Suomen Unima ry:n lehti - Unima.nu
Suomen Unima ry:n lehti - Unima.nu
Suomen Unima ry:n lehti - Unima.nu
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
NUKKE-<br />
TEATTERI 2/2011<br />
<strong>Suomen</strong> <strong>Unima</strong> <strong>ry</strong>:n <strong>lehti</strong><br />
Union International de la Marionnette
2<br />
Nukketeatteri 2/2011<br />
NUKKETEATTERI 2/2011<br />
TÄSSÄ NUMEROSSA<br />
Sisällysluettelo 2<br />
Pääkirjoitus 3<br />
Jacques Trudeau vieraili Oulussa 4<br />
Turun <strong>nu</strong>kketeatterille oma kalenteri 5<br />
Nukketeatteri Tukholmassa 6<br />
Näyteikkuna suomalaiseen <strong>nu</strong>kketeatteriin 10<br />
Vierailu-uutisia 11<br />
Orkestar Strada 12<br />
Kirja-uutisia 13<br />
Nukketeatteri Kepponen 14<br />
Nukketeatteri Punahilkka 16<br />
Kuklantida 2011 Petroskoissa 18<br />
Nukketeatteri Olipa kerran... 20<br />
Baltic Sea countries festival 22<br />
NEECPA 26<br />
TIP Fest 27<br />
Mikromatathon 28<br />
DOGVILLE Lappeenrannassa 30<br />
Arvioita esityksistä: Teater Treff Tallinnassa 31<br />
Arvioita esityksistä: Abduction of Europa 34<br />
Arvioita esityksistä: Jos aistit, niin oivallat! 35<br />
Kymmenen pientä <strong>nu</strong>kettajaa. Testaa kuka olet! 36<br />
Järjestösihteerin palsta: Johanna Uusiranta 39<br />
Kuva: Juhani Joensuu, NT Punahilkka<br />
Jacques Trudeau<br />
UNIMAN PÄÄSIHTEERI<br />
VIERAILI OULUSSA<br />
SIVU 4<br />
HARRASTAJAT<br />
TAIPUVAT MONEEN<br />
SIVU 14<br />
Dockteaterverkstan: A Special Day at Larsson´s Storehouse.<br />
TIP FEST TARJOILEE<br />
HERKKUJA KAAMOKSEEN<br />
SIVU 27<br />
OLETKO VENKO<br />
VAI EXPRESSO?<br />
SIVU 36
Nukketeatteri 2/2011<br />
3<br />
PÄÄKIRJOITUS<br />
8. MARRASKUUTA 2011<br />
Oulu 2016: ihan mahdollista!<br />
SUOMEN UNIMA RY<br />
Puheenjohtaja:<br />
Teija Muurinen<br />
Varapuheenjohtaja:<br />
Marja Susi<br />
varajäsen: Pia Kalenius<br />
Hallituksen jäsenet:<br />
Kati-Aurora Kuuskoski<br />
varajäsen: Roosa Halme<br />
Riku Laakkonen<br />
varajäsen: Aapo Repo<br />
Timo Väntsi<br />
varajäsen: Ilpo Mikkonen<br />
Järjestösihteeri:<br />
Johanna Uusiranta<br />
Kansainvälisen UNIMAn<br />
edustajisto:<br />
Katriina Andrianov<br />
Janne Kuustie<br />
Kati-Aurora Kuuskoski<br />
Oulu kaupunki, UNIMA ja Nukketeatteri Akseli Klonk ovat hakemassa vuoden 2016 suurtapahtumaa,<br />
UNIMAn kongressia ja festivaalia. Toteutuessaan se toisi suomalaisen ja pohjoismaisen<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin maailman valokiilaan. Ouluun virtaisi satoja <strong>nu</strong>kketeatteripäättäjiä ja tuhansia<br />
<strong>nu</strong>kketeatterikatsojia ympäri maailmaa.<br />
UNIMAn festivaalit ja kongressi ovat kuin <strong>nu</strong>kketeatterialan olympialaiset. Järjestämisvuorosta<br />
keskustellaan, kisataan, äänestetään ja joku ne lopulta aina saa. Maan tuntemattomuus<br />
maailmanlaajuisessa <strong>nu</strong>kketeatterikentässä ei ole este tapahtuman saamiselle. Kuka tiesi jotain<br />
Kroatian <strong>nu</strong>kketeatterista ennen kuin siellä pidettiin festivaali 2004? Sitä paitsi Suomi on<br />
ollut aktiivinen UNIMA-jäsen jo kauan, ja suomalaisen <strong>nu</strong>kketeatterin noste on kova maailmalla.<br />
UNIMA-vaikuttajia on ollut jo useita vuosikymmeniä, ja yhteydet kentälle ovat kunnossa.<br />
Pohjoismailla voi olla hyvä asema ensi kesänä Kiinassa, jossa päätetään vuoden 2016 tapahtumapaikka.<br />
UNIMAn pääsihteeri Jacques Trudeau politikoi Oulussa käydessään viisaasti antamatta<br />
liikoja lupauksia. Mutta myönteistä palautetta tuli: Oulu sopisi vallan mainiosti tapahtuman<br />
pitopaikaksi. Se olisi myös ensimmäinen UNIMAn kongressi Pohjoismaissa, mikä on<br />
vahva valtti.<br />
Oululla voi olla äänestyksessä hyvä asema. Kilpakumppanit, Venäjä Jekaterinburg ja Espanjan<br />
San Sebastian ovat jo tuttuja kongressipaikkoja tai ainakin -maita. Saattaa olla, että pohjoismainen<br />
eksotiikka vetoaa äänestäjiin.<br />
Pallo on nyt hakijoilla. Hakijatahojen on saatava sitoutettua kenttäväki tapahtuman taakse,<br />
löydettävä rahoitus ja aloitettava suunnitelmat NYT. Vaikka tapahtumaan on vielä yli neljä<br />
vuotta. Oulu 2016 on ihan mahdollinen!<br />
…<br />
Nukketeatteri on verraton harrastus. Tässä Nukketeatteri-lehdessä esitellään suomalaista harrastaja<strong>nu</strong>kketeatterikenttää.<br />
Ammattilaiskentällä usein unohtuu, että Suomessa on lukuisa<br />
määrä harrastuksenaan <strong>nu</strong>kketeatteria tekeviä <strong>ry</strong>hmiä, joiden todellista lukua ei tiedä kukaan.<br />
Ryhmillä on kunnianhimoa, intoa ja tekemisen meininkiä. Ja usein myös paikallinen,<br />
innokas yleisö.<br />
UNIMAn tehtäviin kuuluu myös harrastajakentän esilletuominen ja tukeminen. Miten se tapahtuisi<br />
vielä paremmin? Omia festivaaleja, tiedotusta, koulutusta, ammattilaisapua. Ideoita<br />
otetaan kernaasti vastaan.<br />
Timo Väntsi<br />
päätoimittaja<br />
NUKKETEATTERI<br />
nro 2/2011<br />
ISSN-L 1799-0521<br />
ISSN 1799-0521<br />
Julkaisija: <strong>Suomen</strong> <strong>Unima</strong> r.y.<br />
Hallituskatu 7<br />
PL 42<br />
90015 Oulun kaupunki<br />
www.unima.fi,<br />
email: unimafinland@gmail.com<br />
Painosmäärä 300 kpl<br />
Nukketeatteri-<strong>lehti</strong> on <strong>Suomen</strong> <strong>Unima</strong> <strong>ry</strong>:n<br />
<strong>lehti</strong>, joka ilmestyy kaksi kertaa vuodessa.<br />
Lehti on ainoa säännöllisesti ilmestyvä, <strong>nu</strong>kketeatteriin<br />
erikoistu<strong>nu</strong>t kulttuuri<strong>lehti</strong> Suomessa.<br />
Lehti on <strong>Suomen</strong> Kulttuuri- ja mielipide<strong>lehti</strong>en<br />
liiton Kultti <strong>ry</strong>:n jäsen<strong>lehti</strong>.<br />
Tilaushinta<br />
20€ (<strong>Unima</strong>n jäsenille <strong>lehti</strong> sisältyy jäsenmaksuun)<br />
Seuraava <strong>nu</strong>mero<br />
ilmestyy huhtikuussa 2012. Siihen tarkoitetut<br />
materiaalit tulee toimittaa 1.3.2012 mennessä<br />
osoitteeseen<br />
<strong>nu</strong>kketeatteri<strong>lehti</strong>@gmail.com.<br />
Toimitus<br />
Päätoimittaja: Timo Väntsi<br />
Toimituskunta: Johanna Uusiranta (tilaukset,<br />
laskutus), Teija Muurinen.<br />
Tämän <strong>nu</strong>meron kirjoittajat: Johanna Latvala,<br />
Anne Lihavainen, Kati-Aurora Kuuskoski,<br />
Ilpo Mikkonen, Johanna Peltonen, Maiju<br />
Tainio, Maiju Tawast.<br />
Ilmoitushinnat:<br />
1/1 sivu 400€<br />
1/2 sivua 200€<br />
1/4 sivua 100€<br />
1/8 sivua 50€<br />
Ilmoitustilavaraukset ja tilaukset osoitteeseen<br />
unimafinland@gmail.com<br />
Kannen kuva:<br />
Orkestar Strada, kuva: Marko Tanninen<br />
Painopaikka:<br />
Painosalama Oy, Turku 2011
4<br />
Nukketeatteri 2/2011<br />
Jacques Trudeau (oik) Oulun Valveen aulakahvilassa suomalaisia <strong>nu</strong>kketeatterin tekijöitä ja vaikuttajia: Pia Kalenius (vas.), Merja Pöyhönen,<br />
Lotta Virtanen, Johanna Uusiranta, Bojan Baric, Timo Väntsi, Janne Kuustie ja Kati-Aurora Kuuskoski.<br />
Pääsihteeri Jacques Trudeau vieraili Oulussa<br />
Suomella on kaikki mahdollisuudet<br />
kongressimaaksi 2016<br />
UNIMAn pääsihteeri Jacques<br />
Trudeau vieraili lokakuun lopulla<br />
Oulussa tutustumassa kaupunkiin ja<br />
suomalaiseen <strong>nu</strong>kketeatteriin. Päätarkoitus<br />
vierailulle luonnollisesti<br />
oli tarkistaa, millaiset edellytykset<br />
Oululla on järjestää maailmanlaajuinen<br />
UNIMAn kongressi ja festivaali<br />
vuonna 2016. Kaikki edellytykset<br />
hyvälle tapahtumalle ovat<br />
olemassa, totesi pääsihteeri.<br />
Oulun kaupunki, <strong>Suomen</strong> UNIMA ja Nukketeatteri<br />
Akseli Klonk ovat hakemassa vuoden<br />
2016 UNIMAn kongressia ja festivaalia Ouluun.<br />
Jättitapahtuma sijoittuisi kesä-heinäkuulle<br />
2016, mikäli UNIMAn maiden edustajat<br />
näin päättävät. Tulevasta tapahtumasta<br />
päätetään, todennäköisesti äänestyksen jälkeen,<br />
Kiinassa ensi kesänä, jolloin Chengdun<br />
kongressiin kokoontuu 100-150 UNIMAn edustajaa<br />
eri puolilta maailmaa.<br />
Ehdolla vuoden 2016 tapahtumapaikaksi on<br />
toki muitakin. Pisimpään tarjolla on ollut Venäjän<br />
Jekaterinburg ja uusimpana ehdokkaana<br />
Espanjan San Sebastian. Suomi jätti virallisen<br />
hakemuksensa viime kesänä.<br />
Pääsihteeri Jackues Trudeau kiertää kaikki<br />
ehdokasmaat, ja Ouluun hänet toi Kesäaika<br />
päättyy –teatteritapahtuma. Trudeau näki<br />
esityksiä, Oulun kaupunkia ja ympäröivää<br />
luontoa, kaupungin johtoa ja suomalaisia<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin tekijöitä. Lauantaisena aamuna<br />
Trudeau istahti aamukahville <strong>Suomen</strong><br />
UNIMAn hallituksen edustajien ja suomalaisen<br />
<strong>nu</strong>kketeatterikentän edustajien kanssa.<br />
Trudeau vaikutti tyytyväiseltä näkemäänsä<br />
ja kokemaansa. Hän totesi, että Oululla on<br />
puitteidensa puolesta kaikki mahdollisuudet<br />
soveltua tapahtuman pitopaikaksi. Esiintymispaikat<br />
ovat lähellä toisiaan, majoituskapasiteettia<br />
on riittävästi, ruokailumahdollisuuksien<br />
kirjo on riittävän iso ja kaupunki<br />
itsessään tarjoaa monenlaista virikettä.<br />
- Kaupunki on tarpeeksi iso, mutta<br />
myös tarpeeksi pieni. Ihmiset haluavat tavata<br />
toisiaan ja olla yhdessä tällaisessa tapahtumassa.<br />
Oulun pohjoinen asema olisi kansainväliselle<br />
<strong>nu</strong>kketeatterikansalle jotain uutta ja eksoottista.<br />
Yötön yö ja pohjoismainen raikkaus<br />
voivat olla vetovoimatekijöitä, jotka<br />
saattaisivat saada kongressiedustajat äänestämään<br />
<strong>Suomen</strong> puolesta. Trudeau muistutti,<br />
että faktojen lisäksi päätökseen vaikuttavat<br />
monet tunnekysymykset. Äänestäjät ovat<br />
tuntevia ihmisiä, joihin voi vaikuttaa sellainenkin<br />
seikka kuin ”tuollahan me ei olla aikaisemmin<br />
käytykään”.<br />
Oman näköinen<br />
tiedotusmateriaali<br />
Hakijakolmikon, Nukketeatteri Akseli Klonkin,<br />
<strong>Suomen</strong> UNIMAn ja Oulun kaupungin on<br />
syytä koota näyttävä paketti tietoa, suunnitelmia<br />
tapahtuman järjestämiseksi ja kiinnostavaa<br />
materiaalia ja ohjelmaa Kiinaan.<br />
Jotkut hakijat (kuten Kiina vuonna 2008)<br />
järjestävät jos jonkinlaista lobbausta, monenkirjavaa<br />
materiaalia ja showta. Ne eivät<br />
Trudeaun mielestä ole vastaus tapahtuman<br />
saamiseen. Joskus voi riittää sekin, että on<br />
oma itsensä ja tuottaa päättäjille asiallista,<br />
itsensä näköistä tietoa ja materiaalia. Mutta<br />
mieleen pitää jäädä! Hyvä videomateriaali<br />
on tässä suureksi avuksi.<br />
Trudeau painotti Oulun kaupungin virkamiesten<br />
Kiinaan tuloa. Paikalle pitäisi saada kaupunginjohtaja,<br />
apulaiskaupunginjohtaja,<br />
kulttuurijohtaja tms. Pelkät <strong>Suomen</strong> UNIMA<br />
kansainväliset edustajat eivät riitä.<br />
Tärkeimpänä tietysti on raha. Rahoituspohja<br />
on saatava selville. Trudeau toivoo, et-
Nukketeatteri 2/2011<br />
5<br />
tä kongressi ja festivaali eivät aiheuta isoa<br />
lovea moneksi vuodeksi järjestäjien kukkaroon.<br />
Näin kävi mm. Australian Perthille, joka<br />
makseli laskuja monta vuotta tapahtuman<br />
jälkeen.<br />
Trudeau kehottaa sitouttamaan hankkeeseen<br />
koko suomalaisen <strong>nu</strong>kketeatterikentän ja<br />
myös muut Pohjoismaat. Tapahtuma olisi ensimmäinen<br />
laatuaan Pohjoismaissa, ja se olisi<br />
oiva paikka esitellä pohjoismaista <strong>nu</strong>kketeatteria.<br />
Näin suurta tapahtumaa ei pystytä<br />
järjestämään ilman suurta vapaaehtoisjoukkoa.<br />
Työmyyriä saadaan, jos kaikki kokevat<br />
tapahtuman omakseen.<br />
Luvassa tiukka<br />
äänestys<br />
Suomalainen <strong>nu</strong>kketeatteri on kansainvälistä<br />
ja esiintyjät reissaavat koko ajan eri puolilla<br />
maailmaa. Silti UNIMAn suurilla festivaaleilla<br />
suomalaisesitykset ovat toistaiseksi<br />
olleet hyvin harvinaisia vieraita. Se ei Trudeaun<br />
mielestä ole haittaava tekijä. Olihan<br />
kroatialainen <strong>nu</strong>kketeatterikin melko tuntematonta,<br />
ja silti Kroatian Rijeka sai vuoden<br />
2004 suurtapahtuman järjestääkseen.<br />
Vaikka Trudeau olikin vakuuttu<strong>nu</strong>t näkemästään,<br />
ei hän pystynyt sanomaan, miten tulee<br />
käymään ensi kesänä Kiinassa.<br />
- Viimeksi Jekaterinburg hävisi viidellä<br />
äänellä Chengdulle.<br />
Kansainvälinen <strong>nu</strong>kketeatterijärjestö UNI-<br />
MA elää kaikkialla maailmassa uutta ja elinvoimaista<br />
kautta. Uusi sukupolvi on astu<strong>nu</strong>t<br />
esiin ja tarttu<strong>nu</strong>t ohjaksiin.<br />
- UNIMAssa on nyt dynamiikkaa! sanoo<br />
pääsihteeri Jacques Trudeau.<br />
Timo Väntsi<br />
Virtaako Valveeseen vuonna 2016 kansainvälistä<br />
<strong>nu</strong>kketeatterikansaa, sen päättävät UNIMAn edustajat<br />
ensi kesänä Kiinassa.<br />
Nämä kisaavat Oulun kanssa vuodesta 2016<br />
San Sebastián, Espanja<br />
San Sebastian Baskiksi Donostia) virallisesti Donostia-San Sebastián<br />
on Guipúzcoan maakunnan pääkaupunki Baskimaan itsehallintoalueella<br />
pohjois-Espanjassa. Asukkaita kaupungissa on noin<br />
184 000. San Sebastián sijaitsee Biskajanlahden rannalla lähellä<br />
Ranskan rajaa. Kaupungin maalauksellinen rantaviiva on tehnyt<br />
siitä suositun lomakohteen.<br />
San Sebastian on valittu vuoden 2016 Euroopan Kulttuuripääkaupungiksi,<br />
joten luonnollisesti myös UNIMAn iso tapahtuma kiinnostaa<br />
kovasti. San Sebastian tunnetaan mm vuosittaisista kansainvälisistä<br />
elokuvajuhlista (San Sebastián International Film<br />
Festival) ja jalkapallojoukkue Real Sociedadista.<br />
Jekaterinburg, Venäjä<br />
Jekaterinburg, aiemmin Sverdlovsk, sijaitsee Uralvuorten keskiosassa,<br />
Aasian puoleisella vuoristotasangolla Toboliin laskevan<br />
Isetin varrella. Jekaterinburg on Sverdlovskin alueen ja Uralin<br />
federaatiopiirin hallintokeskus. Jekaterinburg oli vuonna 2007<br />
asukasluvultaan (1,3 miljoonaa) Venäjän neljänneksi suurin kaupunki<br />
Moskovan, Pietarin ja Novosibirskin jälkeen on ja maan<br />
suurkaupungeista tiheimmin asuttu.<br />
Jekaterinburg on Uralin alueen tärkeä kulttuuri- ja koulukaupunki:<br />
teattereita, ooppera ja museoita. Se tunnetaan myös<br />
rock-skenestään. Jekaterinburg melkein sai 2012 UNIMAn kongressin<br />
viime äänestyksessä Perthissä, häviten vain joidenkin äänien<br />
verran Chengdulle. Paine saada tapahtuma vuodelle 2016<br />
on siis kova!<br />
Turun <strong>nu</strong>kketeatteritarjonta<br />
löytyy nyt yhdestä osoitteesta<br />
Turkulainen <strong>nu</strong>kketeatteritarjonta on tunnetusti<br />
ollut runsasta, mutta välillä vaikeasti<br />
löydettävissä ja hajallaan eri esityspaikoissa.<br />
Nyt tilanteeseen on tullut ainakin<br />
tiedotuksen osalta paran<strong>nu</strong>sta.<br />
Niina Lindroos, Puppet Studion jäsen ja<br />
Teatteri SudenEnteen näyttelijä on perusta<strong>nu</strong>t<br />
blogipohjaisen <strong>nu</strong>kketeatterikalenterin,<br />
johon kootaan Turun seudulla olevat <strong>nu</strong>kketeatteriesitykset<br />
ja <strong>nu</strong>kketeatterivaikutteiset<br />
tapahtumat, kuten <strong>nu</strong>kketeatteriklubit,<br />
keskusteluillat, työpajat, vierailut, näyttelyt<br />
tai muut tapahtumat. Mukana kalenterissa<br />
ovat myös draamateatteriesitykset,<br />
joissa käytetään <strong>nu</strong>kketeatterin keinoja.<br />
Niina kokoaa tietoja omatoimisesti, mutta<br />
paras tapa saada tieto sivuston toimittajalle<br />
on lähettää tietoa suoraan Niinalle. Viestiin<br />
toivotaan lyhyet tiedot esiintyjästä, esityksestä,<br />
esityspaikasta ja –ajoista ja linkki<br />
vaikka esiintyjän www-sivuille. Tiedot kannattaa<br />
lähettää vähintään viikkoa ennen tapahtuma-ajankohtaa.<br />
Tiedot blogin toimittajalle osoitteeseen<br />
turku.puppets@gmail.com<br />
Nukketeatterikalenteri löytyy osoitteesta<br />
www.<strong>nu</strong>kketeatteriturku.blogspot.com<br />
Jee, vihdoinkin yhden osoitteen takana: turkulainen<br />
<strong>nu</strong>kketeatterikalenteri!
6<br />
Nukketeatteri 2/2011<br />
Marionetteatern 2011, Systern från havet, vasemmalla takana Helena Nilsson © Carl Thorborg<br />
Tukholman <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
laatulippu liehuu korkealla<br />
teksti: Maiju Tawast<br />
Tukholma on kulttuurikaupunki, jossa näkee korkeatasoista <strong>nu</strong>kketeatteria mm.<br />
Tittutin kotinäyttämöllä ja kaupunginteatterissa toimivassa Marionetteaternissa.<br />
Teattereissa työskentelee usean polven ammattilaisia, joista vanhimmat ovat<br />
aloittaneet uransa vuosikymmeniä sitten. Nuoren polven tekijät kouluttautuvat<br />
työssä, sillä alan ammattikoulutusta ei Ruotsissa tällä hetkellä ole.<br />
Kävin syyskuun alussa Tukholmassa tutustumassa<br />
sikäläiseen <strong>nu</strong>kketeatteriin ja tapaamassa<br />
alan toimijoita. Heti saavuttuani<br />
lentokentältä legendaarinen <strong>nu</strong>kketeatterintekijä<br />
Ing-Mari Tirén (s. 1934) vei mi<strong>nu</strong>t<br />
Marionetteaternin Kung Ubu<br />
1964 © Beata Bergström / Marionetteaterns<br />
arkiv<br />
metrolla Tenstan monikulttuuriseen lähiöön<br />
katsomaan ohjaamansa Nu är vi gorillor –<br />
låssas vi (Ollaan leikisti gorilloja) läpimenoa<br />
Konsthall-nimisessä kulttuuritilassa. Esitys<br />
perustuu kuuluisan ruotsalaisen lastenkirjailija<br />
Barbro Lindgrenin kirjaan, josta Ing-Mari<br />
Tirén on sovitta<strong>nu</strong>t 2-6 -vuotiaille suunnatun<br />
<strong>nu</strong>kketeatteriesityksen. Tarina kertoo kahdesta<br />
viidakosta seikkailevasta gorillasisaruksesta,<br />
joiden kumppa<strong>nu</strong>us on välillä koetteillakin.<br />
Leikkisä ja lämminhenkinen esitys<br />
oli taattua Tittut-laatua, Ing-Mari Tirénin<br />
käsialaa: rauhallista ja selkokielistä sekä<br />
<strong>nu</strong>kettamisen, puheen, visuaalisuuden että<br />
ohjauksen tasolla. Näyttämöllä esiintyivät<br />
Karin Gillberg ja Sophia Segrell, joista jälkimmäinen<br />
kuuluu Tittutin uuteen taiteelliseen<br />
johtoon. Vuonna 1977 pohjoismaisen<br />
lastenkulttuuribuumin aikoina perustettu<br />
Tittut on lähes 35 vuoden ajan tuotta<strong>nu</strong>t<br />
kymmeniä pienimmille katsojille suunnattuja<br />
<strong>nu</strong>kketeatteriesityksiä, jotka ovat vierailleet<br />
useasti Suomessa puhumattakaan eri<br />
puolilla maailmaa toteutuneista kiertueista<br />
Aasiaa myöten.
Nukketeatteri 2/2011<br />
7<br />
Tittutilla<br />
vuosittain 750 esitystä<br />
Tittutilla on Södermalmin sympaattisessa<br />
kaupunginosassa Lundagatanilla oma kotinäyttämö,<br />
jonka katsomoon mahtuu noin 60<br />
katsojaa. Teatteri on viime vuosina tehnyt<br />
myös uusia aluevaltauksia, kuten Kuninkaallisen<br />
oopperan kanssa tehdyn lastenoopperan<br />
Gossen och kärleken till tre appelsiner<br />
(Poika ja rakkaus kolmeen appelsiiniin, perustuu<br />
italialaisen Carlo Gozzin teokseen).<br />
Näytöksiä teatterilla on vuosittain peräti 750<br />
(seitsemänsataaviisikymmentä), sillä Tittutilla<br />
on neljäkin rinnakkaista pienimuotoista<br />
esitystä päivittäin. Tämä ei kuitenkaan takaa<br />
taloudellista turvallisuutta, koska Ruotsissakin<br />
on meneillään lama, jonka nimissä<br />
kulttuurimäärärahoja ja lasten toimintaan<br />
suunnattuja varoja on rajusti supistettu. Tittut<br />
miettiikin nyt uutta toimintastrategiaa,<br />
joka ei kuitenkaan uhkaa teatterin taiteellista<br />
skaalaa.<br />
Kotinäyttämöllä näkemäni Pimpa – den lilla<br />
hunden med röda prickar (Punapilkkuinen<br />
Pimpa-koira) edusti korkeatasoista ja kekseliästä<br />
varjoteatteria, jonka ohjaaja, italialainen<br />
Fabrizio Montechhi maailmankuulusta<br />
Teatro Gioco Vitasta on tehnyt Tittutin<br />
kanssa yhteistyötä jo parinkymmenen vuoden<br />
ajan. Liikkuville varjosermeille ja seinillekin<br />
animoitiin värillisiä varjokuvia sekä<br />
edestä että takaa. Heleä värimaailma ja musiikki<br />
loivat kiehtovan kokonaisuuden, jossa<br />
miimikon koulutuksen saa<strong>nu</strong>t <strong>nu</strong>ori näyttelijäkaksikko<br />
taituroi <strong>ry</strong>tmisesti ja tarkkaan.<br />
Ing-Mari Tirén, joka perusti Tittutin Eva<br />
Perssonin kanssa, on pikkuhiljaa vetäytymässä<br />
taustalle ikänsäkin (77-vee) takia,<br />
mutta vaikuttaa edelleenkin sekä ohjaajana<br />
että hallituksen jäsenenä.<br />
Hänen <strong>nu</strong>kketeatteriuransa alkoi jo yli 50<br />
vuotta sitten, vastaperustetussa Marionetteaternissa<br />
vuonna 1958. Ing-Mari työskenteli<br />
siellä 19 vuoden ajan <strong>nu</strong>kkenäyttelijänä<br />
ja sai tehdä suuret roolit mm. näytelmässä<br />
Kuningas Ubu, josta tuli vuonna 1964 modernin,<br />
aikuisille suunnatun <strong>nu</strong>kketeatterin läpimurtoteos<br />
Euroopassa ja maailmanlaajuisesti.<br />
Ajatus omasta, lapsille suunnatusta<br />
<strong>nu</strong>kketeatterista kypsyi Ing-Marilla vähitellen<br />
ja hän heittäytyi vuonna 1977 itsenäiseksi<br />
yrittäjäksi. Tittutista on vuosikymmenten<br />
mittaan kasva<strong>nu</strong>t hyvin arvostettu <strong>nu</strong>kketeatteri,<br />
jolla on eniten näytöksiä Ruotsin<br />
lastenteatterikentällä. Ruotsalainen lastenkulttuurintuntija<br />
ja -tutkija, teatterikriitikko<br />
Margareta Sörenson on kirjoitta<strong>nu</strong>t Tittutin<br />
30-vuotisjuhlakirjan En stor liten teater,<br />
jossa hän analysoi teatterin kehitystä ja vaikutusta.<br />
Kirja on toimitettu sekä ruotsiksi<br />
että englanniksi, mikä mahdollistaa sen lukemisen<br />
Suomessakin. Suosittelen. Teoksessa<br />
sivutaan myös Marionetteaternin vaiheita<br />
ja Michael Meschkeä, joka oli Ing-Mari Tirénin<br />
oppi-isä.<br />
Sagan som <strong>ry</strong>mde © Pygméteatern<br />
Nu är vi gorillor – låssas vi, vasemmalla Sophia Segrell ©Love Lannér
8<br />
Nukketeatteri 2/2011<br />
Marionetteatern<br />
mullisti alaa 1960-luvulla<br />
Nukketeatterialan toteemi ja ikoni Michael<br />
Meschke(s. 1931 Danzigissa) perusti vuonna<br />
1958 Tukholmaan uuden, modernin <strong>nu</strong>kketeatterin,<br />
jonka vaikutus on ollut erittäin merkittävä<br />
sekä pohjoismaissa että maailman<br />
mitassa. Meschke perehtyi <strong>nu</strong>oruusvuosinaan<br />
1940-luvun lopulla Saksassa <strong>nu</strong>kketeatteriin<br />
Harro Siegelin johdolla. Nukketeatteriuransa<br />
hän aloitti Ruotsissa vuonna 1953<br />
perinteisillä keskieurooppalaisilla marioneteilla,<br />
mutta <strong>ry</strong>htyi 1960-luvun taitteessa<br />
kehittämään perustamassaan Marionetteaternissa<br />
avantgardistista, aikuisille suunnattua<br />
<strong>nu</strong>kketeatteria, jossa hän sovelsi täysin<br />
uudenlaista <strong>nu</strong>kketeatteriestetiikkaa ja<br />
-tekniikkaa.<br />
Vuonna 1964 tehty Kuningas Ubu oli uuden<br />
esitystaiteen merkkiteos, jossa groteskien,<br />
toppa-asuisten näyttelijöiden lisäksi käytettiin<br />
kolmiulotteisia jättihahmoja litteiden<br />
paperifiguurien rinnalla. Meschke ohjasi<br />
Marionetteaternille lukuisia moderneja tulkintoja<br />
mm. Euripideen, Aiskhyloksen, Danten,<br />
Cervantesin sekä Büchnerin ja Brechtin<br />
teksteistä.<br />
1970-luvulla hän perehtyi aasialaiseen teatteriin,<br />
joka vaikutti ratkaisevasti Meschken<br />
koko teatterikäsitykseen. Hän sovelsi esityksiinsä<br />
mm. bunrakuteatteria ja kutsui<br />
Marionetteaterniin japanilaisia mestareita,<br />
kuten Soji Kawakitan, joka työskenteli<br />
pitkään Marionetteaternissa ja opetti taitojaan<br />
edelleen. Meschke organisoi teatteriinsa<br />
myös kisälli- ja stipendiaattijärjestelmän,<br />
jonka turvin Marionetteaternissa työskenteli<br />
lukuisia <strong>nu</strong>oria alalle <strong>ry</strong>htyviä Latinalaisesta<br />
Amerikasta, Aasiasta ja Euroopasta (mm.<br />
Han<strong>nu</strong> Räisä 1990-luvun lopulla).<br />
Kansainvälisellä kentällä Meschke on toimi<strong>nu</strong>t<br />
hyvin aktiivisena tekijänä sekä kouluttajana<br />
että järjestövaikuttajana. Hän<br />
oli Kansainvälisen <strong>Unima</strong>n hallituksessa 22<br />
vuotta ja Latinalaisen Amerikan komission<br />
vetäjänä, vaikuttamassa voimallisesti maailman<br />
<strong>nu</strong>kketeattereiden verkostoitumiseen<br />
ja kehittämiseen. Meschke on myös alan<br />
tunnettu teoreetikko, joka on kirjoitta<strong>nu</strong>t<br />
lukuisia kirjoja, kuten vuonna 1989 En estetik<br />
för dockteater, Margareta Sörensonin<br />
kanssa (englanniksi In Search of Aesthetics<br />
for the Puppet Theatre 1992). Michael<br />
Meschke on toimi<strong>nu</strong>t kouluttajana ympäri<br />
maailmaa, 2000-luvun alusta lähtien erityisesti<br />
Thaimaassa. Suomessa hän on opetta<strong>nu</strong>t<br />
mm. 1980-luvulla Vaasan kansainvälisillä<br />
<strong>nu</strong>kketeatterifestivaaleilla ja Teatterikorkeakoulun<br />
täydennyskoulutuskeskuksessa.<br />
Vuosina 1994 - 97 Meschke toimi Turun <strong>nu</strong>kketeatterilinjan<br />
johtajana, jolloin koulutuksen<br />
nimeksi tuli International Department<br />
of Puppet<strong>ry</strong> of Michael Meschke. Vuonna<br />
1996 hän ohjasi Turkuun megaspektaakkelin<br />
The Apocalypse Trial (Maailmanlopun viimeinen<br />
oikeudenkäynti), joka kiersi maailmalla.<br />
Ruotsiin hän sai oman <strong>nu</strong>kketeatterikoulu-<br />
Elisabeth Beijer-Meschke ja Michael Meschke Ateenassa 2010 © Meschken arkisto<br />
tuksen vuosiksi 1997 - 2002, jolloin Dramatiska<br />
Institutenissa opiskeli kansainvälinen<br />
joukko tulevia <strong>nu</strong>kketeatterintekijöitä mm.<br />
Ruotsista ja Intiasta.<br />
Viime kesänä Michael Meschke täytti kunnioitettavat<br />
80 vuotta, jota juhlistettiin mm.<br />
Islannissa Borgarnesin uudessa <strong>nu</strong>kketeatterikeskuksessa<br />
pidetyllä juhlanäyttelyllä.<br />
Meschke asuu nykyisin sekä Pariisissa että<br />
Tukholmassa ja keskittyy vaimonsa Elisabeth<br />
Beijer-Meschken kanssa luomaan uutta <strong>nu</strong>kketeatterimuseota,<br />
joka purkautui Marionetteaternin<br />
yhdistyttyä vuonna 2003 Stadsteaterniin.<br />
Neljätuhatta (4000) <strong>nu</strong>kkea,<br />
varjofiguuria ja muuta esineistöä sekä kirjallista<br />
materiaalia odottaa varastoituna tilaa<br />
Teater- och Musikmuseetista (Sibyllegatan 4,<br />
Tukholma), jossa tällä hetkellä on näytteillä<br />
kuusi <strong>nu</strong>kkevitriiniä ja dioraama John Bauernäytelmästä.<br />
Sulautuminen<br />
Stadsteaterniin<br />
Marionettmuseet toimi 1980-luvulta lähtien<br />
teatterin tiloissa Brunnsgatanilla, jossa suomalaisetkin<br />
<strong>nu</strong>kketeatterintekijät kävivät<br />
pyhiinvaellusmatkoilla ja näkivät 1990-luvulla<br />
mm. hienon tulkinnan Odysseuksesta. Esityksessä<br />
näytteli <strong>nu</strong>ori Helena Nilsson, josta<br />
tuli vuonna 1999, teatterin 40. juhlavuotena<br />
tapahtuneessa sukupolven vaihdossa Marionetteaternin<br />
uusi johtaja. Marionetteatern<br />
on ollut alusta lähtien myös tärkeä ja tunnettu<br />
lastenteatteri, joka on tehnyt hienoja<br />
produktioita, kuten Gösta Kjellinin Sagan om<br />
havet 1980-luvun taitteessa.<br />
Helena Nilsson (s. 1965) jatkaa nyt Stadsteaternin<br />
yhteydessä toimivan Marionetteaternin<br />
laadukasta perinnettä. Hän aloitti uransa<br />
Marionetteaternissa vuonna 1980 Meschken<br />
oppilaana ja kehittyi nopeasti taitavaksi<br />
<strong>nu</strong>kkenäyttelijäksi, joka on myös ohjan<strong>nu</strong>t<br />
lukuisia esityksiä ja opetta<strong>nu</strong>t <strong>nu</strong>kketeatteria<br />
mm. Ruotsin teatterikorkeakoulussa ja<br />
ulkomailla. Marionetteaternin johtajana hän<br />
on toimi<strong>nu</strong>t jo 12 vuoden ajan ja luotsan<strong>nu</strong>t<br />
teatterin yli vaikean siirtymävaiheen Stadsteaternin<br />
tiloihin.<br />
Tukholman kaupunginteatterissa hän on ohjan<strong>nu</strong>t<br />
useita <strong>nu</strong>kketeatteriesityksiä, joista<br />
tuorein Systern från havet sai kantaesityk-
Nukketeatteri 2/2011<br />
9<br />
sensä helmikuussa 2011. Kirjailija Ulf Stark<br />
kirjoitti Marionetteaternille näytelmän, joka<br />
käsittelee suomalaisen sotalapsen elämää<br />
Ruotsissa 1940-luvulla. Yli 60 000 lasta matkasi<br />
meren yli nimilappu kaulassaan täysin<br />
tuntemattomiin oloihin vieraaseen kulttuuriin.<br />
Umpisuomalaisen lapsen ei ollut helppo<br />
sopeutua vieraskieliseen perheeseen, jossa<br />
omat lapset saattoivat hyljeksiä ”uutta sisartaan”.<br />
Helena Nilsson on ohjan<strong>nu</strong>t viisaasti tarinan,<br />
joka käsittelee pakolaisuutta, erilaisuutta<br />
ja kaipuuta, välttäen suurta sentimentaalisuutta.<br />
Lapsi<strong>nu</strong>ket, näyttelijät, miniatyyrihahmot<br />
ja naamioteatterin keinot soljuivat<br />
harmonisessa näyttämötyöskentelyssä puoliympyrän<br />
muotoisella areenalla, jolla oli kaksi<br />
pitkittäistasoa ja pari räsymattoa. Pelkistetty<br />
visuaalisuus antoi tilaa monenlaisille<br />
tunteille, jotka liikkuivat sekä aikuisten että<br />
lasten välillä näyttämöllä ja katsomossa.<br />
Monikulttuurinen lapsiyleisö suorastaan imi<br />
pienen Sirkan tuntemuksia ja jännitti hänen<br />
selviytymistään vieraalla maaperällä.<br />
Yleisön joukossa näkyi myös isovanhempien<br />
ikäisiä katsojia, joista jotkut ilmiselvästi olivat<br />
Ruotsiin jääneitä sotalapsia. Näytelmän<br />
päähenkilö Sirkka kuitenkin palasi Suomeen<br />
ja tarinan loppu oli siinä suhteessa onnellinen.<br />
Esityksen <strong>nu</strong>ket oli tehnyt Anna Hallberg,<br />
joka aloitti <strong>nu</strong>kketeatteriuransa Marionetteaternissa<br />
vuonna 1999. Helena Nilsson<br />
on tehnyt <strong>nu</strong>kketeatteriohjauksia myös muille<br />
teattereille ja toimii Ruotsin <strong>Unima</strong>n puheenjohtajana.<br />
Yhtään uutta, <strong>nu</strong>oren polven itsenäistä <strong>nu</strong>kketeatteri<strong>ry</strong>hmää<br />
en Tukholmasta löytänyt,<br />
eikä aikuisille suunnattua <strong>nu</strong>kketeatteriakaan<br />
ole näkyvissä tällä hetkellä. Vakinaista<br />
<strong>nu</strong>kketeatterikoulutusta ei Ruotsissa tällä<br />
hetkellä ole, mikä heijastuu koko skeneen.<br />
Ruotsin <strong>Unima</strong> toki pyrkii ammatillisen koulutuksen<br />
uudelleen virittämiseen. Mutta toisaalta<br />
Tittut ja Marionetteatern sekä muut<br />
vakiintuneet ja avustuksia nauttivat <strong>nu</strong>kketeatterit<br />
pystyvät kiinnittämään talleihinsa<br />
<strong>nu</strong>oremmankin polven tekijöitä. Näissä teattereissa<br />
työskentelee usean polven <strong>nu</strong>kketeatteriammattilaisia,<br />
jotka pyrkivät pitämään<br />
laatulippua korkealla..<br />
Abellis Magiska Teaternin <strong>nu</strong>kketeatteribussi © Abellis<br />
Tukholmasta löytyy myös maineikas Pygméteatern,<br />
joka viettää paraikaa 35-vuotisjuhliaan<br />
kotinäyttämöllään Odenplanin tienoilla.<br />
Vuonna 1976 perustettu teatteri on<br />
vieraillut useasti Suomessa ja kiertää ahkerasti<br />
maailmalla lapsille suunnatuilla esityksillään.<br />
Juhlanäytelmänä on Sagan som <strong>ry</strong>mde,<br />
joka kertoo peikosta ja kolmesta pukista.<br />
Södermalmin perukoilla toimii myös vuonna<br />
1983 perustettu Teater Bambino, jonka kotinäyttämö<br />
sijaitsee Leksaksmuseetissa (Leikkikalumuseo)<br />
osoitteessa Tegelviksgatan 22.<br />
Högdalenin esikaupungissa on toimi<strong>nu</strong>t vuonna<br />
1979 perustettu Picknickteatern, Karl-<br />
Erik ja Margareta Lindgrenin <strong>nu</strong>kketeatteri,<br />
joka on kiertänyt maita ja mantuja lapsille<br />
suunnatuilla esityksillään. Nackassa majaileva<br />
Abellis Magiska Teater, joka on perustettu<br />
1983, esittää <strong>nu</strong>kketeatteria bussissa,<br />
joka on visiteeran<strong>nu</strong>t Suomessa useasti<br />
jo 1980-luvulta lähtien, pari vuotta sitten<br />
Oulussakin. Teatterin ohjelmistossa on mm.<br />
marionettinäytelmä Syster Benragel, eteläafrikkalainen<br />
kansansatu.<br />
Pimpa – den lilla hunden<br />
med röda prickan 2011<br />
Tittutissa © Love Lannér
10<br />
Nukketeatteri 2/2011<br />
Kuuma Ankanpoikanen ja Sixfingers Theatre: Planeettojen välisistä<br />
etäisyyksistä.<br />
Kuva: Tiina Puranen<br />
Kuva: Suvi Auvinen<br />
Kuva: Antti-Juhani Manninen<br />
Kurahousukirahvi: Purkki, purkki, purkki. Näyttelijät Annastiina Storm ja Maaria<br />
Tuhkanen.<br />
Rahtiteatteri: Muisto.<br />
Näyteikkuna suomalaiseen<br />
<strong>nu</strong>kketeatteriin maaliskuussa Stoassa<br />
<strong>Suomen</strong> <strong>Unima</strong> toteuttaa Bravo!<br />
- lasten ja <strong>nu</strong>orten teatteritapahtuman<br />
yhteydessä Suomalaisen Nukketeatterin<br />
Näyteikkunan yhteistyössä<br />
Nukketeatterikeskus Poijun,<br />
<strong>Suomen</strong> Assitej <strong>ry</strong>:n ja kulttuurikeskus<br />
Stoan kanssa. Tapahtuman<br />
huipen<strong>nu</strong>s on 16.-18.3.2012 Kulttuurikeskus<br />
Stoassa Helsingissä.<br />
Suomalaisen Nukketeatterin Näyteikkuna<br />
nostaa esiin tuoreita, kiinnostavia, ammatillisesti<br />
korkeatasoisia <strong>nu</strong>kketeatteriesityksiä<br />
eri puolelta Suomea. Monipuolisessa ohjelmistossa<br />
on esityksiä lapsille, <strong>nu</strong>orille ja<br />
aikuisille sekä ikäihmisille.<br />
Esitysten ohessa voi nauttia <strong>nu</strong>kketeatterityöpajoista,<br />
<strong>nu</strong>kkenäyttelystä ja aulatapahtumasta,<br />
joihin on vapaa pääsy. Aulatapahtuman<br />
antia ovat <strong>nu</strong>kenrakentajien<br />
työnäytökset, <strong>nu</strong>kkenäyttely, myyntikojut ja<br />
infopisteet, joista saa lisätietoa suomalaisesta<br />
<strong>nu</strong>kketeatterista sekä eri <strong>nu</strong>kketeattereiden<br />
ohjelmistosta.<br />
Tapahtumaan oli avoin teoshaku, josta UNI-<br />
MAn hallitus teki lopulliset valinnat. Tapahtuma<br />
kannattaa merkitä kalenteriin, joskin<br />
lopullinen esitysaikataulu kannattaa tarkistaa<br />
lähempänä tapahtumaa.<br />
Alustava aikataulu:<br />
pe 16.3. klo 17 AVAJAISET , Orkestar Strada<br />
klo 18.30 Yhteenveto Planeettojen välisistä<br />
etäisyyksistä (aikuisille) Nukketeatteri Kuuma<br />
Ankanpoikanen & Sixfingers Theatre<br />
la 17.3. klo 11 Mörön unisukat ( 0-6 -vuotiaille)<br />
Nukketeatterikeskus Poiju<br />
klo 12 Soita mi<strong>nu</strong>lle, Kukka Kaalinen (3-103<br />
-vuotiaille) Nukketeatteri Akseli Klonk<br />
klo 13 -14 Itäkeskus: Orkestar Strada (katuteatteria)<br />
klo 15 Jos aistit, niin oivallat (yli 13-vuotiaille/aikuisille)<br />
Nukketeatteri Katputli & Rauhankasvatusinstituutti<br />
klo 16 Sirkuksen poika (yli 3-vuotiaille) Nukketeatterikeskus<br />
Poiju<br />
su 18.3. klo 11 Purkki, purkki, purkki<br />
(0-3-vuotiaille) Kurahousukirahvi<br />
klo 12 Muisto (yli 3-v., erityisesti isovanhemmille<br />
ja lapsille yhdessä) Rahtiteatteri<br />
klo 13 -14 Itäkeskus Orkestar Strada<br />
(katuteatteria)<br />
klo 15 Likinäköinen prinsessa (yli 3-vuotiaille)<br />
Nukketeatteri Kuuma ankanpoikanen<br />
klo 16 Neito, Ritari ja Hangokas (yli 3-vuotiaille)<br />
Kati-Aurora Kuuskoski.<br />
Lisätietoja: www.stoa.fi
Nukketeatteri 2/2011<br />
11<br />
Neito, Ritari ja Hangokas<br />
UNIMAn festivaaleille Chengduun<br />
Oululaisen Kati-Aurora Kuuskosken perhoset<br />
lentävät Kiinaan ensi kesänä!<br />
PROtotyypit-<strong>ry</strong>hmän esitys Neito, Ritari<br />
ja Hangokas (Three Butterflies) on ainoana<br />
suomalaisena esityksenä valittu Kiinan<br />
Chengdussa kesäkuussa 2012 pidettäville<br />
UNIMAn kansainvälisille festivaaleille. Kongressi<br />
ja festivaali pidetään joka neljäs vuosi,<br />
ja jättitapahtuma kokoaa tuhansia <strong>nu</strong>kketeatterikatsojia<br />
ja satoja esityksiä.<br />
Festivaalille oli avoin haku, ja lopulliset valinnat<br />
julkistettiin 28. lokakuuta 2011. Ohjelman<br />
mukaan Pohjoismaista on valittu vain<br />
kaksi esitystä. PROtotyyppien lisäksi Kiinaan<br />
lähtee Marionetteatern Tukholmasta.<br />
Neito, Ritari ja Hangokas on sanaton esitys<br />
vuodenkierrosta ja perhosten elinkaaren eri<br />
vaiheista. Visuaalisuus ja <strong>nu</strong>ket ovat Kati-Aurora<br />
Kuuskosken käsialaa.<br />
Chengdun festivaaleista lisätietoa:<br />
www.unima2012.org<br />
Kuva: Helena Pohjosmäki<br />
Kati-Aurora Kuuskosken isot toukat mönkivät ensi kesänä Kiinan Chengdussa.<br />
Poiju vierailee keväällä<br />
Kansallisteatterissa<br />
Nukketeatterikeskus Poiju on tehnyt päänavauksen<br />
<strong>Suomen</strong> kansallisnäyttämölle.<br />
Poiju vierailee Kansallisteatterin Willensaunassa<br />
alkuvuodesta 2012 esityksellä Sirkuksen<br />
poika. Kuuden esityksen sarja on osa<br />
Kansallisteatterin Lasten Teatterikevättä.<br />
Esiintyjänä on Ilpo Mikkonen Nukketeatteri<br />
PikkuKulkurista, käsikirjoitus, ohjaus ja visualisointi<br />
on Iida Vanttajan ja musiikin on tehnyt<br />
Bojan Baric.<br />
Sirkuksen maailmaan syntynyt Aukusti ei tahdo<br />
isänsä, isoisänsä ja isoisoisänsä tapaan<br />
<strong>ry</strong>htyä tulennielijäksi, koska pelkää tulta.<br />
Kasvamisen sijaan poika alkaa kutistua! Aukusti<br />
etsii sinnikkäästi omaa paikkaansa klovnin,<br />
leijonan ja muiden sirkuslaisten ystävällisellä,<br />
mutta hyödyttömällä avustuksella.<br />
Eräänä päivänä Aukusti kuulee äänen, joka<br />
muuttaa kaiken… Monien hauskojen ja jännittävien<br />
tapahtumien jälkeen Aukusti löytää<br />
oman polkunsa ja saavuttaa lopulta<br />
paikkansa sirkusyhteisössä. Sirkuksen poika<br />
pohjautuu Max Bolliger’in lasten kuvakirjaan<br />
Aukusti ja trumpetti.<br />
Esityspäivät La 28.01 13:00, La 28.01 14:30,<br />
La 04.02 13:00, La 04.02 14:30, La 11.02<br />
13:00La 11.02 14:30<br />
Lisätietoa ja lippuvaraukset<br />
www.kansallisteatteri.fi<br />
Kuva: Okko Oinonen<br />
Sirkuksen poika on Nukketeatteri Pikkukulkurin Ilpo Mikkosen sooloesitys.<br />
Nuket ja visualisointi: Iida Vanttaja.
12<br />
Nukketeatteri 2/2011<br />
Orkestar Strada<br />
tuo yllättäviä kohtaamisia keskellä arkea<br />
Orkestar Strada on <strong>nu</strong>kke- ja naamiotaiteilija, kuvittaja Milla<br />
Riskun ja tanssija koreografi Sanni Sihvolan toteuttama musiikillinen<br />
katuteatteriperformanssi, jossa yhdistyvät naamioteatteri,<br />
tanssi, sekä musisointi erilaisin <strong>ry</strong>tmisoittimin ja haitarein.<br />
Performanssin tarkoitus on luoda yllättäviä, iloisia kohtaamisia<br />
ja outoa huumoria keskelle arkista kaupunkivilinää.<br />
Orkestar Strada-esitykset koostuvat miimisesti<br />
näytellyistä kohtauksista, musiikki<strong>nu</strong>meroista,<br />
naamiohahmojen välisestä improvisaatiosta<br />
sekä spontaaneista kohtaamisista<br />
yleisön kanssa. Interaktiolla on keskeinen<br />
rooli esityksen kehittäjänä ja eteenpäinviejänä.<br />
Jokainen esiintyminen hioo esitystä<br />
uuteen suuntaan.<br />
Photo: Frits Weener<br />
Orkestar Stradan rikkaus piilee sen improvisatorisessa<br />
luonteessa, mahdollisuudessa<br />
reagoida erilaisiin tilanteisiin. Tämän kaltainen<br />
työskentely on myös haasteellista, sillä<br />
näkyvyys naamion sisältä on hyvin rajoittu<strong>nu</strong>t.<br />
Pitkän yhteistyön tuloksena Risku ja<br />
Sihvola ovat onnistuneet kehittämään oman<br />
ilmaisukielensä naamiohahmoilleen.<br />
Orkestar Strada-esityksen rakenne on joustava<br />
ja se muokkautuu mihin tahansa tilaan<br />
ja paikkaan. Vuoden 2011 aikana duo<br />
on esiintynyt mm. kevyen liikenteen väylän<br />
avajaisissa Karhusaaressa, mittaillut kalatiskien<br />
kaloja Hakaniemen kauppahallissa Helsingissä<br />
ja soitta<strong>nu</strong>t rakkauslauluja jokilautta<br />
Förillä Turussa osana Olohuone 306,4 m2<br />
kaupunkitapahtumaa. Kohokohtana mainittakoon<br />
esiintymiset Spoffin 2011 multi-art<br />
festivaalilla Hollannin Amersfoortissa. Tuolloin<br />
syntyi myös spontaani kohtaaminen toisen<br />
katuteatteri<strong>ry</strong>hmän kanssa, kun Orkestar<br />
Strada hyppäsi liikkuvan performanssin,<br />
minitaksi Deli<strong>nu</strong>ksen kyytiin.<br />
Risku ja Sihvola ovat tehneet yhteistyötä<br />
vuodesta 1997. Yhteinen ura alkoi Riskun<br />
Punch and Judy-käsi<strong>nu</strong>kketeatteriesityksestä,<br />
jossa Sihvola toimi yleisön sisäänheittäjänä<br />
ja provokaattorina "Georgina the<br />
bottler”-hahmossa.<br />
Herra Strada minitaksi Deli<strong>nu</strong>s 3:ssa Spoffin 2011 festivaaleilla,
Nukketeatteri 2/2011<br />
13<br />
Sixfingers julkaisee<br />
nyky<strong>nu</strong>kketeatterin opaskirjan<br />
Photo: Marko Tanninen<br />
Orkestar Stradan suuripäiset ja -silmäiset Hra<br />
ja Rva Strada ovat Milla Riskun luomat uniikit<br />
hahmot. Stradat ovat seikkailleet postikorteissa<br />
ja syksyllä 2010 Helsingin Aleksanterinkadulle<br />
maalatussa katumaalauksessa.<br />
Yksi Orkestar Stradan ilmenemismuodoista<br />
on kaitafilmielokuvia muistuttavien videofilmien<br />
tuottaminen. Eri taidemuotojen vuorovaikutus<br />
onkin olennaista ja rikastavaa Strada-konseptille.<br />
Milla Risku<br />
Filmejä ja lisätietoja:<br />
www.orkestarstrada.com<br />
Orkestar Strada / Facebook<br />
Oskestra Strada esiintyy mm. Suomalaisen<br />
Nukketeatterin Näyteikkunassa 16-<br />
18.3.2012 Helsingissä<br />
Photo: Frits Weener<br />
Turkulainen Sixfingers Theatre julkaisee uuden<br />
<strong>nu</strong>kketeatterikirjan Turussa Mikromaraton<br />
-festivaalin aikana 18. - 22. 11. 2011.<br />
Keppi, porkkana ja musta laatikko – käyttäjän<br />
opas nyky<strong>nu</strong>kketeatteriin -niminen teos<br />
julkaistaan samalla sekä suomeksi että englanniksi.<br />
Teoksen on kirjoitta<strong>nu</strong>t Ishmael Falke,<br />
suomeksi kääntänyt Maiju Tainio ja kuvitta<strong>nu</strong>t<br />
Johanna Latvala. Teoksen kustantaa<br />
Sixfingers Theatre.<br />
Ishmael Falke kertoo teoksen taustoista:<br />
- Suomessa on kehittynyt viime vuosikymmenen<br />
aikana laaja ja osaava <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
tekijöiden yhteisö. Syynä on pääosin alan<br />
ai<strong>nu</strong>tlaatuinen koulutus Turussa ja sen myötä<br />
<strong>nu</strong>kketeatterikentän avautuminen kansainväliselle<br />
vuorovaikutukselle. Nykyään Suomi<br />
on <strong>nu</strong>kketeatterin tärkein pedagoginen keskus<br />
Pohjoismaissa ja Baltiassa. Samalla suomalainen<br />
yleisö on löytänyt uuden <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
ja alan kasvu näkyy esitysten määrän<br />
lisääntymisenä ympäri maata.<br />
- Suomalainen nyky<strong>nu</strong>kketeatteri on hyvin<br />
arvostettua myös ulkomailla ja suomalaisia<br />
esityksiä nähdään usein kansainvälisillä teatterifestivaaleilla.<br />
Myös ammattikirjallisuuden saralla näkyy<br />
kasvu. Monien hiljaisten vuosien jälkeen on<br />
parin vuoden sisällä ilmestynyt kaksi <strong>nu</strong>kketeatteriin<br />
liittyvää kirjaa. Nukketeatteri<br />
suomalaisilla näyttämöillä (Peltonen & Tawast,<br />
LIKE) käsittelee <strong>Suomen</strong> <strong>nu</strong>kketeatterikentän<br />
historiaa sadan vuoden aikana;<br />
Nasty Puppet (Räisä, Johnny Kniga) keskittyy<br />
teatteri<strong>nu</strong>kkeihin ja perinteisiin <strong>nu</strong>kenraken<strong>nu</strong>stekniikoihin.<br />
Nyky<strong>nu</strong>kketeatteriin<br />
ja sen käytäntöihin johdattavaa opetuskirjaa<br />
ei vielä ole Suomessa julkaistu.<br />
- Käytännönläheiselle alan opetusoppaalle<br />
on nyt selkeä kysyntä. Keppi, porkkana<br />
ja musta laatikko sisältää koulutuksessani<br />
(mm. Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemian<br />
<strong>nu</strong>kketeatterilinjalla) ja <strong>nu</strong>kketeatterityössä<br />
oppimiani sekä itse kehittämiäni<br />
uudenlaisia opetusmetodeja, harjoituksia ja<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin historiaan ja teoriaan liittyviä<br />
anekdootteja.<br />
Kirja moniin<br />
käyttötarkoituksiin<br />
- Kiinnostus <strong>nu</strong>kketeatteria kohtaan on viime<br />
vuosina kasva<strong>nu</strong>t ja uskon, että monet<br />
taiteilijat haluavat hyödyntää <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
tarjoamia näkökulmia sekä soveltaa sen<br />
tekniikoita tai estetiikkaa omissa töissään.<br />
Taidekentän lisäksi <strong>nu</strong>kketeatterille löytyy<br />
paljon käyttömahdollisuuksia esimerkiksi<br />
kasvatuksessa sekä sosiaali- ja terveydenhuollossa.<br />
Tavoitteeni on ollut, että kirja<br />
auttaisi eri alojen ammattihenkilöitä löytämään<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin käytännöistä työhänsä<br />
uusia, mielekkäitä tekemisen tapoja ja näkökulmia,<br />
Falke pohtii.<br />
- Kirja toimii myös eräänlaisen dokumentaationa,<br />
joka tiiviisti sisältää suomalaisessa<br />
<strong>nu</strong>kketeatteriyhteisössä viime vuosien aikana<br />
kehittynyttä ammattitaitoa.<br />
Keppi, porkkana ja musta laatikko – käyttäjän<br />
opas nyky<strong>nu</strong>kketeatteriin -kirjan valmistumista<br />
ovat tukeneet Majaoja-säätiö ja Alfred<br />
Kordelinin säätiö.<br />
Teosta voi tiedustella Sixfingers -teatterilta:<br />
web@sixfingerstheatre.com<br />
Kirsti Huuhkan <strong>nu</strong>keista<br />
opaskirja<br />
Rouva Strada soittamassa Oodia Amersfoortille<br />
Spoffin 2011 festivaaleilla Hollannissa,<br />
Paimiolaisen <strong>nu</strong>kenrakentajan Kirsti Huuhkan<br />
<strong>nu</strong>kenraken<strong>nu</strong>sohjeista ilmestyy opaskirja<br />
helmikuussa 2012. HOKSNOKKA – Kirsti<br />
Huuhkan <strong>nu</strong>kenraken<strong>nu</strong>sohjeita kertoo rakastetuimmista<br />
Kirstin <strong>nu</strong>keista ymmärrettävästi<br />
ja siten, että niitä voi rakentaa kaikenikäisten<br />
<strong>nu</strong>kenrakentajien kanssa. Kirjanen<br />
sisältää runsaasti kuvia ja piirroksia. Samalla<br />
HOKSNOKKA kertoo Huuhkan elämäntyöstä.<br />
Kirjan ovat kooneet Teija Muurinen, Sari<br />
Witting ja Timo Väntsi. Kirjaa ovat tukeneet<br />
<strong>Suomen</strong> UNIMA <strong>ry</strong> ja Nukketeatterikeskus<br />
Poiju. Avustuksia ovat antaneet <strong>Suomen</strong><br />
Kulttuurirahasto sekä Taiteen Keskustoimikunta.<br />
Kirjan kustantaa taidekirjoihin erikoistu<strong>nu</strong>t<br />
Draamatyö.<br />
Kuva: Timo Väntsi<br />
Tämä Kirsti Huuhkan karhu kiersi<br />
Suomea Nukketeatteri Vihreän Omenan<br />
Satulangat- näytelmässä.
14<br />
Nukketeatteri 2/2011<br />
Nukketeatteri Kepponen on tarttu<strong>nu</strong>t Juhani Ahon Lastuista tuttuun tarinaan Ensimmäinen onkeni. Lavalla nähdään <strong>nu</strong>kkeja ja<br />
varjoja.<br />
Juhani Ahon 150-vuotisjuhla<br />
innoitti Kepposta Iisalmessa<br />
Istun junassa maaliskuussa 2011<br />
aurinkoista perjantai aamua.<br />
Hörpin termospullosta teetä ja<br />
mussutan pullaa. Avaan läppärin<br />
ja teen uuteen käsikirjoitukseeni<br />
tarken<strong>nu</strong>ksia. Kyseessä on Juhani<br />
Ahon tekstiin pohjautuva näytelmä<br />
Ensimmäinen onkeni. Olen menossa<br />
Iisalmeen ensimmäistä kertaa moneen<br />
vuoteen ja ihka ensimmäistä<br />
kertaa tapaamaan Ongen tilanneita<br />
kepposlaisia.<br />
Nukketeatteri Kepponen on harrastaja<strong>nu</strong>kketeatteri,<br />
jonka Iisalmen kaupunki on otta<strong>nu</strong>t<br />
siipiensä suojaan. Kepposelle on nimittäin<br />
järjestynyt tila Iisalmen kaupungin<br />
puolesta kulttuuritalon kellarista. Sinne on<br />
10 toimintavuoden aikana rakennettu oma<br />
pieni katsomo sekä näyttämö valoineen ja<br />
äänentoistolaitteineen. Kepposlaiset ovat<br />
syystäkin ylpeitä omasta sopestaan. Lisäksi<br />
kaupunki tukee <strong>nu</strong>kketeatterin toimintaa ostamalla<br />
esityksiä päiväkotilapsille ja koululaisille.<br />
2011 on Iisalmessa juhlavuosi, paikallisen<br />
suuruuden, Juhani Ahon syntymästä kulu<strong>nu</strong>t<br />
150 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi Kepponen<br />
sai tilauksen tehdä esityksen Juhani<br />
Ahoon liittyen. Toiminnan naiset, kepposlaiset<br />
ja erityisesti oikea rouva Kepponen eli<br />
Lulu Saastamoinen, hakivat apurahoja projektiin<br />
ja saivat. He halusivat valmistautua<br />
juhlavuoteen huolella ja päättivät tilata käsikirjoituksen<br />
ja ohjauksen esitykseen ulkopuoliselta<br />
tekijältä. Ja näin minä astuin kuvaan<br />
mukaan joulukuussa 2010. Sain puhelun<br />
Lululta, joka on yksi Kepposen perustajista<br />
ja edelleen koko teatterin kantava voima.<br />
Aluksi ajatus Juhani Ahosta ja Lastuista tuntui<br />
toivottoman tylsältä, mutta vähitellen<br />
työ vei mukanaan ja käsikirjoitus syntyi kuin<br />
itsestään. Lastuista valittiin teksti ”Ensimmäinen<br />
onkeni” ja käsittelin sitä aika roimalla<br />
kädellä lisäilemällä henkilöitä ja tapahtumia<br />
säilyttäen kuitenkin alkuperäisen tekstin<br />
kielen ja hengen. Ja huumoria piti tietysti<br />
saada myös mukaan…<br />
Kunnianhimoinen<br />
<strong>ry</strong>hmä<br />
Kepponen on monella tapaa erityinen harrastaja<strong>ry</strong>hmä:<br />
he käyttävät ammattiohjaajaa,<br />
heillä on oma <strong>nu</strong>kketeatteritila, talous<br />
kunnossa, mutta heillä on myös ammattitutkinnon<br />
suoritta<strong>nu</strong>t <strong>nu</strong>kenrakentaja, Tarja<br />
Puurunen. Joten lähtökohdat esityksen tekemiselle<br />
ovat loistavat.<br />
Ensimmäinen vierailuni Iisalmessa keväällä<br />
2011 sujui siis iloisissa merkeissä. Kepposlaiset<br />
olivat valmiita tarttumaan uusiin haasteisiin<br />
uuden ohjaajan kanssa reippaalla ja<br />
ahkeralla mielellä. Heti ensimmäisestä tapaamisesta<br />
alkaen oli selvää, että tämän porukan<br />
kanssa tehdään ankarasti töitä ja rima<br />
on korkealla, aikatauluissa pysytään ja<br />
kaikki puhaltavat yhteiseen hiileen. Mukaan<br />
näyttämölle Lulun lisäksi oli houkuteltu paikallinen<br />
perhepäivähoidon ohjaaja Marjatta<br />
Miettinen, varsinainen harrastajateatterin<br />
konkari ja monitoiminainen. Elokuussa harjoituksiin<br />
tuli mukaan vielä kolmaskin näyt-
Nukketeatteri 2/2011<br />
15<br />
telijä Auli Matilainen, jonka käsissä sai elämän<br />
monen lapsen suosikkihahmo pikkuinen,<br />
vaaleanpunainen possu.<br />
Sisko Kouvalainen puolestaan huo<strong>lehti</strong><br />
Kepposen esityksissä teatteritekniikasta,<br />
valoista ja äänistä. Ja hyvin huo<strong>lehti</strong>kin.<br />
Harjoitukset ja esitykset sujuvat huomattavasti<br />
helpommin, kun on tekniikassa osaava<br />
ja kunnianhimoinen ihminen.<br />
Esityskertoja tulee tälle syksylle noin 20. Mikä<br />
on tietysti hyvä saavutus pienillä resursseilla.<br />
Nukketeatteri Kepponen on esimerkki<br />
pienestä, omillaan sinnittelevästä harrastajateatterista,<br />
joka jaksaa kunnianhimoisesti<br />
kehittää toimintaansa vuodesta toiseen.<br />
Kepponen on upealla tavalla lunasta<strong>nu</strong>t asemansa<br />
Iisalmen kulttuurikentällä. Heidän<br />
esityksiään odotetaan, sillä päiväkodeissa ja<br />
kouluissa luotetaan Kepposen laatuun.<br />
***<br />
Nyt syksyllä 2011 istun taas junassa, mutta<br />
tällä kertaa matkalla kotiinpäin Iisalmesta.<br />
Ensi-ilta on takana ja mieli iloisena ja toisaalta<br />
haikeana. Iso yhteinen työ on mi<strong>nu</strong>n<br />
kannaltani saatettu loppuun, mutta näytelmä<br />
jatkaa nyt elämäänsä ilman mi<strong>nu</strong>a.<br />
teksti: Teija Muurinen<br />
kuvat: Tarja Puurunen<br />
Nukketeatteri Kepponen on pitkän linjan harrastaja<strong>nu</strong>kketeatteri, joka kehittää toimintaansa omissa<br />
tiloissaan. Kuva harjoitustauolta, etualalla ohjaaja Teija Muurinen ja näyttelijät.<br />
Harjoituksista elokuussa 2011: Lulu Saastamoinen (Lyydi-<strong>nu</strong>kke), Marjatta Miettinen (Hanne-<strong>nu</strong>kke) ja Auli Matilainen (possu).
16<br />
Nukketeatteri 2/2011<br />
Kuva: Juhani Joensuu<br />
Satuteatteri Punahilkka on tarttu<strong>nu</strong>t esityksissään rohkeasti esineisiin ja <strong>nu</strong>kkeihin jo 30 vuoden ajan. Kuva esityksestä<br />
Kuningas Ubu.<br />
Oviaukosta tämäkin alkoi<br />
Punahilkka – 30 vuotta harrastaja<strong>nu</strong>kketeatteria Joensuussa<br />
Satuteatteri Punahilkan toiminta<br />
alkoi 1981 steinerpedagi Elli Kilpeläisen<br />
kotona oviaukkoteatterina.<br />
Ensimmäisenä satuna nähtiin Grimmin<br />
satu ”Porkkanainen”. Monien<br />
seuraavien esitysten pohjana käytettiin<br />
kansansatuja ja kertojalle<br />
rakennettiin niissä tärkeä osa. Ellin<br />
lisäksi <strong>ry</strong>hmään kuului tuolloin viisi<br />
<strong>nu</strong>orta naista – Arja Kilpeläinen,<br />
Ritva Tykkyläinen, Kaisu Heikura,<br />
Helena Lappalainen ja Raija Korhonen.<br />
1983 Joensuun Nuorisoseura houkutteli Punahilkan<br />
yhdistyksensä suojiin, jolloin esiintymisten<br />
organisointi ja taloudelliset kysymykset<br />
hieman helpottuivat. Myös oman<br />
pikkuruisen harjoitustilan saaminen Joensuun<br />
keskustasta parakkimaisesta <strong>nu</strong>orison<br />
kokoontumistilasta helpotti harjoittelua..<br />
Vuosina 1982-1988 teatteri esiintyi hoitolaitoksissa,<br />
kirjastoissa, kouluissa, päiväkodeissa<br />
ja erilaisissa lasten tapahtumissa.<br />
Tammikuussa -87 tuli muutto Pekkalan kartanoon,<br />
jonne silloinen kulttuurilautakunta<br />
kunnosti paikallisille <strong>nu</strong>kketeattereille<br />
tilat. Tosin tilat olivat esiintymiseen melko<br />
epäkäytännölliset. Kuitenkin viikoittaiset<br />
sun<strong>nu</strong>ntaiesitykset keräsivät pienen, mutta<br />
vakiintuneen katsojakuntansa. Rekisteröityminen<br />
yhdistykseksi samana vuonna mahdollisti<br />
teatteri Punahilkalle erilaisten valtionja<br />
kunnan avustusten hakemisen.<br />
Joensuun kuuluisa<br />
Nukketeatteritalo<br />
Koska Joensuussa 1990-luvun alussa toimi<br />
aktiivisesti kolme <strong>nu</strong>kketeatteria – Punahilkan<br />
lisäksi Teatteri Vu<strong>nu</strong>kka ja Teatteri<br />
Kaamea Poksahdus – halusi kaupunki tukea<br />
lastenkulttuuria avaamalla vuonna 1992 Joensuun<br />
Nukketeatteritalon entiseen synnytyssairaalan<br />
osastona toimineeseen puutaloon.<br />
Siitä voidaankin katsoa alkaneeksi<br />
<strong>nu</strong>kketeattereiden ”kulta-aika” Joensuussa.<br />
Ensi-iltoja, esityksiä, kursseja, koulutuksia,<br />
kesänäyttelyitä sisältyi Nukketeatteritalon<br />
toimintaan, vaikka vakituisia työntekijöitä<br />
ei useinkaan ollut kuin kesäkuukausiksi.<br />
Kaupunki tuki taloudellisesti <strong>nu</strong>kketaloa<br />
antamalla tilat käyttöön nimellistä korvausta<br />
vastaan. Lipputuloista piti kaupungille<br />
antaa vain 10 prosenttia. Lisäksi saimme<br />
toimintaamme avustuksia. Kaikki muuttui<br />
kuitenkin 1990-luvun loppupuolella, kun pieniltä<br />
<strong>ry</strong>hmiltämme ruettiin vaatimaan vuokrien<br />
ja sähkölaskujen maksamista vanhasta<br />
talosta ja kaupungilta saamamme avustukset<br />
menivät kokonaisuudessaan talon ylläpitoon.<br />
Esitysten suunnitteluun ja tekemiseen<br />
ei enää riittänyt tarpeeksi energiaa. Ongelmaksi<br />
oli muodostu<strong>nu</strong>t myös pienen näyttämö-<br />
ja katsomotilan tuottamattomuus, ja<br />
niinpä talosta jouduttiin luopumaan vuonna<br />
2003 joulukuussa. Joensuun kaupunki keskitti<br />
tuolloin voimavaransa uuteen lasten Mukulakatuun,<br />
jonne ensin rakennettiin puitteet<br />
ja vasta sitten ruvettiin miettimään lapsille<br />
suunnatun toiminnan sisältöä, eikä missään<br />
vaiheessa oltu yhteydessä paikallisiin <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
tekijöihin.<br />
Parhaimmillaan 10 vuoden toimintavuotensa<br />
aikana Joensuun Nukketeatteritalossa oli<br />
toimi<strong>nu</strong>t 7 teatteri<strong>ry</strong>hmää (Punahilkka, Vu<strong>nu</strong>kka,<br />
Kaamea Poksahdus, Salainen Teatteri,<br />
Vääräpyörä. Ramppi & Kuume, Fiasko) ja<br />
lukuisat muut kokoonpanot olivat käyttäneet<br />
taloa joko harjoitus- tai esiintymistilana lyhempiä<br />
tai pitempiä jaksoja. Paikallisten<br />
<strong>nu</strong>kketeattereiden vapaaehtoinen, vuosia<br />
jatku<strong>nu</strong>t ”ilmainen” työ ei ollut saa<strong>nu</strong>t kaipaamaansa<br />
arvostusta silloisen kaupungin<br />
kulttuuritoimen silmissä.<br />
Muutaman vuoden Nukketeatteritalosta lähdön<br />
jälkeen Punahilkkakin sai harjoitella<br />
koulujen jumppasaleissa, päiväkodissa, jäsentensä<br />
kodeissa jne. kunnes vuonna 2006<br />
Joensuuhun perustettavan Esittävän Taiteen
Nukketeatteri 2/2011<br />
17<br />
tila <strong>ry</strong>:n jäsenyyden kautta Joensuun Pakkahuone<br />
tarjosi teatterillemme jälleen uuden<br />
kodin eli säilytys-, harjoitus- ja esiintymistilan.<br />
Viime vuosina olemme tehneet suomalaisvenäläisen<br />
kulttuurifoorumin kautta yhteistyötä<br />
mm. tuottamalla Venäjältä Vorkutan<br />
Komin tasavallan kansallisen <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
Maalliset Jumalat-esityksen Joensuuhun.<br />
Petroskoin Nukketeatterista meillä on<br />
ollut <strong>nu</strong>kentekijä, lavastaja ja ohjaaja Kohti<br />
aamunkoittoa-produktiossamme. Yhteistyö<br />
itään päin on ollut luonnollista Venäjän rajan<br />
läheisyydessä.<br />
Punahilkkalaisia<br />
ja Susinäyttämö<br />
Hyppivän Prinsessan <strong>nu</strong>ket hankittiin<br />
Punahilkalle legendaarisesta<br />
Obratsov-teatterista Moskovasta<br />
ja kunnostettiin. Suoranainen kulttuuriteko<br />
siis. Rooleissa oli Jaana<br />
Palve-Karppanen, jonka isä Tuomas<br />
Palve oli ollut juuri Obratsovin koulutuksessa<br />
1950-luvulla Helsingissä<br />
ollessaan esiintyjänä Suomalaisessa<br />
Nukketeatterissa.<br />
Punahilkan vahvuuksia ensimmäisten kahdenkymmenen<br />
vuoden aikana ovat perustajamme<br />
Ellin (-2003) lisäksi olleet oma <strong>nu</strong>kentekijämme<br />
Päivi Auvinen ja muusikot<br />
Heikki Sivonen, Tapani Mustonen ja Aki Hietala<br />
(vain muutamia mainitakseni). Päivin<br />
muutettua Etelä-Suomeen, jäi Punahilkka<br />
pitkäksi aikaa ilman <strong>nu</strong>kentekijää. Se pisti<br />
luovuuden koville ja niinpä muutamassa ensi-illassa<br />
nähtiin näyteikkunoiden malli<strong>nu</strong>kkeja<br />
vartaloineen ja Moskovasta tai muualta<br />
Venäjältä ostettuja <strong>nu</strong>kkeja. Yhä edelleen<br />
etsimme joukkoomme <strong>nu</strong>kentekijöitä, mutta<br />
akuutein tarve on saatu tyydytettyä yhteistyöllä<br />
Petroskoin Nukketeatterin kanssa.<br />
Myös pitkäaikaiset ohjaajamme <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
ammattilaiset Marja-Liisa Lintunen ja<br />
käsikirjoittaja/ohjaaja Juhani Joensuu olivat<br />
tukipylväitämme koko 90-luvun, jolloin<br />
he tinkimättömällä taiteellisella otteellaan<br />
luotsasivat teatteriamme ahkerasti uusiin<br />
ensi-iltoihin.<br />
Vuonna 1996 Punahilkka oli tehnyt ensimmäisen<br />
aikuisille suunnatun teatteriesityksensä<br />
Kuningas Ubun Juhani Joensuun ohjauksessa<br />
ja silloin oli pakko keksiä teatterillemme lisänimi<br />
”Susinäyttämö”, etteivät lapsikatsojat<br />
eksyisi aikuisten esityksiin. Vuonna 2004<br />
voitimme Susinäyttämön aikuisille tarkoitetulla<br />
Voi kun mie saisin-esityksellä sekä Kajaanin<br />
runoviikolla ”Maakunnat kohtaavat”<br />
pääpalkinnon että Heinolassa Itämeren kansainvälisillä<br />
opettajien kulttuurikilpailuissa<br />
3.sijan.<br />
Välillä teatterimme on kärsinyt oikeiden ohjaajien<br />
puutteesta – viimeksi vuosina 2003-<br />
2009. Silloin tiimityönä tehdyt esitykset vaativat<br />
sekä viitseliäisyyttä, itsehillintää ja<br />
”kukin komentaa vuorollaan”-mentaliteettia.<br />
Kuva: Siiriliina Riikonen.<br />
Kohti aamunkoittoa -esityksessä (2010) Punahilkka teki yhteistyötä Petroskoin <strong>nu</strong>kketeatterin kanssa. Esitys kertoo kahden<br />
<strong>nu</strong>oren Lirimin ja Evgenian tapaamisesta rintamalinjojen välissä ja teksti on <strong>nu</strong>oren bosnialaistytön Mostarista. Nukettajana<br />
Janne Puhakka.
18<br />
Nukketeatteri 2/2011<br />
Tulevaisuus -<br />
edelleen kovaa työtä?<br />
Kuva: Juhani Joensuu<br />
Kuningas Ubu vuodelta 1999. Naamiot ja puvustus: Päivi Auvinen, kuvassa isä Ubuna<br />
Raija Korhonen-(Pusa) ja äiti Ubuna Outi Kin<strong>nu</strong>nen.<br />
Kova työ avustushakemusten teossa palkittiin<br />
vuonna 2010, kun avustusrahoilla saimme<br />
palkattua ammattilaisen rajan takaa yhteistyöhön<br />
kanssamme. Nuori Natalia Pakhomova<br />
Petroskoin Nukketeatterista ohjasi meille<br />
”Kohti aamunkoittoa” <strong>nu</strong>kkenäytelmän, jonka<br />
alkuperäinen idea ja teksti on tullut kirjoituskilpailun<br />
kautta kaukaa Bosnia-Herzegovinasta,<br />
Mostarista.<br />
Koko projektin isä, Pohjois-Karjalan taidetoimikunnan<br />
lastenkulttuurin läänintaiteilija<br />
Jyrki Tamminen on myös rikastutta<strong>nu</strong>t Joensuussa<br />
nyt toiminnallaan Joensuun lastenkulttuurin<br />
kenttää ja omalla asiantuntevuudellaan<br />
avan<strong>nu</strong>t uusia väyliä <strong>nu</strong>kketeatterille<br />
myös muuhun taidekenttään.<br />
Tällä hetkellä teatteri Punahilkka elää uutta<br />
vaihetta. On tullut kenties uuden sukupolven<br />
aika näyttää, mihin teatteri Punahilkkaa<br />
viedään.<br />
Tulevaisuus näyttää muutamien ”hengissä<br />
riippumisvuosien” jälkeen valoisammalta<br />
uusien jäsenten ja uusien projektien myötä.<br />
Olemme saaneet viimeisen vuoden aikana<br />
nauttia teatterin historian ensimmäisestä<br />
palkatusta työntekijästä Janne Puhakasta ja<br />
päässeet pitkälti hänen työpanoksensa ansiosta<br />
toteuttamaan ensimmäisen ”ulkomaan<br />
esiintymisemme” Venäjällä Petroskoissa Kuklantida-<br />
<strong>nu</strong>kketeatterifestivaaleilla kesällä<br />
2011. Uusina kasvoina teatterimme 8-jäseniseen<br />
joukkoomme ovat tulleet Jannen lisäksi<br />
myös muusikko Riikka Jokela ja valomies<br />
Maija Karppanen.<br />
Punahilkkalaisista monet ovat kasvattajia<br />
ja erityis<strong>ry</strong>hmien ohjaajia, joten tunnemme<br />
lasten maailman erityisen hyvin. Silti <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
harrastaminen vapaa-ajalla on<br />
haastavaa ja edelleen vuosien saatossa erityisesti<br />
avustushakemusten tekeminen ja<br />
määräajassa jättäminen on välillä äärimmäisen<br />
työlästä ja rasittavaa. Myös ison porukan<br />
harjoitusaikojen yhteensovittaminen tuntuu<br />
joskus mahdottomalta urakalta.<br />
Työtä on tehty paljon tähän pisteeseen pääsemiseksi<br />
ja olisi sääli, jos perustajamme Elli<br />
Kilpeläisen pyyteetön työ lastenkulttuurin<br />
parhaaksi loppuisi.<br />
Satuteatteri Punahilkka juhlii 30-vuotista<br />
taivaltaan pikkujoulujuhlana Joensuun Pakkahuoneella<br />
perjantaina 2.joulukuuta 2011<br />
klo 19. Juhlassa punahilkkalaisten säveltämiä<br />
lauluja, pieniä <strong>nu</strong>kkekohtauksia, runoilua<br />
ja muutama vierailijakin. Liput 10 € sisältävät<br />
alkujuoman, ohjelman ja pientä<br />
suolaista.<br />
Punahilkkalaisten puolesta historiaa<br />
muisteli Jaana Palve-Karppanen<br />
punahilkkalainen vuodesta 1985<br />
KUKLANTIDA 2011 PETROSKOISSA -<br />
PUNAHILKKA tekojen ja tunteiden RAJALLA<br />
Pieni kertomus kulttuurivaihdon avartavasta<br />
kokemuksesta!<br />
Satuteatteri Punahilkka lähti matkaan Venäjän<br />
reissulleen Joensuun Pakkahuoneelta<br />
isolla turistibussilla keskiviikkona 1.6.2011.<br />
klo 15. Bussimme tavaratilassa olivat meidän<br />
lavasteet ja tarpeistomme, itse nautimme<br />
sisätiloissa tilan tun<strong>nu</strong>sta, sillä matkustajia<br />
kuskin lisäksi oli vain kahdeksan - enemmän<br />
ja vähemmän Venäjällä matkanneita ja sitten<br />
niitä neitseellisiä ensikertalaisia.<br />
Rajalla Niiralassa olimme jo tunnin kuluttua.<br />
Suomesta Venäjälle teatteriesitystä vietäessä<br />
– kuten muussakin viennissä – tarvitaan väliaikainen<br />
maastavientilupa – atakarnet. Sitä<br />
varten lavasteemme, tarpeisto ja <strong>nu</strong>ket oli<br />
valokuvattu, mitattu, punnittu, <strong>nu</strong>meroitu,<br />
luetteloitu ja tullikooditettu. Venäjän rajalta<br />
asioita tarkistettaessa oli vaadittu myös<br />
toukkatarkastusta vanerisista lavasteistamme,<br />
mutta keskustelun jälkeen vaatimuksista<br />
oli luovuttu.<br />
<strong>Suomen</strong> tullissa meni yllättävän kauan, sillä<br />
olimme vuoden aikana vasta toinen porukka,<br />
jolla oli vastaavanlainen teatterilavastus<br />
tarkastettavana ja suomalaisten täytyi huolella<br />
tutustua papereihin. Siinä vierähti ensimmäinen<br />
tunti.<br />
Venäjän tulli otti meidät hyvin kohteliaasti<br />
vastaan, sillä meitä oli osattu odottaa.<br />
Pohjois-Karjalan taidetoimikunnan väki oli<br />
ennalta ilmoitta<strong>nu</strong>t Venäjän rajalle tulostamme.<br />
Olimme hyvin toiveikkaita rajan ylityksen<br />
suhteen, sillä rajanylitykseen tarvittava<br />
pohjatyö oli todella huolella. Lisäksi<br />
Joensuusta asti tueksemme ja turvaksemme<br />
oli saapu<strong>nu</strong>t venäjänkielen tulkki.<br />
Aluksi näytti, että kaikki sujuisi yllättävän<br />
mukavasti. Pikku hiljaa meidät vain<br />
unohdettiin kiireisimpien rajanylittäjien<br />
vuoksi. Myös työvuorojen vaihtuminen<br />
saattoi osaltaan hidastaa asioidemme käsittelyä.<br />
Useimpien tuntien hitaasti madellessa<br />
ja iltahämärän jo koittaessa meiltä<br />
pyydettiin muistitikkua,jolla kaikista<br />
lavasteista,tarpeistosta ja <strong>nu</strong>keista löytyisi<br />
tietoa. Jos meillä ei sitä olisi, venäläiset<br />
rajamiehet itse rupeaisivat mittailemaan ja<br />
valokuvailemaan meidän jo kerran valokuvaamamme<br />
ja mittaamamme materiaalin.<br />
Onneksi uusi terävä <strong>nu</strong>orivoimamme Janne<br />
oli ”kaiken varalta” otta<strong>nu</strong>t mukaansa muistitikkunsa,<br />
jolla vaadittava tieto oli. Muistitikun<br />
mukaanottamistakin oli rajalta kysytty<br />
ja silloin vastaus oli ollut, ettei sitä tarvittaisi.<br />
Aloimme jopa tahtomattamme viihtyä<br />
raja-asemalla, vaikka aktiviteetteja, nähtävyyksiä<br />
ja mukavuuksia ei liiemmin ollut.<br />
10 tunnin tiukan odottamisen jälkeen saimme<br />
luvan ylittää Venäjän rajan ja jatkaa<br />
matkaamme Petroskoihin. Tunnelmat ohikiitävässä<br />
kesäyössä, hiljentyvässä bussissamme<br />
olivat epätodelliset. Matka määränpäähän<br />
Petroskoihin kestäisi vielä viisi tuntia.<br />
Nukkuneita ja ei-<strong>nu</strong>kkuneita matkustajia oli<br />
vastassa ohjaajamme Natalia, <strong>nu</strong>kketeatterifestivaalien<br />
tuottaja Leonid ja muutama<br />
taksikuski. Puoli kuuden aikaan aamulla läksimme<br />
majapaikkaamme entiselle pioneerileirikeskukselle.<br />
Hotellitasoinen majatalo antoi puitteet<br />
ja unet väsyneille matkaajille – toisille to-
Nukketeatteri 2/2011<br />
19<br />
sin vain kolmeksi tunniksi, sillä ensimmäinen<br />
esiintyminen ja haastattelu oli sovittu<br />
meille jo aamukymmeneksi. Siinä taksin takapenkillä<br />
matkatessamme suunnittelimme<br />
teatterimme esittelyn festivaalien avajaisiin,<br />
mutta osittain kielitaidon puutteesta,<br />
osittain ehkä ymmärtämyksemme vajavaisuudesta<br />
olimmekin kymmenen jälkeen menossa<br />
paikallisen television haastatteluun.<br />
Ohjelma muuttui lennosta!<br />
Karjalan Televisio kohteli meitä ystävällisesti<br />
ja onneksi saimme lähetykseen mukaamme<br />
läänintaiteilija Jyrkin, ohjaajamme Natalian<br />
ja <strong>nu</strong>kentekijämme Polinan. Kysymykset koskivat<br />
esitystämme ja he halusivat etupäässä<br />
tietää, miksi tulimme festivaaleille sota-aiheisella<br />
<strong>nu</strong>orten näytelmällä. Myös muistojamme<br />
viimeisestä maittemme välisestä sodasta<br />
kysyttiin ja ainoana evakkokarjalaisten<br />
jälkeläisenä sain siihen kysymykseen vastata.<br />
Ohjelman lopuksi saimme yhdessä juontajien<br />
kanssa tanssia nauhoitetussa tv-lähetyksessä<br />
suomalaisille ja venäläisillekin niin<br />
rakasta letkajenkkaa. Sotakysymyksen aiheuttamat<br />
tunteet tulivat pintaan heti televisioraken<strong>nu</strong>ksesta<br />
ulospäästyämme ja itku<br />
pääsi ja itku helpotti.<br />
Matka jatkui ilman lepotaukoja Petroskoin<br />
kansalliseen Nukketeatteriin, jossa iltapäivällä<br />
alkoivat esityksemme rakentaminen ja<br />
harjoittelu. Loput hyvin levänneistä punahilkkalaisista<br />
(unta täydet viisi tuntia!) tulivat<br />
suoraan majapaikastamme harjoituksiin.<br />
Vaikeinta esityksen harjoittelemisessa olivat<br />
tietenkin esiintymislavan uudet, erilaiset<br />
mittasuhteet, valojen uudet asemoinnit<br />
ja savu, jota ei ollut käytetty alkuperäisessä<br />
esityksessämme.<br />
Kello 19 alkoi ensimmäinen esitys. Heti esityksen<br />
jälkeen tulivat taas uudet innokkaat<br />
TV-haastattelijat. Nyt <strong>nu</strong>orempi esiintyjäpolvemme<br />
sai tulla haastatelluiksi ja ihailtavan<br />
upeasti englannin kieltä käyttäen he<br />
Jaana Palve-Karppanen, Natalia Pakhomova ja Jyrki Tamminen kokeilevat ostamiaan <strong>nu</strong>kkemekaniikkoja<br />
illalla majapaikassa.<br />
kertoivat näytelmästämme ja akustisesta<br />
musiikistamme. Hyvä Janne ja Riikka!<br />
Olimme vasta matkalla Petroskoihin saaneet<br />
tietää, että molemmat sovitut esitykset olivatkin<br />
samana päivänä, joten ensimmäisen<br />
esityksen jälkeen Petroskoin <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
tekniikan miehet purkivat todella rivakasti<br />
lavasteemme, pakkasivat ne vielä rivakammin<br />
teatterinsa pikkubussiin ja lähdimme<br />
puoli yhdeksän aikoihin takaisin leirikeskukselle,<br />
jonne festivaalijärjestäjät olivat sopineet<br />
toisen esityksemme.<br />
Kellon ollessa lähellä iltakymmentä esiinnyimme<br />
tanssilavaa muistuttavassa tilassa<br />
ohjaajan käskystä ilman valoja, ilman savua<br />
ja ensimmäistä kertaa myös ilman maskeja.<br />
Perheiden äidit ja isät ja leirillä olleet lapset<br />
jaksoivat katsoa vajaan tunnin mittaisen<br />
esityksen tarkkaavaisen kuuliaisesti. Päivän<br />
työ oli alka<strong>nu</strong>t aamu yhdeksältä ja kolmen<br />
tunnin yöunilla jatku<strong>nu</strong>t pitkälle yöhön.<br />
Olimme väsyneitä,onnellisia ja olimme antaneet<br />
kaikkemme!<br />
Saimme seuraavana päivänä palautetta mm.<br />
pietarilaiselta teatterikriitikolta ja pyyteetön<br />
antautuminen lavalla ja erityisesti musiikin<br />
monipuolinen mukanaolo saivat kiitosta.<br />
Festivaalien kahtena seuraavana päivänä<br />
saimme seurata lasten <strong>nu</strong>kketeatteriesityksiä<br />
eri puolilta Karjalaa ja Pietarista – kaikenkaikkiaan<br />
kymmenkunta hyvin eritasoista<br />
esitystä. Mielenkiintoista oli kasvattajina<br />
myös seurata lasten työpajoja, joita vetivät<br />
Natalia ja Leonid. Menetelmät vaihtelivat<br />
vaativista tarkkaavaisuusharjoituksista fyysisiin<br />
harjoitteisiin.<br />
Matkallamme mukana ollut Aapo Repo saavutti<br />
leirillä suuren suosion lasten keskuudessa<br />
hauskalla pelle - ja matkalaukkuimproilullaan.<br />
Takaisin Suomeen lähdimme sun<strong>nu</strong>ntaiaamuna.<br />
Olimme kokeneet venäläisten järjestäjien<br />
– etenkin tekniikan poikien - tehokkaan<br />
toiminnan, venäläislasten iloiset ilmeet ja<br />
ikäisekseen kehittyneet lausunta- ja esiintymistaidot.<br />
Olimme nauttineet meidän kunniaksemme<br />
järjestetystä, yltäkylläisestä<br />
jäähyväisateriasta ja vierasmaalaisiin kohdistuneesta<br />
ylenpalttisesta mielenkiinnosta.<br />
Venäjän rajallakin pääsimme kahdella tunnilla.<br />
Eräs punahilkkalaisista <strong>nu</strong>orista totesi<br />
jännittäneensä kohtuuttomasti rajalle ensimmäistä<br />
kertaa tultaessa, mutta tämän<br />
kaiken koettuansa tajunneensa, että tämä<br />
kokemus on tarpeellinen ja että, miten hän<br />
tällä matkalla oppi avaamaan silmät kaikelle<br />
mielenkiintoiselle, mitä Venäjä tarjoaa.<br />
Kiitämme Pohjois-Karjalan Taidetoimikuntaa<br />
suuresta ponnistuksesta matkamme onnistumiseksi!<br />
Ja kiitos kaikille mukanaolleille<br />
mahtavasta reissusta!<br />
Jaana Palve-Karppanen<br />
Janne Puhakka Lirim<strong>nu</strong>kkensa kanssa Kuklantidan leirillä iltanäytös klo 22.00
20<br />
Nukketeatteri 2/2011<br />
Onnea 30-vuotiaalle teatterille!<br />
Nukketeatteri Olipa kerran.../<br />
Dockteater Det Var en gång...<br />
”Pahvikäärö kainalossa ja toisessa<br />
kädessä laukku, niin minä kävelin<br />
lasten luokse esiintymään”, muistelee<br />
Teatterin äiti, Anja Pirttilahti<br />
aikoja, jolloin Nukketeatteri Olipa<br />
Kerran oli juuri perustettu.<br />
Istun Anjan kotona ja kuuntelen ihaillen,<br />
tuota sympaattista muistikonetta, kun hän<br />
kertoo kokemuksistaan ja muistoistaan.<br />
”Ilman teatteria elämä on haaleaa ja väritöntä,<br />
teatteri on rakkauteni”, Pirttilahti sanoo.<br />
Anja aloitti tarinan kertomisensa jo 13-vuotiaana,<br />
kun hän piti pyhäkoulua lapsille.<br />
Tuolloin vanhempi pyhäkoulunopettaja<br />
opasti, kuinka tarinoita voi elävöittää <strong>nu</strong>keilla<br />
ja kuinka <strong>nu</strong>kkeja liikutellaan pöydän<br />
päällä. Tarinat ja sadut ovat kulkeneet Anjan<br />
mukana läpi elämän. Kirjastonhoitajana hän<br />
piti lasten satutunteja. Harrastajanäyttelijänä<br />
hän oli kolmekymmentä vuotta, hän oli<br />
myös lausuja ja kun <strong>nu</strong>kketeatteri valtasi sydämen<br />
kokonaan, hän hyödynsi kaikkia noita<br />
taitojaan oman teatterinsa estradilla.<br />
Vaasan kesästä<br />
vahvistusta<br />
Vuonna 1976 Anja aloitti <strong>nu</strong>kketeatterisatutunnit<br />
Porvoon maalaiskunnan kirjastoissa.<br />
Oman <strong>nu</strong>kketeatterin perustamista tuki ja<br />
vahvisti Vaasan kesäfestivaalit. Neljänä kesänä<br />
Anja matkusti Vaasaan oppia ja innoitusta<br />
samaan, hän matkusti sinne, koska<br />
siellä sai jakaa tuon saman rakkauden muiden<br />
kanssa. Porvoosta löytyi onneksi myös Irmeli<br />
Holstein, joka innostui <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
tekemisestä Anjan kanssa ja niin he aloittivat<br />
yhteisen seikkailun. ”Täytyy olla kekseliäs<br />
ja osata improvisoida,” sanoo Anja, kun<br />
kysyn, minkälainen on hyvä työpari näyttämöllä.<br />
Anja kertoo: ”Kun perustin oman teatterin<br />
vuonna eräs porvoolainen sanoi, että si<strong>nu</strong>n<br />
teatterisi ei tule pysymään pitkään pystyssä,<br />
mutta olipas väärässä.” Niin oli, sillä nyt<br />
on takana 30 värikästä vuotta. Anjalla on ystäviä<br />
Tsekeissä, Virossa, Venäjällä, Ruotsissa<br />
ja ympäri Suomea. Tiivistä yhteistyötä on<br />
tehty läpi noiden vuosien Viljandin <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
sekä Petroskoin <strong>nu</strong>kketeatterin kanssa.<br />
Viljandin <strong>nu</strong>kketeatterin johtaja Altmar<br />
Loris on ohjan<strong>nu</strong>t heille monia näytelmiä ja<br />
Rati, Riti Rallan ensi-ilta onnellisesti takana. Kuvassa: Anne Lihavainen (esityksen ohjaaja), Katriina Halonen, Arja Kuusimurto ja<br />
Sanna Hemminki, joka sävelsi esityksen musiikin. Nuket ja lavastuksen rakensivat Leila Jaskanen ja Reija Mälkki.
Nukketeatteri 2/2011<br />
21<br />
Ehdota<br />
Nukketeatteritekoa<br />
vuodelle 2011<br />
On jälleen aika etsiä vuoden 2011 Nukketeatteritekoa.<br />
Onko joku vuoden aikana tapahtu<strong>nu</strong>t<br />
jotain sellaista, mikä on vienyt <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
asemaa eteenpäin?<br />
Palkinto julkistetaan Suomalaisen Nukketeatterin<br />
päivänä 11. helmikuuta 2012. Palkinto<br />
jaetaan nyt neljättä kertaa. Aiemmin palkituiksi<br />
ovat tulleet kirjastonhoitajat Kaija<br />
Halme Lahdesta ja Leena Karjaranta Tampereelta,<br />
Kati Andrianov kansainvälisen tutkimusseminaarin<br />
järjestämisestä ja Satu Paavola<br />
panoksestaan 3D –teatterituotannossa.<br />
Ehdota <strong>nu</strong>kketeatteriteko-palkinnon saajaa<br />
perusteluineen <strong>Suomen</strong> UNIMAn hallitukselle<br />
1.12.2011 mennessä osoitteeseen unimafinland@gmail.com<br />
UNIMAn toimisto<br />
muuttaa Helsinkiin<br />
Teatteri on rakkauteni, sanoo Anja Pirttilahti, Olipa kerran... -<strong>nu</strong>kketeatterin<br />
perustaja ja <strong>Suomen</strong> UNIMAN kunniajäsen vuodesta 1999.<br />
kaikista noista näytelmistä Punahilkka on se<br />
kaikkein rakkain satu Anjalle.<br />
”Kyllä minä lähtisin vieläkin kertomaan satuja<br />
lapsille, jos vain pyydettäisiin. Olisi taas<br />
mukava suunnitella ja valmistella satuhetkeä”<br />
tuo 85- vuotias satutäti tuumaa iloiset,<br />
siniset silmät vilkkuen.<br />
Aluksi Nukketeatteri Olipa kerran... toimi<br />
osana Porvoon kaupunginkirjaston lasten toimintaa,<br />
mutta vuonna 1986 teatterille kannatusyhdis-<br />
Ilman teatteria elämä on<br />
haaleaa ja väritöntä...<br />
tys, jotta<br />
avustusten<br />
hakeminen<br />
helpottuisi.<br />
Nyt yhdistyksessä<br />
on noin<br />
40 jäsentä ja heistä 7-8 henkeä osallistuu aktiivisesti<br />
teatterin toimintaan näyttelijöinä,<br />
<strong>nu</strong>kentekijöinä, muusikkoina jne. Tällä hetkellä<br />
ohjelmistossa on 7 näytelmää, joista<br />
osa sekä suomeksi että ruotsiksi. Omaa näyttämöä<br />
ei ole, ainoastaan harjoitus- ja varastotilat<br />
osoitteessa Linnankoskenkatu 11. Viime<br />
vuonna näytöksiä oli 30.<br />
Nukketeatteri Olipa kerran on harrastajateatteri<br />
eli esiintyjät eivät saa taloudellista<br />
korvausta näytöksistä.”Mutta tämä ihana<br />
harrastus vie ajatukset pois arjen huolista<br />
ja murheista, siksi harjoituksiin on aina niin<br />
mukava tulla” toteaa Katriina Halonen. Katriina<br />
on toimi<strong>nu</strong>t teatterissa aktiivisesti jo<br />
pitkään. Ja Katriinan mielestä keikoilla käyminen<br />
tuo mukavaa vaihtelua arkeen. Oma<br />
auto toimii keikka-autona ja se pakataan<br />
niin täyteen, että lavasteet kilpailevat tyhjästä<br />
tilasta näyttelijöiden kanssa. Anja Kuusimurto,<br />
teatterin uusi puheenjohtaja, hyppää<br />
kuskin paikalle ja eteen päin mennään<br />
ja nauru raikaa.<br />
Nukketeatteri Olipa kerran…./Dockteatern<br />
Det var en gång…. on todennäköisesti yksi pisimpään<br />
yhtäjaksoisesti toimineista (harrastaja)<strong>nu</strong>kketeattereista<br />
Suomessa. Ja ainoa<br />
molemmilla<br />
ko-<br />
timaisil-<br />
la kielillä<br />
toimiva!<br />
Teatterin<br />
aktiivit<br />
jäsenet ovat hyvin kiinnostuneita kouluttautumaan<br />
ja oppimaan lisää. Niinpä he<br />
pyrkivät käyttämään, aina kun vain on mahdollista,<br />
ammattiohjaajia, - lavastajia-, -<strong>nu</strong>kentekijöitä<br />
ja -muusikoita uusissa tuotannoissaan.<br />
Nukketeatteri juhlisti 30. toimintavuottaan<br />
syyskuussa viikonloppuna 9.-11.9. Tuolloin<br />
uusi näytelmä, Elsa Beskoviin satuun pohjautuva<br />
Rati, Riti ja Ralla, sai ensi-iltansa<br />
Kulttuuritalo Grandissa, Porvoossa. Viikonloppuna<br />
esiiintyi myös Viljandin <strong>nu</strong>kketeatteri<br />
näytelmällään Karupoeg Puhh ( Nalle<br />
Puh) sekä Hanna Hietala näytelmällään Talven<br />
Taika.<br />
Anne Lihavainen<br />
<strong>Suomen</strong> UNIMAn toimisto siirtyy ensi talven<br />
aikana Oulusta Helsinkiin. UNIMAn hallitus<br />
päätti, että toimistolle vuorataan työpiste<br />
Nukketeatterikeskus Poijun yhteydestä.<br />
Helsinkiin siirtoon painoivat yhteistyökuviot<br />
muiden teatteriorganisaatioiden kanssa.<br />
Mm. lastenteatterin maailmaanlaajuinen<br />
järjestö Assitej työskentelee myös Poijun tiloissa.<br />
Tilat tarjoavat muutakin synergiaetuja,<br />
mm. toimistopalveluja ja työyhteisön<br />
UNIMAn työntekijälle.<br />
<strong>Suomen</strong> UNIMAn toimisto on toimi<strong>nu</strong>t viimeksi<br />
pääkaupunkiseudulla, kun se toimi Nukketeatteri<br />
Vihreän Omenan tiloissa 1990-luvulla.<br />
Ennen Ouluun siirtoa toimisto ja arkisto<br />
olivat Tampereella Mukamaksen tiloissa.<br />
Mansi Stycz <strong>Suomen</strong><br />
Teatterit <strong>ry</strong>:n<br />
hallituksessa<br />
Tamperelaisen Teatteri Mukamaksen johtaja<br />
Mansi Stycz vaikuttaa <strong>Suomen</strong> Teatterit <strong>ry</strong>:n<br />
hallituksessa. <strong>Suomen</strong> Teatterit <strong>ry</strong>:n korkein<br />
päättävä elin on vuosikokous, johon jäsenteatterit<br />
ovat kokonsa mukaan oikeutettuja<br />
lähettämään 1-3 edustajaa. Vuosikokous valitsee<br />
<strong>Suomen</strong> Teatterit <strong>ry</strong>:n kymmenenjäsenisen<br />
hallituksen ja puheenjohtajan.<br />
Puheenjohtajana toimii Lasse Eskonen ja varapuheenjohtajana<br />
Tuula Öhman. Jäseninä<br />
Styczin lisäksi ovat Jussi Helminen (Espoon<br />
Kaupunginteatteri), Ilkka Laasonen (Kotkan<br />
Kaupunginteatteri), Pasi Laukka (Oulun<br />
kaupungin kulttuuriltk jäsen), Harri Natunen<br />
(Rauman Kaupunginteatteri), Esa Perttu<br />
(Seinäjoen Kaupunginteatterin hall pj.),<br />
Maarit Pyökäri (Lahden Kaupunginteatteri)<br />
ja Johan Storgård (Svenska Teatern).
22<br />
Nukketeatteri 2/2011<br />
Lenin meets Kasper.<br />
Matkalla maatuskojen maassa 24.-26.6.2011<br />
XII Baltic Sea Countries Puppet<br />
Theatre Festival ja Xth Jubilee Festival Kykart<br />
Perjantai<br />
Juhan<strong>nu</strong>saatto oli helteinen ja tyypilliseen<br />
tapaansa ruuhkainen. Yli kahden tunnin jonotuksen<br />
jälkeen selviydyin ulos laivasta ja<br />
tullin läpi. Pietarilaisten satamavirkailijoiden<br />
vähyydestä päättelin, että heille tuli<br />
suurena yllätyksenä, että laituriin ankkuroi<br />
perjantaisen aikataulunsa mukaisesti M/S<br />
Princess Maria täynnä turisteja. Odottelua<br />
helpottamaan oli paikalle sentään järjestetty<br />
viihdykettä. Jazzahtava viisihenkinen orkesteri<br />
töräytteli säveliä matelevan jonon<br />
iloksi.<br />
Satamasta tungeksin bussiin, jonka kyydissä<br />
pääsin Iisakin kirkolle. Valtaisaa raken<strong>nu</strong>sta<br />
aikani pällisteltyäni suuntasin Pietarin<br />
pääkadulle, Nevsky Prospectille. Kuljettuani<br />
pari kilometriä ja ylitettyäni muutamia lukuisista<br />
Nevan sivukanavista, päädyin Näyttelijöiden<br />
talolle. Jyhkeän raken<strong>nu</strong>ksen uumenissa<br />
sijaitsi mm. jo kymmenettä kertaa<br />
järjestettävän KYKART teatteritapahtuman<br />
hermokeskus.<br />
Hermot tuntuivatkin olevan hieman kireällä,<br />
kun ilmeettömän ovimiehen ja kielimuurin<br />
takaa lopulta löysin festivaalihenkilökuntaa.<br />
Vuokseni oli hälytetty lähes tulkoon interpol,<br />
koska ”olin kadon<strong>nu</strong>t”. Eihän yksin matkaava<br />
suomalaisnainen voi omin nokkinensa selviytyä<br />
Pietarissa satamasta festivaalipaikalle.<br />
Olin toki etukäteen kysynyt sähköpostitse<br />
festivaalin monitoiminaiselta Maria Naimarkilta,<br />
että tuleeko joku kenties mi<strong>nu</strong>a vastaan<br />
satamaan, mutta en ollut saa<strong>nu</strong>t vastausta.<br />
Paitsi nyt. Tästä lähin olin ”se, jota<br />
odotettiin turhaan satamassa monta tuntia”.<br />
Mutkikkaan alun jälkeen mi<strong>nu</strong>t ohjattiin Nevsky<br />
Prospectin lähellä sijaitsevaan kotoisaan<br />
hotelliin. Hotellipiipahduksen jälkeen<br />
pääsin vihdoin uppoutumaan matkani varsinaiseen<br />
ohjelmaan eli festivaalin tarjontaan.<br />
Esityspaikkoja oli kahdeksan ja ne sijaitsivat<br />
pitkin poikin Pietaria. Metroa ei kannatta<strong>nu</strong>t<br />
käyttää, sillä asemat eivät juurikaan<br />
osuneet esityspaikkojen liepeille. Kieltä taitamattomana<br />
en tohti<strong>nu</strong>t koittaa onneani<br />
muunkaan paikallisliikenteen kiemuraisessa<br />
verkostossa. Vikkelät jalat ja hyvä kartta<br />
auttoivat löytämään ja ehtimään perille,<br />
melkein aina.<br />
Ensimmäinen näkemäni esitys oli maineikkaan<br />
puolalaisen Bialostockin Nukketeatterin<br />
Soldier. Tähän päivään saakka olin luullut<br />
(neljä kuukautta), että tämä H.C.Andersenin<br />
Tinasotilaasta tyylikkäästi versioitu esineteatteriesitys<br />
oli aikuisille suunnattu. Mutta<br />
niinpä tuossa katalookissa seisoo, että lapsille.<br />
Jopas nyt.<br />
Melankolisen näytelmän keskiössä oli mieskirjailija,<br />
joka kamppaili itsensä ja vastustelevan<br />
tekstinsä kanssa. Kirjailijapolo haki<br />
tukea luomisen tuskaan muusastaan, joka
Nukketeatteri 2/2011<br />
23<br />
esityksen alussa oli vinoraamisen taulun<br />
näyttävä naishahmo. Taulun muusa muuttui<br />
lihaksi ja vereksi astuessaan kehyksistä ulos.<br />
Ihastuttava ja yllättävä veto.<br />
Muusa ei jaksa<strong>nu</strong>t pysytellä pelkkänä objektina,<br />
vaan <strong>ry</strong>htyi todenteolla nostamaan<br />
tuskaisen kynäilijän mielialaa antamalla hänelle<br />
syntymäpäivälahjan. Kas vain, mitäpä<br />
laatikosta löytyi? Liuta tinasotamiehiä, joista<br />
yksi oli kelvoton rampa. Näyttämöllä esitettiin<br />
kahta tarinaa, yksijalkaisen Tinasotilaan<br />
satua sekä kirjailijan ja taikavoimia<br />
omaavan muusan yhteenkietoutuvaa kohtaloa.<br />
Pariskunnan puolankielinen puhetulva ei<br />
mi<strong>nu</strong>lle auen<strong>nu</strong>t, mutta sen huomasin, että<br />
toistolla oli iso rooli käsikirjoituksessa.<br />
Kokonaisuudessaan esitys oli tyylikäs ja taidokas.<br />
En ihmettele, että näyttelijä Artur<br />
Dwuilit on palkittu kirjailijan roolistaan. Sen<br />
verran antaumuksella hän rooliinsa sukelsi.<br />
Pelkistetty lavastus sekä mielenkiintoinen<br />
musiikkimaailma tukivat mielikuvaa kirjailijan<br />
sisäisestä kamppailusta. Olisin kuitenkin<br />
kaivan<strong>nu</strong>t synkähköön tunnelmaan ilonpilkahduksia.<br />
Keikistelevä ja itsepäinen muusa<br />
ei saa<strong>nu</strong>t kevennettyä ilmapiiriä tarpeeksi.<br />
Tinasotamiehen maailmasta siirtyin kolmen<br />
korttelin päähän seuraamaan liettualaisen<br />
Kaunasin Valtion<strong>nu</strong>kketeatterin esitystä<br />
Greeny Greeny Tiny Apple. Näyttämön alkunäkymä<br />
lupasi paljon, monimetrisiä puukeppejä<br />
veistoksellisissa <strong>ry</strong>kelmissä ja katosta<br />
laskeutuvia punaisia omenoita. Valitettavasti<br />
siinä olikin näytöksen tyylikkäin osuus.<br />
Kahden miehen ja yhden naisnäyttelijän kuljettama<br />
tarina ”Omenapojan” kasvusta aikuiseksi<br />
ja lopulta vanhukseksi eteni kovin<br />
verkkaisesti. Esityksessä oli harmillisen moni<br />
asia ”vähän sinne päin”.<br />
Trion äänenkäyttö oli epätasaista. Ainoa hyvin<br />
kuulu<strong>nu</strong>t osuus oli kyseenalainen playback-laulanta.<br />
Nukkevisualisoinnissa oli<br />
selkeä idea. Päähahmo, Omenapoika, oli<br />
tyynyyn liitetty iso omenapää, jota liikuteltiin<br />
keppien varassa. Pojan vanhetessa omena<br />
muuttui vihreästä punaiseksi ja lopuksi<br />
kurttuiseksi ompuksi. Ajatus oli hyvä, mutta<br />
hahmoa olisi pitänyt tyylitellä rohkeammin.<br />
Iso omena toljottavine ihmisen silmineen aiheutti<br />
vähän karmivan olon. Fiilistä ei yhtään<br />
paranta<strong>nu</strong>t eräs <strong>nu</strong>ken versioista, joka<br />
oli ilmetty E.T. Lisäksi <strong>nu</strong>kettajamies hakeutui<br />
itse valoon jättäen <strong>nu</strong>ken varjoon. Ohjaajalla<br />
olisi vielä hommia.<br />
Juhan<strong>nu</strong>saaton viimeinen esitys oli hämmentävä.<br />
Yleisö saapui paikalle upeissa juhlatamineissa<br />
ja kukkapuskien kera. Ajattelin,<br />
että ohhoh, kylläpä <strong>nu</strong>kketeatteri on täällä<br />
Nevan suistossa arvossaan. Ihmettelin toki,<br />
etten nähnyt ketään tuttuja katsomossa...<br />
Selvisihän totuus esityksen edetessä. Olin<br />
väärässä paikassa. Osoite oli oikea, mutta<br />
ovi väärä. Myöhemmin opin, että etuoven sijasta<br />
mi<strong>nu</strong>n olisi pitänyt osata luikahtaa pimeään<br />
porttikongiin, josta lautapitkospuita<br />
pitkin reitti vei oikealle ovelle, <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
maailmaan.<br />
Noloissani ja kurnivin vatsoin hipsin draamateatterin<br />
ensi-illasta väliajalla pois kohti<br />
Näyttelijöiden taloa, jossa festivaalivieraille<br />
tarjottiin illallinen. Ruokapöydän ääreen<br />
kerääntyi lukuisia tuttuja <strong>nu</strong>kketeatterilaisia<br />
ympäri Eurooppaa. Voi sitä jälleennäkemisen<br />
riemua.<br />
Lauantai<br />
Seuraavan päivän teatteriannin aloitti Theater<br />
der Nacht Saksasta. Ruth Brockhausen<br />
esitti soolona pikkuisen Häwelmann pojan<br />
seikkailumatkan. Lavalle asteli pullea satuhahmo,<br />
jonka samettisen viitan kätköistä<br />
paljastui Häwelmannin makuuhuone. Ennen<br />
<strong>nu</strong>kkumaan menoa uneton poika joutui yllättäen<br />
seikkailuun. Satuhahmon tassutellessa<br />
ympäri, vaihtui lavastus näppärästi uudeksi<br />
kerta kerran jälkeen. Monitahoisen retkensä<br />
jälkeen Häwelmann palasi uupuneena kotipetiin<br />
ja vaipui tuhisten oikeaan uneen.<br />
Esitys oli todella viehättävä ja rautaisella<br />
ammattitaidolla tehty. Näyttelijä hoiti kaiken<br />
itse, kuten äänitekniikan asuunsa kiinnitetyllä<br />
kaukosäätimellä. Välillä joku lukuisista<br />
pikku tarpeistoelementeistä oli häviksissä<br />
päällepuetun lavasteen kätköissä, mutta se<br />
ei menoa haitan<strong>nu</strong>t. Ihastuttava ja intiimitunnelmainen<br />
esitys lapsille...ja meille kaikille.<br />
Saksalaisesta mielikuvitusmaailmasta siir<strong>ry</strong>in<br />
sujuvasti Venäjän kautta Afrikkaan. Pietarin<br />
Teatteriakatemiasta valmistuvat näyttelijät<br />
vetäisivät raikkaan ja vauhdikkaan Barmaley<br />
esityksen. Tarinassa tuhmat lapset Vanja ja<br />
Tanja niskuroivat ja keppostelevat minkä ehtivät.<br />
Tästä hyvästä he joutuivat Afrikkaan,<br />
jonka viidakoissa heitä vainosi Barmaley<br />
mörkö. Vanja ja Tanja kohtasivat tyypillisempiäkin<br />
viidakon asukkeja, kuten elefantteja,<br />
myrkkykäärmeitä ja apinoita. Kiperistä tilanteista<br />
lapsia pelastamaan saapuu pahvisella<br />
helikopterillaan hyväsydäminen tohtori Aibolit.<br />
Ja kuten asiaan kuuluu, lopuksi Vanja<br />
ja Tanja pääsivät palaamaan turvallisesti kotiinsa,<br />
kiltimpinä kuin koskaan.<br />
Esitys oli rakennettu yksinkertaisista elementeistä.<br />
Koko näyttämöaukon peitti voimapaperiseinä,<br />
johon näyttelijät vimmaisella<br />
vauhdilla sutivat hahmoja tarinan<br />
edetessä. Välillä olentoja leikattiin irti paperista<br />
ja <strong>nu</strong>ketettiin moninaisin tavoin. Lisäksi<br />
hahmoja projisoitiin paperille. Maalia<br />
räiskyi, paperia kului ja reipasta meininkiä<br />
säesti afrikkalaishenkinen jytke. Näennäisen<br />
sekasotkun ja metakan piti koossa tarkkaakin<br />
tarkempi ohjaus ja näyttelijöiden yhteispeli.<br />
Nautittavaa ja keventävää katsottavaa.<br />
Seuraava esitys kuljetti katsojat Tuhannen<br />
ja yhden yön satujen itämaihin. Tai yritti<br />
kuljettaa. Kyseessä oli venäläinen Novokusnetskin<br />
valtion<strong>nu</strong>kketeatteri Skaz ja heidän<br />
näytelmänsä Scheherazade and Aladdin.<br />
Hämmennyin heti lavastuksen nähtyäni. Basaarimaista<br />
tunnelmaa sotki inka-tyyppiset<br />
pylväät ja egyptiläiset ruukut. Hässäkän<br />
Pietarin Taideakatemia: Barmaley (kuva esitteestä).<br />
Nukkeja nämäkin: Maatuskoja Pietarin kaduilla. (kuva: Kati-Aurora Kuuskoski)
24<br />
Nukketeatteri 2/2011<br />
Big Puppet Theatren<br />
aula täyttyi <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
ystävistä.<br />
kruunasi iso aurinkovarjo, joka oli peitetty<br />
erivärisillä <strong>ry</strong>pytetyillä kankailla. Esityksen<br />
ensimmäiset kaksikymmentä mi<strong>nu</strong>uttia<br />
tyynyllä istuva kertojaeukko jaaritteli niitä<br />
näitä. Katsomossa silmäluomet painoivat ja<br />
raukeat haukotukset lisääntyivät. Jotenkin<br />
tarinassa päästiin eteenpäin kolmen näyttelijän<br />
voimin ja pikku Aladdin aloitti taipaleensa<br />
hedelmävarkaana päätyen tavoitellun<br />
prinsessan puolisoksi lampun hengen avittamana.<br />
Kohtausten vaihdot hoidettiin ”näköesteeksi”<br />
lasketulla aurinkovarjolla, jota<br />
pyöritettiin hitaasti ja kauan, ilmeisesti tarkoituksena<br />
hypnotisoida katsojat lopullisesti.<br />
Lampun henki ansaitsee pisteen aivan hervottomasta<br />
ulkomuodostaan ja gestiikastaan.<br />
Miesnäyttelijä oli vetäissyt yläkehonsa<br />
peitoksi pitkäkyntiset kädet, lihaksikkaan<br />
rintakehän ja kasvoilleen tuimailmeisen kokonaamion.<br />
Koska puhuminen oli mahdotonta,<br />
teksti tuli nauhalta ja Henki ilmaisi itseään<br />
hytkymällä, toisinaan eri aikaan nauhan<br />
kanssa. Huhhuh. Nukkejakin lavalla nähtiin,<br />
mutta valitettavasti vain seurueen naisnäyttelijä<br />
osasi pitää parikymmensenttistä prinsessaa<br />
ja Aladdinia elossa.<br />
Esityksen päätyttyä herätin olkaani vasten<br />
ui<strong>nu</strong>van <strong>Unima</strong>-edustajan. Kiiruhdimme samaisen<br />
herran kanssa Näyttelijöiden talolle,<br />
jossa juhan<strong>nu</strong>slauantain ratoksi järjestettiin<br />
Baltic-Nordic tapaaminen. Kolme ja<br />
puolituntiseksi venyvään kokoukseen osallistui<br />
<strong>Unima</strong>n edustajia kymmenestä maasta<br />
sekä Kykart festivaalin johtoporras. Kokouksen<br />
puheenjohtajana toimi Tanskan <strong>Unima</strong>n<br />
puheenjohtaja Hans Hartvich-Madsen ja sihteerinä<br />
Saksan <strong>Unima</strong>n varapuheenjohtaja<br />
Ruth Brockhausen. Protokollaan kuuluen<br />
kukin esitteli ensin itsensä ja oman maansa<br />
<strong>nu</strong>kketeatteritilanteen. Itse edustin ainoana<br />
suomalaisena maatamme. Jaoin muille osallistujille<br />
uusimman Nukketeatteri-lehtemme<br />
sekä kaksisivuisen tiivistelmän <strong>Suomen</strong><br />
<strong>Unima</strong>sta. Monet maat ihmettelivät <strong>Suomen</strong><br />
<strong>nu</strong>kketeatterikentän vitaalisuutta ja <strong>Unima</strong>n<br />
jäsenmäärää, joka on esimerkiksi sama kuin<br />
Ruotsissa ja tuplasti enemmän kuin Tanskassa.<br />
Pienistä avustuksistamme huolimatta<br />
<strong>Suomen</strong> <strong>Unima</strong> on saa<strong>nu</strong>t aikaiseksi uskomattomalla<br />
talkoohengellä useita festivaaleja ja<br />
ylläpidettyä tätäkin lehteä ilman päätoimittajan<br />
palkkiota.<br />
Toki muissakin maissa tapahtuu paljon. Eritoten<br />
Viro on kunnostautu<strong>nu</strong>t kaikenlaisen<br />
yhteistyön airueena. Tallinnaan on avattu<br />
hiljattain innovatiivinen <strong>nu</strong>kketeatterimuseo,<br />
johon kannattaa tutustua. Kateellisena<br />
kuuntelin Viron <strong>Unima</strong>n puheenjohtajan<br />
Vahur Kellerin selostusta ensi vuonna 60-v<br />
täyttävän Viron valtion<strong>nu</strong>kketeatterin (Eesti<br />
Nuku- ja Noorsooteatri) elinvoimaisuudesta.<br />
75 vakinaista työntekijää kuulostaa ihmeelliseltä.<br />
Kannattaa kuitenkin muistaa, että<br />
Nukuteaterin tuoreimmat näyttelijät ovat<br />
hakeneet oppinsa Suomesta, Turun taideakatemian<br />
<strong>nu</strong>kketeatterilinjalta. Vastaavan<br />
tason koulutusta ei Pohjoismaista tai Virosta<br />
saa.<br />
Googleen tulossa<br />
<strong>nu</strong>kketeatterikartasto<br />
Kati-Aurora Nevan rannoilla (kuvaHans<br />
Hartvich-Madsen)<br />
Kokouksen toisena aiheena oli The Road of<br />
Puppet<strong>ry</strong>. Parin vuoden ajan on Saksan Ruthin<br />
johdolla suunniteltu Googlemaps karttaohjelmaan<br />
pohjautuvaa Nukketeatterin<br />
polkua. Kansainvälisestä rahoituksesta riippuen,<br />
The Road of Puppet<strong>ry</strong> aukeaa matkaajien<br />
käyttöön ensi keväänä. Aluksi sivuston<br />
on tarkoitus esitellä kootusti Euroopan <strong>nu</strong>kketeattereita,<br />
laajentuen mahdollisuuksien<br />
mukaan koko maailman kattavaksi <strong>nu</strong>kketeatterikartaksi.<br />
Ruth esitteli karttapohjan, jolle oli kerätty<br />
Saksan <strong>nu</strong>kketeattereita. Näpsäyttämällä<br />
vaikkapa Hampuria, ilmestyi näyttöön kaikki<br />
kyseisen kaupungin <strong>nu</strong>kketeatterit. Todella<br />
hyvältä näytti. Seuraava työ onkin koota<br />
Suomesta dataa sivustolle. Toivon antoisaa<br />
yhteistyötä alamme taitajien kanssa, kunhan<br />
<strong>ry</strong>hdymme keruutoimiin.<br />
Kolmantena kokouksen asialistassa oli The<br />
Baltic Sea Countries Puppet Theatre Festival<br />
organisaation selkeyttäminen. Tähän saakka<br />
kokoukset ovat olleet aika epämuodollisia, ja<br />
osa kokoustajista halusi organisaatioon <strong>ry</strong>htiä,<br />
kuten festivaalille oman logon.<br />
Kokouksen päätti seuraavan festivaalipaikan<br />
valinta. Kuten ennakkoon arvuuttelinkin,<br />
tapahtuman sai Viro, jolla oli jo suunnitelmat<br />
selvät. The Baltic Sea Countries Puppet<br />
Theatre Festival sulautettaisiin Tallinn Treff<br />
-tapahtumaan kesällä 2012. Toisena ehdokkaana<br />
oli <strong>Suomen</strong> Oulu. Alustavasti Nukketeatteri<br />
Akseli Klonk valittiin vuoden 2013<br />
festivaalin järjestäjäksi.<br />
Sun<strong>nu</strong>ntai<br />
Sun<strong>nu</strong>ntaina Kykart festivaalin vieraille tarjottiin<br />
parituntinen kanavaristeily. Festivaalin<br />
supernainen Maria Naimark selosti näkymiä<br />
ja Pietarin historiaa sekä venäjäksi että<br />
englanniksi. Talvipalatsia ja muita ihmeellisiä<br />
nähtävyyksiä silmäillessä sai aavistuksen<br />
Tsaarinajan loistosta.<br />
Nevan aaltojen jälkeen palasimme <strong>nu</strong>kke-
Nukketeatteri 2/2011<br />
25<br />
teatterin lumoon. Suomessakin vieraillut<br />
Ruslan Kudashov (mm. Potudan) oli tehnyt<br />
loistavaa jälkeä vastuuopettajana Pietarin<br />
teatteriakatemian valmistuvan vuosikurssin<br />
kanssa. Sanaton 12 Month or Travel in a<br />
Circle marssitti pyörivälle lavalle 15 monitaitoista<br />
näyttelijää. Tuli, Maa, Vesi ja Ilma<br />
-hahmot esittelivät vuorollaan videoprojisoinnin<br />
avulla seuraavan horoskooppimerkin.<br />
12 erilaista sirkusmaista ja kekseliästä episodia<br />
seurasi <strong>ry</strong>tmikkäästi toisiaan, välillä riehakkaana,<br />
välillä herkistellen. Vaikka idea<br />
oli perin yksinkertainen, piti se otteessa<br />
alusta loppuun. Koskaan ei voi<strong>nu</strong>t aavistaa,<br />
miten ja millä tekniikalla seuraava merkki<br />
luotaisiin eläväksi. Oli varjokuvaa, pöytä<strong>nu</strong>kkeja,<br />
mekaanisia hahmoja, marionetteja,<br />
kalojen uppopallo-ottelua, rullaluisteleva<br />
härkä, voimailijarapu... Suuren luokan<br />
teatteria ja hyvää viihdettä.<br />
Ennen lähtöäni ehdin nähdä vielä pätkän<br />
toisesta opiskelijoiden näytöksestä (Pietarin<br />
Teatteriakatemia, vastuuopettaja<br />
T.Stavisskaya). Alku vaikutti perinteiseltä<br />
pöytä<strong>nu</strong>kketeatterilta. Lavasteena oli talo,<br />
jossa hassut <strong>nu</strong>kkehahmot elelivät. Valitettavasti<br />
esitys alkoi niin myöhässä, että jouduin<br />
lähtemään kesken pois.<br />
Itämeren maiden edustajien tapaaminen: Nina, Ruth, Vahur, Ruta. Selät kameraan Gustav, Hans ja Vilmantas.<br />
(kuva: Kati-Aurora Kuuskoski)<br />
Laukku hotellilta ja kyyti satamaan. Kuski<br />
jaksoi muistuttaa, kuinka hän oli odotta<strong>nu</strong>t<br />
mi<strong>nu</strong>a satamassa perjantaina...ja taas yritin<br />
puhdistaa mainettani. Hyvässä hengessä<br />
erottiin ja pääsin hämmästyksekseni M/S<br />
Princess Marian uumeniin varsin sujuvasti.<br />
Kesäinen matka on poiki<strong>nu</strong>t hyviä asioita.<br />
Vahur Kellerin johdolla The Baltic Sea Countries<br />
Puppet Theatre Festival on saa<strong>nu</strong>t logon,<br />
uuden nimen ja kodin. Tallinnan Nukukeskukseen<br />
on syksyn aikana syntynyt The<br />
Northern and Eastern European Centre for<br />
Puppet Arts. Yhteisöt ja teatterit voivat hakea<br />
NEECPA:n jäsenyyttä, kuten <strong>Suomen</strong><br />
<strong>Unima</strong> on jo tehnyt. NEECPA:n ensimmäinen<br />
kokous pidetään Tallinnassa marraskuussa.<br />
Suomesta kokoukseen matkaavat allekirjoittaneet<br />
lisäksi Ilpo Mikkonen Nukketeatterikeskus<br />
Poijusta ja Johanna Peltonen Matkalaukkuteatterista.<br />
Toivottavasti NEECPA:n<br />
hallituksesta lohkeaa paikka Suomellekin.<br />
Kati-Aurora Kuuskoski<br />
<strong>Suomen</strong> <strong>Unima</strong>n hallituksen jäsen ja kansainvälinen<br />
edustaja<br />
NEECPAn perustamiskokouksesta 7.11.2011<br />
raportti seuraavalla sivulla<br />
Charmantti hotelli, ikkunassa Hans Hartvich-Madsen.
26<br />
Nukketeatteri 2/2011<br />
NEECPA<br />
perustettiin Tallinnassa<br />
The Northern and Eastern European<br />
Centre for Puppet Arts<br />
Kolmisenkymmentä alamme edustajaa<br />
kokoontui Nuku-keskuksen<br />
Ovaalisaliin NEECPAn starttikokoukseen<br />
7.11.2011. NEECPAn ideana on<br />
toimia joustavana yhteistyöareenana<br />
<strong>nu</strong>kketeattereille ja alan<br />
organisaatioille. NEECPAn kautta<br />
tiedotetaan yhteistyökumppaneiden<br />
tapahtumista, kuten festivaaleista.<br />
Tavoitteena on myös helpottaa kontaktien<br />
syntymistä ja ylläpitoa ja toimia eräänlaisena<br />
”työnvälitystoimistona”. Yhteistyökuvioita<br />
on jo syntynyt, kuten Norjan, Slovenian<br />
ja Hollannin välinen <strong>nu</strong>kketeatteriproduktio.<br />
NEECPAn perustamiskokouksessa kotimaatamme<br />
edustivat Kati-Aurora Kuuskoski (<strong>Unima</strong>),<br />
Ilpo Mikkonen (Nukketeatterikeskus<br />
Poiju) ja Johanna Peltonen (Matkalaukkuteatteri).<br />
Vastasyntyneen järjestön kymmenhenkiseen<br />
hallitukseen valittiin Suomesta peräti kaksi<br />
henkilöä, Ilpo Mikkonen ja Kati-Aurora Kuuskoski.<br />
Vetovastuun NEECPAsta ottaa Viron<br />
Vahur Keller.<br />
Miksi<br />
NEECPA?<br />
Kansainvälisen <strong>Unima</strong>n organisaatio on kokonsa<br />
takia melko jähmeä ja päätösten teko<br />
saattaa venyä ja paukkua. Esimerkiksi <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
suurteosta (WEPA World Encyclopedia<br />
of Puppet Arts) väännettiin julkaisumuotoon<br />
15 vuotta...<br />
NEECPAn toiminta pyritään pitämään dynaamisena<br />
ilman monimutkaisia byrokraattisia<br />
kiemuroita. Järjestön jäsenteatterit ja -<strong>ry</strong>hmät<br />
ovat myös itse vastuussa tiedotuksesta<br />
ja NEECPAn aktiivisena pitämisestä. Erona<br />
<strong>Unima</strong>an on lisäksi se, että NEECPAssa ei ole<br />
henkilöjäseniä.<br />
NEECPAn päämaja sijaitsee Tallinnan Nukukeskuksessa.<br />
Keskukseen <strong>ry</strong>hdytään kokoamaan<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin arkistoa, jonne jäsenteatterit<br />
voivat esimerkiksi lähettää<br />
esitysvideoitaan. NEECPAlle on tulossa omat<br />
kotisivut, jonne luonnollisesti kaikki jäsen<strong>ry</strong>hmät<br />
voivat linkittää tapahtumatietojaan,<br />
kuten ensi-iltoja ja <strong>nu</strong>kketeatterikursseja.<br />
NEECPAn uusi logo ja osallistuvien maiden liput.<br />
NEECPAlla on tällä hetkellä 15 jäsentä. Jäsenhakemuksia<br />
voi pyytää Tallinnasta: annika@<strong>nu</strong>ku.ee<br />
Kokouksessa vuosijäsenmaksuksi äänestettiin<br />
Ilpo Mikkosen ehdottama 20 euroa. Koska<br />
NEECPA halutaan pitää joustavana yhteisönä,<br />
jäsenmäärä ei saa nousta liian korkeaksi.<br />
Siksi kannattaa hakea jäsenyyttä mahdollisimman<br />
pian, jos haluaa varmistaa kyytiin<br />
mahtumisen. Jäsenyydestä päättää NEECPAn<br />
hallitus.<br />
<strong>Suomen</strong> troikka on NEECPAsta innoissaan!<br />
Ensiaskelten perusteella vauhtia tulee riittämään!<br />
Kati-Aurora Kuuskoski<br />
Johanna Peltonen<br />
Ilpo Mikkonen<br />
Kuvat: Kati-Aurora Kuuskoski<br />
NEECPA sai juhlallisen alun Tallinnassa,<br />
jossa pidettiin uuden organisaation<br />
perustava kokous 7.11.2011.
Nukketeatteri 2/2011<br />
27<br />
The Turku International<br />
Puppet<strong>ry</strong> Festival – TIP-Fest<br />
Circolando Theatren Paisagens em Trânsito tulee Portugalista.<br />
TIP Fest kutsuu Turkuun<br />
Taas on aika juhlia!<br />
Toista kertaa järjestettävä <strong>nu</strong>kketeatterijuhla<br />
TIP Fest tarjoilee 18-<br />
22. marraskuuta koti- ja ulkomaista<br />
<strong>nu</strong>kketeatteria, ja esittelee huiman<br />
kattauksen turkulaista <strong>nu</strong>kketeatteria.<br />
Erikoisvieraana on Esa Pakarinen<br />
JR:n luoma TV-hahmo Hapsiainen,<br />
joka astuu live-yleisön eteen<br />
ensimmäistä kertaa.<br />
Nukketeatterijuhla TIP-Fest (Turku International<br />
Puppet<strong>ry</strong> Festival) on Turussa toimivien<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin ammattilaisten yhteisponnistus,<br />
johon oman loisteensa tuovat<br />
kansainväliset alan huiput. Ohjelma koostuu<br />
sekä lapsille että aikuisille suunnatuista visuaalisen<br />
teatterin esityksistä, työpajoista, seminaareista,<br />
<strong>nu</strong>kkenäyttelyistä sekä avajaisjuhlasta<br />
ja päätösklubista.<br />
TIP-Fest lennättää Turkuun <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
mestareita Venäjältä (Viktor Antonov, Hand<br />
Made Theatre), Ruotsista (Dockteaterverkstan),<br />
USA:sta (Sandglass Theatre: Eric Bass),<br />
Portugalista (Circolando Theatre), Saksasta<br />
(Uta Gebert) ja Liettuasta. Six Fingers<br />
Theatren mikroteatterifestivaali Mikromarathon<br />
yllättää yleisön eri puolilla kaupunkia<br />
koko TIP-Festin ajan. Sen tiimoilta ensiiltansa<br />
saa myös TIP-Connectionin tuottama<br />
ai<strong>nu</strong>tlaatuinen kulttuuritapahtuma STILL/LI-<br />
FE - around 12 worlds in 1 hour.<br />
TIP-Festin pääjärjestäjänä toimii TIP-Connection<br />
<strong>ry</strong> (Turku International Puppet<strong>ry</strong><br />
Connection <strong>ry</strong>) yhteistyössä useiden turkulaistahojen<br />
kanssa. TIP-Festin ytimessä kuhisee<br />
koko Turun hurmaava <strong>nu</strong>kketeatterikenttä:<br />
HOX Company, Kuuma Ankanpoikanen,<br />
Marionettiteatteri Mundo, Rahtiteatteri, Six<br />
Fingers Theatre, Taiga-Matto, Teatteri Sude-<br />
Napatanssija Viktor Antonovin esityksestä<br />
Circus on String.<br />
nenne, Teatteri Vanaja, TIP-Connection sekä<br />
Turun Taideakatemian <strong>nu</strong>kketeatterilinja.<br />
Muualta Suomesta juhlayleisöä tulevat viihdyttämään<br />
mm. Akseli Klonk Oulusta, Vekkulikettu<br />
Tampereelta sekä Kalteva Company<br />
ja Teatteri Metamorfoosi Helsingistä. TIP-<br />
Festin erikoisvieraana nähdään ikimuistoinen,<br />
aito Hapsiainen, joka hyppää televisiosta<br />
teatterinäyttämölle ensimmäistä kertaa<br />
elämässään!<br />
Esityspaikkoina toimivat mm. Seikkailupuisto,<br />
TEHDAS Teatteri, Nukketeatteritalo Mundo,<br />
Aboa Vetus & Ars Nova ja Fortuna-kortteli.<br />
The TIP-Fest (Turku International<br />
Puppet<strong>ry</strong> Festival), held for the second<br />
time in 2011, is a combined effort of<br />
Turku-based puppet<strong>ry</strong> professionals and<br />
international top names. The programme<br />
includes pieces of visual theatre aimed<br />
at both children and adults, along<br />
with workshops, seminars, puppet exhibitions,<br />
opening celebrations and a final<br />
club. The aim of the event is to bring<br />
people of all ages together for a warm<br />
moment in the middle of the dark, cold<br />
November.<br />
TIP-Fest brings masters of puppet<strong>ry</strong> to<br />
Turku from all corners of the world: Russia<br />
(Viktor<br />
Antonov, Hand Made Theatre), Sweden<br />
(Dockteaterverkstan), the United States<br />
(Sandglass Theatre: Eric Bass), Portugal<br />
(Circolando Theatre), Germany (Uta Gebert)<br />
and Lithuania. Mikromarathon, a<br />
festival of micro theatre by the Six Fingers<br />
Theatre, is ready to surprise viewers<br />
all over the town throughout the<br />
festival. TIP-Connection’s unique cultural<br />
event STILL/LIFE – Around 12 Worlds<br />
in 1 Hour will be performed for the first<br />
time: in this performance puppeteers<br />
from Turku animate models created by<br />
12 young stage designers from Lithuania.<br />
The main organizing body of the festival<br />
is the TIP-Connection, working in cooperation<br />
with various Turku-based partners.<br />
The puppet<strong>ry</strong> department of the<br />
Turku Arts Academy is the only school in<br />
the Nordic countries that trains puppet<strong>ry</strong><br />
professionals, and the programme<br />
has helped to establish <strong>nu</strong>merous active<br />
groups and a vivid scene of visual theatre<br />
in the town.<br />
At the center of TIP-Fest is the lively<br />
puppet<strong>ry</strong> scene of Turku: HOX Company,<br />
Kuuma<br />
Ankanpoikanen, Marionettiteatteri Mundo,<br />
Rahtiteatteri, Six Fingers Theatre,<br />
Taiga-Matto, Teatteri Sudenenne, Teatteri<br />
Vanaja, TIP-Connection and students<br />
of the Arts Academy puppet<strong>ry</strong> department.<br />
In 2011 the TIP-Fest will be organized<br />
from November 18th to the 22th. Ve<strong>nu</strong>es<br />
include the Turku Adventure Park,<br />
Theatre TEHDAS, Puppet<strong>ry</strong> House Mundo,<br />
the Aboa Vetus & Ars Nova museum<br />
and the Fortuna Quarter.<br />
www.tip-connection.fi<br />
www.turku2011.fi
28 Nukketeatteri 2/2011<br />
Parhaat palat tarjolla yhdessä paketissa<br />
Mikromaraton -festivaalilla<br />
Koko vuoden 2011 kestänyt Mikropatia!<br />
-festivaali huipentuu<br />
Mikromaratoniin, joka järjestetään<br />
Turussa 18.-22 marraskuuta, rinnatusten<br />
Tip Festin kanssa. Mikropatia<br />
on ollut Sixfingers Teatterin ai<strong>nu</strong>tlaatuinen<br />
mikroteatterikokeilu,<br />
joka on tuo<strong>nu</strong>t pieniä esityksiä<br />
yllättäviin paikkoihin ympäri kaupunkia.<br />
Mikropatian esityksiä on nähty verotoimistossa<br />
ja kirkon portailla, liikennemerkeissä<br />
ja vesilätäköissä, kahviloissa ja klubeilla,<br />
puistoissa ja busseissa, torikojuissa ja<br />
lumikinoksissa. Mikropatian monenkirjavia<br />
teoksia on yhdistänyt pie<strong>nu</strong>uden tutkiminen:<br />
Kuinka pieni asia voi olla koskettava esitys?<br />
Mikromaraton-festivaali tarjoilee valittuja<br />
paloja vuoden varrelta sekä ässiä hihasta.<br />
Mikromaratonin ulkomainen esiintyjäkaarti<br />
on pieni ja mielenkiintoinen: Jan Vandemeulebroeke<br />
(Alankomaat) esittää sarjan pieniä<br />
esityksiä katsojien kämmenillä. Yhdessä Steven<br />
Groenenin kanssa tehty mikroteossarja<br />
OP HANDEN on vieraillut niin päivälliskutsuilla,<br />
piknikeillä kuin katuteatterifestivaaleillakin<br />
- ja nyt mikromaratonvieraiden kämmenillä.<br />
Sandrina Lindgren (Ruotsi) aloitti<br />
Mikropatian ulkomaiset taiteilijavierailut<br />
tammikuussa. Nyt tanssija-koreografi palaa<br />
kokoamaan yhdessä Sixfingersin Ishmael Falken<br />
kanssa tekemänsä liikennemerkkitutkimukset<br />
TRAFIKA -esityssarjaksi. Liettualainen<br />
Ramutis Petniunas tuo Mikromaratoniin<br />
sarjan kaupunkitilaan sijoittuvia, pienistä<br />
posliinifiguureista ja niiden osista rakennettuja<br />
installaatioita, jotka koskettavat, huvittavat<br />
ja hämmentävät. Ryhmä liettualaisia<br />
lavastustaiteen opiskelijoita esittelee<br />
Still/lifen, upean sarjan lavastuspienoismalleja,<br />
joita myös animoidaan. TEHDAS teatterin<br />
tiloissa nähtävän esityksen on ohjan<strong>nu</strong>t<br />
Anna Ivanova-Brashinskaya. Tuorein silmin<br />
turkulaista mikroteatteriskeneä tutkii myös<br />
ruotsalainen Tove Boysen, joka tekee tarpeistonvalmistuksen<br />
työharjoitteluaan Mikropatiassa.<br />
Vierailijoiden ennennäkemättömien esitysten<br />
lisäksi Sixfingers tekee Mikromaratoniin<br />
uusia mikroteatteritutkielmia, mm. tarinanpätkiä<br />
iskevästä islantilaisesta saagasta sekä<br />
lastenvau<strong>nu</strong>teatteria. Myös yllätyksellisiä<br />
esityksiä on edelleen luvassa.<br />
Mikromaratonin ohjelmisto esittelee, miten<br />
erilaisin tavoin mikroteatteria on vuoden aikana<br />
lähestytty. Mikropatian paikka- ja tilannesidonnaista<br />
luonnetta edustaa mm. Karhun<br />
peijaiset, verotoimistoon suunniteltu<br />
luontodokumentti verokarhusta, jonka esityspaikka<br />
toimi niin merkitystensä (veroihin<br />
Jaa - Ei - Tyhjiä - Poissa. Kuva: Sixfingers Theatre<br />
liittyvät asiat) kuin esineistönsä (toimitstotarvikkeet)<br />
puolesta esityksen merkittävimpänä<br />
innoittajana. Mikroteatterin poliittisia<br />
näkökulmia tuo esiin ote Liisa isänmaassa -<br />
promenadiesityksestä, jota työstettiin huhti-toukokuussa<br />
kymmenhenkisen työ<strong>ry</strong>hmän<br />
voimin. Kahden naisen katuesitys ja rohdoskauppa<br />
Lemmentauti kertoo mikroteatteri<br />
henkilökohtaisuudesta: intiimeistä, 1 - 4 katsojan<br />
vastaanotoista koostuva esitys sai alkunsa<br />
tekijöidensä varjelluista salaisuuksista<br />
ja on johta<strong>nu</strong>t kymmeniin henkilökohtaisiin<br />
keskusteluihin.<br />
Liisa Ihmemaassa -promenadiesitys. Kuva: Sixfingers<br />
Theatre<br />
Mikroteatterista<br />
symposiumissa<br />
Mikroteatteri on avan<strong>nu</strong>t tekijöilleen hedelmällisiä<br />
kysymyksiä: mitä eroa on sillä, että<br />
esiinnyn ennalta ilmoittamassani paikassa ja<br />
ajassa ja sillä, että esiinnyn salaa, vaihdellen<br />
esityspaikkaa tilanteen mukaan? Miten<br />
katsojat suhtautuvat ilmaiseen esitykseen?<br />
Miten erilaisia poliittisia kommentteja katsojat<br />
lukevat varsin viattomassa teoksessani!<br />
Miksi esityksiä harjoitellaan sillä tavalla kuin<br />
on tapana? Näitä ja muita mikroteatterin herättämiä<br />
kysymyksiä pohditaan Mikrosymposiumissa<br />
festivaalisun<strong>nu</strong>ntaina 21.11.<br />
“Mahdollisimman monien osallistuminen<br />
mikroteatterin monitaiteiseen tutkimus<strong>ry</strong>hmään<br />
olisi symposiumisun<strong>nu</strong>ntaina erittäin<br />
tervetullutta”, kutsuu Sixfingers.<br />
Mikromaratonin keskuspaikkana on Seikkailupuisto,<br />
mutta monet esitykset levittäytyvät<br />
myös Turun keskustan alueelle. Kartan<br />
avulla kovakuntoisimmat maratoonarit<br />
voivat kiertää vaikka koko reitin. Mikromaratonin<br />
esityksiin voi törmätä myös yhteistyöfestivaali<br />
Tip-festin esitysten liepeillä<br />
ja Tip-festin esityspaikkojen välillä. Suurin<br />
osa Mikromaratonin esityksistä on ilmaisia.<br />
Mikromaraton ja Mikropatia ovat osa Turku<br />
2011 - Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden<br />
virallista ohjelmaa.<br />
Tarkempia tietoja esityksistä, esityspaikoista<br />
ja -ajoista sekä Mikromaratonista:<br />
sixfingerstheatre.blogspot.com<br />
www.turku2011.fi/mikropatia-festivaali<br />
web@sixfingerstheatre.com
Nukketeatteri 2/2011<br />
29<br />
Poimintoja Mikropatian tarjonnasta<br />
Babel Catering - Mistä tämä kahvituspalvelu<br />
on saapu<strong>nu</strong>t, sitä ei tiedä kukaan. Mutta<br />
hämmästyttäviä ovat tarjoilija<strong>ry</strong>hmän listalla<br />
olevat makupalat.<br />
Genya - Roskisteatteria, lapsuuden muisto<br />
Tel Avivista kohtaa tämän hetken Suomessa.<br />
Tarina vanhuksesta, lapsista, totuudesta,<br />
valheista ja ajankulusta.<br />
Escape from Kurpitsa Island - Trash-vegetable-specific-market-show.<br />
Erikoismakuinen<br />
ja -kokoinen kylmän sodan ja kylmän lokeron<br />
agenttitarina.<br />
It was Cloudy - Two people sitting next to<br />
each other calmly watching life passing by<br />
and not realizing that their connection is stronger<br />
than they think. A performance by Vitalia<br />
Samuilova & Maëlle Le Gall<br />
Astinkivet – Kuinka pitkä matka täytyy kulkea<br />
kyetäkseen hyväksymään muutos? Esitys<br />
seitsemälle katsojalle.<br />
Jaa-Ei-Tyhjiä-Poissa - Maassa makaa kaksi<br />
elotonta ihmistä, käsi<strong>nu</strong>ket tutkivat heidän<br />
tilaansa. Esitys kommentoi kaupunkiti-<br />
Posliini<strong>nu</strong>ken osia Ramutis Petniunasin installaatiosta.<br />
laa, jossa on kiellettyä <strong>nu</strong>kkua ja toisaalta<br />
työelämän kiivasta <strong>ry</strong>tmiä, joka tain<strong>nu</strong>ttaa<br />
ihmisiä yhä <strong>nu</strong>orempina.<br />
Koe - esitys, josta ei paljasteta vielä sanaakaan.<br />
Micro sight seeing - One-to-one kokemus<br />
kaupunkitilassa. Oppaana lastenvau<strong>nu</strong>t. Ja<br />
kukapas siellä vau<strong>nu</strong>issa pötköttelee? Kesto<br />
tilauksen mukaan.<br />
On hand(s) - Out of the blue, a puppetplayer<br />
might ask for your hand. Don’t hesitate,<br />
say YES! (It’s OK, you’ll get it back!)<br />
For a while, the palm of your hand will be<br />
Iskevää islantilaista saagaa Turussa<br />
turned into a small theatre, where you are<br />
on the first row.<br />
Revealing Remedies - Rakastin eniten sitä,<br />
jota kohtelin huonoimmin. Islantilaisten<br />
saagojen paradoksaalista viisautta.<br />
Mikrosymposium - Mikroteatteriin hurahta<strong>nu</strong>t<br />
Sixfingers Teatteri järjestää sun<strong>nu</strong>ntaina<br />
21.11. kaikille avoimen Mikrosymposiumin,<br />
jonne kaikki mikroteatterin<br />
koskettamat ovat tervetulleita jakamaan<br />
huomioitaan pie<strong>nu</strong>uden teemasta teatterin<br />
teossa ja kokemisessa. Keskustelun aiheina<br />
ovat mm:<br />
-Mikroliike: Mitä tapahtuu liikkeelle, kun<br />
esitystila tai kesto on hyvin rajattu?<br />
-Mikrolava: Miten esitystila valikoituu mikroteatterissa,<br />
ja miten se muuttuu esityksen<br />
aikana?<br />
-Mikro ja yleisö: Kuka, miten, missä ja milloin<br />
mikroteatteria voi kokea?<br />
-Mikrotuotanto: Mitä pienempi esitys, sitä<br />
pienempi tuotantotyö - vai kuinka?<br />
Mikropatia-vuoden huipentuma, Mikromaraton-festivaali<br />
tarjoaa katsojilleen tuulahduksen<br />
muinaiskandinaavista viisautta. Festivaalin<br />
aikana ensi-iltansa saa Revealing<br />
Remedies, Laxdaelan saagaa tutkivan islantilais-norjalais-ruotsalais-suomalaisen<br />
esitystrilogian<br />
suomalainen osuus.<br />
Revealing Remedies on kahden naisen katuesitys<br />
ja rohdoskauppa, joka tutkii suurien<br />
tunteiden sankaritarinaa ylpeyden näkökulmasta.<br />
Jokaiseen rohdospulloon on tallentu<strong>nu</strong>t<br />
hetki saagan labyrinttimaisesta tarinasta.<br />
Interaktiivisessa esityksessä katsojat ovat<br />
tervetulleita kurkistamaan pulloihin rakennettuja<br />
pienoismaailmoja, keskustelemaan<br />
siitä, mitä ne herättävät ja kuuntelemaan<br />
otteita Laxdaelan saagasta. Pullojen taideteoksia<br />
elävöitetään mm. liikkeen, äänen,<br />
puheen, musiikin, maun ja kosketuksen avulla.<br />
Esitys toteutetaan intiimeinä vastaanottoina,<br />
joihin mahtuu 1-4 katsojaa kerrallaan.<br />
Laxdaela -trilogian taiteilija<strong>ry</strong>hmään kuuluvat<br />
Maiju Tainio ja Johanna Latvala Sixfingers-teatterista<br />
Suomesta, Hallveig Thorlacius<br />
(The Pocket Theatre) ja Helga Arnalds<br />
(Tiu Fingur) Islannista sekä norjalais-ruotsalainen<br />
Camilla Tostrup (Musidra Teater),<br />
kaikki <strong>nu</strong>kketeatteritaiteilijoita. Ryhmän<br />
yhteinen työ sai alkunsa vanhaan saagankertojien<br />
sukuun kuuluvien islantilaisten<br />
taiteilijoiden halusta siirtää vahvaa tarinankerrontaperinnettään<br />
uusille sukupolville yli<br />
Islannin rajojen. Laxdaelan saaga valikoitui<br />
<strong>ry</strong>hmän esitystrilogian aiheeksi monestakin<br />
syystä: Saagan valovoimainen keskushenkilö<br />
– Guðrún Ósvífursdóttir – on kaunis, älykäs<br />
ja vahva nainen, joka herättää edelleen intohimoista<br />
keskustelua Islannissa. Tarinasta<br />
on jäänyt elämään monia lausahduksia, joiden<br />
merkityksistä väitellään edelleen, kuten<br />
Guðrúnin toteamus “Eniten rakastin häntä,<br />
jota eniten haavoitin.” Laxdaela onkin suurien<br />
ja ristiriitaisten tunteiden ja elämänkohtaloiden<br />
tarina, ja sellaisenaan rikasta materiaalia<br />
erilaisista näkökulmista tutkittavaksi.<br />
”Se myös kuvaa hyvin pohjoisen tarinaperinteen<br />
ominaista piirrettä - sitä, että tunteita<br />
ei koskaan sanota aivan suoraan”, kuvaa islantilainen<br />
Hallveig, saagankerronnan grand<br />
old lady.<br />
Trilogian kaikkien osien ensi-illat esitetään<br />
kotimaissaan syksyn 2011 ja kevään 2012<br />
aikana. Tämän jälkeen trilogia kiertää kolmen<br />
esityksen “saagafestivaalina” Islannissa,<br />
Suomessa ja Norjassa.<br />
Laxdaela -esityssarjan islantilainen osa -<br />
“Laxdaela” -seurailee saagan juonta, kertojinaan<br />
suoraan Gudrunista polveutuvat äiti<br />
ja tytär. Esityksessä saaga tulee eläväksi esineiden,<br />
animoinnin, varjoteatterin, <strong>nu</strong>kkien<br />
ja projisoinnin keinoin.<br />
Laxdaelan, suomennettuna Lohilaaksolaisten<br />
saaga on Islannin tunnetuimpia sukusaagoja,<br />
jota arvostetaan erityisesti päähenkilöiden<br />
elävän luonteenkuvauksen ja kerronnan<br />
runollisen kauneuden tähden. Erityistä<br />
1200-luvun alkupuolella kirjoitetussa saagassa<br />
on myös se, että se on ainoa, jonka kirjoittajaksi<br />
epäillään naista.<br />
Saagan tarina kertoo Laxdalurin suvusta ja<br />
sen riidoista. Keskushenkilöitä, kaunista<br />
Gudrunia ja häneen rakastuneita ystävyksiä<br />
Kjartania ja Bollia, repii rakkauden kolmiodraama,<br />
joka johtaa moniin verisiin tekoihin.<br />
Norjalainen osa – “Motr” – on sooloesitys, joka<br />
pureutuu Laxdaelan saagan sivujuonteeseen,<br />
tarinaan norjalaisesta prinsessa Ingeborgista<br />
ja tämän onnettomasta rakkaudesta<br />
Kjartanin kanssa. Tarinan välittää yleisölle<br />
saagassa esiintyvä vanha shamaaninainen.<br />
Esitystrilogian ja sen suomalaisen osan valmistumista<br />
ovat tukeneet mm. Pohjoismainen<br />
kulttuurirahasto ja Pohjoismainen kulttuuripiste.<br />
Shoprtly in English:<br />
The Icelandic part of the thrilogy - “Laxdaela”<br />
- follows the sto<strong>ry</strong> line of the saga,<br />
told by mother and daughter, descenders of<br />
Gudrun. The sto<strong>ry</strong> is made alive through objects,<br />
animation, shadow theatre, puppets<br />
and projections.<br />
The Norwegian part - “Motr” - is a solo performance<br />
that dives deep into one of the side<br />
stories in Laxdaela, the sto<strong>ry</strong> of Norwegian<br />
Ingeborg who has an unhappy love to<br />
Kjartan, one of the main characters. The<br />
sto<strong>ry</strong> is told by an old shaman.<br />
The Laxdaela Thrilogy and the Finnish part<br />
of it have been financially supported by Nordic<br />
Culture Fund and Kulturkontakt Nord -<br />
Production fund and Mobility fund.
30<br />
Nukketeatteri 2/2011<br />
kuva: Aki Loponen<br />
Grace (Ilona Pukkila)+ <strong>nu</strong>ket (rakentaja: Emma Jussila-Scherman)<br />
Dogville Lappenrannan kaupunginteatterissa<br />
Koirankylä tappoi viattomuuden<br />
Lappeenrannan kaupunginteatterin<br />
johtaja Jari Juutinen tarttui<br />
kunnianhimoisesti Christian Lollikenin<br />
näyttämösovitukseen Lars<br />
von Trierin elokuvasta Dogville,<br />
suomensi teoksen itse ja niin Dogville-<br />
Koirankylä sai suomenkielisen<br />
kantaesityksensä Lappeenrannassa<br />
10.9.2011.<br />
Juutinen ratkaisee sovituksessaan osan hahmoista<br />
<strong>nu</strong>kketeatteritaiteilija Emma Jussila-Schermanin<br />
<strong>nu</strong>keilla, ” koska niitä tarvittiin.”<br />
Olen samaa mieltä – niitä tosiaan<br />
tarvittiin. Itse näin <strong>nu</strong>ket hyvinkin metaforisina<br />
hahmoina: näyttämöllä koko esityksen<br />
hengettömänä makaava vahtikoira, jota<br />
kyläläiset edelleen ruokkivat, pyörätuolissa<br />
kuljetettava sairaalloinen, puhumaton tyttö<br />
ja kylän lapset – <strong>nu</strong>kkeja.<br />
Luontokappaleet, ymmärtämättömät ja viattomimmat<br />
– kuolleita, vainajia, joita näytelmän<br />
sadistit manipuloivat, kuten yrittävät<br />
manipuloida kylään ajautuvaa muukalaista,<br />
Gracea (Ilona Pukkila). Koirankylän kohtalo<br />
on alusta asti sinetöity.<br />
Sain tilaisuuden haastatella ihastuttavan<br />
innokkaita ja rohkeasti noviiseina <strong>nu</strong>kkeihin<br />
tarttuneita näyttelijöitä Piia Soikkelia,<br />
Anna-Kaisa Makkosta, Liisa Pöntistä, Turo<br />
Marttilaa ja Samuli Punkkaa.<br />
Näyttelijät olivat ottaneet <strong>nu</strong>kketeatteritehtävän<br />
vastaan avoimina ja innostuneina.<br />
Monet heistä kokivat, että <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
kautta voisi saada uuden ilmaisukanavan,<br />
instrumentin näyttämölle.<br />
Nukenrakentaja Jussila-Scherman oli kurssitta<strong>nu</strong>t<br />
<strong>nu</strong>kettajia pienimuotoisesti: tärkeimpänä<br />
tavoitteena oli ollut löytää oma ääni ja<br />
rohkeus, oma tapa <strong>nu</strong>kettaa. Nuketuskoreografian<br />
viimeisteli esityksen koreografi Kira<br />
Riikonen.<br />
- Ei ollut helppoa. Työpajan alkaessa tajusimme,<br />
että tarkka <strong>nu</strong>ketus vaatii valtavasti<br />
treenausta. Koreografin ja <strong>nu</strong>kenrakentajan<br />
lisäksi käytimme treeniapuna peilejä. Ja <strong>nu</strong>o<br />
työasennot ovat aivan hirveitä!<br />
Näyttelijät kokivat, että <strong>nu</strong>keista muodostui<br />
harjoitusaikana kokonaisia persoonia, jotka<br />
tulivat <strong>nu</strong>kettajilleen tärkeiksi. Tunnettiin<br />
jopa mustasukkaisuutta siitä, jos joku toinen<br />
<strong>nu</strong>ketti omaa <strong>nu</strong>kkea. Nukke koettiin roolina.<br />
Näyttelijät allekirjoittivat väitteen, että<br />
sekä roolia että <strong>nu</strong>kkea voidaan <strong>nu</strong>kettaa.<br />
Lappeenrannan Dogville on mielenkiintoinen<br />
osoitus siitä, millainen uusi taso <strong>nu</strong>kketeatterilla<br />
voidaan esitykseen luoda – joskus näköjään<br />
jopa vahingossa. Kauan eläköön viattomuus.<br />
Pia Kalenius<br />
Lappeenrannan kaupunginteatteri: DOGVIL-<br />
LE, Ohjaus, suomennos ja sovitus: Jari Juutinen,<br />
Skenografia: Tarja Jaatinen, Valosuunnittelu:<br />
Timo Hämäläinen, Äänisuunnittelu:<br />
Han<strong>nu</strong> Hauta-Aho (vier.), Videot: Kimmo Pasanen,<br />
Koreografia: Kira Riikonen (vier.),<br />
Nuket: Emma Jussila-Sherman (vier.), Rooleissa:<br />
Seppo Kaisanlahti, Reijo Kanerva,<br />
Marja-Liisa Ketola, Jarno Kolehmainen, Sami<br />
Lanki (vier.), Joni Leponiemi (vier), Marjatta<br />
Linna, Anna-Kaisa Makkonen, Turo<br />
Marttila, Ilona Pukkila, Samuli Punkka, Liisa<br />
Pöntinen, Piia Soikkeli (vier), Heini Kallio<br />
(avustaja)
Nukketeatteri 2/2011<br />
31<br />
ARVIOITA ESITYKSISTÄ<br />
Teatertreff-festivaali Tallinnassa<br />
Arvioijat: Ilpo Mikkonen, Johanna Uusiranta<br />
<strong>Suomen</strong> UNIMAn järjestösihteeri<br />
Johanna Uusiranta ja Nukketeatterikeskus<br />
Poijun näyttelijä Ilpo<br />
Mikkonen osallistuivat toukokuussa<br />
Tallinnan jokavuotiseen teatteritapahtumaan<br />
Teatertreffiin. Seuraavassa<br />
he käyvät keskustelua näkemistään<br />
<strong>nu</strong>kketeatteriesityksistä.<br />
Me molemmat olimme Treffien ensikertalaisia<br />
ja hämmästyimme ohjelmiston laajuutta<br />
ja monipuolisuutta. Järjestelyt toimivat kaikin<br />
puolin hyvin.<br />
Ilpo: Hienoa opiskelijoiden ja ammattilaisten<br />
vuoropuhelua, ihan aidosti vielä. Tämä<br />
tuli hyvin esille myös iltatilaisuuksissa. Treffeillä<br />
oli mahdollista rakentaa siltoja ja kontakteja<br />
tekijäsukupolvien välille, mikä on<br />
kasvattavaa puolin ja toisin. Ohjelmisto oli<br />
paremmin koordinoitu kuin esim. Hollannin<br />
Dordrechtissa. Esitykset olivat pääasiassa<br />
keskittyneet vanhan kaupungin alueelle.<br />
Johanna: Tämä ei varmasti jää ainoaksi kerraksi<br />
Tallinnan Treffeillä, niin hieno kokemus<br />
oli. Harmi vain, että en ollut varan<strong>nu</strong>t enemmän<br />
aikaa Treffeilyyn.<br />
Katuteatteriesityksiä:<br />
Companie Une de Plus: Three (Kolme)<br />
Kaksi puista piirustusmalli<strong>nu</strong>kkea muistuttavaa<br />
ruskeaan”haarniskaan” pukeutu<strong>nu</strong>tta<br />
näyttelijää. Toinen on kömpelö, ikäänkuin<br />
vastasyntynyt, jota toinen hahmo saapuu ohjaamaan<br />
ja opastamaan, auttaa ottamaan<br />
ensiaskeleita ja löytämään leikkikaverin. Pian<br />
”lapsi” haluaa kävellä itse ja katkaisee<br />
narut.<br />
Johanna: Pelkistetyt, kasvottomet ihmis<strong>nu</strong>ket<br />
ja niiden hitaat, kömpelöt liikkeet vangitsivat<br />
yleisön odottamaan mitä tapahtuu.<br />
Ilpo: Hypnoottista liikettä, yksinkertaiset<br />
vahvat hahmot. Pahvilaatikot sekä rajasivat<br />
aluetta että olivat yllättävän tarkoituksellisiakin<br />
lavastuselementtejä.<br />
Johanna: hieno, vaikuttava esitys, visuaalisesti<br />
yksinkertaisen selkeä<br />
+ suosittelemme<br />
Companie Une de Plus: Three.<br />
Jaroslavl State Theatre Institute: Sea<br />
Fantasy/Merifantasia:<br />
Esitys koostui 4-6 meriaiheisesta pienoisnäytelmästä.<br />
Ryhmä liikkui karnevaalikulkueena<br />
kohti esityspaikkaa ja keräsi yleisöä mukaan.<br />
Ryhmän puvut olivat karnevaaliasuja, värikkäitä,<br />
liioiteltuja ja satumaisia.<br />
Johanna: Kun esiintyjät tulivat kadulla vastaan<br />
ja kokosivat ihmisiä, en arvann<strong>nu</strong>t, että<br />
luvassa olisi esitys, vaan luulin, että kyseessä<br />
oli vain karnevaalikulkue.<br />
Ilpo: Sopi vanhaan kaupunkiin. Alku oli kiinnostava,<br />
sisältöä ei loppujen lopuksi kuitenkaan<br />
juuri ollut. Kermakakku, visuaalisesti<br />
hauska, mutta suttuinen ja halvannäköinen.<br />
Värikäs koriste-esitys.<br />
Johanna: Jos olisin odotta<strong>nu</strong>t esitystä ja<br />
maksa<strong>nu</strong>t pääsymaksun, olisin pettynyt,<br />
mutta nyt kun seurasimme kulkuetta esityspaikkaan,<br />
ja jäimme katsomaan, ei ollut mitään<br />
odotuksia. Hilpeä, kesäinen esitys, sopi<br />
hyvin katu-/ilmaisesitykseksi.<br />
Ilpo: Kevyt, ei <strong>ry</strong>ppyotsaisesti tehty, musiikki<br />
korosti kepeyttä, varieteenomainen.<br />
Panevèzys Wagon Puppet Theatre: Kolme<br />
karhua<br />
Perinteiseen satuun pohjautuva esitys sauvamarionetein<br />
toteutettuna. Esityksen voi katsoa<br />
ja ymmärtää, vaikka puhetta ei ymmärtäisikään,<br />
koska tarina on tuttu.<br />
Ilpo: Tarina on kaikille tuttu ja turvallisen<br />
jännittävä. Aina yhtä mielenkiintoinen -ainakin<br />
lapsikatsojien määrästä päätellen. Näyttelijät<br />
olivat taitavia sekä kertojina että <strong>nu</strong>keillanäyttelijöinä.<br />
Johanna: Mi<strong>nu</strong>sta tuo matkalaukkuun sijoitettu<br />
esitys oli hauska idea, taustakuva vaihtui<br />
kuin kirjan sivua olisi käännetty, <strong>nu</strong>ket<br />
heräsivät eloon tässä ”matkalaukkukirjassa”.<br />
Koska tarina oli tuttu, huomio keskittyi<br />
yksityiskohtiin ja esiintyjiin, joita olikin<br />
hauska tarkkailla.
32<br />
Nukketeatteri 2/2011<br />
Turun Taideakatemia ja Erica Aalto: Metsänpeitto.<br />
Turun Taideakatemia: Metsänpeitto<br />
Metsänpeitto on suomalaisessa uskomusperinteessä<br />
tila, johon luonnossa kulkeva ihminen<br />
tai kotieläin voi joutua.<br />
Metsänpeittoon joutuneelle tulee omituinen,<br />
vieras olo. Jotkut kertovat maailman<br />
samalla hiljentyneen, lin<strong>nu</strong>nlaulun ja muiden<br />
metsän äänten vaienneen. Tuttu metsä<br />
saattaa muuttua vieraaksi ja erilaiseksi,<br />
joskus jotenkin <strong>nu</strong>rinkuriseksi, jopa ylösalaiseksi.<br />
Jotkut metsänpeittoon joutuneet jähmettyvät<br />
paikalleen pystymättä liikkumaan<br />
tai puhumaan, toiset taas kulkevat läpi tuntemattomaksi<br />
muuttuneen seudun. Usein tarinoissa<br />
metsänpeittoon myös eksytään.<br />
Esitys tapahtui luonnonmateriaaleista tehdyssä<br />
”luolassa”, johon oli pieni tirkistysikkuna.<br />
Ilpo: Kunnioitettavaa, että huopateatterimaja<br />
oli itse tehty ja luonnonmateriaaleja<br />
oli käytetty taitavasti hyväksi. Näyttelemisessä<br />
paikoin pienemmät liikkeet olisivat<br />
mielestäni olleet <strong>nu</strong>keilla vahvemmat, välillä<br />
tuntui siltä, että silmät eivät pysy tapahtumien<br />
perässä.<br />
Katsomiskokemuksesta muodostuu todella<br />
henkilökohtainen, kun näyttelijöitä on saman<br />
verran kuin katsojia, se jotenkin alleviivaa<br />
tarinan tärkeyttä.<br />
Johanna: Minä en koke<strong>nu</strong>t ahtautta enkä tirkistelyä<br />
hankalaksi, kivat ”<strong>nu</strong>ket”, jätetään<br />
ne kuitenkin yllätykseksi ja pohdittavaksi tuleville<br />
katsojille. Tällaisia ”<strong>nu</strong>kkeja” on kuulemani<br />
mukaan myös vanhaan aikaan ollut<br />
käytössä...<br />
Ilpo: Äänimaailma tuki hienosti esitystä.<br />
Sisätiloissa:<br />
Tip-Connection ja Turun Taideakatemia:<br />
Her Cup of tea<br />
Kun teepussin laskee kuumaan veteen, tapahtuu<br />
jotain peruuttamatonta: jotain syntyy<br />
ja samalla jotain tuhoutuu. Esityksen<br />
pohjana on Anton Tsehovin kirjoittama tragikomedia<br />
Vanja-eno, joka kertoo kauneuden<br />
katoamisesta.<br />
Johanna: Alussa ylinäytteleminen häiritsi,<br />
mutta siihenkin tottui. Mielenkiinto säilyi koko<br />
esityksen ajan.<br />
Ilpo: Ehkä esiintyjä itse oli pelokas ja jännittynyt?<br />
Kaikki tapahtui henkilön päässä.<br />
Esityksessä oli intensiteettiä ja odotusta.<br />
Duda Paiva Company (Hollanti): Bastard<br />
Duda Paiva Companyn uutta sooloesitystä on<br />
inspiroi<strong>nu</strong>t ranskalaisen kirjailijan Boris Vianin<br />
teos L’arrache-coeur (Sydämensiepaaja)<br />
Ilpo: Duda Paiva on multitalentti: näyttelijä,<br />
<strong>nu</strong>kettaja, tanssija, miimikko. Taitavan keskittyneesti<br />
hän veti vaativan esityksen kuumassa<br />
täyteen ahdetussa salissa. Nerokkaat<br />
<strong>nu</strong>ket.<br />
Johanna: Huikea esitys, taitavaa, loistavaa.<br />
Rumuus kosketti, tapahtumapaikkana oli hylätty<br />
alue, kuin kaatopaikka, jossa asui hylkiöitä.<br />
Ilpo: Hienoa työtä, upea esitys.<br />
Quanzhou Marionette Troupe (Kiina):<br />
Acient Art, New Paths<br />
Esitteen mukaan <strong>ry</strong>hmä edustaa Kiinan rikasta<br />
kulttuurista ja taiteellista perinnettä.<br />
Ryhmän monet esitykset perustuvat kansan<br />
uskomuksiin, sääntöihin ja tapoihin jotka<br />
juontava juurensa Quanchoun alueen ikivanhaan<br />
historiaan.<br />
Tätä esitystä vähän arvelutti mennä katsomaan.<br />
Vaikka otsikko lupasikin uusia polkuja,<br />
perinne on vahva ja siksi tuntui, että tuleekohan<br />
pitkästyttävää. Saimme nähdä makupaloja<br />
kiinalaisen <strong>nu</strong>kketeatterin rikkaasta<br />
perinteestä hyvin suunniteltuina ja taitavasti<br />
esitettyinä annoksina. Elävää musiikkia<br />
jäimme kaipaamaan.<br />
Ilpo: Virtuoosimainen esittäminen ja marionettien<br />
taiturimainen käsittely oli kääritty<br />
oletettavasti länsimaista katsojaa viihdyttävään<br />
pakettiin.<br />
Johanna: Esitys oli hieno kokonaisuutena,<br />
taidokasta työtä, mutta johtuen siitä, että<br />
tarinoita ei tunne, tuli väkisin vähän pinnallinen<br />
maku.<br />
Joan Baixas Company (Espanja): Pregnant<br />
earth<br />
Esiintyjä käyttää koko vartaloaan maalaamiseen,<br />
maalina Sarajevon poltetun kirjaston<br />
tuhka sekä vesi ja valo.<br />
Ilpo: Oli valtavat odotukset! Asetelma valmisti<br />
odottamaan. Tuntui, että yleisö arvosti<br />
esitystä ja piti siitä jo ennen kuin oli nähnytkään.<br />
Esitys oli mi<strong>nu</strong>n mielestäni - anteeksi<br />
vaan - laiska, ylimielisesti ja hällä väliä-tyylillä<br />
esitetty.
Nukketeatteri 2/2011<br />
33<br />
Pietarin Bolshoi Nukketeatteri (Venäjä):<br />
US<br />
Esitys perustui Jevgeni Zamjatinin vuonna<br />
1920 kirjoittamaan dystopiaan. Esittäjät olivat<br />
jo pitkälle ehtineitä opiskelijoita, mutta<br />
ainakin teknisesti jo täysin ammattilaisia.<br />
Ilpo: hyvää ja taitavaa/yhdenaikaista <strong>ry</strong>hmätyöskentelyä<br />
sekä <strong>nu</strong>kenkäsittelyä.<br />
Venäjänkielisen puheen määrä välillä puudutti,<br />
ja rikkoi mielestäni hienoa <strong>nu</strong>keilla<br />
näyttelemistä. Esityksessä kuvattiin vaikuttavasti<br />
pienen ihmisen osaa suuren sota- tai<br />
valtakoneiston pyörteissä.<br />
Johanna: Uskomattoman taitavaa. Huonoa:<br />
paljon puhetta, joka ehkä oli merkityksellistä,<br />
mutta kun sitä ei ymmärtänyt....(venäjää).<br />
Liikehdintä oli hypnoottista, konemaista,<br />
esitys nostatti odotusta... milloin jotain<br />
todella dramaattista tapahtuu.<br />
Central School of Speech and Drama (Iso<br />
Britannia): Pommiuutiset (Breaking News)<br />
Esitys oli alunperin reaktio Islannin talouskriisiin<br />
2008 ja sen seurauksiin, lähestyen aihetta<br />
<strong>nu</strong>kke-ja välineteatterin keinoin.<br />
Johanna: Hauska ja hyvin tehty<br />
Ilpo: Koko ajan lupaava, mutta ei kasva<strong>nu</strong>t....<br />
Vahva, vangitseva esiintyjä, ideoita<br />
olisi voi<strong>nu</strong>t jatkaa pidemmälle.<br />
Johanna: Esityksessä oli kuitenkin positiivinen<br />
energia, vaikka huippua ei tullutkaan.<br />
Tartu Student Theatre: Christmas at the Ivanovs<br />
Compagnie sans Soucis Ranska): Hamletmachine<br />
Heiner Müllerin Hemletmachine, josta on<br />
tullut nykyajan klassikko, on yhdeksän sivuinen<br />
versio Shakespearen alkuperäisestä näytelmästä.<br />
Ilpo: Tehty isolla rahalla, tekniikka hallussa,<br />
äänet koneelta, 3 äänetöntä näyttelijää,<br />
projektori, <strong>nu</strong>kke joka oli tehty savulla<br />
ja laserilla... Hitler, Stalin, tinasotilaita, ....<br />
kikkailua. Ahdistava, julmuutta kuvaava esitys,<br />
en saa<strong>nu</strong>t otetta. Luulen, että nykyäänkin<br />
kuitenkin ihmiset menevät hakemaan teatteriesityksistä<br />
jonkin sortin haltioitumista.<br />
Kuinkahan moni katsojista sai sellaisen kokemuksen?<br />
Tartu Student Theatre: Christmas at the<br />
Ivanovs<br />
Yksivuotias Petya Perov: Tuleeko meille joulukuusi?<br />
Tulee. Mutta mitä jos ei? Ehkä minä<br />
kuolen? Näin Alexander Vvedenskin (1904-<br />
1941) kirjoittama näytelmä alkaa. Se on outo,<br />
hassu ja musikaalinen näytelmä Ajasta, Kuolemasta<br />
ja Jumalasta.<br />
Johanna: Visuaalisesti mielenkiintoinen,<br />
esiintyjät ilmestyivät ulos ja piiloutuivat suuriin<br />
pahvikartioihin, mutta muuta en oikeastaan<br />
koko esityksestä ymmärtänytkään. Jonkun<br />
aikaa jaksoi katsella, mutta kyllästys ehti<br />
tulla.<br />
Ilpo: Olen samoilla linjoilla Johannan kanssa.<br />
Harrastelijamainen. .<br />
Panevèzys Wagon Puppet Theatre:<br />
Kolme karhua
34<br />
Nukketeatteri 2/2011<br />
ARVIOITA ESITYKSISTÄ<br />
Yhteys löytyi vetten yli<br />
Engineering Theatre AKHE (RUS), Turun ammattikorkeakoulun<br />
Taideakatemian <strong>nu</strong>kketeatterilinja<br />
ja TIP-Connection <strong>ry</strong>: Abduction<br />
of Europa -esitykset 12.-15.10.2011.<br />
Samppalinnan maauimalassa Turussa, ohjaus:<br />
Maxim Isaev ja Pavel Semchenko, tuottaja<br />
Anna Ivanova-Brashinskaya. Turku 2011<br />
kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmistoa.<br />
Lokakuu, talveen valmistautuva luonto,<br />
vesi, valot, mekaaniset rakennelmat<br />
ja kolmattakymmentä näyttelijää. Turun<br />
Kulttuuripääkaupunkivuoden runsaasta <strong>nu</strong>kketeatteritarjonnasta<br />
spektaakkeli-osastoon<br />
nousi yhteistuotanto Abduction of Europa.<br />
Esityksen taiteellinen lähde oli pietarilainen<br />
insinööriteatteri AKHE, ja sen voimakaksikko<br />
Maxim Isaev ja Pavel Semchenko.<br />
Syksyinen ilta jätti jollain kummalla tavalla<br />
täyttymyksellisen olon, mutta myös jotenkin<br />
ristiriitaisen olon. Eikä vähiten AKHEn vimmaisen<br />
ja epätäsmällisen estetiikan vuoksi.<br />
Tarina pohjautuu antiikin tarustoihin. Europa<br />
on siepattu, ja Zeus ja Europa tavoittelevat<br />
toisiaan yli heidät erottavan meren. Mytologiseen<br />
kehyskertomukseen takertuminen<br />
oli vällyn alla esitystä katsoessa tosin aika<br />
turhaa. Kokonaisuudesta kasvoi omituinen,<br />
meditatiivinen ja hyvin yhteisöllinen kokemus.<br />
Kun istuu satojen ihmisten kanssa lokakuisessa<br />
illassa viltteihin kääriytyneenä<br />
kesän jälkeen hiljentyneessä maauimalassa<br />
katsellen hyvin omituisia juttuja, niin siitä<br />
tulee väistämättä jollain lailla yhteinen ja<br />
erikoinen kokemus. Yhteisöllisyys oli keskeinen<br />
juttu tässä visuaalisen teatterin suuressa<br />
spektaakkelissa.<br />
AKHE on erikoistu<strong>nu</strong>t kaikenlaisten teknisten<br />
teknisten rakennelmien rakentamiseen<br />
ja niiden liikuttamiseen näyttämöllä. Rakentelu<br />
on myös osa esitystä, ja materiaalit<br />
ovat tunnistettavia: muovia, metallia, puuta.<br />
Mystisyyttä ei luoda näkymättömillä käsillä,<br />
vaan keskittyneellä tutkimuksellisella<br />
otteella materiaaleihin ja näyttämön tapahtumiin.<br />
Kehyskertomus antoi suuntaviivoja, mutta<br />
muutoin katsoja sai antaa ajatustensa virrata<br />
mihin suuntaan halusi. Mieleen pulpahti kuvia<br />
nyky-Euroopasta, menneistä mahtavista<br />
valtakunnista, idän ja lännen vastakkaisasettelusta<br />
ja ihmisten vaikeudesta löytää kommunikointikeinoja.<br />
Valkoisilla jättikirjaimilla<br />
tehty viestintä korkeilta hyppytelineiltä<br />
antoi toiveikkaan lähtötunnelman: yhteys on<br />
mahdollista löytää. Ja ainahan voi solahtaa<br />
uima-altaaseen lajitovereiden sekaan.<br />
Virittely vie<br />
yllätyksen<br />
AKHEn käsiala on ronskia ja energistä, kokeilevaa<br />
ja vimmaista. AKHEn esityksessä ei<br />
hengitellä silkkiriepujen kanssa, vaan materiaalia<br />
vatkataan, paiskotaan, hinataan, heitetään<br />
veteen. Kieli vaatii vähän sulattelua.<br />
Kun ensimmäisen kerran kohtasin AKHEn käsialaan<br />
turkulaisen Aurinkobaletin Tanssivassa<br />
tornissa, olin ihmeissäni. Muistan poistuneeni<br />
näytöksestä suorastaan harmistuneena<br />
noihin sekopäisiin ukkoihin, jotka kyllä keksivät<br />
lavan täyteen erilaisia materiaaleja,<br />
mutta eivät (mi<strong>nu</strong>n <strong>nu</strong>kketeatterin muokkaamasta<br />
näkökulmastani) viitsineet keskittyä<br />
materiaalin todelliseen luonteeseen tai<br />
siihen mitä siitä oltiin luomassa.<br />
Mi<strong>nu</strong>lle toinen ongelma on loputon värkkäily<br />
ja rakentaminen. Pitkäkestoisen, avoimen<br />
Kuva: Kari Vainio<br />
Jättimäinen härkä oli yksi Abduction of Europan suurimpia hahmoja. Kuva Kari Vainio.
Nukketeatteri 2/2011<br />
35<br />
ARVIOITA ESITYKSISTÄ<br />
etukäteisvärkkäilyn riski on, että kun lopputulos<br />
viimein valmistuu, se on katsojalle jonkinmoinen<br />
pettymys. Katsoja on jo usean mi<strong>nu</strong>utin<br />
ajan ehtinyt odottelemaan enemmän<br />
kuin mitä sitten lopulta tarjotaan.<br />
Tanssivan tornin ja Anduction of Europan keinoissa<br />
oli paljon samaa. Johtuiko ehkä siitä,<br />
että olin jo tietoinen AKHEn estetiikasta,<br />
mutta Samppalinnan maauimalassa AKHEn<br />
touhut olivat tällä kertaa paremmin sovussa<br />
esityksen älyttömyyden kanssa. Saattoi olla,<br />
että AKHEn keinot sopivat paremmin yhteen<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin kuin tanssin kanssa. Pitkät<br />
valmisteluvaiheet ja esityksen hitaus sopivat<br />
kohmeiseen syysiltaan.<br />
Komeita<br />
näyttämökuvia<br />
Kaikista epäilevistä kysymyksistäni huolimatta<br />
poistuin maauimalan hyisestä katsomosta<br />
ilahtuneena, vaikuttuneena ja hyvillä mielin.<br />
Koreografia ja näyttämötapahtumat olivat<br />
paikoitellen hyvinkin tarkasti tehtyjä, ja tarjosivat<br />
monesti todella hienoja näyttämökuvia.<br />
Alkupuolen puu-ukkojen äänimaailma<br />
oli viehättävä. Tekniset rakennelmat olivat<br />
kyllä mielenkiintoisia. Pidin kaikessa älyttömyydessä<br />
altaan yli leijuvasta pöydästä<br />
ja sen kuljetuksen vaivalloisuudesta. Muitakin<br />
rakennelmia kuljetettiin altaan päästä<br />
päähän, ja valitettavasti koko ajan samasta<br />
suunnasta: matalasta syvään. Tähän olisi voi<strong>nu</strong>t<br />
tuoda vaihtelua, samoin <strong>ry</strong>tmiin. Mahtavasta<br />
vesi-elementistä olisin toivo<strong>nu</strong>t otettavan<br />
enemmänkin irti.<br />
Olisiko Maxim Isaevin ja Pavel Semchenkon<br />
ollut paikallaan istahtaa pelkästään ohjaajan<br />
pallille ja löytää esiintyjät turkulaisvoimista<br />
sen sijaan, että itse olivat näyttämöllä päärooleissa?<br />
Taideakatemian opiskelijat ja TIP<br />
Connectionin apujoukot tekivät paneutuvaa<br />
työtä, mutta olivat näin kokonaisuutta toteuttavaa<br />
armeijaa.<br />
Abduction of Europa oli kokonaisvaltainen<br />
elämys, joka sai erikoisesta ajankohdastaan<br />
huolimatta liikkeelle runsaasti katsojia.<br />
Se esitteli suurelle yleisölle, että tällaistakin<br />
<strong>nu</strong>kketeatteri voi olla. Turun kulttuuripääkaupunkivuoden<br />
jättinäytöksiä nähtyään<br />
täytyy kyllä myös todeta: spektaakkeli on tosi<br />
vaikea laji.<br />
Timo Väntsi<br />
Kuva: Irja Samoil<br />
Elviira Davidow esityksessä Jos aistit, niin oivallat!<br />
Siloittelematta<br />
ja syyllistämättä<br />
Nukketeatteri Katputli & Rauhankasvatusinstituutti:<br />
Jos aistit, niin oivallat! Esivalmistelu,<br />
käsikirjoitus ja ohjaus Elviira Davidow,<br />
esiintyjät Elviira Davidow ja muusikko<br />
Juhani Tiainen. Esitys Kesäaika päättyy –tapahtumassa<br />
29.10.2011.<br />
Nukketeatteri Katputli on tarttu<strong>nu</strong>t aiheeseen,<br />
joka tuntuu olevan vaikea pala suomalaisille<br />
päättäjille ja etenkin Helsingin<br />
kaupungille. Miten suhtautua katukuvassa<br />
oleviin kerjäläisiin, joita on viime vuosina<br />
saapu<strong>nu</strong>t maahamme erityisesti Romaniasta?<br />
Elviira Davidow on ohjanneet esityksen Jos<br />
aistit, niin oivallat! Elviira Davidow nähdään<br />
myös esiintyjänä yhdessä muusikko Juhani<br />
Tiaisen kanssa.<br />
Esitys kulkee pääosin tarinan kerronnallisia<br />
keinoja käyttäen, höystettynä visuaalisilla<br />
elementeillä: varjokuvilla ja esinekombinaatioilla<br />
sekä live-musiikilla. Katsojalle kerrotaan<br />
rinnakkain useampaa tarinaa, jotka<br />
nivoutuvat lopussa yhteen. Kerrotaan mm.<br />
Romanian kurjuudesta Suomeen parempaa<br />
elantoa etsimään tulleen naisen tarina ja<br />
kerrotaan suomalaisen miehen elämäntarina<br />
huutolaislapsesta perheenisäksi ja puistojen<br />
mieheksi.<br />
Tekijöiden mukaan esityksen tarkoituksena<br />
on antaa koululaisille välineitä käsitellä ja<br />
ymmärtää heidän sukupolvelleen uutta ilmiötä<br />
eli kerjäämistä, sekä Euroopan romanien<br />
asemaa. Esitys pyrkii antamaan koululaisille<br />
keinoja samaistumiseen ja oivaltamiseen,<br />
tai ainakin toisen täysin toisenlaisista olosuhteista<br />
tulevan ihmisen elintilanteen hetkelliseen<br />
aistimiseen.<br />
Katputlin esitys ei sorru ylisentimentaalisuuteen<br />
eikä osoittelevuuteen. Esityksessä viehättää<br />
sen runollinen, visuaalinen ja tanssillinenkin<br />
esitystapa. Kuvat ja tapahtumat<br />
puhuvat puolestaan, vastoinkäymisiä ei alleviivata,<br />
kurjuuden huipentumia ei vedetä<br />
överiksi. Silti esitys pistää ajattelemaan ja<br />
tuntemaan. Esiintyjä Elviira Davidow ottaa<br />
kontaktia yleisöön taitavasti pitkin esityksen<br />
matkaa hyvin ei-suunnitellun oloisesti, mikä<br />
on osa esityksen viehätystä.<br />
Esityksen näyttämökuva on kaunis: kuluneita<br />
astioita, puuesineitä, pitsiä, valkoista lakanaa,<br />
vanhaa elektroniikkaa, diaprojisointia,<br />
varjo<strong>nu</strong>kkeja ja kaikkien näiden kekseliäitä<br />
yhdistelmiä. Visuaalinen maailma tarjoaa<br />
assosiaatioita <strong>Suomen</strong> lähihistoriaan, romaanien<br />
elämään ja metsien asukkaiden<br />
tapaan rakentaa oma majansa. Tarinaan nivotaan<br />
tämän päivän onnettomat ja vaikka<br />
vaivaisukot, jotka olivat oman aikansa nenäpäivätempauksia.<br />
Mennyt ja oleva kurjuus<br />
kulminoituvat ajankohtaiseen, vaikeaan ja<br />
tulikuumaan aiheeseen, kaduilla polvillaan<br />
keräjääviin miehiin, naisiin ja lapsiin.<br />
Taustatyön kuulee ja aistii esityksestä. Käsikirjoittaja<br />
on kiertänyt kouluja keskustelemassa<br />
koululaisten kanssa ajankohtaisista<br />
teemoista: Miksi joidenkin ihmisten on jätettävä<br />
kotinsa rasismin vuoksi? Miksi joku joutuu<br />
kerjäämään usein kylmissä ja vaikeissakin<br />
olosuhteissa? Miksi he tulevat Suomeen<br />
kerjäämään? Tapaamisiin on aina liittynyt<br />
myös työpajoja. Tärkeänä taustatukena koko<br />
esityksen valmistamiselle on ollut Rauhankasvatusinsituutti.<br />
Esitystä ei ole tehty<br />
ulkopuolelta ja ylävinkkelistä, vaan tekijät<br />
ovat olleet myös oikeasti tekemisissä maahan<br />
tulleiden romanien kanssa, ja jopa auttaneet<br />
heitä. Tarinassa kuullut tarinat ovat<br />
tosia.<br />
Oulun Kesäaika päättyy –tapahtumassa yleisössä<br />
oli vastaanottavaa yleisöä. Mielenkiintoista<br />
olisi nähdä tämä esitys kohdeyleisönsä,<br />
5-7-luokkalaisten kanssa. Tärkeään ja<br />
akuuttiin aiheeseen tarttuneelle esitykselle<br />
toivottaa mielellään hyvää jatkoa.<br />
Timo Väntsi
36<br />
Nukketeatteri 2/2011<br />
Kymmenen pientä <strong>nu</strong>kettajaa<br />
Piirrokset ja tekstit: Timo Väntsi<br />
Olipa kerran <strong>nu</strong>kketeatteri, jossa työskenteli kymmenen<br />
ahkeraa <strong>nu</strong>kettajaa. Tai <strong>nu</strong>keilla näyttelijää.<br />
Tai <strong>nu</strong>kkenäyttelijää. Tai <strong>nu</strong>kketeatteritaiteilijaa. Ai<br />
niin, eräs halusi hänestä käytettävän ammattinimikettä<br />
marionetiste, ranskalaisittain.<br />
Heillä kaikilla oli omat ihanat lahjansa ja erityispiirteensä.<br />
Öö, oletko sinä joku heistä?<br />
Venko<br />
On fyysisesti taipuvainen ja notkea ja haluaa osoittaa sen jokaisessa<br />
esityksessään. Rakastaa esineteatteria, koska siinä voi<br />
kiidättää hahmoa ihan missä päin muovautuvaa vartaloa tahansa.<br />
Venkolla on tanssitausta, ja sen huomaa.<br />
Symppa<br />
Pikku tähtisilmien oma ystävä. Hänellä on<br />
lämmin katse, sympaattinen ääni, ja ymmärtää<br />
lapsia paremmin kuin kukaan muu tässä<br />
maailmassa. Sympan esitykset ovat lämpimän<br />
harmonisia, joissa ei tarvitse pelätä mitään<br />
pahaa.<br />
Mykkis<br />
Mykkis animoi <strong>nu</strong>kkeja kuin<br />
enkeli, mutta ilman ai<strong>nu</strong>ttakaan<br />
repliikkiä. Hän sanoo<br />
pitävänsä sanattomasta teatterista,<br />
mutta oikeasti hän<br />
ei yksinkertaisesti uskalla<br />
käyttää ääntään lavalla.<br />
Läppä<br />
Läppä on peräkylän Neville<br />
Tranter. Hänellä on loputon<br />
määrä erilaisia ääniä. Tai ainakin<br />
möreä, kimeä ja normaali. Läpän<br />
esityksissä on tolkuttomasti puhetta.<br />
Läppä tekee aina sooloja,<br />
koska on hyvä siinä. Ja koska<br />
kukaan ei kykene yhteistyöhön<br />
hänen kanssaan.
Nukketeatteri 2/2011<br />
37<br />
Hösö<br />
Hösön esitykset ovat yhtä kaaosta. Niitä ei oikein<br />
harjoitella kunnolla, <strong>nu</strong>ket hajoilevat, suunnitelmat<br />
muuttuvat viime tingassa ja Hösön henkilökohtaiset<br />
kriisit pakkautuvat aina ensi-iltaa<br />
edeltävälle viikolle. Mutta katsojat rakastavat<br />
häntä, ja se on Hösölle tärkeää.<br />
Heinis<br />
Heinis käyttää esityksissään vain<br />
ja ainoastaan luonnonmateriaaleja:<br />
heiniä, risuja, oksia, kiviä,<br />
hiekkaa… Heiniksen esitykset<br />
käsittelevät usein ihmisen ja<br />
luonnon suhdetta sekä naiseutta.<br />
Mytologioihin pohjautuvat esitykset<br />
päättyvät usein siihen, että<br />
Heinis on alasti näyttämöllä.<br />
Tiukki<br />
Tiukki on periaatteessa ihan hyvä <strong>nu</strong>kettaja.<br />
Tiukki itse ei ole koskaan tyytyväinen lopputulokseen.<br />
Esitys on pilalla, jos <strong>nu</strong>kke tai mukana<br />
esityksessä oleva kollega ei tee tismalleen niin<br />
kuin on sovittu. Tiukin maailmankuvaan ei kuulu<br />
minkään valtakunnan improvisointi.
38<br />
Nukketeatteri 2/2011<br />
Expresso<br />
Expresso tulee draamateatterin puolelta,<br />
mutta on vakuuttu<strong>nu</strong>t, että <strong>nu</strong>kketeatteri on<br />
hänen juttunsa. Hänellä on vielä tekemistä,<br />
että ilmaisu oikeasti siirtyy <strong>nu</strong>kkeen, eikä jää<br />
pelkästään häneen. Mutta into ja vakaumus<br />
on luja.<br />
Ardee<br />
Ardee pohtii, mitä <strong>nu</strong>kketeatteri on? Mikä on <strong>nu</strong>kke? Mikä on<br />
ihminen? Mikä on tämä tila ja tässä ja nyt? Hän ei koe <strong>nu</strong>ken<br />
animoimista edes kiinnostavana. Joskus hän saa esityksenkin<br />
aikaiseksi. Niistä poistuu hämmentynyttä yleisöä.<br />
Ai niin, sitten on vielä yksi…<br />
Sinä.<br />
Näkymätön<br />
Näkymätön on oikeasti näkymätön ja hänen <strong>nu</strong>kkensa<br />
Elävät. Hän ei personoidu teatterissa kehenkään fyysiseen<br />
hahmoon. Hänen työasunsa ovat mustia, ja heitä<br />
löytyy pimeydestä useampiakin.
Nukketeatteri 2/2011<br />
39<br />
<strong>Unima</strong>n<br />
järjestösihteerin palsta<br />
Kirjoitan nyt viimeistä kertaa järjestösihteerin palstalle. Pian on kaksi vuotta kulu<strong>nu</strong>t ja<br />
määräaikainen työsuhteeni kestää enää 3 kk! Nämä kaksi vuotta ovat olleet hauskoja, iloisia,<br />
työntäyteisiä, opettavaisia - ja täynnä <strong>nu</strong>kketeatteria!<br />
<strong>Suomen</strong> <strong>Unima</strong>n toimisto, kirjasto ja arkisto muuttaa Helsinkiin Nukketeatterikeskus Poijun<br />
tiloihin ensi vuoden alkupuolella. Uusi järjestösihteeri aloittaa helmi-maaliskuussa.<br />
<strong>Unima</strong>n pääsihteeri Jacques Trudeau vieraili Oulussa Kesäaika päättyy-festivaalin aikaan<br />
lokakuun lopussa. Hän tutustui Oulun kaupunkiin todetakseen kaupungin kelvolliseksi <strong>Unima</strong>n<br />
kongressin ja <strong>nu</strong>kketeatterin Maailman festivaalin isäntäkaupungiksi. Oulun etuna on<br />
sen pie<strong>nu</strong>uus, kaikki löytyy läheltä. Koko suurtapahtuma voidaan järjestää niin, että paikasta<br />
toiseen voi siirtyä kävellen. Kokous- ja festivaalipaikat on mahdollista valita keskustan<br />
läheltä. Vain joihinkin erikoiskohteisiin täytyy järjestää bussikuljetus.<br />
Asia, jota pääsihteeri painotti, on YHTESTYÖ, tarkoittaen sekä <strong>Suomen</strong> <strong>Unima</strong>n sisäistä<br />
yhteistyötä että yhteistyötä eri järjestäjätahojen kanssa hankkeen eteenpäin viemiseksi.<br />
Toistaiseksi asiaa on viety eteenpäin <strong>Suomen</strong> <strong>Unima</strong>n, Nukketeatteri Akseli Klonkin ja Oulun<br />
kulttuuritoimen voimin, mutta Oulun kaupungin panosta tarvitaan todella voimakkaasti.<br />
Lisäksi tarvitaan yhteistyötä monien muiden toimijoiden kanssa, jotta tällainen tapahtuma,<br />
joka kokoaa <strong>nu</strong>kketeatteri-ihmisiä kaikkialta maailmasta, saadaan toteutettua. Ensi<br />
vuonna touko-kesäkuussa on totuuden hetki, kun Kiinan Chengdussa valitaan seuraava kongressipaikka vuodelle 2016.<br />
Mutta sitä ennen on vielä yksi iso ponnistus, Suomalaisen Nukketeatterin Näyteikkuna Helsingissä, Stoassa. Tämäkin tapahtuma on<br />
yhteistyön tulos: <strong>Suomen</strong> <strong>Unima</strong>n, Nukketeatterikeskus Poijun, Kulttuuritalo Stoan sekä <strong>Suomen</strong> Assiteijn.<br />
<strong>Suomen</strong> <strong>Unima</strong>n vuosikokous pidetään Näyteikkunan yhteydessä Helsingissä, jäsenet pistäkääpä jo kalenteriin tuo viikonloppu 16.-<br />
18.3.2012!<br />
Lämmin kiitos teille kaikille ihanille, mukaville <strong>Suomen</strong> <strong>Unima</strong>n jäsenille! Palautteenne on ollut työni sokeri ja suola, kan<strong>nu</strong>stavaa<br />
ja tärkeää. En kylläkään aio jättää <strong>Suomen</strong> <strong>Unima</strong>a ihan kokonaan, vaan haluaisin ainakin kirjoitella Nukketeatterilehteen jatkossakin.<br />
Lämpimin halauksin,<br />
Johanna<br />
KANSAINVÄLINEN NUMERO KEVÄÄLLÄ 2012<br />
NUKKETEATTERI-lehden suraava <strong>nu</strong>mero ilmestyy huhti-toukokuussa 2012.<br />
Numero on kansainvälinen, eli teksti tulee olemaan pääosin eglanninkielistä.<br />
Lehteä jaetaan kansainvälisissä tapahtumissa ja erityisesti Kiinan Chengdussa kesäkuussa<br />
pidettävässä kongressissa ja seminaarissa.<br />
Lehden tavoitteena on esitellä suomalaista <strong>nu</strong>kketeatteria mahdollisimman monipuolisesti.<br />
Lähetä materiaali 1.3.2012 mennessä osoitteeseen<br />
<strong>nu</strong>kketeatteri<strong>lehti</strong>@gmail.com tai unimafinland@gmail.com<br />
Valokuvien koko vähintään 1 Mt.<br />
Liitä mukaan kuvaajan nimi, kuvassa olevien henkilöiden nimet sekä esityskuvissa tiedot<br />
esityksestä (nimi, ohjaaja, teatteri, <strong>nu</strong>kenrakentaja).<br />
terveisin<br />
NUKKETEATTERI -lehden toimitus
40<br />
Nukketeatteri 2/2011<br />
Kuvapoimintoja Abduction of Europa -esityksestä Samppalinnan<br />
maauimalassa lokakuussa 2011. Tuotanto Turun Taideakatemia,<br />
AKHE, TIP Connection, Turku 2011.<br />
Kuva: Arto Takala<br />
Kuva: Kari Vainio<br />
Kuva: Kari Vainio
Change language