011, johon Pia Kalenius teki lavastuksen<br />
ja <strong>nu</strong>ket sekä oli mukana näyttelijänä.<br />
Kuuma Ankanpoikanen oli mukana katuesityksillään<br />
Eurocultured –katukulttuuritapahtumassa,<br />
joka levittäytyi Turun lisäksi Manchesteriin.<br />
Onnistuiko hankkeenne kuten olitte kaavailleet?<br />
Outi Sippola (Puppet Sciense and Fiction):<br />
Asetimme tavoitteeksemme 20 esitystä vuoden<br />
2011 aikana. Emme aivan yltäneet tavoitteeseemme,<br />
sillä esiinnyimme 16 kertaa.<br />
Tämä on mielestäni kuitenkin ihan hyvä saavutus.<br />
Esitys on nyt ollut tauolla markkinoinnista,<br />
mutta sitä ei suinkaan ole haudattu.<br />
Veikkaan siis, että esitys on vielä mahdollista<br />
nähdä.<br />
Marja Susi (Turun AMK Taideakatemia:<br />
Abduction of Europe): Kyllä. Tavoitteemme<br />
saavutettiin kaikin puolin.<br />
Iisa Ilona Tähtinen (Bongaa Oliopus Olius):<br />
Onnistui kyllä. Toki pitkän prosessin aikana<br />
tavoitteetkin ehtivät monesti muuttaa muotoaan,<br />
mutta lopputulokseen olimme tyytyväisiä<br />
ja niin olivat myös päiväkodit, joissa<br />
esiinnyimme. Tuottajamme Jenny Honka sai<br />
esitystä myytyä yli odotusten ja lisäksi prosessi<br />
oli meille itsellemme erittäin opettava.
Nukketeatteri 1/2012<br />
15<br />
Olimme kaikki aivan uudella alueella tekemässä osallistavaa teatteria<br />
metsän keskellä. Saimme avuksemme prosessin aikana kahteen otteeseen<br />
Teater Refleksionin Bjarne Sandborgin ja Mariann Aagaardin<br />
ja ensimmäinen ”koe-esitys” toteutettiin jo neljäntenä harjoituspäivänä.<br />
Oli hienoa saada jakaa prosessi niin monen taiteilijan ja lapsen<br />
kanssa.<br />
Merja Pöyhönen (John – Eleanor): Onnistui, kävijämääriltään jopa<br />
ylitti odotuksia. Ja taiteelliset tavoitteet tietty onnistu. Vaikea sanoa<br />
ylityksistä tai alituksista mutta musta meidän parhaamme tehdään<br />
meininki kyllä ihan tuotti tulosta.<br />
Ishmael Falke (Mikropatia!- festivaali): Oudolta tuntuu, mutta kyllä<br />
onnistui vaikka tavoitteet oli kovinkin korkealla. Tosin paljon muutoksia<br />
on tullut alkuperäiseen ohjelmaan, mutta sehän on luonnollista<br />
kun kysessä on koko vuoden ja melkein jokapäiväinen toiminta.<br />
Terhi Tuulia Lintukangas (UKI-NYKI): HOX Companyn hanke UKI-<br />
NYKI; <strong>nu</strong>kketeatterinäytelmä aikuisille, onnistui odotusten mukaan.<br />
Loimme suomalais-amerikkalaisen yhteistyön, jolle inspiraationa olivat<br />
suomalainen kaunis luonto ja New Yorkin pilvenpiirtäjät. Tämä<br />
fuusio toteutui myös taiteellisen <strong>ry</strong>hmän annissa; varsinaisuomalainen<br />
huumori pääsi kukkimaan turkulaisten näyttelijöiden ansiosta jota<br />
<strong>ry</strong>tmitti amerikkainen DJ biiteillään. Turun Kaupunginteatteri oli<br />
hieno esityspaikka näytelmälle. Yhtenä hankkeen tavoitteista oli löytää<br />
<strong>nu</strong>kketeatterille uusia katsojia ja tämän tavoitteen toteutumisessa<br />
auttoi perinteikäs teatteritila, johon teatteriyleisö tiesi tulla<br />
entuudestaan.<br />
Antti-Juhani Manninen (Eurocultured): Euroculturediin liittyen<br />
meillä oli kaksi projektia: toukokuun Eurocultured-festivaalille toteutettu<br />
Järjestyksenvalvontaa-katuteatteriesitys sekä uutena vuotena<br />
Aurajoen varren suuren kivitalon seinään toteutettu Unveil -video<br />
mapping-teos, jossa toimimme United VJ’s-<strong>ry</strong>hmän ”<strong>nu</strong>kketeatterialihankkijoina”.<br />
Itse osuutemme ydin eli uudeksi vuodeksi toteutettu<br />
video mapping -teos oli varsin haastava eri taiteenlajien ja pitkien<br />
välimatkojen yhteistyökuvio. Vaikka mukana oli mukava olla, itse<br />
projekti ei oikeasti <strong>ry</strong>hmäytynyt niin hyvin kuin olisi toivo<strong>nu</strong>t. Mielenkiintoisinta<br />
oli, kuinka keskustellessamme tilan ja sen osien elävöittämisestä,<br />
täysin digitaalisen taiteen maailmasta tulevilla taiteilijoilla<br />
oli hyvin samankaltaisia näkemyksiä kuin meillä <strong>nu</strong>kketeatterilaisillakin.<br />
Pia Kalenius (lastenooppera Tulevaisuuden retki – Turku 3011):<br />
Täytimme kävijätavoitteemme. Kaikki kevään esitykset olivat kouluilla,<br />
joiden kanssa olimme tehneet yhteistyötä työpajojen merkeissä.<br />
Myös Turun Musiikkijuhlien aikaan pidettyihin esityksiin Linnateatterissa<br />
väki löysi kohtuullisen hyvin. Taiteellisesti projekti oli haastava,<br />
koska oopperan sävellystyö myöhästyi kohtuuttoman paljon, ja valmis<br />
sävellys saatiin vasta kuukautta ennen ensi-iltaa. Tämä lisäsi painetta<br />
muille osa-alueille. Suunnittelemani lavastus sekä lasten piirrosten<br />
pohjalta rakennetut projektiot ja kaksiulotteiset <strong>nu</strong>ket toimivat<br />
kuitenkin hyvin. Laulajat tarttuivat pelotta <strong>nu</strong>ketukseen ja <strong>nu</strong>kkien<br />
kautta esitykseen tuli lisää kaivattua huumoria. Erityisen iloinen olen<br />
juuri siitä, että saimme tuotua lasten omaa ääntä ja kuvaa suoraan<br />
näyttämölle(projektioitten ja <strong>nu</strong>kkien lisäksi myös libretto ammensi<br />
suoraan kouluissa pidetyistä työpajoista).<br />
Roosa Halme (TIP Fest): TIP-Fest 2011 onnistui kaikin puolin hienosti!<br />
Festivaalin ohjelmisto paisui matkan varrella, mikä oli positiivista<br />
vaikka toikin haastetta järjestelyihin. Sekä kansainväliset<br />
että kotimaiset esitykset olivat suurimmaksi osaksi täpötäynnä yleisöä<br />
ja ilahduttavan paljon oli myös uudenlaisia kävijöitä (maahanmuuttajia,<br />
ikäihmisiä, opettaja<strong>ry</strong>hmiä jne.). Puppet<strong>ry</strong> and Wellbeing<br />
-seminaari herätti mielenkiintoa. Myös työpajat, klubit, Q&A-haastattelutilaisuudet,<br />
ja teatteri<strong>nu</strong>kkenäyttely saavuttivat suosiota. Festivaalitilaisuuksissa<br />
kävijöitä oli lähemmäs 3000 ja ympäri kaupunkia<br />
levittäytyneen teatteri<strong>nu</strong>kkenäyttelyn näki arviolta 37 000 kävelijää.<br />
Toki viime festivaalin järjestelyt toivat myös paljon uutta opittavaa<br />
seuraavaa varten, tarkoitus onkin kehittää festivaalia ja sen muotoa<br />
jatkuvasti eteenpäin. Myös TIP-Festin pikkusisar PIP-Fest jatkuu joka<br />
kuukausi järjestettävin <strong>nu</strong>kketeatterivierailuin eri puolilla Satakuntaa.<br />
Kuva: Tapio Väntsi<br />
Kuva: Timo Väntsi<br />
Kuva: Alexandra Checa<br />
Artsoppa <strong>ry</strong>: Tulevaisuuden matka - Turku 3011 (lavalla <strong>nu</strong>kenrakentajalavastaja-<strong>nu</strong>kettaja<br />
Pia Kalenius mustissaan ja laulaja Kirsti Tuominen),<br />
ohjaus Tapio Väntsi.<br />
TIP Festin avajaisia juhlistivat kirjoista tutut hahmot Tatu ja Patu.<br />
HOX Company: UKI - NYKI (ohj. Terhi Tuulia Lintukangas, <strong>nu</strong>ket: Timo Väntsi,<br />
Pia Kalenius.<br />
Toiko hankkeen mukanaolo kulttuurivuoden ohjelmistossa hankkeellenne<br />
olennaista etua ja minkälaista? Oliko siitä mahdollisesti<br />
haittaa?<br />
Outi: Mielestäni mukanaolo oli etu, sillä uskon, että se auttoi esityksen<br />
rahoituksessa ja markkinoinnissa. Samalla tuntuu tosin myös<br />
siltä, että osa potentiaalisista asiakkaista meni sivu suun, koska ohjelmatarjontaa<br />
oli Turun seudulla vuoden aikana niin paljon. Mutta<br />
tämähän olisi tullut vastaan, vaikka emme olisi ohjelmistossa mukana<br />
olleetkaan. Henkilökohtaisesti koen, että mukanaolo oli myös hyvää<br />
oppia; nyt tiedän taas enemmän esitysten tuottamisesta ja toimimi-
16<br />
Nukketeatteri 1/2012<br />
Kuva: Kari Vainio<br />
sesta suuremman tuotantokokonaisuuden osana.<br />
Marja: Se ei olisi toteutu<strong>nu</strong>t ilman säätiön tukea lainkaan. Taideakatemian<br />
opiskelijat saivat näin mahdollisuuden työskennellä ulkomaisen<br />
vierailevan <strong>ry</strong>hmän kanssa. Pidemmälläkin aikavälillä vaikuttaa<br />
siltä, että turkulaista kansainvälistä ja paikallista <strong>nu</strong>kketeatteriprofiilia<br />
halutaan täällä nostaa esiin ja tukea!<br />
Iisa: Etuja oli paljonkin. Ensinnäkin 2011- säätiön merkittävä taloudellinen<br />
ja tuotannollinen tuki. Hankkeen mukanaolo 2011-ohjelmassa<br />
antoi sille uskottavuutta myös muiden rahoittajien ja ostajien<br />
silmissä. Mitään haittaa ei ohjelmassa olosta ollut. Ainoana haittapuolena<br />
voi pitää hieman suurempaa tuotannollista työtä kuin ”tavallisen”<br />
projektin kanssa, mutta hyödyt toki korvasivat vaivan ja tuotantoonkin<br />
sai säätiöltä tukea ja apua tarvittaessa.<br />
Merja: Mukanaolo virallisessa ohjelmistossa saattoi alentaa tietylle<br />
kasoja<strong>ry</strong>hmälle kynnystä tulla katsomaan näinkin ”marginaalista” taidemuotoa.<br />
Ikäänkuin olisi varmistettu, että sitä saa tulla katsomaan,<br />
pieneenkin teatteriin, jossa ehkä ei ole aiemmin rohjen<strong>nu</strong>t käydä.<br />
Imagon kannalta taas toisaalta tietyt taidepiirit karsastivat virallista<br />
ohjemaa, mutta vaikea uskoa, että kukaan sen vuoksi jätti tulematta.<br />
Ishmael: Tällaisen hankkeen toteuttaminen muussa raameissa kun<br />
kulttuuripääkaupungin ohjelmana olisi varmasti ollut paljon hankalampi.<br />
Mikropatia on selkeasti ei-kaupallinen taiteellinen toiminta,<br />
pääsylippuja ei myyty lainkaan vaikka näytöksiä oli reilusti yli sata ja<br />
katsojamäärä kokonaisuudessaan yli 4000. Toisin sanoen koko projekti<br />
rahoitettiin julkisella tuella. Tuntuu, että kulttuuripääkaupunkivuonna<br />
oli päättäjien taholta tahto sijoittaa enemmän ei-kaupallisiin taidehankkeisiin<br />
verrattuna ”tavallisiin vuosiin”.<br />
Terhi: Kulttuurivuoden juhlaohjelmistossa mukanaolo oli pelkästään<br />
positiivinen asia: se toi näkyvyyttä hankkeelle Suomessa sekä ulkomailla.<br />
Juhlavuosi itsessään kiinnosti monia, jolloin teatteriesityksen<br />
markkinointi oli tavallaan isomman tapahtuman markkinointia ja siitä<br />
informointia, eikä pelkästään oman esityksen promoamista. Tuli<br />
mietittyä isompaa kuvaa tavallista enemmän, sellainen kotiseutuylpeys<br />
nousi pintaan, tyyliin: “Nyt kaikki <strong>Suomen</strong> Turkuun nauttimaan<br />
kulttuurista!”<br />
Antti-Juhani: Video Mapping uutena vuotena toi ison näkyvyyden<br />
Kuumalle Ankanpoikaselle, valtava logo Kulttuurikulman seinässä ei<br />
varsinaisesti haitan<strong>nu</strong>t. Gorillapoliisit saivat myös ensi-illan Eurocultured-festivaalin<br />
aikana. Ne huomattiin ja saivat useita lisäkeikkoja<br />
saman tien. Itse en ole ollut koskaan niin köyhä, kuin turkulaisena taiteilijana<br />
Turussa kulttuuripääkaupunkivuotena 2011. 2011-säätiön rahoittamat<br />
hankkeet tuntuivat vetävän muunkin rahoituksen puoleensa,<br />
ja ulkopuolisille ei paljoa tuntu<strong>nu</strong>t jäävän. Eli summa summarum:<br />
yleisesti ottaen jäi positiivinen olo siitä, kuinka kulttuuripääkaupunkivuosi<br />
vaikutti toimintaamme, vaikka rahaa ei paljoa heru<strong>nu</strong>tkaan.<br />
Pia: Ehdottomasti toi etua ja näkyvyyttä. Se, että hankkeelle saatiin<br />
tukea 2011 –säätiöltä,aukaisi varmasti myös muita apurahahanoja.<br />
Roosa: TIP-Festille tärkeää olivat mm. uudet kontaktit, taloudellinen<br />
tuki, ja tuotanto- ja tiedotusapu. 2011-vuosi toi mukanaan myös jonkinmoista<br />
henkistä yhteenkuuluvuuden tunnetta 2011-tapahtumaperheeseen.<br />
Turun Taideakatemia, TIP Connection, ohjaus ja visualisointi insinööriteatteri<br />
Akhe: Abduction of Europe, esitykset Samppalinnan maauimalassa<br />
lokakuussa 2011.<br />
Teatteri SudenEnne: Puppet Sciense and Fiction, kuvassa Pia Kalenius ja<br />
Niina Lindroos, ohjaus Outi Sippola.<br />
Miten <strong>nu</strong>kketeatteri oli mielestäsi yleisesti huomioitu kulttuuripääkaupunkivuoden<br />
ohjelmistossa?<br />
Outi: Enemmänkin esityksiä ja näkyvyyttä olisi saa<strong>nu</strong>t olla. Olin syksyllä<br />
tosin paljon pois Turusta, joten TIP-festistä ja sen näkyvyydestä<br />
en pysty sanomaan. Mutta näin yleisesti, joitakin muita esityksiä<br />
hehkutettiin valtavasti medioissa, <strong>nu</strong>kketeatterista en niin paljon<br />
kuullut. Toisaalta, pidän tämän taiteenlaijin underground-luonteesta,<br />
enkä välttämättä itse fanita jättispektaakkelin maineessa olevia esityksiä.<br />
Toisaalta taas, onnistu<strong>nu</strong>t <strong>nu</strong>kketeatterispektaakkeli olisi nosta<strong>nu</strong>t<br />
taiteenlaijiamme ihmisten tietoisuuteen ja näin se olisi ehkä<br />
edesautta<strong>nu</strong>t katsojien saamista tulevaisuudessa.<br />
Marja: Erittäin hyvin. Jopa erinomaisesti. Mukana oli laaja kirjo erilaisia<br />
<strong>nu</strong>kketeatteriprojekteja festivaalista mikroesityksiin ja aikuisten<br />
<strong>nu</strong>kketeatteriin. Oli jopa yllättävää miten paljon ja monipuolisesti<br />
<strong>nu</strong>kketeatteria oli tuettu ohjelman puitteissa.<br />
Iisa: Mielestäni hyvin. Hienoa oli, että <strong>nu</strong>kketeatteria oli mukana paljon.<br />
Ohjelmistossa mukana olleet hankkeet olivat hyvin erilaisia ja<br />
toivat siten esiin <strong>nu</strong>kketeatterin monet mahdollisuudet.<br />
Merja: Hyvin, ihan laskemalla kuinka monta hanketta oli mukaan<br />
päässyt. Tosin suhteellisen vähän ihan tavallisia esityksiä, ilman yhdistelyä<br />
eri taidemuotoihin tai muuhun soveltamiseen, mutta en osaa<br />
sanoa, oliko niitä sitten kuinka paljon haettukaan.<br />
Ishmael: Nukketeatteri oli mielestäni aika vahva tekijä kulttuuripääkaupungin<br />
ohjelmassa, edustettuina vahvasti läpi koko vuoden ja hyvin<br />
erityyppisillä produktioilla. Mutta toisaalta <strong>nu</strong>kketeatterin tekijänä<br />
kiinnitän huomiota enemmän tämän alan tuotantoihin, joten<br />
parasta ehkä kysyä tavallisen kadunkulkijan mielipidettä.<br />
Terhi: Erittäin hienosti, kiitos, itselläni tulee mieleen 9 <strong>nu</strong>kketeatteriproggista<br />
jotka olivat juhlavuoden ohjelmistossa mukana. Ja nämä<br />
olivat keskenään hyvin erilaisia esityksiä, isompia ja pienempiä, eli<br />
tarjontaa riitti monenmuotoiseen <strong>nu</strong>kketeatteriin.<br />
Antti-Juhani: Mielestäni erinomaisesti. Kyseessä on kuitenkin edelleen<br />
Turussakin marginaalinen taiteenala, joten huomiosta ei voi olla<br />
kuin kiitollinen.<br />
Pia: Mielestäni <strong>nu</strong>kketeatterikattaus oli varsin hyvä, tosin <strong>nu</strong>kketeatteri<br />
olisi voitu nostaa vielä isommin esiin turkulaisena erikoisuutena.<br />
Tällöin vielä useampi paikallinen <strong>nu</strong>kketeatterintekijä olisi saa<strong>nu</strong>t<br />
työtään näkyviin ja kuuluviin kulttuuripääkaupunkivuoden kautta.<br />
Roosa: Pääosin Porista käsin asiaa katsellen vaikutti siltä että kaikki<br />
turkulaiset <strong>nu</strong>kketeatterintekijät olivat todella kiireisiä positiivisessa<br />
mielessä, eli töitä ja tapahtumia tuntui olevan runsaasti, mikä oli<br />
valtavan hienoa.<br />
Kuva: Ville-Matias Roisko
Nukketeatteri 1/2012<br />
17<br />
Kuva: Maiju Tainio<br />
Kuva: Milla Järvipetäjä<br />
Sixfingers Theatre ja Ishmael Falke: Escape from Kurpitsa Island, osa<br />
Mikropatia!-festivaalia.<br />
HOX Company ja TEHDAS Teatteri: John - Eleanor, kuvassa Tom Linkinen,<br />
<strong>nu</strong>ket Timo Väntsi, ohjaus Merja Pöyhönen.<br />
Millaisia pysyviä vaikutuksia Turku 2011-vuodella oli tai toivoisit<br />
olevan turkulaiseen tai suomalaiseen <strong>nu</strong>kketeatterikenttään?<br />
Outi: Vaikutukset ovat takuulla olleet positiivisia. John Eleanor ja<br />
Tip-fest saivat ihmisiä liikkeelle ja jokunen yläkoululainenkin pääsi<br />
tutustumaan paperiteatteriin. Jokainen uusi katsoja on aina plussaa.<br />
Marja: Hankkeille on syntynyt myös jatkoa. Näiden panostusten turvin<br />
saatiin toivottavasti vakiin<strong>nu</strong>tettua mm. TIP fest ja kannateltua<br />
vapaan kentän <strong>ry</strong>hmiä edelleen jatkoon. Säätiön jatkorahoitus vuodelle<br />
2012 on myös huomattava ja se tukee eri toimijoiden yhteistyötä<br />
Turun seudulla. Nukketeatteri sai paljon julkisuutta ja syntyi jopa<br />
pienimuotoisia ”hittejä” kuten John-Eleanor. Tällä on ollut vaikutusta<br />
myös valtakunnan tasolla.<br />
Iisa: Uskon, että vuosi osaltaan nosti <strong>nu</strong>kketeatteria taas yhä suuremman<br />
yleisön tietoisuuteen ja <strong>nu</strong>kketeatteri sai samalla taas uudenlaista<br />
arvostusta osakseen ollessaan mukana tällaisessa virallisessa<br />
ja tun<strong>nu</strong>stetussa kokonaisuudessa. John-Eleanor toi Merja Pöyhöselle<br />
kritiikin kan<strong>nu</strong>kset, joka on mielestäni hienoa koko <strong>nu</strong>kketeatterikentän<br />
kannalta ja muutkin hankkeet esittäytyivät Turun ulkopuolellakin.<br />
Bongaa Oliopus Olius! vieraili Kuulas lastenteatterifestivaaleilla Kuusankoskella<br />
ja Satujen Sateenvarjo <strong>nu</strong>kketeatterifestivaaleilla Mikkelissä.<br />
Lisäksi nyt näyttää onneksi siltä, että ainakaan <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
osalta Turku ei pode vuonna 2012 kulttuuripääkaupunkivuosi krapulaa,<br />
vaan on päinvastoin pääsemässä yhä parempaan vauhtiin. Suurproduktioita<br />
on tekeillä ja <strong>nu</strong>kketeatterikeskus suunnitteilla!<br />
Merja: Toivoisi että esityksiä tuottuisi yhtä ahkerasti, on sitten virallinen<br />
kultturivuosi tai ei. Oli mukavaa, kun oli niin paljon vireillä.<br />
Ensisijaisesti tarvitaan kuitenkin tarjontaa, jotta saataisiin niitä<br />
katsojia...<br />
Ishmael: Kulttuuripääkaupunkivuoden myötä <strong>nu</strong>kketeatteri pääsi<br />
vahvasti jalkautumaan teattereista ihmisten keskeen kaduille ja<br />
muille julkisille tiloille. Tämä on totta etenkin Mikropatian kannalta,<br />
muttei ainoastaan Mikropatian. Näin <strong>nu</strong>kketeatteri on saavutta<strong>nu</strong>t<br />
uutta yleisöä ja vielä sellaisiakin ihmisiä jotka eivät olisi muuten<br />
tulleet teatteriin esitystä katsomaan. Luulen, että se on merkittävin<br />
kehitysaskel, mitä suomalainen ja erityisesti turkulainen <strong>nu</strong>kketeatteri<br />
on otta<strong>nu</strong>t. Nyt meillä on paljon laajempi yhteistyöverkosto ja<br />
edelleen hyviä yhteyksiä erilaisiin järjestöihin. Esim. jos ennen 2011<br />
oli vaikea kuvitella että verovirastossa nähdään <strong>nu</strong>kketeatteriesitys,<br />
nyt se on mahdollista eikä pelkästään Turussa vaan myös muualla.<br />
Terhi: Mielestäni on tärkeää, että taiteella on elävä vuorovaikutus<br />
myös “elinympäristönsä” kanssa; yhteisöllinen vaikutus ja turkulaiset<br />
<strong>nu</strong>kketeatterintekijät solmivatkin juhlavuoden aikana hienosti uusia<br />
tuttavuuksia ja kontakteja varsinaissuomalaisten yhteistyökumppaneitten<br />
kanssa. Voisin siis kuvitella, että juhlavuosi auttoi muodostamaan<br />
uusia toimintamalleja, toivottavasti jatkuvia sellaisia myös.<br />
Juhlavuosi laajensi <strong>nu</strong>kketeatteritoimintaa käytännön tasolla, mutta<br />
se myös avarsi totuttuja ajatusmalleja siitä, missä taidetta voi tehdä<br />
ja kenen kanssa voisi tehdä yhteistyötä. Juhlavuosi vahvisti koko<br />
suomalaista <strong>nu</strong>kketeatterinkenttää, koska suomalainen <strong>nu</strong>kketeatterikenttä<br />
on kuitenkin pieni verrattuna muuhun teatterikenttään ja<br />
näin ollen on mielestäni hyvä ajatella suomalaista <strong>nu</strong>kketeatteria aina<br />
koko maan kattavana käsitteenä, eikä vain tietyn alueen hyötynä.<br />
Antti-Juhani: En näe, että 2011-vuodella olisi ollut suurta pysyvää<br />
vaikutusta turkulaiseen <strong>nu</strong>kketeatterikenttään. 2011-vuodessa mukana<br />
olleet projektit, ja niiden kautta koko taiteenlaji sai hyvää huomiota<br />
kyllä, mutta säätiö on kai lopettamassa toimintaansa eikä voi<br />
enää tällaisessa auttaa. Upeaa on, että säätiö päätti jatkorahoittaa<br />
vuodelle 2012 turkulaista <strong>nu</strong>kketeatteritoimintaa edistävää Aura of<br />
Puppets-hanketta. Kuitenkin sanoisin, että Turussa <strong>nu</strong>kketeatteri on<br />
hyvässä nosteessa enimmäkseen <strong>nu</strong>kketeatterilaisten omasta ansiosta.<br />
Pia: Toivon ja uskon, että kulttuuripääkaupunkivuoden kautta <strong>nu</strong>kketeatteri<br />
on saa<strong>nu</strong>t lisää näkyvyyttä ja uutta yleisöä. Toivon myös, että<br />
turkulaiset osaisivat entistä paremmin olla ylpeitä Turusta <strong>nu</strong>kketeatterikaupunkina,<br />
löytää tietään esityksiin ja nauttia niin lasten kuin<br />
aikuistenkin <strong>nu</strong>kketeatterista.<br />
Roosa: Ainakin Turku sai kulttuurielämäänsä pysyvän kansainvälisen<br />
<strong>nu</strong>kketeatterifestivaalin ja muutenkin 2011-vuosi tuntui tuovan <strong>nu</strong>kketeatterille<br />
paljon uutta yleisöä, tunnettavuutta ja positiivista virettä.<br />
Toivon ja uskon, että erittäin aktiivinen ja taiteellisesti monipuolinen<br />
turkulainen <strong>nu</strong>kketeatterikenttä Aura of Puppetsin, TIP-Festin ja<br />
muiden <strong>nu</strong>kketeatteritapahtumien kera edistää osaltaan suomalaisen<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin matkaa maailman huipulle!<br />
Muuttiko kulttuuripääkaupunkivuosi Turkua ja turkulaisia ja miten?<br />
Outi: Henkilökohtaista kokemusta mi<strong>nu</strong>lla ei tästä vielä ole, mutta<br />
kuulopuheiden mukaan monet heräsivät oman kaupungin kulttuuririentojen<br />
olemassaololle. Vaikutukset näkyvät varmasti esimerkiksi v.<br />
2012 ja 2013 teatterien katsojaluvuissa.<br />
Marja: Se tarjosi paljon mahdollisuuksia niille, jotka osasivat tilaisuuksiin<br />
tarttua. Osalle ilmeisesti koko vuosi ei näkynyt tai tuntu<strong>nu</strong>t<br />
juuri missään. Toivon, että se olisi horjautta<strong>nu</strong>t myös turkulaisia<br />
pompöösejä vanhoja kulttuurilaitosrakenteita kevyemmille ja uusille<br />
urille. Varmasti osa kulttuurikaupunkivuonna luoduista konsepteista,<br />
kuten kaupunginosaviikot ja erilaiset korttelitapahtumat, jäävät positiivisella<br />
tavalla elämään ja kan<strong>nu</strong>stavat asukkeja omaehtoiseen toimintaan.<br />
Leikkivällä taiteella on nyt maaperää ja mahdollisuuksia.<br />
Iisa: Tuntuu, että ilmapiiri täällä on muuttu<strong>nu</strong>t hieman kulttuuriystävällisemmäksi<br />
ja ilmeisesti ainakin tilastojen mukaan turkulaiset<br />
osallistuivat aktiivisesti vuoden ohjelmaan. Moni hanke oli myös osallistava,<br />
joten toivottavasti monessa ihmisessä syttyi vuoden aikana<br />
luovuuden kipinä.<br />
Merja: Vuoden aikana tuntui, että ihmisiä oli helpommin liikkeellä,<br />
kulttuurinkynnys ehkä ihan oikeasti onnistui alenemaan. Vaikea sanoa,<br />
jääkö tämä pysyväksi. Toivottavasti.<br />
Ishmael: Toisaalta olisin toivo<strong>nu</strong>t että kaupungin taholta tun<strong>nu</strong>stetaisi<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin mahdollisuudet ja voimavarat Turussa ja panostetaisi<br />
pysyvään tuotannollisen infrastruktuurin rakentamiseen. Paljon on sil-
18<br />
Nukketeatteri 1/2012<br />
Kuva: Lotta Virtanen<br />
Kuuman Ankanpoikasen Gorillat Eurocultured- katukulttuuritapahtumassa.<br />
lä saralla tapahtu<strong>nu</strong>t (mm. Aura of Puppets), mutta tuntuu että kaupungilla<br />
voisi olla paljon isompi panostus kuin nykyinen.<br />
Terhi: Kulttuuripääkaupunkivuosi toi Turulle monia uusia kävijöitä ja<br />
arvioisin, että moni joka juhlavuoden takia vieraili kaupungissa ensimmäistä<br />
kertaa viime kesänä, löytää uudestaankin tiensä kauniiseen<br />
Turkuun. Olin ollut opintojen vuoksi pari vuotta ulkomailla ja oli hienoa<br />
nähdä miten elävä ja rikas Turun kaupunkikuva oli kesällä 2011:<br />
joka paikassa tapahtui jotakin mielenkiinoista! Asenteissa toivon, että<br />
juhlavuosi jää vaikuttamaan positiivisella energiallaan. Juhlavuosi<br />
houkutteli uutta kulttuuriyleisöä ja osallistujia ja toivonkin tuon yleisön<br />
jatkossakin löytävän kulttuuri-ja taidetapahtumiin Turussa.<br />
Antti: En osaa sanoa. Ehkä kaupunkitilaan sijoittuva taide ei ärsytä<br />
ihmisiä enää niin paljoa kuin aikaisemmin.<br />
Pia: Mielestäni kulttuuripääkaupunkivuosi sai liikkeelle uutta yleisöä<br />
ja tapahtumiin lähtökynnys aleni. Moni yllättyi iloisesti ja löysi jotain<br />
uutta kiinnostavaa koettavaa, jota toivottavasti halajaa lisää.<br />
Roosa: Tuntuu, että kulttuurinen ilmapiiri on tullut viime vuoden<br />
myötä avoimemmaksi, on aiempaa helpompi lähestyä erilaisia tahoja<br />
ja saavuttaa uusia <strong>nu</strong>kketeatterin kokijoita.<br />
Mikä itsellesi on jäänyt päällimmäisenä mieleen Turun kulttuuripääkaupunkivuodesta?<br />
Outi: Oma projekti jäi tietysti parhaiten mieleen. Henkilökohtaisesti<br />
koin projektini olleen oikea askel suuntaan x, jonne nykyinen projektini<br />
vie mi<strong>nu</strong>a taas askeleen lähemmäs.<br />
Marja: Turku365 taideklinikka, jonka puitteissa laulu<strong>ry</strong>hmämme vieraili<br />
ilmiantamassa mukavia työkavereita turkulaisilla työpaikoilla.<br />
Monet hienot esitykset, joita näin. Uskomaton määrä jurputusta, joka<br />
hallitsi alkuvuodesta keskustelua ja ulottui lähes mihin tahansa<br />
asiaan, mikä koettiin epäkohdaksi. Negatiivisten yleisönosastokirjoitusten<br />
metrimäärä oli suuri. Kaiken mitä investointiin kulttuuriin ja<br />
taiteeseen koettiin olevan pois muualta, oli sitten kyse sillan korjauksesta<br />
tai vanhusten vaipoista. Keskustelu kuitenkin laantui vuoden<br />
mittaan eikä negatiivista jälkipuintia ole julkisuudessa mielestäni ollut.<br />
Iisa: Paljon töitä. Metrin lumihanki, joka kaikkia luonnonlakeja uhmaten<br />
sinnitteli paikallaan vielä huhtikuun alussa, kun harjoituksia<br />
oli ollut jo kuukauden ajan. Innostuneet lapset kertomassa mahtavia<br />
tarinoitaan. Aamusumu kello puoli kuusi pyörräillessä kohti Puppet<br />
Studiota, josta starttaisimme taas uuteen metsään valmistelemaan<br />
esitystä, joka alkaisi kello yhdeksän. Hetki ennen esitystä, jolloin makasin<br />
piilossa lahopuun sisällä ajatellen miten mahtavaa on, että voi<br />
tehdä tällaista työkseen. Kollegoiden järjestämät hienot elämykset.<br />
Ja kaikki ne muut niin kiinnostavat tapahtumat ohjelmassa, jotka jäivät<br />
kuitenkin näkemättä. Ja no, tietysti loppuvuodesta oman pojan<br />
syntymä, vaikka nyt taisi mennä vähän ohi aiheen.<br />
Merja: Isoimpana asiana yllättävästi on jäänyt mieleen ns koko kansan<br />
spektaakkelit. Laatu oli välillä vähän kökköä, mutta oli ihanaa,<br />
että turkulaisia keräsi urheilutapahtumien lisäksi yhteen myöskin<br />
kulttuuritapahtumat. Kaikille jotain -meininki oli omasta mielestä<br />
mukava, ja antaa luvan profiloida myös pienemmän kohde<strong>ry</strong>hmän tapahtumia<br />
rehellisesti ei-välttämättä-ihan-kaikkia-kosiskelevaan suuntaan,<br />
kun isompaa höttöä on olemassa erikseen.<br />
Ishmael: Kulttuuripääkaupunkivuodesta jäi mieleen ennen kaikkea<br />
Mikropatia, joka oli koko vuoden intensiivinen projekti. Niin paljon<br />
tekemistä oli, että tuntui ettei ehtinyt kokea kuin murto-osan koko<br />
vuoden ohjelmasta. Ei ihan joka vuosi tule mahdollisuus nähdä valtavia<br />
spektaakkeleita ja miettiä mitä mä oisin tehnyt sillä rahalla...<br />
Ja ristiriitainen olo jäi myös, että toisaalta ihmettelen miten Turkua<br />
voitiin palkita Kulttuuripääkaupungin tittelilla, kun se politiikka jota<br />
täällä harjoitetaan on mielestäni kulttuurille vihamielistä, mutta toisaalta<br />
on ylpeys ja ilo, että päästiin tekemään näinkin paljon.<br />
Terhi: Yhteisöllisyys ja se, että ihmiset tuntuivat olevan liikkeellä<br />
enemmän. Kulttuuri toi selkeästi ihmisiä yhteen. Oli tapahtuma sitten<br />
sisätilassa tai isompi spektaakkeli joen varrella, oli tapahtumissa aina<br />
jokin taianomainen tunne, että nyt ollaan kokemassa jotakin ai<strong>nu</strong>tlaatuista,<br />
yhdessä ja tässä hetkessä. Lämmin kiitos Turku 2011-hankkeelle<br />
upeasta juhlavuoden suunnittelusta ja toteutuksesta. Oli ilo<br />
olla mukana.<br />
Antti-Juhani: Muutamat joukossa olleet helmet, kuten vaikka <strong>nu</strong>kketeatterilaisten<br />
esitykset John-Eleanor ja Lemmentauti, tai vaikka<br />
Linnanpuiston kiiltävät kivet ja iso joenvarren Päivänkakkara. Kulttuuripääkaupunkivuoden<br />
ansioksi on laskettava myös turkulaisen taidekentän<br />
aktivoituminen: sekä niiden, jotka pitivät vuodesta, että<br />
niiden, jotka eivät. Vuoteen - ja siihen, että säätiö tuki paljolti enemmän<br />
tai vähemmän suuren luokan hankkeita - liittyy myös useiden toimijoiden<br />
reaktio alkaa rohkeasti tehdä hyvin pienimuotoista ja mukavalla<br />
tavalla epämääräistä ja vaikeammin avautuvaa taidetta.<br />
Pia: Yhteisesti koetut ilmaistapahtumat. 50.000 ihmistä -15 asteen<br />
pakkasessa taputtamassa kintaita yhteen tai tuijottamassa kesäillassa,<br />
kun mies kävelee ilmassa Aura-joen yli. Yhteinen innostus ja iloinen<br />
meininki.<br />
Roosa: Ylipäätään hyvä ja aktiivinen meininki sekä TIP-Festin ja Eric<br />
Bassin vierailu Perniön Nuketterissa peltojen keskellä, Kaisa-Leena<br />
Kaarlosen väen lämmin ja maukas vastaanotto ja illan hurmaavan intensiivinen<br />
tunnelma.<br />
Timo Väntsi<br />
Haastattelut tehty sähköpostitse<br />
Turku 2011 –säätiö jatkaa <strong>nu</strong>kketeatterinkin tukemista<br />
Turku hoiti pestinsä Euroopan Kulttuuripääkaupunkina niin mallikkaasti,<br />
että rahaa on jäänyt vielä jatkohankkeisiin. Säätiö on kesäkuussa<br />
julkaissut listan hankkeista ja projekteista, jotka saavat myös<br />
jatkorahoitusta vuosille 2012 ja 2013.<br />
Mukana jatkohankkeissa on myös <strong>nu</strong>kketeatteria.<br />
Säätiö tukee huomattavalla summalla <strong>nu</strong>kketeatterin kehittämishanketta<br />
Aura of Puppets. Se kokoaa seudun <strong>nu</strong>kketeatteritaiteilijat saman<br />
organisaation all, parantaa tiedotusta ja tuotantoa, ja toteuttaa<br />
1-2 <strong>nu</strong>kketeatterituotantoa vuosittain. Tavoitteena on vakiin<strong>nu</strong>ttaa<br />
<strong>nu</strong>kketeatteri osaksi Turun seudun ammatillista teatteritarjontaa,<br />
luoda kansalaisille mahdollisuudet löytää <strong>nu</strong>kketeatteriesityksiä ja<br />
turvata alan ammattilaisten työolot.<br />
TIP-Fest -<strong>nu</strong>kketeatterijuhlaa vietetään kolmannen kerran marraskuussa<br />
2012. Tarjolla on jälleen runsaasti <strong>nu</strong>kketeatteria sekä turkulaisilta,<br />
muilta suomalaisilta kuin kansainvälisiltäkin <strong>ry</strong>hmiltä.<br />
Puppet City tuottaa kansainvälisiä <strong>nu</strong>kketeatteritaiteilijoita Turkuun.<br />
Vuonna 2011 Samppalinnan maauimalassa nähtiin Abduction of Europe<br />
yhteistyössä pietarilaisen Engineering Theatre AKHE:n kanssa. Turun<br />
AMK:n Taideakatemian esittävän taiteen koulutusohjelma toteuttaa<br />
<strong>nu</strong>kketeatterivierailun Turkuun 2012-2013.<br />
Säätiö tukee myös John - Eleanor -<strong>nu</strong>kketeatteriesityksen kansainvälisttä<br />
levitystä.<br />
Kaikki Turku 2011-säätiön tukemat jatkohankkeet osoitteessa<br />
www.turku2011.fi
Nukketeatteri 1/2012<br />
19<br />
Puppets of<br />
the Public<br />
Space<br />
Afternoon in the center of Turku. In the middle<br />
of a parking place stands a no-parking<br />
traffic sign, not a ve<strong>ry</strong> rare sight, until we<br />
notice that this traffic sign moves on two<br />
legs in a peculiar dance. Not ve<strong>ry</strong> far away<br />
from the parking place, a city’s maintenance<br />
worker is climbing a ladder to a another traffic<br />
sign, and starts to present a sto<strong>ry</strong>, attaching<br />
thought and speech bubbles as in comic<br />
books to the figures in the sign. Has the city<br />
gone mad?<br />
These and many more exceptional moments<br />
were performed as a part of traFika, a<br />
performance project created by the Finnish<br />
puppeteer Ishmael Falke from the Sixfingers<br />
Theatre company and the Swedish dancerchoreographer<br />
Sandrina Lindgren.<br />
It all started from a little walk around in the<br />
snow covered streets of Turku. Opening our<br />
eyes to perceive the surroundings, we wondered<br />
how commercial the public space has<br />
become, when we realized that the only<br />
colorful objects in the urban space which are<br />
NOT for sale are the traffic signs. This was<br />
the first time we understood traffic signs as<br />
a public piece of art.<br />
A big, invisible universal puppeteer Traffic<br />
signs are the ABC of urban movement. They<br />
order the directions and the rhythms of how<br />
people and objects move, they create certain<br />
situations and moods in one part of the<br />
city, and others in another place. They are,<br />
in fact, the one big, invisible puppeteer of<br />
the city. In spite of minor differences, traffic<br />
signs can be quite universally understood. It<br />
seems that they are based on a common way<br />
in which people - regardless of culture - are<br />
visually reading messages. A common visual<br />
language, that is, which makes traffic signs<br />
a perfect platform for non text based puppet<br />
theatre. This universal theme has been a<br />
natural starting point for a project as international<br />
as traFika.<br />
The project was initiated as part of Mikropatia,<br />
a year long micro theatre urban art<br />
happening, and through Mikropatia also a<br />
part of Europe’s cultural capital’s official<br />
program in Turku. Following working periods<br />
both in Turku and Stockholm, a demo performance<br />
was presented in November 2011 in<br />
TIP -fest, Turku’s international puppet<strong>ry</strong> festival.<br />
In Februa<strong>ry</strong> 2012 traFika was invited to<br />
perform in Clipa Aduma visual theatre festival<br />
in Tel Aviv.<br />
Animating the city<br />
As a puppeteer I am attracted to the inner<br />
lives and hidden stories of objects. For me<br />
Photo: Maiju Tainio<br />
Photo: Daniel Brosovni<br />
the definition of puppet is not restricted to<br />
objects built especially for a certain show.<br />
Traffic signs can be made into puppets, characters<br />
and puppet<strong>ry</strong> stages even if they are<br />
still stuck in the ground.<br />
Through games and experiments we created<br />
a series of short solo performances which are<br />
traffic sign specific (as in the examples in the<br />
beginning of this article). While for the unprepared<br />
passers by they became surprising<br />
situations, these solos were also connected<br />
to each other and performed as scenes of a<br />
guided tour throughout the city center.<br />
The traffic sign of a facto<strong>ry</strong> can become a<br />
smoking cigarette, while the P of the parking<br />
sign can become a smoking pipe. By using<br />
these and other symbols in new contexts we<br />
play with the way people perceive their surroundings.<br />
This is where contempora<strong>ry</strong> puppet<strong>ry</strong><br />
meets urban animism, and this is also<br />
the point where it is ve<strong>ry</strong> easy to become<br />
insane.<br />
From the streets to the stage<br />
Having played along with traffic signs outside,<br />
we started to search for ways to use<br />
this form of visual communication as an element<br />
of sto<strong>ry</strong>telling and as a source of original<br />
movement on the stage.<br />
traFika on the street and on the stage (above).<br />
Actors Sandrina Lindgren and Ishmael Falke.<br />
We also found out that traffic signs can be a<br />
creative tool for working on the dramaturgy<br />
of a performance; when putting them down<br />
on the table they become like tarot cards,<br />
which suggest <strong>nu</strong>merous lines of stories and<br />
their interpretations. Gradually, we came<br />
upon a sto<strong>ry</strong> sad and funny at the same time.<br />
And because it is sad and funny at the same<br />
time, it has to be true.<br />
traFika tells of an elder couple who lost all<br />
possibilities to communicate with each other,<br />
except – through traffic signs. After years<br />
of mutual misunderstanding the couple developed<br />
a complex and comprehensive system,<br />
in which by the help of the traffic signs<br />
they quarrel, argue, remember the past<br />
years and above all – keep a good distance.<br />
One evening, as they sit at their kitchen table,<br />
something strange happens: the traffic<br />
signs take over the conversation, drive the<br />
couple to the most bizarre situations and<br />
makes them cross their red lines.<br />
Going out again from the theatre to the<br />
street, it feels now impossible for us to see<br />
traffic signs as plane objects – we keep seeing<br />
little stories eve<strong>ry</strong>where.<br />
Coming up<br />
performances in Stockholm Fringe festival<br />
22. & 25.8.2012 as well as in Tehdas Teatteri<br />
9.,10.,11. & 16.11.2012.<br />
Guided traFika’s street performances as<br />
part of the Martti! -festival 10.11.2012 in<br />
Turku, and in the spring of 2013 traFika travels<br />
from Turku to Barcelona for a period of<br />
experimentation, development and performances.<br />
Ishmael Falke
20<br />
Nukketeatteri 1/2012<br />
photo: Malla Koivula<br />
Morning warm-up. Rene Baker and student Mila Nirhamo.<br />
Rene Baker:<br />
Discover the puppet<br />
Rene Baker has spent two years in Finland as a teacher of<br />
puppet theatre. What is on her mind after her period in<br />
Turku Arts Academy?<br />
What were your first thoughts when you<br />
were asked to come to teach in Finland?<br />
My first thought was that it will be a pleasure<br />
to teach in one place for a whole year<br />
after having spent the previous three years<br />
living out of a suitcase as an international<br />
freelance workshop leader. In the end<br />
I have been two years in Turku and I can see<br />
how my teaching has been positively influenced<br />
by the slow-cooking of weekly classes<br />
compared to the high-heat grill of intensive<br />
short courses.<br />
What made you come?<br />
I admire the work done by the teachers and<br />
students in the puppet<strong>ry</strong> department of the<br />
Turku AMK. At international festivals the<br />
Turku students always stand out because of<br />
their personal expression and it is evident<br />
that they are people who care about puppet<strong>ry</strong><br />
as an art form. When I received the<br />
invitation to teach in Turku I had been working<br />
too long in acting schools, always fighting<br />
for puppet theatre to be recognised, and<br />
so it was appealing to come to a place where<br />
people actually want to be puppeteers.<br />
What are the most important things you<br />
have to have to be a good teacher for adult<br />
people?<br />
Teaching adults is a collaboration. I propose<br />
the exercises but each person brings their<br />
own experience and ideas to the work and<br />
sometimes – as happened with the 3rd year<br />
students last year – the classroom becomes<br />
more like a laborato<strong>ry</strong> where we pose questions<br />
as a group and search for the answers<br />
together.<br />
You have a long career as a teacher of puppet<strong>ry</strong>.<br />
How could you characterize students<br />
in Finland?<br />
Finnish students tend to be quiet, shy and<br />
even introverted because it is in the Finnish<br />
nature to be reserved in their physical<br />
expression but they are ve<strong>ry</strong> free and happy<br />
expressing themselves through objects, colours,<br />
textures, images and music. Puppet<strong>ry</strong><br />
seems to suit the Finnish soul.<br />
Compared to students in other countries?<br />
Before Turku I was teaching for many years<br />
in Spain. Spanish students have vitality and<br />
love to communicate but they usually need<br />
to learn to be sensitive to the material and<br />
to give focus to the puppet. Finns are the<br />
opposite – they have a good touch for bringing<br />
objects to life but they need to be en-
Nukketeatteri 1/2012<br />
21<br />
couraged to be more energetic and to develop<br />
a connection with the audience.<br />
If possible could you describe your methods<br />
of teaching with few sentences? What<br />
are your main messages?<br />
The core of the training is learning to listen<br />
to the material and to find the point between<br />
controlling and not controlling the<br />
puppet. The paradox of puppeteering is that<br />
a puppet can’t come alive without human intervention<br />
but if the human controls the object<br />
too much then it won’t live. I begin the<br />
training by encouraging people to discover<br />
the puppet – finding out how it moves naturally<br />
and how that movement can be interpreted<br />
- before teaching analysed movement<br />
such as impulse, rhythm and looking. Good<br />
puppeteering allows the puppet to come<br />
to life rather than makes it come to life –<br />
as Gordon Craig said “Don’t move it, let it<br />
move. That’s the art!”<br />
What made you create these methods?<br />
Contempora<strong>ry</strong> trends in visual theatre mean<br />
puppeteers want (and are asked) to bring anything<br />
and eve<strong>ry</strong>thing to life – eve<strong>ry</strong>day objects,<br />
dolls, sticks, paper, clothes, parts of<br />
the human body, light – but there is no established<br />
technique for learning to animate<br />
a piece of paper or a raincoat. So when I<br />
was first asked to teach I decided to create<br />
a training for today’s puppeteers, with exercises<br />
that can be applied to any kind of puppet<br />
or object to bring it to life. Over ten<br />
years I have developed a set of puppeteering<br />
‘tools’ – touch, breath, concentration,<br />
rhythm, impulse, and more – some of which<br />
train the body and mind of the puppeteer<br />
and others develop the puppet’s expressivity.<br />
It is my hope that mastering these tools<br />
will enable puppeteers to work with any kind<br />
of puppet, object or material, even the traditional<br />
techniques.<br />
How do your methods fit in Finnish rhythm<br />
and soul?<br />
I think it suits Finnish puppeteers because<br />
they can concentrate on one tool at a time<br />
and develop at their own pace. The beginning<br />
of the training is explorato<strong>ry</strong> and intuitive,<br />
and because it focusses on what the<br />
puppet is doing rather than what the puppeteer<br />
does the student gains confidence<br />
and skill without feeling they are in the spotlight.<br />
One of my directing tips is to give instructions<br />
directly to the puppet and not the<br />
puppeteer – for example, “puppet, please<br />
stand up straight. Your knees are still bent.<br />
That’s better” - and I’ve noticed that it is<br />
particularly helpful when working with Finnish<br />
puppeteers.<br />
What has happened amongst students during<br />
this period (two years)?<br />
In our first manipulation class, the first<br />
year students came to the warm-up circle<br />
wrapped in shawls and cardigans, hidden<br />
under layers of clothing, but they eventually<br />
emerged to become confident and playful.<br />
In their second year they have chosen<br />
to challenge themselves in their art – a harmony-lover<br />
decided to explore evil, a timid<br />
body became a leather-clad rockstar, a loner<br />
chose a three-person manipulation project -<br />
and I could cite a similar example of courage<br />
for eve<strong>ry</strong> single student. They all still wear<br />
woollen socks though.<br />
Photo: Timo Väntsi<br />
What has been your role in this development?<br />
What have you given to students?<br />
During our various goodbyes, more than one<br />
student thanked me for creating a safe environment<br />
for them to grow. They said they<br />
had felt seen and heard, that I was aware<br />
of their process, and that I had given eve<strong>ry</strong>one<br />
a voice. They also seem confident<br />
about having real tools for animating puppets<br />
and objects and are looking forward to<br />
using them when they make their own work<br />
next year.<br />
Have your own ideas and thoughts about<br />
puppet<strong>ry</strong> changed during your stay in Finland?<br />
I have confirmed and polished my ideas rather<br />
than changed them. These two years in<br />
Finland has given me the opportunity and<br />
space to reflect on what I like to see in puppeteers<br />
and puppet<strong>ry</strong> and the long winer<br />
evenings gave me the push to write it all<br />
down. When the book is published it will be<br />
thanks to my students and colleagues in the<br />
puppet<strong>ry</strong> department of the Turku AMK and<br />
the lonely Finnish nights.<br />
I begin the training by encouraging people to discover the puppet, Rene Baker says. Photo was taken in<br />
Questions and Answers- ewening (spring 2011, Puppet house Mundo)<br />
Tell some highlights during these years?<br />
Working with the puppet<strong>ry</strong> students has been<br />
such a constant joy that it is hard to say what<br />
are the highlights. Maybe it is to have witnessed<br />
some remarkable changes in people,<br />
for example someone who began two years<br />
ago with low self-esteem and has grown to<br />
have a strong stage presence. I’ve also enjoyed<br />
taking puppet<strong>ry</strong>-thinking into other<br />
disciplines, such as teaching visual dramaturgy<br />
to circus students and working on<br />
space and composition with the theatre students.
22<br />
Nukketeatteri 1/2012<br />
photo: Malla Koivula<br />
Rene in the workhop ”Muikkula”. Students Annikki Levomaa, Emma Golnick and Jenni Helenius.<br />
Have you had any total mistakes in teaching<br />
(something has not worked at all, totally<br />
unlucky experience etc.)? Would you<br />
do something other way?<br />
Some years ago I learned that listening<br />
to the puppet can’t be the only thing in a<br />
course. One group had difficulties improvising<br />
by perceiving what the puppets want<br />
to do, and the more I tried to make them<br />
feel the material, the less creative they<br />
became. It was probably the least playful<br />
course about playing I have ever done<br />
and eventually eve<strong>ry</strong>one got completely<br />
blocked. I learned that improvisation must<br />
lead to something concrete and to balance<br />
intuitive play with analysed tasks.<br />
Word assosiation<br />
What comes first on your mind?<br />
Winter: Snow. Breathing. Beauty.Peace<br />
Forest: Completion.<br />
Linnankatu 54: my second home<br />
Home: where I hang my coat<br />
Rovaniemi: creative wooden house<br />
Friends: scattered, in touch<br />
Spain: 13 years life chapter, memories<br />
Detail: essential, precision<br />
Garden: passion, <strong>nu</strong>rture<br />
Aurajoki: flowing brown, frozen white<br />
A short analyse about Finnish puppet<strong>ry</strong> or<br />
puppet<strong>ry</strong> you have seen here in Finland?<br />
For the last ten years my experience of Finnish<br />
puppet<strong>ry</strong> has been in the Turku puppet<strong>ry</strong><br />
community, which consists mostly of exstudents<br />
of the AMK, so I don’t feel I have<br />
enough perspective to be able to talk about<br />
Finnish puppet<strong>ry</strong> in general.<br />
What kind of message you would like to<br />
send to Turku puppet<strong>ry</strong> community?<br />
Be confident that you have something to offer<br />
nationally and internationally. Turku may<br />
be your puppet<strong>ry</strong> home but take your work<br />
further afield, ask for grants, apply for festivals,<br />
travel the world. Don’t be shy.<br />
What have been your feelings about living<br />
in a city like Turku?<br />
I have lived in the centre of Turku and enjoy<br />
walking eve<strong>ry</strong>where. I love the river, the<br />
föri, the flea markets but I haven’t really<br />
got to know the city from the inside, I didn’t<br />
have a social life here.<br />
What will you miss here?<br />
Rye bread, rahka, lingon berries, wooden<br />
houses, sauna, the river. The puppet<strong>ry</strong> community.<br />
Will you come back?<br />
Yes, I will be teaching some short courses at<br />
the AMK again in the autum but as a visiting<br />
teacher rather than as regular part-time<br />
teacher who is living in Turku. And I will definitely<br />
come to the 2014 Fanatik Figuras festival<br />
to see the graduation works of the students<br />
I have been teaching for the past two<br />
years. It will be so interesting to see how<br />
they have grown as artists.<br />
What will you do next?<br />
I have been teaching for 15 years but now<br />
I’d like to return to the theatre world and<br />
set up my own theatre company. Also, after<br />
15 years of living abroad (Spain and Finland)<br />
I have decided to live in England again<br />
so that I can be close to my parents as they<br />
get older.<br />
Questions: Timo Väntsi
Nukketeatteri 1/2012<br />
23<br />
Satujen sateenvarjo<br />
tulee kolmatta kertaa<br />
Kesän festivaaleja<br />
Elokuun viimeisenä viikonloppuna pidetään jo kolmatta kertaa <strong>nu</strong>kketeatteri<br />
festivaali. Esityksiä valittaessa on pyritty omien resurssien<br />
mukaan tekemään mahdollisimman monipuolinen ohjelma. Esiintyjiä<br />
on Unkarista, Espanjasta, Tanskasta ja Suomesta. Esitykset ovat myös<br />
hyvin erilaisia keskenään, joten katsojat saavat varmasti hyvin kattavan<br />
kuvan <strong>nu</strong>kketeatterista.<br />
Festivaali ottaa varaslähdön näyttelyllä; Marionettien salaisuus. Paikka<br />
on pursialan Wanha Muuntamo, Pursialankatu 5, Mikkeli, ja näyttely<br />
on ilmainen. Näyttelyn aikana on monenlaista ohjelmaa tarjolla<br />
ja siitä on erikseen päivitetty ohjelmarunko www.<strong>nu</strong>kkereaktori.com.<br />
Näyttely on myös osa hulivilikarnevaalin 20 v. juhlavuotta ja on tuotettu<br />
yhdessä Mikkelin kaupungin kulttuuripalvelujen kanssa.<br />
Joka vuosi festivaalin yhteydessä on ollut työpaja/masterclass, ja nyt<br />
tänä vuonna tarjolla on ”karmee ämmä” – naamioteatterin työpaja,<br />
jota ohjaa Soile Mäkelä. Siis menoa ja melskettä riittää oikeastaan<br />
koko kesän ja kaikki huipentuu elokuussa, 24. - 26.8. vanhalla sotilaskodilla<br />
”Sotkulla” jääkärinkatu 9, Mikkeli<br />
Festivaalin ohjelmasta sen verran, että esiintyjinä on mm. Micropodium,<br />
Sofie Krog – company, Bojan Baric & Aapo Repo, Puppet Punks,<br />
kurahousukirahvi… festivaalin ohjelma on monipuolista ja siitä löytyy<br />
kaiken ikäisille jotakin aina vauvasta vaariin.<br />
Tärkeät päivämäärät:<br />
Näyttely: 4.6.-27.7., Kurssi: 16.8.-19.8., Festivaali: 2 4 . 8 . -<br />
26.8.<br />
Kuva: Aapo Repo<br />
Marionettien salaisuus – näyttely<br />
Marionettien salaisuus raottaa verhoa tämän vanhan taidemuodon<br />
maailmaan. Pursialan Wanhassa muuntamossa pidettävä näyttely on<br />
osa Hulivilikarnevaalien 20-vuotisjuhlavuotta ja Satujen Sateenvarjo<br />
festivaalia. Näyttely ajankohta on 4.6.-27.7.2012. Näyttelyyn on vapaa<br />
pääsy!<br />
Näyttelyn aikana järjestetään erilaisia teemapäiviä, kuten mm. taidepicnic,<br />
tai karnevaalit, ”se elää-” näyttely...ym.<br />
Marionetit ovat vanha taidemuoto. Oikeastaan ensimmäiset marionetit<br />
olivat pieniä ja isompia patsaita, joita oli elävöitetty pienten ohjausmekanismien<br />
kera. Enimmäkseen ne liittyivät uskonnollisten menetelmien<br />
tehostamiseen (oraakkelit, jumalpatsaat). Itse asiassa myös<br />
marionetin nimi juontaa juurensa uskonnosta. Ranskassa 1600-luvulla<br />
luterilainen kirkko pyysi silloisia suosittuja <strong>nu</strong>kketaiteilijoita tekemään<br />
esityksen Neitsyt Mariasta, uskonnon suosion nostamiseksi.<br />
Esitykset keräsivät paljon yleisöä ja ihmisten suussa pienestä Neitsyt<br />
Mariasta kehkeytyi ’pikku Maria’, ’Marionette’. Tämä nimitys on nykyään<br />
kaikilla kielillä melkein sama. Se on myös viimeisin ja voimassa<br />
oleva nimitys, vaikkei useimmilla hahmoilla ole enää mitään sen suurempaa<br />
tekemistä kirkon kanssa.<br />
Marionetit ovat erilaisia eripuolilla maailmaa. Marionetit ovat osa<br />
katoavaa tai pikemminkin kuihtuvaa perinnettä, suurimmaksi osaksi<br />
Marionettien salaisuus- näyttelyssä voi tutustua marionettien<br />
mekanismeihin ja raken<strong>nu</strong>svaiheisiin. Kuvan marionetit on tehnyt<br />
Aapo Repo.<br />
haastavuuden vuoksi. 1800 ja 1900 -luvun vaihteessa oli vielä mestareita,<br />
jotka kilpailivat siitä, kuka on paras marionettien liikuttaja.<br />
Parhaat heistä keräsivät ympärilleen yleensä suurimmat yleisöt.<br />
Tämä näyttely ei kuitenkaan käsittele marionettien historiaa.<br />
Näyttelyn marionetit ovat läänintaiteilija Aapo Revon <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
kalustoa, näyttelyä varten on myös koottu esimerkkejä aina <strong>nu</strong>kkien<br />
suunnittelusta niiden viimeistelyyn asti. Esillä on lisäksi työkaluja ja<br />
materiaaleja, sekä ohjeita niiden käytöstä. Näyttelyn vierailijat saavat<br />
todella kattavan kuvan siitä, mitä kaikkea marionetin tekemisen<br />
vaaditaan. Teemapäiviin on vapaa pääsy, ainoastaan työpajat ovat<br />
maksullisia. Myös lyhyet esitykset ovat ilmaisia, mutta katsojat voivat<br />
halutessaan suorittaa vapaaehtoisen ”hattumaksun”, katuteatteriperinteen<br />
hengessä. Tapahtumien sarjan aloitti ”Se elää” – päivä,<br />
joka sisälsi opastetut kierrokset, työpajat ja lyhyet ohjelma<strong>nu</strong>merot.<br />
Ajankohtaiset päivämäärät ja sisältö kannattaa tarkistaa Nukkereaktorin<br />
(www.<strong>nu</strong>kkereaktori.com) tai Hulivilikarnevaalien nettisivuilta.<br />
Kesän 2012 näyttely on tuotettu yhteistyössä Nukkereaktorin ja Mikkelin<br />
kulttuuripalveluiden kesken.<br />
Lisätietoja www.<strong>nu</strong>kkereaktori.com
24<br />
Nukketeatteri 1/2012<br />
Chengdu 2012<br />
Kuva: kati Andrianov<br />
Kongressin näyttävät avajaisjuhlallisuudet.<br />
Chengdu kokosi maailman<br />
<strong>nu</strong>kketeatteriväen yhteen<br />
Seuraavan suurtapahtuman järjestää Espanja 2016<br />
Joka neljäs vuosi kokoontuva UNI-<br />
MAn maailmankongressi kokoontui<br />
touko-kesäkuun vaihteessa Kiinan<br />
Chengdussa. Kongressissa luodaan<br />
suuntaviivat maailmanlaajuiselle<br />
järjestölle, ja päätetään seuraava<br />
maailmankongressin pitopaikka.<br />
Kiinaan kokoontu<strong>nu</strong>t kongressiväki<br />
päätti, että vuonna 2016 UNIMAkansa<br />
kokoontuu Espanjan San<br />
Sebastiànissa.<br />
Vuosi 2000: Saksan Magdeburg, 2004 Kroatian<br />
Rijeka, 2008 Australian Perth, ja vuonna<br />
2016 Espanjan San Sebastiàn! Kongressin etukäteen<br />
kohutuin ja suurta <strong>nu</strong>kketeatteriyleisöä<br />
kiinnostavin asia ratkesi tällä kertaa Espanjan<br />
eduksi.<br />
<strong>Suomen</strong> UNIMAlla on kolme kansainvälistä<br />
edustajaa: Kati Andrianov, Kati-Aurora<br />
Kuuskoski ja Aapo Repo. Heistä ensin mainitut<br />
kaimat olivat Kiinan Chengdussa. Lisäksi<br />
Kati-Aurora oli kutsuttuna myös esiintyjäksi<br />
jättiläismäisen festivaalin ainoana suomalaisedustajana<br />
perhosaiheisella esityksellään<br />
Neito, ritari ja hangokas.<br />
Vielä talvella suomalaisilla oli erityinen syy<br />
mielenkiintoon Chengdun kongressia kohtaan.<br />
Etukäteen kuultiin kaikuja maailmalta,<br />
että <strong>Suomen</strong> ja Oulun ehdokkuuteen vuoden<br />
2016 kongressi- ja festivaalipaikkana suhtauduttiin<br />
hyvin myönteisesti maailmalla. Tammikuussa<br />
<strong>Suomen</strong> UNIMAn hallitus kuitenkin<br />
päätti esittää vuosikokousväelle, että ehdokkuudesta<br />
luovutaan, koska neuvottelut Oulun<br />
ja tapahtuman järjestäjien, <strong>Suomen</strong> UNIMAn<br />
ja Nukketeatteri Akseli Klonkin kesken jumiutuivat.<br />
Suurin syy hakemuksen vetäytymiseen<br />
oli Oulun kaupungin vetäytyminen rahoitussopimuksen<br />
allekirjoittamisesta. Oulun kaupunki<br />
oli sinänsä kiinnostu<strong>nu</strong>t tapahtumasta,<br />
mutta varovaisuus johtui sekä kuntaliitoksesta<br />
että kaupungin sisäisistä organisaatiomuutoksista.<br />
Toisaalta monesta syystä johtuen<br />
<strong>Suomen</strong> tapahtuman järjestäjien valmistelut<br />
eivät olisi ehtineet valmiiksi nykyresursseilla.<br />
Ehdokkaiksi jäivät Espanjan San Sebastiàn ja<br />
Venäjän Jekaterinburg, joka hävisi nippanappa<br />
äänestyksen Autsraliassa 2008. Lopputulos<br />
on nyt siis se, että UNIMA-väki suuntaa katseensa<br />
neljän vuoden päästä Espanjaan.
Nukketeatteri 1/2012<br />
25<br />
<strong>Suomen</strong> UNIMAn kansainvälinen edustaja<br />
Kati Andrianov, olet ollut mukana useammassa<br />
kongressissa. Miten luonnehtisit<br />
Chengdun maailmakongressin tunnelmaa,<br />
järjestelyjä ja miten se erosi aiemmista?<br />
Välikokoukset mukaan lukien tämä oli nyt<br />
neljäs iso <strong>Unima</strong>n kokous, johon osallistuin<br />
edustajana (yksi aiempi kongressi ja kaksi välikokousta).<br />
Tunnelma oli järjestelyjen osalta<br />
suorituskeskeisyydessään poikkeuksellinen<br />
kaikkiin edellisiin verrattuna.<br />
Mitkä asiat nousivat päällimmäiseksi puheenaiheiksi<br />
Kiinassa? Mitkä olivat kongressin<br />
tärkeimmät päätökset?<br />
Kongressi on kuin yhdistyksen vuosikokous:<br />
siellä käydään läpi hallituksen, komissioiden<br />
ja kansallisten keskusten raportit (toimintakertomus),<br />
vapautetaan vanha hallitus<br />
vastuusta, valitaan uusi hallitus toimihenkilöineen<br />
ja asetetaan komissiot puheenjohtajineen.<br />
Tällä kertaa uutta oli taloudenhoitajan<br />
pestin perustaminen. Varsinaista yhtä<br />
tiukkaa yhteistä toimintasuunnitelmaa ei tehdä,<br />
koska toiminta tapahtuu komissioissa ja<br />
kansallisissa keskuksissa. Komissioiden asettaminen<br />
ja niiden puheenjohtajien valinta on<br />
tavallaan siis toimintasuunnitelman hyväksymistä.<br />
Ja tietenkin seuraavan kongressin järjestäjän<br />
valinta on iso päätös. <strong>Suomen</strong> vetäydyttyä<br />
ehdokkuudesta, kisaamassa olivat<br />
tällä kertaa Venäjä ja Espanja. Välikokouspaikan<br />
2014 päätti uusi hallitus järjestäytymiskokouksessaan,<br />
joten siihen me edustajat<br />
emme juurikaan voineet vaikuttaa. Kisaajina<br />
olivat Bulgarian Sofia ja Kuuban Havanna, jälkimmäinen<br />
valittiin.<br />
Maailmankongressi 2016 meni Espanjan San<br />
Sebastiànille. Millainen äänestys käytiin?<br />
Ensin ehdokasmaiden ja -kaupunkien edustajat<br />
pitivät presentaation sekä livenä että<br />
dvd-tallenteena, minkä jälkeen järjestettiin<br />
suljettu lippuäänestys. Espanja vei voiton<br />
saamalla noin kaksi kolmasosaa kaikista äänistä.<br />
Venäjä oli ehdokkaana toistamiseen,<br />
mutta jäi selvemmin toiseksi kuin Perthissä<br />
2008, jolloin äänet Kiinan kanssa menivät<br />
melkein tasan.<br />
Mitä itse ajattelet Espanjan valinnasta?<br />
Espanjassa ei ole koskaan järjestetty maailmankongressia,<br />
mikä tieto tuli ainakin mi<strong>nu</strong>lle<br />
hienoisena yllätyksenä - onhan siellä iso ja<br />
aktiivinen <strong>Unima</strong>-keskus (itse asiassa pienempien<br />
järjestöjen liitto) ja pitkät <strong>nu</strong>kketeatteriperinteet.<br />
Sen sijaan Moskovassa on ollut<br />
kongressi, joten osa äänestäjistä teki valintansa<br />
tällä perusteella, vaikkakin valtion nimi<br />
silloin oli Neuvostoliitto, ei Venäjä. Ehkä<br />
tuosta entisestä valtiojärjestelmästä huokui<br />
kuitenkin kaikuja äänestyskäyttäytymiseen,<br />
sillä itsellenikin tuli Chengdun järjestelyistä<br />
”suuri ja mahtava” -meininki mieleen. Kenties<br />
haluttiin seuraavaksi jotain erityyppistä.<br />
Pidän kyllä siitä, että pientä vähemmistökulttuuria<br />
edustava baskialue saa kongressin isännöitäväkseen.<br />
Lisäksi heidän presentaationsa<br />
oli hyvin selkeä ja tasokas. Toisaalta Jekaterinburg<br />
yritti jo toistamiseen, ja lisäksi mi<strong>nu</strong>lla<br />
on tämä rakkaus venäjän kieleen ja mentaliteettiin...<br />
Molemmat ehdokkaat vetosivat<br />
mi<strong>nu</strong>un kyllä.<br />
Miten arvioit <strong>Suomen</strong> mahdollisuuksia, jos<br />
se olisi edelleen ollut mukana kisassa?<br />
On vaikea arvioida äänten jakautumista, sehän<br />
olisi voi<strong>nu</strong>t mennä todella tiukaksikin<br />
kolmen ehdokkaan kesken. Mutta kun useat<br />
edustajat tulivat suoraan kertomaan, että<br />
olisivat äänestäneet (kansallisten keskustensa<br />
valtuuttamina ja poissa olevien edustajien<br />
valtakirjoilla) Suomea, ja kun antamani suullisen<br />
raportin jälkeen palaute oli pahoittelevan<br />
positiivinen tyyliin: harmi, mutta toivottavasti<br />
ensi kerralla onnistaa, niin kyllähän<br />
sellainen tunne tuli, että vahvoilla olisi oltu.<br />
Pääsihteeri ei salan<strong>nu</strong>t pettymystään, mutta<br />
ymmärsi ilman muuta syyt vetäytymiseen.<br />
Presidentti, joka sattui istumaan parin tuolin<br />
päässä, kätteli mi<strong>nu</strong>a suullisen raportin jälkeen<br />
ja kysyi puhunko ruotsia. Mainittakoon,<br />
että kysymys esitettiin ruotsiksi, ja että presidentti<br />
Dadi Pudumjee on Intiasta. Tulkitsin<br />
kysymyksen positiiviseksi eleeksi, vaikken<br />
ihan tarkkaa syytä tajun<strong>nu</strong>tkaan...<br />
Mitä henkilövalintoja tehtiin, ja miten hallitus<br />
uusiutui. Tuliko yllätysnimiä?<br />
Presidentti Dadi Pudumjee ja pääsihteeri Jacques<br />
Trudeau valittiin toiselle kaudelle. Hallituksen<br />
18 jäsenestä jatkavia on 12 ja uusia<br />
siis kuusi, jotka hekin ovat tuttuja kasvoja<br />
monivuotisen edustamisen tai komissioissa<br />
toimimisen kautta.<br />
Miten teidän suomalaisedustajien kävi kun<br />
valittiin luottamushenkilöitä tehtäviin?<br />
Kati-Aurora Kuuskoski sai 40 ääntä, kun alin<br />
hallituspaikkaan oikeuttava äänimäärä oli 51.<br />
Läheltä piti! Tämä on ehkä yksi osoitus siitä,<br />
että Suomeen suhtauduttiin jotenkin erityisen<br />
positiivisesti tässä kongressissa. Minä sain<br />
kutsun jatkaa tutkimuskomission jäsenenä,<br />
mistä olen iloinen, koska olen koke<strong>nu</strong>t komissiotyöskentelyn<br />
mielekkääksi toimintatavaksi<br />
<strong>Unima</strong>ssa.<br />
Kuva: kati Andrianov<br />
Kongressiväkeä kokoustilassa. <strong>Suomen</strong> edustaja Kati-Eurora Kuuskoski toisessa rivissä oikealla.
26<br />
Nukketeatteri 1/2012<br />
Vaalikomission pessimistisestä kirjeestä kokousväelle<br />
saattaa päätellä, että UNIMAlla<br />
on vaikeuksia saada ehdokkaita luottamustehtäviin<br />
eri maiden keskuksista. Mistä tämä<br />
voi johtua?<br />
Ehkä järjestötoiminta ja varsinkin hallitustyöskentely<br />
koetaan jotenkin kuivana ja tylsänä,<br />
eikä nähdä sen yhteyttä taidelajin<br />
kehittämiseen. Toisaalta ne, jotka käyvät<br />
kongresseissa, varmasti ovat selvillä siitä,<br />
miten paljon aikaa ja resursseja hallituksen<br />
jäsenyys ja sen myötä komission puheenjohtajuus<br />
vaatii. Perinteisesti myös omaa rahaa<br />
tarvitaan, sillä hallituksen kokouksia isännöivä<br />
kansallinen keskus maksaa majoituksen ja<br />
ruoat, muttei matkakuluja. Luulen, että moni<br />
kamppailee työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen<br />
kanssa eikä resursseja enää riitä<br />
niin vaativaan vapaaehtoistoimintaan.<br />
Kuinka tärkeänä pidät suomalaiselle <strong>nu</strong>kketeatterielämälle,<br />
että <strong>Suomen</strong> UNIMA pysyy<br />
jatkossakin aktiivisena mukana kansainvälisessä<br />
toiminnassa?<br />
Jos haluamme kehittää taidelajiamme, <strong>Unima</strong><br />
antaa siihen kyllä paljon, mikäli olemme<br />
kiinnostuneita tutustumaan sen todelliseen<br />
toimintaan ja hyödyntämään sen kautta tarjoutuvia<br />
mahdollisuuksia. Toivoisin voivani<br />
löytää jonkun toimivan tavan välittää tietoa<br />
niistä monista hyvistä aktiviteeteista, joista<br />
voisi olla iloa tekijöille täälläkin. Ehkä saan<br />
tähän mahdollisuuden elokuussa Mikkelissä,<br />
kun on seuraava jäsentapaaminen? Ja eihän<br />
<strong>Suomen</strong> <strong>Unima</strong>a ole olemassa ilman kansainvälistä<br />
<strong>Unima</strong>a - tässä saattaa olla jonkinlainen<br />
perspektiiviharha. Kansalliset jäsenistöthän<br />
juuri muodostavat koko <strong>Unima</strong>n.<br />
Mikä itsellesi oli kongressissa antoisinta?<br />
Joidenkin komissioiden dynaaminen kehitys<br />
oli ihana havainto, samoin joustava ja raikas<br />
ote uusien komissioiden perustamisessa<br />
ja tarpeettomien lopettamisessa. Ajatusten<br />
vaihto sekä taidelajin olemuksesta että järjestön<br />
toiminnasta vanhojen ja uusien tuttavien<br />
kanssa oli myös tärkeää - kunpa vain ohjelmassa<br />
olisi ollut siihen varattuna parempia<br />
mahdollisuuksia. Nyt yritimme jutella ruokailujen<br />
yhteydessä, ennen <strong>ry</strong>ntäämistä seuraavaan<br />
tilaisuuteen tai bussiin.<br />
Koko matka oli varmaan melkoinen elämys,<br />
mutta mitä jäi reissusta päällimmäisenä<br />
mieleen?<br />
Oman individualismin menettäminen oli uusi<br />
ja voimakas kokemus. Kiinassa kaikki tehdään<br />
<strong>ry</strong>hmässä, ja joku on ajatellut valmiiksi<br />
kaiken koko <strong>ry</strong>hmän puolesta. Poikkeuksia<br />
ei sallita, sooloilu koetaan hankalana. Toinen<br />
hämmentävä kokemus oli, että tunsin useissa<br />
tilanteissa olevani osa suurta spektaakkelia,<br />
jota ei ollut suinkaan järjestetty vain<br />
<strong>Unima</strong>a varten. Poliittiset tai taloudelliset<br />
intressit eivät kuulu järjestömme agendaan,<br />
joten kongressin käyttö profiloitumisen välikappaleena<br />
on mielestäni arveluttavaa. Päällimmäiseksi<br />
jäi kuitenkin uusiutu<strong>nu</strong>t varmuus<br />
<strong>Unima</strong>n merkityksestä ja toimivuudesta.<br />
Haastattelu tehty sähköpostitse,<br />
kysymykset Timo Väntsi<br />
Kuva: Kati-Aurora Kuuskoski<br />
UNIMAn uusi hallitus kokoontui yhteispotrettiin.<br />
Uuden hallituksen valinta &<br />
komissioiden perustaminen/vahvistaminen<br />
Hallitus<br />
Dadi Pudumjee (Intia) : Presidentti<br />
Jacques Trudeau (Kanada): Pääsihteeri<br />
Annette Dabs (Saksa): Varapresidentti + Kansainväliset<br />
festivaalit<br />
Ma<strong>nu</strong>el Moran (USA): Varapresidentti + Pohjois-Amerikka<br />
Lucile Bodson (Ranska): Taloudenhoitaja (uusi<br />
nimike)<br />
Nina Monova (Venäjä): Eurooppa<br />
Susanita Freire (Uruguai): Latinalainen Amerikka<br />
Pierre-Alain Rolle (Sveitsi): Yhteistyö<br />
Angel Casado (Espanja): Kulttuurivaihto<br />
Simon Wong (Hongkong): Kasvatus, kehitys ja<br />
terapia<br />
Karen Smith (Australia / USA): Julkaisut ja<br />
viestintä<br />
Ida Hledikova (Slovakia): Tutkimus<br />
K<strong>nu</strong>t Alfsen (Norja): Säännöt<br />
Tito Lorefice (Argentiina): Ammattikoulutus<br />
Tamiko Onagi (Japani): Naiset<br />
Ronny Albrecht (Belgia): Strateginen kehitys<br />
(uusi komissio)<br />
Kati Andrianov<br />
käyttämässä <strong>Suomen</strong><br />
puheenvuoroa.<br />
Kuva: Kati-Aurora Kuuskoski<br />
Miguel Arreche (Espanja): Kulttuuriperintö<br />
(uusi komissio)<br />
Greta Bruggeman (Ranska): Nukketeatteritekstit<br />
(Julkaisu- ja viestintäkomission<br />
uusi alakomitea)<br />
Komissioiden puheenjohtajat, jotka eivät<br />
ole hallituksen jäseniä:<br />
Chech Kotondi (Nigeria): Afrikka<br />
Da Yu Tang (Kiina): Aasia & Tyynenmeren<br />
alue<br />
Idoya Otegui (Espanja): Vaali<br />
Edmond Debouny (Belgia): Tilintarkastus.<br />
Muut valitut<br />
tilintarkastajat: Frans Hakkemars (Hollanti)<br />
ja Stanislav Doubrava (Tsekki).<br />
Kaksi komissiota lopetettiin: Harrastajat<br />
(koska rajaa ammattilaisen ja harrastajan<br />
välille on usein mahdoton vetää) ja<br />
Uudet rahoitusresurssit (koska uusi taloudenhoitaja<br />
etsii rahoituskanavia työ<strong>ry</strong>hmänsä<br />
kanssa).
Kati-Aurora perhosineen Kiinassa:<br />
Puppeteerin<br />
painajainen<br />
Nukketeatteri 1/2012<br />
27<br />
Chengdu 2012<br />
Pienenä näin toisinaan piinaavaa unta, jossa olin kiireessä lähtenyt<br />
kouluun. Tietysti repussa oli väärät kirjat ja housutkin olivat unohtuneet<br />
jalasta. Aikuisiällä painajaisen pohjavire pysyi samana, tilanne<br />
toisena. Kenties sinäkin tunnistat seuraavan piinan.<br />
Esitys on alkamassa. Yleisöä valuu katsomoon ripotellen, mutta näyttämöllä<br />
asiat ovat rempallaan. Et tiedä missä lavasteet ovat. Tai mitä<br />
silläkään on väliä, koska si<strong>nu</strong>lla ei ole aavistustakaan, mitä si<strong>nu</strong>n pitäisi<br />
esittää. Et muista vuorosanoja, et käsitä missä hitossa valoteknikko<br />
tai näyttelijäkollegasi luuraavat. Tuskaisena siirtelet väärää tarpeistoa<br />
edestakaisin lavalla samalla, kun yleisö tapittaa si<strong>nu</strong>a odottaen… Mutta<br />
onneksi se oli vain pelkkää unta. Vai oliko?<br />
Kiina on eksoottinen maa. Niin eksoottinen, että ihan itkettää.<br />
Chengdun Maailman <strong>nu</strong>kketeatterifestivaalilla painajaiseni toteutui lähes<br />
pilkulleen. Vuosi sitten, kun sain Kiinan festivaalin taiteelliselta<br />
komitealta viestin, että esitykseni Neito, Ritari ja Hangokas on valittu<br />
ohjelmistoon, hypin onnesta ilmaan. Unelma oli toteutu<strong>nu</strong>t! Kyllä<br />
hymy hyytyi, kun tajusin pikku hiljaa, etten ole ollenkaan samalla<br />
aaltopituudella festivaalijärjestäjien kanssa. Lähes vuoden kestänyt<br />
sähköpostittelu ei riittänyt, että olisin saa<strong>nu</strong>t tietoa esitystilasta, -tekniikasta<br />
tai –ajoista.<br />
Pari kuukautta ennen festivaalia ilmoitin Kiinaan, että joudun perumaan<br />
esitykseni. Viisi apurahahakemustani ei tuotta<strong>nu</strong>t tulosta, joten<br />
en pystynyt maksamaan lavasteiden rahtikuluja. Olin lyöty. Kuukausi<br />
ennen festivaalia sain Kiinasta viestin: Esityspaikkasi ja –aikasi ovat<br />
tässä. ??? Jaaha, taas alkoi sekava viikon kestävä meilailu. Lopputulos<br />
oli se, että tekisin esityksestäni lyhytversion ”Peacock Butterfly”, jonka<br />
lavasteet/tarpeisto/<strong>nu</strong>ket mahtuisivat matkalaukkuun. Kolmen päivän<br />
aikana tein tarpeiston ja koostin uuden musiikki CD:n esitykseen.<br />
Alkoi ääniteknikon metsästys. Lähipiiristä ei apua löytynyt, mutta onneksi<br />
Norjan <strong>Unima</strong>n ex-puheenjohtaja Svein Gundersen lupautui puikkoihin.<br />
Kati-Aurora ja mainos omasta esityksestä Chengdun katukuvassa.<br />
Matkustin Oulusta Helsingin ja Pekingin kautta Chengduun. Puolentoista<br />
vuorokauden reissaamisen jälkeen laskeuduin määränpäähän.<br />
Chengdun kentällä mi<strong>nu</strong>a oli vastassa lippalakkipäinen vapaaehtoistyöntekijälauma<br />
ja kolme autoa. Kaikki olivat valjastettu vastaanottamaan<br />
<strong>Suomen</strong> <strong>nu</strong>kketeatteri<strong>ry</strong>hmää, PROtotyyppejä. Vaikka olin kymmenissä<br />
viesteissä kerto<strong>nu</strong>t tulevani soolona, eivät kiinalaiset voineet<br />
uskoa sitä.<br />
Käsittämättömän säädön (joka jatkui koko festivaalin ajan) jälkeen<br />
Kongressin päätösjuhlallisuudet olivat näyttävät kiinalaiseen tyyliin.
28<br />
Nukketeatteri 1/2012<br />
pääsimme huristamaan kohti hotelliani. Automatkalla selasin mi<strong>nu</strong>lle<br />
henkilökohtaisesti painettua aikatauluvihkosta (activity guide).<br />
Jokainen päivä oli herätyksestä alkaen suunniteltu tunnilleen. Myös<br />
esitykset oli valittu puolestani. Ihmettelin, että miksi kongressiajat<br />
puuttuivat vihosta. Tunnelma autossa sähköistyi, ethän sinä voi olla<br />
kongressiedustaja, sinähän olet pelkkä näyttelijä. Kun sain lopulta todistettua,<br />
että olen myös <strong>Suomen</strong> <strong>Unima</strong>n hallituksen jäsen ja kansainvälinen<br />
edustaja, alkoivat puhelimet soida.<br />
Koko Kiinassa oloaikani oli jatkuvaa säätöä, koska järjestäjien mi<strong>nu</strong>lle<br />
valitsema hotelli oli tunnin ajomatkan päässä Kongressipaikalta. Kulutin<br />
päivittäin vähintään kolme tuntia bussissa mielipuolista liikennettä<br />
ihmetellen. Myös esityspaikat olivat kaukana toisistaan. Päivän<br />
aikana oli mahdollista nähdä maksimissaan kaksi esitystä. Tieto ei siis<br />
festivaalin ja kongressin välillä kulke<strong>nu</strong>t. Olin niin turhautu<strong>nu</strong>t, kun<br />
tajusin, ettei lähettämiäni sähköposteja oltu luettu/toimitettu eteenpäin.<br />
Muun muassa esitysaikani oli päällekkäin kongressin avajaisillallisen<br />
kanssa.<br />
Ja sitten kohti painajaisen ydintä… Saavuimme hotelliin iltayhdeksän<br />
maissa. Jokaisella esiintyjä<strong>ry</strong>hmällä oli oma nimetty vapaaehtoinen<br />
apuri. Oppaani WeiWeiLiu antoi mi<strong>nu</strong>lle puhelimen, jota mi<strong>nu</strong>n oli<br />
määrä pitää aina mukanani. Moneen paperiin tuli sutaistua allekirjoitus,<br />
en jaksa<strong>nu</strong>t edes kysyä, mitä niissä luki. Halusin vain <strong>nu</strong>kkumaan.<br />
Järkytyksekseni WeiWeiLiu ilmoitti, että hän tulee herättämään mi<strong>nu</strong>t<br />
aamuviideltä, koska mi<strong>nu</strong>n oli määrä lähteä kuudelta avajaistilaisuuteen.<br />
En voi<strong>nu</strong>t käsittää, miksi sinne pitää lähteä niin aikaisin, koska<br />
juhlallisuudet alkoivat vasta kymmeneltä.<br />
Ehdin <strong>nu</strong>kkua nelisen tuntia. Viiden tunnin aikaeron takia herätysaikani<br />
tarkoitti keholleni keskiyötä. Huoah. WeiWeiLiun lupaamaa aamiaista<br />
ei huoneeseen tullut. Pää ja vatsa tyhjänä matkustin kohti ICH<br />
puistoa, jossa avajaiset pidettiin. Kaikille esiintyjille ja lavasteille tehtiin<br />
tiukka turvatarkastus. Meidät ohjattiin isoon parkkihalliin odottelemaan<br />
avajaisia. Vihdoin sain aamiaista. Lämpimän limsan ja pikkuruisen<br />
hampurilaisen. Itketti. Sama aamiainen oli tiedossa joka päivä.<br />
Lounas ja päivällinen oli samaa moskaa. Kieltäydyin tuosta roskasta<br />
toisen aamun jälkeen.<br />
Avajaiset olivat megaluokan tapahtuma, jossa kiinalaiset monikymmenpäiset<br />
huippu<strong>ry</strong>hmät esittelivät taitojaan. Lavan takaosassa kyyhöttivät<br />
länsimaiset sooloilijat tai muutaman hengen <strong>nu</strong>kketeatteri<strong>ry</strong>hmät.<br />
Tapahtuma näytettiin televisiosta muutaman päivän päästä.<br />
Tuli selväksi, että minkä maan esitystaide on näyttävää ja ylivertaista…<br />
Yllättäen mi<strong>nu</strong>lle kerrottiin, että mi<strong>nu</strong>lla olisi esitys samassa puistossa<br />
muutaman tunnin päästä. Apua! Enhän ollut treenan<strong>nu</strong>t tai edes nähnyt<br />
vielä teknikkoani Sveiniä. En silti tohti<strong>nu</strong>t kieltäytyä. Tuskin sellaista<br />
mahdollisuutta olisi edes ollut. Pyysin kiinalaista teknikkoa soittamaan<br />
cd:ni putkeen, koska en ehtinyt opettaa häntä. Ja sitten vaan<br />
ulkoilmalavalle kylmiltään. Vannotin juontajaa kertomaan yleisölle,<br />
että tämä on harjoitus, ei valmis esitys… Huhhuh. Selvisin jotenkin ja<br />
esityspläjäyksen jälkeen vuorossa oli valokuvaussessio. Kymmenet kiinalaiset<br />
halusivat kuvan itsestään oudonnäköisen ja pitkän eurooppalaisen<br />
näyttelijän kanssa.<br />
Esityksen jälkeen sain 20 mi<strong>nu</strong>uttia aikaa laittautua hotellissa ennen<br />
Kongressin avajaisiin lähtöä. Pöllämystyneenä lähdin ”parempiin piireihin”<br />
viiden tähden hotelliin. Kiinassa arvojärjestys oli selvä. Näyttelijä<br />
oli alinta kastia, kongressiedustaja melko tärkeä ja tuottaja tai<br />
teatterinjohtaja kova tyyppi. Hassua oli se, että sain kolme passia kaulaan<br />
roikkumaan. Kaikki edellä mainitut versiot.<br />
Illallisen jälkeen menimme Sveinin kanssa treenaamaan esitystäni<br />
Sveinin hotellihuoneeseen, koska mitään muuta paikkaa ei ollut tarjolla.<br />
Keskiyöllä otin taksin ja palasin <strong>nu</strong>utuneena omaan hotelliin. Ja<br />
seitsemältä taas ylös ja kohti ICH puistoa. Ensimmäisen ”virallisen”<br />
esitykseni piti alkaa kymmeneltä. Näyttämö oli kyhätty isoon huoneeseen,<br />
jossa ympärillä oli markkinat. Varsinaista katsomoa ei ollut. Huoneen<br />
reunalta sai hakea sinisen muovipallin, jos halusi. Luvattu esityspöytä<br />
oli hutera muovihökötys ja valaisuna loisteputkirivistö katossa.<br />
Kello rupesi lähestymään kymmentä. Paikalla ei ollut muita, kuin minä<br />
WeiWeiLiun kera. Talon teknikkoa ei näkynyt, puhumattakaan Sveinistä,<br />
joka oli juuttu<strong>nu</strong>t maanantain aamuruuhkaan. Kymmeneltä tilan-<br />
Esiinnyin kolme kertaa krääsämarkkinahuoneessa.<br />
Marioneteilla oli mittaa. Kuva <strong>nu</strong>kkenäyttelystä.<br />
Retki pandojensuojelukohteeseen tarjosi hengähdystauon pandojen lisäksi myös<br />
kongressiväelle.
Nukketeatteri 1/2012<br />
29<br />
ne oli sama. Paikalla ei ollut ketään, ei tosin yleisöäkään. Taas itketti.<br />
Puoli yhdeltätoista kiinalainen teknikko vaivautui paikalle. Yritin saada<br />
häntä suuntaamaan valoja, mutta kovin oli vaikeaa, koska yhteistä<br />
kieltä ei ollut. Pitkällisten neuvotteluiden ja lukuisien puheluiden jälkeen<br />
sain järjestäjiltä luvan sammuttaa esityksen ajaksi loisteputket.<br />
Jee, voitto! Oppaani rupesi haalimaan kokoon yleisöä puistosta. Samalla,<br />
kun säädimme valoja ja äänitekniikkaa, hipsi ”katsomoon” ihmisiä,<br />
siivoojia, markkinamyyjiä, vartijoita… Piinaavaa.<br />
Kun saimme vihdoin hommat valmiiksi lavalla, tokaisi oppaani: Aloita!<br />
Silloin mi<strong>nu</strong>lta loppui pinna. Annoin tulla täyslaidallisen. Tilityksen<br />
päätteeksi astelin takahuoneeseen (varastoon) ja ilmoitin, että esitys<br />
alkaa 10 mi<strong>nu</strong>utin päästä. Ei yhtään aiemmin. Puhaltelin hetken, meikkasin<br />
ja keskityin. Vaikka olin keskellä painajaista, päätin tehdä niin<br />
hyvän esityksen, kuin se vaan niissä olosuhteissa oli mahdollista.<br />
Outoa kyllä, kaikki kolme esitystäni sujuivat todella hyvin. Yleisö seurasi<br />
herkeämättä neitoperhosen elinkaarta munasta toukka- ja kotelovaiheen<br />
kautta aikuiseksi. Jokaisen vedon jälkeen seurasi filmitähtimäinen<br />
paparazzisessio. Satoja kuvia kiinalaisten ja <strong>nu</strong>kkieni kanssa.<br />
Kun viimeinen esitykseni oli ohi, leijuin ilmassa. En ollut tajun<strong>nu</strong>tkaan,<br />
miten kokonaisvaltaisesti olin itseni upotta<strong>nu</strong>t Kiina-suohon. Valtava<br />
väsymys katosi ja olinkin loppufestivaalin täynnä virtaa.<br />
Tapahtumassa oli mittavia organisaatio-ongelmia. Teatteri<strong>ry</strong>hmät joutuivat<br />
kokemaan vähättelyä ja ylikävelyä. Esiintyjät oli sijoitettu eri<br />
hotelleihin, kuin kongressivieraat. Esiintyjille ei oltu järjestetty minkäänlaista<br />
mahdollisuutta tavata toisia <strong>nu</strong>kketeatterilaisia. Meillä oli<br />
kokoontumiskielto. Ainoa paikka missä kohtasin muita näyttelijöitä,<br />
oli bussi ja hotellin hissi. Aamiaishuonettakaan ei ollut, ruoka tuotiin<br />
huoneeseen muoviboksissa.<br />
Kun kongressi alkoi ja pääsin vihdoin tapaamaan muitakin <strong>Unima</strong>laisia,<br />
alkoi sana kiertää. Saimme järjestäjätahon painostuksen alla tarjoamaan<br />
esiintyjille kaksituntisen ”teejuhlan” kongressin loppupuolella.<br />
Tosin teejuhlasta kerrottiin vain kongressissa, tietoa ei välitetty<br />
esiintyjien hotelleihin. Arvasin, että mi<strong>nu</strong>n täytyy viedä sanaa ja parhaani<br />
tein. Valitettavasti ehkä vain kolmasosa esiintyjistä ehti saada<br />
tiedon iltajuhlasta.<br />
Ongelmat yhdistävät ja täytyy myöntää, että koskaan ennen ei ole ollut<br />
yhtä helppoa tutustua muihin teatteri<strong>ry</strong>hmiin. Käyntikortit ja esitys<br />
cd:t vaihtoivat omistajia ja sain rutkasti uusia ystäviä alaltamme.<br />
Festivaalin ja kongressin hyvänä käännekohtana voi pitää makedonialaisen<br />
<strong>nu</strong>kketeatterikolmikon löytöä, kotoisaa Coollips baaria. Pikku<br />
hiljaa festivaaliväki löysi paikalle ja muutamana iltana taiteilijat pääsivät<br />
rauhassa turisemaan ja tutustumaan. Ehkä kuitenkin reissun hienointa<br />
antia on se, että autan Makedonialaisia <strong>nu</strong>kketeatterilaisia perustamaan<br />
<strong>Unima</strong>-keskusta. Ensi viikolla kohti Skopjea!<br />
teksti: Kati-Aurora Kuuskoski<br />
Kuvat: kirjoittaja ja Kati Andrianov<br />
Kuva: Lotta Virtanen<br />
Kuva: Han<strong>nu</strong> Seppälä<br />
Hilla Väy<strong>ry</strong>nen musisoi.<br />
Teos nimeltä Breathing<br />
Sain suurehkon liikehuoneiston kuukaudeksi käyttööni Turun ydinkeskustan<br />
Fortuna-korttelista. Kutsuin sinne Turun tämän hetken mielenkiintoisimpia<br />
taiteilijoita, ja muodostin heistä ja heidän töistään<br />
kuukauden mittaisen tapahtumataideteoksen.<br />
Teoksen nimi on Breathing.<br />
Tapahtuma muodostui kahdesta tasa-arvoisesta osasta: tilaan kutsumistani<br />
teoksista, ja tilaan kokoon kutsumani ja valitsemani kollektiivimaisen<br />
työ<strong>ry</strong>hmän toiminnasta. Tietyllä tavalla päällekkäin ja<br />
lomittain kulki jatkuvasti kaksi ohjelmistoa, joista kumpikin rikasti<br />
toista.<br />
Linda Priha ja työ<strong>ry</strong>hmä: Cycles per second -elävä installaatio.<br />
Kuten tarkoitus oli, kaikki langat eivät jääneet mi<strong>nu</strong>n käsiini, vaan<br />
tapahtuma alkoi hengittää, elää omaa elämäänsä. Osallistujat, milloin<br />
kukakin, järjestivät huimaavan määrän tapahtumia, työpajoja,<br />
esityksiä ja situaatioita. Ohjelmisto paisui paisumistaan. Viimeisinä<br />
viikkoina tunkua ja tapahtumaa oli niin paljon, että tapahtumakalenteria<br />
jouduttiin päivittämään yli kymmenen kertaa päivässä.<br />
Tapahtuma onnistui erinomaisesti. Kuukauden aikana tilassa kuhisi<br />
ja kiehui, syntyi uusia ideoita ja uusia yhteistyökuvioita. Taiteilijoita<br />
tilassa työskenteli yli 120 kymmenestä eri maasta.<br />
Antti-Juhani Manninen
30<br />
Nukketeatteri 1/2012<br />
Uusi teatterinjohtaja mietiskelee<br />
Tehtaillen vaan ei liukuhihnalta<br />
Manillan keltaiset seinät heijastuvat toimiston ikkunoista, jotka teatterisihteeri<br />
Siina Siltanen otti ja pesi. Ehkä ensimmäinen pesu koko<br />
teatterin olemassaolon aikana, veikkasimme. Uusi pestini Tehdas<br />
Teatterin johtajana on alkamaisillaan, ja olen jo aja<strong>nu</strong>t itseäni sisään<br />
kokoustaen, keskustellen ja siivoten. Nurkkiin vuosien mittaan kerääntyneet<br />
tavarat, huonekalut ja omituiset hökötykset (joista kukaan ei<br />
tiedä mitä ne ovat) lähtevät varastolle, kierrätyskeskukseen tai kaatopaikalle.<br />
Ja kas kummaa, alta voi löytyä ihan uusia käyttökelpoisia<br />
tiloja ja <strong>nu</strong>rkkia.<br />
Tämä turkulainen 12-vuotias vapaan kentän teatteri on eräänlaisessa<br />
tienhaarassa. Teatterin alkukausien tekijöistä vain muutama on enää<br />
mukana aktiivitoiminnassa, ja tilalle on tullut uutta väkeä. Teatterin<br />
hallitus teki rohkean linjavalinnan ja valitsi meikäläisen johtajan<br />
tehtävään viime tammikuussa. Hakemuksessani painotin, että Tehdas<br />
Teatteri ottaisi uuden <strong>nu</strong>kketeatterin tärkeimmäksi kulmakivekseen.<br />
Sen lisäksi toki tehtäisiin uutta draamaa ja esiteltäisiin performancetaidetta<br />
mm. suosituilla Fluxee-klubeilla. Marginaalissa seisomme toki<br />
edelleen, mutta toivottavasti kiinnostavana sekä entistä avoimempana<br />
ja iloisempana teatteritalona.<br />
Olen innoissani teatterin hallituksen rohkeasta linjavalinnasta, ja niin<br />
taitaa kanssani olla moni muu puppeteeri Auran rantamilla. Me olemme<br />
saamassa oman tilan ja talon, organisaation ja paikan tässä kaupungissa.<br />
Turulla on ollut vilkas <strong>nu</strong>kketeatterikenttä, oma <strong>nu</strong>kketeatterikoulutus,<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin työtiloja ja vaihtelevia näyttämöitä, oma<br />
festivaali, oli oma läänintaiteilijakin, mutta varsinaisesti oma <strong>nu</strong>kketeatteritila<br />
on tähän saakka puuttu<strong>nu</strong>t. Turun kaupunki suhtautuu hyvin<br />
myötämielisesti <strong>nu</strong>kketeatteriin, ja seuraa meidän edistämisaskeleita<br />
oikein hyvillään. Ja myös odottaa meiltä paljon!<br />
Vaikka nyt saamme oikean teatteritilan (ja B-oikeudet aulabaariin),<br />
toivon, että tämä kehitys ei tapa sitä anarkistista ja kekseliästä ilmapiiriä,<br />
joka leijuu Turun skenessä. En usko, että niin tapahtuu.<br />
Mutta toivottavasti tapahtuu seuraavaa. Toivottavasti yleisö löytää<br />
helpommin ja runsaslukuisammin <strong>nu</strong>kketeatterin pariin, ja tietysti kaiken<br />
muunkin taiteen pariin, mitä Tehdas Teatterissa tarjoillaan.<br />
Toivottavasti Tehdas Teatterin tarjonta voi nousta oikeasti vaihtoehdoksi<br />
muiden teatterien rinnalle Turussamme. Toivottavasti työpaikan<br />
pikkujoulujen vaihtoehtona oikeasti mietitään, mennäänkö katsomaan<br />
musikaalia vai ehkä <strong>nu</strong>kketeatteria (suosittelen <strong>nu</strong>kketeatteria, ne<br />
ovat yleensä lyhyempiä ja ehtii mennä vielä viettämään firman yhteistä<br />
laatuaikaa sen jälkeen).<br />
Toivottavasti <strong>nu</strong>kketeatterin ammattilaisten toimeentulo paranee.<br />
Toivottavasti <strong>nu</strong>kketeatteriesitysten tarjontaan tulee tasainen sykli.<br />
Että ensi-iltoja aikuisille ja lapsille olisi joka vuoden aikaan. Tehtaillen<br />
vaan ei silti liukuhihnalta.<br />
Toivottavasti vaatimattomat ja köyhät, mutta kovin charmantit ja persoonalliset<br />
puitteet antavat <strong>nu</strong>kketeatterin ammattilaisille selkänojan<br />
ja mahdollisuuden harjoittaa ammattiaan ja kehittää taitojaan.<br />
Toivottavasti selkänoja antaa tekijöille luvan ja mahdollisuuden olla<br />
hulluja, luovia, kekseliäitä ja täynnä roihua.<br />
Tilitin Turun Sanomien toimittajalle, kuinka ohut <strong>nu</strong>kketeatterin ”buumi”<br />
Turussa toisaalta on, rikkaudestaan ja innostaan huolimatta. Jos<br />
jotain rakenteita ja taustatahoja ei pikku hiljaa ala tulla, voi väkevinkin<br />
rakkaus taidelajiin lopahtaa ja porukat väsähtävät. Muualle<br />
muutto, siirtyminen rahakkaampaan työhön tai väsyminen jatkuvaan<br />
kipuiluun voivat viedä koko taidemuodon huipun mennessään. Siksi tarvitaan<br />
tiloja, organisaatioita, hyvää asennetta, lämmintä yhteisöä ja<br />
tietysti rahaa.<br />
Tehdas Teatteri kuuluu niin sanottuun vapaaseen kenttään, eli se ei<br />
kuulu valtion teatteri- ja orkesterilain piiriin. Julkista rahoitusta se<br />
toki saa niin Taiteen keskustoimikunnalta kuin Turun kaupungilta siinä<br />
määrin, että pärjäämme juuri ja juuri. Kukaan ei tiedä, mihin suuntaan<br />
julkinen rahoitus menee lähivuosina. Enkä jaksa nyt mankua rahatilanteesta,<br />
vaikka paine sen parantamiseen on tosi iso. Mutta olemme<br />
sentään saaneet rahoituksen hilattua sellaiseen vaiheeseen, että pystymme<br />
maksamaan vuokrat, maksamaan kaksi puolikasta työntekijää<br />
ja rahoittamaan pienillä tuotantotuilla noin 6-8 tuotantoa vuodessa.<br />
Arvostan menneiden vuosien uurastajia, jotka ovat lobanneet, talkoilleet<br />
ja anoneet, anoneet ja edelleen anoneet apurahoja. Organisaatio<br />
Kuva: Itse Laukaisin<br />
Timo on tilassa.
Nukketeatteri 1/2012<br />
31<br />
ja rakenteet eivät synny itsestään.<br />
Vuoden 2013 suunnitteluun mi<strong>nu</strong>n on täytynyt jo tarttua rivakasti.<br />
Syksyn 2012 ohjelmistohan sinänsä on jo edeltäjäni Jaakko Kuusen laatima,<br />
mutta. Ilahduttavaa on, että ideoiden ja vimman puutteesta tämä<br />
teatteri ei ainakaan tule kärsimään. Sen sijaan tilojen, resurssien<br />
ja ajan puutteesta mahdollisesti. Mi<strong>nu</strong>n tärkein tehtävä on laskea,<br />
punnita ja suunnitella, että kaikki kiinnostavat ajatukset pääsevät lihaksi<br />
asti ilman että kaikki työ<strong>ry</strong>hmät repeävät liitoksistaan, tappelevat<br />
harjoitusajasta ja vähistä rahoista. Asiat pitää tehdä reilusti ja<br />
avoimesti, ja mi<strong>nu</strong>n pitää sanoa myös EI, silloin kun on tarvis. Mutta yksin<br />
ja pelkästään omine ideoineni en jaksaisi enkä pärjäisi tässä työssä.<br />
Oma historiani Tehdas Teatterissa on lyhyt, ja se on hyvä niin, ajattelen.<br />
Mi<strong>nu</strong>n ei tarvitse tietää kaikkia kädenvääntöjä ja linjanvetokiistoja,<br />
eikä nostalgisoida menneitä tähtihetkiäkään. Tekijänä olen ollut<br />
Tehdas Teatterissa ensimmäistä kertaa vasta kulttuuripääkaupunkivuoden<br />
projektissa John – Eleanor. Talo valloitti mahdollisuuksineen.<br />
Seison kynnyksellä. Enkä ole yksin. Se on kivaa.<br />
Kuva: Timo Väntsi<br />
Turussa talkoopäivien seassa jossain kesäkuun alussa<br />
Timo Väntsi<br />
Kuva: Timo Väntsi<br />
Roosa Halme on valittu läänintaiteilijaksi Satakunnan Taidetoimikuntaan.<br />
Roosa Halme aloittaa<br />
läänintaiteilijana<br />
Satakunnassa<br />
Satakunta on saa<strong>nu</strong>t <strong>nu</strong>kketeatterin ammattilaisen<br />
läänintaiteilijakseen. Monitaituri Roosa Halme aloittaa<br />
uudessa työssään elokuussa.<br />
TEHDAS Teatteri sijaitsee Manillan vanhassa teollisuuskiinteistössä<br />
Aurajoen alajuoksulla.<br />
FAKTAT<br />
TEHDAS Teatteri on vuonna 2000 perustettu ammattiteatteri,<br />
joka on vuosien mittaan tehnyt uutta draamaa, työ<strong>ry</strong>hmälähtöistä<br />
teatteria ja raja-aidat ylittäviä esityksiä.<br />
Perustajien tavoitteena oli luoda Turkuun uusi tila taiteelle ja<br />
uusi ammattiteatteri.<br />
Fluxee-klubit neljä kertaa vuodessa ovat yksi pitkäkestoisimpia<br />
performancen ja esitystaiteen esittelyfoorumeita Suomessa.<br />
Tehdas Teatterin toimintaa tukevat Taiteen keskustoimikunta<br />
ja Turun kaupunki sekä apurahatahot.<br />
Ensi-iltoja vuodessa 6-8. Katsojia vaihdellen 6000 – 17.000<br />
Viime vuosien näkyvimmät teokset ovat olleet <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
keinoja käyttäviä esityksiä: mm. John - Eleanor, Elohiiri<br />
ja Pikku Prinssi.<br />
Edelliset johtajat: Hanna Paatero, Jaakko Kuusi<br />
Satakunnan taidetoimikunta on valin<strong>nu</strong>t uudeksi läänintaiteilijaksi<br />
29-vuotiaan porilaisen teatteri-ilmaisun ohjaajan ja muusikon<br />
Roosa Halmeen. Taidehallinnon uudistamisen takia tehtävä<br />
voitiin täyttää nyt vain maaliskuun 2013 loppuun saakka, minkä<br />
jälkeen mahdollisesta jatkosta päätetään uudessa Taiteenedistämiskeskus-organisaatiossa.<br />
Halme aloittaa läänintaiteilijana elokuun<br />
puolessavälissä.<br />
Halme on valmistu<strong>nu</strong>t sekä Turun että Pirkanmaan ammattikorkeakouluista<br />
ja toimi<strong>nu</strong>t eri teattereissa sekä teatterimusiikin<br />
että <strong>nu</strong>kketeatteritoiminnan parissa. Erityisalueekseen hän kokee<br />
<strong>nu</strong>kketeatteritoiminnan, mistä yhtenä näyttönä on hänen<br />
organisoimansa ja koordinoimansa PIP-<strong>nu</strong>kketeatterifestivaali.<br />
Halmeella on kotimaan lisäksi runsaasti ulkomaisia musiikkiin ja<br />
<strong>nu</strong>kketeatteriin liittyviä esiintymisiä ja työpajaohjauksia.<br />
Halme toivoo voivansa vahvistaa Satakunnassa nimenomaan <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
asemaa ja laajentaa sen tunnettuutta koko perheen<br />
taidemuotona. Parhaillaan Roosa Halme toimii muusikkona Porin<br />
Teatterin Niskavuoren Heta -näytelmässä, mihin hän on myös<br />
tehnyt sävellykset ja äänimaiseman.<br />
Yhden läänintaiteilijan tehtävä vapautui, kun siinä toimi<strong>nu</strong>t arkkitehti<br />
Hanna Elo valittiin keväällä Rauman kaavoitusarkkitehdin<br />
virkaan. Hakemuksia läänintaiteilijan lyhytaikaiseen toimeen<br />
jätettiin yhteensä 24 ja heistä haastateltiin neljä. Satakunnan<br />
muina läänintaiteilijoina jatkavat edelleen Laura Piirto ja Taru<br />
Anttila.
32<br />
Nukketeatteri 1/2012<br />
Tallinnan TeaterTREFF<br />
Korkeatasoista<br />
teatteria lahden<br />
takana<br />
Tallinnan TREFF-teatterifestivaaleja vietettiin toukokuussa<br />
nyt kuudennen kerran. Tämä festivaali on vakiin<strong>nu</strong>tta<strong>nu</strong>t<br />
asemansa Tallinnan vuotuisena tapahtumana ja<br />
se on nivottu yhteen Vanhan kaupungin päivien kanssa.<br />
Kymmenet esitykset painottuvat <strong>nu</strong>kketeatteriin ja ovat pääosin keskittyneet<br />
<strong>nu</strong>kketeatteriraken<strong>nu</strong>kseen NUKUun ja sen liepeille -myös<br />
katuteatteriksi, josta tänä vuonna vastasivat omalta osaltaan myös Turun<br />
<strong>nu</strong>kketeatteriopiskelijat.<br />
Parina vuonna olen ollut tutustumassa Treff-festivaalin antiin, joka on<br />
aina ollut ammatillisesti erittäin mielenkiintoinen. Kansainvälinen ju<strong>ry</strong><br />
palkitsi tänä vuonna mm. suomalaisen Kuuma ankanpoikanen -<strong>ry</strong>hmän<br />
keskittyneistä ja mielikuvituksekkaista esityksistä. Lämpimät onnittelut!<br />
Suosittelen TREFF-festivaalia jokaiselle <strong>nu</strong>kketeatterista kiinnostuneelle,<br />
Tallinna on meitä niin lähellä ja festivaali-esitysten joukosta<br />
löytyy todellisia helmiä!<br />
NEECPAssa mukana jo<br />
11 organisaatiota<br />
Tässä samalla kirjaan kuulumiset NEECPAn (The Northern and Eastern<br />
European Centre of Puppet Arts) kokouksesta Tallinnasta. NEECPAan<br />
kuuluu tällä hetkellä organisaatioita/ teattereita 11 maasta, jotka sijaitsevat<br />
pääosin pohjolassa tai itäisessä Euroopassa. NEECPA on organisaationa<br />
pienempi ja ehkä joustavampikin kuin kansainvälinen <strong>Unima</strong><br />
ja sen tarkoituksena on toimia keskustelufoorumina/tiedotuskanavana<br />
jäsenilleen.<br />
NEECPAn kautta on myös mahdollista saada uudenlaisia esiintymistilaisuuksia<br />
-toki se riippuu jäsenten omasta aktiivisuudesta. NEECPAn<br />
jäsenten välillä on jo syntynyt <strong>nu</strong>kketeatteriyhteistyötä mm. Viron<br />
ja Slovenian välillä. Suomesta NEECPAssa ovat mukana UNIMA, Matkalaukkuteatteri,<br />
Nukketeatteri PROtotyypit ja Nukketeatterikeskus Poiju.<br />
Yksityishenkilönä NEECPAan ei voi liittyä.<br />
Organisaatioiden/ teattereiden liittyminen tapahtuu NUKUn Annika<br />
Land-Reisserin kautta, jolle ilmoitetaan liittymishalukkuus, annika@<br />
<strong>nu</strong>ku.ee .Hän antaa asiasta myös lisätietoja ja toki mi<strong>nu</strong>nkin puoleeni<br />
Tallinnan raatihuoneentorilla nähtiin esitys Balthasar ja Põhjakonn.<br />
voi kääntyä. NEECPAn hallitus valitsee kokouksissaan mahdolliset uudet<br />
jäsenet. Kannattaa käydä kurkkaamassa NEECPAn ja Treffin sivuja<br />
osoitteessa www.<strong>nu</strong>ku.ee.<br />
Alkavaa kesää ihmetellen,<br />
Ilpo Mikkonen<br />
pikkukulkuri@<strong>nu</strong>kketeatterikeskus.fi<br />
Kiiltokuva ja Likinäköinen<br />
prinsessa palkittiin<br />
Tallinnassa<br />
Kuuma Ankanpoikanen nouti palkinnot Turkuun Tallinn Teater<br />
Treff-festivaalilta. Tallinnan upean ja korkeatasoisen festivaalin<br />
raati palkitsi peräti kaksi Kuuman ankanpoikasen esitystä.<br />
Raati kuvaili Merja Pöyhösen Kiiltokuva-sooloa, ja Pöyhösen, Antti-<br />
Juhani Mannisen ja Lotta Virtasen Likinäköinen prinsessa ja muita<br />
kehyskertomuksia-esitystä ”taiteellisesti kunnianhimoisiksi, yleisöä<br />
kunnioittaviksi ja huolella tehdyiksi ”.<br />
Kuva: Antti-Juhani Manninen<br />
Merja Pöyhönen esitti soolonsa Kiiltokuva tällä kertaa englanninkielisenä<br />
versiona.
Nukketeatteri 1/2012<br />
33<br />
Puheenvuoro<br />
Katsojan huomioita<br />
turvallisuudesta<br />
Etsin paikkani, ja istun valmiiksi paikoilleni. Esitys alkaa. Tilaan astuu hahmo, jota en entuudestaan tunne. Koetan määrittää<br />
sitä katseellani. Mietin, kuka sen on, millainen rooli silllä tulee olemaan näytelmässä. Sen hahmo on täysin ihmismäinen.<br />
Se on siis ihminen. Hyväksyn sen. Sen piirteet ovat, ainakin jossain määrin, miehekkäät. Se on siis mies. Mutta <strong>nu</strong>keistahan<br />
ei voi koskaan olla varma. Kutsutaan sitä siis varmuuden vuoksi henkilöksi. Koska en tunne henkilöä, hän on jossain<br />
määrin arvaamaton. En kohdista häneen suuria odotuksia, toisin kuin kohdistaisin esimerkiksi henkilöön, jonka tiedän olevan<br />
Hamlet tai kuningas Lear. Arvaamattomuudesta seuraa muun muassa vaarallisuuden mahdollisuus.<br />
Kuvitellaan kuitenkin vielä eteenpäin. Kuvitellaan, että tila, jossa tämä tapahtuu on lavastettu avoimeksi, keskikaupungilla<br />
sijaitsevaksi, hieman määrittelemättömäksi sisätilaksi. Tämän voin päätellä lavasteisiin tehtyjen ikkunoiden läpi näkyvistä<br />
raken<strong>nu</strong>ksista ja oven suunnalta kiirivistä todennäköisesti nauhoitetusta kaupungin äänistä. Tällaiseen tilaan sisään<br />
astu<strong>nu</strong>t henkilö saattaa olla kuka tahansa. Kaupunkitila on aina vaarallisuuden ympäristö. Se ei vielä määritä henkilöä yhdeksi<br />
tai toiseksi. Historiallisesti on mahdotonta, että näin moni ihminen asuisi samalla pienellä maa-alueella. Ruokaa ei<br />
olisi ollut riittävästi, ja kilpailu siitä, samoin kuin kumppaneista, olisi pian muuttu<strong>nu</strong>t verilöylyksi, ehkä. Pieniä todisteita<br />
tästä löydän omasta käytöksestämmekin. Esimerkiksi, jos huomaamme jonkun juoksevan täyttä vauhtia kaupungilla, huomiomme<br />
kiinnittyy välttämättä juoksijaan. Juoksu on merkki siitä, että jotain saattaa olla vialla. Valpastumisemme mahdollistaa<br />
turvallisuuden varmistamisen.<br />
Entä jos tämä edellinen ei tapahtuisikaan <strong>nu</strong>kketeatterissa, vaan ihan oikeassa elämässä, bussissa, tai vaikka kahvilassa?<br />
Ehkä edellistä skenaariota on turha ajatella (<strong>nu</strong>kke)teatterina, mutta kaikenlainen määritteleminen auttaa jäsentämään<br />
maailmaa. Teemme jatkuvasti asioista erillisiä toisistaan, analysoimme asioiden osasia, ja tiettyjen osasten yhdessäesiintymiset<br />
pystymme nimeämään tietyillä sanoilla. Sanat ovat turvallisia.<br />
Edellisessä moni asia viittaa <strong>nu</strong>kketeatteriin, mutta varmuutta ei tällä kuvailulla saavuteta. Kyse voisi olla myös jokapäiväisen<br />
elämän tilanteesta. Jokapäiväisesssä elämässä emme toki kai näin aktiivisesti pyri ymmärtämään ja määrittämään<br />
tilannetta jokaisen eleen ja pikku tapahtuman ja yksityiskohdan mukaan. Teatterissa taas pyrimme. Luemme teatteria hahmojen,<br />
lavasteiden, tekojen, tilan ja tilanteiden kautta.<br />
Nyt kun olemme tämän pienen johdannon kautta tarpeeksi valveutuneita lukemaan symbolista merkkikieltä, ehkä olo on<br />
jo mukavan turvallinen... voidaksemme uskaltautua... (NUKKE)TEATTERIIN! Lähdetäänpä.<br />
Ensiksi, jotta katsominen edes onnistuisi, meidän täytyy hahmottaa oma tehtävämme, katsomistehtävämme, ja suorittaa<br />
se mahdollisimman tai riittävän hyvin. Osta lippu, jätä takki naulakkoon tai narikkaan, älä hukkaa lippua, näytä lippusi tarkastajalle,<br />
etsi ripeästi paikkasi, istu siihen, istu kunnolla, nauti.<br />
Toiseksi meidän pitää ymmärtää, mitä tekijät yrittävät tällä, nällä eleillä, sanoilla ja asetelmilla sanoa, juuri tässä hetkessä.<br />
Näin pysymme tarinan juonessa tai esityksen teemassa tai konseptissa mukana.<br />
Kolmanneksi, jotta voimme pitää itseämme älykkäänä ihmisenä, perustelemme tämän nimenomaisen teatteriesityksen<br />
älylliseksi ja älyllisesti tasokkaaksi toiminnaksi. Useimmiten onnistumme tässä, sillä osalla esityksistä on todella jokin oma<br />
perusajatus, jonka voi tavoittaa valitun näyttämöllepanon avulla. Tai sitten onnistumme itse rakentamaan valituilla katsomistavoillamme<br />
merkityksiä, mielleyhteyksiä, sisältöjä ja jopa kokemuksia itsellemme, vaikka varsinainen näyttämöllepano<br />
ei juuri niihin antaisi aihetta. Mukavaa on ainakin jälkeenpäin keskustella tästä ystäviemme kanssa. Ja tietysti haluamme<br />
pitää itseämme älykkäänä katsojana, tästä ei edes keskustella.<br />
Neljänneksi pyrimme perustelemaan itse teatterin järkeväksi toiminnaksi, vai? Mitä järkeä olisi tehdä jotain järjetöntä?<br />
Tai käydä katsomassa jotain järjetöntä? Onko teatteri lähtökohtaisesti järjellistä toimintaa, vai sittenkin jotain muuta?<br />
Miltä vaaralta teatterin järjellistäminen tai älyllistäminen meidät pelastaa? Missä vaarassa me oikein katsojina olemme?<br />
Antti-Juhani Manninen<br />
Kirjoittaja on turkulainen <strong>nu</strong>kketeatterin tekijä ja<br />
Nukketeatteri Kuuman Ankanpoikasen jäsen
34<br />
Nukketeatteri 1/2012<br />
Arvioita esityksistä<br />
Kuva Nella Turkki.<br />
Kuva Nella Turkki.<br />
Maëlle Le Gall: Head of the King, kuvassa Vitalia Samuilova ja Romain Landat.<br />
Fanatik Figuras 2012<br />
by Antti-Juhani Manninen<br />
(opponointi Merja Pöyhönen)<br />
Olen kirjoitta<strong>nu</strong>t tähän muutamia huomioita Turun ammattikorkeakoulun<br />
taideakatemian esittävän taiteen koulutusohjelman <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
suuntautumisvaihtoehdon opinnäytetyöfestivaalin esityksistä<br />
(Fanatik figuras taideakatemian Köysiteatterissa 2.-6.5.2012). Tein<br />
parhaani katsoakseni taiteelliset opinnäytetyöt niin sanottuna tyhmänä<br />
katsojana, arvioiden vain toteutusta ja näyttämöllepanoa, ohittaen<br />
täysin sen, mitä mahdollisesti yritettiin sanoa, sekä arvostella<br />
niitä nimenomaan opinnäytetöinä. Kokonaisuutena tarjolla oli yksi tasokkaimmista<br />
Fanatik Figuraseista koskaan.<br />
Hung<strong>ry</strong> Man<br />
Ohjaus: Vitalia Samuilova, Esiintyjät: Maëlle Le Gall, Romain<br />
Landat, Glenn Cloarec, Emily Barbelin ja joukko katsomoon sijoitettuja<br />
toisen vuosikurssin opiskelijoita<br />
Urakkani aloitti dynaamisesti Hung<strong>ry</strong> Man. Heti alusta on selvää, että<br />
tekijät hahmottavat hyvin sekä esitystilanteen että yleisön: nyt<br />
ollaan opinnäytetyöfestivaalilla, katsojista suurin osa tuttuja, ja tunnelma<br />
on jo valmiiksi korkealla. Jo ennen kuin katsojat päästetään<br />
sisälle, heidän joukkoonsa soluttautuneet näyttelijät alkavat luoda<br />
tilannetta ympärilleen. Esiintyjiin on myös helppo luottaa, ja he pelaavat<br />
tarkasti yhteen. Alkuyllätyksen jälkeen esitys muodostaa uudet<br />
säännöt, ja täyttää hyvin niiden mukaan odotukset. Varsinkin esityksen<br />
alkupuoli <strong>ry</strong>tmittyy hienosti ja tarkasti.<br />
Ongelmia tulee vasta, kun itse nälkätaiteilija tuodaan keskiöön. Nukketekniikka<br />
on vaikea ja hahmo paikoilleen sidottu. On vaikea ymmärtää<br />
sen sisäistä maailmaa, tuntuu kuin nälkätaiteilija olisi hengästynyt<br />
ja jatkuvan tunnekuohun vallassa, mutta syyt ja yhteydet eivät<br />
ole näkyvissä. Nukketeatterillisena ajatuksena toimii erinomaisesti,<br />
että keskushenkilö on niin heikko, että tarvitsee jatkuvasti apua.<br />
Aksentoitu <strong>nu</strong>ketus kuitenkin rikkoo myös kuvan heikkoudesta. Näin<br />
nälkätaiteilijaan on vaikea samaistua, ja sitä on vaikea nähdä edes<br />
esityksen päähenkilönä. Oikean ruoan käyttö <strong>nu</strong>ken (joka ei suostu<br />
syömään) kanssa on epäuskottavaa, ruoka ja <strong>nu</strong>kke ovat eri maailmoista,<br />
ainakin valitussa tyylilajissa. Näyttämöllä on siis nälkätaiteilija,<br />
joka ei edes voisi syödä, vaikka haluaisi. Tämä muuttaa kertomuksen<br />
luonnetta merkittävästi.<br />
Kokonaisuutena Hung<strong>ry</strong> Manistä on helppo pitää. Se on yleisesti ottaen<br />
helppo katsoa, ja taitavasti tehty. Lopun moraalinen ja yksinkertaistava<br />
vivahde häiritsee vain hieman.<br />
Hold That Grrrl<br />
Ohjaus: Ninni Finnberg, esiintyjät: Jenni Helenius, Liisi Lukkarinen<br />
ja Anna Nekrassova, Teknikko: Antti Tahkola<br />
Joskus on vaikea löytää yhteyttä käsiohjelmatekstin ja esityksen välillä.<br />
Toinen festivaaliesitykseni, kesy ja konventionaalinen Hold That<br />
Grrrl, esiintyy käsiohjelmassa uskaliaana ja animalistisena.<br />
Joskus on vaikea ymmärtää, miksi aikuiset ihmiset alkavat leikkiä <strong>nu</strong>keilla.<br />
Esitys on sinänsä viihdyttävää leikkiä alusta loppuun, mutta
Nukketeatteri 1/2012<br />
35<br />
mikään ei tun<strong>nu</strong> tosissaan otettavan arvoiselta. Mikään ei johda mihinkään,<br />
asiat vain ovat peräkkäin. En myöskään saa kiinni tyylilajista.<br />
Naturalistinen ja tyylitelty ovat pahasti sekaisin. Mi<strong>nu</strong>sta tuntuu,<br />
että mi<strong>nu</strong>a yritetään väkisin viihdyttää, kuin sirkustemppukavalkadilla,<br />
mutta se ei onnistu. Ehkä esitys on suunnattu lapsille.<br />
Osa <strong>nu</strong>ketuksesta on kiitettävän tarkkaa. Erityisesti <strong>nu</strong>kenkäsittelijä<br />
Anna Nekrasova saa pikkutiikerin liikkumaan riemastuttavan persoonallisella<br />
ja hengittävällä tavalla. Myös osa ideoista ja toteutuksista<br />
toimivat. Esimerkiksi kökköistä kökköin iso tiikeri saa yleisön heti<br />
puolelleen. Flirttailu riepueläimen kanssa käy hetkittäin jo pidemmällä.<br />
Kenenkään ideat eivät ole niin hyviä, ettei niiden toteutusta tarvitsisi<br />
yrittää katsoa raikkain silmin uudestaan ja uudestaan, ja kyseenalaistaa,<br />
prosessin edetessä.<br />
Kuva Essi Nummelin<br />
My Little Underground<br />
Ohjaus: Essi Nummelin, Esiintyjät: Maria-Elina Koivula, Annikki<br />
Levomaa, Marja-Leena Nuormaa-Vilen, Lavastus ja <strong>nu</strong>ket: työ<strong>ry</strong>hmä,<br />
äänimaailma: Essi Nummelin, Matias Nummelin, Valot:<br />
Toni Kandelin<br />
Ensimmäisen festivaalipäiväni päätti viehättävän yksinkertainen My<br />
Little Underground. Se on pieni tarina tarina ilkeästä lapsesta, joka<br />
saa kai rangaistuksensa. Mollamaijamaisesta päähenkilöstä muodostuu<br />
persoonallinen ja herkullisen eloisa hahmo, paljolti <strong>nu</strong>kenkäsittelijä<br />
Maria-Elina Koivulan ansiosta. Sen tarinasta on helppo kiinnostua,<br />
kun myös esiintyjä on niin kiinnostu<strong>nu</strong>t sen elävöittämisestä. Niin<br />
se vaan menee. Samoin Marja-Leena Nuormaa-Vilen päättömänä äitihahmona<br />
tekee hienoa, johdonmukaista ja kekseliästä työtä (tässä<br />
pisteet toki myös epätavallisesta ja jännittävästä naamiotekniikasta).<br />
Näyttämökuva on myös mielenkiintoinen, ja sen synnylle annetaan<br />
sen ansaitsema aika. Maton kanssa nyher<strong>ry</strong>s - eräs ehdottomia suosikkihetkiäni<br />
koko festivaalilla - lähentelee jo performanssinomaista,<br />
autistista huolellisuutta.<br />
Loppua kohden kokonaisuus hieman rakoilee. Pölymaailmasta ei oikein<br />
paljastu mitään uutta, ja loppu jää hieman sekavaksi. Esityksestä<br />
on kuitenkin helppo poistua hyvillä mielin, <strong>ry</strong>hmä johdattelee katsojan<br />
lempeästi esityksen alusta loppuun.<br />
Ehdotonta plussaa vielä kärpästen kiduttamisesta, ja pientä mii<strong>nu</strong>sta<br />
siitä, ettei kökköosuuksia ollut viety pidemmälle kökköyteen. Siihen<br />
suuntaan voi aina päästä vähän pidemmälle.<br />
Essi Nummelin: My Little Underground, <strong>nu</strong>ket ja visuaalisuus työ<strong>ry</strong>hmän.<br />
Taustalla näyttelijä Marja-Leena Nuormaa-Vilen.<br />
Kuva Nella Turkki.<br />
Ninni Finnberg: Hold That Grrrl, kuvassa, Liisi Lukkarinen, Anna Nekrassova ja Jenni Helenius.
36<br />
Nukketeatteri 1/2012<br />
Hermit<br />
Ohjaus: Jessica Kangasniemi, esiintyjä: Emma Golnick, äänisuunnittelu<br />
Jankke Laaksonen,, lavastus ja <strong>nu</strong>kenraken<strong>nu</strong>s: Nimetön<br />
Mies<br />
Ehdottomasti festivaalin hämäräperäisin esitys Hermit jättää paljon<br />
arvailujen varaan. Näyttämöllä tasa<strong>ry</strong>tmisesti toimiva kokomustiin<br />
puettu hahmo tekee paljon (sekä <strong>nu</strong>kella että ilman), mutta katsojalle<br />
tästä ja tämän sisäisestä maailmasta avataan vain hippuja sieltä<br />
täältä.<br />
Yhtäällä on pahvilaatikkopino, johon suhtaudutaan eri hetkinä eri tavoin,<br />
toisaalla hiekkaa ja simpukoita. Joskin lavastus on tarkoituksenmukaisen<br />
luonnosmainen, puuttuu sama tarkoituksenmukaisuuden<br />
tunne itse näyttämöllepanoista laajemmin. Tuntuu kuin yksityiskohdatonta,<br />
yleisellä tasolla kulkevaa tarinaluonnosta yritettäisiin kertoa<br />
lähes abstraktein kerronnallisin elementein. Tarina ja hahmot<br />
jäävät etäiseen hämärään.<br />
Ymmärtääkseni yhtään mitään mi<strong>nu</strong>n olisi <strong>ry</strong>hdyttävä ylitulkitsemaan<br />
ja ajattelemaan näkemääni. En tee niin.<br />
Ja kuitenkin: jotkut visuaaliset valinnat, tietty visuaalinen köyhyys,<br />
kiehtoo mi<strong>nu</strong>a. Samoin outo musta hahmo pimeässä inspiroi päätä,<br />
aktivoi, jättää tilaa ajatuksille. Hetki katsomossa ei ole epämiellyttävä.<br />
Like a Fish Out of Water<br />
Ohjaus: Perrine Ferrafiat, Esiintyjät: Satu Kivistö, Mona Krueger,<br />
Mila Nirhamo, Raken<strong>nu</strong>s: Sarune Peciukonyte, Perrine Ferrafiat<br />
ja työ<strong>ry</strong>hmän auttavat kädet, ohjaajan assistentti: Nella Turkki<br />
LaFOoW alkaa herkullisesti. Syntymään liittyvää kuvastoa on keksitty<br />
mielikuvitusta säästämättä, ja ilmaisukeinojen kirjo jaksaa ilahduttaa<br />
läpi esityksen. Ei ole niin väliä sillä, ovatko kaikki ideat <strong>nu</strong>kketeatteria,<br />
jos jokin on ilmaistavissa mielenkiintoisemmin jollain toisella<br />
tavalla. Keksimisen ilo on niin rajatonta, että hetkittäin jopa toivoisi<br />
yksinkertaisempaa ilmaisua. Tarinan oleellisten vaiheiden jäädessä<br />
tärkeydessä kekseliäisyyden varjoon myös koskettavuuden mahdollisuus<br />
katoaa. Mutta mitä sitten? LaFOoW on ehdottoman ansiokas<br />
opinnäytetyö, nöyrästi ja välittäen tehty.<br />
Ohjaaja Perrine Ferrafiat on saa<strong>nu</strong>t kolmesta tyyliltään hyvin erilaisesta<br />
näyttelijästä koostuvan <strong>ry</strong>hmänsä ihmeen yhteensopivaksi. Erityisesti<br />
tyylilaji tuntuu kuin räätälöidyltä Satu Kivistön maanläheiselle<br />
ja kepeälle, raikkaan hyväntuuliselle hahmolle.<br />
Yksinkertaistava maahanmuuttotarina häviää vertailussa verrattomalle<br />
toteutukselle. Liioittelu on sinänsä toimiva teatterillinen keino,<br />
mutta tässä tapauksessa liioittelu päätyikin toisen – tässä esityksessä<br />
määrittelemättömän - valtion realismiin. Me emme kai elä totalitaarisessa<br />
yhteisössä. Meidän ongelmamme sijaitsevat eri kohdassa.<br />
Tässä mi<strong>nu</strong>a ainakin kiinnostaisi, miten saavuttaa samanlaiset draaman<br />
kierrokset turvautumatta esim. äärimmäisiin poliittisiin tilanteisiin<br />
tai sokeiden byrokraattien pakkovaltaan.<br />
LaFOoW on hyvin ohjaajansa näköinen ja suoraselkäinen tyylien ilotulitus.<br />
Head of the King<br />
Ohjaus: Maëlle Le Gall, Esiintyjät: Glenn Cloarec, Vitalia Samuilova,<br />
Romain Landat<br />
Ohjaaja Maëlle Le Gall näyttää hienosti ja nöyrästi oppimansa opinnäytetyössään<br />
Head of the King. Alussa esityksen ainoa <strong>nu</strong>kkehahmo,<br />
kuningas, pitää muitä täysin otteessaan. Kuningas kuitenkin yllättäen<br />
kuolee, ja riemun jälkeen valloittavan inhimilliseti lipsahdetaan ottamaan<br />
uusi kuningas. Kaikki on yhtä huonosti kuin aikaisemminkin.<br />
Asetelmat, tilanteet, tarkoitukset ja tarina ovat selkeitä läpi koko<br />
esityksen. Sitä on helppo seurata, ja se pysyy kiinnostavana ilman<br />
notkahduksia. Työ<strong>ry</strong>hmän yhteispeli on saumatonta, hyvää teatteria,<br />
ja esiintyjistä on saatu paljon irti. Näyttää siltä, että esiintyjät luottavat<br />
esitykseensä, ja että heidän on hyvä olla näyttämöllä.<br />
Tosin Head of the King loppuu liian pian. Se ei oikeastaan ole edes<br />
ihan kokonainen esitys vaan äärettömän toimiva kehittelyjakso. Asiat<br />
rakentuvat yhä mielenkiintoisempaan suuntaan, kunnes esitys maalaa<br />
kolme pistettä ja loppuu yhtäkkiä vitsiin. Toivottavasti työ<strong>ry</strong>hmällä<br />
on mahdollisuus vielä jatkaa työskentelyä eteenpäin tämän esityksen<br />
kanssa.<br />
Kokonaisuudessaan HotK on selkeää ja perinteistä, huolella, ammattimaisesti<br />
ja raikkaalla otteella tehtyä <strong>nu</strong>kketeatteria.<br />
Kuva Nella Turkki.<br />
Perrine Ferrariat: Like a Fish Out of Water, kuvassa Mila Nirhamo, Satu Kivistö, Mona Krueger, <strong>nu</strong>kenraken<strong>nu</strong>s<br />
Sarune Peciukonyte, ohjaaja ja työ<strong>ry</strong>hmä.
Nukketeatteri 1/2012<br />
37<br />
Arvioita esityksistä<br />
(c) Duda Paiva Company<br />
Duda Paiva Company: Malediction, kuvassa esiintyjät Ederson Rodrigues Xavier (vas.) ja Duda Paiva, <strong>nu</strong>ket Duda Paiva ja Andre Mello.<br />
Pientä ja suurta ajan hermolla<br />
Kahdeksas festivaali Tampereella<br />
Kansainvälinen MUKAMAS-<strong>nu</strong>kketeatterifestivaali<br />
valloitti 7.-12.5.2012<br />
Tampereen jo kahdeksannen<br />
kerran. Tapahtuman teema Pientä,<br />
suurta, tässä ja nyt -esityksiä<br />
lapsille ja aikuisille toteutui viikon<br />
kuluessa erittäin mielenkiintoisesti.<br />
Pääpaino festivaalilla oli aikuisille<br />
suunnatuissa esityksissä, jotka<br />
pureutuivat syvälle ihmismieleen.<br />
Ohjelmistossa oli myös laaja skaala<br />
lapsille suunnattuja <strong>nu</strong>kketeatteriesityksiä.<br />
Avajaisesityksenä nähtiin venäläisen, Ranskassa<br />
asuvan Polina Borisovan GO! Koskettava<br />
sooloesitys kuvasi vanhan naisen<br />
yksinäistä elämäniltaa todella herkästi. Puolinaamio,<br />
tarkka näyttelijäntyö, animoidut<br />
esineet, äänimaailma sekä maalarinteipillä<br />
luodut hahmot ja visiot leikkasivat teräviä<br />
muistikuvia ihmiselämän koko kaaresta.<br />
(C)Theatre HAND&WERK<br />
Theatre HAND&WERK: Die Legend vom Wilhelm<br />
Tell, näyttelijä: Christine Müller, lavastus ja<br />
puvustus: Grit Wendicke.<br />
Hollantilaisen DudaPaivaCompanyn esitys<br />
Malediction oli surrealistinen, nykytanssia,<br />
<strong>nu</strong>kke- ja esineteatteria yhdistävä suuren<br />
näyttämön esitys, kertoi väkevästi vihasta,<br />
kateudesta, identiteetistä ja seksuaalisuudesta.<br />
Kaksi todella taitavaa tanssija-<strong>nu</strong>kettajaa<br />
loihti vihreän hirviönaisen eloon ruumiinavauspöydältä<br />
ja kamppaili sen kanssa<br />
luoden irtoraajoilla ja päillä, aukirullautuvilla<br />
kasvoelementeillä sekä jättimäisellä tanssijaa<br />
kuristavalla kädellä hyvin vaikuttavia<br />
visioita ja olentoja. Brasiliasta kotoisin olevan<br />
Duda Paivan intensiteetti ja heittäytyminen<br />
ovat aivan omaa luokkaansa sekä tanssijana<br />
että <strong>nu</strong>kketeatterin uudistajana.<br />
Turusta saapu<strong>nu</strong>t Sixfingers Teatteri edusti<br />
suomalaisen nyky<strong>nu</strong>kketeatterin kärkeä, joka<br />
tutkii <strong>nu</strong>kke-, esine- ja käsiteatterin mahdollisuuksia.<br />
Palkintoja ja ylistystä niittänyt<br />
Golema<strong>nu</strong>al esitettiin Tampereella osuvasti<br />
Tutkivan teatterityön keskuksessa, jonka<br />
pienessä salissa yleisö seurasi herpaantumatta<br />
viittomakielellä kommunikoivaa<br />
muurahaistutkijaa ja hänen sekoamistaan<br />
käsien riistäytyessä yhä villimmäksi yltyvään<br />
ilmaisuun. Yksilön ja kollektiivin alitajunnasta<br />
kumpuavat maagiset visiot syntymästä ja<br />
kuolemasta luotiin taiturimaisella käsiteatterilla,<br />
jonka Ishmael Falke, Maiju Tainio ja<br />
Elina Puupponen hallitsevat. Johanna Latvalan<br />
mestaroima valo- ja äänitekniikka olivat<br />
saumaton osa esityksen maagista koko-
38<br />
Nukketeatteri 1/2012<br />
naisuutta.<br />
Saksasta saapu<strong>nu</strong>t Christine Müller puolestaan<br />
pureutui 1300-luvun sveitsiläiseen sankariin<br />
Wilhelm Telliin. Sooloesityksessään<br />
hän purki myyttiä ja kliseitä nostaen tarinan<br />
keskiöön legendasta syrjäytettyjä kansanihmisiä.<br />
Visuaalisina peruselementteinä olivat<br />
turisteille jaettavat muovipussit kliseisine<br />
järvimaisemineen ja valkoisesta paperisilpusta<br />
puristetut jätepaalit. Robustisesti veistetyt<br />
puu-ukot ja -akat nousivat toimijoiksi<br />
kuin myös legoukkelit ja fondyytikut. Müller<br />
ylsi vimmaiseen menoon kertoessaan julmaa<br />
tarinaa, jonka hän keri auki suvereenisti.<br />
Kostroman <strong>nu</strong>kketeatterilaisten esittämä<br />
Tshehovin Karhu sen sijaan uuvutti katsojansa<br />
umpivenäläisellä pitkä dialogillaan. Mutta<br />
vanhan talon detaljoitu pienoislavastus<br />
puutarhalampineen sekä hienot tankomarionetit<br />
ja taitava <strong>nu</strong>kettaminen pelastivat esityksen,<br />
joka ehkä olisi parhaiten toteutu<strong>nu</strong>t<br />
draamateatterina.<br />
Tampereen Keskustorille pystytetty Metsänpeitto<br />
sen sijaan oli lumoava sukellus sanattomaan,<br />
pienimuotoiseen <strong>nu</strong>kke- ja esineteatteriin.<br />
Katsojat kurkkivat huovutetun<br />
pikkujurtan uumeniin kaksi kerrallaan. Erika<br />
Aallon, Ninni Finbergin ja Emma Golnickin<br />
luomat miniatyyrietydit säteilivät maagista<br />
suhdetta luontoon ja veivät katsojat metsän<br />
peittoon keskellä suurkaupungin hälyä.<br />
Täysin toisenlaiseen maailmaan tempaisi<br />
tshekkiläisen Drak-teatterin iloittelu Flying<br />
Babies, jossa kolme vaavia lähtivät seikkailemaan<br />
karanneiden ilmapallojen perään.<br />
Kuva: Patrick/Grass<br />
Teatteri Mukamas: @Hannah, kuvassa näyttelijät Henrika Nieminen ja Erika Aalto.<br />
Esityksessä oli hulvatonta huumoria, menoa<br />
ja meininkiä, johon yleisökin sai osallistua<br />
jättiläisilmapalloa katsomossa pompotellen.<br />
Näyttelijät tekivät parhaansa kummissa<br />
pömppöpuvuissaan ja -päähineissään, mutta<br />
<strong>nu</strong>kketeatteriksi en tätä esitystä nimittäisi,<br />
vaikka lavaste-elementtejä sinänsä käytettiin<br />
välillä kekseliäästi animoidenkin.<br />
Nukketeatteri on ilmiselvästi Drakissa liudentu<strong>nu</strong>t<br />
ja painopiste on siirtynyt näyttelijäntyöhön.<br />
Sama oli huomattavissa Mukamaksen<br />
omissa festivaaliesityksissä Hölmöläiset<br />
ja @Hannah, joissa <strong>nu</strong>ketusta oli melkoisen<br />
vähän näyttelijäntyöhön painottuvassa ilmaisussa.<br />
Mukamas on kuitenkin hyvin ajan<br />
hermolla ja pureutuu esityksellään @Hannah<br />
tietokonemaailmaan uppoutumiseen.<br />
Kymmenvuotias Hannah huomaa tarinassa,<br />
(C) Costroma Region Puppet Theatre<br />
Kostroma Puppet Theatre: The Bear, <strong>nu</strong>ket ja lavastus: Victor Nikonenko.
Nukketeatteri 1/2012<br />
39<br />
että oikeiden ihmisten välinen ystävyys on<br />
tärkeintä ja myös oma lutuinen nallekarhu,<br />
jota Heikki Kuusela esitti suorastaan camptyylillä.<br />
Hölmöläisissä Mukamaksen näyttelijät<br />
säkenöivät live-musiikilla ja letkeällä ilmaisullaan.<br />
Vanhan liiton <strong>nu</strong>kke<strong>nu</strong>ketusta sen sijaan tarjosi<br />
Teatteri Hevosenkenkä tulkinnallaan<br />
Saapasjalkakissasta, jonka Markku Arokanto<br />
oli käsikirjoitta<strong>nu</strong>t ja ohjan<strong>nu</strong>t veijarikomediaksi.<br />
Nukketeatteri Sampon Musiikkia<br />
matkalaukussa oli mukaansa tempaava konserttiesitys,<br />
jossa Törö-possu ja Viuhu-hiirulainen<br />
seikkailivat svengaavan musiikin ja<br />
laulun säestyksellä.<br />
Harrastaja<strong>nu</strong>kketeattereitakin nähtiin festivaalilla:<br />
Haiharan <strong>nu</strong>kketeatterin Kiinalainen<br />
kissa perustui Mika Waltarin teokseen<br />
ja kohta 40-vuotias kirjasto<strong>nu</strong>kketeatteri Nirunaru<br />
esitti Eduard Uspenskin hauskan Fedja-setä,<br />
kissa ja koira vilpittömällä asenteellaan.<br />
Kaiken kaikkiaan Mukamas-festivaali näytti,<br />
kuinka laajalla skaalalla <strong>nu</strong>kke- ja esineteatteri<br />
nykyään toteutuu. Ja yleisö tykkäsi kuin<br />
hullu puurosta: festivaaliesitysten täyttöaste<br />
oli peräti yli 80 % eli tupa oli täynnä sekä<br />
Mukamaksen kotinäyttämöllä Pispalassa että<br />
Hällä-näyttämöllä keskustassa. Festivaali<br />
toimi myös tärkeänä kohtauspaikkana alan<br />
ammattilaisille ja harrastajille, jotka ehtivät<br />
hyvin aikataulutetun tapahtuman aikana<br />
tavata ja keskustella elämästä ja taiteesta<br />
eli pääasiassa <strong>nu</strong>kketeatterista. Työn sankareita<br />
festivaalilla olivat kaikki mukamaslaiset,<br />
jotka aamuvarhaisesta myöhään yöhön<br />
uurastivat tekniikassa, muonituksessa, kuljetuksissa,<br />
organisoinnissa, lippukassalla ja<br />
näyttämölläkin säteillen aitoa lämpöä sekä<br />
<strong>nu</strong>kketeatteritaiteeseen että kohtaamilleen<br />
ihmisille. Tästä antoi krediittiä myös Tampereen<br />
kulttuuritoimenjohtaja Jaakko Masonen<br />
puheessaan kaupungin vastaanotolla. Seuraava<br />
Mukamas-festivaali on kahden vuoden<br />
kuluttua, tavataan siis vuonna 2013 viimeistään!<br />
Maiju Tawast<br />
(C)Nukketeatteri Nirunaru (C)Drak Theatre (C)Polina Borisova<br />
Polina Borisova: Go!<br />
Drak Theatre: The Flying Babies<br />
Nukketeatteri Nirunaru: Fedja-setä, kissa ja koira
40<br />
Nukketeatteri 1/2012<br />
Kirjat<br />
Suomalaisen <strong>nu</strong>kketeatterikirjallisuuden<br />
satoa<br />
Suomalainen <strong>nu</strong>kketeatterikirjojen pieni mutta laadukas<br />
kerho on saa<strong>nu</strong>t lisää tulokkaita. Viime vuoden<br />
lopulla ilmestyi Ishmael Falken kirjoittama Keppi,<br />
porkkana ja musta laatikko – käyttäjän opas nyky<strong>nu</strong>kketeatteriin.<br />
Maaliskuussa julkistettiin Hoksnokka – Kirsti<br />
Huuhkan <strong>nu</strong>kenraken<strong>nu</strong>sohjeita.<br />
Sixfingers Theatren julkaisema tarjoaa pilke silmäkulmassa lukijalle<br />
avaimia tulkita ja tehdä nyky<strong>nu</strong>kketeatteria. Kirja esittelee, miten<br />
saada kiinni nyky<strong>nu</strong>kketeatterin alkeista yksinkertaisilla harjoitus<strong>nu</strong>keilla<br />
tai vaikka pelkillä käsillä. Kirjassa pohditaan <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
olemusta syvemminkin, mutta se sisältää myös runsaasti yksinkertaisia<br />
ja hauskoja harjoituksia.<br />
Falke kirjoitti kirjan alun perin englanniksi, nimellä Carrots, Sticks<br />
and Black Box – A Guide for the Practise of Contempora<strong>ry</strong> Puppet<br />
Theatre. Kirja julkaisiin samaan aikaan sekä englannin että suomen<br />
kielellä. Suomeksi kirjan on kääntänyt Maiju Tainio. Molempia teoksia<br />
komistaa Johanna Latvalan kuvitus.<br />
Toinen lähiaikoina ilmestynyt <strong>nu</strong>kketeatterikirja on vastikään edesmenneen<br />
<strong>nu</strong>kketeatteritaiteilija Kirsti Huuhkan <strong>nu</strong>kenraken<strong>nu</strong>sohjeisiin<br />
pohjautuva opaskirja Hoksnokka. Kirjan ovat koonneet ja kirjoittaneet<br />
Teija Muurinen, Timo Väntsi ja Sari Witting, ja kustanta<strong>nu</strong>t<br />
teatterialan kirjoihin erikoistu<strong>nu</strong>t Draamatyö. Kirjan materiaalia on<br />
koottu vuodesta 2009 saakka, ja Kirsti Huuhka oli itsekin lähes loppuun<br />
saakka mukana kirjan materiaalin kokoamisessa.<br />
Hosknokan raken<strong>nu</strong>sohjeet on valittu sen perusteella, että niitä on<br />
helppo toteuttaa ja soveltaa esim. lasten kanssa. Mutta konsteja voi<br />
soveltaa myös ammattiesityksiin. Kirsti Huuhka oli materiaalin kierrättäjä<br />
ja niksien keksijä, ja näitä keinoja esitellään kirjan sivuillakin.<br />
Kirjassa on myös lyhyt esittely Kirsti Huuhkan runsaasta tuotannosta<br />
ja elämä<strong>nu</strong>rasta.<br />
Teosta Keppi, porkkana ja musta laatikko voi tiedustella osoitteesta<br />
web@sixfingerstheatre.com<br />
Hoksnokkaa voi tiedustella kustantajalta osoitteesta<br />
draamatyo@kolumbus.fi<br />
UNIMA vaihtoi pankkia,tarkista tili<strong>nu</strong>mero<br />
<strong>Suomen</strong> UNIMAn toimisto muutti viime vuonna Oulusta Helsinkiin,<br />
ja tänä keväänä on myös yhdistyksen tili vaihdettu Helsingin<br />
Osuuspankkiin. Alkuvuodesta jäsenmaksunsa maksaneiden jäsenmaksut<br />
ovat menneet vielä vanhalle tilille, mutta jos si<strong>nu</strong>lla on<br />
vielä jäsenmaksu maksamatta, niin tarkista, että ne menevät uudelle<br />
tilille.<br />
Uusi tili<strong>nu</strong>mero on: FI88 5722 4120 1385 63, OKOYFIHH, Helsingin<br />
Osuuspankki.<br />
Jos maksussa on epäselvyyksiä, niin ota yhteyttä järjestösihteeri<br />
Arja Hokkaseen, unimafinland@gmail.com, puh. 046 811 4024.
Nukketeatteri 1/2012<br />
41<br />
Muistamme<br />
Kuva: Inkeri Huuhka<br />
Suomalaisen <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
ura<strong>nu</strong>urtaja Kirsti Huuhka<br />
Nukketeatteritaiteilija Kirsti Huuhka kuoli 12. tammikuuta 2012<br />
Salon sairaalassa. Paimiolainen Kirsti Huuhka, omaa sukua Heikinheimo,<br />
kuului suomalaisen <strong>nu</strong>kketeatterin ura<strong>nu</strong>urtajiin. Hän<br />
vaikutti alalla yli kolmekymmentä vuotta <strong>nu</strong>kenrakentajana, käsikirjoittajana,<br />
ohjaajana ja kouluttajana. Ennen kaikkea Kirsti<br />
Huuhka muistetaan viehättävistä ja humoristisista <strong>nu</strong>keista, joita<br />
hän rakensi ammatti- ja harrastajanäyttämöille ympäri maata.<br />
Kirsti Huuhka oli tuottelias ja kekseliäs taiteilija, joka oli koko<br />
ajan tutkimusretkellä kehittäessään uusia <strong>nu</strong>kketekniikoita. Hän<br />
oli myös kierrättäjä, joka osasi hyödyntää mitä vain materiaalia<br />
<strong>nu</strong>kkeihinsa.<br />
Kirsti Huuhka syntyi papin tyttärenä 22.4.1921, ehti kokea sodan<br />
lottana ja kasvatti neljä lasta suuren maatalon emäntänä. Taide ja<br />
luovuus kulkivat koko ajan mukana arjen töissä ja harrastuksissa.<br />
Hän välitti sadun ja luovuuden maailman omille lapsilleenkin monin<br />
tavoin vaikkapa kattamalla pöydän satuhenkisesti, tekemällä<br />
lumiveistoksia sekä kuvittamalla ja kirjoittamalla tarinoita erilaisista<br />
satuhahmoista. Nukketeatterin Huuhka löysi 1970-luvulla,<br />
jolloin hän osallistui Nukketeatteri Vihreän Omenan kursseille.<br />
Niistä hän sai sysäyksen ammattiuralle.<br />
Kirsti Huuhka kiersi ahkerasti maakunnissa perehdyttämässä <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
saloihin aikana, jolloin <strong>nu</strong>kketeatteria opittiin Suomessa<br />
kokeilemisen, erehtymisen ja onnistumisen kautta. Huuhkan<br />
aktiivisin aika <strong>nu</strong>kketeatteritaiteilijana ajoittui 1970-luvulta<br />
1990-luvulle, mutta hän suunnitteli <strong>nu</strong>kkeja ja koulutti aivan viimeisinä<br />
vuosinaankin.<br />
Monessa yhteydessä Kirsti Huuhka puhui, kuinka lasta tulee kunnioittaa<br />
ja kuunnella. Lasta ei saa aliarvioida teatterin katsojana.<br />
Hän korosti esiintyvän taiteilijan vastuuta lapsiyleisön edessä.<br />
Esiintyjän on luotava luottamuksen ilmapiiri, lasten oikeudentajua<br />
on kunnioitettava, tarinalla on oltava hyvä päätös ja pahan<br />
on, vaikka komiikan kautta, saatava palkkansa. Huuhkan mielestä<br />
teatteri<strong>nu</strong>kella on valtavat mahdollisuudet osoittaa, kuinka pienikin<br />
pärjää. Lasten empatiakyvyn tukeminen oli Kirsti Huuhkan<br />
mielestä teatterin tärkeimpiä tehtäviä.<br />
Kirsti Huuhka rakensi <strong>nu</strong>kkeja myös aikuisten <strong>nu</strong>kketeatteriesityksiin.<br />
Vuonna 1982 vaasalainen Teatteri Peukalopotti ja Vaasan<br />
Kaupunginteatteri tarttuivat Edith Piafin elämästä kertovaan<br />
näytelmään, ja Kirsti Huuhka valmisti esityksen <strong>nu</strong>ket ja lavastuksen.<br />
Piaf onkin jäänyt merkittäväksi virstanpylvääksi Huuhkan<br />
uralle ja myös suomalaisen <strong>nu</strong>kketeatterin historiaan. Simeon<br />
Rabinowitschin ohjaama esitys kiersi festivaaleja ja kahmi<br />
palkintoja.<br />
Toinen merkittävä Kirsti Huuhkan työ on Nukketeatteri Vihreän<br />
Omenan esitys Satulangat vuonna 1988. Se oli teatterin eniten<br />
esitetty näytelmä kautta aikain. Huuhkan <strong>nu</strong>kkeja nähtiin myös<br />
televisiossa 1990-luvun alussa TV1:n lastenohjelmissa Lentopostia<br />
sekä Akka ja sika. Huuhkan <strong>nu</strong>kkeja on ollut monissa paikoissa<br />
esillä, mm. Wäinö Aaltosen museossa vuonna 1988. Osa Huuhkan<br />
<strong>nu</strong>keista on tallessa <strong>Suomen</strong> Teatterimuseossa, osa Nukketeatteritalo<br />
Nuketterissa Salon Perniössä.<br />
Kirsti Huuhka korosti, että <strong>nu</strong>kketeatterin käsikirjoittajan tärkein<br />
avu on voimakas toiminnallinen, visuaalinen mielikuvitus.<br />
”Älä kerro asioita, anna niiden tapahtua”. Tämä <strong>nu</strong>kenrakentaja<br />
Kirsti Huuhkan usein toistama neuvo <strong>nu</strong>kketeatterista ja <strong>nu</strong>keilla<br />
näyttelemisestä on viisas ja olennainen tämän päivän <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
tekijöillekin.<br />
Kirsti Huuhka tullaan muistamaan paitsi taitavana <strong>nu</strong>kenrakentajana<br />
niin myös innostavana ja kan<strong>nu</strong>stavana kouluttajana. Huuhka<br />
oli säkenöivä puhuja ja säteilevä persoona, jonka positiivinen<br />
elämänasenne ei hiipu<strong>nu</strong>t koskaan.<br />
Timo Väntsi<br />
Teija Muurinen<br />
Inkeri Huuhka
42<br />
Nukketeatteri 1/2012<br />
KOLUMNI<br />
Palsta suomalaisen <strong>nu</strong>kketeatterin tekijälle.<br />
Palstalla vuorottelevat UNIMAn hallituksen jäsenet.<br />
Marionetit, onko niitä vielä?<br />
Mi<strong>nu</strong>n piti alun perin kirjoittaa <strong>nu</strong>kketeatterin harrastajien kanssa työskentelystä läänintaiteilijana täällä<br />
Itä-Suomessa. Tulin kuitenkin toisiin aatoksiin, en sen takia etteikö siitä voisi kirjoittaa, vaan koska omat<br />
ajatukset ovat viime viikkojen aikana kulkeutuneet muualle. Marionetteihin.<br />
Tänä vuonna omassa työssäni marionetit tulevat saamaan aika suuren roolin mi<strong>nu</strong>n omassa työssäni. Sen<br />
verran olen huoman<strong>nu</strong>t, ettei marionetteja enää kauheasti esityksissä näy, miksi? Loppujen lopuksi marionetit<br />
antavat oikein tehtynä jo heti esittäjälle monia valtteja käteen. Niissä on iso ripaus <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
taikaa ja valloittavuutta jo itsessään. Muistan kun olin työharjoittelussa Tukholmassa Marionet museetissa,<br />
niin Michael Meschke sanoi että: ’Kun marionetti on tehty oikein, niin se tekee 50 % taiteilijan työstä jo<br />
omalla olemuksellaan’. Oikeastaan niitä käyttämällä voisi siis päästä jopa helpommalla, niinkö.<br />
Tässä on nyt muutamia mutu-ajatuksia, miksi marionetteja ei tahdota käyttää. Ne ovat haastavia rakentaa<br />
ja liikuttaa pitkin lavaa? Niitä pitää opetella käyttämään ja ei ole aikaa? Ristikko on vaikea rakentaa ja myös<br />
narujen laittaminen paikalleen on vaikeaa? Nivelten ja <strong>nu</strong>ken jäsenten pitää olla juuri oikean mittaisia, sekä<br />
nivelten pitää toimia hyvin? Kuinka moni vastasi näihin kysymyksiin kyllä? Kuinka moni on rakenta<strong>nu</strong>t marionetin<br />
jonkun ohjeistuksella? Kuinka moni on kysynyt neuvoa pattitilanteisiin?<br />
Ehkä ennemminkin pitäisi kysyä, että milloin olet nähnyt marionettiesityksen ja tunte<strong>nu</strong>t, että jotain tuollaista<br />
pitäisi tehdä.<br />
Tätä kolumnia kirjoittaessa mi<strong>nu</strong>lle alkaa hiipiä epävarmuus. Onko aika sittenkin jo mennyt ohi marioneteista?<br />
Kääntävätkö ammattilaiset ja harrastajat selkänsä marioneteille niiden teknisyyden takia ja/tai<br />
sen vuoksi, ettei ne sytytä enää. Mieluummin tehdään laatoilla, hiekalla tai naruilla esityksiä, koska se on<br />
oivaltavaa ja haastavaa, sekä tuo jotakin uutta pöydälle joka kerta. Vai onko ongelma esimerkiksi siinä että<br />
marionetti tarvitsee niin suuren roolin lavalla, sen kanssa on vaikeaa esiintyä itse, koska vähintään toinen<br />
käsi pitää olla kiinni ristikossa.<br />
Ihan vain ajatuksena, että voisiko marionettejakin mahdollisesti käsitellä jollain muulla tavalla, kuin pelkästään<br />
ristikosta? Voisiko marionetteja rakentaa hiekasta? Mikä se marionetti oikeastaan on!? Ensimmäiset<br />
”marionetit” olivat sellaisia, jotka roikkuivat narussa mikä oli kiinnitetty esiintyjän jalkaan ja tolppaan, ja<br />
sitä sitten liikuteltiin <strong>ry</strong>tmikkäästi jalan avulla. Vieläkin on olemassa marionetteja, joilla ei ole ollenkaan<br />
edes ristikkoa.<br />
Olennainen asia on siis naru, maa/lattia, <strong>nu</strong>kke ja esiintyjä. Tähän<br />
yhtälöön pitää vielä lisätä ripaus mielikuvitusta ja siitä voisi syntyä<br />
taas jotain uutta ja kivaa. Monimutkaiset ja tekniset lähtökohdat eivät<br />
välttämättä ole niitä ensimmäisiä asioita mihin kannattaa keskittyä, kun<br />
aloittaa marionetteihin tutustumisen. Ihan ’ FYI’, kun etsii wikipediasta<br />
tietoa sanalla marionette, niin sieltä tulee vastaan tämmöinen lause.<br />
”Kreikan kielessä sana ’<strong>nu</strong>ket’ tarkoittaa narun vetäjää.” (vapaasti<br />
kääntäen). Jos tästä pitäisi tehdä jonkinlainen loppu kaneetti, niin olkoon<br />
se tällainen. Marionetit ovat aika tärkeä osa <strong>nu</strong>kketeatteri taidetta,<br />
ja <strong>nu</strong>ken manipulaatiota. Pohja, jonka päällä seisotaan ja josta voi<br />
ammentaa myös uusia ajatuksia ja johon voi tukea isojakin unelmia.<br />
Toivotan lukijoille hyvää kokeilujen täyteistä kesää.<br />
Aapo Repo
Nukketeatteri 1/2012<br />
43<br />
Kirjastonhoitaja haussa<br />
<strong>Unima</strong>n<br />
järjestösihteerin palsta<br />
Tervehdys uudelta jäsensihteeriltänne / tiedottajaltanne!<br />
<strong>Suomen</strong> <strong>Unima</strong> uudistaa ulkoasuaan ja viestintäänsä. Kesän aikana yhdistykselle<br />
laaditaan uudet, informatiiviset verkkosivut ja otamme myös Facebookin<br />
käyttöön. Näin jäsenet voivat jättää ilmoituksia ja tavoittaa muut jäsenet viiveettä.<br />
Tiedonvälitys siis nopeutuu. Jatkamme toki myös lehdessä ilmoitusten<br />
julkaisemista ja lähetämme sähköpostitse jäsenkirjeitä. Viestintämuodot vain<br />
monipuolistuvat.<br />
Myös <strong>Unima</strong>n kirjasto on uudistumassa. Olemme saaneet huomattavan määrän<br />
kirjoja lahjoituksena Ulla Raitahalmeelta (Suurkiitos!) ja näin on syntynyt tarve<br />
järjestää kirjasto uuteen uskoon. Kirjat tullaan vuoden aikana luokittelemaan<br />
aiheen mukaisesti, ja kun työ on valmis, kirjastoluettelo laitetaan verkkosivuille.<br />
Tällä hetkellä nimikkeitä on yli 200. Kirjojen lisäksi aineistossa on<br />
<strong>lehti</strong>ä sekä näyttely- ja festivaalijulkaisuja. Yhdistyksen kansainvälisen taustan<br />
mukaisesti kirjaston aineisto on hyvin kansainvälistä, mutta hyllystä löytyvät<br />
myös kotimaiset uutuudet, mm. Hoksnokka - Kirsti Huuhkan <strong>nu</strong>kenraken<strong>nu</strong>sohjeita<br />
sekä Keppi, porkkana ja höyhen - käyttäjän opas nyky<strong>nu</strong>kketeatteriin.<br />
<strong>Suomen</strong> UNIMAn järjestösihteeri<br />
Arja Hokkanen,<br />
email: unimafinland@gmail.com<br />
Kirjaston käyttö on ollut tähän asti hyvin vähäistä. Syynä lienee osaltaan pieni<br />
kokoelma ja toisaalta lainaamisen hankaluus. Lainaustoiminnan ja aukioloaikojen<br />
kehittäminen onkin nyt edessä. Olisi hienoa, jos kirjasto olisi avoinna<br />
säännöllisesti yhtenä iltana viikossa. Haluaisitko sinä <strong>ry</strong>htyä <strong>Unima</strong>n kirjastonhoitajaksi?<br />
<strong>Unima</strong>n taloudelliset resurssit ovat pienet, mutta jäsenkunnassamme on valtava<br />
osaamisen potentiaali. Ota yhteyttä, jos haluat olla mukana kehittämässä<br />
toimintaa!<br />
Arja<br />
SEURAAVA NUMERO ILMESTYY<br />
SYKSYLLÄ 2012<br />
Suuri KIITOS jälleen tämän <strong>nu</strong>meron tekoon osallistuneille kirjoittajille, materiaalin<br />
toimittajille ja kuvaajille.<br />
NUKKETEATTERI-lehden suraava <strong>nu</strong>mero ilmestyy marraskuussa 2012.<br />
Lähetä materiaali 1.10.2012 mennessä osoitteeseen<br />
<strong>nu</strong>kketeatteri<strong>lehti</strong>@gmail.com tai unimafinland@gmail.com<br />
Valokuvien koko vähintään 1 Mt.<br />
Liitä mukaan kuvaajan nimi, kuvassa olevien henkilöiden nimet sekä esityskuvissa<br />
tiedot esityksestä (nimi, ohjaaja, teatteri, <strong>nu</strong>kenrakentaja).<br />
Jos haluat neuvoja juttujen tai muun materiaalin kokoamisessa, niin ota yhteyttä<br />
päätoimittaja Timo Väntsiin<br />
puh 0400 691757, email: vantsi@gmail.com.<br />
Mukavaa kesää!<br />
terveisin<br />
NUKKETEATTERI -lehden toimitus
44<br />
Nukketeatteri 1/2012<br />
Tule opiskelemaan itsellesi<br />
puuttuva ammattitutkinto<br />
tai suuntaa uudelle, inspiroivalle uralle!<br />
TEATTERIALAN<br />
AMMATTITUTKINTO<br />
Osaamisalana <strong>nu</strong>kketeatteri<br />
Koulutus on suunnattu teatterin, <strong>nu</strong>kketeatterin,<br />
kuvataiteen tai tanssin ammattilaisille,<br />
kasvatusalalla toimiville sekä muille <strong>nu</strong>kketeatteria<br />
tai teatteria harrastaneille. Tutkinto<br />
antaa si<strong>nu</strong>lle valmiudet käyttää <strong>nu</strong>kketeatteria<br />
työssäsi taiteen, kulttuurin, opetuksen<br />
ja taidekasvatuksen alueilla.<br />
Teatterialan ammattitutkinnon koulutus<br />
järjestetään Koulutuskeskus Agricolassa<br />
Pieksämäellä ja Nukketeatterikeskus Poijussa<br />
Helsingissä.<br />
Monimuotoinen tutkintoon valmistava<br />
koulutus alkaa <strong>nu</strong>kketeatterikasvatuksen<br />
kurssilla 30.8–31.8. ja tutkinnon johdantokurssilla<br />
1.9. Voit ilmoittautua suorittamaan<br />
tutkintoa myös ilman koulutusta.<br />
Halutessasi voit suorittaa myös osatutkinnon<br />
tai hakeutua opiskelijaksi yksittäisille<br />
kursseille, mikäli tilaa on.<br />
Teatterialan ammattitutkinnon<br />
osiot ovat<br />
• teatterialan kaikille yhteinen ammattitaito<br />
• teatterin tuotanto- ja taiteellinen prosessi<br />
• <strong>nu</strong>kketeatterin yhteinen ammattitaito<br />
Ja suuntautumisvaihtoehdot<br />
• <strong>nu</strong>kketeatterikasvatus<br />
• teatteri<strong>nu</strong>ken valmistus<br />
Kysy LIsää<br />
AINUTLAATUIsEsTA<br />
KOULUTUKsEsTA!<br />
Marja-Liisa Lintunen<br />
p. 040 351 1625<br />
marja-liisa.lintunen@kkagricola.fi<br />
www.kkagricola.fi/<strong>nu</strong>kketeatteri
Change language