skaik-projektin-loppuraportti

3
1. Hankkeen tausta ja tavoitteet
Merestä kohoavilla rannikkoalueilla ja Pohjanlahteen laskevilla vesireiteillä on ollut suuri merkitys Merenkurkun
asutuksen leviämiselle kautta vuosituhansien. Varhaisen asutuksen merkkejä voi löytää paitsi jokilaaksoista,
myös niitä ympäröiviltä metsäalueilta. Asutushistorian muistot todistavat ihmisen jo tuhansien
vuosien ajan sopeutuneen Pohjanmaalle tunnusomaiseen ilmiöön, nopeaan maankohoamiseen ja hyödyntäneen
monipuolisesti ympäristöään ja sen resursseja. Asutus on siirtynyt jatkuvasti, noudatellen aikansa
rantoja, saaristoa ja vesireittejä. Jokilaaksojen asuinympäristöt ovat muuttuneet monin tavoin, mutta metsissä
voi vielä tavata hyvin säilyneitä jäännöksiä menneiden sukupolvien asutuksesta, elinkeinoista ja kulkureiteistä.
Monet niistä sijaitsevat nykyisissä talousmetsissä ja ovat siten vaarassa vahingoittua nykyisen
tehometsätalouden toimenpiteissä.
Kuva 1. Inventointia Isossakyrössä. Tutkija Vesa Laulumaa tekee muistiinpanoja metsätalousalueella. Kuva: Mikael Nyholm, SKAIK
Museovirasto (AK17316:1).
Merenkurkun metsien kulttuuriperintö (Skogens kulturarv i Kvarkenregionen eli SKAIK2) oli Botnia-Atlantica
-ohjelmaan kuuluva EU-hanke. Projekti toteutettiin Ruotsin ja Suomen arkeologian ja metsäalan organisaatioiden
kansallisena ja alueellisena yhteistyönä. Idea metsiin ja arkeologiseen kulttuuriperintöön liittyvästä
pohjoismaisesta projektista syntyi kevättalvella 2007, jolloin Västerbottenin museo Uumajasta otti yhteyttä
Museovirastoon ja ehdotti yhteistä hanketta. Kevään 2007 yhteistyöpalavereissa todettiin, että Pohjanmaan
ja Västerbottenin pitkä yhteinen historia, ympäristöolosuhteet, metsien arkeologinen kulttuuriperintö
sekä lisääntynyt tehometsätalous tarjoaisivat mielenkiintoisen ja haastavan perustan yhteiselle projektille.
Hankkeen tärkeimpänä tavoitteena oli vähentää metsätalouden aiheuttamia muinaisjäännösvahinkoja
Merenkurkun alueella. Tavoitteeseen pyrittiin laaja-alaisella yhteistyöllä, koulutuksella ja tiedotuksella sekä